Browsing by Subject "käsityö"

The research assignment of this development research is to develop a handicraft-themed reminiscence box for older adults. It was ordered by Dagny Bäckström's foundation. Reminiscence box is a collection of triggers, e.g. objects, sounds and scents. It is used in reminiscence work, a method used in eldercare. Reminiscing helps to maintain personal identity, accept the past and gain a feeling of integrity. Handicraft is a fruitful topic for reminiscing, because it has been an essential part of everyday life for older adults. There is evidence that handicraft promotes well-being by supporting positive self-image and self-esteem and also encourages social interaction and helps to maintain social and family ties. Handicraft objects can remind of these positive things. These aspects form the theoretical background for this research. Developing included designing a manuscript for a reminiscence event, planning the range of triggers for the box and also collecting them. Plans were introduced to the foundation during the process and based on feedback some changes and refinement were made. The actual research material was a video recording of a real user situation, an hour long reminiscence event in an elder care home. Specific analysis covered episodes, in which both reminiscing happens and some triggers are used. Reminiscing lines of these chosen episodes were analyzed: what kind of memories were revealed and what was the trigger. The purpose of the video was also to find things that need improvements or further developing. There were many ways to reminisce handicraft. Common reminiscence is recognizing and naming the objects and their use. Personal experiences were revealed in making descriptions, heightened with movement. Also some memories of important and beloved people were revived. The triggers worked well in arousing memories, especially objects one can use or try. Reminiscence is best advanced by conversation and hearing other's memories, but also the instructor of event has influence on what kind of memories are told. Some changes were made based on video. Mostly the changes concerned about how the instructor can better support reminiscing. Asking right kind of questions is fairly important. The reminiscence event has to be organized so that everybody can equally speak and are listened and heard. It is also important to support older adults own agency in the event. This research adds knowledge of reminiscence work. This can be useful when designing new services. Concerning craft science, especially intriguing is the embodied nature of reminiscence, e.g. reminiscing with movement. This could be studied further and made use of more in the future.

The development of the internet launched digitalization. Digitalisation is a process in which digital inventions flow more and more to different areas of society. Digitalization substantially involves transfer and storage of information that has been converted into digital form. Through internet, it can be done cost-efficiently, easily and quickly. Advanced societies with digitalization have turned into information societies, where information has become an important object of trade. It is easy to search information online and share it with others. The purpose of this study was to analyze the digitalization in handicrafts. The aim of the study was to investigate how digitalization affects handicrafts. The subject of interest was to find out what kind of digital applications and devices are used in handicrafts. The goal was to increase understanding on how and where these devices and applications are used in the field of handicrafts. The research material consisted of five volumes of magazine Taito, published by Taitoliitto, from 2018 to 2022. Total of 30 magazines were analyzed. Concepts related to digitalization was extracted from the magazines. Through the information found from the magazines, the intent was to form an overall view of the digital applications and devices used in the field of handicrafts, as well as their purposes in handicrafts. The study showed that digitalization has also progressed into the field of handicrafts. Nowadays, handicrafts uses and benefits from many kind of digital applications and devices. Many of these applications are ones that are commonly used in our society for other purposes as well. They are not just applications developed for handicrafts. Such applications were, for example, e-mail or various social media channels. The digital devices used in handicrafts divided into devices that were developed only for handicrafts and devices that, in addition to their other purposes, also served handicrafts. An example of the former were digital clothing design programs and an example of the latter were laser cutters. The study showed that handicrafts is not detached from the digitalization. Instead, handicrafts actively utilizes the benefits digitalization produces.

Kirjallisuuden avaaman ikkunan kautta päästään kurkistamaan kyseisen aikakauden maail-maa, yhteiskuntaa, kulttuuria ja ilmiöitä, kuten käsityötä ja sen merkitystä. Pienen kirjallisuus-historiallisen otannan kautta on mahdollista tarkastella yhtä kulttuurishistoriallista esiintymää, jota voidaan tulkita aikaisemman tutkimuksen valossa. Tutkielmassa syvennyttiin luomaan kuvaa 1800-luvun lopun sääty-yhteiskunnasta sekä kirjallisuushistoriasta. Käsityön käsittee-seen paneuduttiin esineen, taidon sekä prosessin kautta ja siihen perehdyttiin erityisesti 1800-luvun lopun kontekstissa. Tutkielmassa tarkasteltiin käsityön ja käsityötieteen näkö-kulmasta Juhani Ahon teoksia Papin tytär ja Papin rouva. Tutkielmassa selvitettiin, millaisia merkityksiä käsityölle teoksissa annetaan. Papin tytär ja Papin rouva ovat kirjallisuustieteen puolella hyvin tutkittuja teoksia, mutta tut-kielman käsityönäkökulma on uusi. Aineistosta poimittiin käsityötä käsittelevät tekstikatkel-mat, joita ensin kvantifioitiin. Kvantifioinnin jälkeen tutkimus toteutettiin aineistolähtöisenä si-sällönanalyysinä, jossa hyödynnettiin myös diskursiivisia menetelmiä. Analyysissa aineistoa jaoteltiin ala- ja yläluokkiin sen mukaan, millaisia aiheita aineistosta nousi esiin. Käsityö jaettiin esineen, taidon ja tekemisen teemoihin, joiden sisällä annetut merkitykset jaettiin positiivisiin ja negatiivisiin. Analyysin tuloksina saatuja käsityölle annettuja merkityksiä peilattiin teo-riataustassa luotuun katsaukseen yhteiskunta- ja kirjallisuushistoriasta. Aineistosta nousi esiin käsityön merkitys osana erityisesti naisen arkea. Käsityöesineille an-nettiin erilaisia merkityksiä ja esineitä käytettiin laajasti erilaisten sanattomien viestien välittä-miseen. Käsityötä tekemisenä kuvattiin naisen arkisena askareena. Tämän kaltaista kuvaus-ta käytettiin erityisesti, kun haluttiin luoda kuvaa päähenkilö Ellistä kunnollisena naisena. Tä-mä antoi viitteitä käsityölle annetusta arvostuksesta, ja käsityöstä välttämättömänä osana hyveellisen naisen elämä. Käsityötaito nousi aineistosta esille, mutta sen oppimisesta ei ollut viitteitä edes Ellin kasvua ja koulutusta kuvaavassa Papin tyttäressä. Tämän pohjalta oli tul-kittavissa, että käsityötä taitona arvostettiin ja että käsityötaidon oppimista pidettiin itsestään selvänä. Tutkimusaineistosta tehdyt havainnot ja tulkinnat vastasivat hyvin teoriataustassa esitettyjä käsityön merkityksiä 1800-luvun lopun yhteiskunnassa.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vankilassa käsityötä opiskelevien, harrastavien ja vankityönä käsityötä tekevien vankien tähän elämän tilanteeseen liittyviä käsityötoimintaan osallistumisen kokemuksia ja heidän käsityölle antamia merkityksiä. Tutkimukselle asetettiin kolme tehtävää. Tutkimuksen ensimmäisenä tehtävänä oli kartoittaa mitä käsityötoimintaa Hämeen lääninvankilassa järjestetään. Toisena tehtävänä oli selvittää millaisia kokemuksia Hämeen lääninvankilan tutkinta- ja vankeusvangeilla on käsityötoimintaan osallistumisesta vankilassa oloaikana. Kolmantena tehtävänä oli selvittää millaiseksi vanki kokee käsityön merkityksen itselleen vankilassa oloaikana. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa Hämeen lääninvankilan vankia 13-14.10.1997. Neljä heistä oli tutkintavankia ja neljä vankeusvankia. Kaikki haastateltavat olivat miehiä. Haastatteluja varten haettiin tutkimuslupa Oikeusministeriön Vankeinhoito-osastolta. Haastattelut olivat puolistrukturoituja. Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä käytettiin Grounded Theory -menetelmää. Tutkimus osoitti, että Hämeen lääninvankilassa järjestetään käsityötoimintaa tutkinta- ja vankeusvangeille vankityönä, harrastuksiin, ammatilliseen koulutukseen ja kurssitoimintaan liittyen. Vankien haastattelujen mukaan käsityön tekemisessä ovat mielekkäitä asiat, jotka liittyvät tekemiseen, oppimiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Ei mielekkäinä asioina käsityön tekemisessä pidettiin motivaatioon, oppimiseen ja aikaan sisältyviä asioita. Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että tutkinta- ja vankeusvankien käsityön merkitykset kohdistuvat tekemiseen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen, vaihteluun, mielialaan vaikuttaviin asioihin, oppimiseen,osaamiseen, ajan käyttöön, taloudeliseen hyötyyn ja fyysisen ympäristönmuutoksiin. Tutkielmassa esitellään vankien kokemuksia ja mielipiteitä käsityötoimintaan osallistumisesta vankilassaoloaikana. Näitä kokemuksia voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun suunnitellaan ja kehitetään vangeille järjestettävää käsityötoimintaa.

Tutkimukseni taustalla on ajankohtainen ja jo kauan jatkunut julkinen keskustelu taito- ja taideaineiden arvosanoihin liittyen. Esimerkiksi Helsingin sanomien mielipidekirjoituksissa monet ovat ottaneet kantaa arvosanojen antamiseen. Toiset kirjoittavat, että taito- ja taideaineissa arviointi on vaikeaa, ja arviointikriteerit ovat väljiä, joten arvosanojen antamista voidaan kritisoida epäoikeudenmukaisena. Lisäksi oppilaan itsetunnon kannalta taito- ja taideaineissa heikosti menestyminen on joidenkin mielestä erityisen vahingollista. Toiset taas puolustavat arvosanoja vetoamalla tasa-arvoisuuteen, taito- ja taideaineissa paremmin menestyvien on tärkeää saada kokea, että heidän vahvuutensa ovat arvokkaita. Monet ovat huolissaan siitä, että oppiaineen arvo laskee, jos siitä ei anneta arvosanoja. Tutkimukseni tarkoituksena on tuoda käsityönopettajien näkökulmaa keskusteluun, tavoitteena on kuvata käsityönopettajien käsityksiä arvosanojen tärkeydestä, ja eritellä heidän perustelujaan arvosanan antamisen puolesta tai sitä vastaan. Tutkimukseni rajoittuu kuvaamaan opettajan suorittamaa summatiivista arviointia. Tutkimukseni on laadullinen. Keräsin aineistoa teemahaastattelun avulla viideltä käsityönopettajalta, joista neljä opettaa tekstiili- ja yksi teknisiä töitä. Äänitin haastattelut, litteroin ne koneelle ja analysoin aineiston teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Analyysin alkuvaihe oli aineistolähtöinen, järjestelin aineiston tutkimuskysymyksittäin ryhmiin ja lopulta teorian avulla muodostettuihin luokkiin. Nämä muodostamani luokat olivat taitotason osoittaminen, motivointi, taito- ja taideaineiden ominaispiirteet ja luovan toiminnan arviointi sekä arviointi ja minäkuva/itsetunto. Tutkimustulokset raportoin näiden luokkien avulla. Haastatteluissa ilmeni näkökulmia sekä arvosanojen antamisen puolesta, että sitä vastaan. Käsityön arvosanat koettiin tärkeiksi päättöarvioinnin ja jatko-opintojen takia, sekä siksi, että ne motivoivat oppilaita. Arviointi ja arvosanojen antaminen koettiin hyvin vaikeaksi, johtuen taito- ja taideaineille ominaisista piirteistä, jotka ovat esimerkiksi arviointikriteerien epäselvyys ja se, että oppilaan taitotason selvittämiseen ei ole selkeitä mittareita. Kuitenkin käsitöitä pidettiin niin tärkeänä ja hyödyllisenä oppiaineena, että sen arvosanoja perusteltiin oppiaineen arvostuksen ja uskottavuuden takia. Arvosanojen antamista taas kritisoitiin, sillä se aiheuttaa sen, että oppilaat vertaavat arvosanojaan toisiinsa. Tätä ei voi tehdä, sillä arviointi kuuluu tehdä kriteeriperustaisesti, ei vertaamalla oppilaita toisiinsa. Tutkimukseni tuloksissa painottui numeerisen arvioinnin suosiminen käsityön summatiivisen arvioinnin muotona, mutta yksi haastatelluista oli pelkän suoritusmerkinnän kannalla. Näin ollen myöskin käsitöissä arvosanojen antaminen jakaa opettajien mielipiteitä. Numeroarviointi nähtiin pääsääntöisesti selkeämpänä ja motivoivampana kuin sanallinen arviointi, joskin jokainen haastatelluista piti formatiivista, sanallista arviointia hyvin tärkeänä, sillä se tukee ja selittää numeerista arviointia.

Objectives. The local Finnish curriculums are renewed in Finland whenever the national core curriculum gets renewed. In her master’s Thesis, Sanni Saarinen has determined that the local curriculums were executed using varied methods. According to Saarinen the renewal process in different parts of Finland was quite diverse. (Saarinen 2016, 37.) The objective of this study is to analyse the local curriculums in craft education and determine which goals and contents are emphasized. Methods. This thesis is a data driven qualitative study that describes, analyses, and interprets the studied phenomenon. 16 local craft education curriculums from different regions in Finland were used as data. Content analysis was used to find relevant concepts, which were categorized into five major themes. The data was also described generally. Results and Conclusions. The study found that the local curriculums vary greatly, some are short, and some extremely broad. Nearly all the curriculums list techniques and working methods used in lessons. Through analysing the content of local curriculums, five themes were found in craft education. The main themes were found to be the Active learner, and Crafting and crafting techniques. The others are the Responsible Citizen, Craft Skills, and Learning Environments and Tasks. The aim of craft education in schools is to strengthen both the student’s craft skills and learning skills through the craft process.

Keppihevosia on ollut lasten leikeissä jo vuosisatoja, mutta nykymuotoinen keppihevos-harrastus on viime vuosina kasvanut suoranaiseksi ilmiöksi. Pelkästään Suomessa harrastajia arvioidaan olevan jo noin 10 000, ja määrä jatkaa kasvuaan. Harrastukseen liittyy olennaisesti yksilöllisten keppihevosten valmistaminen, ja moni lapsi ja nuori saakin ensimmäisen kosketuksensa omaehtoisiin käsitöihin juuri keppihevosharrastuksensa kautta. Keppihevosten valmistusprosessi kattaa monta eri käsityötaitoa, ja tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitä taitoja opetetaan suomenkielisten, YouTubessa julkaistujen keppihevostutoriaalien avulla. Tutkielma selvitti myös millaista vertaistukea, kuten kysymyksiä, ohjeita, vinkkejä ja selven-nyksiä, keppihevostutoriaalien tekijät ja katsojat jakavat keskenään tutoriaalien kommentti-kentissä. Tutkielma suoritettiin kvalitatiivisena tutkielmana laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkittavana oli kolme suomenkielistä YouTubessa julkaistua keppihevostutoriaalia, jotka valittiin mukaan tutkimukseen tarkoin sisäänotto- ja poissulkukriteerein. Aineistoa analysoitiin tunnistamalla videoista käsityöprosessin vaiheita, jotka sitten ryhmiteltiin viiteen käsityö-taitokategoriaan. Tutoriaalien kommenttikenttien tarjoamaa vertaistuen laatua tutkittiin taulu-koimalla kommenttikentästä kaikki käsityöprosessin vaiheisiin ja käsityötaitoihin liittyvät kysymykset omiin kategorioihinsa sekä analysoimalla niiden määrää ja sisältöä. Aineistosta tunnistettiin viisi erilaista käsityötaitokategoriaa, jotka ovat kaavoitus, materiaalitun-temus, materiaalin käsittely, ompelu sekä koristekäsityö. Kaavoituskategoria koostui kaavan-piirtämisestä ja sen kanssa työskentelystä, materiaalituntemuksessa käsiteltiin sopivan mate-riaalin ja tarvikkeiden valintaa, materiaalin käsittely ohjasi katsojaa aina kankaan leikkaamisesta nuppineulatekniikkaan, ompelukategoria käsitteli sekä käsin- että koneompelun ja koriste-käsityökategoria sisälsi sellaisia taitoja kuten kirjonta ja applikaatio. Vertaistuki ilmeni komment-tikenttien lukuisina vastattuina kysymyksinä, joita heräsi eniten ompeluun ja materiaalitunte-mukseen liittyen. Vastaukset olivat suurimmaksi osaksi kattavia ja havainnollistavia, ja kysyjät kokivat hyötyneensä vastauksista ja pystyneensä edistämään omia projektejaan vastausten avulla. Osa kysymyksistä tuli vastatuksi muiden harrastajien toimesta, ja kysymysten ympärille syntyi yhteisöllistä keskustelua. Johtopäätöksenä voidaan esittää, että keppihevostutoriaalit edistävät käsityötaitojen oppimista ja tarjoavat katsojilleen vertaistukea käsityöprosessiin.

The aim of this thesis was to find out on what basis the recent master’s theses of craft science in University of Helsinki have been emphasized. The research was based on one main research question with three focus sections combined. The question is: how the research subjects, targets and scientific orientations of the University of Helsinki’s master’s theses of craft science in 2015–2017 are emphasized? The material under research (altogether 71 master’s theses of craft science) had focus on a certain research selection. The titles have been chosen based on the pre-definite selection of research documents as well as the abstracts and keywords for the research. The research was qualitative. The analysis method was theory based and the foundation of the research lied on the content analysis and its differentiation. To find the answers to the research questions a theoretical frame of reference has been created. The frame is based on two different scientific researches. The researchers from the University of Helsinki and University of Eastern Finland have executed these researches, that act as the basis of this particular bachelor’s thesis’s scientific analyse. The frame of reference includes the basis for the analysis of the content focused on the research targets and scientific orientations. The material of the research consists of scientifically approved documents and it was coded to achieve anonymity. The coded research material was analysed with atlas.ti-software. The material is indirectly based on humanistic research and hermeneutic-phenomenological theory of meaning – the choices made by the master’s theses researchers had an essential affect on the results of this bachelor’s thesis. The research of the craft science is diverse and multidisciplinary. As the research reached its conclusion it was clear that the most popular research subjects were design, teaching and learning, clothing, natural dyeing and sustainable development. There were two main themes for the research targets: the relation of a product and culture, and connection between the process of craft and people. Based on the scientific orientation it can be represented that during the last three years the students submitting their master’s thesis have been interested particularly in research subjects like craft culture and history, craft materials and teaching.

Tutkimuksen tarkoituksena oli perehtyä DIY -käsitteeseen eli do-it-yourself -toimintaan sekä antaa sille merkityksiä. Työssä tarkastellaan DIY:tä tieteellisten artikkeleiden kautta ja peilataan sitä peruskoulun käsityönopetukseen. Tutkimuksen innoittajana toimi Väänäsen väitöskirja kestävästä käsityöstä, jonka pohjalta tutkimuskysymykset muotoiltiin. Tutkimuskysymykset olivat: Kuinka DIY näyttäytyy kirjallisuudessa käsitöiden perspektiivistä ja kuinka käsityönopetus voi tukea oppijoiden DIY -toimijuutta? Tutkimuksen tavoitteena oli pohtia käsityö -oppiaineen tarkoitusta ja tarjota uusia näkökulmia käsityönopetuksen sisältöihin. Tutkimus toteutettiin integroivana kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja aineistoa tulkittiin sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa analysoitiin tieteellisiä artikkeleita sekä käsityönopetuksen sisältöjä ja tavoitteita. Tutkimuksella saatiin selvyyttä DIY käsitteeseen ja huomattiin sen olevan voimakkaasti yhteydessä Maker -kulttuuriin. Kouluissa tapahtuva Maker -toiminta kytkeytyy innovointiin, käsin tekemiseen sekä digitaaliseen teknologiaan, mutta usein projektit toteutetaan erillisinä kokonaisuuksina. Voisiko Maker -toiminta eheyttää käsityönopetuksen? Monimateriaalinen käsityöoppiaine muodostuu monista aihesisällöistä sekä tekniikoista. DIY eli Maker -toiminta ymmärretään usein teknisen työn sisällöillä, mutta kouluissa toteutettavissa Maker -projekteissa käytetään enemmän perinteisiä tekstiiliin eli käsitöihin liitettäviä tekniikoita. Käden taidoilla sekä itse tekemisellä on tutkimusten mukaan voimakas yhteys mielenterveyteen. Tiedon etsimiseen ja tuotteen valmistamiseen käytetty aika lisää sen arvostusta sekä ymmärrys kestävän maailman mukaisesta kulutuskäyttäytymisestä voi tukea itse tekemisen prosesseissa. Opettajilla on mahdollisuus voimistaa Maker -oppimista tukemalla poikkitieteellistä yhteistyötä sekä oppilaiden yhteisöllistä työskentelyä, jolloin vahvuuksia hyödyntämällä ja heikkouksia vahvistamalla lähestytään Flow -kokemuksia. Do-It-Together (DIT) ja Do-It-With-Others (DIWO) ovat tulevaisuuden taitoja DIY:n ohella.

Objectives. This paper examines the epistemic activity of a small group of 7th grade comprehensive school pupils in a single session of innovation. The pupils work together to design and build a "smart pillow". The pupils' handicraft combines electrical engineering and sewing. The study analyzes epistemic search sequences (ESS): situations in which pupils fill in gaps in their knowledge. In these situations, the pupils ask and answer questions in an informed way. The paper explores how pupils negotiate shared epistemic expertise and knowledge construction in their interactions. The paper analyzes the verbal, gestural, and material interactions of pupils. Methods. Conversation analysis (CA) looks at interaction moment by moment. It is based on pupils' interpretations of each other's verbal and nonverbal actions. The primary data for the study is video footage recorded with a single camera and microphone, which was then transcribed. The same group of pupils was previously studied (Davies et al., 2023; Mehto et al., 2020b) using mostly theory-driven methods with focus on a longer time span of collaboration. However, CA brings the pupils' interactions into a data-driven focus that includes microanalytical study of verbal, gestural, and material activities during a single meeting. Results and conclusions. The epistemic interaction between pupils was learning oriented. The analysis showed that the pupils made progress in their work by frequently asking and answering questions (F=157). Through question-answer adjacency pairs, pupils positioned themselves as epistemically knowledgeable (K) in different ways. The analysis showed that pupils who were more frequently positioned as more knowledgeable (K+) asked more informative questions and gave more instructions. Pupils used gestures to guide their work. They used gaze to review information stored both on the prototype and a smartphone. Pupils also showed epistemic evaluation expertise with the use of modal verbs. The pupils approached craft know-how from perspectives of possibility and necessity. The most frequently used modal verbs were voida (can), pitää (must), saada (get) and kannattaa (it is worth).