Browsing by Subject "kirkkohistoria"

Now showing items 41-53 of 53

Suomen keskiaikaisten kivikirkkojen latinankieliset kirjoitukset

Tulenheimo, Pauliina Aija Elisa
Suomen Luther-säätiö kirkollisessa viikkolehdistössä 1999

Mässeli, Marko
Synti, syyllisyys ja tietämättömyys : Aids kirkollisena keskustelukysymyksenä Suomessa vuosina 1985-87

Hasanen, Elise
Taizén yhteisön ja katolisen kirkon väliset yhteydet vuosina 1940-1963.

Kallinen, Kristiina
The creation of the “Constitutum Constantini” : from the perspective of the formation of the Papal States in c.700

Korpela, Satu (2022)
"Thus I see that it is the Savior's will, that we should go." : 1700-luvun Pohjois-Amerikan Betlehemin herrnhutilaiset autobiografiat

Vähäjylkkä, Eemil (2020)

Kirkkohistorian maisterintutkielmassani ”Thus I see that it is the Savior’s will, that we should go. 1700-luvun Pohjois-Amerikan Betlehemin herrnhutilaiset autobiografiat sekä niiden merkitys yksilölle ja yhteisölle” tutkin yhdeksää herrnhutilaisuuden hengellistä autobiografiaa, jotka ovat peräisin Betlehemin kaupungista Pennsylvaniasta. Ne ovat juurensa aina hussilaisuudesta ja Hallen pietismistä tähän päivään asti ylettävän herrnhutilaisen veljesyhteisön perintöä ja kuuluvat vuosien 2000-2009 Betlehem Digital History Project -projektiin. 1700-luvulle ajoittuvaan lähdeaineistoon olen koonnut yhdeksän hyvin erilaista liikkeeseen kuulunutta henkilöä ja persoonaa. Heihin kuuluvat David Nitschmann, yksi Betlehemin kaupungin perustajista, George Neisser, sen ensimmäinen koulumestari, Susanne Zeisberger, lähetystyöntekijän vaimo sekä Peter Rose, muun muassa joen tullimiehenä toiminut. Näiden neljän lisäksi tutkin kahta aiemmista poikkeavaa kertomusta. Ne kuuluvat Magdalene nimiselle mustalle orjalle, sekä Delaweren intiaaneista veljesseurakuntaan kääntyneelle intiaanimiehelle, Michaelille. Lisäksi olen tarpeen vaatiessa ottanut esimerkkejä kolmesta aikaisemmassa kandidaatin tutkielmassani käsitellystä henkilöstä. Heitä ovat lähetystyöntekijä Johann Böhner, naimaton sisar Elizabeth Lewis sekä käsityöläinen Francis Thomas. Kaikkien tutkittavien henkilöiden elämäntarinat ovat enemmän tai vähemmän kytköksissä Betlehemin kaupunkiin ja sen herrnhutilaiseen yhteisöön. Suurin osa autobiografioiden henkilöistä on siellä myös kuollut ja hänen autobiografiansa on jäänyt säilytettäväksi Betlehemiin. Tutkin autobiografioita tekstilajina niihin perehtyneen Günter Nigglin muodostaman jaottelun pohjalta. Sen lisäksi etsin niiden merkitystä yksilölle ja yhteisölle lebenslaufien asiantuntijan Christine Lostin viisijaon perusteella. Tutkimuksen tuloksena oli kuva hengellisten autobiografioiden aivan keskeisestä roolista veljesyhteisölle sekä siihen kuuluville yksilöille. Ne olivat erityisen tärkeässä osassa luomassa vahvaa yhteisöllisyyttä, luottamusta, avoimuutta ja rakkautta sen jäseniä ja myös ulkopuolisia kohtaan. Erityisesti niissä näkyy arjen tavallisten ihmisten työ, yksittäisten ihmisten itsetutkiskelu, sekä veljesseurakunnan herkeämätön halu viedä sanoma Kristuksesta koko maailmaan, myös Amerikan mantereelle. Vahvana näkyy myös kertomusten henkilöiden vankkumaton luottamus Vapahtajaansa. Autobiografioissa tämä näkyy niiden henkilöiden oman sieluntilan tutkiskelussa sekä hitaassa kasvamisessa kohti yhteisöä ja arkista työntekoa sen parissa. Yksilö ja yhteisö eivät kuitenkaan koskaan eroa kauas toisistaan, vaan veljesseurakunta on turvallisena pohjana jokaisen yksilön elämäntarinassa.
Uskonnollisia näkökulmia H.C.Andersenin saduissa Punaiset kengät ja Viisi hernettä

Elo, Emmastiina
Uskonnollisuus ja kasvatusihanteet Hanna Cederholmin sadussa Taivas ja maa hukkuvat (1922)

Sääksi, Anna-Leena
Vaivaishoidonneuvoja Axel Nilssonin kirkolliset yhteydet ja hänen näkemyksensä köyhäinhoidon järjestämisestä vuosina 1902—1924

Sipinen, Janne (2019)

1900-luvun vaihteessa Suomessa käytiin keskustelua köyhäinhoidon kehittämisestä. Työlaitoksista toivottiin köyhäintalojärjestelmän täydentäjiä. Työlaitoksilla katsottiin olevan erilaisia tehtäviä. Ne toimivat pelotteena köyhäinhoidon avustusten väärinkäyttäjille, työlaitoksina korvausvelvollisille ja kurinpitolaitoksina köyhäinhoidon kaikkein kurittomimmille hoidokeille. Työlaitoksilla pyrittiin rauhoittamaan köyhäintalojen ilmapiiriä. Niillä tavoiteltiin myös taloudellista hyötyä, joka alkuvaiheessa jäi vähäiseksi. Selvitin tutkielmassani syitä työlaitosjärjestelmän syntyyn Suomessa 1900-luvun alkupuolella. Keskeiseksi henkilöksi nousi vaivaishoidonneuvoja, everstiluutnantti Axel Nilsson (1854—1927), joka määrätietoisesti vuosien ajan ajoi työlaitosten perustamista. Nilssonin mukaan hoidokit oli luokiteltava tarkasti ja sijoitettava eri laitoksiin sen mukaisesti. Selvitin, millaista Nilssonin työ vaivaishoidonneuvojana oli ollut. Kuvaan Axel Nilssonin henkilöhistorian ja köyhäinhoitoa käsittelevien kirjoitusten kautta suomalaisen köyhäinhoidon kehitystä 1900-luvun alkupuolella. Ajanjaksoon mahtuu monenlaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia muutoksia Suomessa, mutta myös jatkuvuutta. Nilssonin toiminnassa yhdistyivät uskonnollinen vakaumus, pitkä käytännön kokemus köyhäinhoitotyöstä sekä kristinuskon periaatteisiin nojautuva suomalaisen yhteiskunnan puolustaminen. Nilsson kannatti köyhäinhoidon kaitsijajärjestelmän laajentamista koko maahan. Hän näki osallistumisen vapaaehtoiseen köyhäinhoitotyöhön persoonallisena laupeutena, joka oli jokaisen kristityn velvollisuus. Nilssonin mukaan nykyaikainen köyhäinhoito oli sivistysvaltion merkki. Kirkolla oli vaikeuksia ratkaista suhdettaan kunnalliseen köyhäinhoitoon. Kirkon johdossa oltiin eri mieltä kuin sosiaalisiin kysymyksiin keskittyneessä yhdistyskristillisyydessä siitä, mihin suuntaan seurakuntien diakoniatyötä olisi kehitettävä. Axel Nilsson oli mukana seurakuntien luottamustehtävissä ja hyväntekeväisyydessä. Hän osallistui NMKY:n toimintaan Turussa ja Helsingissä. Asemansa puolesta Axel Nilssonilla oli hyvät edellytykset edistää kuntien, seurakuntien ja vapaaehtoisen köyhäinhoidon yhteistyötä. Hän pyrki toimimaan sillanrakentajana papiston ja kunnallisen köyhäinhoidon välillä. Työlaitosten perustaminen toteutui vuoden 1922 köyhäinhoitolaissa. Ensimmäinen kunnallinen työlaitos perustettiin Lammille. Alkuvaiheessa sen toimintaa leimasi ankaruus hoidokkaita kohtaan.
Vaivaisia vain uskon välikappaleita? Vammaisuus ja vammaiset 1800-luvun postilloissa.

Björklund, Antti (2015)

Tutkimuksen kohteena on neljän 1800-luvulla julkaistun postillan ensimmäisen vuosikerran vammaisuutta käsittelevät saarnat. Tutkimuksen kohteena olevat postillat ovat Anders Björkqvistin Uskon harjoitus autuuteen vuodelta 1801, Aron Gustaf Borgin Postilla vuodelta 1859, Johan Fredrik Berghin Postilla vuodelta 1875 ja Pietari Kurvisen Herran kansan pyhä lepo vuodelta 1890. Postilloista Pietari Kurvisen ja Aron Gustaf Borgin postillat ovat niin sanottuja lastenpostilloja, joiden käyttötarkoitus on ollut lasten opetustyössä. Tutkimuksessa on kolme tutkimuskysymystä. Ensimmäinen näistä koskee postillojen kirjoittajien suhtautumista vammaisuuteen. Toinen kysymys liittyy siihen, onko aikakauden yleisen vammaisuusnäkemyksen ja postilloissa esiintyvän vammaisuusnäkemyksen välillä eroja tai yhtäläisyyksiä. Kolmas ja viimeinen kysymys koskee sitä, onko kahden tutkimuksen kohteena olevan lastenpostillan ja kahden muun postillan vammaisuusnäkemyksissä eroja vammaisuuskuvassa tai siinä, miten aihetta lähestytään. Tutkimuksessa käytetty metodi on yhdistelmä käsitehistoriallista lähestymistapaa ja sisällönanalyysiä. Käsitehistoriallisessa lähestymistavassa pyritään tutkimaan ja käyttämään niitä käsitteitä, jotka olivat käytössä tutkittavana ajankohtana. Sisällönanalyysissä puolestaan pyritään analysoimaan tutkimuksen kohteena olevia aineistoja ja muodostaamaan niiden perusteella johtopäätöksiä. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että vammaisuus esiintyy postilloissa pääasiassa negatiivisena asiana. Vammaisuus esiintyy lisäksi useimmissa tutkituissa saarnoissa metaforisena tehokeinona, jolloin vammaisuutta käytetään opettamaan yleisöä jostain asiasta, kuten esimerkiksi Jeesuksen jumaluudesta tai ihmiskunnan synnistä. Yleisesti ottaen postilloissa esiintyän vammaisuuskuvan voidaan sanoa noudattava 1800-luvulla vallinnutta yleistä vammaisuuskuvaa. Kielellisen analyysin perusteella niin postillojen kirjoittajien kuin lasten- ja muiden postillojen välillä ei voida todeta olevan eroa.
Vaivaisia vai uskon välikappaleita? : Vammaisuus ja vammaiset 1800-luvun postilloissa

Björklund, Antti (2015)

Tutkimuksen kohteena on neljän 1800-luvulla julkaistun postillan ensimmäisen vuosikerran vammaisuutta käsittelevät saarnat. Tutkimuksen kohteena olevat postillat ovat Anders Björkqvistin Uskon harjoitus autuuteen vuodelta 1801, Aron Gustaf Borgin Postilla vuodelta 1859, Johan Fredrik Berghin Postilla vuodelta 1875 ja Pietari Kurvisen Herran kansan pyhä lepo vuodelta 1890. Postilloista Pietari Kurvisen ja Aron Gustaf Borgin postillat ovat niin sanottuja lastenpostilloja, joiden käyttötarkoitus on ollut lasten opetustyössä. Tutkimuksessa on kolme tutkimuskysymystä. Ensimmäinen näistä koskee postillojen kirjoittajien suhtautumista vammaisuuteen. Toinen kysymys liittyy siihen, onko aikakauden yleisen vammaisuusnäkemyksen ja postilloissa esiintyvän vammaisuusnäkemyksen välillä eroja tai yhtäläisyyksiä. Kolmas ja viimeinen kysymys koskee sitä, onko kahden tutkimuksen kohteena olevan lastenpostillan ja kahden muun postillan vammaisuusnäkemyksissä eroja vammaisuuskuvassa tai siinä, miten aihetta lähestytään. Tutkimuksessa käytetty metodi on yhdistelmä käsitehistoriallista lähestymistapaa ja sisällönanalyysiä. Käsitehistoriallisessa lähestymistavassa pyritään tutkimaan ja käyttämään niitä käsitteitä, jotka olivat käytössä tutkittavana ajankohtana. Sisällönanalyysissä puolestaan pyritään analysoimaan tutkimuksen kohteena olevia aineistoja ja muodostaamaan niiden perusteella johtopäätöksiä. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että vammaisuus esiintyy postilloissa pääasiassa negatiivisena asiana. Vammaisuus esiintyy lisäksi useimmissa tutkituissa saarnoissa metaforisena tehokeinona, jolloin vammaisuutta käytetään opettamaan yleisöä jostain asiasta, kuten esimerkiksi Jeesuksen jumaluudesta tai ihmiskunnan synnistä. Yleisesti ottaen postilloissa esiintyän vammaisuuskuvan voidaan sanoa noudattava 1800-luvulla vallinnutta yleistä vammaisuuskuvaa. Kielellisen analyysin perusteella niin postillojen kirjoittajien kuin lasten- ja muiden postillojen välillä ei voida todeta olevan eroa.
Verkostoanalyysi ja sen käyttö kirkkohistorian tutkimuksessa

Vuorinen, Mikko Valtteri (2019)
Who were the ten Christian men in an excerpt from Usāma ibn Munqidh’s Kitāb al-҅aṣā?

Palomäki, Virpi (2021)

Now showing items 41-53 of 53

Browsing by Subject "kirkkohistoria"

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO