Browsing by Subject "kokemus"

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen lastensuojelun asiakasäitien asiakkuuskokemuksissa rakentuvaa asiakasidentiteettiä. Aihe on tärkeä, sillä lastensuojelun asiakasvanhempien kokemuksiin kiinnittyvää tutkimusta on vain vähän, vaikka asiakastyön ja sen kehittämisen kannalta avulle annettuja merkityksiä olisi tärkeää pystyä ymmärtämään. Tätä kautta aihe on ajankohtainen myös valtakunnallisen Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) myötä, jossa pyritään kehittämään muun muassa vanhempien tukemista perhepelveluissa. Kiinnostus aihetta kohtaan lähti siitä huomiosta, että kirjallisuudessa sosiaalihuollon asiakkuuteen oletetaan usein liittyvän häpeää ja leimaantumista. Omassa tutkielmassani halusin tarkastella sitä, pitävätkö nämä olettamukset paikkansa, ja tulokseni osin kyseenalaistavatkin nämä ennakkokäsitykset. Tutkielman tarkoituksena on tuottaa laadullista ja kuvailevaa tietoa lastensuojelun asiakasäitien asiakkuuskokemuksista. Alkuperäisenä tutkimuskysymyksenä oli, miten asiakasäidit ovat kokeneet lastensuojelun asiakkuutensa aikaisen työskentelyn, ja aineiston aineistolähtöisen tarkastelun myötä tutkielman painopisteeksi tarkentui äideille asiakkuuskokemustensa kautta rakentuvan asiakasidentiteetin tarkastelu. Tutkielman teoreettis-metodologisena taustana toimii fenomenologinen psykologian tutkimus, ja tutkimusaineisto kerättiin fenomenologisen tutkimusperinteen mukaan avoimilla haastatteluilla. Tutkielmaa varten haastateltiin kuutta lastensuojelun avo- tai sijaishuollon asiakkaana ollutta äitiä. Aineiston analyysi toteutettiin Juha Perttulan esittämää fenomenologista metodia käyttäen. Analyysin ensimmäisessä osassa muodostettiin yksilöllisiä haastatteluaineistoja kuvaavat yksilökohtaiset merkitysverkostot ja toisessa osassa yleistettyä kokemusta kuvaava yleinen merkitysverkosto. Tämän jälkeen yleisestä merkitysverkostosta löydettävät merkitystihentymät asetettiin dialogiin aiemman tutkimuksen kanssa siten, että voitaisiin paremmin ymmärtää niitä prosesseja, joissa asiakasidentiteetin rakentuminen tapahtuu. Äitien asiakasidentiteettiä rakentavissa kokemuksissa lastensuojelun sosiaalityö näyttäytyy monenlaisina negatiivisia tunteita tuottavana prosessina. Äidit ovat kokeneet sosiaalityöntekijöiden suhtautuvan heihin alentuvasti ja heistä on tuntunut, etteivät he pysty vaikuttamaan siihen, millaisia tulkintoja sosiaalityöntekijät heidän perheensä tilanteesta tekevät. Moni koki, ettei heillä ollut mitään vaikutusmahdollisuuksia siihen, mitä heidän perheestään kirjattiin ja millaisia päätöksiä heidän tilanteensa suhteen tehtiin. Äidit kokivat kohtelustaan valittamisen tai kantelemisen hyödyttömänä, koska viranomaisten koettiin uskovan vain toisia viranomaisia. Äidit kokivat näistä syistä jääneensä ilman apua niin lastensuojelussa kuin yhteiskunnassa yleisestikin. Kokemukset alistetuksi ja ohitetuksi tulemisesta sekä ilman apua jäämisestä olivat rapauttaneet äitien paitsi lastensuojelua myös koko yhteiskuntaa kohtaan kokemaa luottamusta. Äitien asiakasidentiteettiä rakentavien kokemusten keskeisimmiksi teemoiksi rakentuivat suhteet sosiaalityöntekijöihin sekä suhde hyvinvointivaltioon. Fenomenologin ymmärryksen saavuttamiseksi näitä aiheita tarkasteltiin myös aiemman tutkimuskirjallisuuden valossa. Dialogin rakentaminen aiemman tutkimuksen ja tämän tutkielman tulosten välille auttaa valottamaan niitä käytännön mekanismeja, joissa äitien kokemukset itsestään, suhteestaan sosiaalialan työntekijöihin sekä palvelujärjestelmään rakentuvat. Näin tarkasteltuna lastensuojelun sosiaalityön asiakkuus näyttäytyy paikkana, joka jo lähtökohtaisesti asettaa yksilön hyvin haavoittuvaan asemaan. Työntekijä voi käyttää valtaa asiakkaan puolesta tai häntä vastaan niin asiakkaan ongelmien tai niiksi tulkittujen tilanteiden syiden ja ratkaisumahdollisuuksien kuin niiden seurausten ja tulevaisuuden odotustenkin määrittelyssä. Koska lastensuojelussa tulkintoja tehdään paitsi ammatilliseen tietotaitoon myös henkilökohtaisiin arvoihin ja normeihin perustuen, voi työskentely asiakkaalle näyttäytyä ennakoimattomana ja jopa mielivaltaisena. Äitien asiakasidentiteetti rakentuikin usein alistetuksi tulemisen, vääryksien kokemisen ja arvottomuuden kokemusten ympärille. Tulosten perusteella voidaan esittää, että ammatillisen itsereflektion harjoittaminen ja asiakkaan tasavertainen dialoginen kohtaaminen on erityisesti lastensuojelun sosiaalityössä ensiarvoisen tärkeää.

Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos/Institution– Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä/Författare – Author Sari Anne Maria Seppälä Työn nimi / Arbetets titel – Title Kokemuksia sijaishuollosta itsenäistymisestä ja vanhemmuussuhteiden merkityksistä Oppiaine /Läroämne – Subject Sosiaalityö Työn laji/Arbetets art – Level Pro gradu - tutkielma Aika/Datum – Month and year Joulukuu 2017 Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages 75 + lähteet ja liitteet Tiivistelmä/Referat – Abstract Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on tutkia sijaishuollosta aikuistuneiden nuorten kokemuksia sijaishuollosta itsenäistymisestä ja biologisen vanhemmuuden merkityksellistämisestä. Huostaanotto ja sijaishuollosta kasvaminen eroavat lähtökohdiltaan merkittävästi lapsen ja nuoren tavanomaisesta kasvuympäristöstä, joka voi olennaisesti muuttaa aikuistuvan nuoren itsenäistymisvaihetta. Sijaishuolto ja sieltä itsenäistyminen asettavat poikkeavat olosuhteet myös biologiselle vanhemmuussuhteelle ja sen merkityksellisyyden rakentumiselle sijaishuollosta aikuistuessa. Aihe on merkityksellinen, sillä sijaishuollosta itsenäistyneiden entisten nuorten kokemuksia tutkimalla on mahdollista tuoda ilmi uutta tietoa aiheesta. Biologisen vanhemmuussuhteen merkityksellisyyden rakentumista tutkimalla on mahdollista arvioida biologisen vanhemmuussuhteen merkitystä nuoren aikuisen elämässä sijaishuollosta itsenäistyessä. Tutkimuksen tavoitteena on sijaishuollosta itsenäistyneiden nuorten kokemusten kautta tuoda ilmi tietoa sekä mahdollisia tuen ja kehittämisen tarpeita. Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda tietoa sijaishuollosta itsenäistymisen kokemuksista ja biologisen vanhemmuussuhteen merkityksellistämisestä. Fenomenologia toimii tutkimuksen teoreettis-metodologisena viitekehyksenä. Tutkimuksessa haastateltiin fenomenologisen haastattelumetodin mukaisesti kuutta sijaishuollosta itsenäistynyttä aikuista. Tutkimus rakentuu kahdesta tutkimuskysymyksestä: 1) Millaista on aikuistua sijaishuollosta? ja 2) Miten suhdetta biologisiin vanhempiin merkityksellistetään sijaishuollon päättymisen jälkeen? Tutkimuksen haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen perusteella vapauden, koulutuksen ja riittävän tuen saannin merkitys korostuvat sijaishuollosta itsenäistymisen kokemuksissa. Koulutuksella ja riittävällä tukiverkostolla koettiin olevan itsenäistyvän nuoren hyvinvointia ja yhteiskuntaan kiinnittymistä vahvistava vaikutus. Haastateltavien kokemusten perusteella lastensuojelun jälkihuollon järjestämisessä ja tuen kohtaavuudessa näyttäytyi useita haasteita. Biologisten vanhemmuussuhteiden merkityksellistämistä tutkittaessa ilmeni, että vanhemmuussuhteiden merkityksellistäminen muuttui sijaishuollosta itsenäistyneen nuoren tullessa itse vanhemmaksi. Lapsen saamisen ja oman perheen perustamisen arvioitiin herättävän ajatusprosesseja liittyen omiin vanhempiin ja lapsuushistoriaan sekä oman vanhemmuuden rakentumiseen. Jälkihuollon kehittäminen ja tuen tarjoaminen sijaishuollossa kasvaneen nuoren tullessa itse vanhemmaksi ilmenivät merkityksellisenä teemoina esiin tuoduissa kokemuksissa. Haastateltavien kokemuksia tarkastellessa aiheeseen liittyvän teoriakirjallisuuden valossa kävi ilmi, että sijaishuollosta aikuistuvan nuoren tuen tarve ja jälkihuollon merkitys aikuiselämän hyvinvoinnin rakentumiselle on suuri. Sijaishuollossa kasvaminen luo keskimääräistä suuremman riskin sosiaalisten ongelmien ilmenemiselle aikuisiässä. Kiinnipitävän ja riittävää tukea tarjoavan ympäristön merkitys sijaishuollosta itsenäistyvän nuoren selviytymiselle on merkittävä. Lastensuojelun asiakkuuden ja sosiaalisten ongelmien periytyminen sukupolvelta toiselle näyttäytyivät tutkimustulosten ja teoriakirjallisuuden perusteella haasteena, johon voidaan pyrkiä vaikuttamaan riittävällä tuen tarjoamisella sijaishuollossa kasvaneen nuoren perustaessa omaa perhettä. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Sijaishuolto, aikuistuminen, itsenäistymisvaihe, jälkihuolto, biologinen vanhemmuus, vanhemmuussuhteet, tukiverkosto, fenomenologia, kokemus

In the spring of 2020, primary school students were transferred to distance education for health safety reasons. Distance education environments were set up from a wide variety of teachers’ and schools’ starting points at the expense of equality. The need for design-based research on IT-mediated teaching expanded from adult education environments to primary school, where the importance of self-determination was emphasized. The purpose of the study was to form recommendations for the primary school distance education provider by looking at the experiences of the guardians. For the description of distance education arrangements during the 2020 state of emergency this is a case study, and a design research for the development of distance education recommendations. The foundations for the thematic analysis was the theoretical distance education description by Simonson and Seepersaud (2019). The secondary data was received from an extensive national distance education and well-being project. 526 Helsinki-based guardians’ multi-perspective open text form responses were demarcated for examination. In the phenomenographic research method, experiences of the guardians were summarised using quantification. Recommendations for teachers, education organisers and guardians were formed through interpretation of the data. The perspective of guardians was well suited for the educational design research. According to the results, the most challenging situation in distance education was caused by weak selfdeter-mination of primary school aged children, which was best supported with the help of the teacher, if not the pupils’ own parent. Inequality was highlighted both in the quantity and quality of teaching provided by the teacher and in the home's ability to support the child. Surprisingly, the results described the normal conditions of modern school as a scene of noise, fears, bullying, stress and strain. About 10 % of guardians described distance education as a better learning environment for their child compared to normal conditions. As a guideline based on the design research, it is recommended that the primary school teacher provides daily support and assessment for the pupil, instructions available to the pupil, contact at home - but flexibly to case-by-case and depending on the teacher's competence, and continually developing one's own work.

The aim of this study was to examine the experiences of young adults who lost a loved one in primary school. The purpose is to increase understanding of how the interviewees feel about the school offering them support after the death of a loved one and how the interviewees' grief affected their schooling. Grief as a topic has been studied multidisciplinarily and internationally a lot. According to previous research, a person’s conscious or unconscious understanding of grief influences the way he or she encounters a grieving person. Foreign studies have found that a school has many opportunities to support a child grieving the death of a loved one. Finnish research on the subject is not available. The study was conducted as a qualitative study and its background philosophy was the interpretative phenomenological research tradition. The data consisted of thematic interviews of five young adults aged 18–29 and contained oral history based on experiences. The data was analyzed according to the six-step model of interpretive phenomenological analysis by Smith et al. (2009). Based on the analysis, the interviewees' experiences of the support received from the school were divided into five themes: the school as an administrator of everyday life, the support provided by student welfare services, the importance and support of one's own teacher, consideration of grief in the school's everyday life and practices, and improvement suggestions for schools. The effects of grief on school attendance were also divided into five themes: the needs and effects of the bereavement home situation on school attendance, studying at school after the death of a loved one, expressions of grief and grief reactions at school, moments when grief surfaced and the importance of the class community and friends. Although the results were divided into themes for the analysis, they partially overlapped in many places. The interviewees perceived the school's support as being divided into support related to the continuity of everyday life and support for dealing with grief and emotions. Support of the continuity of everyday life was experienced as the main and functional support from the school, but support for dealing with grief and emotions was needed more than what had been received according to experiences of interviewees. For this reason, the conclusions consider the functionality and accessibility of student welfare services and the need to develop school-specific guidelines to support dealing with a student who is grieving the death of a loved one.

The aim of my research was to gather previous research on PE experiences and at the same time to create a theoretical basis for my future master's thesis. In particular, I wanted to know about the factors that cause negative PE experiences. My research task is therefore to identify the factors that cause negative school exercise experiences. I didn't set a pre-default for my research about the results. My theory base consists of the theory of experience and school sports, i.e. what experience is and how it arises, as well as what goals are in PE. I carried out my research as a systematic literary review. The study began with the precise definition of the research question. The definition was used to select keywords and at the same time search terms. My search terms, school exercise AND experience, were used to select five master's thesis studies from 2000 to 2019 using the in- and exclusion criteria. I first analyzed the data by an internal analysis of the study, from which I switched to the analysis between the studies. After this, I made a synthesis of my results. I was able to form five themes from my material, which are the main results of my research. The themes are external factors, teacher and teacher`s pedagogical solutions, tests and competitions, the pupil himself and the group. What is significant is that, according to the results, the role of the teacher is crucial, and the meanings of almost every theme could have been placed eventually under the teacher and the teacher's pedagogical solutions theme. Furthermore, I think it is important to note that, according to the results, many factors that have a negative impact on school sports experiences have a social dimension.

Väestön ikääntyminen merkitsee sitä, että tarvitaan erilaisia ratkaisuja ikääntyvän väestön palvelujen ja hoivan järjestämiseksi. Ikäihmisten kotona asumista on pyritty edistämään tukipalvelujen ja omaishoidon kehittämisellä. Omaishoitajalla yleisesti tarkoitetaan henkilöä, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairauden, vammaisuuden tai muun seikan vuoksi ei selviydy arjestaan yksin. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin omaishoitosopimuksen kunnan kanssa tehneitä puoliso-omaishoitajia, jotka auttoivat omaa aviopuolisoaan, joka ei sairauden vuoksi kyennyt selviytymään kotona omatoimisesti. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää puolisoaan hoitavien, ikääntyvien omaishoitajien kokemuksellista hyvinvointia arjessa. Omaishoitajien hyvinvointia tarkasteltiin tutkimuksessa hyvinvoinnin ulottuvuuksien (sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttaminen ja elintaso) avulla. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin puoliso-omaishoitajia haastatellen. Omaishoitajat olivat solmineet omaishoidon sopimuksen kunnan kanssa ja toimivat virallisina omaishoitajina puolisoilleen. Omaishoitajat hoitivat yli 65–vuotiaita puolisoitaan kotona. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla ja aineisto analysoitiin sisällön analyysimenetelmällä. Tutkimuksen tulosten mukaan omaishoitajien mahdollisuus vapaa-aikaan ja itsensä toteuttamiseen olivat vähentyneet omaishoidon myötä. Kaikilla omaishoitajilla ei ollut mahdollisuutta pitää kokonaisia päiviä vapaata hoivasta, jolloin vapaa-aika rajoittui lyhyisiin, muutamien tuntien pituisiin hetkiin. Omaishoitajien mahdollisuudet harrastaa olivat vähentyneet ja omia aikaisempia harrastuksia oli jätetty pois. Harrastuksia, joita voitiin toteuttaa kotona tai sen lähipiirissä oli useimmilla omaishoitajilla. Tutkimukseen osallistuneet omaishoitajat olivat hoitaneet puolisoa jo paljon ennen virallista omaishoitajuutta. Omaishoitajien sosiaaliset verkostot ja läheiset ihmissuhteet ovat omaishoitajille erittäin tärkeitä. Ilman läheisten ihmisten apua ja tukea ei omaishoitajan vapaapäivien pitäminen olisi onnistunut. Läheisten ihmisten tuki oli monipuolista ja auttoi omaishoitajia jaksamaan. Osalla omaishoitajista ei ollut ketään läheisiä ihmisiä, jotka olisivat voineet tulla omaishoitajan avuksi, jos apua olisi omaishoidon tilanteissa tarvittu. Tutkimuksen tulosten mukaan omaishoitajien saamat tukipalvelut omaishoitajat kokivat jokseenkin riittävinä omaan tilanteeseen nähden. Omaishoitajat toivoivat tukea ja asiantuntijatietoa muistisairaan puolison hoitoon ja sairaudesta johtuvien käytösongelmien käsittelemiseen. Omaishoidon toimintakeskuksen palvelut, vertaistukiryhmät ja muut ryhmät omaishoitajat kokivat erittäin tärkeiksi.

The aim of this study was to understand the experiences of children outside a day-care center. Children photographed moments when they felt that they had exceeded themselves. The photographs were viewed in the day-care center during common morning gatherings. In this study it was examined how visual tools and narration support the mediation of child's experience. In addition it was also examined what kind of experiences were photographs mediating. In this study the experience is defined by the interaction between individual and environment (Vygotksky 1978 & 1998b). When examining experiences different environments are taken into account by using Bronfenbrenner's (1979) theory. The theoretical framework is based on socio-cultural theory. Research material was collected in peer group whose activity was guided by the principles of the positive pedagogy. Positive pedagogy highlights child's active role and participation in different environments. Aim of this orientation is to support children's well-being in everyday life. Children's meaningful experiences and positive feelings are in the center in positive pedagogy. These feelings were tried to be reached by visual methods. The study is qualitative case study that examines the experiences of one group of children. It is based upon 'children as co-researchers' methodology. The study involved 20 three to five year old children from a one peer group. Research material consists of photographs that children have taken at home, captions of the photographs, narration of children and notes of the kindergarten teacher. The material was analyzed by using method of content analysis. The results of the study indicate that visual tools encouraged child to narration. Children photographed themselves and their close relatives at home and in the neighborhood. During the common morning gatherings the child was the expert of the situation because he knew what the photograph was about. The project which was directed by the positive pedagogy also helped parents and the staff of the day-care center to better co-operate. The study indicates that visual tools and narration are valuable methods in the pursuit of child's experience.

Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi ja alalla tapahtuva vaihtuvuus ovat jo pitkään olleet tiedostettu ja keskusteltu asia. Sosiaalityön johtamisesta etenkin lastensuojelun kontekstissa löytyy vain vähän tutkimusta Euroopasta. Sosiaalityön maisterintutkielmassa tarkastellaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia työhyvinvoinnista, johtamisesta ja niiden välisestä suhteesta. Tutkielmaa varten on haastateltu kuutta Suomessa työskentelevää lastensuojelun sosiaalityöntekijää etäyhteyksin toteutetuin yksilöteemahaastatteluin. Laadullinen aineisto on analysoitu sisältölähtöisesti grounded theory -menetelmää noudattaen. Analyysin apuna on hyödynnetty Atlas.ti 9 -ohjelmaa. Haastateltavat kokivat työhyvinvoinnin sosiaalityöntekijän toimintakykynä työssä ja vapaa-ajalla ajallisesti vaihtelevana ja jatkuvana tasapainotteluna sekä työpahoinvoinnin puutteena. Johtaminen sijoittui sosiaalityöntekijöiden kokemuksissa oman työn johtamiseen ja siihen liittyvään vastuuseen. Merkittävä rooli johtamisessa koettiin olevan lähiesihenkilöllä. Lähiesihenkilön merkitykseen liittyen keskeisiä käsitteitä olivat luottamus ja tuki sekä linjaukset työyhteisöä koskien. Lähiesihenkilöllä koettiin olevan merkitystä yksittäisen sosiaalityöntekijän ja koko työyhteisön työhyvinvointiin. Johtaminen kytkettiin myös vaihtelevissa määrin organisatoriseen kontekstiin. Tässä tutkimuksessa sosiaalityöntekijät merkillistivät johtamisen ja työhyvinvoinnin välille yhteyden.  

The aim of the study is to find out how to make PE meaningful and hoe to increase the positive attitude towards physical activity in general. The research was carried out to study people's negative experiences with physical education and to identify factors that affect people's experiences. Finally, I wonder how the research results can be used when planning PE. The need for the research came to light when, as a teacher, I often heared that physical education was terrible, but the actual reasons were rarely presented. I approached a research mission with a phenomenological approach, i.e. without background theory. However, as a teacher and a former student, I had some kind of understanding of PE and factors that influence experiences, so I closed my preconceptions before getting to know the research material. As a material, I had a thread of commentary in a forum that discussed negative experiences in PE. The comments in the discussion were a total of 174, of which I closed off secondary experiences. The commentators were either former or current people who participated in basic education. I found a thread of comment using the internet search function. I analysed the material to paraphrase Juha Perttula's method of special phenomenological sciences. I dealt with the material first at the individual level and then at the phenomenal level. Finally, I compared the results with previous studies on PE and considered how to use the results in physical education. In the respondents' comments, the negative factors in physical education in which the teacher, species, performance focus, measurement, evaluation, group and atmosphere, framework and personal factors were considered negative. The teacher's actions were seen as unfair and team choices were humiliating. The sports were unvaried, and the sports were not taught, but still demanded to accomplish, and in all areas, there was competition and measurement of results. In the groups there was experiences of different levels of bullying, the assessment of others, and the accomplishing in front of others was distressing. Personal factors related to their own body and changing room situations.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Objectives. The purpose of this Bachelor's Thesis is to describe and highlight the perceptions and experiences that kindergarten teachers have of observing children’s need for support in their mathematical skills development in early childhood education. I want to find out which factors work as a prerequisite for observing the need to support the development of mathematical skills and which factors make it difficult to identify the needs for the support. Secondly, I would like to explore the practices of providing mathematical support in early childhood education before the preschool age. Methods. I carried out my research with qualitative research approach. In my research, I interviewed four university-educated kindergarten teachers who had work experience of 4-30 years. The material I gathered was analysed with thematic material-based content analysis. Based on the themes emerged from the analysis, I was able to create patterns that depicted the results graphically. Results and conclusions. In my research three factors were found to be affecting the observation of mathematical support: education, observation and cooperation. The kindergarten teachers were educated to have sufficient knowledge of the child's mathematical development. In addition, education was thought to have given the skills to sensitively observe the child's mathematical support needs. The detection for the need for mathematical support was hampered by the lack of time spent in observing it. Third, the cooperation with other professionals or parents affected the observation for mathematical support needs. The kindergarten teachers experienced that collaboration gave support for their own observations and experiences.Following the observations for need for mathematical support it was offered alongside the group's activities, paying particular attention to the practice of mathematical skills. The conclusion of the study is that mathematical support is based on teacher's mathematical awareness: understanding of the development of mathematical skills in interaction and understanding of mathematics as part of everyday life. Upon this base the planning, implementation and evaluation of the group's needs are built on. In early childhood education the planning and implementation of activities must take into account the use of everyday situations, explaining mathematical concepts, developing mathematical learning environments and also to observe and monitor numeracy of the environment in order to support child’s development of mathematical skills.