Browsing by Subject "hyvinvointivaltio"

Yhdistysjäsenyydet ovat Suomessa yleisiä ja kansalaisyhteiskunnan ja julkisen sektorin yhteistyöllä on maassa pitkät perinteet. Kolmannella sektorilla on merkittävä rooli muu muassa kansalaisosallistumisen ja hyvinvoinnin edistäjänä sekä eri yhteiskunnallisten ryhmien edunvalvojana. Niin kolmannen sektorin kuin hyvinvointivaltion on todettu olevan muutoksessa. Muutoksia on tapahtunut esimerkiksi toiminnan organisoinnin ja ihmisten osallistumisen tavoissa. Organisaatioiden hybridisaatiota koskevan teorian mukaan organisaatiot omaksuvat uusia toimintatapoja ja institutionaalisia logiikoita sopeuttaakseen toimintaansa muuttuvassa toimintaympäristössä. Verkostoyhteistyö ja kumppanuus ovat vakiintuneita yhteiskunnallisen hallinnan muotoja. Yhteistoiminta mahdollistaa sen, että yhteiskunnallisiin epäkohtiin voidaan vastata tehokkaammin. Organisaatioita kannustaa yhteistoimintaan myös mahdollisuus jakaa erilaisia resursseja. Yhteistoimintaa voi auttaa organisaatioita niin ikään sopeutumaan muuttavaan toimintaympäristöön. Organisaatioiden välinen kumppanuus on yksi verkostomaisen yhteistoiminnan muodoista. Jennifer Brinkerhoffin mukaan kumppanuudella on kaksi tyypillistä piirrettä: 1) organisaatioiden välinen suhde on vastavuoroinen ja 2) kumppanuuden osapuolien on mahdollista säilyttää oma organisaatioidentiteettinsä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, mitä kumppanuuden kehittäminen sosiaali- ja terveysalan yhdistysten välillä ja yhdistysten ja julkisen sektorin välillä merkitsee käytännössä. Brinkerhoffin teoriaa hyödyntäen pyritään vastaamaan kysymykseen: Millainen merkitys vastavuoroisuudella ja organisaatioidentiteeteillä on a) yhdistysten välisen ja b) yhdistysten ja julkisen sektorin välisen yhteistyön kehittämisen kannalta? Empiirisen tarkastelun kohteena on Koillismaalla vuosina 2014–2017 toteutettu JÄKE-järjestöyhteistyön kehittämishanke. Hankkeessa oli mukana yli 30 paikallistasolla toimivaa sosiaali- ja terveysalan yhdistystä. Hankkeen valintaa tutkimuskohteeksi voidaan perustella esimerkiksi sillä, että julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita koskevien rakenneuudistusten on katsottu vaikuttavan erityisesti maaseutumaisilla alueilla. Haastatteluaineistoon perustuvan analyysin perusteella voidaan todeta, että niin organisaatioidentiteettiin kuin vastavuoroisuuteen liittyvät seikat ovat keskeisiä kumppanuuden kehittämisessä. Keskeinen johtopäätös on se, ettei näitä kahta ominaisuutta voi erottaa toisistaan. Esimerkiksi monet organisaatioidentiteetin säilyttämiseen liittyvät tekijät ovat riippuvaisia yhteistyösuhteen vastavuoroisuudesta. Yhteistyöhön liitetään paljon positiivisia odotuksia ja kumppanuuden arvo tunnustetaan laajasti. Kumppanuuden toimivuuden kannalta toimijoiden välinen luottamus ja tasa-arvoiset vaikutus- ja osallistumismahdollisuudet ovat keskeisiä. Haastattelujen perusteella yhdistyksiä kannustavat niin keskinäiseen kuin kunnan ja yhdistysten väliseen kumppanuuteen erityisesti yhteisö-, demokratia- ja aate- ja altruismilogiikan mukaiset institutionaaliset logiikat. Vapaaehtoisuuteen ja auttamisen haluun perustuva organisaatioidentiteetti on vahva haastateltujen yhdistysten keskuudessa. Kumppanuuden toivotaan tulevaisuudessa mahdollistavan toisaalta myös työllistäviä hankkeita. Yhteistoiminnan avulla voidaan tavoittaa tukea tarvitsevia entistä tehokkaammin ja edistää näin laaja-alaista hyvinvointia Koillismaalla.