Browsing by Subject "diskurssi"

Tarkastelen pro gradu -työssäni sitä, miten Suomen alueen esihistoriaa kuvataan lukion historian oppikirjoissa. Aineisto koostuu uudemmista, vielä käytössä olevista oppikirjoista, jotka on julkaistu vuosina 2005–2012 sekä vanhemmista vuosina 1981–1983 julkaistuista teoksista. Analysoitavia oppikirjoja tutkimuksessa on yhteensä kymmenen. Tavoitteeni on tarkastella diskurssianalyysin keinoin sitä, minkälaisia diskursseja esihistorian kuvauksessa ylläpidetään, miten tieto oppikirjoissa esitetään ja onko esihistorian kuvaus muuttunut ajan myötä. Hypoteesini on, että oppikirjoissa ylläpidetään joitain vallitsevia puhetapoja, jotka eivät ole neutraaleita, arvoista ja valinnoista vapaita. Sovellan tutkimuksessani kriittisen diskurssianalyysin mukaisia näkemyksiä vallasta ja hegemoniasta. Retorisen diskurssianalyysin avulla tarkastelen oppikirjoissa käytettyjä vakuuttavuutta lisääviä kielellisiä keinoja. Käsittelen tutkimusaihetta symbolisen vallan, opetussuunnitelmateorioiden ja diskurssianalyysin taustalla olevan sosiaalisen konstruktionismin näkökulmista. Koulutuksesta yhtenä symbolisen vallankäytön muotona ovat kirjoittaneet muun muassa Pierre Bourdieu, Jean-Claude Passeron ja Teun A. van Dijk. Tutkimuksessa ilmenee, että lukion historian oppikirjoissa esiintyy hyvin samankaltaisia, toistuvia diskursseja. Näistä yleisimmät ovat pyynti rajoittaa-, keskeneräisyys ja jatkuva edistys- ja kylmä periferia -diskurssit, jotka voidaan esiintyvyytensä ja dominoivuutensa takia tulkita itsestäänselvän aseman saavuttaneiksi, hegemonisoituneiksi diskursseiksi. Tiedon esittämiseen liittyvä tarkastelu tuo ilmi, että oppikirjoissa tieto esitetään pääosin valmiina, ja lukijaa ohjataan erilaisilla kielellisillä keinoilla omaksumaan tieto halutulla tavalla. Mitään yhtä, täysin vaihtoehdotonta kuvaa oppikirjat eivät kuitenkaan tarjoile. Esihistorian kuvaus on osittain erilaista vanhoissa ja uusissa oppikirjoissa. Muutokset liittyvät termistöön, aiheisiin ja oppikirjojen esihistoria-osuuksien pidentymiseen ja monipuolistumiseen 2000-luvun oppikirjoissa. Pohdintaa-luvussa tarkastelen tarkemmin esihistorian kuvaamista keskeneräisenä ja vastakohtaisena modernille, Suomen alueen esihistorian hahmottamista ilmaston ja sijainnin kautta sekä esihistorian tulkintaa nykyisyydestä käsin. Vertailen aineistosta esiin nousseita puhetapoja ja arvoja opetussuunnitelmissa esitettyihin. Esitän, että tietyt tutkimuksessa löydetyt diskurssit osallistuvat esihistorian vähättelyyn. Tulkitsen näiden puhetapojen kumpuavan lukion historian opetusta laajemmasta kontekstista.

Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia englannin ja suomen kielille ehdotettujen lingvististen fetissien toteutumista suomalaisessa monikielisessä aikakauslehtimainonnassa mainoksissa esiintyvien visuaalis-kielellisten klusterien avulla. Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu suomalaisen mainonnan toistuvasti käyttävän englantia monissa mainoksen osissa, mutta prototyyppisten rakenneosamääritelmien ulkopuolelle jäävien erilaisten merkkien ja leimojen kieltä ja sen osuutta vieraiden kielten symbolisen käytön fetissinmuodostuksessa ei ole tutkittu. Tutkimuksen avulla täydennetään monikielisen lehtimainoksen profiilia ja tuotetaan lisää tietoa suomen ja englannin kielten yhteistoiminnasta suomalaisen monikielisen aikakauslehtimainonnan kontekstissa. Tutkimus toteutettiin keräämällä 23 monikielistä lehtimainosta ja analysoimalla niissä olleita 32 yleiskielistä englannin- tai suomenkielistä tekstiä sisältävää klusteria kontekstrakenteineen. Erityistä huomiota kiinnitettiin klusterien kielellisen sisällön välittämän tiedon luokitteluun ja klusterien edustamaan lehtimainoksen funktionaaliseen vaiheeseen sekä näiden tekijöiden synnyttämien jaotteluiden paljastamiin monikielisten mainostekstien kielivalinnan tendensseihin. Tutkimuksessa havaittiin olemassaolevista kielellisistä fetisseistä näyttöä englannin kieleen liitetyistä neutraaliuden ja trendikkyyden assosiaatioista sekä suomen kieleen liittyvästä luotettavuuden assosiaatiosta. Mainosklusterien havaittiin lisäksi noudattavan yllättävää johdonmukaisuutta eri tiedon tyyppien ilmaisemiseen käytetyssä kielivalinnassa, mukaan lukien englannin erityisestä sopivuudesta alkuperän osoittamiseen ja suomen erityisestä sopivuudesta tiedon uutuudesta välittämiseen. Uusien sopivuustendenssien ollessa ristiriidassa vaikuttavien käsitysten lingvistisistä fetisseistä kanssa todetaan kielen sujuvuudella ja ytimekkyydellä olevan tutkitun kaltaisten klusterien kielivalintaan suurempi vaikutus kuin laajemmilla kielten symbolisilla assosiaatioilla.

Vuoden 2020 maaliskuusta lähtien yhteiskunnat poikkeustilaan ajanut globaali koronapandemia toi muutoksia koulunkäynnin järjestämiseen kaikilla oppiasteilla alakouluista korkeakouluihin. Opetus siirrettiin nopealla aikataululla etäyhteyksin järjestettäväksi, sillä pandemian puhjetessa oleellista oli välttää sosiaalisia kontakteja, jotta virus ei pääsisi leviämään väestössä hallitsemattomasti. Perus- ja toisen asteen oppilaitoksissa etäopetusjaksoja järjestettiin kevään 2020 jälkeen ainoastaan alueittain, pahentuneissa tautitilanteissa. Tammikuun 2022 alussa tiedotusvälineissä alettiin käymään keskustelua siitä, pitäisikö perusopetuksen luokat 4–9 ja toisen asteen opetus siirtää valtakunnallisesti kolmen viikon etäopetusjaksolle kevätlukukauden alkaessa. Uusi herkemmin tarttuva virusvariantti oli vuodenvaihteessa aiheuttanut tartuntatapausten määrän nopean kasvun, ja terveydenhuollon mahdollinen kuormittuminen haluttiin välttää. Valtion eri viranomaistahojen esittämät näkemykset etäopetusjakson hyödyllisyydestä vaihtelivat kuitenkin keskenään. Aihe herätteli myös kansalaisten keskuudessa eriäviä näkemyksiä, joita käsiteltiin sosiaalisessa mediassa ja internetin keskustelupalstoilla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan diskurssianalyysin keinoin ja riskiyhteiskunnan näkökulmasta sitä, miten lapset, nuoret ja perheet asemoidaan suhteessa koronapandemian aikaiseen koulunkäyntiin. Aineistona toimii aihetta käsitelleet kommenttiketjut Vauva.fi ja Suomi24-verkkokeskustelupalstoilla. Kommenttien kirjoitusajankohta ajoittuu aikavälille 5.-23. tammikuuta 2022, ja kommenteissa etäopetuksesta keskustellaan sekä puoltavaan että vastustavaan sävyyn. Aineistosta pystyi muodostamaan kolme vallitsevaa diskurssiluokkaa, joihin kommentit pystyi jakamaan: terveys ja hyvinvointi, perhe ja kasvatus, sekä lasten ja nuorten koulutus ja sosiaalinen elämä. Näissä diskurssiluokissa tarkastelen kommentteja riskiyhteiskunta-teorialinssin lävitse: miten lapset, nuoret ja perheet nähdään koronapandemiassa riskien näkökulmasta? Tutkimuskysymysten avulla pureudun siihen, mitä ovat ne riskit, joita kommentoijat näkevät pandemia-aikaisessa koulunkäynnissä, sekä mihin he näkevät niiden kohdistuvan. Tässä tutkielmassa tarkastelemistani kommenteista nousikin esille se, että koulunkäynti niin lähi- kuin etäopetuksena pandemia-aikana nähtiin riskinä paitsi koululaisille itselleen, myös heidän lähipiirilleen, ja sitä kautta koko perhe-elämän ja arjen totutulle sujumiselle. Etäopetus yksinään ei ollut riskejä ja uhkaa luova tilanne, joka olisi kohdistunut ainoastaan etäkoulua käyviin koululaisiin. Suurimpana uhkana koulunkäynnille, sekä lähi- että etäopetuksessa, nähtiinkin vallitseva koronapandemia ja tarttuva virus, mikä muodosti koulunkäynnistä lisäuhan myös koululaisten perheenjäsenille ja muulle lähipiirille.

Tutkimuksen päätavoite on analysoida ja kuvata lastensuojelun jälkihuollon työntekijöiden kuvaa asiakkaistaan. Tutkimuskysymys on, millaiseksi identiteettikuva jälkihuollon asiakkaista rakentuu työntekijöiden haastattelupuheessa. Identiteettikuva tarkoittaa tutkimuksessa ominaisuuksia, joita puheessa annetaan tietoisesti tai tiedostamatta puheen kohteena oleville. Tutkielma liittyy tutkimushankkeeseen “Sosiaalityön jälkihuollossa olevien nuorten asiakkuusprofiilit, osallisuus, tuki ja tuen vaikuttavuus. Kohti itsenäistä asumista tukevaa moniammatillista toimintamallia”. Tutkielman suurimpana motiivina on läpinäkyvyyden lisääminen. Aineistona on kuusi Helsingissä toteutettua jälkihuollon työntekijöiden ryhmähaastattelua, joihin osallistui yhteensä 22 jälkihuollon työntekijää. Tutkimus on aineistolähtöinen ja käytetty diskurssianalyysi on aineistoa tyypittelevä ja tulkitseva sekä omaa diskurssiaan luova. Metodologia pohjaa teoreettiseen viitekehykseen, joka on sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimuksessa määriteltiin seitsemän työntekijöiden ryhmähaastattelujen puheessa rakentunutta jälkihuollon nuorta kuvaavaa diskurssia ja identiteettikuvaa. Identiteettikuvat on nimetty seuraavasti: “huonossa kunnossa oleva”, “lapseksi jäänyt”, “pärjäävä helmi”, “medikalisoitu nuori”, “päihteiden käyttäjä”, “passiivisena pysyvä” ja “epäonnistumaan tullut”. Useimmin esiintyneitä diskursseja ovat “huonossa kunnossa oleva”, “päihteiden käyttäjä” ja “lapseksi jäänyt”. Identiteettikuvat linkittyvät usein toisiinsa. Ne syntyvät vuorovaikutuksessa toisten työntekijöiden kanssa ja asiakassuhteessa, ja niitä muokkaavat myös käytössä oleva palvelujärjestelmä ja muu yhteiskunnallinen konteksti. Kun nuoren identiteettikuva määritellään ryhmähaastatteluissa huonokuntoiseksi, tilanne on sosiaalityön kannalta jumiutunut. Tällainen nuori on usein palvelujärjestelmän ulkopuolella ja sopimaton palveluihin. “Lapseksi jäänyt” -diskurssin nuoren identiteettikuvassa korostuu nuoren kehityksen keskeneräisyys, huolettomuus, ymmärtämättömyys aikuisten asioista sekä arjen osaamattomuus. “Pärjäävä helmi” -diskurssin nuoren identiteettikuvassa nuori määrittyy luotettavana, aktiivisena, itsenäisenä ja omillaan toimeen tulevana. “Medikalisoitu nuori” -diskurssissa keskustelu muuttuu ammattilaisten väliseksi terveydenhoitopainotteiseksi puheeksi, jossa nuorta määrittävä ominaisuus on hänen diagnoosinsa. “Päihteiden käyttäjän” identiteettikuvaa puolittaa päihteitä käyttävien nuorten jakaminen rutiinikäyttäjiin ja viihdekäyttäjiin. Jälkihuollon nuori on usein identiteettikuvasta riippumatta väärässä palvelussa ja pallottelun kohde. Asiantuntijat pystyvät jouhevasti liikkumaan diskurssista toiseen niitä hyödyntäen esimerkiksi nuoren tilanteen ja kontekstin mukaan. Moninaiset diskurssit voidaankin nähdä myös työvälineenä asiakkaan tilanteesta ja asiakastyöskentelystä keskusteltaessa ja sitä suunniteltaessa. Ei ole yhdentekevää, miten nuorista puhutaan, koska puhetavalla saattaa olla vaikutusta työntekijän työotteeseen. Yksipuoliseksi jumiutuessaan diskursseilla voi olla asiakassuhteeseen negatiivinen vaikutus. Vastavuoroista suhdetta voisi edistää nuoren riisuminen leimaavista elementeistä. Kielenkäytön reflektiota on hyvä tarkastella jälkihuollossa toimintatapoja kehitettäessä.

Tässä tutkielmassa on tehty diskurssianalyysi sairaanhoitajien vuoden 1995 työtaistelusta käydystä mediakeskustelusta Helsingin Sanomissa. Sairaanhoitajan ammatti on malliesimerkki naisvaltaisesta matalapalkkaisesta alasta, millä sukupuolten välistä palkkaeriarvoisuutta selitetään. Sairaanhoitajan ammattia määrittävät vahvat historialliset käsitykset naisten yhteiskunnallisesta asemasta ja roolista sekä sairaanhoitajiin liitetyistä ihanteista. Sairaanhoitajien työtaistelusta käydyn mediakeskustelun tutkimus tarjoaa täten myös näkökulmia laajempaan keskusteluun sukupuolten välisestä palkkaeriarvoisuudesta. Tutkielma on laadullinen tutkimus ja sen analyysiä ohjaa diskurssianalyysin teoreettis-metodologinen viitekehys ja siihen sisältyvä sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaan kielen käyttö on sosiaalista toimintaa ja todellisuuden rakentamista. Analyysiin otetaan vaikutteita etenkin kriittisen diskurssianalyysin suuntauksesta, jonka mukaan diskurssien ja yhteiskunnallisten rakenteiden suhde on kaksisuuntainen, eli yhteiskunnalliset rakenteet muovaavat diskursseja, mutta diskurssit ovat luonteeltaan tuottavia, joten ne uusintavat yhteiskunnallisia rakenteita. Tutkimuksen aineistona on vuoden 1995 sairaanhoitajien työtaistelusta käyty mediakeskustelu Helsingin Sanomissa eli keväällä 1995 Helsingin Sanomissa julkaistut sairaanhoitajien työtaistelua käsittelevät tekstit. Helsingin Sanomien sairaanhoitajien vuoden 1995 työtaistelua käsittelevää mediakeskustelua määrittivät syyllistämisen ja sivuuttamisen diskurssit, jotka korostivat turvallisuus- ja talouskysymyksiä, mutta yhdistyivät myös laajempaan diskurssiin sairaanhoitajien lakko-oikeudesta sekä sukupuolittuneen representaation diskursseihin. Nämä diskurssit pohjasivat aiempiin sairaanhoitajien ammattia ja yhteiskunnallista toimijuutta käsitteleviin diskursseihin, joiden mukaan sairaanhoito on naisille luonnostaan kuuluvaa kutsumustyötä, johon korkeamman palkan tavoittelu ja työtaisteluvoimakeinot eivät kuulu. Mediakeskustelussa syyllistettiin sairaanhoitajia heidän käymästään työtaistelusta ja täten sivuutettiin työtaistelun ja sitä kautta tavoiteltujen palkankorotusten tarve ja oikeutus. Sairaanhoitajien työtaistelua käsitelleen mediakeskustelun syyllistämisen ja sivuuttamisen diskursseilla toissijaistettiin sairaanhoitajien tarve ja oikeus työtaisteluun ja palkankorotuksiin. Samalla toissijaistettiin tavoitteet alan palkkakuopan poistamisesta ja laajemmin sukupuolten välisen palkkaeriarvoisuuden kaventamisesta. Mediakeskustelun diskurssit pohjasivat historiallisiin ja yhteiskunnallisiin sukupuolittuneisiin arvostuksiin sekä sukupuolten välisiin valtasuhteisiin, joita ne myös ylläpitivät. Täten hoitajalakosta käyty mediakeskustelu osaltaan ylläpiti sukupuolten välistä palkkaeriarvoisuutta.

Tutkielmassa eritellään lasten lihavuuteen liittyvän mediadiskurssin kielellisiä piirteitä. Tutkimuskohteena ovat keinot, joilla kielenkäyttäjät osoittavat vastuun kuuluvan eri yhteiskunnallisille toimijoille, kuten perheelle, julkiselle vallalle, koululle ja elintarviketeollisuudelle. Samalla tarkastellaan kielenkäyttöön heijastuvia uskomuksia, sosiaalisia suhteita ja identiteettejä. Tutkimuskysymyksenä on, mitä kielellisretorisia keinoja käytetään keskustelussa, joka käsittelee sitä, kenellä on vastuu lasten lihavuudesta. Mediatekstejä tarkastellaan kriittisen diskurssintutkimuksen käsitteitä käyttäen. Sosiokognitiivisen suuntauksen lähtökohtana on kielenkäytön kognitiivinen prosessointi, jonka pohjalta kielenkäyttöä ja sen takana olevia asenteita, mielipiteitä, sosiaalista kontrollia ja identiteettejä voidaan analysoida kolmella tasolla. Tasot kattavat tekstin sisällön, tavoitteet ja funktiot sekä sosiokulttuurisen kontekstin. Aineisto on 16 tekstin kokoelma espanjalaisista ja kolumbialaisesta sanomalehdistä. Päivälehtien El Mundo, El País, La Vanguardia ja El Tiempo artikkelit on julkaistu verkkoversioina vuosina 2016-2018. Aineisto on koottu tekstiarkiston hakutoiminnolla avainsanoina ’lihavuus’, ’ylipaino’ ja ’lapsi’. Laadullisessa tutkielmassa sovelletaan sisällönanalyysia, jonka avulla eritellään ja tulkitaan tutkimuskohteen välittämää epätäydellistä ja ristiriitaistakin todellisuuskuvaa. Aineistossa vastuuseen lasten lihavuudesta asetetaan erityisesti vanhemmat, jotka maalataan tietämättömiksi ja elintarviketeollisuus, jota syytetään vastuuttomaksi. Lihavuuden vähentämispyrkimyksistä kirjoitetaan sotaisin sanankääntein, mutta hallinnon ponnistelut todetaan riittämättömiksi. Sotaretoriikan lisäksi muodollisen ja epämuodollisen tyylin yhdistäminen, kuten katastrofiretoriikan käyttö, on tyypillistä. Lihavuutta aikaansaava yhteiskunta (la sociedad obesogénica) on nimitys, joka kuvaa yhteiskunnallisten olosuhteiden, esimerkiksi asenteiden, liikkumattomuuden ja elämänrytmin, lihavuutta ylläpitävää vaikutusta. Sellaiseen yhteiskuntaan kokonaisuutena viitataan usein me-muotoa käyttäen. Aineistossa haastattelu on yleisin tekstilaji ja asiantuntija on tavallisin rooli.

Hip-hopin juuret juontavat 1970-luvulle Yhdysvaltoihin, mutta hip-hop-kulttuuri ja musiikkityyli ovat sen jälkeen levinneet ympäri maailmaa osana globalisaatiokehitystä. Myös monet nuoret muslimit tekevät nykyään hip-hop-musiikkia, ja yhä useampi tuo myös sanoituksiinsa vaikutteita Islamista ja elämästään muslimina. Musiikin asema on islamissa varsin kiistelty, eikä sitä ole selvästi sallittu (halal) tai kielletty (haram) muslimeilta. Muslimien tekemää hip-hoppia on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän. Tutkielmassa tarkastellaan diskurssianalyysin keinoin, miten tapaustutkimuksena toimivalla muslimhiphop.com-internetsivustolla argumentoidaan ja konstruoidaan käsityksiä muslimi-identiteetistä. Teoreettisena ja analyyttisenä viitekehyksenä toimii sosiaalikonstruktivistinen näkemys identiteetistä kontekstisidonnaisena sekä puheessa ja teksteissä diskursiivisesti rakentuvana. Tutkielma kyseenalaistaa aiempien tutkimusten oletuksen hip-hopista vaikutuksiltaan yksinomaan positiivisena muslimi-identiteetille sekä muslimeja yhdentävänä tekijänä. Aineisto on kerätty edellä mainitulta sivustolta syksyn 2010 ja kevään 2011 aikana, josta analyysiin on rajattu vain itse sivusto ja sen hip-hoppia käsittelevät osiot. Sivusto ja sen perustaja ovat yhdysvaltalaisia, mutta sivustolla esiteltävien artistien tausta on hyvin monikulttuurinen. Moni on myös maahanmuuttajana nykyisessä kotimaassaan. Aineistossa esiintyviä teemoja ja diskursseja eritellään ja analysoidaan tutkielmassa lainauksien avulla. Sivuston periaatteissa ja artistien esillepääsyn kriteereissä määritellään tarkasti asennoituminen Islamin ja musiikin yhdistämiseen: mikäli sanoitukset ja artistit noudattavat Islamin oppeja, on muslimin sallittua tehdä ja kuunnella tällaista musiikkia. Islam-aiheisen hip-hopin perustellaan olevan ennen kaikkea vaihtoehto valtavirran hip-hopille, jota konstruoidaan aineistossa moraalisesti arveluttavaksi. Hip-hopille sekä muslimeille sallittuja ja kiellettyjä elementtejä erottelevan halal-haram-diskurssin ohella aineistosta nousee esiin opetusdiskurssi. Muslimien tekemän hip-hopin perustellaan edistävän Islamin opettamista erityisesti nuorille muslimeille ja siten vahvistavan positiivista muslimi-identiteettiä. Myös positiivisen muutoksen diskurssia käytetään aineistossa runsaasti liittyen mm. muslimiyhteisöihin sekä muslimeihin kohdistuviin taloudellisiin ja sosiaalipoliittisiin epäkohtiin ja stereotypioihin; musiikin sisältöä ja sen tekemistä perustellaan sen voimalla muuttaa asioita parempaan suuntaan. Monet muslimiartistit kamppailevat yhdistääkseen toisaalta Islamin ja taiteellisen luovuuden ja ilmaisuvapauden, toisaalta menestyäkseen kaupallisesti unohtamatta uskonnollista vakaumustaan. Monilla heistä hip-hop on ollut vahvasti läsnä kasvuympäristössä, mutta sen yhdistäminen Islamin periaatteisiin aiheuttaa kysymyksiä ja kyseenalaistuksia oman musiikillisen ja uskonnollisen identiteetin muodosta ja sisällöstä. Aineiston perusteella monet muslimiartistit ja Islam-aiheista hip-hoppia kuuntelevat muslimit joutuvat jatkuvasti puolustamaan musiikkia siihen kielteisesti suhtautuville muslimeille sekä ei-muslimeille, jotka vierastavat sen uskonnollisuutta. Muslimi-identiteettiä neuvotellaan jatkuvasti, ja se näyttäytyy aineistossa moniulotteisena ja tilanteisesti rakentuvana.

Aims: My main problems of research are: How neoliberalism is producing obediant citizens through special pedagogy? How discourse of exclusion as a apparatus power and a result of collective mentality of governing strengthens the hegemony of neoliberalism and special pedagogy? How special pedagogy as a tool of neoliberalism produces social exclusion and inequality? The aim of my study was to find out, in a foucauldian way, with the help of the speech of special pedagogists, how discourse of special pedagogy as a tool of our neoliberalistic state, produces inequality, social exclusion and obedient citizens. The structure of my study consisted on special pedagogy, theory of Foucault, neoliberalism, empirical material and the phenomenon called social exclusion which encompassed also the thematic interviews of teachers. These forementioned five elements were interacting with each other in the analysis producing new knowledge about action of discourses in our society. Methods: With digital recorder I interviewed five special pedagogists by halfstructural method. My theme was social exclusion in our society. After written down the interviews I analyzed the texts with the help of foucauldian theoretical concepts. In this way I was able to deconstruct different discourses and "naturalities". In the field of qualatative methods my method of research represented the foucauldian way of analyzing the empirical material. In this manner the producers of the speeches were seen as representatives of certain discourse. Those producers of speeches were seen, in turn, as producing and reproducing certain kind of discourse and discoursive talk. Results and conclusions: Analysis of the material engendered following results; special pedagogy produced, pathologized, normalized and categorized its objects as obediant and vulnerable monolithic subjects which were to be stored as socially excluded proletarian labour force for our neoliberalistic nationstate. Medicalization, therapization, and psy-sciences as products of neoliberalism were addressing individual "liberties". Together with the discourse of special pedagogy they created inequality and social exclusion. This was made possible by making people to believe in their individual and "innerborn" qualities instead of seeing the changing and dynamical structures of our neoliberalistic society which produce and reproduce injustice.

In recent years insect food has attracted interest in Western countries. The discussion on insects has picked up since FAO published a report on edible insects in 2013. Previous studies have focused on exploring the potential of insect food in Finland. There is also a lot of international consumer research on insect eating. The purpose of this study is to highlight the aspect of media discussions that has not yet been explored, but which is relevant to highlighting a novel food culture phenomenon. The aim of the study is to find out what kind of image of the insect food is transmitted through media texts. The results of the study are based on articles on insect food published in five most widely circulated Finnish newspapers (Helsingin Sanomat, Aamulehti, Turun Sanomat, Kaleva, Keskisuomalainen), which are published seven times a week. The material has been compiled using the search engine of each newspaper's own website. The search has made by using the Finnish equivalents of the terms: insect food, insect nutrition and insect eating as keywords. The material under review is limited to 2015-2018. As a method of analysis, I use discourse analysis. Five different discourses representing insect eating were identified in the data: (1) insects as ecological and ethical food, (2) insects as meat substitute, (3) consumers’ attitudes are decisive, (4) interest in insect food and (5) insects as a potential. Insects as ecological and ethical food -discourse emphasized the benefits of insect nutrition and environmentally friendly. The discourse submits insects as a lasting solution to food production. Insects as meat substitute -discourse gave a picture of insects as an alternative to meat. The discourse makes eating insects possible by automating insect production. Consumers’ attitudes are decisive -discourse placed stress on changing consumer attitudes and habits. The discourse submits opportunities for it by providing to consumers more information about insects. Interest in insect food -discourse emphasized that Finnish consumers to be mainly positive about insect food. The discourse submits sufficient domestic production promote the transition of consumers to insect food. Insects as a potential –discourse emphasized the easy of production and presents opportunities for insect nutrition in Finland.