Browsing by Subject "voimavarat"

Tutkielma tarkastelee perustason palliatiivisen hoidon yksikössä toimivan saattohoidon vapaaehtoisen kokemusta. Vapaaehtoiset ovat suomalaisen saattohoidon merkittävä ja kasvavan tarpeen alainen resurssi. On hyvä tunnistaa hoivaprosessin ja palveluketjun kohdat, jotka mahdollistavat vapaaehtoisen tukemisen tehtävissään. Tutkimustehtävänä oli tutkia vapaaehtoisen kokemusta hoivakodissa asuvan vanhuksen elämän loppuvaiheen saattamisesta, kuolemasta ja vapaaehtoisen voimavaroista. Tutkimuksen pääaineiston muodostavat STEA -rahoitteisen Lohtua läsnäolosta -hankkeen kuuden vapaaehtoisen haastattelut. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Teemoissa huomioitiin hankkeesta tehtyjen kolmen terveydenhoitoalan opinnäytetyön pohjalta nousseita jatkotutkimusaiheita. Suomalaista saattohoitoa tarkastelevissa tutkimuksissa on keskitytty erityistason terveydenhuollon piirissä, tasolla B tai C toimiviin vapaaehtoisiin. Lisäksi lähivuosina on toteutettu tutkimusta kotisaattohoidon palliatiivisen hoidon vapaaehtoisen ja potilaan kokemuksesta (Vaarala-Saarenpää sekä Saarenpää, Vähäkangas ja Anttonen, 2020). Tutkimusaineiston tarkastelemisessa on hyödynnetty tulkinnallista fenomenologista analyysiä. Ihmisen kokemuksellinen suhde maailmaan on intentionaalista ja rakentuu merkityksistä. Merkityksien syntysija on ihmisyksilöiden kulttuurisessa yhteisössä. Kokemus sisältää yksilöllistä ja ainutlaatuista, sekä yhteisöllistä ja jaettua. Tutkittavat ovat osa yhteisön luomaa merkitysperinnettä ja näin jokaisen yksilön kokemus paljastaa myös jotain yhteistä. Saavutettu tieto pohjautuu yksilön kokemukseen. Tietoa ei voida yleistää, mutta kokoavia johtopäätöksiä voi tehdä. Tulosluku 4. kuvaa 1) motivaatiota saattohoidon vapaaehtoisuuteen, 2) pidemmän palliatiivisen hoidon ja lyhyemmän saattohoidon vapaaehtoistehtäviä sekä 3) vapaaehtoisen kokemusta kuolemasta. Tulosluku 5. käsittelee vapaaehtoisen voimavaroja. Aineistosta nouseva keskeinen kehittämistarve on 1) saatettavan elämään ja kuolemaan liittyvä vapaaehtoisen informointitarve, 2) palautejärjestelmän ja yhteisöllisten tapaamisten kehittämistarve sekä 3) työnohjauksellisten vertaisryhmäkeskustelujen kehittämistarve. Tutkielmasta saatava tieto saattohoidon vapaaehtoisen kokemuksesta on vapaasti hyödynnettävissä palliatiivisen hoidon hoivayksiköissä ja vapaaehtoisten koulutuksissa, työnohjauksessa ja vertaistuellisissa keskusteluryhmissä, sekä valtakunnallisen saattohoidon vapaaehtoisuuden kehittämisen osana

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan evankelisluterilainen uskonnon aineenopettajien työhyvinvointia ja heidän vapaa-ajaltaan löytämiään voimavaroja. Tutkimuskysymyksenä toimii: Millaisia voimavaroja evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajat kokevat saavansa vapaa-ajaltaan työhyvinvointiinsa? Tutkimuksen aineisto koostuu 14 evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajan avoimesta kirjoitelmasta. Tutkimukseen kerättiin opettajia, jotka ovat töissä joko perusasteen luokilla 7-9, lukiossa tai molemmissa. Rajaus tapahtui omien mielenkiinnonkohteiden sekä opettajan pedagogisten opintojen kautta, joiden harjoittelut suoritin kyseisillä luokka-asteilla. Aineistonkeruu tapahtui avoimen kirjoitelman kautta tammikuussa ja helmikuussa 2021. Avoimen kirjoitelman ohjeet sekä saatekirje lähetettiin opettajille sähköpostitse ja tutkimukseen osallistuminen oli jokaiselle täysin vapaaehtoista. Tutkimukseen osallistumisen sai keskeyttää missä vaiheessa tahansa. Johdantoluvun jälkeen luvut 2. ja 3. muodostavat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen, joissa tarkastellaan uskonnonopetusta, aineenopettajuutta sekä työhyvinvointia aiemman kirjallisuuden pohjalta. Tutkimustulosluvussa kerrotaan, millaisia tuloksia aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä saatiin. Aineiston analyysissä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jonka ote oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Tutkimuksen laadullisen otteen vuoksi tarkoitus oli ymmärtää aineenopettajien kokemuksia. Tuloksista ilmenee, että evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien voimavarat jakautuvat tässä tutkimuksessa henkilökohtaisiin ja sosiaalisiin voimavaroihin. Henkilökohtaisia tärkeäksi koettuja voimavaroja olivat: lepo ja kokonaisvaltainen palautuminen, usko ja uskonnon harjoittaminen, työn ja vapaa-ajan selkeä erottaminen, konkreettiset ympäristön siirtymät, oma asennoituminen sekä henkilökohtaiset harrastukset. Sosiaalisia voimavaroja puolestaan olivat: vertaistuki kollegoilta, ystävät työn ulkopuolelta, perhe: puoliso ja lapset sekä sosiaaliset harrastukset.

Objectives. In this thesis, I will look at the resources of well-being at work of trade employees in terms of customer service, organization, supervisor ship, teamwork and individual aspects of the individual. In addition, I find employees' own resources to maintain or increase resources to support well-being at work. Methods. The subject of the thesis is the theme interview of eight employees of the HOK Elanto Alepa chain. I used the data analysis method of material output that is inductive content analysis. My analysis consisted three stages: reduction, grouping and abstraction. Results and conclusions. This study examined that empoyees in Alepa have a lot of resources at all levels. In terms of quantity, the most interviewed named the resources of the client and team level. The results clearly focused on social interaction and interaction resources, such as good time with customers and co-workers. Organizational-level resources were felt as the benefits from the organization and the care of the employee. The flexibility of the supervisor's level of resources, the sympathy of the supervisor, and thanks and the recollection of employees, increased. Individual-level resources were divided into the resources of leisure and work. The free time resources were largely the same, which people generally name themselves as important things. For example, family, friends and hobbies were considered as a resource. The work resources varied individually. The varying personality traits and individual strengths influenced the type of work that the interviewees named. For example, work resources, breaks, and ease-of-work were experienced as work resources. The research also raised the interviewees' own means and actions to improve well-being at work. These included, for example, job tuning and avoidance of negative mood.