Browsing by Subject "autonomia"

This study is a case study of Taika Kultsu, the cultural education plan for early childhood education and care in Tuusula. The aim of my thesis is to find out whether the staff feels that the new plan is a useful document and tool in their own work, receiving support for the implementation of cultural and art education in the daycare centre's everyday life. Efforts have been made to make the plan easy to use and concrete. Previous studies by the National Centre for The Evaluation of Education (Karvin) have revealed uneven quality of art education (2019) and the fact that the documents guiding the activities of early childhood education and care remain at a very abstract level (2018). In the framework of this thesis, I aim to describe the multidimensionality of art education, reflecting on art education as part of cultural education, and to highlight the importance of art for the child and the comprehensive development of the child. The concreteness of the guiding documents, its need and level have been considered in several studies. In the theory section, I looked at concreteness from the perspective of the individual's sense of autonomy and, more broadly, the realization of common goals. The data was collected in May 2020 using an electronic questionnaire sent to the entire Tuusulas early childhood education and care staff, approximately 310 persons. 42 responses were received. Like theory-controlled content analysis, the analysis was carried out in combination with the qualitative and quantitative data obtained. Quantitative data were at the level of average and type values, as the small number of respondents did not allow comparison between different groups of respondents using statistical methods. The new plan had received a positive reception and was found useful. It had been used as a support for the brainstorming, planning and evaluation of operations. Taika Kultsu could be judged better as a whole from the perspective of cultural education than from the perspective of an individual art species. There were still few things to develop. This was partly caused by the coronavirus epidemic, which affected the number of respondents and the content of the responses. Taika Kultsu's plan was introduced at the beginning of 2020, and the changed conditions in the spring did not allow us to familiarize yourself with the plan or carry out the activities as desired. The results of this thesis will be taken into account in the development and updating of Taika Kultsu. On the basis of the results, it could be said that concreteness and consideration of locality in the document were considered useful and facilitate ideas, planning, evaluation and diversification. The presentation of the plan is easy to use. The plan clarified the concept and goals of cultural education and presented the possibilities of local cultural offerings. However, setting and implementing common goals requires more debate, as it was not always considered sufficient. The bindingity of this new plan must also be further defined. In municipalities that consider the preparation of their own cultural education plan and its form, the results can be used as user experiences from a document that strives to be very concrete and to put its content into practice.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää oppilaiden kokemuksia metsässä pidetyiltä oppitunneilta. Tarkoitus on löytää oppilaille merkityksellisiä asioita ja – Decin ja Ryan itseohjautuvuusteoriaan nojaten – niiden mahdollisia yhteyksiä autonomian, kyvykkyyden ja yhteenkuuluvuuden tyydyttymiseen ja siten oppilaiden koulussa kokemaan hyvinvointiin. Tarkoituksena on kartoittaa, onko lasten kokemusten kuvauksista löydettävissä sellaisia olosuhteita, jotka edistävät psykologisten perustarpeiden tyydyttymistä tai estävät sen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ympäristöllä, joka tukee näiden tarpeiden tyydyttymistä tai estää sen, on selvä yhteys ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin. Metsän puolestaan on todettu vähentävän stressiä, lisäävän energisyyttä ja innostuneisuutta, parantavan tarkkaavaisuutta ja keskittymistä sekä lisäävän yhteishenkeä ja halua olla yhteydessä toisiin. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin eteläsuomalaisessa koulussa keväällä 2016. Tutkimukseen osallistui neljänneltä luokalta 21 oppilasta, joista kaksi oli luokkaan integroituja erityisoppilaita. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella, jossa oli neljä avointa kysymystä. Tutkimuksen filosofinen perusta oli fenomenologinen ja tutkimusote fenomenografinen. Aineisto analysoitiin soveltamalla teemoittelua ja teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen mukaan yhdessä tekeminen luonnossa oli oppilaille merkityksellistä. Myös se, että sai itse päättää, mitä ja miten teki ja kenen kanssa oli, oppilaille tärkeää. Tutkimuksessa tuli esille, että metsässä oli mahdollisuus olla koulukaverin kanssa vapaammin ja sai tehdä juuri sellaisia töitä kuin itse halusi. Tutkimuksen mukaan koulumetsässä pidetyiltä oppitunneilta oli löydettävissä olosuhteita, jotka tukivat psykologisten perustarpeiden tyydyttymistä, ja myös olosuhteita, jotka estivät psykologisten perustarpeiden tyydyttymisen. Opettaja voi tukea oppilaan hyvinvointia osallistamalla oppilaita päätöksentekoon, kannustamalla tarttumaan haasteisiin, tarjoamalla onnistumisen kokemuksia sekä panostamalla ryhmätyötaitoihin ja luokkahenkeen.

Aim. Meaningfulness is an important aspect of well-being. It is closely connected with zest for life and resilience, and in a long run, it is a stronger predictor for psychological well-being than happiness. As self-determination theory applies to meaningfulness, meaningfulness can be seen as satisfaction of the three needs presented by self-determination theory: autonomy, competence and relatedness. Only relatedness has previously been experimentally detected to have an effect on meaningfulness. In this study we examine the relationship between autonomy satisfaction and meaningfulness. We also examine the impact of our intervention on autonomy satisfaction. Experimentally we examine the impact of the intervention on meaningfulness. We also examine the impact of availability of true self-concept on autonomy satisfaction and meaningfulness. Method. The data was collected during spring and summer 2018 using a web based form. The link was distributed in social media, and participating was voluntary. The experiment group received an intervention that increase autonomy satisfaction. Intervention covered a writing task that required the subjects to write as many intrinsically motivating activities as possible in restricted time. The control group received a pseudo-intervention. The respondents filled questionnaires assessing autonomy satisfaction and meaningfulness in life. Both experimental and control forms gathered 248 subjects, altogether 496 subjects. All connections were examined with regression analysis. Results. Autonomy fulfillment was connected to meaningfulness. Intervention was connected to autonomy. Intervention did not have a connection with reported meaningfulness. The accessibility of the true self was not connected to reported autonomy or reported meaningfulness. Conclusions. Even if autonomy was connected to meaningfulness, the experimental results were contradictory with the hypotheses. Availability of the true self was not connected with meaningfulness or autonomy satisfaction. These results are discussed. It seems that the process through which autonomy satisfaction impacts meaningfulness is less straightforward than the hypotheses suggested.

Latinalaisen Amerikan tutkimukseen suuntautuva alue-ja kulttuurin tutkimuksen Pro gradu -tutkielma käsittelee vastarintaa alkuperäiskansojen alueen läpi kulkevaksi suunnitellun valtatiehankkeen yhteydessä Boliviassa, ns. Tipnis-tapauksessa (Territorio Indígena y Parque Nacional Isiboro-Secúre). Tutkielmassa kysytään millaisia toiminnan ja autonomian mahdollisuuksia Tipniksen yhteisöillä ja näitä tukevilla liikkeillä on käsitellyllä ajanjaksolla Evo Moralesin Boliviassa. Millaisia tavoitteita liike asettaa, minkälaisia strategioita se käyttää ja minkälaisia kokemuksia toimijoilla on ”uudesta plurinationaalisesta valtiosta” yhteiskunnallisena rakenteena vastarinnan näkökulmasta? Työ on monipaikkainen etnografia, johon on haettu aineistoa kahden kuukauden ajan Boliviassa Tipnis-alueella, Trinidadissa, La Pazissa ja Cochabambassa. Aineisto muodostuu kolmestatoista haastatteluista, aihepiiriä käsittelevien tapahtumien havainnoimisesta sekä valtamedian ja sosiaalisen median tuottamasta ainestosta. Työ määritellään aktivistitutkimukseksi, eli se on avoimesti kantaaottavaa. Teoreettinen kehys liikkuu valtaa purkavien anarkistisen ja dekoloniaalisen teorian kohtauspisteissä. Anarkismista juontavaa yhteiskuntaekologiaa ja ei-eurooppalaisia epistemologiota yhdistää holismi, jossa ihmisen toiminta nähdään osana kokonaisvaltaista hiearakiatonta ekologiaa. Molemmista lähtökohdista modernit valtarakennelmat kuten kapitalismi ja kansallisvaltio voidaan nähdä koloniaalista valtaa ylläpitävinä ilmiöinä. Haastettelujen perusteella tien rakentaminen nähdään autonomian loukkaukseksi. Vastustajat näkevät tien uhkaavan paikallisia kulttuureja sekä perinteisiä talouden muotoja sekä alueen ekologiaa. Myös ilmastonmuutos nähdään syynä estää metsäkatoa, jota tien rakentamisen on nähty edistävän. Kansanliikkeestä syntynyt hallinto pyrkii delegitimoimaan tien vastustusta yhdistämällä liike imperialismiin ja oikeistoon. Konsensusta kansalaisyhteiskunnan ylläpidetään haltuunottamalla kriittisiä järjestöjä. Toisaalta liikkeellä on tässä kontekstissa myös uudenlaista valtaa, sillä konflikti kansalaisyhteiskunnan kanssa vie hallitukselta kannatuspohjaa. Myös oikeiston epäsuoratuki tuki esimerkiksi mediassa on liikkeelle vahvuus, vaikka se ei itse haluakaan oikeiston kanssa liittoutua. Laajasta tuesta huolimatta, liikkeen määräysvalta pyritään pitämään alueen yhteisöillä. Moninaiset liittolaiset ja vaikutteet tuottavat liikkeelle laajan toimintakeinojen ja argumenttien kirjon. Suoran demokratian ihanne ja siihen kietoutuva suora toiminta luovat yhteyden urbaanien radikaalien ryhmien ja amazonialaisten yhteisöjen välille. Institutionaalisemmat liittolaiset legitimoivat liikettä ja tuovat sille kansainvälistä näkyvyyttä.