Browsing by Subject "Itämeri"

The Baltic Sea is a geologically and biologically unique sea highly vulnerable to environmental hazards, and the most emphasized threat is the risk of oil spills. The microbiology of the Baltic Sea has not been extensively studied, and most studies have focused on bacteria, leaving archaea and fungi to less attention. In addition to the natural microbial communities of different parts of the Baltic Sea, the effects of diesel oil, and dispersants applied in case of an oil spill, on these microbial communities is yet to be elucidated. The focus of this Master’s thesis was to compare the bacterial, archaeal and fungal community compositions of the Baltic Sea surface water at three distinct locations; the open sea, a pristine archipelago, and putatively oil contaminated coastal water at an oil refinery. In addition, the short-term effects of diesel oil and dispersant on the three locations were studied during a 72-hour microcosm experiment. Next-generation Ion Torrent sequencing of bacterial V3–V4 and archaeal V4 regions of 16S rDNA and fungal ITS regions was used for a community composition analysis. Quantitative polymerase chain reaction (qPCR) was applied to determine the changes in the copy numbers of bacterial 16S rRNA genes and two genes associated with microbial hydrocarbon degradation, i.e. ring-hydroxylating dioxygenases (RHD) and alkane hydroxylases (AlkB). Based on the findings, the three sites under investigation harbored differing surface water microbiomes demonstrating differing responses to diesel and dispersant amendments, and furthermore, the results indicate that the putatively oil contaminated coastal site has higher natural petroleum hydrocarbon degradation potential compared to the pristine archipelago and especially the open sea. It is noteworthy, that over 90% of the fungal sequences from the open sea and the pristine archipelago, and over half of the fungal sequences from the putatively oil contaminated coastal site were unidentified even at phylum level. In addition, almost half of the archaeal sequences from the putatively oil contaminated site were unindentified. Assessing the petroleum hydrocarbon degradation potential of the indigenous microbiome in different parts of the Baltic Sea is of great importance, since the data can potentially be utilized when developing suitable biological oil spill response methods as well as predicting the rates of petroleum hydrocarbon degradation in different parts of the Baltic Sea area.

The aim of this study is to describe different conceptions and preferences about herring and it’s environmental impacts. In consideration of eutrophication, biodiversity and clean water the Baltic Sea is in a weak condition. The use of Finnish local fish has diminished a lot and at the same time some fish species are the main reason for eutrophication. Roach and herring are mostly not used as human nutrition but fished to keep the fish stock moderate. The catches of herrings are mostly used as a fodder and a big part of Finland’s herring catches are transported to Denmark and refined as a fish meal. There has been a lot of discussion about toxins that accumulates especially to fatty fish species like herring even though the concentration levels have diminished a lot in the past few decades and the health benefits of fish will beat the possible harms due toxins. Attitudes towards fish and habits are deeply entrenched in Finnish culture. It would be extremely useful to find so called game changers for solving the problem of eutrophication in the Baltic Sea and to create practical conservation acts. The theoretical framework of this study relied on the ecosocial theory and viewpoints offered by the food choice factors and the ecological situation of the Baltic Sea. The research questions were answered based on the methods of qualitative research. The data of this qualitative study was collected with theme interviews from people attending Finnish Adult Education. A total of five took part in the theme interviews held in November and December 2020. The interviews were recorded and transcribed. The analysis was done by using theory- and material-based content analysis. Herring was considered as a delicious and seasonal local fish and traditions and habits had a common role explaining the different perspectives. Herring was often eaten at home and considered as a “senior delicacy”. The diminished use of herring was explained by the changes in food culture, negative attitudes of younger generation, the smell of the fish and fish bones. On the other hand, the environmental responsibility was highly considered in the interviews. Costs and availability were the main reasons for fish choices. Salmon was the most used fish due it’s good price and availability. The result is slightly conflicting because herring is often cheaper than salmon. Availability played a major role when fish choices were considered.

Tämän maisterintutkielman tutkimuskohteena on aluksilta veteen päästettävistä öljypäästöistä määrättävä hallinnollinen öljypäästömaksu. Erityisenä tarkastelun kohteena on öljypäästömaksujärjestelmän toimivuus silloin, kun maksu määrätään ulkomaiselle alukselle talousvyöhykkeellä. Tutkielma tarkastelee ja selvittää Suomen edellytyksiä ja toimivaltaa rantavaltiona määrätä merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) 3 luvun mukainen hallinnollinen öljypäästömaksu Suomen talousvyöhykkeellä kauttakulussa olevalle ulkomaiselle alukselle, joka on luvattomasti päästänyt öljyä mereen. Öljypäästömaksusta hallinnollisena sanktiona säädettiin alun perin vuonna 2006 lailla aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä annetun lain (ns. alusjätelaki 300/1979) muuttamisesta, ja se on tällä hetkellä ainoa merenkulussa ympäristönsuojelusäädösten rikkomisesta määrättävä hallinnollinen sanktio. Lainsäätäjä asetti maksulle vahvan preventiiviset ympäristönsuojelulliset tarkoitusperät ja siihen kohdistetaankin näistä lähtökohdista varsin suuria odotuksia, sillä rikosoikeudellinen järjestelmä ei toiminut öljypäästöistä sanktioimisessa riittävän tehokkaasti. Oikeudellisiin toimenpiteisiin ryhtymistä ulkomaista alusta ja sen toimintaa talousvyöhykkeellä kohtaan sääntelee muun ohella YK:n merioikeusyleissopimus, UNCLOS, ja erityisesti sen 220 artikla. Tämä tutkielma selvittää, mitä tarkoitetaan UNCLOS:n kontekstissa ”oikeudelliseen toimenpiteeseen” ryhtymisellä, ja mitkä toimenpiteet mahdollisesti jäävät UNCLOS:ssa tarkoitettujen oikeudellisten toimenpiteiden ulkopuolelle. Tutkielma selventää, mikä on UNCLOS:n suhde muihin kansainvälisiin merenkulun ja meriympäristön suojelusopimuksiin sekä asema suhteessa kansalliseen oikeuteen. Tutkielma etsii myös perusteita sille, miksi UNCLOS 220 artiklassa asetettua korotettua vaatimusta ulkomaisen aluksen toimiin puuttumiseksi olisi Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä tulkittava siten, että Itämeren erityispiirteisiin perustuen Suomen viranomaisille muodostuisi toimivalta puuttua nykyistä herkemmin erityisesti talousvyöhykkeellä tapahtuviin ulkomaisten alusten öljypäästöihin. Tutkielman taustalla oleva problematiikka hallinnollisesta öljypäästömaksusta ja sen tehokkuudesta ja toimivuudesta juontavat juurensa vuonna 2011 tapahtuneeseen Bosphorus Queen –nimisen aluksen tekemään öljypäästöön. Rajavartiolaitos oli määrännyt kauttakulussa olleen ulkomaisen aluksen omistajalle öljypäästömaksun öljyn päästökiellon rikkomisesta Suomen talousvyöhykkeellä. Korkeimman oikeuden ratkaisusta 2019:61 ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei öljypäästöstä ollut näytetty aiheutuneen merenkulun ympäristösuojelulain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua huomattavaa vahinkoa tai sen vaaraa, ja öljypäästömaksun määräämistä koskeva päätös kumottiin. Koska öljypäästömaksun perusteiden taustalla vaikuttaa YK:n merioikeusyleissopimus, on vastaavia sanktiojärjestelmiä käytössä myös muualla. Tutkielman oikeusvertailevassa osiossa tutkitaan Ruotsin, Saksan ja Belgian vastaavaa sääntelyä ja etsitään niiden avulla ratkaisua Suomen järjestelmän kehittämiseksi. Suomen öljypäästömaksujärjestelmän laatimisessa on aikanaan otettu mallia Ruotsista ja Ruotsin korkein oikeus on tulkinnut merioikeusyleissopimusta eri tavoin kuin Suomen korkein oikeus tapauksessa 2019:61. Saksa ja Belgia puolestaan ovat Suomen tavoin kunnianhimoisia meriympäristön suojelussa ja siksi kiinnostavia vertailuoikeusjärjestyksiä. Lisäksi Saksassa on vahva perinne hallintorikosoikeudesta (Ordnungswidrigkeiten). Korkeimman oikeuden ratkaisu 2019:61 on viranomaisten mukaan luonut lainsäädäntöön selvän epäkohdan. Tämän de lege ferenda –tyyppisen tutkielman tavoitteena on antaa suosituksia öljypäästömaksua koskevien säädösten päivittämiseksi, jotta öljypäästömaksun tehokkuus hallinnollisena sanktiona paranisi nykyisestä ja sen säätämisen alkuperäiset ympäristönsuojelulliset preventiiviset tavoitteet toteutuisivat myös tulevaisuudessa. Tutkielman johtopäätösosiossa annetaan konkreettisia suosituksia lainsäädännön muuttamiseksi, joiden tavoitteena on Bosphorus Queen -tapauksen osoittaman oikeustilan epäkohdan korjaaminen.

Aims and methods: Global plastic production is increasing annually and microplastics (MPs, particles of <5 mm in size) have been reported in the environment worldwide. In aquatic systems plastic pollution is present especially in coastal habitats, and MPs can concentrate within littoral zone vegetation. Numerous marine animals are known to be able to ingest MPs, and plastics can also have adverse effects on the health and behaviour of the exposed animals. This Master’s thesis examined trophic transfer of MPs in a Baltic Sea littoral food chain. Laboratory experiments with 10 µm fluorescence microspheres were conducted to study trophic transfer between food chains of different lengths. The longest food chain had three trophic levels: zooplankton, chameleon shrimp (Praunus flexuosus) and rockpool prawn (Palaemon elegans). Also, the gut passage time of rockpool prawn was experimentally studied. The digestive tracts of the studied animals were analysed for MPs under an epifluorescence microscope. Results: The results show that trophic transfer may be an important pathway of microplastic exposure for animals at higher trophic levels. The number of ingested microspheres in both chameleon shrimp and rockpool prawn was higher when the animals were exposed through pre-exposed prey in comparison to direct exposure from the water. In addition, the prawns ingested more MPs in the experiment with three trophic levels than in the two-level experiment. The results support earlier findings, that the feeding mode affects the microplastic exposure of animals. There were no clear results from the gut passage time experiment.

Tämän tapaustutkimuksen kohteena on keväällä 2012 uutisotsikoita poikinut venäläisen lannoitetehtaan fosforipäästötapaus, joka herätti keskustelua menestystarinana pidetyn Itämeren ympäristönsuojeluyhteistyön nurjasta puolesta ja teki odottamattomien käänteidensä kautta näkyväksi yhteistyön osapuolten välisiä näkemysristiriitoja ja vastakkainasetteluita. Tutkielmalla on kolme päätavoitetta: (1) laatia kokonaisvaltainen ja seikkaperäinen kuvaus Lugajoen tapauksen keskeisistä käänteistä, (2) kuvata haastatteluaineiston sisällönanalyysin keinoin, millaisten ympäristönsuojeluyhteistyötä koskevien tulkintakehysten kautta tapauksen osapuolet jäsensivät Lugajoen tapahtumia sekä (3) selittää, millä tavoin nämä kehykset vaikuttivat siihen, millaisena osapuolet näkivät yhteistyön merkityksen ja toistensa roolit yhteistyön laajemmassa kontekstissa. Tutkielman empiirinen osio koostuu tapauskuvauksesta ja haastatteluaineiston kehysanalyysista. Ensisijaisen tutkimusaineiston muodostavat tapauksen eri osapuolia edustavien 15 suomalaisen ja venäläisen toimijan haastattelut. Tapauskuvauksen laatimisessa käytin tausta-aineistona suomalaisten ja venäläisten uutislähteiden tapausta käsitteleviä artikkeleita, eri tahojen julkaisemia tiedotteita sekä muuta saatavilla olevaa dokumenttiaineistoa, kuten tutkimusraportteja, osapuolten välisistä tapaamisista laadittuja muistioita ja kokouspöytäkirjoja. Tutkielman analyysiosiossa tarkastelen kuuden Itämeri-yhteistyön pitkäaikaisen toimijan haastatteluiden pohjalta, millaisten tulkintakehysten kautta he jäsensivät tapahtumia ja ympäristönsuojeluyhteistyötä laajemmin sekä sitä, millaisia ongelman- ja ratkaisunmäärittelyitä nämä kehykset pitävät sisällään. Tutkimuksen tuloksena hahmottuu kolme tulkintakehystä, joiden kautta haastateltavat tarkastelevat Itämeren ympäristönsuojeluyhteistyötä. Nämä ovat yhteistyöprosessin tasa-arvoisuutta ja vastavuoroisuutta korostava tasavertaisen yhteistyön kehys, toimijoiden henkilökohtaista vastuuta ja yhteistyön suoraa ympäristöllistä vaikuttavuutta korostava moraalisen vastuun kehys sekä yhteistyön välineellistä merkitystä ja institutionaalista vaikuttavuutta korostava ympäristökysymysten esiin nostamisen kehys. Tutkimuksen keskeisen loppupäätelmän mukaan yhteistyön normaalioloissa osapuolten tulkintakehykset eivät ole keskenään ristiriidassa, mutta Lugajoen tapauksen kaltainen kriisitilanne asetti ongelman- ja ratkaisunmäärittelyissä ympäristökysymysten ekologisia ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia eri tavalla painottavat kehykset poikkeuksellisesti vastakkain. Toisaalta kriisin nopean ratkaisemisen edellytyksenä oli ongelman pelkistäminen. Toisaalta keskustelua hallinnut ravinnekuormituksen määrää ja ekosysteeminlaajuisia seurauksia korostava moraalisen vastuun kehys sulki keskustelun ulkopuolelle paikallisten toimijoiden osallisuutta korostavia argumentteja ja ratkaisuvaihtoehtoja. Tämä vahvisti ennestään aiemmassa tutkimuksessa havaittua asetelmaa, jossa ympäristöyhteistyön venäläiset osapuolet ovat enemmän toiminnan kohteita kuin aktiivisia toimijoita