Browsing by Subject "koodinvaihto"

Tutkielmassa tarkastelen englannin kielen roolia ja käyttökonteksteja ulkosuomalaisessa podcastissa. Tutkin, millaisissa yhteyksissä englannin kielenaineksia käytetään näennäisesti ongelmattomana ja tunnusmerkittömänä osana suomenkielistä keskustelua. Lisäksi syvennyn analysoimaan monikielisiä sanahakusekvenssejä eli tilanteita, joissa puhuja jää hakemaan puuttuvaa suomenkielistä sanaa ja käyttää tukikielenään englantia. Tutkielman aineistona on julkinen Byelingual-podcast. Podcastia pitää kaksi suomalaista ja nykyisin Englannissa asuvaa 1990-luvulla syntynyttä naista. Puhujien äidinkieli on suomi, mutta he käyttävät englantia laajasti jokapäiväisen elämänsä eri osa-alueilla. Aineistoon on kerätty 92 katkelmaa 28 jaksosta. Tutkielmassa käsiteltävät esimerkkikatkelmat olen litteroinut noudattamalla keskustelunanalyyttista litterointitapaa. Tutkielma on metodiltaan keskustelunanalyyttinen laadullinen tapaustutkimus. Tutkielma osoittaa, että englannin kielenainekset ovat usein luonteva osa suomenkielistä podcast-keskustelua. Erityisesti tietyt aihepiirit puoltavat englanninkielisen sanaston käyttöä. Englantia käytetään muun muassa ruokasanastosta puhuttaessa ja brittiyhteiskuntaan ja -kulttuuriin liittyvän kontekstisidonnaisen sanaston kohdalla. Aina ei ole mielekästä määritellä, onko kyse englannin- vai suomenkielisestä kielenaineksesta. Aineiston sanahakukatkelmissa englanninkielistä tukisanaa voidaan käyttää edesauttamaan puuttuvan suomenkielisen sanan löytymistä tai tarkentamaan puheen kohteena olevan käsitteen kyseenalaista merkitystä. Vaikka puhuja tulee ymmärretyksi englanniksikin, orientoidutaan keskustelussa usein siihen, että suomen kielen käyttö on suomenkielisessä keskustelussa odotuksenmukaisempaa ja vasta oikea suomenkielinen sana ratkaisee sanahaun tyydyttävästi. Suomenkielisyyden preferenssi voi liittyä myös ajatukseen suomenkielisestä kuulijasta.

Tässä Pro gradu -työssäni tutkin puhutun udmurtin kielen käyttöä aineistolähtöisesti keskittyen verbikategoriassa ilmenevään koodinvaihtoon ja lainautumiseen. Udmurtin kieli on Venäjällä Udmurtian tasavallassa ja sen ympäristössä puhuttava suomalais-ugrilainen kieli, jolla on noin 300 000 puhujaa. Lähes kaikki udmurtit ovat kaksikielisiä ja puhuvat toisena (äidin)kielenään venäjää. Vaikka udmurtilla on Udmurtian tasavallassa virallisen kielen status, sen käyttö on venäjän kieleen verrattuna huomattavasti rajatumpaa. Aineistonani tässä työssä on seitsemän eri-ikäisen ja -taustaisen informantin kanssa tehdyt haastattelut, joista kaksi olen tehnyt itse. Haastattelut on tehty Udmurtiassa udmurtin kielellä, ne on tallennettu äänitiedostoina, jotka olen tämän tutkimuksen kannalta olennaisin osin litteroinut. Aineiston yhteispituus on noin kolme tuntia, josta olen poiminut hieman yli sata esimerkkiä, lyhyistä lauseista monipolvisiin virkkeisiin. Jaottelen esimerkit, eli venäläislähtöiset verbit seuraaviin kategorioihin: 1. kotoistuskonstruktio, jossa venäjästä lainattua infinitiivimuotoa seuraa udmurtinkielinen taipuva apuverbi, 2. modaaliset ja diskursiiviset verbit, 3. venäjän morfologian mukaan taivutetut yksittäiset verbit, 4. venäjän morfologian mukaiset verbit osana syntagmaa, 5. kotoistussuffiksi venäläislähtöisessä verbivartalossa. Jaottelen aineistoani myös sen mukaan, minkälaista udmurtin kielen varieteettia ne edustavat, tutkin koodinvaihdon eri muotoja, sen merkittyä ja merkitsemätöntä esiintymistä, kotoistuskonstruktion käyttöä sekä aineistosta nousevia kieliasenteita. Näissä jaotteluissa nimenomaan teoreettis-metodologiselta kannalta tärkeiksi lähteiksi nousevat FT Svetlana Jedygarovan vuonna 2014 julkaisema The varieties of the modern Udmurt language sekä professori Yaron Matrasin vuonna 2009 julkaisema Language Contact. Keskeisiä tuloksia työssäni ovat huomiot informanttien hyvinkin paljon toisistaan poikkeavista puhetavoista, jossa ainoastaan niin kutsumani kotoistusonstruktio on kategoria, jonka tyypin esimerkkejä kaikilta informanteilta aineistossani on. Mielenkiintoinen havainto on myös eräiden modaalis-diskursiivisten muotojen yleisyys, tavanomaisempi taas vaikeus vetää rajoja sellaisten ilmiöiden kuten laina ja koodinvaihto välille ja päätyminen näiden ymmärtämiseen saman ilmiön, yhden jatkumon äärinä myös udmurttilais-venäläisessä kontekstissa.

Tutkielmani käsittelee suomenruotsalaisten tekstiviestien kieltä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälaisia erityispiirteitä suomenruotsalaisiin tekstiviesteihin ja yksityisiin chatt-keskusteluihin liittyy. Hypoteesina oli, että tekstiviesteissä käytetään paljon lyhenteitä ja ei-kielellisiä elementtejä, kuten hymiöitä sekä emojeja (pieniä värillisiä kuvia). Tekstiviestit ovat lyhyitä tekstejä. Ne korvaavat nykyisin, varsinkin nuorten keskuudessa puhelinkeskusteluja ja niissä on usein puhekielen elementtejä. Tekstiviesteissä käytetään paljon lyhenteitä ja sanat kirjoitetaan usein, kuten ne lausutaan puhekielessä. Myös aiemmat tutkimukset osoittavat, että lyhenteiden käyttö on yleistä, ja että nuoret ovat omaksuneet tekstiviestien kirjoittamisen jokapäiväiseksi toiminnaksi. Tekstiviestien kieli on hyvin vapaamuotoista ja kielioppisäännöt unohtuvat usein. Vaikka tekstiviestikieli on melko uusi ilmiö, on suomalaista ja kansainvälistä tutkimusta tehty paljon. Tutkimustulokset ovat pääsääntöisesti samansuuntaisia, mutta tutkijat ovat erimielisiä tekstiviestikielen vaikutuksesta lasten ja nuorten muihin teksteihin. Tutkimuskysymyksiä on kolme: Ensinnäkin selvitän, minkälaista kieltä suomenruotsalaisissa tekstiviesteissä käytetään, käytetäänkö lyhenteitä ja miten yleistä hymiöiden ja emojien käyttö on. Toiseksi haluan tietää, onko tekstiviestien rakenteessa tai kielessä sukupuolten välisiä eroja. Kahden ensimmäisen tutkimuskysymyksen tulokset perustuvat omaan tutkimusaineistooni. Kolmanneksi haluan selvittää, miten paljon tekstiviestien runsas käyttö vaikuttaa nuorten muuhun kirjalliseen ilmaisuun. Nämä tutkimustulokset perustuvat aiempiin tutkimuksiin. Tutkimusaineistona on 274 tekstiviestiä, jotka sain äidinkielenään suomenruotsia puhuvilta tutkimushenkilöiltä. Mukana tutkimuksessa on 22 naista, jotka ovat kirjoittaneet 216 viestiä, sekä 6 miestä, jotka ovat kirjoittaneet 58 viestiä. Iältään tutkimushenkilöt ovat noin 20-vuotiaita, mutta mukana on myös muutama vanhempi henkilö. Tutkimuksen kannalta ongelmallista on se, että miehiä oli mukana huomattavasti vähemmän kuin naisia. Tutkimus on pääasiassa kvalitatiivinen, mutta tiettyjä piirteitä, kuten lyhenteiden tai emojien esiintymistiheyttä, sekä isojen alkukirjainten käyttöä tarkastellaan myös kvantitatiivisesti. Tutkimuksessa havaittiin, että tekstiviesteissä käytetään paljon lyhenteitä ja puhekieltä. Mielenkiintoinen havainto on, että lyhyitä sanoja lyhennetään pitkiä sanoja useammin. Myös hymiöiden ja emojien käyttö on yleistynyt ja emojit ovat alkaneet korvata välimerkkejä ja tervehdyksiä. Partikkeleita käytetään yhä usein, mutta näiden käyttö tullee vähenemään emojien käytön yleistymisen myötä. Tutkimus osoittaa, että miesten ja naisten viestit ovat rakenteeltaan hyvin samankaltaisia, mutta miehet käyttävät naisia useammin vieraskielisiä sanoja, sekä isoja alkukirjaimia erisnimissä. Koodinvaihto on yleistä kaikissa tekstiviesteissä sukupuoleen katsomatta. Emojien käyttö on yleistynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana ja naiset ja miehet käyttävät niitä yhtä paljon. Vaikka tutkijat ovat edelleen erimielisiä tekstiviestikielen vaikutuksesta lasten ja nuorten kirjalliseen ilmaisuun, tukee suuri osa tutkimuksista sitä seikkaa, että tekstiviestien kirjoittamisella on positiivisia vaikutuksia kirjalliseen ilmaisuun. Nuoret harjoittelevat kirjoittamista jatkuvasti ja osaavat mukauttaa tekstinsä tilanteen mukaan.