Browsing by Subject "Kiina"

Tutkimuksessa keskitytään maailmantalouden 2000-luvun suurimpaan nousijaan, Kiinaan. Kiina on tekemässä paluuta kansainvälisille areenoille ja sen uuden aktiivisuuden veturina on toiminut maan talouskasvu. Kiina on jo ottanut enemmän vastuuta ja suuremman roolin kansainvälisissä organisaatioissa. Tutkimuksessa keskitytään alueeseen, jolla Kiina on vahvimmillaan globaalin poliittisen talouden hallinnassa ja jolla se pystyy esittämään suurimman haasteen länsimaille, eli pitkän aikavälin lainojen tarjoamiseen ja kehitysyhteistyöhön. Kiina on pitkään profiloitunut kehitysmaiden tukijana, joten on kiinnostavaa selvittää, pitääkö Kiina lupauksensa noustessaan ravintoketjun huipulle. Lisäksi tutkimus tukee tulevaa Kiinan nousuun ja kansainväliseen rooliin liittyvää tutkimusta. Analyysissa tutkitaan Kiina-vetoisia kehityspankkeja, jotka ovat saaneet mediassa suurta huomiota perinteisten kehityspankkien haastajina. Näitä organisaatioita verrataan perinteisiin kehityspankkeihin, Maailmanpankkiin ja Aasian kehityspankkiin. Tutkimuksessa lähdetään oletuksesta, että kehityspankkien merkitys globaalissa taloudessa ja hallinnassa on oleellinen, sillä ne vaikuttavat globaaliin talouteen sekä suoralla toiminnalla, että yleistä kehitysdiskurssia luomalla, muokkaamalla ja vahvistamalla. Kehityspankeissa johtavassa asemassa olevat valtiot voivat hyödyntää kehityspankkeja oman sanomansa ja intresseilleen edullisten ajatusmallien levittämiseen. Kiinan nousuun liittyvä tutkimus esitellään tutkielmassa jakamalla se kolmeen ryhmään sen mukaan, mikä on tutkijan suhtautuminen Kiinan tulevaan rooliin kansainvälisissä organisaatioissa ja järjestyksessä. Osa tutkijoista uskoo Kiinan sitoutuvan vallitsevaan järjestelmään, sillä se osallistuu kansainvälisiin sopimuksiin ja organisaatioihin. Toiset ovat epävarmoja Kiinan sitoutumisesta, sillä eivät näe merkkejä siitä, että Kiina olisi sisäistänyt kansainväliset normit. Kolmannet pitävät kansainvälisten valtarakenteiden takia lähes väistämättömänä, että Kiina sitoutuisi kansainväliseen järjestykseen. Analyysissa vastataan seuraaviin kysymyksiin: (1) Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja Aasian infrastruktuuri-investointipankin ja Uuden kehityspankin virallisissa, julkisuuteen annetuissa tiedoissa niiden päätöksentekoon, hallintoon ja toimintaan liittyen on verrattuna Aasian kehityspankkiin ja Maailmanpankkiin? (2) Mikä on kaikkein vähiten kehittyneiden valtioiden ja keskituloisten valtioiden asema virallisten, julkisten dokumenttien mukaan Aasian infrastruktuuri-investointipankissa ja Uudessa kehityspankissa verrattuna Aasian kehityspankkiin ja Maailmanpankkiin? Aineistona toimivat organisaatioiden perussopimukset, vuoden 2016 vuosiraportit, ääni- ja osakeoikeusdokumentit sekä virallisen Internetsivut. Menetelmänä käytetään sisällönanalyysia. Analyysin johtopäätöksissä todetaan, että muiden kuin korkeatuloisten valtioiden vaikutusmahdollisuudet ja edustus eli asema on virallisten, julkisuuteen annettujen tietojen mukaan parempi Kiina-vetoisissa pankeissa kuin perinteisissä kehityspankeissa. Kuitenkin tämä johtuu erityisesti keskitason tulotason valtioiden eli esimerkiksi BRICS-valtioiden asemasta. Kaikkein vähiten kehittyneet valtiot ovatkin vahvemmin edustettuna perinteisissä kehityspankeissa kuin Kiina-vetoisissa pankeissa. Analyysin pohjalta voidaan päätellä, että Kiina on tähän mennessä ottanut vetämissään organisaatioissa melko samanlaisen roolin, kuin mikä Yhdysvalloilla ja Japanilla on perinteisissä kehityspankeissa. Tuloksia voidaan tulkita useammasta näkökulmasta. Osa tekijöistä viittaa siihen, että Kiina haluaa ylläpitää vallitsevaa kansainvälistä järjestelmää, mutta haluaa saada enemmän valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia itselleen ja mahdollisesti myös muille BRICS-maille. Toisaalta Kiina-vetoiset pankit ovat lähteneet perinteisten kehityspankkien kanssa eri suuntaan muun muassa kehityksen määrittelyssä ja kehitykseen tähtäävien keinojen valikoinnissa.

Tutkielmani käsittelee saksalaista siviilioikeutta Kiinan oikeusjärjestelmässä Kiinan keisariajan lopussa. Tarkastelen pyrkimyksiä tuoda saksalaista siviilioikeutta Kiinan oikeusjärjestelmään Kiinan pitkän keisariajan lopulla ennen viimeisen Qing-dynastian päättymistä vuonna 1911. Tutkimuskysymykseni on: ”Miten saksalainen siviilioikeus vaikutti Kiinan oikeusjärjestelmään Kiinan keisariajan päättyessä?” Tärkeää ovat siviilioikeuden kodifikaatiopyrkimykset. Kuvaan alkuun Kiinan historiaa ja oikeusajattelua sekä tarkastelen saksalaista siviilioikeutta ja sen leviämistä muualle, erityisesti Suomeen. Käsittelen oikeuden siirtymistä yleisesti erityisesti Alan Watsonin näkemysten perusteella sekä esittelen John Headin käsityksiä kodifikaatiosta. Taustoituksestani osansa saa Japani, joka on relevantti sekä siksi, että Japanin silloisessa oikeuskehityksessä on yhtäläisyyksiä Kiinan kanssa, että siksi, että Japanilla havaitaan olleen merkittävä vaikutus saksalaisen siviilioikeuden Kiinaan saapumisen kannalta. Saksalaiseen siviilioikeuteen Kiinassa liittyen tarkastelen melko monipuolisesti erilaisia Kiinan oikeuskehityksen osa-alueita. 1800-luvulla Kiinan ylivertaisuususko karisi ja Kiinaan tuli länsimaisia vaikutteita. Kiina joutui hyväksymään ulkomaisen oikeuden ekstraterritoriaalisen soveltamisen alueellaan. 1900-luvun alussa toteutetut oikeusuudistukset ovat tutkielmani ytimessä. Esille nousee esimerkiksi uusia lakeja, oikeusuudistuksen merkkihenkilö Shen Jiaben sekä komissioiden oppimatkoja ulkomaille. Tarkastelen Qing-dynastian lopulla laadittua siviilioikeuden kodifikaatioluonnosta ja saksalaisen siviilioikeuden vaikutusta sen taustalla. Keisariajan jälkeinen tarkastelu liittyy uudistusten merkitykseen. Erikseen tarkastelen neljää eri oikeusjärjestelmän osaa: pintamaan omistusta, sovittelua, sopimusta ja juristiprofessiota. Johtopäätöksenä esille nousee ensinnäkin saksalaisen siviilioikeuden omaksumisprosessia luonnehtinut aikapula ottaen huomioon oikeusjärjestelmän silloinen tila. Omistukseen ja vaihdantaan liittyvissä yksityiskohdissa voi nähdä saksalaisen siviilioikeuden omaksumisen vaikeuden. Eräs esille nouseva seikka on saksalaisen siviilioikeuden vaikutuksen potentiaalinen moninaisuus esimerkiksi vaikutuksena juristien ajatteluun, minkä osalta tutkielmani nostaa esille lähinnä kysymyksiä eikä anna vastauksia. Tässä yhteydessä otan esille saksalaisen siviilioikeuden viisiosaisen jaonkin merkityksen. Japanin pohjatyöstä on osaltaan voitu saada tukea saksalaisen siviilioikeuden omaksumisessa Kiinaan. Poliittisesti Kiinan tilanne näyttää olleen vaikea siviilioikeusuudistuksen kannalta. Vaikkei siviilioikeuden kodifikaatioluonnos tullut voimaan, oli sillä silti merkitystä, ja sitä voitiin käyttää. Vallan huipulla tapahtuneista asioista huolimatta oikeudellisten toimijoiden voinee katsoa edistäneen oikeuskehitystä ruohonjuuritasolla.

Asiakastyytyväisyyttä pidetään yhtenä palveluntarjoajien tärkeimmistä tavoitteista. Siitä huolimatta kaikista parhaiten suoriutuvatkaan organisaatiot eivät voi välttää virheitä. Tyytymätön kuluttaja saattaa valittaa saamastaan palvelusta, joka ei tavalla tai toisella vastaa sitä mitä on sovittu, mutta useimmat äänestävät jaloillaan ja viestivät negatiivisista kokemuksistaan muille. Koska palvelun laatuun liittyvien odotusten on todettu vaihtelevan kuluttajien demografisten ominaisuuksien, henkilökohtaisten preferenssien sekä monien muiden tekijöiden mukaan, asiakaskunnan kulutuskäyttäytymisen ymmärtäminen muodostaa palveluntarjoajille monenlaisia haasteita. Aiemmat tutkimukset osoittavat kuluttajien valituskäyttäytymisen olevan jossain määrin kulttuurisidonnaista. Ihmisten erilaisia asenteita, tapoja sekä yleisesti hyväksyttyinä pidettyjä käyttäytymismalleja voidaan pyrkiä ymmärtämään erilaisten kulttuuristen arvojen kautta. Tämä tutkielma käsittelee kiinalaista kulttuuria verrattuna suomalaiseen tarkastellen kuluttajien valituskäyttäytymistä sekä asenteita palvelussa tapahtuvia virheitä kohtaan. Palvelualan laajuuden vuoksi tutkimus on rajattu koskemaan lentoyhtiöitä, joissa tapahtuvien palveluvirheiden kirjo on laaja. Erilaiset syyt johtavat erityyppisiin virheisiin, joihin eri kulttuureista tulevat asiakkaat reagoivat toisistaan poiketen. Tutkielman teoreettisen lähtökohdan muodostaa Geert Hofsteden malli kulttuurisista ulottuvuuksista, joista kaksi muuttujaa, valtaetäisyys sekä yksilökeskeisyys vs. yhteisöllisyys, on valittu kuvaamaan niitä kulttuurisia ominaispiirteitä, joilla on suurin yhteys kuluttajien valituskäyttäytymiseen. Mallin mukaan Kiinaa voidaan luonnehtia yhteisölliseksi sekä suuren valtaetäisyyden yhteiskunnaksi, kun taas Suomi edustaa yksilökeskeisiä sekä pienemmän valtaetäisyyden piirteitä. Keskeisenä tavoitteena on tutkia, onko suomalaisten ja kiinalaisten kuluttajien valituskäyttäytymisessä eroja, ja kuinka hyvin niiden voidaan katsoa heijastuvan Hofsteden mallin mukaisista kulttuurisista arvoista ja ominaispiirteistä. Tutkimus vertailee myös nuorempien ja vanhempien sukupolvien välisiä eroja. Aineistonkeruu toteutetaan sähköisellä kyselylomakkeella, joka koostuu Likert-asteikosta sekä monivalintakysymyksistä. Tutkimusote on kvantitatiivinen. Otantamenetelmänä käytetään lumipallo- eli nimeämisvalintaa, jonka perusteella saatuja vastauksia analysoidaan Mann-Whitney U-testillä. Kyselylomakkeen täytti yhteensä 212 vastaajaa, joista 121 on suomalaisia ja 91 kiinalaisia. Tutkimustulokset tukevat hypoteesia, jonka mukaan suomalaisten ja kiinalaisten valituskäyttäytyminen on erilaista, ja erot noudattavat kulttuuristen ulottuvuuksien pohjalta tehtyjä oletuksia siitä, kuinka suomalaiset ja kiinalaiset reagoivat erilaisiin palveluvirheisiin. Kiinalaiset valittavat suomalaisia harvemmin, mutta jakavat useammin negatiivisia palvelukokemuksiaan lähipiirilleen ja/tai vaihtavat palveluntarjoajaa. He ovat keskimäärin konservatiivisempia valituskäyttäytymisessään kuin suomalaiset, minkä voidaan nähdä heijastuvan perinteisistä kulttuurisista arvoista. Uutena havaintona löydetään nuoremman ja vanhemman sukupolven välisiä eroja asenteissa palveluvirheitä ja valittamista kohtaan. Vanhemmat suomalaiset suhtautuvat valittamiseen positiivisemmin kuin nuoremmat suomalaiset, kun taas vanhemmat kiinalaiset suhtautuvat valittamiseen negatiivisemmin kuin nuoremmat kiinalaiset.

This thesis explores state aid’s role in the EU’s political economy. The central research question is: should the EU foster its state aid approach? The thesis focuses on an in-depth analysis of the debate within the EU on the possible relaxation of the state aid framework and its potential impact on fair competition in the single market. The theoretical framework deals with neoclassical economics, Keynesian economics, and geopolitics from a realist perspective assessing states’ power relations. This combination provides a basis for comparing the research problem within the EU and globally. The research methodology is based on qualitative content analysis in an attempt to explain the state aid critique, the motives, and the profitability. Lastly, I apply Mariana Mazzucato’s moonshot-like approach to policy formulation in the light of state aid and harmonise Keynesian thinking into the argument. The findings show the need for the EU to reframe its state aid policy. State aid resources vary across EU Member States and empirical evidence suggests that attitudes towards state aid differ. The clear upward trend in the use of state aid over the last decade suggests an opportunity to move from a ‘temporary’ to a more permanent approach. Such a change should include the creation of a separate body to harmonise state aid and monitor its effective targeting, allaying concerns about possible Single Market violations imposed on the Single Market. The thesis concludes by seeing from a heterodox perspective that there is a strong implication that state aid will continue to be used when situating the EU within great power politics between West and East: USA and China. Hence, the solutions needed are in reframing the approach to how the EU currently considers state aid. It is important to recognize the global challenges that the EU faces when assessing what is normatively worth pursuing. State aid could be a double-edged sword hurting its Single Market while boosting EU’s competitiveness in the global markets, hence the task is to focus on keeping the blade directed to the global markets and silencing the worry of state aid hurting EU internally if it ought to be continued to use.

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella suomalaisten elintarvikealan pk-yritysten kansainvälistymismahdollisuuksia Kiinan markkinoille. Tutkimuksessa käydään läpi Kiinan elintarvikemarkkinoiden erityispiirteitä sekä pyritään selvittämään kokonaiskuvaa pk-yritysten kansainvälistymisen mahdollisuuksista ja toiminnan tuomista haasteista. Tutkimus pyrkii kuvailemaan ja tuottamaan lisää informaatiota siitä, miten pk-yritysten kansainvälistyminen Kiinan markkinoille edistyisi suotuisasti. Yritysten kansainvälistyminen ja viennin kasvattaminen ovat tärkeitä tekijöitä Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi. Suomessa elintarvikealan yritykset kärsivät Venäjä-viennin tyrehtymisestä pakotteiden seurauksena, ja hakevat siten uusia kasvukohteita. Kiina on moniulotteinen markkinaympäristö, jota on viime vuosina ravistelleet useat elintarvikeskandaalit, ja Pohjoismaisilla elintarvikkeilla uskotaan olevan Kiinassa hyvä maine. Kiinan markkinapotentiaali on suurta, mikä houkuttelee suomalaisia yrityksiä tavoittelemaan globaalia kasvua. Markkinoiden ymmärtämiseksi ja vienti- ja myyntitoiminnan onnistumiseksi on välttämätöntä ymmärtää Kiinan markkinoiden erityispiirteitä ja siten ennakoida myös tulevia mahdollisuuksia ja haasteita. Tutkimuksessa kuvataan elintarvikealan ja viennin asiantuntijoiden näkemyksiä ja perusteita siitä, mitä elintarvikealan yritysten tulisi ottaa huomioon kansainvälistymisstrategiassaan Kiinan markkinoille. Tutkimuksessa käydään läpi eri kansainvälistymismalleja, joiden pohjalta viitekehys keskittyy tarkastelemaan verkostojen, resurssien ja operaatiomuotojen vaikutuksia kansainvälistymisprosessiin. Tutkimus on toteutettu laadullisin menetelmin. Tutkimukseen osallistui 5 elintarvikealan ja viennin asiantuntijaa, joilla on kokemusta Kiinan markkinoista. Keskeisenä aineistonkeruumenetelmänä on käytetty teemahaastatteluja. Tutkimustulokset osoittavat, että suomalaisilla elintarvikealan pk-yrityksillä on hyvät mahdollisuudet menestyä Kiinan markkinoilla. Olennaista on pitkäjänteinen verkostojen rakentaminen, mikä vaatii kattavia resursseja. Nopeaa kansainvälistymistä tavoittelevat kohtaavat usein haasteita, sillä markkinoilla menestyminen linkittyy vahvasti verkostoihin ja erottautuvaan brändäykseen, kuten pakkauksen ulkoasuun. Kansainvälistyminen on hyvä aloittaa paikallisilta messuilta ja yritysten täytyy kerätä kokemusta paikan päältä ennen toiminnan aloittamista. Tärkein havainto liittyy siihen, ettei pelkkä pohjoismaalainen maine puhtaudesta ja laadukkaasta tuotteesta riitä, vaan yritysten täytyy myös investoida voimakkaasti markkinointiin ja tuotteiden sertifiointiin, sillä Kiinan valtava markkina vetää myös muita globaalia kasvua tavoittelevia elintarvikealan yrityksiä puoleensa.

Tutkimukseni tavoite on selvittää, miten kansainvälisten yritysten pyrkimykset valvoa alihankintaketjujaan yhteiskuntavastuuvaatimuksin (code of conductit, sertifioinnit ja auditoinnit) vaikuttavat Kiinassa. Tutkin, miten Etelä-Kiinassa toimivat, työntekijöiden oikeuksien edistämiseen erikoistuneet työntekijäjärjestöt suhtautuvat vastuuvaatimuksiin. Kartoitan myös kiinalaista yritysvastuukäsitystä ja siihen liittyvää sääntelyä sekä selvitän, miten työntekijäjärjestöt toimivat. Tutkimukseni on kvalitatiivinen kartoitus, joka perustuu akateemisiin artikkeleihin ja teemahaastatteluihin. Kirjallinen aineisto on pääasiassa englanninkielisiä artikkeleita 2010-luvulta. Empiirisen aineiston keräsin haastattelemalla kahta hongkongilaista järjestöä vuonna 2017. Teoreettisena viitekehyksenä on Schererin ja Palazzon poliittisen yritysvastuun teoria. Tulokset osoittavat, että vastuullisuusvaatimukset ja niihin liittyvät auditoinnit eivät ole parantaneet, mutta eivät myöskään huonontaneet työntekijöiden mahdollisuuksia puolustaa omia etujaan. Työntekijäjärjestöt pitävät suurena ongelmana sitä, ettei työntekijöillä ole oikeutta vapaasti järjestäytyä tai neuvotella työehdoista. Tulokset vahvistavat aiempia havaintoja siitä, että vastuullisuusjärjestelmillä on vaikea puuttua työelämän perusoikeuksien toteutumiseen. Yritysvastuun käsite on Kiinassa tuontitavaraa eikä se ole täysin löytänyt paikkaansa taloudessa, joka on siirtynyt sosialismista äärimmäisen kilpailtuun valtiojohtoiseen markkinatalouteen. Valtio on lainannut länsimaista yritysvastuukäsitystä retoriikkaansa ja lainsäädäntöönsä, ja pyrkii sille soveltuvin osin valmentamaan kiinalaisia vientiyrityksiä ottamaan huomioon kansainvälisiä yritysvastuun periaatteita. Kiinalaisissa yrityksissä länsimaisia vaatimuksia on vastustettu eikä kovin moni yritys vaikuta integroineen vastuuajattelua toimintaansa. Alueelliset ja toimialakohtaiset erot ovat kuitenkin suuria. Elinkeinoelämä on luonut omia vastuullisuusstandardeja. Ristiriitoja autoritaarisen puoluejohdon näkemysten ja länsimaisen vastuuajattelun välille syntyy erityisesti vapauksien ja oikeuksien alueella.