Browsing by Subject "koulukiusaaminen"

On a global scale, bullying has been a problem for a long time. This is supported by the fact that bullying has been a popular research topic since the 1970s. Even though solutions and different interventions for bullying have been developed, the subject emerges almost regularly in both local and international media. The meaning of this research is to form an understanding of the agencies that are formed within bullying and find out what factors affect them. My goal is to touch the normative reality behind the phenomenon through interviewing people with experiences related to bullying. I’m also interested in how these people talk about bullying. The sample of this research consists of four women whose bullying experiences I have tried to get a hold of through a themed interview. I have approached the material with discourse analysis, which I‘ve conducted with the help of four central concepts: bullying, agency, norms and experience. On the basis of the analysis, bullying appears to be a multidimensional and subjective phenomenon that is seen as a normal mode of acting in school. In relation to bullying, the agency of an individual is affected by the norms of the school community, the age, personality and “coolness” of the individual, the physical surroundings of the bullying situations and the form and duration of bullying. Traditionally bullying has been seen as originating from the individual pathology of a person, but according to the research in hand bullying is actually a ubiquitous mode of acting in the social reality of the school, something that anyone can “grab” onto. In this framework the bully is seen as person who guards the group’s conventional social order. This notion is supported by the data, according to which social pressure, an understanding of the bullied being somehow different from others and the changeability of the role of the bully are all key factors in bullying. The cultural cliché that emphasizes individual pathology as the starting point of bullying should be forgotten if we really want to get rid of the phenomenon. Instead we should concentrate on the normative discourses at play in school. Opening these discourses to conversation is the first step toward change, and research can help in doing that.

Koulukiusaamiseen on Suomessa alettu suhtautua vakavana sosiaalisena ongelmana. Koulukiusaamisen valittiin tutkimusaiheeksi, koska se yhdistää mielenkiintoisella tavalla kiinnostuksen koulun sosiaalityötä kohtaan sekä ajankohtaisen aiheen, jota ei ollut tutkittu sosiaalityön näkökulmasta aiemmin. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on tarkastella koulukiusaamista sosiaalisena ilmiönä sekä kartoittaa kiusatun selviytymiskeinoja ja -polkuja. Tutkielmassa tuodaan uusi näkökulma kiusaamistutkimukseen käyttämällä narratiivisia tutkimusmenetelmiä ja tutkimalla kiusaamisesta selviytymistä, jota Suomessa ei ole tutkittu. Tutkielman tietoteoreettinen lähestymistapa on synteesi narratiivisuudesta ja sosiaalisesta konstruktivismista. Teoreettisena lähtökohtana on näkemys, jonka mukaan sosiaalialan tietoa voidaan luoda narratiivisesti tutkimalla. Aiempaan tutkimukseen kiusaamisesta perehdytään monelta suunnalta. Kiusaamista ilmiönä esittelevien tutkimusten lisäksi kuvaillaan kiusaamisen selviytymistutkimusta. Aihe kytketään sosiaalityöhön koulunkuraattorin työn esittelyllä ja referoimalla aiempia tuloksia, joiden mukaan kiusaaminen on sosiaalinen ja vuorovaikutuksellinen ilmiö. Tärkein yksittäinen lähde ja inspiraatio tutkielmalle on Päivi Hamaruksen väitöskirja Koulukiusaaminen ilmiönä. Aineisto koostuu 41:stä koulukiusatun kirjoittamasta tarinasta. Tarinat on koottu vuosina 2010–2011 lähettämällä kirjoituspyyntöjä lehtiin ja Internetin keskustelupalstoille. Tarinoissa kiusatut kertovat vapaasti kiusaamisestaan ja siitä selviytymisestä tarinan muodossa. Kiusatut ovat olleet kirjoittamishetkellä 14–67-vuotiaita, kuusi aineiston kertojista on miespuolisia ja loput ovat naisia. Tutkimuskysymykset ovat: millainen on koulukiusatun tarina ja millaisia selviytymispolkuja tarinoilla luodaan? Ensimmäiseen kysymykseen on etsitty vastauksia erittelemällä kiusattujen esiin nostamia teemoja kategoris-sisällöllisellä lukutavalla. Tarinoiden osia teemoiteltiin muun muassa selviytymiskeinojen ja seurausten perusteella. Tuloksissa aiempiin tutkimuksiin verrattuna mielenkiintoisina piirteinä nousevat kuvaukset kiusaamisen sosiaalisesta luonteesta, sen negatiiviset seuraukset ihmissuhteille yleensä sekä seksuaalisuudelle, ja aikuisten ristiriitaiset roolit tarinoissa luotettavina tai lisäongelmia tuovina henkilöinä. Lisäksi löytyneet selviytymiskeinot jaettiin ongelma- ja tunnekeskeisiin. Tunteisiin liittyvät keinot olivat joko hyödyllisiä tai haitallisia. Mikään keinoista ei ollut aina tehokas eli keinojen toimivuus riippuu paljolti ympäristötekijöistä. Narratiivisen analyysin toisessa vaiheessa tarinat luettiin kokonaisuuksina ja niistä etsittiin vastauksia kysymykseen, millaisia selviytymispolkuja tarinoista löytyy. Kokonaishahmon perusteella tyypiteltiin viisi toisistaan eroavaa selviytymispolkua: taipumattomat, yksinjätetyt, pelastetut, pärjääjät ja voimaantujat. Polut erosivat toisistaan etenkin siinä, oliko tarinalla onnellinen loppu, millaiset seuraukset kiusaamisesta jäivät ja oliko kiusattu saanut apua tai tukea sosiaaliselta ympäristöltään. Yksinjätettyjen polku osoittautui negatiivisimmaksi vaihtoehdoksi, ja siihen liittyi kouluyhteisöstä eristäminen, epäonnistuneet selviytymisyritykset, vakavat pitkäaikaiset seuraukset ja vähäinen sosiaalinen tuki kiusaamisen aikana. Itsetunto osoittautui suojaavaksi tekijäksi ja auttoi taipumattomien selviytymispolulle, jossa kiusaamisesta ei juuri jäänyt seurauksia. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että narratiivisilla menetelmillä voidaan löytää laajasti tutkitusta ilmiöstä vielä uusia näkökulmia. Tulosten perusteella kiusatut tarvitsevat kiusaamisen aikana, mutta myös sen jälkeen, psykososiaalista tukea koulun henkilöstöltä, jotta he selviytyisivät kiusaamisesta ehjempinä. Pelkkä kiusaamisenvastainen ohjelma ja interventiot eivät poista kiusaamisen negatiivisia seurauksia. Intervention jälkeen tulisi keskittyä kiusatun voimavarojen tunnistamiseen, jotta hän pääsisi voimaantujien selviytymispolulle eli löytäisi tapahtuneesta aineksia vahvemmalle itsetunnolle ja uskoa selviytymiseensä. Narratiiviset menetelmät ovat kokeilemisen arvoisia käytännön työssä, kertoi kiusattu koulussa tarinansa sitten kirjoittamalla, piirtämällä tai vaikka laulamalla.

Goals. The study deals with home-school collaboration in the context of resolving school bullying. The goal of the study is to find out how home-school collaboration is constructed and described in parent-focused online texts about school bullying. The rationale for the study is that these texts contribute to parents’ preconceptions about home-school collaboration when dealing with bullying. These preconceptions will inevitably be reflected in the home-school collaboration. Methods. Research materials were gathered using Google search engine. The final research material was put together by specifying exact criteria for the material. The selected material was classified into themes using content analysis. Identifying the themes helped understanding the texts in the material. The material was then examined using discourse analysis, which allowed identifying specific discourses in the discussions about home-school collaboration. Results and conclusions. By identifying the themes in the material, it was found out that texts directed at parents included with topics such as forwarding information, instructions and subjects that mentally affect the parents. A discourse analytic examination indicated that the texts contain several different discourses: 1) School leading the collaboration, 2) Parents leading the collaboration, 3) School and home being equal agents, 4) School and home against each other and 5) No collaboration due to circumstances