Browsing by Subject "feminismi"

Tämä maisterintutkielma pyrkii osoittamaan pakkoavioliittoihin liittyviä globaaleja keskinäisriippuvuuksia ja laajentamaan käsitystä ilmiöstä Suomessa. Erityisesti tutkielma pyrkii ymmärtämään, kuinka asiantuntijat konstruoivat pakkoavioliitosta poistumisen haasteita Suomessa ja miten nämä suhteutuvat intersektionaalisuuteen sekä teoriaan ja pakon ja suostumuksen jatkumosta pakkoavioliitossa. Pakkoavioliitot ovat nousseet ilmiönä yhä enemmän esille Suomessa, mutta tutkimus aiheesta on ollut vähäistä ja ilmiöön liittyy paljon vääristyneitä ja haitallisia uskomuksia pakkoavioliitoista tiettyjen globaalin etelän maiden, kulttuurien tai vähemmistöjen ongelmana. Näin ollen tutkielma on paitsi ajankohtainen, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, tarjoaa myös kaivatun näkökulman, sillä tutkimus pakkoavioliitoista poistumisesta on puutteellista, eikä teoriaa pakon ja suostumuksen jatkumosta ole aikaisemmin hyödynnetty yhtä systemaattisesti etenkään Suomessa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii teoria pakon ja suostumuksen välisestä jatkumosta pakkoavioliitossa sekä Crenshaw’n intersektionaalinen lähestymistapa. Jatkumoteoria painottaa, että pakon ja suostumuksen välinen raja ei ole useinkaan selvärajainen tai helposti määriteltävissä, sillä pakkoavioliitot ovat monikerroksinen ilmiö, jossa pakko tapahtuu usein prosessinomaisesti. Tutkielma tunnustaakin merkityksen ymmärtää myös solmimisen hetken ulkopuolella tapahtuva pakko ja nähdä suostumuksen konsepti läpi avioliiton kestävänä osana pakkoavioliiton ja järjestetyn avioliiton välistä erottelua. Merkittävää on, onko henkilöllä aito mahdollisuus kieltäytyä avioliitosta sitä ennen ja sen aikana. Intersektionaalinen lähestymistapa puolestaan ottaa huomioon pakkoavioliittojen uhriksi joutuneiden henkilöiden ja tekijäosapuolten moninaiset taustatekijät ja tukee näkemystä ilmiön moninaisuudesta. Näin ollen tutkielma kontribuoi paitsi feministisen ja sukupuolittuneita kehityskysymyksiä käsittelevän kehitystutkimuksen, myös oikeudellisen pluralismin saralla. Globaali kehitystutkimus antaa myös kaivatun, globaalia kietoutuneisuutta osoittavan näkökulman pakkoavioliittoihin. Tutkielman aineisto koostuu pakkoavioliiton uhriksi joutuneiden henkilöiden parissa työskentelevien asiantuntijoiden kanssa kesän ja syksyn 2022 aikana tehdyistä teemahaastatteluista sekä heidän lausunnoistaan liittyen hallituksen esitykseen pakkoavioliittojen erilliskriminalisoinnista, mutta haastateltujen anonymiteetin säilyttämiseksi suoria lainauksia esitetään vain haastatteluaineistosta. Tutkimusaineiston analysointiin käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka mukaisesti aineiston analysoinnissa hyödynnetään sekä tutkimuksen teoriaa, että aineistosta nousevia havaintoja. Tutkimustulokset esitetään sisällönanalyysin avulla löytyneiden teoreettisten käsitteiden avulla. Sisällönanalyysin perusteella voidaan havaita, että pakkoavioliiton uhriksi joutumiseen vaikuttavat monet erilaiset intersektionaaliset tekijät, sekä, että pakon konsepti on pakkoavioliitoissa binäärin sijaan liukuva osoittaen ilmiön moninaisuutta. Tämä näkyy myös tarkasteltaessa asiantuntijoiden näkemyksiä pakkoavioliitosta poistumisen haasteista. Yleisiä haasteita ovat tunnistamisen vaikeus, pakon ja suostumuksen moniulotteiselle jatkumolle sijoittuvat erilaiset, vaikeastikin tunnistettavat pakottamisen keinot, uhrilähtöisyyden puute lainsäädännössä ja rikosprosesseissa sekä haasteiden pitkäkestoisuus ja kokonaisvaltaisuus. Asiantuntijoiden mukaan ratkaisuina näihin haasteisiin ovat erityisesti tiedon lisääminen, uhriksi joutuneeseen henkilöön ja tekijäosapuoleen kohdistuvat ratkaisut sekä lainsäädännölliset ratkaisut, kaikkein tärkeimpänä yksilöllisyyden huomioiminen. Ilmiön moninaisuuden ja siihen vaikuttavien erilaisten taustatekijöiden ymmärtäminen ovat avainasemassa etsittäessä ratkaisuja, sillä muuten riskinä on, että Suomessa luodaan tasa-arvopolitiikkaa, joka ei ole tosiasiassa tasa-arvoista tiettyjä vähemmistöjä kohtaan. Tutkielma osoittaa, että pakkoavioliittoja on hedelmätöntä tarkastella vain yhdestä näkökulmasta tai nähdä tiettyihin konteksteihin rajattuna ilmiönä, sillä ilmiöön liittyy vahva globaalin etelän ja pohjoisen yhteen kietoutuminen, joissa yhdistävänä tekijänä ovat patriarkaaliset rakenteet. Lisäksi tutkielma ilmentää kehitystutkimuksellisen klassikon, riippuvuusteorian merkityksen yhä tänä päivänä myös pakkoavioliittojen kaltaisia ilmiöitä tarkasteltaessa osoittaen tieteenalan relevanssia pakkoavioliittojen tutkimukseen sekä tarvetta lisätä ja laajentaa ilmiöön kohdistuvaa tutkimusta.

Tutkielmassa tarkastellaan alakulttuurista ja naiserityistä aktivismia vuosina 1996-2001 ilmestyneessä Hella & Nyrkki -pienledessä. Lehti on osa suomalaista punk-kulttuuria, jonka yhtenä toimintamuotona oli omaehtoisten ja omakustanteisten pienpainatteiden tuottaminen. Tutkielma selvittää, miten ja miksi Hella & Nyrkki -lehteä julkaissut Naisten Alakulttuuriyhdistys rakensi julkaisusta naiserityistä toimintakenttää rajaamalla miehet pois lehden teosta. Samalla tutkitaan miten naiset merkityksellistävä sukupuolta, ruumiillisuutta ja niihin liittyviä normeja. Tutkimuskysymyksenä on, mitä uutta naiserityinen ja feministinen aktivismi luo ja saa aikaan ja miten se ilmenee lehdn juttuvalikoimassa ja kirjoittamisen tyylissä. Tutkielman teoreettisena taustana on ruumiinfenomenologia, jossa ihmisen maailmassaoloa luonnehtivat ruumiillisuus ja eletty kokemus. Fenomenologisessa sukupuolikäsityksessä sukupuolta ei lähestytä pysyvänä olemuksena, vaan tyylin kaltaisena piirteiden yhdistelmänä. Sukupuoli on avoin rakennelma, jonka ilmaisussa on mahdollisuus muutokseen kulttuurin sekä eletyn ja opitun rajoissa. Tutkimusaineistona on Hellan & Nyrkin kaikki 22 julkaistua numeroa. Aineistosta on nostettu kolme pääteemaa, jotka liittyvät tilaan, ruumiillisuuteen ja tyyliin. Aineistosta on etsitty parhaiten tutkimuskysymykseen vastaavia kirjoituksia. Niiden analyysimenetelmänä on käytetty lähilukua. Tutkielma osoittaa, että naiset kokivat punk-kulttuurin käytännöt ulossulkeviksi ja piilomaskuliinisiksi. Ratkaisukeinona käytettiin naiserityisen aktivismin strategiaa, jossa määriteltiin itse omaa toimintakulttuuria, ruumiillisuutta ja ilmaisun tyyliä.

Tutkielma käsittelee suomalaisen runoilijan Riina Katajavuoren (s. 1968) toisen runokokoelman Kuka puhuu (1996) kuvakieltä ja kuvakielen rakentamia representaatioita naisista. Tutkielman aineisto koostuu niistä em. runokokoelman runoista, joiden puhuja tai muu keskeinen agentti on selkeästi määriteltävissä naiseksi. Analyysimenetelmänä hyödynnetään Benjamin Hrushovskin (myöhemmältä nimeltään Harshav) luomaa viitekehysmallia (1984), joka tarkastelee (runon) lukuprosessia tekstin ja lukijan välisenä vuorovaikutuksena ja viitekehysten verkostona. Laajempana tausta-ajatuksena tutkielmassa toimii puolestaan Teresa de Lauretiksen käsitys sukupuolesta: sukupuolen rakentuminen on representaation ja itserepresentaation sekä tuote että prosessi. Sen diskursiivisessa rakentumisessa kirjallisuudella on merkittävä rooli. Tutkielmassa hyödynnetään tätä ajatusta ja katsotaan, että Katajavuori on runoilijana sukupuolikäsityksiä luova ja tarjoava henkilö. Tutkielmasta käy ilmi, että Katajavuori hyödyntää monenlaisia kuvakielisiä aineksia rakentaessaan naisrepresentaatioita. Troopeista keskeisimmät eli metafora, metonymia, symboli ja vertaus ovat kaikki edustettuina. Figuureista sen sijaan hyödynnetyimmäksi nousee ironia. Yhdessä nämä kuvakieliset ainekset kokoontuvat monin paikoin limittyviksi viitekehyksiksi ja luovat kokonaisuuksia, joiden kautta Katajavuori ottaa osaa sukupuolidiskursseihin usealla tavalla. Yksi tällainen kannanotto on jo itse naisrepresentaatioiden luominen. Tutkielmassa nämä Katajavuoren luomat naisrepresentaatiot jaotellaan kolmeen kategoriaan: Ensimmäisen kategorian naiset ovat äitejä, kun taas toisen kategorian naiset ovat väärinymmärrettyjä ja väärinkohdeltuja. Kolmannen kategorian muodostavat puolestaan runot, joissa naiset esitetään suhteessa miehiin tai maskuliiniseen yhteisöön – joko alistettuina, voimakkaina tai vain etäisinä, vieraina. Tutkielmassa todetaan, että Katajavuori osallistuu sukupuolta käsitteleviin diskursseihin myös muilla tavoin kuin vain luomalla representaatioita naisista. Hän tekee näkyväksi naisiin liitettyjä stereotypioita ja myyttejä ja osoittaa, että naiset joutuvat varsin usein maskuliinisen vallan hallitsemiksi toisiksi. Katajavuori ei kuitenkaan pyri pelkästään paljastamaan vallitsevia representaatioita ja niihin liittyvää valtaa, vaan kutsuu myös lukijaa dekonstruoimaan niitä. Tutkielmassa Katajavuoren käyttämiä dekonstruointitapoja peilataan Stuart Hallin stereotypioita murtaviin transkoodausstrategioihin ja Estella Lauterin myyttejä rikkoviin revisionistisiin keinoihin. Tutkielmassa todetaan, että Katajavuori pyrkii dekonstruoimaan kivettyneitä representaatioita ennen kaikkea esittämällä runojensa sisällön ironisessa valossa tai pyrkimällä herättämään vastaanottajassa empatiaa. Kaiken kaikkiaan tutkielmassa todetaan, että Katajavuori näyttäytyy feministisenä, naisten oikeuksia ajavana runoilijana, joka antaa äänen ”toisiksi” mielletyille naisille ja pyrkii ravistelemaan yhteiskunnan sukupuolikäsityksiä ja niihin liittyvää valtaa.

Tarkastelen tutkielmassani internetin feministinvastaisten yhteisöjen verkostoon lukeutuvan MGTOW-yhteisön diskurssien avulla muodostuvaa implisiittistä uskonnollisuutta. MGTOW (Men Going Their Own Way) on internetin ja sosiaalisen median alustoilla vaikuttava miesten itsenäisyyttä ja oman tien kulkemista korostava yhteisö. Yhteisön toiminnassa korostuu kuitenkin naisvihamielisyys, joka konkretisoituu uskomuksessa naisvaltaisesta, gynosentrisestä salaliitosta. Tutkielmani aineistona toimii mgtow.com-sivustolta löytyvältä keskustelufoorumilta kerätyt kymmenen viestiketjun viestit. Aineiston analyysinä käytetään Norman Faircloughin kriittistä diskurssianalyysiä, jonka avulla aineisto jakautuu viiteen vallitsevaan diskurssiin: uhridiskurssiin, nostalgiadiskurssiin, heräämisdiskurssiin, diskurssiin pahoista naisista ja gynosentrisen salaliiton diskurssiin. Viidestä diskurssista nostetaan implisiittisen uskonnon kuvauksia kriittisen diskurssianalyysin kolmiulotteisen diskurssin mallin avulla. Työn teoreettisena työkaluna toimii Edward Baileyn implisiittisen uskonnon teoria, jonka mukaan implisiittinen uskonnollisuus voi ilmetä kolmen kuvauksen, sitoutumisten, yhdistävien keskusten sekä laajavaikutteisten kiinnostuksenkohteiden tai huolenaiheiden kautta. Analyysin pohjalta MGTOW ilmentää erilaisia implisiittisen uskonnon piirteitä kunkin käsiteltävän diskurssin mukaan. Sitoutumisista yleisin on MGTOW-yhteisöön, yhdistävistä keskuksista maskuliininen identiteetti sekä uhriasema ja laajavaikutteisista huolenaiheista naisten oikeudet ja feminismi. MGTOW:n implisiittisen uskonnon kuvaukset ovat kehää kiertäviä ja toisiaan ruokkivia. Yhteisön kaiken implisiittisen uskonnollisuuden taustalla vaikuttavana tekijänä näyttäytyy valta ja pyrkimys todentaa valtaa.

Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten egyptiläisten naisten elämäa kuvataan kirjailija Alaa al-Aswanin teoksissa Yacoubian-talon tarinat ja Chicagolaisittain. Teokset ovat yhteiskuntakriittisiä kuvauksia Egyptistä tai egyptiläisistä. Teosten pohjalta tutkimus pyrkii analysoimaan, mitkä ovat egyptiläisten naisten elämän tyypillisiä piirteitä. Minkälainen on egyptiläisen naisen perhe? Mikä on naisten sosio-ekonominen tilanne? Onko naisella oikeus päättää itse omasta kehostaan? Tutkimuksen teoreettisessa osassa käydään läpi patriarkaalisen yhteiskunnan yleispiirteitä ja pohditaan yleisesti islamilaisen nyky-yhteiskunnan tilannetta. Lisäksi kuvataan naisen asemaa Lähi-idässä ja tarkastellaan feminismiä ja naisasialiikkeiden merkitystä Egyptissä. Tämän jälkeen keskitytään keskeisiin tilastoihin Egyptissä, kuten naisten lukutaitoon, koulutukseen ja työllistymiseen liittyviin lukuihin. Myös naisiin kohdistuva väkivalta otetaan esille. Tutkimus pohjautuu yhteiskuntatieteellisiin, sosiologisiin ja sukupuolen tutkimuksen lähteisiin, joissa käsitellään arabialais-islamilaista yhteiskuntaa. Tutkimuksessa pohditaan arabialaisen perheen merkitystä naisen sosiaalisena kontekstina ja esitellään miesten ja naisten roolit perheessä. Egyptiläinen perhe on muuttamassa muotoaan, mutta laajennettu perhekäsitys on yhä vahva yhteiskunnassa. Naiset pitävät avioitumista ja perheen perustamista tärkeänä. Perhe on merkittävä tekijä aviopuolison valinnassa ja avioliittoneuvotteluissa. Mies on yhä usein perheen tärkein elättäjä ja Yacoubian-talon tarinat –teoksessa käy selväksi, kuinka tärkeä rooli miehellä ja isällä on perheen naisille. Naiselle leskeksi jääminen merkitsee käytännössä perheen elannon menetystä. Alaa al-Aswanin teoksissa keskeisinä teemoina naisten elämässä nousevat naisten kunniaan ja avioliittoon liittyvät vaatimukset. Seksuaalista koskemattomuutta pidetään tärkeänä koko perheen kunnian kannalta, mutta myös edellytyksenä avioitumiselle. Egyptiläiset naiset ovat hyvin tietoisia heidän käyttäytymiselleen asetetuista vaatimuksista. Samaan aikaan miehiin kohdistuvat odotukset ovat hyvin erilaisia. Al-Aswani nostaa esiin myös naisiin kohdistuvan kotiväkivallan ja seksuaalisen häirinnän. Nämä ovat teosten mukaan merkittävä epäkohta egyptiläisessä yhteiskunnassa.

Pro gradu -tutkielmassani pohdin naishahmojen sankaruutta Rick Riordanin nuortenkirjasarjassa The Heroes of Olympus (2010-2014). Keskityn analyysissäni Riordanin naishahmoista kahteen, Piper McLeaniin ja Annabeth Chaseen, ja pyrin osoittamaan, että Riordan käyttää kummankin tytön kehityskaarta positiivisena esimerkkinä naisten sankaruudesta ja voimaantumisesta. Käytän tutkimusmenetelmänäni lähilukua ja aineistonani koko viisiosaista kirjasarjaa, erityisesti Piperin ja Annabethin näkökulmasta kirjoitettuja lukuja. Tutkielmani teoriaosassa tutustun sankaruuteen eri näkökulmista ja tarkastelen esimerkiksi terminologiaa ja sankareiden tunnusmerkkejä. Teoriakatsauksessani esitän, että tapa kuvata sankaruutta usein maskuliinisuuden kautta vaikuttaa negatiivisesti asenteisiin naissankareita ja -hahmoja kohtaan. Käsittelen myös lyhyesti ikivanhaa järjen ja tunteiden kahtiajakoa maskuliiniseen ja feminiiniseen. Aiheenani olevaa kirjasarjaa koskevan tutkimuksen vähyyden vuoksi käytän taustateoksinani tutkimuksia sankaruudesta, naissankareista, sekä lasten- ja nuortenkirjallisuudesta yleisesti. Vertaan tutkielmassani Riordanin kirjasarjan naiskuvausta myös lyhyesti muihin suosittuihin nuortenkirjasarjoihin. Vaikka Riordanin naishahmot ovatkin aktiivisuudeltaan askel parempaan suuntaan, kaikkia naishahmojen perinteisiä sudenkuoppia ei silti ole pystytty välttämään. Siksi pohdin myös Riordanin naiskuvauksen heikkoja kohtia ja käsittelen sarjan hahmojen sukupuolijakaumaa, naishahmoihin liitettäviä stereotyyppisiä ominaisuuksia ja hahmojen välisiä ihmissuhteita. Analyysissäni keskityn kummankin tytön kehityskaareen ja pohdin käänteentekeviä hetkiä heidän matkallaan naissankareiksi. Molempien tyttöjen kohdalla Riordan haastaa perinteisiä naishahmojen rooleja ja niihin liittyviä stereotypioita sekä ikivanhoja kahtijakoja kääntämällä Piperin tunteisiin liittyvät kyvyt heikkoudesta vahvuudeksi ja yhdistämällä Annabethin puolestaan järkeen ja viisauteen. Antamalla naishahmoilleen mahdollisuuden perinteisesti maskuliinisuuteen yhdistettyyn sankaruuteen Riordan tarjoaa lukijoilleen tavallista monipuolisemman joukon sankareita, joihin lukijat voivat samaistua. Tämä on pieni mutta tärkeä askel kohti tasa-arvoisempaa maailmaa niin kirjojen sivuilla kuin niiden ulkopuolellakin

Tässä pro gradussa olen tutkinut ghanalaisen teologin Mercy Oduyoyen feminististä afrikkalaista teologiaa. Tutkimuskysymykseni on, mitkä ovat afrikkalaisen teologian erityispiirteet, sekä miten feministinen ja womanistinen ajattelu näkyy Oduyoyen teologiassa. Määrittelen tutkielmalleni keskeiset käsitteet vapautuksen teologia ja postkoloniaalinen teologia, musta teologia, feministinen ja womanistinen teologia, ja tarkastelen myös muun muuassa Circle of Concerned African Women Theologians-yhteisöä, jonka Oduyoye on perustanut. Tämä tutkielma paneutuu afrikkalaisen postkoloniaalisen feministisen teologian juuriin ja niihin keskusteluihin, joista afrikkalainen feministinen teologia on saanut alkunsa. Kun puhun ”afrikkalaisesta kulttuurista”, tarkoitan kontekstista riippuen joko matrilineaarista tai patrilineaarista afrikkalaista perinnettä. Matrilineaariset kulttuurit ja samoin patrilineaariset kulttuurit ovat niin yhteneviä keskenään, että niistä voidaan tehdä yleistyksiä ”afrikkalaisena kulttuurina”. Kristinusko tuli Afrikkaan ensimmäisen kerran jo noin 300-luvulla. Tästä huolimatta valtaosa Afrikan kristillisistä kirkoista on niin sanottuja lähetyskirkkoja, 1700-1900-luvulla eurooppalaisten perustamia kirkkoja, ja siten eurooppalainen vaikutus afrikkalaiseen kristinuskoon on merkittävä. Mercy Oduyoye näkee tämän vaikutuksen olleen ensisijassa kielteinen, ja hänen mukaansa erityisesti naisten asema on kärsinyt valkoisesta kristinuskosta ja länsimaisesta raamatuntulkinnasta. Afrikkaan on 1900-luvulla perustettu myös kotoperäisiä ns. AIC-kirkkoja, joissa ollaan tavoiteltu niin sanottua autenttista afrikkalaisuutta. Näissä kirkoissa ollaan onnistuneesti toteutettu afrikkalaista teologiaa, mutta naisten asema AIC-kirkoissa ei ole Oduyoyen mukaan merkittävästi lähetyskirkkoja parempi. Oduyoyen mukaan afrikkalaisessa kristinuskossa on länsimaisesta kristinuskosta erillisiä uskonnollisia piirteitä. Hänen mukaansa afrikkalaisille naisille kuva Kristuksesta vapauttajana on erityisen tärkeä, ja Kristus nähdään paitsi synnistä, myös seksismistä vapauttavana lunastajana. Oduyoye tarkastelee afrikkalaisen teologian tärkeimpiä temaattisia kohtia pureutumalla jumalakuvaan, perheeseen, äitiyteen ja naiseuteen. Jumalakuva afrikkalaisessa teologiassa eroaa hänen mukaansa länsimaisesta siinä, että afrikkalaisessa kristinuskossa Jumalasta käytetään myös sukupuolineutraaleja nimityksiä. Nämä nimitykset on omaksuttu afrikkalaisista traditionaalisista uskonnoista.

The aim of this thesis was to examine feminism in the work of feminist classroom teachers, and the tensions associated with this work through the perspectives that enable and support feminist agency, and those that constrain and inhibit it. I interpret the data in the light of theory, presenting feminism and feminist pedagogy from their historical perspective. I will also briefly examine the societal and political nature of Finnish primary schooling and teaching and examine the concept of agency in the context of education. Feminist classroom pedagogy has not been studied much in Finland, and feminist pedagogy is mostly examined in a university context. However, there is a lot of research on gender-sensitive and gender conscious education in the context of primary schools, for example. This thesis is a qualitative and feminist study. The data was generated by interviewing three feminist classroom teachers using semi-structured individual interviews. The analysis of the data combined content analysis and influences from discourse analysis, a combination which I call discursive content analysis. I analyzed two discourses from the speech of feminist classroom teachers, which I labeled with the terms feminism as an omnipresence and feminism as actions. I also interpreted the tensions associated with feminist classroom teaching, which I located in the work community, in the structures of the primary school, and in the resources. I also paid attention to the words used in teachers' discourse to subvert or question society. In particular, the role of the work community was seen as a major factor supporting feminist classroom teaching, while, for example, a lack of resources was seen as limiting it.