Browsing by Subject "yhteiskuntavastuu"

Yritysten vastuullisuus on yhä merkittävämmässä osassa julkisessa keskustelussa, ja yrityksiltä odotetaan vastuunkantoa sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristökysymyksiin liittyen. Yritysten on toimittava yhteiskunnan normien ja odotusten mukaisesti, jotta ne voivat säilyttää legitimiteettinsä ja varmistaa toimintansa jatkuvuuden. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan Suomessa toimivien pankkien yhteiskuntavastuuta ja selvitetään, miten ne legitimoivat raporteissaan vastuullisuustoimintaansa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös raportoinnissa mahdollisesti tapahtuneita muutoksia. Näkökulma tutkimuksessa on diskursiivinen, ja teoreettisen viitekehyksen muodostavat yhteiskuntavastuun ja legitimiteetin käsitteet ja niistä tehty diskursiivinen tutkimus. Tutkimuksen aineistona on OP Ryhmän, Nordean ja Danske Bankin vuosien 2011 ja 2021 vastuullisuusraportit ja vuosikertomusten vastuullisuusosiot. Aineistoa analysoitiin Fairclough’n kriittisen diskurssianalyysin avulla, ja analyysin ja aineiston jäsentelyssä hyödynnettiin van Leeuwenin legitimoinnin argumentointistrategioita. Tutkimuksessa tunnistettiin kolme keskeistä legitimoinnin argumentointistrategiaa, auktorisointi, rationalisointi ja normalisointi. Vastuullisuudesta raportoitaessa pankit viittaavat erilaisiin auktoriteetteihin, omaan asiantuntijuuteensa ja asiantuntijuuden tuomaan edelläkävijän rooliin sekä vastuullisuustoimista saatavaan yleiseen hyötyyn. Pankit pyrkivät esittämään vastuullisen toiminnan myös normaalina osana niiden jokapäiväistä liiketoimintaa ja strategiaa. Narratiivisuus ja moraalisiin arviointeihin viittaaminen toimivat legitimoinnissa yleisenä kehyksenä muille strategioille. Pankkien yhteiskuntavastuuta ohjaavat yhteiskunnan ja sidosryhmien odotukset sekä sääntelyssä tapahtuvat muutokset. Näiden odotusten ja muutosten myötä pankit ottavat raportoinnissaan yhä suurempaa roolia koko yhteiskunnan ja muiden yritysten ympäristövastuun edistämisessä. Muutoin pankkien yhteiskuntavastuun raportointi on kohtalaisen vakiintunutta ja yhtenäistä. Tutkimuksen havainnot ja tulokset tukevat aikaisempaa aiheesta tehtyä diskursiivista tutkimusta.

Tutkielman tavoitteena oli määrittää 0,5 litran Hartwall Novelle maustamattoman kivennäisveden hiilijalanjälki lähteestä tehtaalle ja sieltä tuotteen loppumyyntipisteeseen asti sekä laskea pullotetun kivennäisveden elinkaaren eri vaiheiden aiheuttamat KHK-päästöt ja vertailla osuuksia keskenään, jotta ne voidaan minimoida. Tutkielman teoreettisessa osuudessa tavoitteena oli tutkia elinkaariajattelua, elinkaariarvioinnin metodologiaa ja hiilijalanjäljestä tehtyjä tutkimuksia, jotta pystyttiin tekemään perusteltuja ratkaisuja laskettaessa pullotetun kivennäisveden hiilijalanjälkeä Tutkielman aineisto on kerätty kesällä 2011 Hartwallin sisäisistä prosesseista ja yhteistyökumppaneilta. Pullotetun kivennäisveden hiilijalanjäljeksi tuli 38,40 g CO2-ekv. Jaoin KHK-päästöt kolmeen eri elinkaaren vaiheeseen: raaka-aineiden valmistukseen ja kuljetukseen, juoman valmistukseen ja logistiikkaan. Näistä vaiheista juoman valmistaminen ja logistiikka aiheuttivat suurimmat KHK-päästöt. Tutkielman tulosta arvioitaessa on huomattava, että se on suuntaa antava, sillä jouduin tekemään paljon oletuksia ja näin ollen tiedon kohdentamisen tarkkuus kärsi. Verrattaessa tutkielman tulosta muihin elintarvikkeisiin voidaan Hartwallin Novelle kivennäisveden hiilijalanjäljen todeta olevan melko pieni ja sitä voitaisiin markkinoida ilmastolle ystävällisenä juomana. Tuloksia on toistaiseksi haastava arvioida ja vertailuja eri elintarvikkeiden kesken on kuitenkin ongelmallista tehdä, koska yhtenäistä laskentatapaa hiilijalanjäljelle ei ole. Hiilijalanjäljen osalta suurimpana tulevaisuuden haasteena on kehittää yhtenäiset laskenta- ja kommunikointimallit.

Tavoitteet: Tutkielma tavoitteena on tarkastella, miten yritys voi luoda yritysvastuun kautta kilpailuetua, millainen asema yritysvastuun viestinnällä on kilpailuedun rakentamisessa sekä miten yritysvastuuraportointi toimii vastuuviestinnän yhtenä osa-alueena. Tutkielman osana luotiin case-yritykselle toimeksiantona yritysvastuuraportti. Menetelmä: Tutkielman teoriaosa perustuu akateemiseen kirjallisuuteen ja aiheesta julkaistuun tutkimukseen. Teoriaosuuden pohjalta lähdettiin toteuttamaan tutkielman empiiristä osuutta ja rakentamaan case-yrityksen yritysvastuuraporttia. Tutkimusmenetelmänä toimi teemahaastattelu, jossa käytettiin kahta eri haastattelurunkoa. Haastateltavina oli sekä case-yrityksen sisäisten (toimitusjohtaja, hallituksen jäsen, kolme työntekijää) että ulkoisten sidosryhmien (asiakasyrityksen työntekijä, yhteistyötä tekevän konsulttiyrityksen kaksi työntekijää, seitsemän ulkopuolista henkilöä) edustajia. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitu aineisto käsiteltiin teemoitteluun ja tyypittelyyn perustuvan sisällönanalyysin avulla. Tulokset: Yritysvastuu ja liiketoiminnan yhteiskunnalliset vaikutukset ovat viime vuosina nousseet yhä suuremman huomion kohteiksi. Tämän johdosta monet yritykset ovat ryhtyneet tarkastelemaan yritysvastuuta myös liiketoiminnallisena mahdollisuutena. Erottumalla markkinoilla vastuullisena toimijana yritys voi saada kilpailuetua esimerkiksi kasvavien myyntilukujen, laskevien kustannusten, positiivisen imagon, pätevämmän työvoiman ja paremman riskien hallinnan kautta. Yritysvastuusta on kuitenkin osattava viestiä, jotta siitä syntyvät potentiaaliset liiketoiminnalliset hyödyt voidaan realisoida. Yritysvastuun viestintään kiinnitetään yritysten puolelta yhä merkittävän vähän huomiota, minkä ansiosta vastuuviestinnästä on muodostunut tärkeä kilpailuedunlähde sitä tehokkaasti toteuttaville yrityksille. Vastuuviestintä on kuitenkin haastava viestinnänmuoto ja vaatii erityistä osaamista yritysten puolelta. Haasteina ovat etenkin viestinnän luotettavuus, olennaisuus, asiayhteys, tasapainoisuus ja läpinäkyvyys. Yritysten yritysvastuuraportointi on maailmanlaajuisesti yleistyvä vastuuviestinnänmuoto. Se on tärkeä osa yrityksen ulkoista viestintää, mutta myös tehokas työkalu vastuutoiminnan kehittämisessä, tehostamisessa ja hallinnassa. Yksi yritysvastuuraportoinnin tärkeistä tehtävistä on myös tukea muun vastuuviestinnän uskottavuutta. Case-yrityksen yritysvastuuraporttia lähdettiin kehittämään tutkielman teoriaosuuden ja GRI-ohjeistuksen pohjalta. Teemahaastatteluiden perusteella raportin kohdeyleisöksi identifioitiin yrityksen työntekijät, asiakasyritykset, kumppanit sekä lähiyhteisö. Haastatteluissa case-yrityksen taloudellinen suoriutuminen, henkilöstön hyvinvointi, ympäristöaspektit, tuotelaatu ja yrityksen luotettavuus asiakkaita kohtaan nousivat keskeisiksi vastuuraportin teemoiksi. Kyseiset aiheet jaoteltiin raportissa edelleen neljän laajemman teeman alle; työpaikka (workplace), markkinapaikka (marketplace), ympäristö (environment) ja ympäröivä yhteiskunta (community), jotta raportin sisältö olisi mahdollisimman selkeä ja vertailukelpoinen. Yritysvastuuraportti päätettiin julkaista case-yrityksen kotisivuilla erillisenä sähköisenä raporttina.

Tutkimuksessa tarkastellaan niitä muutoksia, joita suomalaisten yritysten ympäristöraportoinnissa 1980-luvulta eteenpäin on tapahtunut, ja uusinstitutionaalisen taloushistorian sekä legitimaatioteorian käsityksiin nojautuen pyritään selvittämään syitä näille muutoksille. Tutkimusaineiston muodostavat kolmen toimialaltaan erilaisen suomalaisen teollisuusyrityksen (KONE, Rautaruukki ja Metsäliitto) vuosikertomukset sekä erilliset yritysvastuuraportit vuosilta 1980-2009. Aineiston avulla tarkastellaan sitä määrällistä ja laadullista muutosta, joka ympäristöraportoinnissa kolmen vuosikymmenen aikana tapahtui, ja muun lähdeaineiston avulla etsitään selityksiä näille muutoksille. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty sisällön analyysia. Tutkimuksen taustalla on ajatus, että institutionaalinen paine on saanut yritykset julkaisemaan ympäristöä koskevaa informaatiota enemmän kuin lainsäädännöllinen ohjaus tai perinteiset liike-elämän vaatimukset. Institutionaalisen paineen muodostumiseen puolestaan ovat vaikuttaneet muun muassa ympäristötietoisuuden lisääntyminen, liiketoiminnan kansainvälistyminen, ympäristöasioiden huomiointi mediassa, muutokset lainsäädännössä ja erilaisissa suosituksissa sekä muut liiketoimintaympäristön muutokset. Tässä työssä tarkasteltujen yritysten ympäristöraportoinnin kehitys on ollut hyvin paljon samansuuntaista, mutta jonkin verran eroja myös esiintyy. Pääasiassa ympäristöraportoinnin määrä lisääntyi nopeasti 1990-luvun alun jälkeen, jolloin ympäristöasioista alettiin raportoida monipuolisemmin, tavoitteena ilmeisesti oman yrityksen toiminnan puolustaminen. Vuosituhannen vaihteessa ympäristöraportointi omaksuttiin osaksi laajempaa yhteiskuntavastuun raportointia, ja raportoinnin teemoiksi nousivat muun muassa kestävän kehityksen tavoitteet, koko yrityksen sitoutuminen tavoitteisiin sekä ympäristöasioiden huomiointi yhtenä yrityksen perusarvoista. Tässä tutkimuksessa näitä tuloksia arvioidaan DiMaggion ja Povvellin organisaatioteorian käsittein, ja raportoinnin muutokseen vaikuttava institutionaalinen paine jaetaan kolmeen tämän teorian mukaiseen ryhmään: pakottava paine (lainsäädäntö ja pakottavat normit), mimeettinen paine (yritysten pyrkimys samanlaisuuteen muiden toimintaa matkimalla) sekä normatiivinen paine (ammattimaistuminen, asiantuntijoiden vallan kasvu). Kolmen tapausesimerkin tarkastelu osoittaa, että pakottava paine on koko ajan ollut tärkeä raportointiin vaikuttanut tekijä, mimeettinen paine korostui ympäristöraportoinnin lisääntymisen alkuaikoina ja normatiivisen paineen merkitys puolestaan on korostunut tarkasteluajanjakson loppupuolella.

Akuissa tarvittavien raaka-aineiden määrän ennustetaan kasvavan voimakkaasti tulevina vuosikymmeninä yhteiskunnan sähköistymisen myötä. Kasvava kysyntä akkutuotannolle on tuonut uusia investointeja myös Suomen kaivosalalle. Samaan aikaan kaivostoimintaan kohdistuu kuitenkin enenevissä määrin vastuullisuusvaatimuksia, ja sosiaalisen toimiluvan saavuttamisesta on tullut kaivosyhtiöille entistä tärkeämpää. Tutkielmassa tarkastellaan Terrafamen akkukemikaalitehtaaseen liittyvää julkista keskustelua vuosina 2018–2020. Työssä tutkitaan, mitkä ovat keskeiset tavat kehystää Terrafamesta käytyä julkista keskustelua, ja millainen näkemys keskustelussa hahmottuu kaivoksen sosiaalisesta toimiluvasta. Aineistona käytetään Kainuun Sanomissa ja Helsingin Sanomissa julkaistuja sanomalehtikirjoituksia. Kolmen vuoden ajalta kerätty aineisto antaa kuvan siitä julkisesta keskustelusta, jota on käyty akkukemikaalitehtaan ympärillä ennen sen varsinaisen toiminnan käynnistymistä. Tutkimusanalyysi pohjautuu oikeuttamisteoriassa esiteltyihin oikeuttamisen maailmoihin, ja tutkimusmenetelmänä käytetään kehysanalyysia. Analyysin tuloksena aineistosta löydettiin kolme kehystä: vaurauden, vihreän teknologian ja vastuullisuuden kehykset. Markkinoiden oikeuttamismaailmaan pohjautuvassa vaurauden kehyksessä Terrafamen akkutehdasta tarkastellaan ensisijaisesti investointina, joka tuo verotuloja ja työpaikkoja. Teollisuuden ja ekologian oikeuttamismaailmoihin pohjautuvassa vihreän teknologian kehyksessä painotetaan akkutuotannon merkitystä osana ilmastonmuutoksen hillintää. Kansalaisuuden ja ekologian oikeuttamismaailmoihin pohjaavassa vastuullisuuden kehyksessä nousevat esiin kysymykset liittyen kaivostuotannon sosiaalisiin ja ympäristöllisiin vaikutuksiin. Tutkimusaineiston valossa akkutehtaaseen investoiminen näyttäisi parantaneen entisen Talvivaaran kaivoksen mainetta. Terrafamen kaivostoimintaa kritisoivia ääniä esiintyi vain vastuullisuuden kehyksessä. Vaurauden ja vihreän teknologian kehyksissä painottui käytännöllinen hyväksyttävyys, kun taas vastuullisuuden laajempi tarkastelu sosiaalisten ja ympäristöllisten tekijöiden osalta jäi vähäiseksi. Johtopäätöksenä tuloksista voidaan todeta, että mitä laajemmin yrityksen yhteiskuntavastuu ja yritykselle kuuluvat tehtävät ymmärretään, sitä todennäköisemmin yrityksen toiminta saa myös osakseen kritiikkiä ja sosiaalisen toimiluvan saavuttaminen voi vaikeutua.

This master’s thesis provides context to social change related to Sustainable Development and the factors influencing it from the perspective of Finnish National Art Institutions. The aim of this research is to examine how the principles – or the idea – of Sustainable Development have historically been adopted as part of Finnish society, and to compare how and in what time frame these principles have begun to be reflected in the strategies and operations of the Finnish National Art Institutions over the past 30 years. The research looks at the period from 1992 – determined by the adoption of the United Nations Agenda 21 on Sustainable Development – through to 2020. Institutional theory is used as the main theoretical framework of this study. Stakeholder Typology is used to examine the impact of the stakeholders in the process of adopting the principles and forming the expectations of Sustainable Development. There are four types of data used for this research: newspaper archives (Päivälehti Archives, Helsingin Sanomat), minutes from the plenary sessions of the Finnish Parliament, annual reports of the organisations under the investigation, and background interviews made with the key personnel in the Finnish National Art Institutions. A qualitative research method was selected to support the research and to answer the research questions. The analysis of the collected data is descriptive, highlighting meaningful themes, and following an inductive approach. The idea of Sustainable Development in the Finnish National Art Institutions is visible relatively late compared to the adoption of the principles of Sustainable Development by the Finnish government. Hence, the idea of Sustainable Development is recognised first in the political and public debate, and later in the National Art Institutions. The adoption of Sustainable Development at the operational level started in the Finnish National Art Institutions around 2010, with adoption at the strategic level first occurring around 2020. The pressure to adopt the principles of Sustainable Development in the National Art Institutions has emerged both from internal and external stakeholders. The change has been slow and has taken place primarily from the bottom up. The highest impact for adopting the principles of Sustainable Development comes from the staff and the artists of the organisation, but also from loyal customers, political decision makers, competitors, and sponsors. Based on the academic literature, a change taken place informally is the main driver for a long-term, constant institutional change. Therefore, based on the institutional theory, the long-standing, informal change among the Finnish National Art Institutions identified in this research – and formed through stakeholder expectations – indicates a substantial and permanent change at the operative and strategic level in adopting the idea of Sustainable Development.

Yhteiskuntavastuun käsite on tullut viime vuosikymmeninä yhä tärkeämmäksi osa-alueeksi kaikkien talouden sektoreiden, myös liikennesektorin toiminnassa. Edistääkseen ammattiliikenteen turvallisuuskulttuuria ja ympäristön kannalta vastuullisia toimintatapoja, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi kehittää ja testaa parhaillaan tieliikenteen kuljetusyrityksille tarkoitettua johtamis- ja menettelytapamallia. Tämän Pro Gradu- tutkielman päämääränä on selvittää kyseisen tieliikenteen kuljetusyritysten vastuullisuusmallin käyttöönoton vaikutuksia yhteiskunnan näkökulmasta eri sidosryhmien kannalta tarkasteltuna. Lisäksi tavoitteena on selvittää, miten mallin avulla voidaan kannustaa ja ohjeistaa kuljetusyrityksiä yhteiskuntavastuulliseen toimintaan. Tutkielma aloitetaan kirjallisuuskatsauksella yhteiskuntavastuu-käsitteen tutkimukseen. Seuraavaksi siirrytään käsittelemään ammattimaista tavarankuljetusliikennettä ja sen ominaisuuksia. Tämän jälkeen tavarankuljetusyritysten vastuullisuusmalli ja sen toimintaperiaatteet esitellään tarkemmin, arvioidaan yhteiskuntavastuu-käsitteen soveltamista tiekuljetusalalle sekä vertaillaan vastuullisuusmallin yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia yleisluontoisiin vastuullisuusperiaatteisiin ja vastuullisuusraportointiohjeistuksiin. Lopuksi siirrytään tutkimaan mallin noudattamisesta seuraavia yhteiskunnallisia vaikutushypoteeseja sekä sanallisesti että numeerisesti, tarkastellaan keinoja sen käytön edistämiseksi ja esitetään muutamia jatkotutkimus- ja kehitysehdotuksia.

Globaalissa maailmassa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa keskustelua luonnehtii kaksijakoisuus: samalla kun yritysjohtajat puhuvat yhteiskuntavastuusta ylistävästi ja yrityksiin kohdistetaan yhä suurempia odotuksia ja toiveita globaalien ongelmien ratkaisemisessa, yrityksiin myös suhtaudutaan yhä kriittisemmin ja niiltä vaaditaan yhteiskuntavastuun kantamista yhä enenevässä määrin. Yhteiskuntavastuukeskustelun kaksijakoisuus osoittaa yhteiskuntavastuun olevan yhä tärkeämpi, mutta samalla myös kiistellympi aihe niin yrityksissä kuin yhteiskunnassa laajemmin. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan yritysten yhteiskuntavastuuta kehyksen käsitteen ja kehystämisen sekä sosiaalisen konstruktionismin näkökulmista kehysanalyysin keinoin. Tutkielman teoreettisessa osassa kuvataan yhteiskuntavastuuta ja sen kolmea osa-aluetta, taloudellista, sosiaalista ja ympäristövastuuta, sekä yhteiskuntavastuuseen keskeisesti liittyviä käsitteitä. Tämä lisäksi paneudutaan kehyksen käsitteeseen, kehystämiseen ja kehysanalyysiin sekä sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkielman empiirisessä osassa puolestaan pyritään vastaamaan tutkimuskysymykseen: Miten yritysten yhteiskuntavastuuta kehystetään UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan sulkemisen kontekstissa Helsingin Sanomissa? Tutkielman aineistona on käytetty Helsingin Sanomissa 26.8.2020-17.9.2020 julkaistuja yhteensä 37 juttua, jotka käsittelevät yritysten yhteiskuntavastuuta UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan sulkemisen kontekstissa. Aineiston jutut on julkaistu lehden politiikka-, talous-, kotimaa-, pääkirjoitus-, kolumni- sekä yleisönosastoilla. Analyysin metodina on sovellettu kehysanalyysiä, etenkin Erving Goffmanin tilannemääritelmää sekä Robert Entmanin kehysjäsennystä. Tarkastelluista jutuista suurin osa liittyi ensisijaisesti yhteiskuntavastuun sosiaalisen vastuun osa-alueeseen (18 juttua). Toiseksi suurin ryhmä muodostui puolestaan yhteiskuntavastuun taloudellisen vastuun osa-alueeseen liittyneistä jutuista (16 juttua). Tutkimusaineistossa vain hyvin pieni osa jutuista liittyi yhteiskuntavastuun ympäristövastuun osa-alueeseen (3 juttua). Aineistolähtöisen kehysanalyysin perusteella aineistosta tunnistettiin kolme ideaalityyppistä kehystä, jotka ovat uhkan kehys, kiistan kehys sekä hallinnan kehys. Uhkan kehys kuvaa yhteiskuntavastuuta ja erityisesti sosiaalista vastuuta heikkenevänä ja rapautuvana johtuen suuyritysten, tässä UPM:n, pyrkimyksestä voiton maksimointiin kansan, tässä erityisesti Jämsän asukkaiden sekä paperitehtaan nykyisten ja eläköityneiden työntekijöiden, kustannuksella. Uhkan kehystä edustaa aineistossa 13 juttua. Kiistan kehys puolestaan kuvaa yhteiskuntavastuuta ja erityisesti sosiaalista vastuuta yhteen sovittamattomina näkemyksinä yhteiskuntavastuun ja erityisesti sosiaalisen vastuun kantamisen vastuunjaosta yhteiskunnassa eri toimijoiden kesken, johtuen poliittisten puolueiden ja elinkeinoelämän eriävistä näkemyksistä asiassa. Kiistan kehystä edustaa aineistossa 12 juttua. Hallinnan kehys taas kuvaa yhteiskuntavastuuta liiketaloudellisena päätöksenä, johon vaikuttavat muun muassa kustannukset, kysyntä sekä Suomessa harjoitettu politiikka. Hallinnan kehystä edustaa aineistossa 12 juttua. Tutkielman empiirisessä osiossa on kuvattu kunkin kehyksen ominaispiirteet mukaan lukien avainsanat, käsitteet, metaforat sekä fraasit. Näiden lisäksi kunkin kehyksen osalta on kuvattu niiden esittämät ongelman ratkaisut sekä moraaliset arvostelmat. Yritysten yhteiskuntavastuun kehystämisessä UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan sulkemisen kontekstissa Helsingin Sanomissa ei tutkimusaineiston kattaman ajankohdan aikana voitu erottaa selvästi hallinnutta ensisijaista kehystämisen tapaa aineiston kokonaisuutena tarkasteltuna perusteella, joskin uhkan kehys hallitsi hieman kiistan ja hallinnan kehyksiä enemmän aineistossa. Kuitenkin kehystämisen lähempi tarkastelu osoitti kehysten painotuksissa selkeämpiä eroja. Juttutyyppien ja kehysten välinen tarkastelu osoitti muun muassa kiistan kehyksen hallinneen selvästi politiikan uutisissa ja uhkan, kiistan ja hallinnan kehysten olleen tasamääräisesti edustettuina talouden uutisissa. Tarkastelun rajaaminen pelkästään uutisjuttuihin osoitti uutisjutuista selvästi merkittävimmän osan edustaneen kiistan kehystä eli siten kiistan kehyksen hallinneen uutisjournalismia. Lisäksi tarkastelu osoitti hallinnan kehyksen olleen vielä vähemmän ja uhkan kehyksen hieman enemmän edustettuina uutisjournalismissa kuin koko aineistossa. Aineistoa kokonaisuutena tarkasteltuna voitiin osoittaa kehystämisen olleen alkuun uhkan ja osittain hallinnan ja kiistan kehysten värittämää ja loppua kohden puolestaan erityisesti hallinnan ja osittain myös kiistan kehyksen värittämää. Lisäksi aineistoa kokonaisuutena tarkasteltuna voitiin osoittaa yhteiskuntavastuun sosiaalisen vastuun osa-aluetta kehystetyn ensisijaisesti uhkan ja toissijaisesti kiistan kehyksen kautta, taloudellista vastuuta erityisesti hallinnan kehyksen kautta ja ympäristövastuuta hallinnan ja uhkan kehysten kautta. Se, minkä kehysten kautta yhteiskuntavastuu ja sen osa-alueet kuvataan ja kehystetään, vaikuttaa osaltaan siihen, millaisina yhteiskuntavastuu ja sen osa-alueet sekä niihin liittyvät haasteet UPM:n Jämsän Kaipolan paperitehtaan sulkemisen kontekstissa näyttäytyvät ja millaista kuvaa Helsingin Sanomat tämän kontekstin kautta näistä ja maailmasta laajemminkin tuottavat. Tällä tavoin jutut paitsi kuvaavat todellisuutta, myös rakentavat sitä, sekä tässä kontekstissa että laajemminkin. Tässä kehystäminen yhtyy osaltaan myös sosiaalisen konstruktionismin ajatukseen.

Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan moniportaisen toimitusketjun vastuullisuuden johtamista tuotteisiin liittyvien hankintalinjausten avulla. Lisäksi tutkitaan vastuullisuuden lisäämistä toimitusketjussa yhteistyön kautta. Toimitusketjun vastuullisuuden johtamisessa sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöllinen vastuu integroidaan osaksi yrityksen liiketoimintaa tavoitteena parantaa koko toimitusketjun pitkän aikavälin taloudellista suorituskykyä. Moniportaisen toimitusketjun vastuullisuuden johtaminen on vielä suhteellisen uusi tutkimusala, koska aiempi kirjallisuus on keskittynyt lähinnä yrityksen ja sen ensimmäisen portaan tavarantoimittajien välisiin suhteisiin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu moniportaisen toimitusketjun vastuullisuuden johtamisen kirjallisuuteen. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti sen ajankohtaisuus ja tärkeys globaalissa mittakaavassa. Tämä tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka kohdeyritys on suomalainen elintarvikealan tukkukauppa. Tapaustutkimuksen kohde toimii osana ruokaketjua, jolla on huomattavat vaikutukset ihmisten ja ympäristön hyvinvointiin kaikkialla maailmassa. Tutkimusmenetelminä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua, havainnointia, tutkittavan yrityksen sisäisiä dokumentteja sekä julkisia kaupan alan yritysten vastuullisuusraportteja. Tutkimuksessa moniportaisuus huomioitiin haastattelemalla yrityksen asiakkaita, yrityksen ostajia ja ensimmäisen portaan tavarantoimittajia eli toimijoita toimitusketjun kolmelta portaalta. Tämä tutkielma tarjoaa kattavan tapaustutkimusesimerkin suhteellisen uudesta tutkimusalasta. Tulosten perusteella hankintalinjausten merkitys perustuu siihen, että ne sanoittavat sen, missä yritys haluaa olla tulevaisuudessa ja ne auttavat yritystä luomaan painetta toimittajilleen yhdessä kilpailijoidensa kanssa. Hankintalinjausten asettamisessa olennaista on priorisoida tuotteita, joihin liittyy suurimmat sosiaalisen ja ympäristöllisen vastuun riskit. Se miten yrityksen suorat tavarantoimittajat siirtävät ostavan yrityksen hankintalinjaukset osaksi omaa toimintaansa ja välittävät ne eteenpäin omille toimittajilleen, riippuu olosuhteista, joissa ne toteuttavat kaksoisagenttirooliaan vastuullisuusvaatimusten välittäjänä. Tulosten perusteella yritykset vastaavat edelleen hyvin pitkälti vain oman toimintansa vastuullisuudesta ja luottavat toimitusketjun vastuullisuuden johtamisen omille toimittajilleen. Tästä syystä strateginen kumppanuus kilpailijoiden ja kolmannen sektorin järjestöjen kanssa tuleekin entistä tärkeämmäksi niille yrityksille, jotka eivät yksin pysty johtamaan koko toimitusketjunsa vastuullisuutta.

Kapitalismia vastaan kohdistunut kritiikki on viime vuosina kohdistunut myös enenevissä määrin osakeyhtiöiden tarkoitukseen tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Voitontuottamistarkoituksen ja osakkeenomistajakeskeisyyden on nähty johtavan lyhytnäköisyyteen ja yhteiskuntavastuun laiminlyöntiin. Kasvanut vihreä osakkeenomistaja-aktivismi on pyrkinyt siten vaikuttamaan osakeyhtiöiden toiminaan yhtiökokouksissa yhteiskuntavastuun korostamiseksi. Ilmiö on rantautunut myös Suomeen ja esimerkiksi Fortumin yhtiökokouksessa WWF Suomi ehdotti yhteiskuntavastuullisen tavoitteen ottamista osaksi yhtiön tarkoitusta. Lisäksi Finnairin toimialaa on muutettu yhtiön hallituksen aloitteesta, jonka pyrkimyksenä oli sallia yhteiskuntavastuun huomioiminen paremmin, erityisesti ympäristöystävällisyyden osalta, yhtiön toiminnassa. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella osakeyhtiölain olettamasäännöksistä erityisesti OYL 1:5 §:n mukaista yhtiön tarkoitusta tuottaa voittoa osakkeenomistajille ja OYL 1:8 §:n mukaista yhtiön johdon velvollisuutta edistää huolellisesti toimien yhtiön etua. Tutkielmassa pyritään vastaamaan ensinnäkin kysymykseen, johtavatko kyseiset säännöt todellisuudessa lyhytnäköisyyteen ja/tai yhteiskuntavastuun laiminlyöntiin. Lisäksi tarkastellaan johdon velvollisuuksia edistää yhtiön etua ja erityisesti, miten johdon tulisi päätöksentekoprosessissaan huomioida yhtiön eri sidosryhmien edut ja yhteiskuntavastuu. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi, miten osakeyhtiön tarkoituksen tai toimialan muuttaminen yleishyödylliseen suuntaan, muuttaisi yhtiön edun määritelmää ja siten johdon velvollisuuksia sitä edistää. Parantavatko kyseiset toimet johdon mahdollisuuksia huomioida yhteiskuntavastuu päätöksenteossaan? Lisäksi tarkastellaan yhtiön tarkoituksen uudelleen määrittelemisestä mahdollisesti syntyviä ongelmia ja miten yhtiöt voisivat nämä ongelmat ratkaista. Miten yhteiskuntavastuu kannattaisi ottaa osaksi yhtiöjärjestystä ja tarvitaanko lisäksi muitakin toimia yhteiskuntavastuun toteuttamisen mahdollistamiseksi? Finnairin ja Fortumin yhtiökokouksissa ehdotettuja muutoksia käytetään tutkielmassa ja tarkastellaan edellä mainittuja kysymyksiä tarkasteltaessa. Tutkielmassa päädytään siihen, että osakkeenomistajakeskeisyys sallii ja kannustaa yhtiön johtoa huomioimaan yhteiskuntavastuun siinä määrin kuin se on taloudellisesti pitkällä aikavälillä yhtiölle kannattavaa. Yhtiön toimiala ei vaikuta siihen, miten yhtiö voi yhteiskuntavastuun toiminnassaan, mutta osakeyhtiön tarkoituksen muuttaminen mahdollistaa laajemman yhteiskuntavastuun huomioimisen, sillä yhtiön päätöksenteon ei tarvitse perustua ainoastaan taloudellisiin vaikutuksiin. Yhtiön johdon tehokkaan päätöksenteon ja opportunismin estämiseksi yleishyödyllisen tarkoituksen ottaminen tulisi yhteiskuntavastuu ottaa osaksi yhtiöjärjestystä toimintaa rajaavana tai varojenjakomääräyksenä. Avoimempi yleishyödyllinen tavoite vaatii myös yhtiön sidosryhmien keskinäisen arvojärjestyksen määrittelemistä.