Browsing by Subject "eriarvoisuus"

Yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta on kannettu voimistunutta huolta 2000-luvun aikana. Tieteellisessä tutkimuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota huono-osaisuuden ylisukupolvisuuteen, kun samaan aikaan tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet ennennäkemättömällä tavalla, erityisesti kaikkein varakkaimpien keskuudessa. Tässä tutkielmassa kohdistetaan huomio yhteiskunnan niin sanottuihin ylä- ja valtaryhmiin tutkimalla talousyläryhmän tilannetta niistä erityisesti. Eriarvoisuustutkimuksen olisi kannattavaa ottaa huomioon yhteiskuntaluokka aiempaa keskeisempänä selittäjänä, sillä useat tutkimustulokset viittaavat siihen suuntaan, että luokka on merkittävä vaikuttaja kaikkien ihmisten elämässä huolimatta siitä, miten sen merkitys tunnistetaan. Aiemman luokkatutkimuksen ja -teorian perusteella tarkastellaan tässä työssä talousyläryhmänä vauraita yrityssukuja ja niitä edustavaa Perheyritysten liittoa. Tutkimuskohteeseen liittyvää teksti- ja dokumentaatiomateriaalia tutkitaan sisällönanalyyttisella grounded theory -menetelmällä abduktiivisesti siten, että kyseessä on aineistolähtöinen luokkatilanneanalyysi. Aineistosta etsitään vastausta siihen, millä tavoin perheyrityksistä viestitään ja miten politiikkatahto ilmenee? Samalla testataan tutkimusteoreettisia näkökulmia erityisesti Pierre Bourdieun distinktioteorian ja sosiaalisen sulkuun liittyvän viitekehyksen välillä. Tulokset osoittavat, että talousyläryhmällä on rakentunut pitkän ajan kuluessa varsin kehittyneet perimisen ja ylisukupolvisen jatkuvuuden hallinnanmekanismit, joita voidaan pitää yhteiskunnallisen vallan käytön näkökulmasta merkittävinä. Vaikuttaessaan yhteiskuntaan Perheyritysten liiton keskeinen poliittinen tavoite on lainsäädännön kautta saada perimisen taakkaa helpommaksi. Tällä ja muilla tutkielmassa esiin tulevilla keinoilla voi olla suuria yhteiskunnallisia vaikutuksia myös muille kuin yritysperheille itselleen. Tuloksia pohditaan suhteessa teoreettiseen taustaan, minkä myötä vahvistetaan luokkateorioiden empiiristä käytettävyyttä tutkimuksenteon osana. Tutkielman perusteella osoitetaan yhteiskuntaluokkien mekanismien toimintaa ja merkitystä. Sekä peräänkuulutetaan voimakkaasti laaja-alaisemman eriarvoisuustutkimuksen tärkeyttä, eikä ainoastaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kannalta. Länsimaiset demokratiat ovat rakentuneet meritokraattisen järjestelmän sekä avoimen liikkuvuuden lupaukselle ja ylisukupolvisella varallisuudella voi olla suuri merkitys niiden toteutumisen kannalta. Muun muassa sen vuoksi uudella luokkatutkimuksella on väliä.

Tämän opinnäytetyön tutkimustehtävänä on luoda yleiskuva suomalaisten osallistumisesta vapaaehtoistoimintaan. Tutkimustehtävä jakautuu kahteen pääkysymykseen: Minkälaista on suomalaisten osallistuminen vapaaehtoistoimintaan? sekä Minkälaiset taustamuuttujat selittävät osallistumista? Tutkimuksen empiirinen aineisto on henkilökohtaisina käyntihaastatteluina kerätty kyselyaineisto (N = 1000), joka edustaa tilastollisesti Suomen 15 vuotta täyttänyttä aikuisväestöä. Tutkimusote on kvantitatiivinen. Tulosten perusteella suomalaisten osallistuminen vapaaehtoistoimintaan on monimuotoista ja aktiivista, sillä lähes joka toinen suomalainen on osallistunut vapaaehtoistoimintaan kuluneen vuoden aikana. Suosituimmat toimialat ovat liikunta ja urheilu, seniorit ja ikäihmiset sekä lapset ja nuoriso. Aiempien tutkimusten mukaan tietyt sosioekonomiset taustamuuttujat yhdistävät vapaaehtoistoimintaan osallistuvia. Tässä tutkielmassa naisten ja miesten välillä ei ole suurta eroa vapaaehtoistoimintaan osallistumisen määrässä. 35-44 -vuotiaat ovat aktiivisin ikäryhmä ja 15-24 -vuotiaat osallistuvat vähiten. Suomalainen vapaaehtoistoimija on keskiarvoa useammin korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen, sillä näihin ryhmiin kuuluvat osallistuvat matalammin koulutettuja ja vähemmän ansaitsevia todennäköisemmin. Osallistumisessa on eroja maakunnittain tarkasteltuna: Varsinais-Suomi ja Keski-Suomi ovat aktiivisia vapaaehtoistoiminnan alueita, kun taas Etelä- ja Pohjois-Savossa sekä Satakunnassa osallistuminen on maan alhaisinta. Sosioekonomisten taustamuuttujien lisäksi myös yhteiskunta vaikuttaa vapaaehtoistoimintaan. Yhteiskunnallinen rakenne asettaa tarpeita, vaatimuksia ja rajoitteita vapaaehtoistoiminnan kentälle, jolla järjestöt ja yksilöt toimivat. Salamonin mukaan Suomi kuuluu sosiaalidemokraattiseen hyvinvointimalliin, jolle on tyypillistä vapaaehtoistoimijoiden kohtuullisen suuri osuus, sen keskittyminen pääosin itsensäilmaisemisen toimialoille sekä yhteiskunnan verraten suuri yhtenäisyys. Aineiston perusteella osallistuminen vapaaehtoistoimintaan ei ole Suomessa täysin yhtenäistä. Osallistumisen eriarvoisuus tulee esiin siinä miten terveys, taloudelliset resurssit ja sosiaalinen pääoma vaikuttavat vapaaehtoistoimintaan osallistumiseen.