Browsing by Subject "Israel"

Rauhan- ja konfliktintutkimuksen alaan sijoittuvan tutkielman tavoitteena on vastata kysymykseen, miten tilaa hallitaan ja sen kautta palestiinalaissiviilien elämää kontrolloidaan Länsirannan Jordanjoen laaksossa. Siinä analysoidaan toistaiseksi vähän tukittua, noin kolmasosan Länsirannasta kattavaa Jordanjoen laakson aluetta sekä siellä elävien beduiinien liikkumista ja sen rajoittamista. Laaksosta on hetkellä yli 90 % palestiinalaisten ulottumattomissa erilaisten liikkumista ja tilaa kontrolloivien mekanismien vuoksi. Tutkimalla palestiinalaissiviilien liikkumisen rajoittamista erityisesti beduiinien kautta, joiden paimentolaisuuteen perustuva elämäntapa vaatii liikkumista laidunmaiden perässä vuodenaikojen mukaan, päästään käsiksi siihen monimutkaiseen prosessiin, jolla Israel hallitsee tilaa ja fragmentoi Länsirannan aluetta. Tutkielma on kuvaileva tapaustutkimus, jonka tutkimusmateriaalina ovat vuonna 2013 suoritetut teemahaastattelut beduiinien miehitys- ja tilaongelmista sekä YK-järjestöjen raportit sekä kartat alueelta. Liikkumisen rajoittaminen ja sen kontrollointi määritellään Johan Galtungin väkivaltaisen rakenteen käsitteen kautta. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu Galtungin lisäksi territoriaalisuuden käsitteelle sekä David Torpeyn ajatukselle siitä, että valtioita voidaan pitää legitiimin väkivallan lisäksi myös liikkeen monopoleina. Tätä täydentävät Fréderick Grosin ja Hagar Kotefin tilaa ja sen hallintaa käsittelevät teoriat sekä Michel Foucault’n hallinnallisuuden analyysi. Teoreettisen viitekehyksen pohjalle on rakennettu kaksi hypoteesia. Ensimmäisen mukaan palestiinalaissiviilejä marginalisoidaan turvallisuuden nimissä ja tätä marginalisaatiota tuotetaan kontrolloimalla liikkumista. Tämä näyttää pitävän paikkansa beduiinien kohdalla. Erityisesti alueen jako A-, B- ja C-alueisiin, konkreettiset esteet teillä sekä maastossa ja maan hamuaminen siirtokunnin, armeijan aluein ja luonnonpuistoin kaventaa heidän elintilaansa huomattavasti. Beduiinit eivät kykene ylittämään tarkastuspisteitä tarvittavien lupien puuttuessa ja tämä kykenemättömyys liikkua pois Jordanjoen laaksosta sitoo heidät yhä tiukemmin kiinni tilaan, jossa fyysinen liikkuma-alue tiukkenee entisestään. Toisen hypoteesin mukaan liikkumista tutkimalla kautta pääsee tarkastelemaan territoriaalista prosessia, jonka seurauksena palestiinalaissiviileillä on käytössään ainoastaan alle 10 % Jordanjoen laakson pinta-alasta. Haastatteluiden, karttojen ja raporttien pohjalta tutkielmassa piirtyy kuvan siitä, että territoriaalinen prosessi, jossa Israel hamuaa yhä laajenevaa alaa Jordanjoen laaksosta näyttää olevan olemassa. Siihen, mihin tämä johtaa ja miksi se on olemassa on analyysin pohjalta vaikeampi vastata. Yksi mahdollinen kehityssuunta palestiinalaisalueiden fragmentoimisessa ja tilan pirstaloimisessa on mahdollisen kahden valtion ratkaisun vieminen yhä kauemmas tulevaisuuteen, joka tekee tutkimusaiheesta maailmanpoliittisesti merkittävän.

Tutkimuksen aiheena on kristillinen Israel-ystävyys, joka tulkitsee Raamatussa, etupäässä Vanhassa testamentissa, kerrotun Israelin kansan jumalallisen valinnan jatkuvan oman ajan Israelissa. Tavoitteena on retorisen metodin avulla analysoida suomalaisen, kristillisen Karmel-lehden artikkeleissa esitettyjä Israelin ja Raamatun puolesta -kannanottoja ja selontekoja. Päätehtävänä on vastata kysymykseen, minkälaista uskonnollista, Raamatun teksteillä perusteltua, retoriikkaa löytyy kristillisen suomalaisen Israel-ystävyys -järjestön, Karmel-yhdistyksen, teksteistä. Miten ja minkälaisen Israel-näkemyksen puolesta argumentoidaan ja minkälaista Israel-kuvaa teksteillä rakennetaan. Miten kielellisellä retorisella argumentoinnilla luodaan uskottavuutta ja merkityksiä, joilla tavoitellaan yleisön/lukijoiden hyväksyntää. Retorisen tutkimusotteen lisäksi näkökulmana on Karmel-lehdessä esitetyn Israelin valintaideaa käsittelevän argumentoinnin peilaaminen maailmanlaajuisen evankelikaalisen kristillisen sionismin käsitteellisessä ja ideologisessa kontekstissa. Löytyykö Karmel-lehden argumentoinnista yhtymäkohtia kristillisen sionismin raamatuntulkintoihin ja niihin perustuviin Israel -kannanottoihin. Metodisena työkaluna on Tuula Sakaranahon Kenneth Burken teorian pohjalle rakentama retorisen argumentoinnin analyysimalli. Mallin keskeiset käsitteet ovat identifikaatio ja erottaminen. Valintaidean rakentamista ja muokkaamista tutkittaessa tarkastellaan nimenomaan, minkälaisiin Israel-kannanottoihin identifioidutaan ja minkälaisista näkemyksistä ohjataan erottautumaan. Minkälaisin kielellisin retorisin työkaluin ja keinoin lehden kirjoittajat teksteissään rakentavat ja muokkaavat Israel- ja Raamattu -näkemystä, jolle pyritään saamaan hyväksyntää ja kannatusta. Keskeisiksi lehden argumentoinnin työvälineiksi osoittautuivat raamatulliset, pääasiallisesti vanhatestamentilliset, metaforat. Tällainen on muun muassa Siionin vuori -metafora, johon pohjautuen valintaideaa rakennetaan ja kehitetään ja jonka avulla osoitetaan, mikä on oikeiksi tulkittujen arvojen mukaista, omaksumisen arvoista, Hyvää ja mikä taas Pahaa, josta on erottauduttava. Yllä mainitun Sakaranahon analyysimallin antamin käsittein tarkastellaan edelleen, minkälaisia kumoamattomia jumalatermejä , joihin argumentointi tukeutuu ja joilla argumentit halutaan tehdä vastaansanomattomiksi, löytyy kirjoittajien teksteistä. Entä minkälaisten silmälasien läpi Raamatun tekstejä ja Israelia tulkitaan. Mitkä ovat analyysimallin mukaiset käsitteelliset linssit , tulkintamallit, jotka ohjaavat ja rajaavat tulkintoja. Sisällönerittelyssä Karmel-lehden aineistosta erottui neljä pääteemaa, joiden ympärille argumentointi keskittyy. Kyseiset neljä teemaa vastaavat pääpiirteittäin teologisia korostuksia, jotka tulivat esille kristillisen sionismin yleispiirteitä käsittelevässä kirjallisuustutkimuskatsauksessa. Karmel-lehden Raamatun ja Israelin puolesta -artikkeleista esiin nousseet pääteemat ovat: 1) Aabraham ja Valittu kansa Raamatun lupausten perillisenä. 2) Israelin maa (Erets Israel) valittuna jumalallisten lupausten maana ja airuena eskatologisten lopputapahtumien etenemisestä 3) Jerusalem rauhan ja pelastuksen valtakunnan keskuksena. 4) Jerusalemin merkitys eskatologisissa pelastuspäämäärissä. Päätavoitteeksi, mihin pyritään, osoittautui halu vakuuttaa Suomen kirkollinen luterilainen taho siitä, että Aabrahamille annetut lupaukset valinnasta ja siunauksesta, kuuluvat edelleen Israelille eikä kristillinen seurakunta ole perinyt niitä. Aabrahamille annetut siunauslupaukset on tulkittava, samoin kuin koko Raamattukin, kirjaimellisesti ( käsitteellinen linssi ) ja liberaaliteologiset allegorisoivat ja hengellistävät tulkinnat on hylättävä. Argumentoinnilla pyritään systemaattisesti rakentamaan Israelille merkittävää, hierarkkisen maailmanjärjestyksen ylimpänä olevaa roolia. Karmel-lehden kirjoittajien retorisessa merkityksenannossa on yhtymäkohtia yleisen evankelikaalisen kristillisen sionismin retoriikkaan. Niistä keskeisimpänä on Siionin vuori -metaforan ympärille rakennettu Jerusalem-idea, joka vähitellen muokataan ja muokkautuu -vaihdellen Israelin historiallispoliittisten tilanteiden mukaan- itse jumalatermiksi , joka selittää ja oikeuttaa Israelin tavoitteet. Kirjoittajien literalistiseen raamatuntulkintaan perustuvan näkemyksen mukaan Jerusalem kuuluu yksinomaan Israelille. Palestiinalaisten Jerusalemia koskevat vaatimukset ovat uhka kristitylle sionistille ja hänen maailmankuvalleen, jossa Israel on avaintekijä. Uhasta erottaudutaan tekstien eksplisiittisellä tasolla, mutta myös implisiittisesti on luettavissa erottautumista omaa identiteettiä ja Israel-keskeistä maailmankuvaa uhkaavista palestiinalaisten vaatimuksista. Palestiinalaiselta vastapuolelta tulevat uhkakuvat ovat kuitenkin välttämättömiä rakennettaessa omaa Israel-ideologiaa. Nimenomaan paljastamalla vasta-argumenttien raamatunvastaisuus ja niiden virheellisyys vahvistetaan yleisön/lukijan identifioitumista oman Israel-näkemyksen puolelle.