Browsing by Subject "ADHD"

Tämän Kandidaatin tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka joukkueurheilu vaikuttaa sosiaalisiin taitoihin ja vertaissuhteisiin lapsilla, joilla on ADHD. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet ADHD lapsilla olevan merkittäviä vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa sekä vertaissuhteissa, joissa he kokevat usein ulkopuolelle jäämistä ja mahdollisesti jopa torjutuksi tulemista. Joukkueurheilun katsotaan kehittävän urheiluhenkeä, jonka on todettu lisäävän urheilijoiden prososiaalista toimintaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on etsiä vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: ¨Miten joukkueurheilu vaikuttaa sosiaalisiin taitoihin lapsella, jolla on ADHD?¨ ja ¨Miten joukkueurheilu vaikuttaa vertaissuhteisiin lapsella, jolla on ADHD?¨ Tutkimuksen lähtöoletuksena oli, että joukkueurheilu vaikuttaa myönteisesti hyvän urheiluhengen (sportsmanship) ja urheilijamaisen käyttäytymisen (sportsmanship like behavior) kautta lapsen sosiaalisiin taitoihin sekä kykyihin solmia ystävyyssuhteita vertaisten kanssa. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, joissa aineisto kerättiin Helka-tietokannasta. Tutkimukseen valikoitui neljä kansainvälistä tutkimusartikkelia, jotka täyttivät määritetyt sisäänottokriteerit. Artikkelien läpikäymisessä käytettiin hyödyksi laadullista sisällönanalyysiä, jolla pyrittiin käymään aineisto läpi järjestelmällisesti tutkimusongelmien ja keskeisten käsitteiden määrittämällä tavalla sekä tuomaan aineistoja yhteen vertailemalla niitä keskenään yleisempien tulkintojen löytämiseksi. Tulokset tukivat tutkimuksen lähtöoletusta ainakin osittain siitä, että joukkueurheilu parantaa ADHD diagnosoitujen lasten sosiaalisia taitoja sekä kykyä toimia vertaissuhteissa, kunhan näitä taitoja ensin opetellaan ja harjoitellaan. Ryhmässä toimimisen nähtiin antavan luonnollisia mahdollisuuksia harjoitella ja ylläpitää prososiaalista käyttäytymistä. Lisäksi urheileminen itsessään lisäsi hyväksyntää vertaissuhteissa, koska urheilemisen taitoa arvostettiin lasten keskuudessa. Joukkueurheilussa ADHD lapsille tulisi antaa välitöntä palautetta suoriutumisesta ja hyvän urheiluhengen osoittamisesta. ADHD lapsen joukkueurheilussa pysymisessä korostuu valmentajan ammattitaito sekä kyky kohdata ADHD diagnosoituja lapsia. Tulevaisuudessa ilmiöstä tarvittaisiin pitkittäistutkimusta, jossa voitaisiin seurata ADHD lasten sosiaalisten taitojen sekä vertaissuhteissa toimimisen kehittymistä joukkueurheilussa pidemmällä aikavälillä.

The purpose of this thesis is to determine how attachment in relationships affects behavior and symptoms of ADHD. While creating a safe and established relationship is a crucial step in the healthy development of a child, this same relationship may also impact a child's life negatively if there is an insecure attachment between the child and their guardian. Studies have shown that safe attachment is the fundamental basis of trust between child and guardian. In my research I determine if there is a connection between the insecure attachment of a child to guardian and behavioral problems, as well as the role of this attachment on ADHD symptoms. Insecure attachment in a relationship is divided into two parts, disorganized attachment and avoidant attachment. Problem behavior is divided by either internalizing problem behavior or externalizing problem behavior. This study was conducted as an integrative literature review. The research material was based on precise criteria. Four peer-reviewed, international research articles from 2011-2016 were selected to assist this study. Based on the results of this study, we can conclude that insecure attachment is directly correlated to problem behavior and ADHD symptoms in children. Two studies were found to display a correlation between insecure attachment and problem behavior, along side this two more studies were found linking insecure attachment and ADHD. In most cases it was found that disorganised attachment was a main influencer in problem behavior, a similar relationship was also found between avoidant attachment and problem behavior.

Tiivistelmä – Abstrakt – Abstract Tavoitteet. Tutkimuksessa selvitettiin syntymäaikaisiin riskitekijöihin liittyvän lapsuuden kehityksellisen häiriön (tarkkaavuushäiriö, lukivaikeus, komorbidi) merkitystä 40-vuotiaiden muistisuoriutumisessa osana Kognition pitkittäistutkimusta (KOPUTUS). Tarkasteltavia muistitoimintoja olivat työmuisti, välitön kielellinen muisti sekä viivästetty kielellinen, episodinen ja visuaalinen muisti. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Eroaako lapsuusiän kehityksellisten häiriöiden yhteisryhmän muistisuoriutuminen kontrolliryhmästä? 2) Eroaako kehityksellisten häiriöiden ryhmien muistisuoriutuminen toisistaan? Menetelmät. Tutkimusjoukko (N=90) valittiin niistä Kätilöopiston vuosien 1971–1974 perinataaliriskien perusteella koottuun syntymäkohorttiin kuuluvista, joille oli lapsuusiässä todettu joko tarkkaavuushäiriö (N=17), lukivaikeus (N=54) tai molemmat (N=19), ja jotka osallistuivat 40-vuotiaana seurantatutkimukseen. Kontrolliryhmällä ei ollut syntymäaikaisia riskitekijöitä eikä kehityksellisiä häiriöitä (N=72). Muistisuoriutumista mitattiin viidellä neuropsykologisella arviointimenetelmällä. Tilastollisena analyysimenetelmänä oli monimuuttujakovarianssianalyysi (MANCOVA). Tulokset ja johtopäätökset. Kehityksellisten häiriöiden yhteisryhmän muistisuoriutuminen oli kontrolleihin nähden heikompaa kaikissa tarkastelluissa muistitoiminnoissa. Lukivaikeuden ja/tai tarkkaavuushäiriön omaavat eivät eronneet toisistaan työmuistissa, välittömässä kielellisessä muistissa tai viivästetyssä episodisessa muistissa. Viivästetyn kielellisen ja visuaalisen muistin kohdalla esiin tuli heikko efekti ryhmienvälisistä eroista, mutta aiheesta tarvitaan lisätutkimusta suuremmilla tutkimusryhmillä. Tulokset ovat valtaosin samanlinjaisia aiempien keski-ikäisiä nuoremmilla osallistujilla tehtyjen tutkimusten kanssa. Lapsuuden kehitykselliset häiriöt on perusteltua huomioida keski-iässä olevien työikäisten muistivaikeuksien erotusdiagnostiikassa. Tiivistelmä – Abstrakt – Abstract Tavoitteet. Tutkimuksessa selvitettiin syntymäaikaisiin riskitekijöihin liittyvän lapsuuden kehityksellisen häiriön (tarkkaavuushäiriö, lukivaikeus, komorbidi) merkitystä 40-vuotiaiden muistisuoriutumisessa osana Kognition pitkittäistutkimusta (KOPUTUS). Tarkasteltavia muistitoimintoja olivat työmuisti, välitön kielellinen muisti sekä viivästetty kielellinen, episodinen ja visuaalinen muisti. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Eroaako lapsuusiän kehityksellisten häiriöiden yhteisryhmän muistisuoriutuminen kontrolliryhmästä? 2) Eroaako kehityksellisten häiriöiden ryhmien muistisuoriutuminen toisistaan? Menetelmät. Tutkimusjoukko (N=90) valittiin niistä Kätilöopiston vuosien 1971–1974 perinataaliriskien perusteella koottuun syntymäkohorttiin kuuluvista, joille oli lapsuusiässä todettu joko tarkkaavuushäiriö (N=17), lukivaikeus (N=54) tai molemmat (N=19), ja jotka osallistuivat 40-vuotiaana seurantatutkimukseen. Kontrolliryhmällä ei ollut syntymäaikaisia riskitekijöitä eikä kehityksellisiä häiriöitä (N=72). Muistisuoriutumista mitattiin viidellä neuropsykologisella arviointimenetelmällä. Tilastollisena analyysimenetelmänä oli monimuuttujakovarianssianalyysi (MANCOVA). Tulokset ja johtopäätökset. Kehityksellisten häiriöiden yhteisryhmän muistisuoriutuminen oli kontrolleihin nähden heikompaa kaikissa tarkastelluissa muistitoiminnoissa. Lukivaikeuden ja/tai tarkkaavuushäiriön omaavat eivät eronneet toisistaan työmuistissa, välittömässä kielellisessä muistissa tai viivästetyssä episodisessa muistissa. Viivästetyn kielellisen ja visuaalisen muistin kohdalla esiin tuli heikko efekti ryhmienvälisistä eroista, mutta aiheesta tarvitaan lisätutkimusta suuremmilla tutkimusryhmillä. Tulokset ovat valtaosin samanlinjaisia aiempien keski-ikäisiä nuoremmilla osallistujilla tehtyjen tutkimusten kanssa. Lapsuuden kehitykselliset häiriöt on perusteltua huomioida keski-iässä olevien työikäisten muistivaikeuksien erotusdiagnostiikassa.

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on hyvin yleisesti tunnettu ja paljon diagnosoitu häiriö. Siihen liittyvät oireet vaikuttavat jokapäiväiseen arkeen kuin koulussa menestymiseen. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö näyttäytyy yhdistelminä impulsiivisuutta, ylivilkkautta ja tarkkaamattomuutta. Oireiden syntyminen on pystytty paikantamaan aivotasolle. Varsinkin välittäjäaineiden poikkeava toiminta on tyypillistä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriössä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää liikunnan vaikutuksia aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön. Tarkoituksena oli tuoda näkyväksi liikunnasta saatavia hyötyjä aivotasolla. Aiheesta on tuoretta tutkimusta heikosti. Tämä tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Pyrin löytämään tutkimuksia, jotka tarkastelivat liikunnan yhteyttä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön. Tutkimus koostuu viidestä systemaattisesti valikoituneesta artikkelista. Kaikki artikkelit ovat kansainvälisiä ja vertaisarvioituja. Artikkelit noudattavat hyväksymis- ja poissulkukriteereitä ja ovat julkaistu verkossa vuosina 2010-2018. Artikkeleiden tulokset ovat analysoitu ja niistä on muodostettu tämän kirjallisuuskatsauksen tulokset. Tutkimuksen tulosten perusteella, voidaan todeta liikunnan vaikuttavan positiivisesti henkilöihin, joilla on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Artikkeleissa on käytetty erilaisia tapoja mittaamaan aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä ja siinä ilmeneviä pulmia. Kaikissa artikkeleiden tuloksissa todetaan, että liikunta paransi eniten tuloksia. Tuloksissa käy ilmi, että liikunnasta on eniten hyötyä myös verrokkiryhmäläisille, joilla ei ole aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä.

Tutkimuksen tavoite on selvittää, minkälaisia keinoja opettajalla on tukea luokassaan olevaa ADHD-oireista oppilasta. ADHD on oireyhtymä, joka liittyy aivojen tarkkaavuutta ja vireystilaa säätelevien hermoverkkojen häiriintyneeseen kehitykseen. ADHD:sta löytyy lukuisia aikaisempia tutkimuksia, mutta suomalaiseen tavalliseen luokkahuoneeseen liittyvää aikaisempaa tutkimusta ei kovin paljoa ole tehty. Aihe on hyvin ajankohtainen, sillä monet ADHD-oireiset oppilaat opiskelevat tänä päivänä isossa luokassa ja pienluokkaopetusta on vähemmän kuin aikaisemmin. Tässä tutkimuksessa selvitän, minkälaisia keinoja luokanopettajalla on ADHD-oireisen oppilaan tukemiseen luokkahuoneessa. Tämä tutkimus on tehty kirjallisuuskatsauksena. Analyysimenetelmäksi valittiin narratiivinen kirjallisuuskatsaus, joka antaa avaimet aiheen laajempaan käsittelyyn. Tähän kirjallisuuskatsaukseen sisällytetyissä tutkimuksissa on käytetty sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että keinoja tukea ADHD-oireista oppilasta on lukuisia. Monet keinoista myös ovat hyvin helposti käyttöönotettavissa arkeen, ja ADHD-oireisten oppilaiden lisäksi todennäköisesti tukevat myös muita oppilaita. Ohjeistuksen selkeys ja selvät rutiinit nähtiin useissa tutkimuksissa tärkeiksi. Kodin ja koulun yhteistyöllä nähtiin myös suuria vaikutuksia. Koulunkäyntiavustajan tai muun lisäaikuisen tuki on myös arvokasta ADHD-oireisten oppilaiden toiminnanohjauksen haasteiden tukemisessa.

Objectives. Character-strengths-based (CSB) pedagogy stems from positive psychology’s PERMA theory. CSB pedagogy has been studied in Finland to an increasing extent since the 2010s and internationally since the early 2000s. The research results show it has positive effects on, for example, support for the inclusive school system, student well-being, learning motivation among students with special needs, and student participation. The aim of this research was to find out what kind of experiences and perceptions class teachers have about the importance and implications of becoming aware of, acknowledging, and developing character strengths. This research was also interested in what significances CSB pedagogy has among students with neuropsychiatric abnormalities according to class teachers, as well as classroom teachers’ perceptions of 5th–6th graders’ awareness of their own character strengths. One hypothesis was that classroom teachers perceive CSB pedagogy to be particularly important with ADHD students. Another hypothesis was that CSB pedagogy is used in Finnish primary schools with a very varying volume and in different ways. Methods. This research included both interview and questionnaire surveys. The analysis was carried out both qualitatively and quantitatively and by means of mixed methods. Interview material was six classroom teachers. Questionnaire was 106 respondents. Results and conclusions. Results support the use of CSB pedagogy in primary school. Perceived ease of using CSB pedagogy, the school's commitment to CSB pedagogy, and the perceived guidance to CSB pedagogy in national core curriculum for basic education have the biggest effect on the perceived importance of CSB pedagogy. One of the general views of the effects of CSB pedagogy was that it had beneficial effects on school-positivity and classroom atmosphere. The interview material much emphasized the preventive role of CSB pedagogy, especially among students with behavioral challenges or ADHD.

Goals The aim of this study is to find ways in which a classroom teacher can support students with ADHD. The goals of the thesis are to examine how experienced teachers support ADHD students in school and in teaching. This research also aims to provide more information about ADHD and its support in school context. The interest of this the-sis’ topic arose from the need to find support strategies for common challenges in the field of education. The thesis primarily addresses the most common challenges of ADHD in the school context, as well as the strategies used by classroom teachers to address the challenges of ADHD students. In addition, the study focuses on classroom teachers’ knowledge of ADHD, ADHD diagnosis, and treatment. Methods The study is qualitative research in which research data was collected through thematic interviews. The interviews involved primary school classroom teachers from different classes, each of whom had at least 10 years of teaching experience and experience in teaching ADHD students. The research data was analyzed using a data-driven content analysis approach. The interviews were transcribed, and then the data was examined in relation to pre-vious theory. Results and conclusions The study revealed that that a classroom teacher can support ADHD students in many ways. In teaching, clear goals and structure, as well as multi-modal guidance, were crucial in supporting ADHD symptoms. It is particularly important fo ADHD students to know what is expected of them in class and what they need to do to achieve the goal. Multi-modal guidance, which is visual and verbal, asl well as step-by-step, helps maintain the atten-tion span of ADHD students. ADHD students understand instructions more ef-fectively when using step-by-step guidance. In addition, classroom teachers can support students with ADHD by differentiating tasks, providing immediate feedback, and making the teaching as engaging and active as possible. In ad-dition to work, classroom teachers can support student concentration by break-ing the teaching into shorter segments, allowing the attention of ADHD stu-dents to last longer. All of these strategies are aimed at ADHD students, but these strategies are often beneficial to the entire group.

Luonto ja sen vaikutukset ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja terveyteen ovat olleet esillä viime aikoina. Luonnolla tunnetaan olevan rauhoittava vaikutus. Luontokokemusten on nähty aikaansaavan myös ilon, vahvuuden ja voimakkaan läsnäolon kokemuksia. Lapsille ympäristöön tutustuminen tapahtuu luontaisesti leikkimällä, tutkimalla ja ihmettelemällä. Tarkkaavaisuuden, aktiivisuuden ja impulsiivisuuden säätelyn ja hallinnan haasteita kokevia lapsia on nykypäivänä yhä enenevissä määrin. Tutkielman tarkoitus on selvittää, tukeeko luontoympäristö lasten, joilla on todettu ADHD, aktiivisuuden, tarkkaavuuden ja impulsiivisuuden haasteiden säätelyä. Tutkielmassani, kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin, perehdyn aiempiin tutkimustuloksiin luontoympäristön vaikutuksista ADHD:n haasteiden esiintymiseen ja säätelyyn. Rajasin aineiston 2011 jälkeen tehtyihin tutkimuksiin, jotta tutkimustieto olisi luotettavaa nykyhetkessä. Katsausaineistoni koostuu kuudesta tutkimuksesta. Kirjallisuuskatsauksen yhtenevät ja aikaisempia tutkimuksia vahvistavat tulokset viittaavat siihen, että luontoympäristön hyödyntäminen oppimisympäristönä, ja siten luontokokemuksien mahdollistaminen lapsille, lievittävät lapsen ADHD oireita sekä saattavat ehkäistä tarkkaavuuteen, impulsiivisuuteen ja aktiivisuuteen liittyvien haasteiden etenemistä diagnoosiin. Tutkielmani osoittaa luontoympäristön myönteisiä vaikutuksia lapsiin, joilla on todettu ADHD. Luonnolla on todettu olevan virkistävä vaikutus tarkkaavaisuuteen. Lisäksi luonnon tarjoaman tasapainottavan ympäristön vaikutus aivojen toimintaan ja siten fysiologisen stressireaktion esiintymiseen linkittyy lapsen impulsiivisen käytöksen lieventymiseen. Luonnossa lapsen aktiivisuustaso laskee, johtuen luonnossa olevan vähemmän ympäristöstä aiheutuvia stressitekijöitä kuin urbaanissa ympäristössä. Nyky-yhteiskunnassa on monia stressiä aiheuttavia tekijöitä, jonka vuoksi on tärkeää tunnustaa uusia menetelmiä, joiden avulla voidaan edistää ja ylläpitää terveyttä. Luontoympäristön hyödyntämisellä oppimisympäristönä on lukuisia lapsen kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia tukevia vaikutuksia. Positiivisista tuloksista ja katsauksesta nousseista löydöksistä huolimatta tulee luontoa oppimisympäristönä tutkia enemmän myös siltä kannalta, miten henkilöstön asenteet, ryhmän resurssit sekä jokaisen lapsen henkilökohtainen kasvu ja kehitys tulee tuetuksi luontoympäristöä hyödyntämällä. Tutkielmasta nousseet tulokset voidaankin nähdä kannustimena tulevaisuudessa niin päiväkotiympäristöjen ja niiden suunnittelun kannalta, että lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemisessa, sekä erityisesti lapsen ADHD:n kuntoutuksen muotona.

ADHD, ADD, keskittymisvaikeus, työelämä

Tiivistelmä - Referat - Abstract Objectives. The aim of this study is to examine the impact of activity and attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) gender differences in order to better understand the complexity and origins of these differences. I will focus on the gender differences in ADHD, and secondly, I will examine the emergence of gender differences; whether these differences arise from biology, or whether they are socially or culturally produced. The study will analyse the experiences of different genders in relation to their own symptoms, and whether these differences in symptoms are biologically or socially generated. The aim of the study is to gain a deeper understanding of the gender differences in the syndrome. processes of syndrome gender production and existing differences in syndrome between the sexes. Methods. The study used an umbrella review method to analyse and summarise existing literature reviews on ADHD and gender differences. Research material was systematically collected from two databases, Web of Science and ERIC, using predefined search terms. Inclusion and exclusion criteria were applied to the relevant literature reviews. Results and conclusions. Based on the survey data, I found clear gender differences in ADHD symptoms. Boys are diagnosed with ADHD more often in childhood compared to girls, and they hyperactive and impulsive symptoms, while girls and women with ADHD show more hyperactive and impulsive symptoms. ADHD symptoms tend to show more inattentive symptoms. This gender gap variance in symptom expression may predispose girls and women to underdiagnosis or misdiagnosis of ADHD. In the research data, I also paid attention to biological factors such as the influence of neurotransmitter activity on these gender differences. It is also important to note, that social and cultural factors have a significant impact on the gendered nature of ADHD. In understanding of ADHD and the emergence of differences in social expectations and norms, how individuals of different genders express their ADHD symptoms and how they are interpreted by the surrounding community. This can contribute to how a diagnosis is made and how individuals are supported.