Browsing by Subject "yhteisöllisyys"

Goals. The aim of the thesis is to find out how knitting as a hobby effects on social and psychological well-being, as well as causes, why people join Facebook knitting communities. Thesis examines craftsmanship as a hobby, community in crafts, as well as social media online communities. Previous studies have shown that with engaging in crafts has positive effects on well-being. Handicrafts making has been found to have a positive impact on mood, reducing stress as well as improving concentration. Social media has been found to offer its users a place for networking, showcase their crafts as well as the opportunity to share and gain information. Methods. The study was carried out using both qualitative and quantitative means of analysis. However, the study places an emphasis on qualitative analysis. The research target set is made up by knitting enthusiasts, who are members of the Facebook knitting themed group. The data was collected using an online survey and an online survey link with the cover text was divided into three Facebook knitting groups. The number of respondents to the survey was 889 copies. The data was analyzed using the means of content analysis as well as quantitative data using statistical methods of analysis. Results and conclusions. Based on the results of the studies can be noted that knitting has positive effects for the social and psychological well-being of the individual. The results of this thesis show, that knitting brings like-minded people together, helps to relax, as well as acting as a topic of discussion in difficult social situations. Reasons for being in social media knitting communities included ideas, tips and obtaining help and information.

Tutkin pro gradu-tutkielmassani Kirkkohallituksen ylläpitämän Kirkko Suomessa-Facebook-sivu julkaisuja vuoden ajalta alkaen 15.09.2014. Aineisto koostui tutkimusajankohtana sivun aikajanalla näkyneistä julkaisuista. Koska sivua päivitetään usein, eivät kaikki sivulle tuodut julkaisut pysy aikajanalla. Tämän vuoksi aineistoni edustaa satunnaisotantaa koko vuoden julkaisuista. Tutkimusmetodina sovelsin laadullista sisällönanalyysiä. Perinteisestä sisällönanalyysistä poiketen erottelin metodologisesti sisällön erittelyn omaksi kokonaisuudekseen kerätäkseni aineistosta numeerista dataa, jonka tarkoitus oli tukea myöhempää analyysiä. Kolmannessa tutkimusluvussa refelektoin analyysiäni kuviteltujen yhteisöjen ja median rituaalien teorioihin. Tutkimustehtävänä oli selvittää mistä Kirkko Suomessa-Facebook-sivun aineisto koostuu, kuinka erilaiseen aineistoon on sivulla reagoitu sekä kuinka sivu pyrkii rakentamaan yhteisöllisyyttä. Aineisto koostui 109 julkaisusta, joista valtaosa oli kuvallisia, joihin oli liitetty lyhyt teksti. Aineisto sisälsi rukouksia, videoita, linkkejä radiohartauksiin ja muihin kirkon sosiaalisen median palveluihin. Aineiston aihepiirien, tykkäysten, kommenttien ja jakojen analyysi osoitti, että yhteisöllisyyttä rakennetaan kahdesta näkökulmasta: yksilö- ja yhteisökeskeisestä. Esimerkiksi paljon tykkäyksiä saaneet julkaisut, joissa esiteltiin seurakuntalaisten toimintaa seurakunnassa, eivät olleet kovin jaettuja. Persoonaan sidottu julkaisu näytti tukevan yksilöllistä yhteyttä yhteisöön. Yksilöimättömiä rukouksen ja sananlaskun tyylisiä julkaisuja puolestaan jaettiin aktiivisesti. Kirkko Suomessa-sivun ohjeistuksissa mainitaan, että sen tarkoitus on tavoittaa kirkosta vieraantuneita. Aineiston kuvamateriaalissa oli paljon kepeää materiaalia, joka puhui tämän puolesta. Selkein havaintoni tutkimuksessa kuitenkin oli, että juuri perinteinen kirkollinen symboliikka liitettynä kristilliseen rituaaliseen kokonaisuuteen kuten kirkkovuoteen tukee yhteisöllisyyttä kepeää arkista sisältöä paremmin. Esimerkkinä toimii 2014 Pyhäinpäivän julkaisu, jossa medioitu hautakynttilärituaali loi tuhansille ihmisille kohtaamispaikan kristillisen rituaalin ääressä. Tästä muodostui koko aineiston tykätyin ja kommentoiduin juilkaisu.

Objectives. The purpose of this study was to clarify the expectations related to communal living. Previous studies suggest that the main reasons to live in a community are social. Willingness to live among others and to prevent solitude are common reasons according to previous studies. Former studies have focused on communal living based on owner-occupied living, such as eco-villages and co-housing. This study centres on more tight communal living and observes it´s features and the expectations related to it. The study question is: what kind of expectations are related to communal living by the people who intend to live in a community? The results are explored in the context of sociological discourse. Methods. This thesis was carried out as a qualitative study. The research material consisted of announcements that were published in a Facebook group called Kommuunit koolle – Yhteisöllinen asuminen. Content analysis and theming were used to analyze the research material. The analyses was inductive. Results. Spending time together with roommates was one of the central expectations related to communal living. Both spontaneous and organized meetings with roommates were expected. Shared values and similar ideological views with roommates was expected. Most common values expected from others were ecological values and tolerance. This study supports previous research findings, that people who lives in communities share ecological values. A strong wish of balance between community and privacy was found. The results show that in the communities the sense of togetherness is both operational and symbolic. The symbolic togetherness is built up by shared values and the operational togetherness by spending time together. Based on the results the people who intent to live in communities possibly build their identity by the means of communal living.

Aim of the study. Community is a very important topic of discussion. For example, in the schools of Porvoo, community well-being was broad theme of the 2021–2022 semester. The importance of community has been underlined during the coronavirus pandemic, when traditional community means, for example events, have had to be avoided. Previous research has been done relatively little concerning school’s communal operational culture. The aim of this study was to find out what the principals think about community means at schools, how the communal operational culture of the schools appear and how the coronavirus pandemic has affected the sense of community in schools. Methods. The research was implemented by interviewing principals of the Finnish language elementary schools in Porvoo. Six very different types of schools were selected for the study in terms of location, size, and student material. Semi-structured interviews were implemented using a remote connection. The interview focused on three themes: principals´ views on community, the school´s communal operational culture and the school´s community during the coronavirus pandemic. The research material was analysed by using phenomenography analysis. In phonomyography research the analysis is based on the search for meanings and thereby the formation of categories. Results and conclusion. Working together, good cooperation and feeling good in the community were emphasized in describing the community. The principals mentioned cooperation, student participation, common rules and goals and openness as structures that promote community. Community as a value appeared on the background of the school´s operating methods, and community as goal emerged from the values. Communal activities were, for example, common events, trips, and activities. Professional interaction was mainly promoted during the common planning time. The principal´s role from the point of view of community was to be its leader or enabler. The principal also had to be interested in the subject, open minded and appreciative. The cooperation of the school community was aspired promoting, for example, shared leadership. The coronavirus pandemic had no positive effects on community, but it emphasized the value of community and improved teaches´ ICT skills.

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella koulutuksen markkinaistumisen ilmentymiä koulujen diskursiivisissa käytännöissä. Helsinkiläisten yläkoulujen kotisivuilta kerätyn tekstiaineiston valossa tarkastellaan, miten arvoista ja koulutuksen päämääristä on tullut koulujen välisen kilpailun välineitä. 1990-luvun alkupuolen yhteiskunnallisten muutosten myötä uusliberalismin ihanteet omaksuttiin osaksi suomalaista koulutuspolitiikkaa. Tehokkuuden ja tuloksellisuuden ihanteiden ohjaamana koulutusjärjestelmää ryhdyttiin uudistamaan markkinaperiaattein toimivaksi instituutioksi, jossa korostetaan yksilöllisiä tarpeita ja valinnanvapautta. Peruskoulujärjestelmän hallintoon omaksutut liike-elämän toimintaperiaatteet konkretisoituivat 1990-luvulla kouluvalintapolitiikan muodossa: oppilaat saivat mahdollisuuden hakeutua myös muualle kuin heille osoitettuun lähikouluun. Kouluvalintojen yleistymisen myötä koulujen välille on muodostunut kilpailua. Suosiohierarkiassa toisista kouluista tulee suosittuja ja toisista torjuttuja, mikä johtaa koulumarklcinailmiön muodostumiseen. Koulumarkkinoilla koulujen on todettu hyödyntävän erilaisia profiloituminen ja erottautumisen keinoja, joilla ne tavoittelevat oppilaiden ja vanhempien huomiota. Koulut profiloituvat myös diskursiivisin keinoin. Diskursiiviset keinot liittyvät koulutuspalveluiden kuluttajille tarjotun tiedon määrään ja sisältöön: koulut luovat identiteettejään korostamalla tarpeellisina ja houkuttelevina pitämiään erityispiirteitä. Koulujen välisessä kilpailussa kamppailulle altistuvat myös koulutuksen arvopäämäärät sekä koulutuksen yhteiskunnallinen funktio, sillä koulut profiloituvat tarjoamalla oppilaiden käyttöön keskenään erilaisia arvovalikoimia. Tutkimuksessa tarkastellaan koulumarkkinailmiötä Helsingin kontekstissa. Tutkimuksen tehtävänä on tarkastella, millaisia arvoja helsinkiläisten yläkoulujen teksteissä näyttäytyy ja miten ne teksteissä tuotetaan. Lisäksi tarkastellaan arvojen valossa rakentuvia peruskoulutuksen tehtävään ja tavoitteisiin liittyviä diskursseja. Tutkimuksen teoreettis-metodologiseksi viitekehykseksi on omaksuttu sosiaalisen konstruktionismin perinne, jonka ohjaamana aineistosta tarkastellaan diskursseja todellisuuden representaatioina. Diskurssianalyyttistä tarkastelua täydennetään retoriikan ja asemoinnin käsittein tekstien yleisösuhteen tavoittamiseksi.Tutkimuksen tuloksissa esitellään koulujen teksteissä näyttäytyviä yhteisö- ja yksilökeskeisiä arvoja sekä niiden tuottamisen tapoja. Analyysin keskiössä on hahmottaa, millaisia asioita esitetään arvoina, miten niitä faktuaalistetaan ja miten lukija pyritään vakuuttamaan niiden oikeellisuudesta. Lisäksi koulujen kotisivujen teksteissä rakentuu arvojen varaan neljä peruskoulutuksen tehtävää ja tavoitteita kuvaavaa diskurssia: koulu näyttäytyy kasvattajana, opettajana, yhteiskunnan rakentajana sekä Suomen maineen ylläpitäjänä.

The purpose of this qualitative study is to find out whether the aims of Finnish peer support services, set by Mannerheimin lastensuojeluliitto, are met in a school in Espoo. 12 first-graders and nine fifth-graders were individually interviewed for the study, and the purpose was also to see if the views of first-graders and fifth-graders differed from each other. The interviews were semi-structured and done at the pupils' school. Afterwards the interviews were transcribed and analysed with a content analysis. The three main aims for peer support services are supporting communality, supporting the pupils' growth and supporting the national curriculum. These aims were divided into smaller parts. The results section shows that peer support services are met mostly with a positive attitude, but not all the goals were successfully fulfilled. Supporting communality seemed to have the best success, since the pupils spent most of their time together playing different kinds of games in bigger groups. This made it possible for the smaller pupils to learn not to exclude anyone in their games. Supporting the pupils' growth had been partly successful too, by teaching the smaller pupils all kinds of games or school rules and by acting as though in the role of a bigger sibling. The curriculum came in to the picture with the older pupils teaching the younger ones reading or maths, but also by showing them how to treat everyone nicely and with respect. However, especially the first graders thought there hadn't been enough time to spend with their peer supporter, and many of the relationships between the pairs were not as close or mutual as would have been ideal. Some of the fifth-graders kept on playing their favourite games – football, mainly – while at the same time not taking into account the first-graders' hopes. There weren't great differences between the first-graders' and fifth-graders' views: the biggest ones seemed to be the first-graders' hopes for more time together and the fifth-graders' more detailed stories about the time spent. The transcript covered all the interviews as whole and transparency was taken care of throughout the study, which contribute to the quality and credibility of this research. There was no hypothesis in this study and I did my best to maintain an open mind while interviewing and analysing the results. Then again, some of the older students may have responded in ways they thought were suitable for the occasion instead of being completely honest. However, I feel that the study gives a reliable description of the peer support services in the school and hopefully helps to develop them further in the future.

Tämä tutkielma käsittelee Suomeen aikuisena muuttaneiden japanilaisten henkilöiden kokemuksia muutosta ja sen vaikutuksista elämään. Tutkielma osallistuu antropologiseen keskusteluun käsittelemällä erityisesti keskiluokkaisen muuttoliikkeen vaikutuksia ja uudelleentyöstämistä sekä jäämisen mahdollistamista. Keskeisin tutkimuskysymys on, minkälaisia kuuluvuuden käsityksiä Suomeen muuttaneiden japanilaisten kertomuksissa ilmeni. Kuuluvuuden lisäksi tutkielmassa analysoidaan holistisella otteella useita aiheita, kattaen kulttuurisen toiminnan, mielikuvien, vallan, kansallisuuden ja kansalaisuuden, yhteisöllisyyden sekä toimijuuden näkökulmia. Tutkielmassa tyypitellään ja luokitellaan havaintoja, jotka nousivat viidestä kahdenkeskisestä puolistrukturoidusta ja litteroidusta haastattelusta. Suomeen muuttamisen syyt liittyivät erityisesti arvostettuun ja tuettuun koulutukseen ja muihin positiivisiin mielikuviin Suomesta ja muista Pohjoismaista. Muuttoliikettä motivoivat erityisesti tuet ja ilmainen koulutus. Jäämistä hankaloittivat väliaikaiset oleskeluluvat, kaksoiskansalaisuuden mahdollisuuden puuttuminen ja suomen kielen oppimisen haasteet. Jäämistä mahdollistivat taloudellinen tuki, lasten koulutusmahdollisuudet, vakituinen työ, yhteisöihin osallistuminen, työn ja vapaa-ajan tasapaino sekä tyytyväisyys. Suomessa asumisen eduiksi koettiin esimerkiksi Japania parempi työn ja vapaa-ajan tasapaino, suurempi tasa-arvo ja matalampi hierarkia. Osallistujilla oli erilaisia, osin tilannesidonnaisia identiteettejä ja kuuluvuuden kokemuksia, jotka eivät vaikuttaneet liittyvän Suomessa vietetyn ajan pituuteen. Osallistujat osallistuivat vietetystä ajasta riippumatta suomalaiseksi, kansainväliseksi ja japanilaiseksi miellettyihin aktiviteetteihin ja yhteisöihin. Juhla- ja ruokakulttuuri olivat näkyvimpiä japanilaisen kulttuurin ilmenemismuotoja. Osallistujat suhtautuivat epäröivästi Suomen kansalaisuuden hakemiseen, sillä se tarkoittaisi Japanin kansalaisuudesta luopumista. Suomesta poismuuttamista kohtaan ei ollut vahvoja pyrkimyksiä.

Helsingin suomalaisen tyttökoulun yhteyteen perustettiin v. 1881 jatko-opisto, jonka tarkoituksena oli antaa korkeampaa yleistä sivistystä ja valmistaa opettajia uusiin suomenkielisiiin tyttökouluihin. Tutkimukseni käsittelee jatko-opistoa 1880-1890-luvuilla käyneiden nuorten naisten elämää modernin murroksen näkökulmasta. Tarkastelen työssäni, miten yksilöitymiskehitys ilmeni aineistoni “jatkolaisten” elämässä ja ajatusmaailmassa ja millaisia aineksia identiteettinsä rakentamiseen he saivat jatko-opiston piiristä. Tutkin heidän suhdettaan kaikkiin tutkimuskysymyksen kannalta merkittäviin tahoihin ja teemoihin: kotiin ja äitiin, jatko-opistoon ja ajan suuriin kysymyksiin naisasiaan, realistiseen kirjallisuuteen ja kansansivistykseen, opettajiin ja läheisiin esikuviin, ystäviin sekä avioitumiseen ja opettajuuteen. Työn käsitteellisenä viitekehyksenä ovat modernia yksilöä kuvaavat määritelmät, joiden ydinajatuksina ovat itsen etsintä, ahdistus sekä haluttomuus mukautua ulkoapäin asetettuihin vaatimuksiin ja raameihin. Modernin ihmisen persoona määräytyy moninaisten ja toisiaan leikkaavien elämänpiirien leikkauskohdassa. Kirjeet ja päiväkirjat ovat itsereflektion olennaisia toteuttamiskanavia. Työni keskeisen lähdeaineiston muodostaa runsas kirjemateriaali, joka on koottu 18 eri kokoelmasta ja koostuu lukuisten jatkolaisten kirjeenvaihdosta vanhempien, ystävien ja opettajien kanssa. Muutamilta jatkolaisilta löytyneillä päiväkirjamerkinnöillä on myös tärkeä rooli. Kirjeiden tulkinnassa pohjaan hermeneuttiseen aikakauden ominaispiirteitä ymmärtävään lukemiseen, jossa etsitään menneisyyden ihmisten tapaa olla olemassa oman aikansa maailmassa. Käytän paljon suoria lainauksia: ne paitsi elävöittävät tekstiä, ovat myös osa metodia, sillä paikoin hyvinkin syvällisine itsereflektioineen, tiettyine sanoineen ja vivahteineen ne kertovat suoraan tutkittavien mielenliikkeistä. Tutkimuksessani on myös narratiivinen lähestymistapa: työ etenee ajallisesti ja kertomuksellisesti, ja sen sisällä on yksittäisten jatkolaisten elämästä nousevia juonellisia osioita. Yksilöitymiskehitys näyttäytyy aineistoni jatkolaisten elämässä ja ajattelussa hyvin eriasteisia muotoja käsittävänä ilmiönä. Esimerkiksi suhteessa kotiin vanhan yhteisöllisen mentaliteetin vaikutus on selvästi nähtävissä, mutta toisaalta myös kokemus erillisyydestä, ja joidenkin kohdalla jopa irtiotto äidin määräysvallasta, vahva yksilön ratkaisu. Suhteessa opettajiin on havaittavissa niin lämmintä yhteenkuuluvuutta kuin sitovaa riippuvuuttakin. Naisopettajat olivat jatkolaisille tärkeitä roolimalleja ja toimivat esimerkkeinä itsenäisen naisen elämästä ja valinnoista. Ystävyyssuhteissa korostuu tarve kannattelevaan yhteyteen ja täydellisen yksimielisyyden vaade, jonka kriisiyttävän vaikutuksen johdosta muutamien tutkittujen oma erillinen persoona vahvistui. Avioitumis- ja naimattomuuskysymyksessä esiin nousee haluttomuus asettua alistuvan vaimon rooliin; tietoisuus omista kyvyistä ja pärjäämisestä kertoo itsenäisen naisen identiteetistä ja sisäistetystä uskosta naisen todelliseen mahdollisuuteen valita. Suhteessa opettajuuteen liittyneisiin luonnetta ja persoonaa koskeviin vaatimuksiin on nähtävissä sekä yrityksiä mukautua ylhäältäpäin annettuun normistoon että kivuttomasti tai kriisin kautta toteutettuja elämänsuunnan muutoksia. Opettajan työssä viihtyneet liittivät ilon omista kyvyistään mieluiten itseä suuremman sivistystehtävän osaksi. - Jatko-opiston hengessä ja käytännöissä korostuneet vapaus ja avaramielisyys sekä itsenäinen työskentely ja vastuunotto olivat hedelmällinen maaperä oman ajattelun kehittymiselle, ja sen piirissä käydyt keskustelut ajan suurista teemoista avarsivat maailmankuvaa ja toimivat identiteetin rakennusaineina. Jatkon suuri merkitys innostavana ja kannustavana yhteisönä korostui sieltä erkauduttaessa. Eriytymistä ei ole ilman yhteyttä, ja jatkolaisten elämässä yksilöityminen ja yhteenkuuluminen kietoutuivatkin monin tavoin yhteen.

The purpose of this study was to find out how children´s participation appear in early childhood education´s visual art education. This study was done as a systematic literature review using data from literature that addresses visual arts in early childhood education. The goal of this study was to find out how the different qualifications of participation and sense of community are valued in the used data. References of participation and sense of community in the used data are viewed in this study. In this study children´s participation was viewed with seven different qualifications. These seven different qualifications are suitable to be used in a study of early childhood education. Viewing references of sense of community in the used data was also part of this study. This study was done by using six different bibliographies that address visual arts in early childhood education. These six different bibliographies were articles, literature and one doctoral thesis. The collected data was then studied with a perspective of participation and sense of community. Then references to the seven different qualifications of participation were looked for in the used data. Different references of sense of community were also looked for in this study. All the findings in the used data were documented and collected. In this study the seven different qualifications of participation are addressed one qualification at a time. Sense of community is addressed as individual chapter. This study was done as a systematic literature review, but this study has also some indicates of a use of grounded theory. References of the seven different qualifications of participation were found in the used data. Only one of the seven different qualifications were not found in all used bibliographies. Sense of community however was found in all bibliographies. This study shows that correctly done visual art education in early childhood education can support children´s participation and sense of community.

Commensality has been studied from many different perspectives and there is broad agreement on its benefits. The use of food waste as part of food aid and participatory forms of activity that differ from the traditional bread lines has, in turn, raised a lot of discussion and divergent opinions. The aim of this study is to review and describe this contradictory field through one case and to include the voice and perspective of food aid recipients. The purpose of this study is to examine the role and importance of eating together (commensality) and food waste in the context of food aid, and how individuals experience them at the Common Table. In addition, this study scrutinized whether the Common table can strengthen community spirit and develop social capital among the customers and volunteers. The study was a qualitative case study and the subject was approached by ethnographic method. The material of the study consisted of participatory observation and the resulting diary record, 57 questionnaire replies, five transcribed individual interviews, and a group interview of nine persons. In addition, three interviews were conducted to create the background information of the case. The material was analyzed by qualitative content analysis. The main result of this work was that eating together and communal meals like lunches offered by the Common table were regarded as desirable ways of organizing food aid. However, the diversity of food aid activities was also seen necessary in order to reach all kinds of people in need. The results showed that the social contacts and connections with other people offered by commensality were important for the visitors. The food aid bag was also important to some of the visitors. Both the lunch eaters and volunteers saw that the Common strengthens communality and thought that using food waste as a resource for food aid is a positive thing. Community-oriented food aid can help to reduce inequality and increase the social capital among those in the community.