Browsing by Subject "kristinusko"

Tässä tutkielmassa tutkitaan lukion ensimmäisen luokan islamin opiskelijoiden tietoja kristinuskosta ja asenteita tätä uskontoa kohtaan sekä uskontolukutaitoa. Tutkimus suoritettiin lukuvuonna 2022–2023 kahden helsinkiläisen lukion islamin ensimmäisellä kurssilla UE1 Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä sekä kurssin alussa että lopussa. Kyselyyn vastasi koulussa 1 kurssin alussa 26 ja kurssin lopussa 14 opiskelijaa. Koulussa 2 tutkimukseen osallistui kurssin alussa 31 ja kurssin lopussa 30 opiskelijaa. Tutkimus oli tarkoitus suorittaa myös kahdessa etäopetusryhmässä Vantaalla, mutta vastauksia tuli niin vähän, että nämä ryhmät jouduttiin jättämään tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksessa selvitetään, miten uskontolukutaito kehittyy kurssin käymisen myötä ja tapahtuuko tiedoissa ja asenteissa muutoksia. Tutkimus suoritettiin kyselylomakkeen avulla. Tietoja selvitettiin kymmenellä monivalinta- ja yhdellä avokysymyksellä. Asenteiden tutkimisessa menetelmänä on laadullinen asennetutkimus. Vastaajia pyydettiin kommentoimaan yhdeksää lauseväittämää, esimerkiksi Arvostan kristinuskoa. Avovastaukset luokiteltiin ryhmiin samaa mieltä, osittain samaa mieltä, ei osaa sanoa, eri mieltä ja epäselvä vastaus tai väärinymmärretty kysymys sekä mielipiteiden perustelujen mukaan alaryhmiin. Tämän jaottelun avulla on mahdollista tutkia myös numeerisesti muutosta asenteissa ja uskontolukutaidossa. Tutkimuksessa selvitetään myös kahden taustamuuttujan vaikutusta: onko opiskelijan uskonnollisuudella tai sillä, mistä hän on saanut tietoa kristinuskosta, vaikutusta tietoihin ja asenteisiin? Opiskelijoiden tiedot kristinuskosta vaihtelivat paljon vastaajien kesken. Parhaiten vastaajat tiesivät, että Jeesus on kristinuskossa Jumalan Poika ja että Neitsyt Maria synnytti hänet. Vastaajien tiedot lisääntyivät kurssin myötä koulussa 1. Koulussa 2 opiskelijoiden tiedot nousivat joissakin kysymyksissä ja laskivat toisissa kysymyksissä ja tulosten keskiarvo laski. Tilannetekijät, tunnin myöhäinen ajankohta ja meneillään oleva paasto, saattoivat vaikuttaa tulosten laskuun. Opiskelijan oma uskonnollisuus ei vaikuttanut tietoihin kristinuskosta. Monet testissä hyvin menestyneet opiskelijat ilmoittivat saaneensa kristinuskosta tietoa mediasta. Opiskelijat suhtautuvat kristinuskoon pääosin positiivisesti, huomattavasti positiivisemmin kuin suomalaiset islamiin tutkimusten mukaan. Valtaosa vastaajista arvostaa kristinuskoa, on mielellään kristittyjen ystävä ja pitää tärkeänä tulla toimeen eri uskontojen edustajien kanssa. Suurin osa opiskelijoista pitää kuitenkin muslimien moraalia korkeampana kuin kristityillä, sillä heidän mielestään muslimit ovat sitoutuneempia uskontoonsa. Osa opiskelijoista oli uskontolukutaitoisia, esimerkiksi havaitsi väitelauseissa olevat väärät yleistykset, osa teki vääriä yleistyksiä uskonnon perusteella. Hyvin negatiivisia asenteita oli vain parissa vastauksessa. Koulun 1 opiskelijat suhtautuivat kristinuskoon keskimäärin positiivisemmin kuin koulun 2 opiskelijat. Negatiiviset asenteet vähenivät joissakin kysymyksissä ja lisääntyivät toisissa. Kokonaisuudessaan asenteissa ja uskontolukutaidossa ei tapahtunut suuria muutoksia kurssin suorittamisen myötä. Tosin valtaosa opiskelijoista oli hyvin suvaitsevaisia jo kurssin alussa, joten suurta muutosta ei ollut odotettavissa. Opiskelijan uskonnollisuudella ei ollut vaikutusta asenteisiin. Niillä vastaajilla, jotka ilmoittivat saaneensa tietoa kristinuskosta myös koraanikoulusta, vanhemmiltaan tai “tarkkailemalla suomalaisia”, esiintyi keskimääräistä enemmän negatiivisia asenteita. Uskontolukutaidon kehityksestä ja eikä muslimien asenteista kristinuskoa kohtaan ei ole tehty Suomessa paljon tutkimusta, joten tämä tutkimus tuo uutta tietoa vähän tutkitusta aihepiiristä.

Tarkastelen tutkimuksessani kolmen uskonnon; juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jakamaa Jerusalemin kaupunkia 1800-luvun alkupuoliskon matkakertomuksissa. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Miten paikan merkitys rakentuu eri uskontojen matkailijoiden matkakertomuksissa ja miten matkailijat rakentavat kunkin uskonnon identiteettiä kaupungissa. Käytän lähteenäni kuutta eurooppalaista matkakertomusta, joista kaksi on juutalaisten, kolme kristittyjen kertomuksia sekä yksi muslimin kertomus. Tutkimukseni teoreettinen lähtökohta yhdistyy kulttuurihistorian, uskontotieteen ja kulttuurimaantieteen kontekstiin, mutta tulkitsen paikan merkitystä ja sen identiteettiä lähinnä kulttuurimaantieteen valossa. Tutkimukseni osoittaa, että Jerusalemin merkitys juutalaisille rakentuu matkakirjoittajilla juutalaisten menneisyydestä ja historiasta kaupungissa. Se merkitsi juutalaisille kokonaisuutena heidän esi-isiensä ja kuninkaidensa muinaisen suuruuden kaivattua paikkaa. Juutalaiset kävivät kaupungissa muistelemassa menneisyytensä paikkoja: tuhoutuneiden temppeleidensä paikkaa sen jäljelle jääneellä läntisellä tukimuurilla tai esi-isiensä hautapaikoilla. Matkakertomuksissa kaupungin juutalaisuuden identiteetti rakentuu menneen loiston muistamisesta kontrastina juutalaisten tuon hetkiseen köyhyyteen ja ahdinkoon kaupungissa. Kristityille kaupungin merkitys rakentuu kristinuskon keskeisten tapahtumien paikkojen näyttämöllä, jolla olivat tapahtuneet käänteentekevät hetket: Kristuksen elämä maan päällä, kuolema sekä ylösnousemus. Merkityksellisin paikka sijoittuu kristinuskon keskukseen, eri uskontokuntien jakamaan Pyhän haudan kirkkoon, jossa kristityt matkailijat antoivat paikalle merkityksiä kertomalla kokemuksistaan. Kristinuskon identiteetti rakentuu kuitenkin matkakertomuksissa eri kirkkokuntien riitaisuudesta ja kilpailusta pyhillä paikoilla. Muslimeille Jerusalemin merkitys rakentuu vallasta kaupungissa sekä kaupungin, sen pyhien paikkojen ja ihmisten hallinnasta turkkilaisten osmanien tai egyptiläisten arabien ollessa virallisesti hallitsijoina. Paikkojen merkitys syntyy myös pyhiinvaelluksen paikoissa Temppelivuoren kahdessa temppelissä: Kalliomoskeijassa ja al-Aksa-moskeijassa, jonne Profeetta Muhammed oli tehnyt yöllisen taivasmatkan. Matkalaisten kertomuksissa kaupungin muslimi-identiteetti rakentuu pääosin koko kaupungin ja sen pyhien paikkojen hallinnasta. Sen lisäksi, että Jerusalem oli tuona aikana kolmen uskonnon jakama kaupunki tilallisesti ja maantieteellisesti, oli se myös eri matkailijoiden ja paikallisten asukkaiden jakama kohtaamispaikka. Jerusalemin merkitys matkakertomuksissa syntyy kaupungin, sen pyhien paikkojen ja ihmisten niin matkailijoiden kuin sen asukkaiden kohtaamisessa sekä menneen ja nykyisen kohtaamisen kontekstissa.

Vuonna 2011 Yhdysvaltain republikaaninen puolue alkoi etsiä presidenttiehdokasta valtaa pitänyttä presidentti Barack Obamaa haastamaan. Neljä vuotta aiemmin republikaanisen puolueen ehdokkaaksi pyrkinyt Mitt Romney ilmoittautui jälleen mukaan kilpailuun, tällä kertaa voittaen ehdokkuuden itselleen. Romney oli uskonnolliselta taustaltaan mormoni, mikä aiheutti niin puolueessa kuin puolueen ulkopuolella erilaisia reaktioita. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, lyhemmin MAP-kirkko tai mormonikirkko, on Yhdysvalloissa syntynyt uskonnollinen liike. Mormoneita oli vaalien aikaan Yhdysvalloissa alle kaksi prosenttia väestöstä, eli yhteensä noin kuusi miljoonaa. Mormonien ja protestanttikristittyjen historia 1800-luvun Yhdysvalloissa oli ollut sotaisa. Vaikka 1900-luvun loppupuolelta alkaen molemmilla uskonnollisilla ryhmillä on ollut yhteisiä poliittisia päämääriä, Romneyn ehdokkuus aiheutti jännitteitä henkilökohtaista uskonratkaisua painottavissa protestanttikristityissä eli evankelikaaleissa. Evankelikaalit olivat suurin protestanttikristillinen ryhmä, joten heidän äänestysvalinnoillaan oli merkitystä vaaleissa. Romneyn ehdokkuudessa oli joitakin samankaltaisuuksia kuin vuoden 1960 presidentinvaalissa, jolloin ehdolla oli katolilainen John F. Kennedy. Yhdysvalloissa oli ollut Kennedyn ehdokkuuden aikaan voimakasta katolisuuden vastaista liikehdintää, mikä aiheutti hänen vaalikampanjalleen vaikeuksia. Tutkin pro gradu -työssäni sitä, miten Romneyn uskonnollisuutta käsiteltiin kristillisessä lehdistössä hänen presidentinvaalikampanjansa aikana. Tärkeimmät lähteeni olivat evankelikaalinen aikakauslehti Christianity Today sekä katolinen sanomalehti National Catholic Reporter. Työssäni analysoin sitä, millaisia sanavalintoja lehtien artikkeleissa käytettiin, millaisia näkökulmia mormonismista nostettiin esiin, ja millaisia mielikuvia ne loivat mormoniuskonnosta ja Romneysta. Tutkielmani osoittaa, että Romneyn uskonnollisuudesta uutisoitiin eri tavoin, ja että keskustelu mormonismista lisääntyi vaalikampanjan aikana. Romneyn uskonnolla oli vaikutusta republikaanisen puolueen esivaaleissa, joissa valittiin puolueen presidenttiehdokas. Romneyn valinta ehdokkaaksi ei ollut itsestään selvää, ja hän hävisikin monissa osavaltioissa kilpakumppaneilleen. Romneylla oli kuitenkin tasainen kannatusprosentti, joka riitti republikaanisen puolueen ehdokkuuden voittamiseen. Siinä missä katolinen National Catholic Reporter puolusti Romneyn uskonnollista vakaumusta, lehti ei missään vaiheessa osoittanut tukea Romneyn vaalikampanjalle. Evankelikaalisessa Christianity Todayssa puolestaan uutisointi Romneysta ja mormonismista muuttui myönteisemmäksi vaalien lähestyessä.

Maisterintutkielmani on kirjoitettu koronapandemian aikana vuosina 2021–2022. Viruksen torjuntaan suunnatut toimet ovat jakaneet mielipiteitä. Erilaisten media-alustojen kautta myös salaliittoteoriat ovat tavoittaneet suuren yleisön tietoisuuden. Tutkielmassani analysoin koronatoimien vastustamisen diskursseja ja vastustamiseen käytettyä retoriikkaa. Tutkielmani filosofinen tausta on sosiaalisessa konstruktionismissa ja teoreettinen viitekehys diskurssianalyysissä. Retoriikan analysointiin käytän retorista diskurssianalyysiä ja argumentoinnin lähilukua. Aineistoni koostuu kristillisen Facebook-ryhmän koronatoimia vastustavista julkaisuista ja kommenteista. Kommenteissa toistuivat uskontoon, lainsäädäntöön, salaliittoihin ja tieteeseen liittyvät teemat. Teemojen avulla jäsensin aineistoani ja tuloksena muodostui kolme diskurssia aladiskursseineen. Diskurssien positiivisina jumala-termeinä olivat Raamattuun, Jumalaan ja pelastukseen viittaavat ilmaisut. Vastustus kohdistettiin salaliittoihin, petoon, antikristukseen ja koronarokotteeseen viittaaviin jumala-termeihin. Auktoriteettidiskurssi perustui tietoon ja totuuteen, jotka perusteltiin viittaamalla Raamattuun ja tieteeseen. Suhde tieteeseen oli auktoriteettidiskurssissa ristiriitainen. Diskurssista erottui luotettavan auktoriteetin ja epäluotettavan auktoriteetin aladiskurssi. Diskurssin retoriikassa vedottiin tosiasioihin, kategorisoitiin vastustajia ja vahvistettiin omaa positiota. Vapausdiskurssissa salaliittoteoriat korostuivat ja yhdistyivät saumattomasti Ilmestyskirjan kuvastoon. Diskurssista erottui kolme aladiskurssia. Koronatoimet vapauden uhkana koronatoimet nähtiin pyrkimyksenä rajoittaa vapauksia. Koronatoimet lopunaikojen merkkinä koronatoimet yhdistettiin Ilmestyskirjan ennustukseen ja Koronatoimet pedon merkkinä koronatoimet kuvattiin pedon merkkinä ja rajoitusten puolesta puhuvat instituutiot ja henkilöt pedon alamaisina. Retorisesti diskurssissa vahvistettiin subjektipositiota ja konsensusta, vedottiin auktoriteettiin ja luotiin vastakkainasettelua. Terveysdiskurssi jakautui rokotehaitat- ja huoli lapsista -aladiskurssiksi. Rokotehaitoissa epäilys kohdistui koronarokotteen nopeaan kehittelyyn, sen sisältämiin aineisiin ja mahdollisiin haittavaikutuksiin. Huoli lapsista -diskurssissa vastustettiin rokotetta lasten terveyteen ja haavoittuvaan asemaan vedoten. Retorisina keinoina terveysdiskurssissa käytettiin kvantifiointia, tosiasioihin ja empatiaan vetoamista sekä uudelleen kategorisoimista. Johtopäätöksenä totean viholliskuvien, eliittikritiikin ja salaliittoteoreettisen ajattelun yhdistävän diskursseja. Apokalyptista salaliittoajattelua esiintyy epidemioiden ja katastrofien yhteydessä eri puolilla maailmaa – tutkielmani perusteella myös koronapandemian yhteydessä Suomessa.

Tutkielmani tarkastelee 2000-luvun aseellisissa konflikteissa ilmennyttä kristillisperäistä uskonnollistamista ja uskonnollistumista sekä konfliktien perustelukielessä että varsinaisessa sotatoimessa. Tutkielman keskeiset käsiteet ovat oikeutettu sota ja kosminen sota. Määrittelen tutkielmassani oikeutetun ja kosmisen sodan käsiteet ja tarkastelen niiden keskinäistä suhdetta. Näitä määritelmiä sovellan kahteen merkittävään 2000-luvun sotaan: Yhdysvaltojen sota Irakissa (2003-) ja Venäjän interventio Syyriassa (2015-). Sotien perustelukielestä, esitetyistä sodan syistä ja sodan käyntitavoista erottelen oikeutetun sodan ja kosmisen sodan käsitteellisiä ilmauksia. Oikeutetun sodan käsitteen jaoin läntiseen ja itäiseen teologiaan ja lähdeaineistona käytin varhaisimpia kristillisen oikeutetun sodan tekstejä. Kosmisen sodan määritelmän perustin käsitteen luojan Mark Juergensmeyerin tutkimukseen. Sotien perustelukieltä, valtiollisia intressejä ja sodan uskonnollisia ilmenemiä tarkastelin laajalla otannalla tutkimusartikkeleita. tutkimusmenetelmänäni oli lähdeaineiston systemaattinen analyysi, joka koostui erilaisista tekstianalyyttisista menetelmistä. Erittelin analysoitavasta tekstistä käsitteitä, väitteitä ja ajatuksellisia ennakkoehtoja. Oikeutetun sodan määritelmässä aikakausia ja ajattelijoita yhdistävä tekijä on sodan käsittäminen oikeustoimena. Kosminen sota taas liittyy ymmärrykseen, jossa konkreettisiin sotatoimiin liittyy samanaikainen transsendentilla tasolla tapahtuva metafyysisen hyvän ja pahan välinen taistelu. Tutkielmani mukaan oikeutetun ja kosmisen sodan käsitteiden välillä vaikuttaa keskinäinen riippuvuus- ja vuorovaikutussuhde. Oikeutetun sodan narratiivi etenkin uskonnolliseen kieleen yhdistettynä tuottaa kosmisen sodan narratiivia ja käsityksiä konfliktiin. Toisaalta oikeutetun sodan syiden puuttuessa kosmisen sodan narratiivilla on mahdollista kohdistaa pahuus ja rike haluttuun kohteeseen, josta usein seuraa myös oikeutettu syy käyttää voimaa luodun pahan voittamiseksi. Tarkasteltujen sotien valossa sotien perusteluissa käytetään edelleen oikeutetun sodan traditionaalista kristillistä sisältöä. Oikeutetun sodan narratiivi tuottaa myös kosmisen sodan sisältöä, joskin kosmisen sodan ulottuvuutta rakennetaan myös tietoisesti ja systemaattisesti. Valtion johdon poliittisuskonnollisen narratiivin havaittiin siirtyvän yhteiskunnalliseen diskurssiin ja myös asevoimiin. Asevoimissa uskonnollinen narratiivi on altis leviämään asevoimien hierarkiassa myös sotajoukkoihin. Sodissa uskonnollisuutta ilmaistaan myös taistelukentän konkreettisessa toiminnassa. Taistelukentän uskonnollistuneet käytännöt tuottavat kuvaa uskonnollisesta sodasta molempien osapuolien sotilaille ja kansalaisille. Sotien perustelukielen sisältäessä uskonnollista aineistoa, on riskinä myös sodan uskonnollistuminen, joka tuottaa ongelmia oikeudenmukaiseen sodankäyntiin sekä sodankäynnin päättämiseen tähtäävään toimintaan.

Pro gradussani tutkin Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien uutisointia paavi Benedictus XVI:ta tämän paaviusvuosina 2005–2013. Tutkimuksen päähuomio on näkyvästi uutisoiduissa aiheissa. Selvitän niiden avulla, millaisista aiheista uutisoitiin ja miten. Tarkastelen myös kuvaa siitä, millaisena paavi ja paavius nähtiin lehdissä. Selvitän lisäksi, millaisia lähteitä uutisoinnissa käytettiin. Vertaan kahden lehden tapaa uutisoida selvittääkseni oliko sanomalehden ja iltapäivälehden välillä näkyvissä eroavaisuuksia. Tarkastelen myös sitä, näkyikö lehtien uutisoinnissa muutosta kahdeksan vuoden aikana. Paavi Benedictus XVI näkyi uutisissa erityisesti seitsemän aiheen kautta. Vuonna 2005 uutisoitiin paavin vaihtuminen. Seuraavana vuonna uutisoitiin paavin Regensburgin puheesta noussut kohu. Vuoden 2009 keväällä paavista uutisoitiin Pius X:n veljeskunnan holokaustikohun yhteydessä ja samana vuonna paavista uutisoitiin myös hänen Afrikan-matkan kondomilausunnon seurauksena. Vuoden 2010 alussa Benedictus näkyi uutisissa katolisen kirkon hyväksikäyttöskandaalin takia. Vuonna 2012 lehdet uutisoivat Vatileaks-tietovuotoskandaalista. Benedictus XVI poistui lehtien sivuilta näyttävästi ilmoitettuaan eroavansa paavin virasta vuoden 2013 helmikuussa. Näkyvä uutisointi paavi Benedictus XVI:ta jakautui kahteen pääryhmään. Hänen paaviutensa alku ja loppu muodostavat toisen ryhmän ja toiseen ryhmään kuuluvat paavin liitetyt kohu- ja skandaaliuutiset. Paavista uutisoitiin melko vähän, eikä esimerkiksi arkipäivän paavius paljoakaan lehtien sivuilla näkynyt. Lehtien ja paavin arvomaailmat erosivat toisistaan merkittävästi, mikä näkyi lehtien kritiikkinä paavia ja kirkkoa kohtaan. Lehdillä ei ollut erityisesti paaviuteen keskittyneitä toimittajia ja lehdet turvautuivat usein kansainvälisten uutistoimistojen uutisiin. Suomalaiset roomalaiskatolisen kirkon jäsenet näkyivät harvoin uutisten yhteydessä. Lehtien uutisissa paavius näyttäytyi hyvin maalliselta instituutiolta. Paavin hengellinen rooli ei uutisissa juurikaan näkynyt, vaan usein uutisissa korostui paavin viran poliittinen ja maallinen puoli. Median kanssa toimiminen aiheutti hankaluuksia akateemiselle Benedictus XVI:lle ja se näkyi paavin mediakuvassa. Benedictus-uutisoinnin perusteella voi päätellä, että toimivien mediasuhteiden merkitys paaviudelle on huomattava.