Browsing by Subject "haastattelututkimus"

Tutkielmassa tarkastellaan nuorten aikuisten, jotka eivät oman määrittelynsä mukaan ole koskaan seurustelleet, kokemuksia seurustelemattomuudesta sekä kokemuksille annettuja merkityksiä. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta puoli-strukturoidusta teemahaastattelusta. Työn teoreettinen viitekehys on sosiaaliskonstruktiivinen. Toisin sanoen tutkielman lähtökohtana on ymmärrys siitä, että ihmisen käsitys hänestä itsestään ja häntä ympäröivästä maailmasta rakentuu suhteessa muihin ihmisiin ja on vahvasti kielellistä. Se, mikä ymmärretään seurusteluksi ja minkälaista roolia sen oletetaan edustavan yksilöiden elämässä, muuttuu ajassa ja paikassa. Tutkielmassa tarkastellaan seurustelua, ja sitä kautta seurustelemattomuutta, normikriittisesti euro-amerikkalaisessa kontekstissa 2010-luvun loppupuolen Suomessa. Tutkimusote työssä on queer-teoreettinen eli normatiivisuuden osoittamiseen ja sen purkamiseen pyrkivä. Seurustelemattomuutta lähestytään parisuhdenormatiivisuuden kautta. Parisuhdenormatiivisuus viittaa vallalla oleviin käsityksiin ja olettamuksiin, joiden mukaan eksklusiivisen rakkaussuhteen tulisi olla yksilölle ensisijainen ihmissuhdetyyppi, sillä se on ihmisille normaalia ja nähdään universaalina tavoitteena. Parisuhdenormatiivisuuden käsitteessä yhdistyy siis romanttisen rakkauden korokkeelle nostettu asema sekä monogamianvaade. Analyyttisenä työkaluna se avaa uudenlaisia mahdollisuuksia tarkastella läheissuhteita ja niihin kytkeytyvää rakenteellista valtaa. Tutkielma asettuu osaksi kriittisen parisuhdetutkimuksen kenttää ja on samalla puheenvuoro tämän vielä hajanaisen tutkimusalan tarpeellisuudesta. Seurustelemattomuus näyttäytyy analyysin perusteella ja ei-koskaan-seurustelleiden ihmisten kertomana näkymättömiin työnnettynä kokemuspositiona, jonka suora sanallistaminen on haastavaa. Ei-koskaan-seurustelleet aikuiset ihmiset eivät juurikaan näy mediarepresentaatioissa, eikä ilmiötä huomioida julkisessa keskustelussa. Tämä vaikuttaa ei-koskaan-seurustelleiden ihmisten mahdollisuuksiin luoda omakuvaa suhteessa kyseiseen asiaan, sekä vaikeuttaa omien kokemusten ja tunteiden jakamista toisten ihmisten kanssa. Parisuhteen asema muihin ihmissuhteisiin nähden on ensisijaistettu institutionaalisella tasolla ja se kytkeytyy lukuisiin symbolisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin etuihin. Seurustelu ymmärretään saavutuksena, mikä itsessään rakentaa ei-seurustelevista ihmisistä käsitystä ”viallisina” yksilöinä. Tämä ohjaa ei-koskaan-seurustelleita ihmisiä vaikenemaan tilanteestaan. Parisuhteen ja perhekäsityksen välinen luonnollistettu yhteys sulkee ei-seurustelevia ihmisiä kulttuurisen perheymmärryksen ulkopuolelle antaen ymmärtää, että seurustelemattomuus merkitsee yksin jäämistä. Lisäksi seurustelu linkittyy problemaattisesti sekä aikuisuuden määritelmään että elämänkaariajatteluun kehityspsykologiassa, mikä osaltaan luo kuvaa ei-seurustelevien ihmisten ”viallisuudesta”. Olemassa olevana valtarakenteena parisuhdenormatiivisuus on pitkälti epäpolitisoitu, heikosti tunnistettu ja vailla yhteiskunnallista keskustelua.

Aims and objectives. Feeding difficulties are complex and multifactorial disorders that cause multiple challenges for children and their families. Previous studies have focused on parents’ experiences and treatment in specialised healthcare, but speech and language pathologists’ perspectives in the primary healthcare have not been studied. The incidence of feeding difficulties is expected to increase and the number of children with feeding difficulties is likely to increase in primary healthcare. The intervention requires multidisciplinary collaboration. However, clinicians across disciplines lack common working practices. The objective of this study was to increase the knowledge about feeding difficulties that speech and language pathologists encounter in primary healthcare. The aim was also to describe speech and language pathologists’ experiences and perspectives on multidisciplinary work and their readiness to work with the children. In addition, the assessment and intervention methods they use were studied. Therefore, it would be possible to pay more attention to the experiences of speech and language pathologists and to create more functional working practices based on these experiences. Method. The method in this qualitative study was a semi-structured interview. Seven speech and language pathologists working in primary healthcare were interviewed for the study, and they all had worked children with feeding difficulties in the past year. Speech and language pathologists’ work experience in primary healthcare varied from 1 to 25 years. Themes for the interview were formed based on the previous research. The interviews were carried out in November and December 2018. The interviews were recorded and transcribed into Word-files, and the data were analysed using content analysis. The data were divided into thematic groups and the results were examined in the light of earlier studies and literature. Results and conclusions. Based on this study, speech and language pathologists’ work with children with feeding difficulties is diverse in primary healthcare. Work requires the ability to detect several different areas and special features compared to many other disorders. When talking about assessment and intervention during the interviews, speech and language pathologists did point out various challenges. Complexity of feeding disorders, working with multilingual and multicultural families, speech and language pathologists’ insecurity and lack of common working practices hinder the work. The most important factors developing their readiness were work experience, multidisciplinary collaboration, collegial support and additional education. The findings of this study indicate that the speech and language pathologist working in primary healthcare play a major role in the treatment of children with feeding difficulties but the division of disciplines should be clearer. This study suggests that multidisciplinary collaboration has a positive effect on supporting the family and work readiness of speech and language pathologists. Feeding difficulties can be positively affected in primary healthcare and family welfare can also be supported. Due to the responsibility of speech and language pathologists’ work, active learning and maintaining professional skills with the help of clinical and theoretical knowledge are required.

Tavoitteet. Lähi-ihmisten roolia puheterapiassa painotetaan nykyään. Ympäristön tuen ja osallistumisen merkitys perustuvat mm. ICF-luokitukseen ja ekologisen teorian mukaiseen perhelähtöiseen toimintamalliin. Perheet nähdään aktiivisina toimijoina, joiden kanssa tehtävällä yhteistyöllä voidaan mahdollistaa heidän osallistumisensa. Aiheen ajankohtaisuudesta huolimatta siitä on varsinkin suomalaista tutkimusta toistaiseksi hyvin vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa perusterveydenhuollon puheterapeuttien näkemyksiä perheiden osallistumisesta puheterapiaan. Lisäksi selvitettiin kieli- ja kulttuurierojen mahdollisia vaikutuksia yhteistyöhön ja osallistumiseen, sillä lisääntyvä monikielisyys ja -kulttuurisuus voivat tuoda lisähaasteita puheterapian toteuttamiseen. Menetelmät. Tämä tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina. Haastateltaviksi saatiin yhteensä seitsemän Espoossa ja Helsingissä työskentelevää puheterapeuttia, jotka olivat valmistuneet 6–40 vuotta sitten. Aineisto kerättiin kesän 2018 aikana, ja litteroinnin jälkeen se analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin Atlas.ti-ohjelmaa apuna käyttäen. Tulokset ja johtopäätökset. Perheet voivat osallistua perusterveydenhuollon puheterapiaan monin eri tavoin. Vaikka puheterapeutit kokivat perheen osallistumisen tärkeänä osana puheterapiaa, perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä ja perheiden osallistumisessa nähtiin esiintyvän monia haasteita, jotka liittyivät esimerkiksi perheiden vaikeisiin elämäntilanteisiin tai motivaation tai huolen puuttumiseen. Erilainen kieli- ja kulttuuritausta nähtiin usein yhteistyön ja osallistumisen lisähaasteena. Perheiden motivoimiseen ja osallistamiseen oli käytössä monia keinoja. Puheterapeuttien toiminnassa perheiden kanssa ja perheiden osallistamisessa esiintyy perhelähtöisiä piirteitä. Kulttuurinen kompetenssi toteutuu puheterapeuttien työskentelyssä erilaisten perheiden kanssa, mikä näkyy erilaisten kulttuurien arvostuksena ja pyrkimyksenä ottaa erilaiset kieli- ja kulttuuritaustat monipuolisesti huomioon.

Tutkielma käsittelee nuorten valkovenäläisten aikuisten puolan kielen käyttöä luoteisen Valko-Venäjän alueella. Työ perustuu Valko-Venäjällä ja Puolassa toteutettuun haastattelututkimukseen. Haastatteluiden pohjalta analysoin sitä, mikä merkitys puolan kielen osaamisella ja sen käytöllä on nuorten puolalaisten keskuudessa tämän päivän Valko-Venäjällä, jossa puhutaan monilla eri kielillä ja niiden varianteilla. Puolan kielen välittyminen aikaisemmilta sukupolvilta uusille on vähentynyt vuosikymmenien aikana Valko-Venäjän kielipolitiikan johdosta. Toisaalta Puolan kansallisen yhtenäisyyden myyttiä on ylläpidetty vähemmistöpuolalaisten keskuudessa, mikä on ollut oleellinen ja kantava voima vähemmistöidentiteetin, puolan kielen ja puolalaisuuteen miellettyjen traditioiden uusintamisessa ja edelleen välittämisessä. Ajatus puolalaisuuden ja siten puolan kielen siirtymisestä seuraaville sukupolville nimenomaan puolalaisten perinteiden kautta yhdisti kaikkia informanttejani. Vaikka kielen merkitystä ovat ilmentäneet ja toisintavat edelleen yhteisön traditiot, uskonnolliset menot ja katolisen kirkon asema ja katolilaisuus yhtenä puolalaisuuden merkkinä sekä aikaisemmat sukupolvet ja heidän merkityksenannot puolan kielelle, eivät ne enää määritä niin vahvasti informantin antamaa merkitystä kielitaidolle tämän tulevaisuudessa tai edes nykyisyydessä. Tutkielman perustavanlaatuisena lähtökohtana on määritelmä kielestä sosiaalisena konstruktiona: kieli on osa yhteiskuntaa. Kaikki kielelliset ilmiöt ovat erityislaatuisia sosiaalisia ilmiöitä. Mikään kielellinen variaatio ei ole ehdonalainen yksilön valinnalle, vaan se on sosiaalisen eriytymisen tulos. Kieli myös vaihtelee ihmisten sosiaalisten identiteettien mukaisesti eri interaktioissa, niiden tarkoitusten mukaan, jotka ovat yhtä lailla sosiaalisesti määriteltyjä. Osoitan tutkielmassa, kuinka erilaisia voivat olla puolan kielen taitotasot, käyttöyhteydet ja sille annettu merkitys läntisellä Valko-Venäjällä puolankielisten nuorten aikuisten parissa. Havainnollistan nämä ulottuvuudet kaaviossa ja osoitan siinä haastateltavieni välisiä eroja. Puran eri teemojen alle muun muassa puolan kielen oppimista, sen käytön toteutumista, vastaajien kieli-identiteettiä. Analyysissäni osoitan, miten näissä määrittelyissä nähdään taustalla laajempi yhteisön antama käsitys ja arvo kielelle ja sen merkitykselle. Korkea taitotaso puolan kielessä tai kielen käytön määrä ei automaattisesti osoita, kuinka iso merkitys vähemmistökielen osaaminen on kyseisen vähemmistön edustajalle. Kielitaito ei tällä kohderyhmällä kaikille ollut osaltaan luomassa vähemmistöidentiteettiä, mutta monille se oli tärkeä ulottuvuus oman puolalaisuuden rakentamisessa. Kielitaito ei otantani pohjalta määritä suoraan puolalaisuutta, siispä kokemukset kielen käytön merkityksestä eroavat.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin desistanssia eli rikollisuudesta irtautumista. Tutkielmassani olen määritellyt desistanssin ajallisesti pitkäkestoiseksi prosessiksi, jonka seurauksena rikollinen ei enää palaa rikolliselle polulle. Tutkimuksessani kävi ilmi, että desistanssi vaatii jonkin käännekohdan, joka laittaa rikollisuudesta irtautumisen liikkeelle. Irtautuminen onnistuakseen vaatii kuitenkin motivaation ja sopivat ympäristön ja sosiaalisen tuen. Yhtenä kysymyksenä nostankin esille sen, päättyykö desistanssi prosessina ikinä vai vaatiiko se jatkuvaa ylläpitoa. Tutkielmani teoriaosuudessa esitelen keskeisimmät rikollisuudesta irtautumista selittävät teoriat. Teoriat ovat pääsääntöisesti kriminologisia teorioita, joista heijastuu monitieteellisyys. Olen kuitenkin jakanut teoriat yksilöllisiä ja sosiaalisia syitä korostaviin teorioihin. Tämä jako korostaa sosiologista näkökulmaa tähän ilmiöön. Lisäksi tutkimuksessani korostuu se, miten sosiaaliset suhteet edesauttavat tai estävät rikollisuudesta irtautumista. Tämä tutkielma on haastattelututkimus, jossa olen haastatellut entisiä rikoksentekijöitä, jotka haastatteluhetkellä ovat jättäneet rikollisen elämän taakseen. Olen analysoinut aineiston sisällönanalyysin ja tapaustutkimuksen menetelmin. Haastatteluissa kävi ilmi, että rikollisuuden syyt liittyvät hyvin paljon lapsuuden huonoihin oloihin, mutta tämä seikka ei varsinaisesti liity siihen, miten rikollisuudesta irtautuminen on onnistunut. Rikollisuuden syihin liittyvä pohdinta on yhteydessä rikollisuuden ennaltaehkäisemiseen. Analyysissäni irtautumisen pääkategoriaksi olen määritellyt käänteentekevän tapahtuman, jonka seurauksena irtautuminen on alkanut. Jotta irtautumisprosessi on jatkunut ja onnistunut on se kuitenkin vaatinut rationaalisen päätöksen, motivaation ja päihteidenkäytön lopettamisen. Lisäksi toimijuus, taloudellinen tilanne ja vankilatuomion aikainen kuntoutus ovat tärkeitä tekijöitä rikollisuudesta irtautumisen onnistumisessa.

Data-aineistojen merkitys kasvaa jatkuvasti: datasta on tullut liiketoiminnan keskeistä raaka-ainetta ja jopa sen elinehto. Alati digitalisoituvassa maailmassa mahdollisuudet datan keräämiseen ja hyödyntämiseen ovat monipuolisia. Arkiset palvelut ja sovellukset tuottavat huomaamattamme henkilökohtaista tietoa yritysten hyödynnettäväksi. Uuden teknologian mahdollistama nopea kehitys datan keräämisessä ja hyödyntämisessä on jättänyt aukkoja siitä viestimisessä ja nostanut samalla esiin siihen liittyvän eettisen problematiikan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kaupallisten organisaatioiden asiantuntijoiden käsityksiä yksityisyydestä sekä sitä, miten yksityisyys ja läpinäkyvyys liitetään toisiinsa liiketoiminnallisessa kontekstissa. Lisäksi tutkimuksessa tuodaan esiin asiantuntijoiden puheessa ilmeneviä tyypillisiä näkökulmia aiheeseen eli yksityisyyden ja läpinäkyvyyden kehyksiä. Tutkimus edustaa laadullista tutkimusta. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksasta, eri aloilla työskentelevien viestinnän, markkinoinnin, lainsäädännön ja IT-alan asiantuntijoiden teemahaastatteluista. Aineisto on kerätty keväällä 2018. Tutkimuksen aineiston analyysissa sovelletaan Erving Goffmanin (1974) tunnetuksi tekemää kehysanalyysia. Tutkimustulosten mukaan kuluttajien data näyttelee merkittävää roolia yritysten liiketoiminnan kehittämisessä. Dataa hyödynnetään yrityksissä muun muassa tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä, markkinoinnin ja viestinnän kohdentamisessa sekä uusien innovaatioiden luomisessa. Yksityisyys-aihe on ollut aiempaa näkyvämmin esillä Euroopan unionin uuden tietosuoja-asetuksen (2016/679) myötä. Asetuksessa Euroopan unioni ottaa kantaa kuluttajien henkilötietojen käsittelyyn ja pakottaa yritykset viestimään aiempaa läpinäkyvämmin datan keräämisestä ja hyödyntämisestä. Sekä kaupallisessa liiketoiminnassa että lainsäädännössä siis piirretään uusia reunaehtoja yksityisyydelle. Tutkimuksessa lähestytään yksityisyyden ja läpinäkyvyyden teemoja laaja-alaisesti sekä monitieteisen yksityisyyden tutkimuksen että läpinäkyvyyden teorian kautta. Kuten aiemmassakaan tutkimuksessa, ei tässäkään tutkimuksessa päästä yhteisymmärrykseen yksityisyyden ja läpinäkyvyyden syvimmistä merkityksistä. Tutkimuksessa kuitenkin erottuu viisi yksityisyyden ulottuvuutta, jotka edustavat tyypillisiä näkökulmia aiheeseen. Nämä ovat yksityisyys oikeutena, yksityisyys tunnistettavuutena, yksityisyys velvollisuutena, yksityisyys kauppatavarana ja yksityisyys kilpailuetuna. Kuluttajien yksityisyyden ja organisatorisen läpinäkyvyyden välillä nähtiin vahva yhteys: datan hyödyntämiseen yrityksissä kuuluu elimellisesti myös läpinäkyvyyden vastuu, jonka mukaan yritysten tulee viestiä toiminnastaan kuluttajille ymmärrettävästi. Läpinäkyvyys toimii raaka-aineena luottamukselle, joka asiakassuhteessa on puolestaan edellytys yrityksen kilpailuedun saavuttamiselle. Asiantuntijoiden puheesta nousi esiin viisi pääkehystä, joiden kautta keskustelua yksityisyydestä ja läpinäkyvyydestä käydään: lainsäädännön kehys, muutoksen kehys, teknologian kehys, kaupallisuuden kehys ja monimutkaisuuden kehys. Tutkimuksessa korostuu erityisesti lainsäädännön merkitys käsitteiden määrittelyssä ja puheen sanoittamisessa: nopeasti muuttuva teknologialähtöinen toimintaympäristö sekä aiheen kompleksinen luonne ajavat yritykset suuntaamaan toimintaansa ja käsityksiään ensisijaisesti lainsäädännön yksityisyystulkinnan mukaisesti. Toisaalta yksityisyyden ja läpinäkyvyyden puheesta erottuu perinteistä lainsäädäntölähtöistä ajattelutapaa konfliktoiva näkökulma, jossa yksityisyyttä ei nähty vain suojattavana asiana, vaan sillä nähtiin olevan myös kaupallista arvoa. Kaupallisista lähtökohdista ponnistavassa puheessa kuluttajien yksityisyyden ja yritysten liiketoiminnallisten intressien nähdään voivan elää tasapainossa ilman lainsäädännön tulkinnasta tuttua jännitteisyyttä. Yksityisyyden kunnioittaminen on uusi normi, mutta mahdollinen kilpailuetu ei rakennu vain yksin sen päälle. Kilpailuedun saavuttaminen vaatii kohderyhmälähtöistä viestintää, sillä sen nähdään syntyvän ennen kaikkea yksityisyyden kunnioittamisen ja organisatorisen läpinäkyvyyden synergiassa. Aiemmissa tutkimuksissa vahvana ilmenevää näkemystä siitä, että sidosryhmien vaatimukset organisaatioita kohtaan ovat kasvaneet, ei jaettu tämän tutkimuksen teemojen kontekstissa. Tilannetta voi jopa kuvailla päinvastaiseksi: yritykset odottavat kuluttajilta aktiivisuutta ja kiinnostusta oman yksityisyytensä suojelemiseen.

Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Politiikan ja viestinnän maisteriohjelma Opintosuunta: Politiikan ja organisaatioiden tutkimus Tekijä: Olivia Raski Työn nimi: Sidosryhmäkuuleminen murroksessa – Virkamiesten käsityksiä sidosryhmäkuulemisesta ympäristöministeriössä Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Kesäkuu 2022 Sivumäärä: 60 Avainsanat: Säädösvalmistelu, haastattelututkimus, sidosryhmäkuuleminen, sisällönanalyysi, polkuriippuvuus Ohjaaja tai ohjaajat: Turo Virtanen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tutkielmassa tutkitaan säädösvalmistelun yhteydessä toteutettavaa sidosryhmäkuulemista. Tutkielmassa pyritään analysoimaan kyseisessä instituutiossa tapahtuneita muutoksia ja havaitsemaan ajankohtaisia trendejä. Sidosryhmäkuuleminen on hieman varjoon jäänyt tutkimusaihe, vaikka se on hyvin keskeinen ja monella tapaa tärkeä osa säädösvalmistelua. Säädösvalmistelun yhteydessä tehtävässä sidosryhmäkuulemisessa tapahtuvat muutokset vaikuttavat lainsäädännön laatuun, säädösten legitimiteettiin sekä kansalaisyhteiskunnan ja yritysten kokemukseen kuulluksi tulemisesta. Sidosryhmien ja kansalaisten kuuleminen on merkityksellistä siis sekä demokraattisena itseisarvona että säädöksen sisällön muodostumisen kannalta. Tutkielman aineistona toimivat ympäristöministeriön virkamiehille tehdyt tutkimushaastattelut. Haastatteluiden avulla on hankittu ajankohtaista tietoa erilaisissa säädösvalmisteluhankkeissa toteutetusta sidosryhmäkuulemisesta. Koska aikaisempi tutkimus sekä viralliset lähteet ovat paljastaneet kuulemisen olevan hyvin hankekohtaista, on kuulemisen moninaisuudesta ja tosiasiallisesta tilasta ensikäden tietoa saatavilla ainoastaan virkamiehiltä. Näin ollen virkamiehiltä itseltään on välttämätöntä kysyä kuulemisesta, mikäli kuulemisen ajankohtaisia trendejä tai muutoksia haluaa analysoida. Säädösvalmistelun yhteydessä toteutettavassa sidosryhmäkuulemisessa on havaittavissa virallisten julkaisujen perusteella kehityssuunta kohti avointa ja kansalaisia laajasti osallistavaa toimintamallia. Säädösvalmistelu on kuitenkin perinteisesti näyttäytynyt enemmän tai vähemmän suljettuna asiantuntijatyönä toteuttavana prosessina, joka ei tyypillisesti ole ollut avoin kansalaisten poliittiselle osallistumiselle. Tutkielmassa on lähtökohtana tutkia tämän edellä kuvatun muutoksen olemassaoloa ja esiin tulemista haastatteluaineistossa. Hallinnon rakenteissa prosessoituvaa institutionaalista muutosta analysoidaan polkuriippuvuuden avulla. Polkuriippuvuus selittää instituutioiden kehityksen olevan syklistä jatkuvuutta muutosprosessien ollen verrattain nopeita ja rauhallisempien suvantovaiheiden ollessa pitkiä. Tutkimusaineistoa analysoidessa havaitaan, että uusi sähköinen lausuntopalvelu on muuttanut sidosryhmäkuulemista monella tavalla. Se on tehostanut lausuntomenettelyn toteutusta, lisännyt lausuntojen määrää ja tuonut yksittäiset kansalaiset aktiivisesti mukaan lausumaan valmistelussa olevista hankkeista. Myös kuulemisen keinot ovat monipuolistuneet ja uudet keinot muistuttavat erityisesti kansalaisten näkökulmasta poliittista osallistumista. Instituution polkuriippuvuuden todetaan kuitenkin olevan kohtalaisen vahva, sillä muutospaineesta ja uusista tekemisen tavoista huolimatta kuulemisessa arvostetaan ennen kaikkea tietoa, asiantuntijuutta ja laillisuutta. Toiminnan prioriteetit ja arvot eivät ole siis kokonaisuudessa muuttuneet, mikä välittyy myös kuulemisen toteuttamiseen.

This study researches the pedagogic methods used by visually impaired handicraft instructors. The aim of the study was to research what visually impaired handicraft instructors’ work is like when instructing adults, how their own visual impairment affects their work as a handicraft instructor and what is the role of the assistant in the work of the handicraft instructor. Even though there is a lot of research on the visually impaired and their handicrafts, the work of the visually impaired handicraft instructors hasn’t been researched that much. However, teaching of the visually impaired children has been studied quite a lot, so based on those researches, some examples of the pedagogic methods can be adapted to teach handicraft to adults, such as hand-on-hand guidance or drawing on one’s body. This study was a qualitative case study, and semi-structured theme interviews were used as the method of collecting data. The study had six informants that were invited to participate personally or via Näkövammaiset Käsityöntekijät ry (Finnish association of visually impaired craftsmen). The interviews were made as individual interviews in the Uusimaa region. The collected data was organized with qualitative content analysis, which helped forming different categories from topics arisen from the transcribed data. The most important result of this study was that the most important pedagogic areas of work of the visually impaired handicraft instructors were personal guidance and building one’s own personal identity as a handicraft instructor. Also assistance and assistive devices are an im-portant part of using pedagogic material and to help learning. In fact, assistive devices are being seen part of pedagogic methods, and trying to separate one from another would be ar-tificial. The most essential effect of visual impairment to one’s work as a handicraft instructor was the lack of visual information and the consequently need of help in certain areas of work. However, the informants do not see this as a big problem since they have a great amount of assistance around them. The assistants were considered as the most important assistance for the visually impaired handicraft instructors, since they help instructors to see by bringing them visual information they lack. The assistants act as the instructors’ eyes in a very tight collaboration.

The aim in forest planning is to select treatment schedules for each stand of the forest so that the forest owner’s utility is maximised. Different optimisation methods are used in forest planning to find the optimal treatment schedules in the context of the forest planning problem. The demands for forest planning are increasing. The reasons for this include developments of data analysis methods, increased attention to the importance of conserving biodiversity and the role of forests in mitigating climate change. When designing decision support tools for forest management in this changing operating environment, it is important to understand and strive to meet the needs of the users of these planning tools. The MELA program is a forestry analysis and planning software maintained by the Natural Resources Institute Finland, and a new version of the software is under development. One aim of this thesis is to undertake requirement analysis for the optimisation part of the software focusing especially on the problems of spatial optimisation. Spatial optimisation problems are such that the optimal treatment schedule selection for a single stand (or other calculation unit) of the forest is dependent on the treatment schedule selections of adjacent or nearby stands. Currently the optimization calculation for the MELA program is done with linear programming software JLP. However, forest planning problems with spatial goals and constraints are often difficult or impossible to formulate as linear programming problems. Another aim of this thesis, in addition to researching user needs, is to research different ways to solve the kind of spatial optimization problems that are identified as important for potential users. Forest planning specialists and researchers were interviewed to answer the research questions of this theses. The interviews were conducted as semi-structured thematic interviews on the topic of optimisation calculations in forest planning. Based on the interviews, a use case of spatial optimization was formed, in which the aim is to aggregate harvests in time and location so that the stands included in the same harvest site are close enough to each other, have the same accessibility classification and are accessible from the same road. Research literature addressing these types of problems is reviewed and compared with the example use case. The most effective solution model for the use case cannot be unequivocally chosen, but the summary of the thesis presents a few solution models and identifies some advantages and disadvantages of these solution models compared to each other.

Tässä tutkielmassa perehdyn suomi–japani-kieliparin tulkkauksen erityispiirteisiin. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiset japanin kielen ominaisuudet aiheuttavat haasteita suomalaistaustaisille tulkeille ja minkälaisia kulttuurieroja tulkit kohtaavat tulkkaustilanteissa. Japanin kieli eroaa suomesta niin sanaston, kieliopin ja rakenteen tasolla kuin pragmaattisella ja kielen käyttötilanteisiin liittyvällä sosiolingvistisellä tasolla. Suomen ja japanin välisissä tulkkaustilanteissa tapahtuu myös kulttuurien kohtaamista. Koska tulkki on kielten ja kulttuurien välisen viestinnän ammattilainen, on tärkeää selvittää, millaisia kieleen ja kulttuuriin liittyviä seikkoja tulkkien on otettava huomioon tässä kieliparissa tulkatessaan. Toteutin tutkimuksen haastattelemalla neljää suomi–japani-tulkkia. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina ja ne olivat metodiltaan avoimia teemahaastatteluja. Kysymysrunko koostui taustakysymysten lisäksi kieleen ja kulttuuriin liittyvistä kysymyksistä sekä muutamasta lisäkysymyksestä. Haastattelut olivat keskustelunomaisia, eikä niissä noudatettu täysin samanlaista formaattia. Litteroin haastatteluaineiston ja käytin analyysin apuna teemaluokittelua. Tulkatessaan suomi–japani-kieliparissa tulkit kokevat haasteelliseksi muun muassa japanin kielen erilaisen sanajärjestyksen, subjektin puuttumisen, sanaston ja sen sisältämät lukuisat homonyymit, kiteytyneet (kohteliaisuus)fraasit ja erilaisen numerojärjestelmän. Japanissa verbi sijoitetaan virkkeen loppuun, ja koska verbi sisältää koko viestin kannalta keskeistä informaatiota, tulkit joutuvat odottamaan sitä ennen tulkkaamisen aloitusta. Japanin kielessä subjekti jätetään usein pois kuuntelijan päätellessä sen kontekstista, mikä ei ole tulkille aina helppoa. Vaikeita tulkattavia ovat myös kiinalaisperäiset kango-sanat, koska niitä on runsaasti ja niitä on vaikeaa erottaa toisistaan, sekä fraasit, joille ei löydy suomen kielessä vastineita. Haastateltavat eivät koe kulttuurieroja voimakkaiksi, eivätkä kulttuurierot vaikuta heidän mielestään merkittävästi tulkkaustilanteisiin. Kulttuurintuntemusta pidetään kuitenkin tärkeänä. Tulosten perusteella tärkeää on esimerkiksi huomioida japanilaiset kohteliaisuussäännöt, mikä konkretisoituu tulkeilla kohteliaisuusrekistereiden käyttönä ja joskus ilmaisutavan huolellisella valinnalla heidän tulkatessaan japaniin päin. Lisäksi tulkit törmäävät työssään kulttuurisiin käsitteisiin, joita saattaa olla vaikeaa tulkata.