Browsing by Subject "kehysanalyysi"

Kehysanalyysin soveltaminen työperusteisen oleskeluluvan hakemisen käsitteisiin Suomi–ruotsi–englanti-sanastotyö Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä Tekijä: Annamari Moilanen Työn nimi: Kehysanalyysin soveltaminen työperusteisen oleskeluluvan hakemisen käsitteisiin. Suomi–ruotsi–englanti-sanastotyö Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2022 Sivumäärä: 61 sivua, 10 liitesivua Avainsanat: sanastotyö, terminologia, kehysanalyysi, oleskelulupa Ohjaaja tai ohjaajat: Päivi Pasanen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä Tutkielmani on kolmikielinen sanastotyö, jonka lähdekielenä on suomi ja vastinekielinä ruotsi ja englanti. Sanas-ton toimeksiantaja on Maahanmuuttovirasto ja aiheena oleskelulupiin liittyvät käsitteet. Tutkielmassa laadittu sanasto täydentää Maahanmuuttoviraston kolmikielistä sanastoa, joka löytyy viraston verkkosivustolta Migri.fi. Sanastotyön tavoitteena on määritellä oleskelulupiin ja hakuprosessiin liittyviä käsitteitä erityisesti viraston asiak-kaita ajatellen, mutta myös viraston asiantuntijoita sekä sisäisiä ja ulkoisia kääntäjiä varten. Lisäksi tutkielman tavoitteena on selvittää, soveltuuko kehysanalyysi työperusteisten oleskelulupien hakemisen käsitteiden analysoin-tiin. Sanasto koostuu 20:stä työperusteisiin oleskelulupiin ja niiden hakemiseen liittyvästä käsitteestä sekä niiden ruot-sin- ja englanninkielisistä vastineista. Sanaston lähtökäsitteistä puolet valittiin sanastoon toimeksiantajan toiveesta ja loput poimittiin aiheeseen liittyvästä tekstiaineistosta. Tekstiaineisto koostuu Maahanmuuttoviraston verkkosi-vujen työperusteisia oleskelulupia käsittelevistä suomen-, ruotsin- ja englanninkielisistä teksteistä, joista laadin korpuksen Sketch Engine -korpusohjelman avulla. Korpusaineiston lisäksi olen käyttänyt määritelmien hakemises-sa ja laatimisessa aineistona mm. Maahanmuutto- ja turvapaikkasanastoa 6.0 (Euroopan muuttoliikeverkosto 2019), Ulkomaalaislakia (301/2004) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston tutkija- ja opiskelijadirektiiviä (EU) 2016/801. Tutkielmani teoreettisen viitekehyksen muodostaa kehysperustainen terminologia, joka on kognitiiviseen kielitie-teeseen ja kehyssemantiikkaan pohjautuva terminologian suuntaus. Kehysperusteisen terminologian lähtökohtana on, että yksittäisen käsitteen ymmärtäminen ja määritteleminen edellyttää käsitteen taustalla olevan tietorakenteen ja samaan tietorakenteeseen kuuluvien käsitteiden ja käsitteiden välisten suhteiden ymmärtämistä. Terminologinen kehys on käsitejärjestelmä, jonka avulla voidaan esittää tietorakenteeseen kuuluvien käsitteiden välisiä suhteita perinteisestä käsitejärjestelmästä poikkeavalla tavalla. Kehyksen avulla voidaan kuvata erityisesti käsitteiden väli-siä ei-hierarkkisia suhteita, mutta myös käsitteiden syntaktista käyttöä. Tutkimusmenetelminä käytän sekä kehysperusteiseen terminologiaan kuuluvaa kehysanalyysiä että käsiteanalyy-siä. Kehysanalyysin avulla kokoan sanastoni käsitteet, selvitän niiden merkityksen ja keskinäiset roolit sekä laadin kehysmallin, jonka avulla kuvaan käsitteiden välisiä suhteita ja syntaktista käyttöä. Käsiteanalyysin avulla määrit-telen käsitteiden olennaiset ja erottavat käsitepiirteet ja laadin käsitteille määritelmät. Tutkielma osoittaa kehysanalyysin soveltuvan hyvin työperusteisen oleskeluluvan hakemiseen liittyvien käsittei-den analysointiin ja sanastotyöhön, jota perinteinen käsiteanalyysi täydentää. Analysoidut käsitteet on koostettu sanastoksi, jossa termitietue sisältää suomenkielisen termin määritelmineen sekä ruotsin- ja englanninkieliset vastineet määritelmineen. Sanasto ei sisällä aihepiiriin liittyviä käsitteitä kattavasti, mutta täydentää jo olemassa olevaa sanastoa.

Tutkimuksessa tarkastellaan, miten Aleppon kellot -ilmiötä kehystetään valituissa medialähteissä. Aineisto koostuu yhteensä 64 lehtijutusta, jotka on julkaistu vuosien 2016–2017 aikana seuraavien medioiden internet-sivuilla: Helsingin Sanomat, Kirkko ja kaupunki, Kotimaa sekä Yleisradion uutiset. Mukaan on valittu tekstejä, joissa on maininta saattokellojen soittamisesta Aleppon pommitusten uhrien muistolle. Aiheen ei siis tarvitse olla lehtijutun pääaihe. Tutkielman tutkimusmetodina käytetään kehysanalyysiä. Analyysin alussa tutkitaan, mistä tekstissä puhutaan. Seuraavaksi lehtijutuista etsitään mahdollisia ongelmatilanteita, syy-seuraussuhteita, ratkaisumalleja sekä moraalisia arvostelmia. Tarkastelen tutkimuksessa myös sitä, miten tanskalaisen Stig Hjarvardin luoma uskonnon mediatisaatio -teoria voisi näkyä Aleppon kellot -mediailmiössä. Suurin osa aineiston teksteistä paikantuu tuen kehykseen. Saattokelloja soittamalla seurakunnat osoittivat myötätuntoa sekä solidaarisuutta Aleppon kaupungin pommitusten uhreille. Toinen löydetty kehystyyppi on muutoksen kehys, johon kuuluvat tekstit keskittyvät tarkastelemaan pääasiassa Suomen evankelisluterilaisen kirkon sisällä tapahtuvia muutosrakenteita. Kolmas kehystyyppi paikantuu vallankäytön ympärille sekä kirkollisessa että yhteiskunnallisessa kontekstissa. Erityisesti vallankäytön kehyksen lehtijutuissa on mahdollista havaita medioitumista evankelisluterilaisen kirkon piiristä lähteneestä ilmiöstä kerrottaessa. Lisäksi uskonnon mediatisaatio -teoria tarjoaa tutkimuksen pohjalta aineksia keskusteluun uskonnon ja median monimutkaisista suhteista.

Euroopan keskuspankin toiminnassa viestinnän rooli on korostunut erityisesti 2010-luvulta alkaen ja esimerkiksi EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde painotti viestinnän tärkeyttä, kun keskuspankki päivitti rahapoliittisen strategiansa kesällä 2021. Tämä maisterintutkielma tarkastelee Euroopan keskuspankin viestintää ja sen tapoja perustella rahapoliittista päätöksentekoa viestinnässään. Tutkielma esittelee teoreettisia lähtökohtia Euroopan keskuspankin viestinnän tarkasteluun laadullisesta tutkimusnäkökulmasta. Keskuspankkien viestintää käsittelevä tutkimuskirjallisuus ja viestinnän tutkimuksen strategisen viestinnän teoria muodostavat tutkielman teoreettiset lähtökohdat. Tutkielman aineisto koostuu Euroopan keskuspankin neuvoston rahapoliittisia päätöksiä käsittelevistä kahdeksasta tiedotustilaisuudesta, joita tarkastellaan laadullisin tutkimusottein. Tutkielman analyysiosiossa käytetään tutkimusmenetelmänä kehysanalyysia, jonka avulla kartoitetaan EKP:n tapoja kehystää omassa viestinnässään rahapoliittista päätöksentekoa ja sen perusteluja. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan sitä, millaiselle viestinnän strategiselle ajattelulle Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaa koskeva viestintä perustuu. Tutkielmassa tehdyn kehysanalyysin perusteella Euroopan keskuspankki hyödyntää viestinnässään viittä kehystämistapaa, kun se perustelee rahapoliittista päätöksentekoa. Aineistosta tulkitut kehykset on nimetty ongelman kehykseksi, poikkeuksen kehykseksi, toiminnan kehykseksi, oikeutuksen kehykseksi ja tavoitteiden kehykseksi. Kehykset painottivat erilaisia Euroopan keskuspankin rahapoliittisen päätöksenteon perusteluita, jotka vaihtelivat muun muassa vallitsevan taloustilanteen mukaan ja Euroopan keskuspankin toiminnalle asetettujen tavoitteiden mukaan. Tulosten perusteella voidaan esittää, että Euroopan keskuspankki kehystää viestintäänsä sen mukaan, millaisia ongelmia taloudessa on havaittavissa, millaisia toimia siltä odotetaan ja millaiseen toimintaan sillä on mahdollisuudet. Usein kehystämisen taustalla on pyrkimys sitoa rahapoliittisen päätöksenteon perustelut Euroopan keskuspankin mandaattiin, jolloin viestintä näyttäytyy strategisesti EKP:n legitimiteettiä tukevana toimintana. Havaintoa osaltaan selittää Euroopan keskuspankkiin kohdistunut julkinen kritiikki, jonka mukaan keskuspankin toimintaa ja mandaattia on kyseenalaistettu erityisesti finanssikriisin, eurokriisin ja koronapandemian aikaisen talouskriisin jälkeen.

Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli saada lisää tietoa vammaisten henkilöiden ja vammaisuuden mediarepresentaatiosta kehysanalyysin avulla. Tavoitteena oli tutkia millaisia rooleja vammaisille henkilöille on annettu perinteisessä mediassa, miten vammaisuudesta puhutaan ja miten vammaisten henkilöiden pääsyä oikeuksiinsa kuvaillaan. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimi yhteiskuntatieteellinen vammaistutkimus ja aiempi tutkimus vammaisten henkilöiden mediarepresentaatiosta. Aiemmat tutkimukset vammaisista henkilöistä mediassa antavat aika yhtenäisen kuvan vammaisten representaatiosta: Vammaiset henkilöt kuvataan joko avuttomina, riippuvaisina uhreina tai rohkeina, selviytyjinä ja sankareina, mutta useimmiten normista poikkeavina. Tutkielman menetelmä oli kehysanalyysi. Aineistossa oli 47 juttua kolmesta eri tapauksesta. Ensimmäinen tapaus käsittelee VR:n haasteita tarjota esteettömiä palveluja. Toinen tapaus kertoo naapurustoriidasta, kun alueelle suunniteltiin kehitysvammaisten henkilöiden asuntolaa. Kolmannessa tapauksessa on kerätty YK:n vammaissopimuksen mainitsevia juttuja. Artikkelit on haettu mediaseurantatyökalun avulla. Kehysanalyysin tuloksena on neljä kehystä: Oikeuskehys, talouskehys, uhkakehys ja normaaliuden kehys. Oikeuskehyksessä vammaisten henkilöiden oikeudet kulkevat mukana useimmiten ei-saavutettuina tavoitteina tai perusteluna, miksi jokin asia pitäisi hoitaa. Talouskehyksessä useimmiten taloudellinen tilanne on ongelma, joka johtaa vammaisten henkilöiden oikeuksien epäämiseen. Uhkakehyksessä vammainen henkilö pelkää oikeuksiensa puolesta tai vammainen henkilö ja vammaisuus aiheuta pelkoa. Normaaliuden kehyksessä vammaisen henkilön elämää verrattaan niin sanottuun normaaliin elämään, tavalla, jossa normaali nähdään tavoitteena. Tässä aineistossa vammaisia henkilöitä ei esitetä räikeiden ennakkoluulojen kautta vaan pääsääntöisesti kunnioittavan sävyyn. Tutkimustulokset antavat osviittaa positiivisesta kehityksestä, jossa mediakuva vammaisista henkilöistä ei enää ole yhtä liioiteltu ja mytologisoitu. Tämän positiivisen tuloksen jälkeen olisi mielenkiintoista tutkia lisää esimerkiksi henkilökuvajuttuja, jotka aikaisemman tutkimuksen mukaan ovat olleet ennakkoluuloisimpia kuvauksissaan.

Kirkko- ja yhteiskuntanäkemyksissä tapahtui sodan jälkeisinä vuosikymmeninä paradigmaattinen muutos. Asevelipapisto oli sodan aikana rintamalla herännyt kirkon sosiaaliseen vastuuseen. Samaan aikaan suomalaisessa yhteiskunnassa alettiin vahvistaa sosiaalisia turvaverkkoja, joten kirkon painopisteen siirtyminen kulki luontevasti muun yhteiskunnallisen kehityksen rinnalla. Uudenlaiset kulttuuriset ilmiöt, kuten 1960-luvun uusvasemmistolainen nuorisoradikalismi, haastoivat yhteiskunnan vakiintuneet instituutiot, kirkko niiden mukana. Kirkko- ja yhteiskuntakeskusteluun osallistuttiin aktiivisesti. Keskeisiä kirkollisia keskustelijoita olivat muun muassa arkkipiispa Martti Simojoki ja professori Osmo Tiililä sekä Kotimaa-lehden päätoimittajana 1.1.1969 aloittanut Leino Hassinen. Hän oli julkaissut kristinuskon ja kommunismin välistä suhdetta käsittelevän synodaalikirjan sekä kirkkonäkemystä käsittelevän pamfletin. Tutkielman tutkimuskysymys on: Mikä on Leino Hassisen kirkko- ja yhteiskuntanäkemys hänen kirjallisen tuotantonsa valossa? Tutkielman ajallinen ja sisällöllinen fokus on 1960- ja 1970-luvun taitteeseen liittynyt keskustelu kirkon ja muun yhteiskunnan välisestä suhteesta. Sisällön- ja kehysanalyysit tarjoavat työkalut peilata Kotimaa-lehden pääkirjoitusten kannanottoja Hassisen muuhun kirjalliseen tuotantoon. Lisäksi aikalaisten näkemykset muodostavat kontekstin Hassisen kannanotoille. Teoreettisena kehyksenä on rekognitio- eli tunnustusteoria. Hassisen ajattelun kehityksessä eri vuosikymmenillä voidaan ihmiskuvan ihanteena tunnistaa Jumalan edessä yhteiskunnallisesti vastuullinen ihminen, jonka tehtävänä on toimia eriarvoisuuden poistamiseksi. Lisäksi Hassinen näkee ihanteena Jumalan mielenmukaisella tavalla järjestetyn yhteiskunnan, joka jakaa hyvinvointia ja varallisuutta oikeudenmukaisesti. Hassisen mukaan Lutherin toiminta 1500-luvulla antoi tälle tärkeän esikuvan samalla, kun Luther uudisti kirkon teologisia fundamentteja ja seurakuntaelämää käytännön tasolla. Hänen tähän liittynyt lisensiaatintutkielmansa kytkee hänet lundilaisiin teologeihin. Hassinen pitää selkeästi jumalanpalvelusta seurakunnan elämän ytimenä ja aarreaittana. Hassisen näkemyksen mukaan jumalanpalveluselämän tehtävänä on varustaa seurakuntalaiset palvelemaan yhteiskuntaa omalla paikallaan. Kirkko instituutiona edustaa kristillistä uskoa yhteiskunnan keskellä ja käy aktiivista keskustelua yhteiskunnassa. Tässä ajattelussa Hassinen sai tukea Simojoen vaalimasta kansankirkkoajattelusta. Tiililän yksilön pelastusta sekä kirkkoa vain uskovien yhteisönä korostaneita näkemyksiä Hassinen selvästi vierasti ja myös ilmaisi sen sekä kirjoissaan että pääkirjoituksissaan. Hassisen näkemys kirkosta ja yhteiskunnasta näyttää olevan se, että yksilö on toimintakykyinen sekä parhaalla tavalla ja oikeudenmukaisesti resursoitu osana institutionalisoitunutta yhteisöä. Hänen ajattelussaan nousee vahvasti esiin instituutioiden keskinäinen tunnustaminen. Kristinuskon ja kommunismin välisessä vuorovaikutuksessa hän nostaa esiin molempien ideologioiden pitkälle yhteisen ideaalin resurssien oikeudenmukaisesta jaosta. Kumpaakin ideologiaa hän kuitenkin kritisoi niiden kyvystä ja halusta toteuttaa omia ihanteitaan. Kirkon hän soisi ottavan johtavan yhteiskunnallisen roolin.

Tutkielma on aineistolähtöinen temaattinen sisällönanalyysi sikainfluenssaepidemian ja koronaviruspandemian uutisoinnista. Ensisijaisena tavoitteenani on selvittää millaisen todellisuuden representaation Helsingin Sanomien uutiskehykset ja uutisointi vallitsevasta koronavirusepidemiasta tuottivat. Tutkielman toinen tavoite on selvittää, oliko uutisointi edelliseen pandemiaan (sikainfluenssa) nähden erityisen poikkeavaa. Vastauksia tutkimuskysymyksiin hain tekemällä kehysanalyysin Helsingin Sanomien kotimaan verkkouutisista (1489 koronavirusepidemia uutista ja 323 sikainfluenssaepidemia uutista). Lisäksi selvitin keitä uutislähteet olivat, miten uutisointi rakentui ajallisesti sekä määrällisesti suhteessa epidemian vaiheisiin ja lopuksi tarkastelin näitä yhdessä uutiskehysten kanssa. Uutiskehyksiä on viisi: torjunta, kriisi, kulttuurinen muutos, mediailmiö ja moraalinen kysymys. Kehysanalyysin perusteella uutisoinnissa on huomattavissa näkökulmien kaventuminen. Kehykset kohdistavat, alleviivaavat, rajaavat ja poissulkevat näkökulmia, jolloin myös uutisoinnin ja uutiskehysten representoima todellisuus vinoutuu ja kaventuu. Näkökulmien kaventuminen on nähtävissä myös uutislähteiden kohdalla. Uutislähteiden analyysin perusteella voidaan todeta, että Helsingin Sanomien uutisissa esiintyy runsaasti eri uutislähteitä, mutta moniääninen keskustelu on hyvin rajallista. Suurin osa uutislähteistä kuuluu median ja yhteiskunnan kategorioihin, mutta kehysanalyysin perusteella Helsingin Sanomat näyttää asemoineen itsensä suurelta osalta terveysviranomaisten ja hallituksen tiedottajan rooliin. Helsingin Sanomien koronavirusepidemian uutisoinnin volyymi ja uutiskehysten esiintyminen eivät korreloi epidemian etenemisen kanssa. Koronavirusepidemian uutisoinnin uutiskehykset esiintyvät tietyin temaattisin eroin myös sikainfluenssauutisissa, joskin eroja kehysten esiintyvyydessä on. Epidemia esitetään sikainfluenssan kohdalla positiivisimmin termein kuin koronaviruksen kohdalla. Kaiken kaikkiaan sikainfluenssa uutisisista välittyy koronavirusuutisointia keveämpi ja huolettomampi tunnelma. Uutisoinnin erot selittynevät pääosin epidemiologisilla ja yhteiskunnallisilla tekijöillä sekä mediaympäristön ja mediakonventioiden muutoksilla. Uutiskehysten representoima todellisuus koronavirusepidemiasta näyttäytyy tämän tutkielman perusteella ambivalenttina: toisaalta hallittavissa olevana ja toisaalta vaikutusvaltamme ulkopuolella olevana. Epidemia on yhtä aikaa ohimenevänä, mutta kuitenkin vaikutuksiltaan pysyvä. Todellisuus on yhtä aikaa apokalyptinen ja uhkaava, mutta samalla toiveikas ja positiivinen. Uutiskehysten, kehysten tematiikan ja uutisvolyymin kautta välittyvä kuva epidemiasta ei vastaa Suomen tartunta- ja kuolleisuuslukuja. Niin ikään vaikutelma ennennäkemättömästä ja kokemattomasta ilmiöstä ei ole täysin paikkansapitävä: koimme osittain saman jo sikainfluenssan kohdalla. Ennennäkemättömyys ja kokemattomuus liittyneekin ennen kaikkea uutiskehysten tapaan esittää koronavirusepidemia uutena mediavälitteisenä yhteiskunnallisena ilmiönä ja kulttuurisena muutoksena. Koronavirusepidemian uutisointi ei päälinjoiltaan juurikaan poikkea aiempien pandemioiden uutisoinnista, ainoastaan uutisvolyymi poikkeaa aiemmasta, sen sijaan kaikki muu uutisoinnissa esiintyvä on havaittu jo aiemmin.

Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteiden maisteriohjelma Opintosuunta: Sosiaalityö Tekijä: Lily Huuhtanen Työn nimi: ”Köyhyys koskee aivan terveitä työkykyisiä ihmisiä myös. Ja se ei ole heidän vikansa.” Kehysanalyysi toimeentulotuen keskusteluista internetin keskustelupalstoilla Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: joulukuu, 2023 Sivumäärä: 49, lähteineen 58. Kaksi liitettä: liite 1, 1 sivua; liite 2, 1 sivu. Avainsanat: sosiaaliturva, kehysanalyysi Ohjaaja: Minna Zechner Säilytyspaikka: Helsingin yliopisto Tiivistelmä: Tutkielmassa tarkastellaan internetin keskustelupalstoilla käytyä keskustelua toimeentulotuesta. Tutkielmassa selvitetään, minkälaisissa kehyksissä toimeentulotuesta syntyvää keskustelua internetin keskustelupalstoilla käydään. Toimeentulotuki on tarveperustainen ja viimesijainen tuki Suomen sosiaaliturvajärjestelmässä. Tukeen on oikeutettu, kun muut varat eivät riitä kohtuulliseksi katsottuun elämiseen. Toimeentulotuen hakuprosessia on kritisoitu monimutkaiseksi ja hakijaa nöyryyttäväksi sekä tuen saaminen on koettu häpeälliseksi ja leimaavaksi. Hakuprosessin vaikeus ja nöyryyttävä vaikutus on myös aiheuttanut tuen hakematta jättämistä, joka on todettu tulevan kalliimmaksi yhteiskunnalle kuin tuen nostaminen. Internetin keskustelupalstat ovat vuorovaikutuksellisia keskustelualustoja ja tiedonhankinnan kanavia. Keskustelupalstat ovat vakiinnuttaneet paikkansa tietoyhteiskunnassamme ja on sanottu, että siellä käyty keskustelu heijastelee kansan mielipiteitä. Tutkielman aineisto on kerätty kahdesta käyttäjämääriltään suurimmalta Suomessa toimivalta keskustelupalstalta; Suomi24.fi ja Vauva.fi -sivustoilta. Aineisto koostuu yhteensä 20 viestiketjusta ja 498 kommentista. Aineisto analysoidaan kehysanalyysin keinoin, joka on sosiologi Erving Goffmanin tunnetuksi tekemä analyysimenetelmä. Kehysanalyysissä tekstistä tunnistetaan erilaisia kehyksiä, joiden avulla voidaan tulkita mitä keskusteluissa tapahtuu sekä miten todellisuutta tulkitaan. Keskusteluissa esiintyvien kehysten avulla voidaan ymmärtää keskustelijoiden antamia merkityksiä toimeentulotuesta ja yhteiskunnallisista kysymyksistä. Tässä tutkielmassa internetin keskustelupalstojen viestiketjuista jäsennettiin seuraavia kehyksiä; tiedon, tunteen, toiseuden, oikeudenmukaisuuden ja kiistan kehys. Kehysten perusteella voidaan todeta, että toimeentulotuki tuottaa tiedontarpeita tuen hakuprosessin monimutkaisuuden sekä viranomaiskielen epäselkeyden takia. Tunteen kehyksessä toimeentulotukeen liitettiin pääosin negatiivisia tunteita. Toiseuden kehyksessä toimeentulotuen hakeminen ja saaminen toi esiin toiseuden kokemuksia. Toiseus on yhteiskunnan yleisten normien ja odotusten vastaista olemista. Oikeudenmukaisuuden kehyksessä toimeentulotuen keskustelut nivoutuivat keskusteluihin omista oikeuksista ja oikeusvaltion periaatteista sekä toimeentulotuen hakemis- ja myöntämisperusteiden ristiriitaisuuksista suhteessa perusoikeuksiin. Kiistan kehyksessä ilmeni toimeentulotuesta heränneitä erimielisyyksiä keskustelijoiden välillä, jotka linkittyivät, moraalisiin ja eettisiin pohdintoihin. Toimeentulotuki on yhteiskunnan viimesijainen tuki, joka herättää keskustelua ja ennakkokäsityksiä. Aineiston keskustelijat tuovat ymmärrystä, että toimeentulotuki on monimutkainen tukimuoto. Selkeämpi tuen hakuprosessi ja -ohjeet sekä viranomaiskielen selkeyttäminen nostaisi hakijoiden tyytyväisyyttä tukea kohtaan ja lisäisi hakijoiden hyvinvointia.

Pro gradussa tutkitaan tulevaisuuspuhetta täysistuntopuheessa. Tutkielman tapauksena ovat budjettikeskustelut eli eduskunnan lähetekeskustelut hallituksen esityksestä valtion talousarvioksi vuodelle 2020. Tutkielma sijoittuu poliittisen puheen tutkimuksen kenttään ja tarkemmin eduskuntapuheen tutkimukseen. Alan tutkimusperinne on Suomessa vahva, mutta eduskunnan tulevaisuuspuhetta ei ole aikaisemmin tutkittu.Tutkielma hyödyntää myös politiikan ajallisuuden tutkimusperinnettä. Mainittujen alojen lisäksi tutkielma pohjautuu tulevaisuudentutkimukseen, jonka käsitteistöä tutkielmassa hyödynnetään poikkitieteellisesti. Tutkielman menetelmä on kehysanalyysi, jossa tutkitaan laadullisesti sitä, miten asioita puheessa esitetään. Kehysanalyysissa tarkastellaan puheessa esiintyvää valikointia ja korostamista sekä sitä, miten siinä määritellään ongelmia, nimetään niiden syitä, tehdään moraaliarvioita ja ehdotetaan ratkaisuja. Pro gradun aineisto on syksyllä 2019 käytyjen budjettikeskustelujen täysistuntopöytäkirjat. Tutkimuskysymys on kolmiosainen. Ensimmäisessä niistä tarkastellaan, millaisia erilaisia Suomen tulevaisuuden ilmiöitä edustajat kehystävät. Toisessa selvitetään, millaisia eroavaisuuksia tulevaisuuskehysten käytössä on. Kolmannessa niistä tarkastellaan, millaisia poliittisia toimia ja ratkaisuja puhujat ajavat kullakin kehyksellä. Tulevaisuudesta puhutaan budjettikeskusteluissa ennen kaikkea sen kautta, millainen sen tulisi olla ja mitä asialle kuuluisi tehdä. Kehystetyt tulevaisuuden ilmiöt ovat pääasiassa negatiivisia ongelma- tai uhkakuvia. Keskusteluissa esiintyy vain vähän positiivista katsantoa tulevaisuuteen. Tulevaisuuden ilmiöiksi kehystetään laskeva työllisyysaste, taantuva talouskasvu, kuntatalouden kriisi, työvoimapula, valtionvelan kasvu, syntyvyyden lasku, väestön ikääntyminen, syrjäytyminen ja eriarvoistuminen, alueellinen eriarvoistuminen, ilmastonmuutos, ympäristöongelmat sekä kasvava kansainvälinen epävarmuus. Kunkin puolueen edustajat esittävät tulevaisuuden ilmiöihin sellaisia ratkaisuja, jotka sopivat näiden omaan politiikkaan. Suurimmat erot kehystyksissä ovat hallituksen ja opposition välillä, mutta niissä esiintyy myös varsin perinteistä oikeisto-vasemmisto-jakoa. Kehystysten erilaisuus ja samanlaisuus vaihtelee ilmiöiden välillä. Useissa ilmiöissä kehystyksen ongelmanmääritys on sama, mutta puolueiden mukaan sitä pitäisi ratkoa eri tavoilla. Tulevaisuuspuhe julkisessa budjettikeskustelupuheessa pyrkii ajamaan puhujan poliittisia päämääriä ja keskittyy pitkälti ongelmiin ja uhkakuviin. Käsitykset tulevaisuudesta ohjaavat sitä, millaista politiikkaa nykyhetkessä tehdään. Siksi politiikan tulevaisuuspuheessa on runsaasti tilausta myös jatkotutkimukselle.

Urheilun näkyminen tiedotusvälineissä on laajimmillaan suurten urheilutapahtumien, kuten kesä- ja talvi-olympialaisten tai muiden arvokisojen, aikana, ja joukkoviestimillä on edelleen vahva asema ihmisten puhuttelijana, kollektiivisen muistin päivittäjänä ja yhteisöjen itseymmärryksen rakentajana suurten urheilutapahtumien kaltaisissa keskitetyissä mediaspektaakkeleissa. Mediaspektaakkelien järjestämistä ohjailevat kaupalliset intressit, ja järjestäjät yrittävät saada omia kehyksiään läpi myös valtamediassa. Tämä tutkimus asettuu osaksi mediaurheilun tutkimuksesta. Tutkimuksessa selvitetään, miten urheiluspektaakkelia kehystetään mediassa ja millaisiin ongelmiin lehdissä esiin nousevat kehykset kytkeytyvät. Erityisesti tutkimuksessa kiinnitetään huomiota siihen, miten spektaakkelia kehystetään kaupallisista intresseistä ja kisajärjestäjien toiveista poiketen. Spektaakkeli määritellään Guy Debordin määritelmää hyödyntäen. Tutkimuksen aineistona on kolmen brittiläislehden Dohan yleisurheilukisojen aikainen uutisointi 26.9.-6.10.2019. Lehdet ovat The Guardian, The Daily Telegraph ja Daily Mail. Aineistoksi kertyi yhteensä 118 artikkelia näistä lehdistä. Tutkimuksen menetelmä on kehysanalyysi. Kehysanalyysin tuloksena aineistosta löytyi neljä urheiluspektaakkelia kuvaavaa kehystä: luhistuneiden kulissien, taistelukentän, urheilukatastrofin ja toimivan teatterin kehys. Luhistuneiden kulissien kehyksessä urheiluspektaakkeli näyttäytyy näyttämönä, jonka kulissit ovat romahtaneet. Kehyksen perusongelma on kaikista löydetyistä kehyksistä yhteiskuntakriittisin. Taistelukentän kehyksessä urheiluspektaakkeli henkilöityy kisajärjestäjiin ja esiintyy sosiaalisena tilana, joka mahdollistaa vuorovaikutuksen eri toimijoiden välillä. Urheilukatastrofin kehyksessä urheiluspektaakkeli on passiivinen ja häivytetty. Se näyttäytyy katastrofin kohteeksi joutuneena objektina. Toimivan teatterin kehyksessä urheiluspektaakkelin kuvaus oli perinteistä urheilujuhlaa lähellä olevaa tulos- ja tunnelmakuvausta. Tutkimuksen tulokset tukevat aiempaa tutkimusta median tavoista käsitellä urheiluspektaakkeleja sisällöissään. Toisaalta tuloksissa esille nousi myös vaihtoehtoisia ja tutkijoiden peräänkuuluttamia tapoja kehystää urheiluspektaakkelia.

Poliittiset skandaalit ovat nykyisen yleisödemokratian ominaispiirre, mikä tekee niistä tärkeän tutkimuskohteen politiikantutkimukselle. Thompson (2000) kirjoittaa, että poliittisessa skandaalissa jonkin rikkomuksen paljastuminen alkaa uhata poliitikon symbolista valtaa eli hänen mainettaan ja luottamusta häntä kohtaan. Usein rikkomuksen tosiasiallinen tapahtuminen ja merkitys ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin itsestään selviä ja niistä esitetään julkisuudessa erilaisia tulkintoja. Gronbeck (1978) tarkastelee poliittisia skandaaleita sosiolingvistisinä prosesseina, joissa tapahtuma nimetään ja sille annetaan kulttuurisia ja institutionaalisia merkityksiä. Sherman (1989) puhuu skandaalin dramatisoinnista, rikkomuksen tulkitsemisesta julkisen luottamuksen rikkomiseksi. Jimönezin (2004) mukaan poliittisissa skandaaleissa eri eliitit kuvaavat Ja tulkitsevat väitettyä rikkomusta ja sen merkitystä yhteisölle. Kaikkein kiinnostavimmat poliittiset skandaalit ovatkin pitkittyneitä merkityskamppailuja. Median rooli skandaalien merkityksellistämisessä on keskeinen. Tutkin suomalaisten poliittisten skandaalien merkityksellistämistä mediassa kehyksen käsitteen avulla. Tutkimuksen kohteena on kolme skandaalia, joissa rikkomuksen tapahtumisesta tai sen merkityksestä ei ollut yksimielisyyttä eli ministerien Alhon (sd), Jäätteenmäen (kesk) ja Kanervan (kok) tapaukset. Tutkimuksen aineistona ovat yhden päivälehden (Helsingin Sanomat), iltapäivälehden (Iltalehti) ja skandaalin kohdetta lähellä olleen lehden (Demari, Ilkka, Turun Sanomat) tekstit skandaalista. Määritin skandaalien uutisoinnista neljä kehystä: pelin, kohun, rikkomuksen Ja kujanjuoksun. Tutkimiani skandaaleita kehystetään vain vähän poliitikkojen strategisiksi peleiksi, lukuun ottamatta poliitikkoja lähellä olevia lehtiä. Kohuksi kehystetään ainoastaan Kanervan skandaali, joka alkaa hänen yksityiselämäänsä koskevista paljastuksista. Hyvin nopeasti Kanervan lähettämille tekstiviesteille annetaan kuitenkin toinen kulttuurinen merkitys — skandaali aletaan kehystää rikkomukseksi. Jäätteenmäen skandaalissa Irak-vuoto on nimetty rikokseksi ja skandaali on siten esitetty rikkomuskehyksestä jo ennen kuin Jäätteenmäestä tulee syytetty. Alhon skandaalissa Sundqvist-sopimus nimetään heti julkaisemisen jälkeen epäoikeudenmukaiseksi, ei vain neutraaliksi hallinnolliseksi päätökseksi. Skandaali kehystetään rikkomukseksi ja Alhosta tulee syytetty. Alhon skandaalia dramatisoidaan viittaamalla esimerkiksi kansalaisten moraaliin — Sundqvist-sopimus saa kulttuurisen merkityksen eliitin suosimisena. Kanervan skandaalia taas dramatisoidaan esimerkiksi esittämällä se tasa-arvokysymyksenä. Erityisen aktiivinen skandaalien kehystämisessä moraalirikkomukseksi on odotetusti Iltalehti, joka Kanervan ja Jäätteenmäen skandaalien yhteydessä esittää ministerien toiminnan valehteluna. Kaikki kolme tutkimaani skandaalia aletaan skandaalin edetessä kehystää kujanjuoksuksi. Kujanjuoksukehyksestä skandaalissa on olennaista skandaalin seuraukset poliitikolle: poliitikon tilannetta kuvaillaan ja esimerkiksi paljastusten merkitys aletaan tulkita ensisijaisesti suhteessa poliitikon asemaan, ei rikkomukseen. Jäätteenmäen ja Kanervan skandaaleiden kujanjuoksuissa on yhteinen piirre eli niissä jostakin odotetusta tiedosta rakennetaan ratkaisevaa palJastusta, savuavaa asetta. Jäätteenmäen skandaalissa kyseessä on poliisitutkinnan tuloksesta; Kanervan skandaalissa Kanervan lähettämien viestien sisällöstä. Kehysten hahmottaminen auttaa ymmärtämään skandaalin merkityksellistämisen jatkuvana tapahtumana: uusien tietojen saamaan merkitykseen vaikuttaa se, miten skandaali on kehystetty.