Browsing by Subject "vuorovaikutus"

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli antaa autismikirjoisen lapsen lähiaikuisille uusia keinoja tukea lapsen vuorovaikutuksen kehittymistä. Konkreettisilla esimerkeillä oli tarkoitus tuoda kuntoutusmenetelmät helpommin ymmärrettäväksi. Aiempien tutkimuksien perusteella voitiin todeta, että autisminkirjoisella lapsella on halu olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa, mutta lähiaikuiset eivät anna riittävästi mahdollisuuksia olla vuorovaikutuksessa. Tutkimuksen yhtenä lähtökohtana oli ajatus siitä, että laadukas varhaiskasvatus perustuu laadukkaaseen vuorovaikutukseen ja myös autismikirjoisilla on oikeus siihen, vaikka heidän keinonsa siihen ovat rajoittuneet. Autismikirjon kuntoutuksessa on oleellista yksilöllinen ohjaus. Tutkimuksen tavoitteena on vastata yksilöllistämisen ongelmaan perehtymällä, vertailemalla sekä arvioimalla sosiaalisen kommunikaation kautta kuntoutusmenetelmiä voimauttava vuorovaikutus ja pivotal response training. Tutkimuksessa vuorovaikutusta arvioidaan sosiaalisen kommunikaation osa-alueiden kautta. Nämä osa-alueet ovat sosiaalinen vuorovaikutus, sosiaalinen kognitio, pragmatiikka sekä kielellinen prosessointi. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin kirjallisuuskatsausta ja tarkemmin narratiivista kirjallisuuskatsausta. Narratiivinen katsaus ei ole systemaattinen vaan siinä käytetty aineisto on valittu, eikä kaikkia aihetta käsitteleviä tutkimuksia ole otettu huomioon. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla tutkimuksessa käytetty aineisto oltiin valittu tukemaan ajatusta tuoda tutkimuksen aiheet, käsitteet ja kuntoutusmenetelmät mahdollisimman konkreettisesti esille. Tämän tarkoituksena oli helpottaa niiden ymmärtämistä ja madaltaa kynnystä ottaa mahdollisesti kuntoutusmenetelmät osaksi arkea. Tutkimuksen aineistona käytettiin kokoomateoksia, erilaisia artikkeleita, tutkimuskirjallisuutta sekä oppaita. Voimauttava vuorovaikutus sekä pivotal response training -kuntoutusmenetelmät tukivat autismikirjoisen lapsen vuorovaikutusta monipuolisesti, vaikka niiden lähestymistavat ja toteutumistavat olivat erilaiset. Voimauttavan vuorovaikutuksen hyödyntäminen kuntoutusmenetelmänä tukee erityisesti autismikirjoisen lapsen sosiaalista vuorovaikutusta. Menetelmän tavoitteena oli kehittää lähiaikuisen vuorovaikutustaitoja ja tämän avulla vaikuttaa autismikirjoisen lapsen vuorovaikutuksen kehittymiseen. Pivotal response training -menetelmän tavoitteena oli kehittää lapsen kommunikaation perusteita vahvistamalla lapsen toivottua käyttäytymistä. Sen avulla on mahdollista tukea sosiaalisen kommunikaation jokaista osa-aluetta. Kuntoutusmenetelmien käyttäminen autismikirjoisen lapsen vuorovaikutuksen tukena monipuolistaa ilmaisun keinoja. Kuntoutusmenetelmien käyttäminen, niiden yhdisteleminen lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan on oleellista. Mikä vain toimivaksi osoittautunut voi johtaa uusien vuorovaikutuksellisten tapojen syntymiseen.

The purpose of the study is to highlight the processes of autism spectrum disorder’s social construction and to construe reality in behalf of more equal and free society. This thesis targets the theoretical framework of social constructionism to specific social contexts that illustrate autism spectrum disorder through real life experience. Material used in this thesis is published by the Finnish Association for Autism as a part of their 100 autisms campaign. Material is interpreted as a political statement by the Finnish Association for Autism that aims to advance positive knowledge of autism spectrum disorder. Analysis of this study is conducted with discourse analysis using Erving Goffman’s sociological perspective to interaction and theory on facework. The theoretical framework of social constructionism showed the social construction of autism spectrum disorder through language based meanings that gave the phenomenon its construed essence. As an element of social interaction autism spectrum disorder was to explain and help, but also something that brought both challenge and joy to other participants of interaction. Autism spectrum disorder was found to be an unnecessary element in certain circumstances.

Tavoitteet. Tässä tutkielmassa tutkitaan millaisia haasteita autismikirjon oppilas kohtaa koulussa. Haasteet on rajattu oppimiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Autismikirjon oppilas oppii usein toisella tavalla kuin muut oppilaat. Tästä seuraa haasteita niin oppilaalle kuin opetusta toteuttavalle opettajalle. Autismikirjoon liittyy myös haasteet erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Tutkielman tarkoitus onkin löytää keinoja opettajalle tukea autismikirjon oppilasta luokassaan. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tulokset koostuvat 13 eri artikkelista. Tutkimuksessa tutustuttiin yleisesti autismikirjoon sekä siihen millaisia haasteita autismikirjon oppilas voi kohdata koulussa. Tutkimusaineisto on sekoitus kansallista ja kansainvälistä kirjallisuutta. Aineistona on monipuolisesti erilaisia tutkimusartikkeleja, kirjoja, raportteja sekä aihepiiristä kertovia sivustoja. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineistosta ilmeni, että autismikirjon oppilas voi kohdata monia haasteita koulupolkunsa aikana. Hyvin suunniteltu strukturoitu opetus auttaa autismikirjon oppilasta oppimaan ja ohjaamaan omaa toimintaansa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että vuorovaikutustaitojen opettaminen taas vaikuttaa autismikirjon henkilön vuorovaikutustaitoihin positiivisesti. Täysin ongelmatonta vuorovaikutustaitojen opettaminen ei kuitenkaan ole. Tärkeää on myös se, että autismikirjon lapsen kanssa työskentelevillä opettajilla ja ohjaajilla on tarpeeksi tietoa lapsen yksilöllisistä erityistarpeista.

Elintarvikkeiden komponenttien välillä olevat vuorovaikutukset voivat vaikuttaa elintarvikkeiden valmistusprosesseihin, säilyvyyteen ja terveysvaikutuksiin. Tärkkelys ja beetaglukaani molemmat sitovat vettä, ja niiden vaikutus gluteenittoman leivän rakenteen muodostumisessa on olennaista. Gluteenittoman leivän suurin haaste on rakenteen säilyminen paiston jälkeen, mikä aiheuttaa hävikkiä. Vuorovaikutuksien tuntemisen ansiosta prosessit voitaisiin optimoida niin, että gluteenittoman leivän rakenne säilyisi pidempään hyvänä. Kokeellisen työn tavoitteena oli selvittää reologisilla menetelmillä, onko tärkkelyksen ja beetaglukaanin geeliytymisessä eroja, kun näiden muodostamien seosten kuumennusaikaa ja lämpötilaa vaihdeltiin.Vuorovaikutuksia tutkittiin mittaamalla seosten viskositeettia Rapid Visco Analyzerilla (RVA), ja geelien reologiaa mitattiin taajuuspyyhkäisymittauksella. Beetaglukaania sisältävän tärkkelysliuoksen RVA:lla saadun liisteröitymiskäyrän huippuviskositeetti ja loppuviskositeetti olivat korkeampia kuin ilman beetaglukaania valmistetun tärkkelysliuoksen. Beetaglukaania ja tärkkelystä sisältävillä geeleillä oli myös vahvempi rakenne kuin pelkästä tärkkelyksestä valmistetulla geelillä. Beetaglukaanin ja tärkkelyksen liuottaminen yhdessä ei kuitenkaan johtanut vahvemman geelin muodostumiseen, kun liuosta kuumennettiin levyllä noin kahden tunnin ajan. Tutkimuksessa haluttiin tutkia tarkemmin sitä, miten liuotusaika ja -lämpötila vaikuttavat geelirakenteeseen. Kahden tunnin ajan 85 ˚C lämpötilassa liuotetun beetaglukaanin ja gelatinoidun tärkkelyksen sekoituksesta valmistetun geelin ominaisuuksia vertailtiin 15 minuuttia korkeintaan 37 ˚C:ssa liuotetun beetaglukaanin ja liisteröidyn tärkkelyksen sekoituksesta valmistettuun geeliin, ja havaittiin ettei beetaglukaanin parempi liukeneminen johtanut vahvemman geelin muodostumiseen. Tutkimuksen tulokset viittasivat siihen, että laimean beetaglukaaniliuoksen geeliytymisen taustalla on osittainen liukeneminen, mikä on todistettu jo aiemmissa tutkimuksissa. Tutkimuksen tuloksien soveltamisesta gluteenittoman leivän valmistuksessa voitaisiin saada hyötyä, kun rakenne säilyisi hyvänä pidempään prosessien optimoinnin seurauksena.

Suomessa dialogista ja dialogisuudesta puhutaan yhteiskunnan ja työelämän konteksteissa nykyisin yhä enemmän. Dialogi liitetään muun muassa työelämän muutoksiin, kehittämiseen ja johtamiseen. Suomalaista lastensuojelua kehitetään parhaillaan systeemisen lastensuojelun toimintamallin mukaisesti. Systeemisessä lastensuojelun toimintamallissa hyödynnetään systeemisiä, perheterapeuttisia ja dialogisia työtapoja sekä narratiivisen ja ratkaisukeskeisen terapian oppeja. Dialogi ja sen toteutumisen edellytykset ovat keskeisellä sijalla lastensuojelutyössä. Asiakastyötä tekevien työntekijöiden odotetaan toimivan dialogisesti suhteessa asiakkaisiinsa, mikä edellyttää dialogisuutta lastensuojeluorganisaation johtamiselta ja rakenteelta. Tässä puheviestinnän pro gradu -tutkielmassa tutkitaan sitä, minkälaisia käsityksiä ja kokemuksia lastensuojelun henkilöstöllä on johtamisesta, sosiaalisesta tuesta ja vuorovaikutuksesta, työyhteisöjen ilmapiiristä sekä työn kehittämisestä ja systeemisestä lastensuojelun toimintamallista. Tutkimuksen aineisto koostuu SoteDialogit-hankkeen (2019-2021) lastensuojelun työpaikoille ja organisaatioille suunnatun työhyvinvointikyselyn avovastauksista (N=199). Hankkeeseen osallistuvat organisaatiot ovat kunnallisia ja yksityisiä lastensuojelun palveluja tuottavia organisaatioita useasta eri maakunnasta. Työhyvinvointikyselyn suurimmat vastaajaryhmät ovat ammattinimikkeiltään sosiaalityöntekijä, sosiaaliohjaaja ja ohjaaja. Tutkimuksessa tarkastellaan lastensuojeluorganisaatioiden henkilöstön lausumia dialogisen työtavan toteutumisen näkökulmasta ja tehdään tulkintoja siitä, mitä asioiden tila merkitsee lastensuojelun henkilöstölle. Tässä tutkimuksessa nimettiin kirjallisuuteen perustuen dialogisen työtavan toteutumisen edellytyksiksi 1) dialoginen johtaminen, 2) sosiaalinen tuki, 3) tasavertainen vuorovaikutus ja osallistava viestintä, 4) avoimen, luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin rakentaminen sekä 5) ongelmien huomaaminen ja varhainen puuttuminen niihin. Tutkimuksen analyysimenetelmä on laadullinen sisällönanalyysi, jossa teemoittelu yhdistetään teoriaohjaavaan sisällönanalyysiin. Teoriaohjaavuus toteutui siten, että lastensuojeluorganisaatioiden henkilöstön kokemuksia ja käsityksiä peilattiin dialogisen työtavan toteutumisen edellytyksiin. Lastensuojelun henkilöstön työhyvinvointikyselyn vastauksissa keskeisiä teemoja ovat johtamistapa, arvostus, luottamus ja ilmapiiri, henkilöstön kuuleminen ja osallisuus, johdon ja esimiesten läsnäolo ja tuki, työkavereiden tuki, jälkipuinti ja työnohjaus, asiakas- ja työmäärät sekä henkilöstö- ja aikaresurssit. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lastensuojeluorganisaatioiden johtajien ja esimiesten dialogisen johtamisen taitoja pitäisi vahvistaa siten, että osallistava viestintä, sosiaalisen tuen tarjoaminen sekä ongelmien varhainen huomaaminen ja niiden ratkaiseminen mahdollistuisivat organisaatioissa. Tasavertaisen vuorovaikutuksen ja luottamuksellisen ilmapiirin rakentuminen edellyttäisi johdolta ja esimiehiltä aitoa arvostuksen osoittamista ja henkilöstön kuuntelemista. Johdon ja esimiesten pitäisi osallistaa henkilöstöä ja ennakoida muutoksia niin, että henkilöstölle tarjotaan vaikutusmahdollisuuksia jo ennen muutosten toimeenpanoa tai kehittämistyön aloittamista. Tämä tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että lastensuojelun organisaatioissa pitäisi turvata henkilöstöresurssit sekä rajata asiakas- ja työmäärää niin, että lastensuojelutyöntekijöiden olisi mahdollista toimia dialogisen työtavan ja lastensuojelun systeemisen toimintamallin mukaisesti. Olisi tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että myös organisaatioiden rakenteet olisivat dialogisia, mikä mahdollistaisi dialogisen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen organisaation eri tasoilla toimivien henkilöiden välillä sekä asiakastyön ja verkostotyön rajapinnoilla.

Tavoitteet. Mobiililaitteiden käyttö on lisääntynyt yhteiskunnassamme huomattavasti 2000 -luvulla. Erityisesti pienten lasten vanhempien laitteiden käyttö on herättänyt huolta asiantuntijoissa, mutta sen vaikutuksia lapsen kehitykseen ei ole juurikaan tutkittu. Varhaislapsuuden sosiaalisilla kokemuksilla on suuri merkitys lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Kiintymyssuhteen muodostuminen sekä sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen omaksuminen alkavat varhaisen vuorovaikutuksen tilanteissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa puheterapeuttien näkemyksiä pienten lasten vanhempien mobiililaitteiden käyttötottumuksista sekä niiden mahdollisista vaikutuksista lasten kielen ja vuorovaikutustaitojen kehitykseen. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota etenkin lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen koettuun määrään ja laatuun sekä yhteiskunnallisiin tekijöihin. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena. Haastateltavina oli kahdeksan puheterapeuttia Etelä-Suomen alueelta. Aineistonkeruussa käytettiin teemahaastattelua ja ne suoritettiin yksilöhaastatteluin. Äänitetyt haastattelut litteroitiin tekstimuotoon, ja aineistoa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Haastateltavat olivat huolissaan siitä, että vanhempien läsnäolo lasten kanssa vaikuttaa vähentyneen. Lasten käytösoireiden, tarkkaamattomuuden ja vuorovaikutuksen haasteiden koettiin lisääntyneen, ja sen katsottiin liittyvän osaltaan vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen ja vanhemman läsnäolon vähenemiseen. Lisääntyneen laitteiden käytön ajateltiin olevan todennäköisesti yksi tekijä, joka vaikuttaa tähän. Vanhempien kyky rajoittaa sekä omaansa että lasten laitteiden käyttöä ja siihen liittyvät asenteet koettiin osin pulmallisiksi. Vanhemman läsnäolo, lukeminen ja keskusteleminen lapsen kanssa on erityisen tärkeää lapsen suotuisalle kehitykselle. Vanhempien runsas mobiililaitteiden käyttö saattaa puheterapeuttien mielestä vaikuttaa laajasti lapsen kielen ja vuorovaikutustaitojen kehitykseen, ja sitä olisi hyvä käsitellä entistä avoimemmin heidän kanssaan.

Previous studies on the interaction in digital games have mainly investigated the portions that make up the entire interaction in digital games. Aim of this study is to expand the concept of interaction in digital games and find out what the interaction in digital games is like and how the interaction in digital games can be influenced by game education methods. I collected the data for this study by interviewing six game educators who work with children and teenagers. As a data collection method, I used a semi-structured thematic interview, for which I had prepared the interview questions in advance based on the theoretical literature I had read. I analyzed the material using thematic analysis and highlighted key themes for this study and reported them. According to my interviewees, the interaction in digital games was versatile and consisted of different extremes. Interaction in digital games can be either positive or negative, with acquaintances or strangers, in the same space or over the network, related to the game or not, and through speech, text or in-game gestures. The interaction in digital games is therefore influenced by the game that is played, the company that is played with and the place where the game is played. According to my interviewees, the game education methods that can be used to influence the interaction in digital games were providing safe gaming environments for young people and teaching manners. Players who have learned good interaction skills through game education can intervene in toxic behavior in games and spread positivity and good behavior models forward.

This bachelor thesis reviews drama education and possibilities to use drama education in the school environment. The thesis is influenced by the international effort to provide equal possi-bility to common primary school for everyone, so that the support needed by the pupil can be arranged as far as possible in connection with the mainstream, which brings to the schools in-creased interaction between all the students and the teacher. The background work has been af-fected by the new basic education curriculum introduced in 2016 which highlights both the ne-cessity and topicality of drama education as well as the inclusive aspiration to offer a common school for all, as defined in the Basic Education Act. The main argument of the thesis is the question, whether or not drawing attention to the inter-action between the students, could prevent pupils with special needs from falling out of the school system, and further on from social isolation. The aim of this study is to determine if the drama education can increase the interaction between the students and develop their interper-sonal skills. Attention is drawn especially to those pupils who have high risk of social exclusion. The method is a systematic review of the literature. In the theoretical part as the concept of drama education is defined broadly and interaction is defined narrowly. The theoretical part al-so clarifies the current status of special needs education as well as integration and inclusion ef-forts and concepts. Studies, books and articles about drama education, special education and in-teraction in studies have been used as material of the theoretical frame. In the theory part there is drama education is determined extensively and interaction is deter-mined briefly. In the theory part there is clarifyed how the special education is now and which are the aims of the integration and inclusion. In the theory framework Key results show that the drama potential way of working are diverse and wide. Interaction, embodiment and learner-oriented approach are in the center of drama education. The results of this study show that drama is a joyful way of working. Role-taking can be used in classrooms to bring in excitement, emotion, fun and interaction between people. Science learning is approached by experience and study becomes a holistic experience. Also positive development in psychological well-being has been found as a result of using drama education. Based on this Bachelor's thesis it is not possible to draw direct conclusions about a connection between development of drama and communication skills, but the use of drama education working in the school environment is increasing the amount of interaction at school, and thus it is increasing the interaction skills of pupils of drama education. Drama education can also have a significant positive impact on learning outcomes.

Object. Ethical sensitivity is terminologically close to “social intelligence”, which is the new represented form of intelligence. Ethical sensitivity in practice means for example that how well an individual is able to cope with other people and legitimate one’s actions to others. In internet societies it’s a relevant factor when individuals form a new social rules among each other. The goal of the study was to describe the way ethical sensitivity manifests in a one of these societies, which has formed around a game-streaming channel in a streaming service. The subject interested me specially because the channel and streaming environment general involves lot of young people and different kind of information technology takes more and more of our time including youngsters. This study analyzes the streamers actions based on one thematic interview. It also introduces a new work ethic called “hacker ethics” and considers its possibilities among the workers in 21th century in new kinds of environments, which information technology makes possible. Method. The research method was a qualitative case study with a thematic interview. I interviewed one person who streams professionally. In addition, I participated to the channels activity to form a better understanding about the research environment. Conclusions. The streamer has on her/his channel unquestionable power as well as the responsibility of handling the channel. Since the ownership of the channel streamer gives guidelines about the approved behaviour in the channel. The streamer is able to show with her/his own choices one way of coping with different kind of conflict situations despite of biases people might have. Studies have shown that showing an example of approved behaviour might be helpful to decrease bullying via internet.

The aim of this study is to examine online volunteers views and experiences about online volunteering. The purpose is to investigate how interaction and presence based online volunteering is defined, how it is operated and what kind of requirements it sets for volunteers. In addition my interest is to examine how social inclusion and virtual communality reflects in the context of online volunteering and how it can be studied in the field of traditional volunteering. Previous studies suggest that many people are active to volunteer and volunteering can be considered to be very meaningful not only to the individual who volunteers but to the society as well. Volunteering is also suggested to increase the feeling of social inclusion. It has been said that online volunteering is a new trend of traditional volunteering which opens a new context of action; virtual world. There are many stereotypical images about online volunteers such as the image of them being young of age and technologically advanced. In reality online volunteers come from all age groups and possess very varied technical skills. Online volunteering is strongly linked with societal changes and technological development, which opens a great diversity how online volunteering can be operated. The data of this study consists of four interviews. All of the interviewees were from the Pelastakaa Lapset (Save the Children) organization. Interviews were conducted as theme interviews and they were transcribed and analyzed according to the principles of content analysis. Based on this research online volunteering in Pelastakaa Lapset organization could be defined somewhere between the “complete” and “ traditional / virtual” definition types. Online volunteering was conducted partly via the internet from home via computer and partly on site. The main operating model was two-on-two or group discussions in virtual world. Since online volunteering in this concept was based on interaction and presence it set some requirements for the volunteers. The volunteers were required to be able to act in visual virtual forums but mostly they were required to know how to listen, support, to be present and offer guidance to the youth they were dealing with. There was evidence that online-volunteering can increase social inclusion and that an online-volunteer can be part of a virtual and media community. It was also shown that despite the different operating context online volunteering reflects elements from traditional volunteering field and it is fitting to study it under the same research paradigms that guide the traditional volunteering research.