Browsing by Subject "kaksikielisyys"

Aims. This study examines the expressions of 4–5 year old bilingual (Russian-Finnish) children with and without developmental language disorder and the aim is to examine, how the morphosyntactic repertoires of these children differ from each other, what type of morphosyntactic changes are observable in these expressions and is it possible to track traces that illustrate the effect of crosslinguistic transfer of Russian language on the morphosyntax of Finnish language. Examining the language development of bilingual children with and without developmental language disorder is important, because more information about the linguistic features that indicate developmental language disorder is needed. This study is one of the first studies in Finland that examines the morphosyntax in the Finnish-language expressions of bilingual children, whose first language is a minority language. This study is part of the PAULA-project, which examines the effects of a small group intervention targeted to children with refugee and foreign backgrounds. Methods. The material of this study consists of video footage from the PAULA-project’s language assessment situations. The children’s skills were assessed with the Finnish Test of Phonology, the Reynell Developmental Language Scales (test of receptive speech) and The Cat Story 3 picture sequencing narrative task and in three short play situations. The expressions of four typically developing bilingual 4–5-year-old children and three 4-year-olds with developmental language disorder were transcribed from the video footage. The language samples were analyzed with the Index of Productive Syntax (IPSyn). Verb and noun inflection were also examined with qualitative methods. Results and conclusions. The morphosyntactic repertoires of case markers in the typically developing children’s nominal phrases turned out to be more extensive than the repertoire of the children with developmental language disorder. Use of adverbials in verb phrases indicated that the typically developing children were able to produce more complex phrases than children with developmental language disorder. In this study, the morphosyntactic features that seem to indicate developmental language disorder in the Finnish-language expressions were inappropriate use of case markers or the complete lack of case markers in noun phrases, frequent errors in subject-verb agreement, and ungrammatical word formation. Effects of crosslinguistic transfer were identified in the use of negatition, past tense and code-switching.

Tavoitteet. Arviolta 25 000 henkilöä sairastaa Suomessa vuosittain aivoverenkiertohäiriön, ja heistä noin kolmasosalla ilmenee afasiaa sen seurauksena. Afasian tyypillisin oire on nimeämiseen vaikeus. Valtaosa maailman ihmisistä käyttää arjessaan useampaa kuin yhtä kieltä, mutta tutkimuskirjallisuus on keskittynyt lähinnä yksikielisyyteen, joten tutkimustietoa monikielisyydestä tarvitaan lisää. Kuvasta nimeäminen on yksi eniten käytettyjä sanahaun arviointimenetelmiä. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan monikielisen henkilön, jolla on afasia, kuvasta nimeämistä, ja verrataan sitä yksikielisen henkilön, jolla on afasia, kuvasta nimeämiseen Menetelmät. Kandidaatintutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin joulukuussa 2016 EBSCO ja SCOPUS Elsevier tietokannoista. Hakulause muodostettiin yhdistämällä afasia ja nimeäminen monikielisyyteen. Poissulkukriteereinä olivat etenevä afasia, aivovamma, yli 65 vuoden ikä, dementia sekä kolme- tai nelikie-lisyys. Lopulliseen aineistoon valittiin tutkimukset, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin ja joista oli kokoteksti saatavilla Helsingin yliopiston tunnuksilla. Lopullinen aineisto koostui seitsemästä artikkelista, jotka analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Monikielisen henkilön, jolla on afasia, kuvasta nimeämisessä ilmenee samoja virheitä kuin yksikielisellä henkilöllä. Ainoa merkittävä näissä tutkimuksissa löytynyt ero on koodinvaihto, josta on vaikeaa tietää, onko kyseessä kiertokeino vai interferenssi. Vaikuttaa siltä, että sanan samankaltaisuus kielissä aiheuttaa interferenssiä.

Multilingualism is a phenomenon which is increasingly visible in society. The number of persons who speak so called foreign languages in Finland has been clearly increasing every year and this can also be seen in the school institution. The demand and need for teaching students’ own languages has increased. The Finnish national curriculum (2014) for comprehensive schools emphasizes multilingualism, language awareness and importance of students’ mother tongue. The aim of this research is to clarify what is the situation of teaching mother tongue in the early 2020s. I examine teaching from the mother tongue teachers’ point of view. I am interested in how teachers teach the language and what things are important to the teachers in the teaching. This research is qualitative content analysis. The research material consisted of nine interviews from mother tongue language teachers. The interviews were semi-structural thematic interviews. The interviewees were four Russian teachers, a Japanese teacher, a Thai teacher, a Bulgarian teacher, a Dari teacher, and a Finnish teacher. The research material has been collected both from Finland and abroad. The material analysis method was content analysis. The interviews were transcribed and after that transcribed material was coded. As a result, I found four themes that teachers saw important in teaching mother tongue languages and five themes which seem to be otherwise important to the teachers in their job. The results of this research indicate that mother tongue language classes are usually based on the national curriculum, but it is sometimes hard to adapt same curriculum to all languages. Teaching is strongly influenced by learning material and there are huge differences in the availability between languages. According to this study teachers emphasize literacy skills, writing and master the letters of the language in their teaching. In the classes students are studying mostly independently because studying groups are strongly heterogeneous. Functional teaching methods have important place in classes because they are applicable for all the students regardless their age or language proficiency. Most of the teachers experience that it is challenging to evaluate the learning outcome in mother tongue language. In addition, the results of this research indicate that mother tongue teachers experience that important things in teaching are meaning of culture and identity, benefits of be able to use mother tongue, family’s support in studying mother tongue and valuation to their job. All in all, mother tongue language classes need assistance and resources in the early 2020s.

Aims. Bilingual language development can have positive or negative effects on phonological development. Children with specific language impairment can have difficulties in phonological skills. This study aimed to compare the paradigmatic and phonotactic skills of sequential bilingual children with SLI to the skills of monolingual children with SLI in the Finnish language. The connection between paradigmatic and phonotactic skills was studied. The effect of bilingual language impaired children's age, sex and duration of Finnish acquisition and the effect of monolingual language impaired children's age and sex on their phonotactic skills was researched. Methods. The participants were sequentially bilingual language impaired children (N = 46) aged 3;5– 5;10 and monolingual language impaired children (N = 46) aged 3;5–5;9. The participants had been recruited to Helsinki Longitudinal SLI study in 2013–2015. The evaluation method was Finnish Test of Phonology (Fonologiatesti). The paradigmatic and phonotactic skills of the two groups were compared using statistical methods. The connection between paradigmatic and phonotactic skills was studied in both groups. A linear regression model was conducted for each group. In both models the dependent variable was phonotactic skills. In the bilingual language impaired group the explanatory variables were age, sex and duration of Finnish acquisition. In the monolingual language impaired group the explanatory variables were age and sex. Results and conclusions. Bilingual children with SLI had better paradigmatic and phonotactic skills compared to monolingual children with SLI. Paradigmatic and phonotactic skills correlated strongly in both groups. The correlations in the monolingual language impaired group were statistically more significant. Age was a statistically significant explanatory variable for phonotactic skills in both groups. The duration of language acquisition of bilingual children with SLI was not a statistically significant explanatory variable for phonotactic skills. Bilingual children with SLI may have more articulate speech than monolingual children with SLI. Bilingualism may function as a protective factor in phonological difficulties associated with SLI.

In The United States there has been developed a system to divide immigrant generations into different categories to clarify the statistics and to provide information about integration and language skills. Generations are divided into seven different categories. The second generation is divided into generations 2,0 and 2,5. The 2,5 generation, children of international partnerships are in my special interest and my research subject. In studies it have been found that the 2,5 generation's position is weaker in their own mother tongue teaching than the 2,0 generation's position. Finnish as a second language seem to be not so important for generation 2,5. Parents' language choices and the child's mother tongue registration was instead in a crucial role in supporting multilingualism and multicultural identity both at home and at school. The aim of my Master's Thesis was to study the language choices of families and the reasons for these choices, different mother tongue education participation and the role of the school and the kindergarten in supporting the multilingual and multicultural identity. I carried out the Master's Thesis as a qualitative case study. I interviewed five international family's mothers by the theme interview method. The purpose was to obtain information on children's lingual pathways from early childhood to the present day and how the parents' language choices impact to these pathways as well as how the school and day care center offer support in this process. I analyzed the data by narrative analysis method. The family language choices were affected by the family's own decisions, activity of the relatives and environmental attitudes. In this casestudy especially mothers were active in supporting multilingualism. Finnish skills were quite good, so there was no need to the Finnish as a second language teaching. There was only one family, whose children had participated from the beginning to the teaching of the mother tongue and they were also the only one whose mother tongues were equally strong and who felt that the school and the kindergarten have been actively supporting multilingualism. 2,5-generation children's language resources are valuable capital for both the individual and society in general. Parents also need more support and encouragement in order to use the valuable language resources. The simplest would be the registration of all native languages instead of one and if the teaching of the mother tongue would be compulsory.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kaksikieliset referointijaksot rakentuvat ja varioivat suomenruotsa-laisessa arkikeskustelussa. Tutkielman teoriatausta käsittelee koodinvaihtoa suomenruotsalaisissa keskusteluis-sa sekä referointia ja johtolauseita puhutussa vuorovaikutuksessa. Tutkielman metodina toimii sosiolingvistiik-ka yhdessä keskustelunanalyysin kanssa. Aineistona on kahden alle 30-vuotiaan suomenruotsalaisen helsinki-läisnaisen nauhoitettuja keskusteluja vuosilta 2013 ja 2016. Nauhoitusten kesto on yhteensä 4 tuntia ja 6 mi-nuuttia. Tutkielmasta käy ilmi, että referoinnilla on vakiintunut konstruktio, jonka prototyyppinen muoto on seuraava: johtolause + att/et(tä) -partikkeli + referointijakso. Ruotsiksi prototyyppinen johtolause on muodossa så ja sa att tai ja va så att, ja suomeksi mä sanoin et tai mä olin et. Referoinnin konstruktio voi varioida ja siitä voi esi-merkiksi puuttua joitain osia, mutta tärkein osa on itse referointijakso. Yleensä referointijakso merkitään pu-heessa jollakin tavalla. Useimmiten referointijakson merkitsijänä toimii äänensävyn tai -laadun muuttaminen, mikä auttaa puhujaa erottamaan oman äänen vieraasta äänestä. Tutkielman aineistossa johtolauseet on myös hyvin usein sanottu nopeammin kuin ympäröivä puhe, joten myös nopeus on yksi tärkeä referoinnin merkitsijä äänensävyn muutoksen lisäksi. Tutkielmasta nousee esiin, että johtolauseet varioivat runsaasti. Johtolauseen verbit ovat yleensä olla ja sanoa tai ruotsiksi vara ja säga, mutta myös muita verbejä esiintyy satunnaisesti. Johtolauseena voi toimia myös pelk-kä partikkeli, joka on yleensä att tai et(tä). Usein pelkän partikkelin esiintymisen edellytyksenä on se, että se esiintyy muun referoinnin lomassa tai sitä ennen on esiintynyt referointia. Pelkkä partikkeli ei siis esiinny eikä aloita referointia yksinään. Johtolause voi myös puuttua kokonaan, mutta silloin referointijaksolla on muita merkitsijöitä, jotta referointijakson voi tunnistaa referoinniksi. Tällaisia merkitsijöitä ovat esim. tauot, äänensä-vyn ja -voimakkuuden vaihtelut sekä muut prosodiset seikat. Tutkielmasta selviää myös, että johtolause voi suomenruotsalaisissa keskusteluissa olla joko suomeksi tai ruot-siksi. Samoin on referoinnin laita. Usein referointijakso on suomeksi, kun puhuja referoi suomenkielistä puhujaa tai referointijakso on merkityksellinen, hauska tai muulla tavalla poikkeava aiemmin sanotusta asiasta. Myös toisen henkilön referointi sekä affektiiviset ilmaukset, kuten kirosanat, tuntuvat tulevan suomeksi. Kaikenlaiset kieliyhdistelmät johtolauseiden ja referointijaksojen välillä ovat mahdollisia: johtolause voi olla suomeksi ja referointijakso ruotsiksi, johtolause voi olla ruotsiksi ja referointijakso suomeksi, sekä johtolause että referointi-jakso voivat olla samalla kielellä ja niin edelleen. Johtolauseen kieli voi myös vaihdella eli vuorotella saman tarinan aikana. Lisäksi kieli voi vaihtua johtolauseen sisällä, esimerkiksi muodossa jag var sillai et. Tutkielmasta ei voi tehdä kahden puhujan ja neljän tunnin aineiston perusteella laajoja yleistyksiä, jotka koski-sivat koko suomenruotsalaista puhujayhteisöä. Tutkielma kuitenkin osoittaa, että myös jonkin yhteisön sisällä puhujat ovat yksilöllisiä ja saattavat referoidessaan käyttää keskenään eri keinoja. Tutkielman keskeiset tulok-set siis ovat, että puhutussa kielessä referointijaksoilla on vakiintunut konstruktio ja että johtolauseet voivat kaksikielisessä keskustelussa varioida suuresti.

Tavoitteet. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan Saksassa asuvien suomalaisäitien näkökulmia lastensa suomen kielen oppimisen tukemiseen. Tutkimuskysymykset ovat: (1) Miksi Saksassa asuvat suomalaisäidit haluavat lastensa oppivan suomen kieltä? (2) Mitä haasteita Saksassa asuvat suomalaisäidit kohtaavat lastensa suomen kielen oppimisen tukemisessa? (3) Mikä tukee Saksassa asuvien suomalaisäitien tavoitteita edistää lastensa suomen kielen oppimista? Teoreettinen viitekehys nojaa sosiokulttuuriseen näkökulmaan kielen omaksumisesta ja ylläpitämisestä. Sosiokulttuurinen lähestymistapa perustuu Lev Vygotskyn (1896-1934) ajatuksiin oppimisympäristön sosiaalisen kontekstin merkityksestä. Kielelliset taidot ja valmiudet opitaan vuorovaikutuksessa muiden yhteisön jäsenten kanssa. Pienen lapsen suomen kielen oppimista tarkasteltaessa vanhempien rooli korostuu. Vanhempi pitää yllä kielellistä ja ei-kielellistä vuorovaikutusta lastensa kanssa. Hän tekee valinnan siitä, mitä kieltä kotona puhutaan. Sen lisäksi vanhempi luo lapselle sen ympäristön, jossa ja josta tämä oppii. Menetelmät. Toteutin tutkimuksen haastattelemalla viittä Saksassa asuvaa suomalaisäitiä Zoomin ja Whatsappin välityksella. Haastattelumenetelmäksi valitsin puolistrukturoidun teemahaastattelun. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Aineiston analysointia varten hyödynsin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jonka vaiheita ovat redusointi, teemoittelu ja luokittelu. Tulokset ja johtopäätökset. Suomalaisäitien syyt lastensa suomen kielen oppimisen tukemiselle voidaan jakaa kolmeen ulottuvuuteen, joita ovat äidin oma minäkäsitys ja kuuluminen, lapsen etu ja muuttosuunnitelmat takaisin Suomeen. Perheen sisäisiä haasteita kaksi- ja monikielisessä kasvatuksessa olivat muun muassa, että lapsi puhuu sekakieltä tai vastaa saksan kielellä ja vanhemman pitäytyminen suomen kielen puhumisessa. Lapsen iällä koettiin olevan vaikutusta suomen kielen oppimisen tukemiseen. Ulkoisina haasteina mainittiin muun muassa koronapandemian aiheuttama suomenkielisen toiminnan peruminen ja suomen kielen oppimismahdollisuuksien vähyys ulkomailla. Tekijöinä, jotka tukevat suomen kielen oppimista, äidit mainitsivat suomalaisen lastenkulttuurin, vuorovaikutuksen, Suomi-toiminnan, yhteiskunnan, muun suomenkielisen ympäristön, puolison tuen, yhteisen päätöksen ja tiedonhankinnan.

Tutkimuksen kohteena ovat Ruotsissa asuvat perheet, joissa toisen vanhemman äidinkieli on suomi. Tutkielmassa tarkastellaan perheiden kielipolitiikkaa, kuten kielistrategioiden valintaa ja eri kielten käyttöä arjessa. Tämän lisäksi tutkielmassa keskitytään vanhempien kielivalintoihin, eli siihen, onko suomen kieli siirretty sukupolvessa eteenpäin vai ei. Tutkimuksella on erityisesti haluttu selvittää, minkä vuoksi suomen kieli päätetään siirtää tai päätetään olla siirtämättä eteenpäin ja mitkä tekijät siihen ovat vaikuttamassa. Työssä sivutaan myös vanhempien päätösten taustalla vaikuttavia kieli-ideologioita. Tutkimus on laadullinen haastattelututkimus, mutta siinä on hyödynnetty myös etnografista tutkimusotetta informanttien ja heidän perheenjäsentensä täyttämän kellotaulutehtävän kautta. Tutkimus asettuu sosiolingvistiikan ja tarkemmin kielipolitiikan sekä kieli-ideologioiden tutkimuksen kentälle. Teoriataustan muodostavat perheen kielipolitiikkaan, kieli-ideologioihin sekä kaksikieliseen kasvattamiseen ja kielen ylläpitoon liittyvä teoria. Aineistona toimii haastatteluaineisto sekä perheiden itse täyttämä kellotaulutehtävä. Aineistoa on analysoitu diskurssianalyyttisin keinoin sekä osittain osittain laadullisen sisällönanalyysin avulla. Työstä käy ilmi, että osa vanhemmista on siirtänyt kielen eteenpäin ja osa ei. Kielen siirtäneillä vanhemmilla syinä oli nähtävissä kielen tärkeys heidän omassa elämässään, suomen kielen tuoma hyöty, kaksikielisyyteen liittyvät hyödyt sekä omat positiiviset kokemukset tai tieto kaksikielisyydestä. Kielellä nähtiin olevan itseisarvo, mutta myös välinearvo ja tärkeä merkitys lasten tulevaisuudessa. Esiin nousi myös toive lasten riittävästä kielenoppimisesta. Jokainen kielen siirtäneistä vanhemmista käytti yksi kieli–yksi vanhempistrategiaa kielen siirtämiseen ja oli valinnut lapselle suomenkielisen päiväkodin. Kouluvalintaan vaikuttivat ennemmin logistiset kuin kielelliset kysymykset. Kielten välille pyrittiin jatkuvasti luomaan tasapainoa, vaikka ruotsi saikin perheiden arjessa suhteellisen suuren merkityksen sen ollessa maan valtakieli. Osa informanteista oli huomannut ruotsalaisen yhteiskunnan yksikielisyysnormin ja kuullut negatiivisia kommentteja kielen eteenpäin siirtämisestä. Toisaalta he olivat saaneet myös paljon tukea lähimmäisiltään kielen siirtämiseen. Kielen siirtämättömyys ei ollut itsestään selvä päätös informanteille. Toinen informanteista valitsi lopulta kielen oman tunnekielensä perusteella ja toisella vanhemmalla tapahtui kielenvaihto lapsen kanssa tämän ollessa pieni. Taustalla vaikuttivat vanhemman oma kielenoppimisprosessi, ajatus suomen kielen vähäisemmästä arvosta verrattuna muihin maailman kieliin sekä selkeän kielisuunnittelun puute. Syyt olivat silloiseen elämäntilanteeseen sidottuja. Lisäksi ympäristön vähäinen tuki vaikutti asiaan. Kielen siirtämättömyydestä koettiin myöhemmin katumusta ja perheisiin oltiinkin tutustutettu suksessiivisen kaksikielisyyden strategia. Kielen opettaminen oli kuitenkin tässä vaiheessa haastavaa, sillä lapset osasivat vastustaa itselleen vierasta kieltä. Suomen kielellä oli perheissä asema arjen pienten askareiden kielenä. Haastatteluista kävi myös ilmi, ettei päivittynyt tieto lasten oikeudesta oman äidinkielen opetukseen ollut saavuttanut informanttejaTutkimus osoittaa, ette perheidenkin kielipolitiikkaa kannattaa kokonaiskuvan saamiseksi aina tarkastella useammasta eri näkökulmasta. Kielen suunnittelun, kielen käytön sekä kieli-ideologioiden tarkastelu antaa kattavan kuvan perheen kielipolitiikasta sekä siihen vaikuttavista mikro- ja makrotason tekijöistä.

Tutkielma on jatkoa vuonna 2016 aloitettuun tutkimukseen Suomessa asuvien liettualaisten lasten kielistä ja niiden käytöstä. Vuoden 2016 tutkimukseen osallistui 20 liettualaistaustaista lasta ja nuorta pääkaupunkiseudulta. Tutkimukseen osallistuneet vastasivat kyselylomakkeeseen, jossa kysytään heidän kielitaidostaan ja kielten käytöstä eri tilanteissa, sekä kenen kanssa ja missä tilanteessa he käyttävät useimmiten mitäkin kieltä. Tutkimuksen päämääränä oli selvittää, miten kyselyyn vastanneiden kielten taito ja käyttö on muuttunut viimeisten viiden vuoden aikana. Kyseessä on pitkittäistutkimus. Vuoden 2021 tutkimukseen osallistui kymmenen liettualaistaustaista nuorta, jotka täyttivät saman kyselylomakkeen, jonka olivat täyttäneet vuonna 2016. Vastaajat täyttivät kyselylomakkeet Google Formsin kautta. Lomakkeessa kysytään kielitaidosta, mitä kieltä käytetään useimmiten eri perheenjäsenten ja parhaiden ystävien kanssa, näkemyksiä osaamistaan kielistä ja kuinka usein käyttävät osaamiansa kieliään vapaa-ajalla ja muissa tilanteissa. Aineistoa on käsitelty kvantitatiivisen tutkimuksen metodein. Vuoden 2016 tuloksissa oli selvää, että liettuan kieli näkyi vahvemmin lähes jokaisessa osa-alueessa ja ilmeni aineistossa useammin kuin mikään muu kieli, erityisesti perheessä. Lähes kaikki vastaajat myös ilmoittivat olevansa identiteetiltään liettualaisia. Vain kaksi vastasi olevansa suomalaisia ja kaksi molempia suomalaisia ja liettualaisia. Vaikka vastaajat käyttävät selvästi enemmän liettuan kieltä, yli puolet oli vastannut puhuvansa parhaiten suomen kieltä ja mieluiten englantia. Vuoden 2021 tutkimuksessa toisaalta oli päinvastoin. Suomen kieli ilmeni keskimääräisesti useammin kuin mikään muu kieli, useammin kuin jopa liettuan kieli. Suomen ja englannin kielen käyttö on huomattavasti lisääntynyt, kun taas liettuan käyttö vähentynyt. Jopa kahdeksan vastaajista oli ilmoittanut olevansa molempia suomalaisia ja liettualaisia, mikä on huomattava muutos vuoden 2016 tutkimuksesta. Myös lähes kaikki vastasivat puhuvansa parhaiten suomen kieltä, yksi englantia. Suurin osa vastaajista myös käyttää mieluiten suomea kuin muita kieliä. Vapaa-ajalla ja muissa tilanteissa liettuan kielen käyttö on huomattavasti laskenut, kun taas suomea käytetään selvästi enemmän. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että maan kielestä on tullut vahvempi ja käytetympi kuin vanhemmilta peritystä kielestä. Mutta vaikka suomalainen identiteetti näyttää vahvistuneen huomattavasti ja molemmat suomen ja englannin kielten käyttö lisääntyneen, liettualainen identiteetti siitä huolimatta on pysynyt ja kotona vieläkin puhutaan liettuaa, vaikka sitä ei käytetäkään enää useimmiten, eikä ole vastaajien parhaiten tai mieluiten puhuttu kieli.

The aim of the study. Multilingualism is a growing phenomenon worldwide and also in Finland. It means that speech and language pathologists (SLPs) will also encounter more multilingual people in their occupation. Multilingual customers may induce challenges to typical speech and language therapy, since international research has already shown that for example assessment methods standardized with monolinguals cannot be used as such with multilinguals. Multilingual speech therapy may also require using an interpreter which may induce even more challenges. Since the topic has only begun to majorly surface during the 2000s, presumably there are no unified clinical procedures among SLPs. Hence, the aim of this study was to gather a comprehensive overview of the clinical speech and language therapy procedures used with multilinguals in Finland today. In addition, this study aimed to gather information of the amount of multilingual customers and how they are distributed geographically throughout the country. Methods. The data was collected using an electronic questionnaire, which was sent to SLPs belonging to the speech and language pathologists’ trade union. The questionnaire received 141 answers. The questionnaire comprised of four sections and basic background information of the informants. The data was analysed both quantitatively and qualitatively. The quantitative analysis was carried out by using Word Excel -spreadsheet. The qualitative analysis was carried out by gathering information from the open questions under different themes arising from the answers. Results and conclusions. Multilingual customers in speech therapy are most common in the Helsinki metropolitan area and in Southern-Finland, but their amount is increasing throughout the country. According to this study, to date, there are no unified therapy procedures in multilingual speech and language therapy. For example, the limited amount of suitable assessment materials, inaccessibility to research and cultural differences caused challenges for SLPs. With an interpreter the challenges were connected to the roles of different agents in the situation. Despite the challenges brought upon by this group of customers, the SLPs felt like they also gained a lot from working with this group of customers. This study can potentially bring SLPs closer to unified therapy procedures in multilingual speech and language therapy and evoke more studies on the subject.