Browsing by Subject "ympäristö"

Kevyen liikenteen kulkutapaosuus on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana jatkuvasti vähentynyt autoliikenteen samalla kasvaessa. Autoliikenteen aiheuttamat ekologiset ja yhteiskunnalliset haittavaikutukset ovat yleisessä tietoudessa, ja autoliikenteen kasvu on asetettu kyseenalaiseksi. Kevyen liikenteen kulkutapaosuus ei silti ole noussut huolimatta useista sille asetetuista tavoitteista. Tässä tutkimuksessa selvitetään, millainen kevyen liikenteen asema ja rooli Tiehallinnon liikennesuunnittelussa on ja mistä tekijöistä se muodostuu. Aineistona ovat eri organisaatiotasojen ja aikavälien liikennesuunnitelmat. Tutkimuksen näkökulma on kognitiivinen instituutionäkökulma. Kevyen liikenteen asemaa tarkastellaan tutkimalla, mitkä perustavanlaatuiset käsitykset ja oletukset ohjaavat liikennesuunnittelua Tiehallinnossa ja vaikuttavat siten liikennemuotojen erilaiseen asemaan. Tutkimuksessa osoitetaan, miten nämä suunnittelun lähtökohdat (eli ongelmanasettelu) rajaavat toimintavaihtoehtoja ja keinoja suunnittelussa. Näin kuvataan, millaista liikennepolitiikka Tiehallinnossa harjoitetaan kevyen liikenteen näkökulmasta. Tutkimuksen tuloksena on, että kevyttä liikennettä ei mielletä autoliikenteen tapaan liikenteeksi, jonka sujuvuuden ja toimivuuden koettaisiin olevan välttämätöntä yhteiskunnan ja talouden toiminnan kannalta. Kevyen liikenteen hyödyt ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestävänä liikkumisena tunnetaan, ja vastaavasti autoliikenteen kasvun haitat yleisesti tiedostetaan, mutta se ei ole muuttanut liikennesuunnittelun ongelmanasettelua. Liikenteen määrää koskeva ennuste on liikennesuunnittelun lähtökohtana. Autoliikenteen kasvua pidetään merkkinä taloudellisesta toimeliaisuudesta, eikä siihen siksi haluta puuttua. Autoliikenteen sujuvuuden turvaaminen on edelleen tärkeimmällä sijalla, ja yhteiskunnalliset tavoitteet, kuten kevyen liikenteen edistäminen, pyritään saavuttamaan erillisjärjestelyin, elleivät ne ole saavutettavissa sujuvuuden kanssa samanaikaisesti. Strategisissa, pitkän tähtäyksen suunnitelmissa näkyy selkeä pyrkimys yhteiskunnalliseen liikennepolitiikkaan ja -suunnitteluun. Niiden ohjaus keskipitkän aikavälin suunnitelmiin on kuitenkin heikkoa. Yhteiskunnalliset tavoitteet, mukaan lukien kevyen liikenteen tavoitteet, ovat usein niin väljästi muotoiltuja, että ne jättävät paljon varaa tulkinnoille. Yhteiskunnallisten tavoitteiden taustalla vaikuttavat perinteisen liikennekeskeisen väyläpolitiikan mukaiset näkemykset. Suunnittelussa vastataan taloudellisesta kasvusta aiheutuvaan liikenteen kysyntään liikenneyhteyksiä parantamalla. Liikennemuotoja ja eri tavoitealueita myös tarkastellaan liikennekeskeisen mallin mukaisesti erillisinä, eikä autoliikenteen kehittämisen katsota esimerkiksi vaikuttavan kevyen liikenteen asemaan. Vaikka puhutaan liikennejärjestelmäsuunnittelusta, ei käytännössä kuitenkaan suunnitella kokonaisuutta, vaan sen irrallisia osia.

Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvailla koulutuksen perinnöllisyysmekanismien toimintaa sekä niihin liittyviä tekijöitä. Tutkimuskysymykseni on: Kuinka perintötekijät sekä kasvuympäristö vaikuttavat koulutuksen periytyvyyteen? Koska koulutuksen voimakasta periytymistä pidetään merkkinä luokkayhteiskunnasta ja sosiaalista liikkuvuutta, eli lasten päätymistä erilaisiin asemiin kuin vanhempansa, merkkinä yhteiskunnan avoimuudesta, tämä tutkielman tuloksia voidaan tulkita myös laajemmasta, yhteiskunnallisen hyvä- tai huono-osaisuuden periytyvyyden näkökulmasta. Aineistooni valikoitui systemaattisen haun jälkeen, kuusi vertaisarvioitua, tieteellistä tutkimusta. Tämän tutkielman valossa geneettinen pääoma näyttää selittävän merkittävää osaa koulutuksen periytyvyydestä. Noin puolet yksilöiden välisistä koulutuksellisista eroista selittyy eroilla perintötekijöissä. Vastoin perinteisiä sosiologisia selitysmalleja, perheympäristö selittää Suomessa vain 12% ihmisten välisistä eroista saavutetussa koulutustasossa. Perheympäristön vähäinen vaikutus ei tarkoita perheympäristön laadun olevan koulutuksen kannalta yhdentekevää, vaan tutkielmani aineistossa esiintyi useita viitteitä, joiden mukaan koulutukseen vaikuttavan geneettisen potentiaalin tai riskien ilmentyminen välittyvät perheympäristön kautta. Ympäristön merkityksestä kertoo mm. havainto adoptiostatuksen positiivisesta vaikutuksesta kouluttautumiseen geneettisesti riskialttiilla ryhmällä; Biologisen perheen ulkopuolelle adoptoidut lapset, joilla oli koulutuksen kannalta epäedulliset geenit kouluttautuvat huomattavasti pidemmälle kuin samankaltaiset geenit omaavat lapset, jotka asuivat biologisen perheensä kanssa. Biologisten vanhempien luona asuvilla lapsilla perheympäristön vaikutus on vähäinen, sillä vanhempien perintötekijät vaikuttavat myös siihen, millaisen kasvuympäristön he tarjoavat lapsilleen. Perintötekijät korreloivat perheympäristön laadun kanssa, jolloin perintötekijöiden vaikutus kouluttautumiseen korostuu. Tilastollisesti merkittävä osuus koulutuksen perinnöllisyydestä selittyi tutkielmani mukaan perheympäristön ja geenien ulkopuolisilla tekijöillä. Näiden ulkopuolisten tekijöiden tunnistamiseksi tarvitaan lisää tutkimusta.

Kahvin viljely ja prosessointi aiheuttavat monia ympäristövaikutuksia kahvin alkuperämaissa, mutta samalla kahvin tulevaisuutta uhkaa ilmastonmuutos, jonka aiheuttamat muutokset ilmasto- ja ympäristöoloissa on ennustettu vähentävän merkittävästi kahville suotuisien viljelyalojen määrää maapallolla. Kahvisektorilla erityisesti ostajayrityksille on keskittynyt vaikutusvaltaa kahvin arvoketjussa ja Suomessa kahvimarkkinoita hallitsee Oy Paulig Finland Ab, joten Pauligin kaltaisen markkinajohtajan näkemyksillä on vaikutusta aina kahviviljelmille asti. Yritykset julkaisevatkin yritysvastuuraportteja, joissa ne kertovat sidosryhmilleen toimistaan vastuullisuuden eteen, joita tarkastelemalla on mahdollista muodostaa kuva yrityksen harjoittamasta yritysvastuusta. Työn tavoite oli selvittää ja kuvata, miten Paulig raportoi ympäristöön liittyen yritysvastuuraporteissaan ja minkälaisia muutoksia siinä on tapahtunut vuosina 2003–2021. Tutkielmalla pyrittiin lisäämään tietoa siitä, miten 2000-luvulla kahviyritykset ovat raportoineet ympäristöön liittyen, mistä kahvisektorilla ei ole ennestään merkittävästi tutkimuksia. Työn tavoitteeseen haettiin vastauksia selvittämällä, mistä ympäristöteemoista ja miten vastuullisuudesta ympäristöön liittyen Paulig on raportoinut sekä minkälainen merkitys ympäristölle annetaan yritysvastuussa. Tutkielma toteutettiin pitkittäistapaustutkimuksena ja aineistona käytettiin Pauligin julkaisemia yritysvastuuraportteja, joita analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman teoreettinen viitekehys, johon analyysivaiheessa nojauduttiin, rakennettiin vastuullisuudesta ja kestävästä kehityksestä yrityksissä, jossa käsiteltiin kestävyyttä, yritysvastuuta ja -kestävyyttä sekä yritysvastuuraportointia kirjallisuudesta, sekä kahvisektorista ja sen ominaispiirteistä, jossa erityisesti tarkasteltiin kahvin, kahviyrityksien ja ympäristön suhdetta. Tutkielman tulokset osoittavat selkeän muutoksen raportoinnissa ympäristöön liittyen. Ajanjakson alussa Paulig raportoi erityisesti omien toimintojen ympäristövaikutuksista ja keskittyy takaamaan kahvin laadun ja saatavuuden eli ympäristöön liittyen raportoidaan yrityskeskeisesti. Puolestaan ajanjakson loppua kohden Paulig on alkanut raportoimaan kokonaisvaltaisemmin koko arvoketjun mitalta, ympäristö esitetään olevan integroitu laajasti yritysvastuuseen ja yritystoiminnassa korostuu yhteistyö ympäristön kanssa luonnon rajojen sisällä. Lisäksi tulokset havainnollistavat kirjallisuudessa käytyä keskustelua yritysvastuun ja yrityskestävyyden suhteesta, sillä Pauligin raportoinnissa on tarkasteluajanjaksona havaittavissa muutos perinteisestä talouspainotteisesta yritysvastuusta systeemisempään, ympäristöä enemmän painottavaan yrityskestävyyteen. Tutkielman tuloksia täydentääkseen voitaisiin jatkotutkimuksena selvittää myös muiden suomalaisilla kahvimarkkinoilla toimivien yrityksien ympäristön representaation muutoksia ja näin muodostaa laajempi kuva kahvisektorin muutoksista – samalla voitaisiin myös verrata yrityksien kehityskulkuja keskenään.

Taidehistorian pro gradu -työni käsittelee Charlotte Brontën 1847 julkaistun Jane Eyre –romaanin vuosina 1895-2014 julkaistuja kirjankuvituksia. Tutkimuksessa havainnoin kuvitusten kerrontaratkaisuja eli narratologiaa, sekä tapaa jolla eri aikojen kuvittajat ovat lähestyneet 1800-luvun Britanniaan sijoittuvan teoksen ajankuvaa. Huomioni kohteet jakautuvat tarkemmin kolmeen pääteemaan: yksilön ja tämän ympäristön vuorovaikutukseen, yksilöön osana sosiaalisia yhteisöjä sekä yksilöön oman aikansa edustajana. Havaintoni ovat, että klassikkoromaanista on mahdollista muodostaa keskenään hyvin erilaisia kuvallisia esityksiä, jotka lähestyvät alkuperäistä narratiivia yhden tai useamman henkilöhahmon näkökulmista ja painottavat keskenään erilaisia teemoja romaanin tarinalinjasta. Koska Jane Eyre on yhtä aikaa rakkauskertomus, itsenäisen naisen kasvuromaani, kauhuromanttinen jännityskertomus ja sosiaalisen realismin ja feminismin edelläkävijäteos, aihemahdollisuuksien runsaus tarjoaa romaanin kuvittajille runsaasti erilaisia tunnelma- ja näkökulmavaihtoehtoja.

Tutkielma on tekstianalyysi kahdesta romaanista, jotka molemmat edustavat spekulatiivista ilmastofiktiota: Margaret Atwoodin Oryx ja Crake, sekä Sarah Hallin The Carhullan Army. Tekstianalyysini keskittyy väestöön ja lisääntymiseen liittyviin ihmisvastaisiin narratiiveihin ja kuvauksiin niiden käytöstä biovallan välineinä. Tutkielman alussa luon lyhyen katsauksen ympäristönsuojelun, väestötieteen sekä lisääntymisen historiallisiin narratiiveihin ja yhteyksiin. Tutkimissani teoksissa kuvataan sekä kritisoidaan ihmiskäsitystä, jossa väkivalta luontoa ja muita ihmisiä kohtaan nähdään erottamattomana osana ihmisyyttä. Molemmissa teoksissa kuvataan kuinka tämä narratiivi voi johtaa biovallan väärinkäyttöihin. Atwoodin teoksessa tähän narratiiviin perustuva ideologia johtaa tiedemies Craken yrittämään ihmiskunnan tuhoamista ja korvaamista geenimuunnellulla lajilla, joka on kykenemätön väkivaltaan. Hall kuvaa, kuinka sukupuoliseparatistikommuunin johtaja Jackie kouluttaa fyysisen ja psyykkisen väkivallan avulla naisten sissiarmeijan taistellakseen totalitaarista patriarkaattia vastaan. Jackie perustelee toimintansa ideologialla, jossa naisten harjoittama väkivalta on hyväksyttyä. Jackie ja Crake kokevat sekä äärimmäisen väkivallan että biovallan väärinkäytön hyväksyttävänä silloin, kun ne ovat heidän mielestään tarpeellisia yhteisen hyvän kannalta. Molemmat hahmot välineellistävät ihmisiä omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Hahmojen motivaatiot perustuvat myös väestöön ja lisääntymisoikeuksiin, Craken kapitalismiin ja ylikansoittumiseen ja Jackien totalitaarisen valtion harjoittamaan pakkosterilointiin. Taistellessaan biovaltaa väärinkäyttäviä systeemejä kohtaan hahmot omaksuvat näiden systeemien ideologian: ihmiset ovat välineitä. Atwood ja Hall kuvaavat narratiivit osana biovallan välineistöä, jolla muokata materiaalista todellisuutta. Atwoodin projekti spekulatiivisen fiktion saralla on nostaa genren arvoa lähemmäs virallisten poliittisten ja taloudellisten spekulatiivisten narratiivien tasoa, kun taas Hall keskittyy narratiiveihin sotapropagandan kannalta. Teosten päähahmot, Jimmy ja Sister, kyseenalaistavat aluksi Craken ja Jackien kauppaamia narratiiveja, mutta päätyvät lopulta osallisiksi heidän suunnitelmiinsa. Jimmyn kohdalla tämä johtuu oman edun tavoittelusta, kun taas Sister radikalisoituu Jackien kritiikittömäksi seuraajaksi. Atwood ja Hall pyrkivät myös teoksillaan vaikuttamaan materiaaliseen maailmaan narratiivien kautta. Teokset toimivat varoituksena sekä totalitarismin ja globaalin kapitalismin biopoliittisista vaaroista että niitä vastustavien narratiivien kritiikittömästä sisäistämisestä.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuluttajien käsityksiä ympäristöystävällisestä ruokavaliosta sekä suhtautumista kasvisruokaan ja kasviproteiineihin. Erityisesti tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota siihen, mikä on ruoan ympäristövaikutusten merkitys ruokaa valittaessa. Tämän lisäksi haluttiin selvittää, kuinka kuluttajien asenteet ja arvot mahdollisesti vaikuttavat ruoan valintaan. Selvittämällä kuluttajien ruoan valinnan taustalla vaikuttavia arvoja ja asenteita saatiin selville kuluttajien kasvisruokaan ja kasviproteiineihin liittämiä käsityksiä. Tutkimuksen lähestymistapa oli kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastattelujen avulla haluttiin selvittää kasvisruokavalioon liitettäviä käsityksiä ja suhtautumista sekä näihin vaikuttavia arvoja ja asenteita. Tarkoituksena oli saada tietoa ja ymmärrystä, siitä millaisia tulkintoja ympäristöystävälliseen ruokavalioon liitetään ja miten ne vaikuttavat ruoan valintaan. Tutkimuksessa haastateltiin yhtätoista eri-ikäistä kuluttajaa. Haastattelurunko muodostettiin teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui ostopäätösprosessista sekä ruoan valinnan erityispiirteistä. Tällä pyrittiin tarkastelemaan ruoan valinnan kokonaisuutta ja valintahetkeen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen perusteella kasvisruokavalioon sekä uusiin kasviproteiinituotteisiin suhtaudutaan pääosin positiivisesti. Tiedon ja tietoisuuden lisääntyessä myös ympäristö näkyy aiempaa enemmän ruokaan liitettävissä arvoissa ja asenteissa. Kuitenkaan kaikkien kohdalla ajatukset ja toiminta eivät vielä kohtaa ruokaa ostaessa. Tiedon määrän kasvu ja tietoisuuden lisääntyminen ovat toisaalta luoneet myös epävarmuutta valintoihin sekä siihen, mihin tietoon voi luottaa. Tämän tutkimuksen perusteella suurimpia esteitä kasvisruokavalion noudattamiselle oli sen koettu vaikeus. Liharuoat koetaan helppoina ja turvallisina vaihtoehtoina, kun taas tieto ja taito valmistaa kasvisruokia voivat olla puutteelliset. Lihan hyvä maku ja rakenne nousivat vahvasti esiin, kun pohdittiin lihan korvaamista kasviproteiineilla.

Maataloudella on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Toisaalta se joutuu sopeutumaan ympäristöongelmien aiheuttamiin uusiin olosuhteisiin, kuten ilmastonmuutoksen tuomiin sään ääri-ilmiöihin. Ruuantuotanto koskee meitä kaikkia päivittäin ruokaa tarvitsevina yksilöinä, ja koko yhteiskuntaa esimerkiksi maataloudelle maksettavien tukien määrän vuoksi. Maataloudella on myös historiallisesti merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa ja siihen liittyvät mielikuvat ja kulttuurilliset ideaalit ovat vahvoja. Maatalouden ympäristövaikutusten merkittävyyden vuoksi aihe on kiinnostava yhteiskunnallisen ympäristötutkimuksen ja mediatutkimuksen kannalta, mutta sitä on tutkittu vasta vähän. Tässä työssä maatalouden ympäristökysymyksistä käytävää julkista keskustelua tarkastellaan kahden sanomalehden, Helsingin Sanomien (HS) ja Maaseudun Tulevaisuuden (MT) 1.4.2016-30.3.2017 julkaistujen, aihetta käsittelevien tekstien kautta. Tutkielmassa vastauksia haetaan siihen, miten maatalouden ympäristökysymyksiä käsitellään MT:ssa ja HS:ssa12 kuukauden aikana ja miten käsittely eroaa näissä kahdessa lehdessä. Lisäksi selvitetään, miten maatalouden ympäristökysymyksiä kehystetään Itämeri-laskuria koskevassa osa-aineistossa, joka aiheutti tihentymän kummankin lehden aineistossa. Aihetta lähestytään koko aineiston määrällisellä sisällön erittelyllä ja sisällön analyysilla. Tämän jälkeen keskitytään Itämeri-laskuria koskevan aineiston kehysanalyysiin, jossa apuna kulkevat aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta löydetyt maataloutta koskevat kulttuuriset ideaalit. Kehysanalyysi on Erving Goffmanin kehittämä työkalu, jonka avulla pyritään löytämään niitä kulttuurisesti tunnistettavia kehyksiä, joiden kautta aihetta käsitellään julkisessa keskustelussa. Itämeri-laskuria koskevan aineiston kehysanalyysissa etsitään William Gamsonin ja Andre Modiglianin määrittelyn mukaisesti tekstiaineistosta kehystämisvälineitä kuten avainsanoja, iskulauseita ja järkeilyvälineitä kuten syy-seuraus-ratkaisu -ketjuja, jotka auttavat kehysten löytämisessä. Gamsonin & Modiglianin esimerkin mukaisesti työssä lähdetään siitä, että Itämeri-laskurin aineistossa aiheuttamaa kriittistä kohtaa tarkastelemalla koko käsitellystä teemasta voi paljastua tavallista enemmän. Itämeri-laskuria koskevasta aineistosta löytyy neljä kehystä: puhdas suomalainen maatalous -kehys, arjen pienet teot -kehys, maatalous välttelee vastuuta -kehys sekä väärät ympäristövaatimukset -kehys. Kaksi ensimmäistä kehystä mahdollistavat konsensushakuista keskustelua maatalouden ympäristökysymyksistä ja kaksi jälkimmäistä kehystä ylläpitävät konfliktia. Kaikkia kehyksiä käytetään niin puolustamaan kuin kyseenalaistamaankin Itämeri-laskurin esittämiä väitteitä maatalouden ympäristövaikutuksista. Nämä neljä kehystä on löytyvät myös työn laajemmasta aineistosta. Tutkielmasta käy ilmi, että maatalouden ympäristökysymyksiä käsiteltäessä kumpikin sanomalehti allekirjoittaa yleisesti tavoitteen ympäristön hyvästä tilasta. Myös maatalouden jatkuvuuden arvoa pidetään tärkeänä kummankin lehden aineistossa. Näiden kahden tavoitteen välillä on aineiston perusteella ristivetoa, jonka käsittelyä teksteissä helpottavat Itämeri-laskuri -aineistosta identifioidut konsensuskehykset puhdas suomalainen maatalous -kehys ja arjen pienet teot -kehys. Näissä kehyksissä näkyy myös kolmas aineistossa vahva moraalinen väittämä, jonka mukaan toimiva markkinatalous hyödyttää kaikkia. Aineistossa yleinen suomalaisen maatalouden poikkeuksellista ympäristöystävällisyyttä korostava puhdas suomalainen maatalous -kehys ylläpitää konsensusta ja vaikeuttaa vaihtoehtoisten kehysten käyttöä. Etenkin HS:ssa yleinen arjen pienet teot -kehys asettaa maatalouden ympäristökysymysten ratkaisijaksi yksittäiset kuluttajat ja asemoi esimerkiksi poliittisen ohjauksen tai viljelijöiden toimet ratkaisujen ulkopuolelle. Väärät ympäristövaatimukset -konfliktikehys aktivoituu aineistossa erityisesti, jos maatalouden jatkuvuutta puolustava moraalinen väittämä on uhattuna. Maatalous välttelee vastuuta -kehys esiintyy usein myös negaation kautta: tekstissä reagoidaan ja puolustaudutaan tämän oletetun kehyksen väittämiin. Tämä paljastaa pidempiaikaisen jännitteen. Tutkielman perusteella vaikuttaa siltä, että vaikka yleisesti ympäristökysymykset ovat olleet arkipäivää suomalaisessa mediajulkisuudessa 60-luvulta asti ja maatalouden vesistövaikutukset nousivat mediassa esiin jo 1990-luvun lopulla, aiheen käsittely ei vieläkään ole erityisen monipuolista. Työ tukee aiempia huomioita, että yleissanomalehdissä – joihin HS kuuluu – maataloutta käsitellään pinnallisesti, mutta toisaalta se linkitetään aiheena laajemmin muihin teemoihin kuin MT:n kaltaisissa, maatalouteen perehtyneissä medioissa, joissa näkökulma on usein yksipuolisemmin maatalouden.

The external nutrient load of the Archipelago Sea weakens the state of the sea. Gypsum is applied to fields in the catchment area because it has been found to reduce phosphorus leaching from fields. Gypsum treatment of fields is organised by the the Centre for Economic Development, Transport and the Environment (ELY) of Southwest Finland through "KIPSI-hanke" (GYPSUM Project). Participation in gypsum treatment is free of charge for farmers. To achieve water protection objectives, more farmers in the area should participate in gypsum treatment. I study what factors that influence the participation of farmers in the catchment area in gypsum treatment of their fields. The underlying motivation for this study was to promote gypsum treatment of fields and improve the state of the Archipelago Sea. My research is a qualitative interview study. My interview data consists of nine farmer interviews. In my analysis, I also use scientific and social research literature and other sources. I compare the interviewees' perceptions of the effects of gypsum with the information presented in the natural science literature. On the other hand, I will unpack social phenomena and events that affect farmers' perception of gypsum treatment and their activities. According to my observations, farmers' participation is influenced by knowledge about gypsum treatment, or the lack of thereof. Also, farmers' perceptions of the effects of gypsum treatment affect their participation decisions. Yield and yield impacts are at the heart when a farmer decides on participation in gypsum treatment, even though gypsum treatment is free of charge for the farmer. Based on my results, farmers' participation in gypsum treatment of their fields is promoted by available solid, experience based, research data on effects of gypsum, especially on the effects on yields. Agricultural advice also proved to be a factor influencing participation in gypsum treatment. At least some farmers would receive information on gypsum treatment of fields as part of other agricultural advice. According to my research, agricultural advisors' knowledge of the effects of gypsum was variable and partly incomplete. According to my research, expert and active gypsum advice would promote participation in gypsum treatment. The historical tensions between rural and urban areas, as well as tension between the implementors and targets of environmental projects, have an impact on farmers' attitudes towards the KIPSI-hanke. From the point of view of the rural population, unjust and top-down environmental projects will also hamper future projects if the design of projects does not consider the involvement of the rural population as participants of the projects, not only as targets of measures.

Consumers are told to eat seasonally to reduce the environmental impacts of food. Finnish food culture has a long tradition of eating seasonally. Although, it seems that consumers perceptions of the seasons of food products have disappeared due to the wide variation of groceries and changes in lifestyle. The aim of this study is to find out the perceptions of seasonal food of one consumer group, university students. The more detailed aims are to find out university students' perceptions of seasonal food, how do students see seasonal eating as a part of environmentally friendly choices and do students consider seasons of the food products when choosing food. The data for the study were collected from students studying at University of Helsinki with a web-based questionnaire in December 2014. There were all together 401 respondents, and they came from all faculties. 339 of the respondents were women and 62 of them were men. The age varied from 19 years old to 59 years old and the average age was 27. Both quantitative and qualitative data were gathered with the questionnaire. The quantitative data were analyzed statistically using cross tabulation and Khii square test, independent groups t-test, one way analysis of variance and Tukey's test, and Spearman's correlation. The qualitative data from open questions were categorized and the frequencies of categories were counted. Students were familiar with the term seasonal food. The most frequently named seasonal foods were vegetables, berries and fruits. Meanings related to food availability, production and cultural traditions were most common for the seasonal food concept. Most of the respondents were considering seasons of the food products when choosing food. Students seemed to recognize the role of eating seasonally in reducing the environmental impacts associated with food. Cheaper price, better taste and quality and the variety they brought to the diet were most mentioned reasons to eat seasonally. Students who did not eat seasonally mentioned the lack of information as the biggest reasons not to do so. There should be a clear definition of seasonal food in order to guide consumers to eat seasonally. Consumers' perceptions could be useful when building these definitions. More information about seasonal foods should be available and seasonality should be more clearly seen in supermarkets. Even though eating seasonally would not have huge impact on reducing the environmental impacts of food production and consumption, it could be the first and quite easy step towards more sustainable eating. It could also provide a way to get people to pay more attention towards food they are eating.