Browsing by Subject "köyhyys"

Ylivelkaantuminen on kasvava yhteiskunnallinen ongelma, joka koskettaa yhä useampaa lapsiperhettä. Siitä huolimatta lapsiperheiden ylivelkaantumista ei ole juurikaan tutkittu Suomessa, ja kuva lapsiperheköyhyydestä on monelta osin vajavainen. Jotta velkaongelmia osattaisiin ennaltaehkäistä ja niihin osattaisiin puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, tarvitaan tietoa taloutta horjuttavista tekijöistä. Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli tutkia millaisia asioita lapsiperheiden vanhemmat kuvaavat olevan ylivelkaantumisen ja maksuvaikeuksien taustalla. Käsitin ylivelkaantumisen yhtenä köyhyyden ulottuvuutena, jolloin aihetta oli mahdollista lähestyä köyhyyden teoreettisten selitysmallien avulla. Tutkielman aineistona hyödynsin Mieli ry:n YLVA-hankkeen yhteydessä toteutettua kyselytutkimusta (”Miten ylivelkaantuminen näkyy lapsiperheissä?”). Kyselyn kohderyhmänä olivat alle 18-vuotiaiden lasten vanhemmat, joilla oli kokemuksia ylivelkaantumisesta ja maksuvaikeuksista. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja analyysissa hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Analyysin tuloksena syntyi seitsemän erilaista luokkaa niistä tekijöistä, joita vanhemmat kuvasivat olevan ylivelkaantumisen ja maksuvaikeuksien taustalla. Nämä luokat olivat: elinkustannukset, taloudenhallinta, terveys ja hyvinvointi, yhteiskunnan tuet ja etuudet, työelämään liittyvät tekijät, perherakenne ja taloudellinen väkivalta. Nämä tekijät oli mahdollista jaotella yksilöllisiin, rakenteellisiin ja fatalistisiin selityksiin köyhyyden teoreettisten selitysmallien mukaisesti. Tutkielman tulosten perusteella lapsiperheiden ylivelkaantumisen ja maksuvaikeuksien taustalla on monia erilaisia tekijöitä. Nämä tekijät liittyvät sekä yksilöön itseensä että häntä ympäröivään yhteiskuntaan. Tavanomaisesti talousongelmien taustalla esiintyi yhtä aikaa erilaisia ja eri tasoisia tekijöitä, jotka kietoutuivat toisiinsa. Tulosten perusteella lapsiperheiden velkaongelmien ratkaisussa tarvitaan sekä yksilötason että yhteiskunnan rakenteellisen tason toimia.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan 1990-luvun lamaa lasten ja nuorten kokemana. Tavoitteena on selvittää, millaiseksi 1990-luvun lapsuudenkokemukset ovat muodostuneet laman aikaan lapsuuttaan ja nuoruuttaan viettäneiden muistoissa ja miten nämä kokemukset kulkevat tutkittavien mukana edelleen osana heidän elämäänsä. Vaikka lamaa seuranneet yhteiskunnallinen epävarmuus, massatyöttömyys, yritysten konkurssit ja sosiaaliset ongelmat varjostivat monen lapsen ja nuoren arkea, ei lapsuudenaikaisia lamakokemuksia ole juuri tutkittu aiemmin. Tämän vuoksi tutkielmassa luodaan myös yleiskuvaa siitä, minkälaisiin asioihin ja ilmiöihin lama on lapsuusaikana liitetty. Tutkimusaineisto perustuu 31 tutkittavan omaelämäkerralliseen kirjalliseen sekä suulliseen muistitietoon lapsuudesta 1990-luvun laman aikaan. Koska kertomus lapsuudesta tuotetaan aikuisuudesta käsin, heijastavat lapsuudenaikaiset kokemukset myös tutkittavien myöhempiä elämänkokemuksia. Aineistoa analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin ja muistitietotutkimuksen menetelmin. Aihepiirinsä ja näkökulmansa vuoksi tutkimuksen teoreettinen viitekehys liittyy muistitietotutkimuksen lisäksi identiteettiin, huono-osaisuuden ylisukupolvisuuteen sekä lapsuudentutkimuksen perinteeseen. Tarkastelu on rajattu laman aikaan eri ikäisinä pääkaupunkiseudulla eläneisiin lapsiin ja nuoriin. Verrattuna huolettomaksi ja harmoniseksi kuvailtuun 1980-lukuun, lama-aika toi tutkittavien arkeen monia ei-toivottuja sekä lapsuuteen kuulumattomia huolia ja haasteita. Aineiston perusteella iällä, perheen lamaa edeltäneillä olosuhteilla, muutosten syvyydellä sekä perheen mukautumiskyvyllä oli merkitystä tutkittavien lama-ajan kokemukseen. Lama näkyi tutkittavien arjessa muun muassa taloudellisena niukkuutena, perhesuhdeongelmina sekä vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmien lisääntymisenä. Varsinkin yrittäjäperheissä laman tuomat muutokset saattoivat olla perustavanlaatuisia. Yhtäältä lama toi esille eroja perheolojen ja varallisuustasojen välillä lisäten ulkopuolisuuden ja häpeän tunteita, toisaalta lamanaikaisten ongelmien yleisyys ja koettu yhteisöllisyys ehkäisivät leimautumista. Haastavista kokemuksista huolimatta tutkimusjoukko edustaa elämässään pärjänneitä aikuisia, joilla lamakokemus näkyy tänä päivänä etenkin huolena tulevaisuudesta ja tarpeena varautua mahdollisiin taloudellisiin haasteisiin.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää yli 50-vuotiaiden suomalaisten naisten kokemuksia toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkuudesta. Tarkoituksena on saada tietoa naisten elämäntilanteista ja toimeentulotukiasiakkuuteen johtaneista prosesseista sekä erityisesti siitä, miksi asiakkuus on pitkittynyt, mikä pitää naisia kiinni toimeentulotuen asiakkuudessa. Tutkimuksen tavoitteena on myös saada tietoa siitä, omaavatko toimentulotuen pitkäaikaisasiakkaina olevat naiset syrjäytymisen tai huono-osaisuuden kokemuksia ja minkälaisia merkityksiä he mahdollisesti kokemalleen köyhyydelle antavat. Lisäksi tutkimuksessa halutaan saada tietoa siitä, minkälaisena naiset kokevat asioinnin sosiaalitoimessa. Toimeentulotuki ja pitkäaikaisasiakkuus ovat olleet suosittuja tutkimuksen kohteena 1990-luvun lamasta lähtien. Toimeentulotukitutkimuksen suosion takana ovat pitkälti olleet kohdejoukon määrittelyn ja tavoittamisen helppous. Toimentulotuen asema eräänlaisena hyvinvointivaltion rajapintana on merkittävä. Toimeentulotuen voidaan katsoa heijastavan osaltaan sosiaaliturvan puutteita, köyhyyttä ja muita sosiaalisia ongelmia. Toimeentulotuki on viimesijainen tarveharkintainen etuus, joka luo normin yhteiskunnassa hyväksytylle vähimmäistoimeentulon tasolle. Ensisijaisten sosiaaliturvaetuuksien riittämättömyyden takia se on usein myös olennainen ja yhä pysyvämpi osa yhteiskunnan tuen tarpeessa olevien kotitalouksien tulonmuodostusta. Tutkimuksen lähestymistapoina on käytetty sosiaalista konstruktionismia sekä fenomenologiaa. Tutkimus on otteeltaan kvalitatiivinen, koska tarkoituksen on päästä mahdollisimman lähelle tutkimuksen kohdetta: ihmistä ja hänen kokemuksiaan. Tutkimuksen aineisto koostuu elämäkerrallisista teemahaastatteluista, jotka on tehty neljälle toimeentulotukiasiakkaana olleelle naiselle. Naiset on haastateltu kahteen kertaan, vuosina 2007 ja 2012. Haastatteluaineisto on analysoitu sisällön analyysin keinoin ja tulokset esitetään kaksivaiheisesti, lyhyiden elämäntarinoiden ja teemoittelun kautta saadun tiedon pohjalta. Yhtenä naisten elämäntarinoiden koostamista ohjaavana mallina on taustalla vaikuttanut Walter Korven (1971) malli sosiaaliapuun turvautumisesta. Tutkimuksen ollessa laadullinen, ei pyritä tilastolliseen yleistettävyyteen. Kuitenkin tutkimuksen perusteella on löydettävissä naisia ja heidän elämänkulkujaan yhdistäviä tekijöitä, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen siihen, että naiset ovat ajautuneet toimeentulotuen asiakkuuteen. Tällaisia tekijöitä ovat mm. alhaisen koulutustason aiheuttama työttömyys sekä ensisijaisen sosiaaliturvan viivästyminen tai puuttuminen. Yhteisenä tekijänä kaikilla haastatelluilla löytyi jokin terveydellinen ongelma, joka oli joko aiheuttanut toimeentulotukiasiakkuuden alkamisen tai pitkittänyt asiakkuuden kestoa. Haastatteluiden perusteella toimeentulotuen taso nähdään riittämättömänä ja sen, sekä pitkittyneen toimeentulotukiasiakkuuden voidaan katsoa aiheuttavan köyhyyden ja syrjäytymisen kokemuksia sekä stigmatisoitumista ja häpeää. Toisaalta on nähtävissä naisten osalta myös sopeutumista tilanteessa, jossa köyhyys on pitkäaikaistunut. Tutkimuksen perusteella asiointi sosiaalitoimessa koetaan vaikeana ja naiset kokevat heihin suhtauduttavan hyvin usein alentavasti ja nöyryyttävästi, vaikka myös positiivisia asiointikokemuksia esiintyy .

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli tuoda esiin, kuinka J.K Rowlingin kirjassa Harry Potter and the Philosopher’s stone (1997) kirjoitetaan rahasta, köyhyydestä ja huono-osaisuudesta. Tarkoituksena oli selvittää, onko kirjassa käydyt keskustelut rahasta samanlaisia kuin lasten todelliset keskustelut aiheesta. Tätä tutkittiin vertaamalla kirjassa käytyä keskustelua köyhyystutkimuksen tuloksiin. Tätä kautta analysoitiin samalla myös kirjan samaistuttavuutta lapsille. Tutkimuskysymykset tässä tutkimuksessa olivat: 1. Miten rahaan ja köyhyyteen liittyvät teemat tuodaan esille kirjassa? 2. Millä tavalla lapsi voi samaistua kirjan keskusteluun rahasta ja köyhyydestä? Tämä tutkimus oli aineistolähtöinen analyysi. Aineiston analyysi tapahtui tekstin läpikäynnillä, jonka jälkeen aineisto pelkistetiin ja ryhmiteltiin. Tutkittavasta teoksesta etsittiin ensin kaikki rahaan, köyhyyteen ja huono-osaisuuteen viittaavat maininnat, jotka jaettiin sitten eri kategorioihin. Nämä kategoriat olivat: rahan käyttö, tavarat ja resurssit sekä köyhyyden maininta kiusaamistilanteissa. Tutkimustulokset osoittavat, että tutkittavassa kirjassa käyty keskustelu rahasta on osittain samanlaista kuin todellisuudessa. Köyhyys nähtiin useimmiten olevan yhteydessä lapsen perheeseen, köyhyyden merkkejä olivat muun muassa vanhat vaatteet ja köyhyyttä hävettiin. Osa kirjan rahaan liittyvistä maininnoista puolestaan eivät vastaa lasten todellisia käsityksiä aiheesta. Kirjan päähenkilö näkee oman rahatilanteensa erillisenä muun perheensä rahatilanteesta ja hänellä on rahankäytön suhteen enemmän valtaa kuin lapsilla tavallisesti on. Lisäksi kiusaamistilanteissa mainittu köyhyys ei täysin vastannut tutkimuksessa esille nostettuja tekijöitä. Tulosten perusteella voitiin näin ollen osoittaa lasten voivan samaistua joihinkin kirjassa käytyihin keskusteluihin rahasta ja köyhyydestä.

This thesis explores the link between South-South remittance and development. It attempts to establish improved understanding about the role of immigrants as agents of constituency growth and development. By doing so, it illuminates the dark corners of the policy implications that the unconventional development agency of immigrants might have for countries in the Organization ft Economic Cooperation and Development (OECD). The thesis problematises the existence of state-centric international cooperation as providing the recipe for failed Aid in the face of global poverty menace. In the last half a century, the relative shi of focus to non-state actors brought about the proliferation of NGOs. That, intrun, helped improve international access to crisis situations; however, their long-term remedial impacts on poverty and development have been contested. Major misgivings for non-governmental organizations (NGOs) are, on one hand, low level goal-bound expenditures and lack of independence from influence of the state, on the other. Therefore, the thesis enterprises to empirically verify its fundamental question whether remitting immigrants constitute an alternative development agency to the traditional players: the State and NGOs. Its main arguments are: due to states failures in bringing sustainable development in many countries of the South, the future of poverty reduction and development also rests in immigrants remittances. Nonetheless, in the last decade, remittance security-nexus dominated its discourse. Because of that remittance was viewed as something requiring global regime and restrictions. These temptations to tightly regulate remittance flows carry the danger of overlooking its trans-boundary nature and its strong link with livelihood of the poor. Therefore, to avoid unintended consequences of interventions, there need to be clear policy that bases itself on a discursive knowledge on the issues of North-South and South-South remittances The study involved both literature based and empirical research. It employed Discourse Analysis (C as main method for the former and snow-balling as its approach for the latter. For the first part the thesis constructed three conceptual models, these are: metrological model, police model and ecological model on remittance development-nexus. Through this modeling, the thesis achieved better deconstruction on the concepts remittance, immigrants and development agency. The protagonists of each model, the values and interests they represent, and their main arguments along various lines of dichotomies have been discussed. For instance, the main treats of meteorological model include: it sees remittance as transitional economic variable which require constant speculations and global management; it acts as meteorological station for following up or predicting the level, direction, flow and movement of global remittance. It focuses on official lines and considers the state as legitimate recipient of advic and positive consequence of remittance. On the other hand, police model views remittance as beir at best, development neutral or as an illicit activity requiring global regulations and tight control. Both immigrants and remittance viewed as subversive to establishments. It gives primacy to state stable agent of development and a partner for international cooperation. The anti-thesis to the police model is supplied by ecological model, which this thesis is a part. Ecological model on remittance and immigrants argues that, tight global regulations alone cannot be a panacea for possible abuse of informal remittance system. Ecological model, not only links remittance to poverty reduction, the main trust of development, but also considers the development agency of immigrants as critical factor for 21st century north-south development intervention. It sees immigrants as development conscious and their remittance instrument as most stable flow of finance to the developing countries. Besides, it sees remittance as effective poverty solutions than Foreign Direct Investment and international AID. This thesis focuses on the significance of South-South remittance and investigates the South Africa - Ethiopia remittance corridor, as case study; and empirically verifies the role of Ethiopian (Kembata and Hadiya) immigrants in South Africa as agents of local development back home. The study involved techniques of interview, group discussions, observations and investigative study. It also looked into the determinants of their migration to South Africa, and their remittance to Ethiopia. The theoretical models in the first part of the thesis have been operationalised throughout the empirical part to verify if the Kembata and Hadiya immigrants played the crucial role in their household poverty and local development in comparison with the Ethiopian state and the NGOs involved in the system. As evidenced by the research the thesis has made three distinct contributions to the discourse of remittance development-nexus. Fist, it systematized the debate about linkages between remittance, immigrants, development agency and policy of international cooperation by creating three conceptual models (school of thoughts); second, it singled out remitting immigrants as new agents of development in the South; third, it deconstructed concept of remittance and established South-South remittance as additional sphere of academic investigation. In addition to the above contributions, the thesis finds that Kembata and Hadiya immigrants have engaged in various developmental activities in their locality than usually anticipated. Hence, it concludes that Ethiopian immigrants constitute an alternative development agency to the state and other non-state actors in their country, and the lesson can be applied to poverty reduction strategies in most developing countries.

Economic inequality has increased in Finland over the past three decades, and it affects the population in several ways, for instance through unequal distribution of health and education. Economic inequality refers to the differences in economic and material resources between individuals and groups. The aim of this study was to examine children’s experiences of economic inequality in their daily life. The objective was to gain an understanding of how children understand inequality and how does it effect their consumption and relations with peers. A further aim was to study the different strategies children have developed in order to cope with economic inequality. This study is a literature review written in the framework of childhood studies. Childhood studies examine children as active and social agents and observe different phenomena from their viewpoint. There are only a few Finnish studies which examine economic inequality from children’s viewpoint, which is why research from Great Britain and the United States is widely used in this study. Children understood economic inequality mainly through outward appearances. For instance, the lack of designer clothes or particular items was considered a sign of poverty. The challenges in consumption caused by deprivation affected children’s peer relations in a negative way, resulting in discrimination, bullying and distress. Children’s coping mechanisms included loaning money and going to work. Furthermore, children tried to adapt to their economic circumstances by avoiding situations where money mattered and by emphasizing the importance of social relations over economy. Through understanding the relevance of economic inequality in children’s life awareness of the issue can be raised. Economic inequality can have a profound effect on children’s well-being, which is why it is important for teachers and other adults working with children to be aware of the issue and the complex processes behind it. Economic issues are acknowledged in the new national core curriculum, which will come into effect in fall 2016. It states that teachers are to guide students in becoming responsible economic actors, consumers and responsible citizens.

Kaunokirjallisuuden lukeminen tarjoaa lapselle mahdollisuuksia ymmärtää sekä itseään että häntä ympäröivää maailmaa. Lastenkirjallisuuden eri muodot virkistävät lapsen ajatusmaailmaa, ruokkivat mielikuvitusta ja vaikuttavat lapsen asenteiden, arvojen ja maailmankuvan rakentumiseen. Lastenkirjoissa seikkailevat hahmot kokevat usein realistisia asioita, joihin lukijan on mahdollista samaistua. Parhaimmillaan lastenkirjat voivatkin toimia vertaistukena lapselle, joka on kokenut rankkoja asioita elämässään. Vaikka tämän päivän lastenkirjoissa käsitelläänkin avoimesti monia vaikeita asioita, vaikuttaa niissä vallitsevan kuitenkin idylli, johon vähävaraisuuden aiheuttamat haasteet eivät sovi. Vähävaraisuuden teemaa ei monista uusista lastenkirjoista löydy, ja aihetta käsittelevien kotimaisten lastenkirjojen etsiskelyyn saakin käyttää runsaasti aikaa. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella vähävaraisuuden kuvausta lastenkirjallisuu-dessa. Aiemmat ulkomaiset tutkimukset vähävaraisuuden kuvaamisesta lapsille suunnatussa kirjallisuudessa ovat osoittaneet, että vähävaraisuuteen ja kodittomuuteen liittyviä teemoja kuvataan lastenkirjoissa moninaisesti ja mahdollisimman autenttisesti. Tutkijat pitävät myös ensisijaisen tärkeänä sitä, että lapsille on tarjolla aihetta käsitteleviä teoksia, joihin lapsi voi peilata omia kokemuksiaan ja oppia ymmärtämään erilaisuutta. Tutkielma toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyyttistä lähilukua, jossa analysoitiin kahta kaunokirjallista teosta, jotka olivat Tuula Kallioniemen Kaksoisolennot (2018) ja Mimmu Tihisen Pieni Numero (2019). Tarkastelemissani kahdessa lastenkirjassa vähävaraisuuden teemaa käsitellään monin eri keinoin. Kallioniemen Kaksoisolennoissa teema tulee ilmi merkittävimmin kerjäläispoika Mihain rankkojen kotimaan muistojen ja varakkaan perheen pojan Steffen ennakkoluuloisuuden kautta. Tihisen Pienessä Numerossa vähävaraisuutta kuvataan kulttuurisesti moninaisen Metsäkankaan lähiön, Petunian perheen ja tytön vaatetuksen kautta. Molemmissa teoksissa vähävaraisuuteen liittyviä haasteita kuvataan todentuntuisesti ja hienotunteisesti.

Tässä maisteritutkielmassa tarkastelen ikääntyneiden naisten kokemuksia köyhyydestä ja kuinka he ovat kokeneet selviytyvänsä köyhänä arjessaan elämänkulun aikana. Aihe on tärkeä, sillä ikääntyneiden ja erityisesti naisten köyhyys on lisääntynyt. Lisäksi köyhyystutkimus on keskittynyt hyvin pitkälti tilastoihin, eikä todellisia omakohtaisia kokemuksia ole liiemmin tarkasteltu. Tutkielman näkökulmana on ikääntyneiden naisten elämänkulku, jota tarkastelen heidän itsensä kirjoittamien kertomusten kautta. Tutkielmani teoreettinen lähestymistapa kiinnittyy sosiaaliseen konstruktionismiin, jonka mukaan sosiaalinen todellisuus rakentuu vuorovaikutuskäytäntöjen kautta sekä fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen tutkielmassa tarkasteltavien kokemuksille annettujen merkitysten myötä. Tutkielman teoreettinen tausta pohjautuu aikaisempiin tutkimuksiin köyhyyden kokemuksista, ikääntyneistä sekä elämänkulun näkökulmasta. Aineistona olen käyttänyt sekundaarisia aineistoja; Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä –kirjoituskilpailu 2006 ja Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä seuranta-aineisto 2012, joiden käyttöoikeuden olen saanut Tietoarkisto Ailasta. Tutkimusaineisto muodostuu 13 ikääntyneen naisen kertomuksesta kummaltakin vuodelta. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin avulla. Ikääntyneiden naisten elämänkulun tarkastelun olen jakanut elämänvaiheiden lapsuus ja nuoruus sekä aikuisuus ja vanhuus mukaisesti. Ikääntyneet naiset ovat kokeneet köyhyyttä ja eriarvoisuutta läpi elämänsä. Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset köyhyydestä liittyivät voimakkaasti sodan jälkeiseen puutteeseen ja työn tekemisen uurastukseen. Aikuisuus näyttäytyi pienituloisena elämisenä, jossa äkilliset elämäntilanteiden muutokset saattoivat ajaa taloudellisen tilanteen raiteiltaan. Vanhuudessa elämä jatkuu niukkuudessa ja selviytyminen vaatii sinnittelyä sekä tarkkaa taloudenpitoa. Ikääntymisen myötä köyhyyden kokemuksiin liitettiin elämässä kannatteleviakin kokemuksia muun muassa luonnon merkityksen, harrastusten tai lähisukulaisten osalta. Vaikka köyhyys ja taloudellisesti niukka elämäntilanne koettiin vaikeana, myös elämän seesteisyyteen oltiin tyytyväisiä. Tutkielman tuloksia on mahdollista käyttää ikääntyneiden hyvinvoinnin ja selviytymisen tukemisen suunnittelussa sekä kokemuksen äänenä osana sosiaalipoliittista päätöksentekoa.

Tutkielma käsittelee omaisuusrikoksista epäiltyjä naisia vuoden 1908 Helsingissä. Tutkimuksessa kysytään, ketkä joutuivat epäillyiksi, keiltä varastettiin ja ketkä todistivat? Tärkeä on myös kysymys siitä, mitä pidettiin varastamisen arvoisena eli mitä varastettiin. Lisäksi kysytään, missä tavallisesti varastettiin. Tutkimuksessa selvitetään myös, mitä epälyille tapahtui kuulustelun jälkeen: tuomittiinko heidät, vai menivätkö he naimisiin? Tutkimuksessa nojataan löyhästi rikollisuuden selittämiseen rationaalisena, taloudelliseen hyötyyn tähtäävänä tekona. Omaisuusrikollisuutta tarkastellaan selviytymisstrategiana muiden strategioiden joukossa ja vaikutteita on saatu epävirallisen talouden tutkimuksesta. Epätäydellisen informaation varassa tehtyjä tekoja, tässä tapauksessa omaisuurikoksia, tulkitaan mikrohistorioitsija Giovanni Levin esimerkin mukaisesti rationaalisina, siinä ympäristössä ja niissä olosuhteissa, joissa ne ovat tapahtuneet. Aineisto koostuu Helsingin etsivän poliisin kuulustelupöytäkirjoista ja Helsingin poliisilaitoksen osoitetoimiston osoiterekisterin tiedoista vuodelta 1908. Menetelmänä käytetään Grounded theory -menetelmää, jonka avulla aineistosta tunnistetaan erilaisia kategorioita ja avainteemoja. Enemmistö epäillyistä naisista oli nuoria naimattomia alle 30-vuotiaita naisia. Yleisin ammatti epäiltyjen joukossa oli palvelijatar ja yleisintä varastettua tavaraa olivat vaatteet . Tavallisesti rikospaikkoja olivat myymälät ja rikosten uhrien kodit. Useimmiten rikosten kohteiksi joutuneet olivat joko kauppiaita, palvelijoita, käsityöläisiä tai käsityöläisten vaimoja. Oli yhtä tavallista, että epäilty ja rikoksen uhri olivat tuttuja toisilleen, kuin se, että heillä ei ollut aikaisempaa suhdetta keskenään. Keskimääräisen anastuksen arvo jäi vaatimattomaksi, eikä ylittänyt vuoden 1898 rikoslaissa määriteltyä varkauden markkamääräistä rajaa. Toisaalta työläisnaisten palkkataso oli niin alhainen, että näpistyksillä oli tästä huolimatta naisille todellista taloudellista merkitystä. Yli puolet epäillyistä oli ensikertalaisia ja näpistykset ja varkaudet jäivät usein vain yhteen kertaan. Suurin osa niistä epäillyistä, joiden myöhemmät vaiheet saatiin selville, menivät naimisiin, eikä rikollinen elämäntapa vaikuttanut jääneen enemmistölle pysyväksi. Varsinaista omaisuusrikosten alakulttuuria aineistosta ei tunnistettu, vaan tapaukset vaikuttivat enemmän liittyvän laajemmin köyhän kansanosan kulttuuriin. Usein anastettu tavara vietiin panttilainaamoon, mikä vahvistaa kuvaa omaisuusrikoksesta selviytymisstrategiana, lisäansion hankkimisena hankalassa tilanteessa, esimerkiksi työttömyysjakson aikana. Ennen sosiaalivakuutuksien aikaa sekä nuorten naimattomien naisten että vanhempien, leskeksi jääneiden naisten taloudellinen asema oli epävarma. Helsingin työmarkkinoille ominainen kausittainen työttömyys ja pieni tulotaso loivat tilanteen, jossa kulutustavarat, kuten vaatteet, olivat ylellisyyttä. Työllä itsensä elättävien naisten tulotaso oli huomattavasti alhaisempi kuin työläismiesten. Vaikka naisten omaisuusrikollisuus vuoden 1908 Helsingissä oli tilastollisesti vaatimaton ilmiö, siihen kietoutui monia köyhien naisten elämään liittyviä merkittäviä asioita, kuten prostituutiota, alkoholismia ja työttömyyttä.

Objectives. The aim of the thesis is to find out fifth and sixth graders' perceptions of economic inequality. The focus of the thesis is children's perceptions of economic inequality, the thoughts it evokes, and the meanings children attach to it. Inequality has increased in Finland over the past three decades, especially among families with children, and since the effects of the phenomenon extend not only to adults but also to children, it is worth looking at it from their perspective as well. Methods. The material for the thesis was collected from the fifth and sixth grades of an elementary school located in Helsinki with the help of life stories and thematic interviews. There were 28 life stories and 7 themed interviews. The material has been analyzed by means of material-based content analysis using a phenomenographic approach. Results and conclusions. The fifth and sixth graders linked economic inequality to family life, going to school and spending free time, among other things. The children most clearly identified differences in financial resources based on external signs, such as clothing and goods. The poor had the necessities, but their clothes and belongings did not meet the norms prevailing among children. In peer relationships, economic inequality was most clearly manifested as differences in financial resources. Similar consumption opportunities were seen to create cohesion in peer relationships, but on the other hand, to produce inequality with children. Among the consequences of economic inequality, the children brought up bullying. Being bullied almost always affected children, the financial resources were especially weaker than others. The bully's role was strongly associated with a well-off child. The reasons explaining economic inequality that appeared in the research material were largely realistic. Economic inequality was seen to be caused by wage differences and unemployment. The importance of studying in order to achieve a good profession and thus a better financial result.