Browsing by Subject "leikki"

Objectives: The purpose of this study is to portray forest preschool´s operating plan. In this study, we especially focused on how the forest as a learning environment´s plans appear; we also focused on the course and content of each day. Furthermore, we investigated how games and activities are carried out at the forest preschool and the nature of them. We examined which preschool teaching modules were focused upon. Methods: As research material, we used a forest preschool teacher´s written plans, which included daily journal notes and weekly plans. Of the plans, we chose three four-week long excerpts of which: one was from autumn, one was from winter, and the last one was from spring. The plans were examined methodically using a material-based content analysis. In the study, we used quantification for we desired to know quantitative values. We received the material for this study as a ready document. Results & Conclusions: Based upon the results of this study, forest preschool´s activity plans are quite activity-weighted. The plans mostly include descriptions (and the course) of the activities. Research results show that the forest was put to good use as a preschool learning environment as a source for natural materials, forest excursions, nature studies, observations as well as picnicking in the forest. Whole preschool days were also spent in the forest. However, winter was an exception, because more days were spent indoors rather than outdoors. Based upon the study results, weather conditions and the change of seasons affected the operations of the forest preschool. The forest preschool´s plans contained free-play and guided-play. The guided-play also included activity requests from the children. Playing in the nature occurred mostly in autumn and spring. Study results show that the forest preschool plans focused on the following preschool teaching module basis (2014): ``I study and work in my environment`` learning module, which focused upon mathematical, geographical, technological and scientific knowledge. The unified teaching at metsä preschool was average-ranked in regards to the implementation of operations.

Tutkimuksen tavoite on selvittää, miten sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti näyttäytyvät 1980- ja 2020-luvun kuvakirjoissa lasten leikeissä intersektionaalisuuden näkökulmasta. Selvitin tutkielmassani, miten 1980- ja 2020-luvun kuvakirjat kertovat ja kuvaavat lapsen sukupuolta ja sukupuoli-identiteettiä lasten leikissä omana aikakautenaan. Tutkimuksen tarkoituksena on myös selvittää, miten varhaiskasvatuksen opettajana pystyn valitsemaan varhaiskasvatuksessa sopivaa kirjallisuutta aikaisemmilta vuosikymmeniltä sekä nykyajalta vahvistamaan lapsen sukupuoli-identiteetin muodostumista. Aikaisempaa tutkimusta kuvakirjoista löytyy paljon, mutta aikaisempaa tutkimusta tästä näkökulmasta ei löydy. Tutkimusaineistona käytin kahta suomalaista lasten kuvakirjaa niin 1980-luvulta kuin 2020-luvulta. Tein yhteistyötä Lastenkirjainstituutin kanssa. Siellä tekemäni tutkimustyön perusteella valitsin aineistonani käyttämäni kirjat. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena käyttäen diskurssianalyysia. Tutkimuksen analyysi painottuu tekstin tutkimiseen, joka palveli tutkimuskohdetta hyvin. Kirjojen visuaalisuutta vertailin valitsemani aineiston eri aikakausien lasten kirjojen kuvia huomioiden muun muassa pukeutumista sekä aikakauden yhteiskunnasta kertovia merkkejä. Tutkimuksen tuloksena kävi hyvin selvästi ilmi, että ajatukset sukupuoli-identiteetistä ja sen muodostumisesta ovat muuttuneet paljon viimeisen 40 vuoden aikana. Tämä näkyy selvästi lasten kuvakirjojen aiheissa, kuin myös kirjojen kuvituksessa ja tekstissä. 1980-luvun lasten-kirjallisuuden käyttöä varhaiskasvatuksessa tulee katsoa vahvasti intersektionaalisuuden kautta keskustellen lasten kanssa aikakauden kuvista ja näkemyksistä. Tutkimustulosten ymmärtämisen kautta varhaiskasvatuksen opettajat pystyvät tietoisesti tutkimaan ja valitsemaan varhaiskasvatuksen piiriin kuuluvaa lapsen sukupuoli-identiteettiä tukevaa kirjallisuutta.

Children have an intrinsic motivation to play, and play is an essential part of the versatile development of a child. A child learns, for example, social, emotional, motoric, and cognitive skills through play. The same skills are taught in Finnish schools. It is justifiable that play is a visible part of the Finnish elementary school curriculum, in which play is encouraged to be used as one of the methods in teaching. The significance of play decreases in the curriculum for the 3-6th graders even though that age of students are still children who play. The aim of this research was to study how play appears in 4-6th graders’ actions and speech in the school context, to give a voice to the school children. In addition, the aim was to study how play appears in learning and motivation, and how it appears in the building of the sense of community in a new group. This master’s thesis is qualitative research, and it is conducted through an ethnographic method. The data was collected from a class of 25 students in grades 4-6th in a Finnish ele-mentary school in August and September of 2021. The collected data had field notes, video material, photos, and interviews. The data was analyzed by coding it in themes to answer the research questions. The concluded themes discussed how play appeared in the school con-text and what kind of role play had in the building of the sense of community. The research results indicate that the students experienced play to be an inspiring and moti-vating way to learn. The students felt that play was a refreshing break from the ordinary book-oriented studying even though they were also studying while playing. The results also show that the teacher had a significant role in building both the sense of community and the learn-ing of the students. With the teacher’s support, the students learned while playing and had the courage to play with the classmates who they did not know before.

Objectives. Based on the theory behind drama education, the learning potential of drama resides in working in fictional environments. The natural tendency of children to play and imagine is at the center of drama education, so the defining of play and fiction in relation to working in fictional environments were crucial. The aim of the study is to develop and test the Fictional Work Meter, which can be used to examine the different aspects of working in fiction on drama lessons; fictitious realities and fictional roles, planning fiction, ways of creating fictional environments, the clarity between fiction and reality, and the pupils' commitment to working in fiction. The study also examines the level of fictional work on eight 1-3 grade drama lessons using the Fictional Work Meter. Methods. This study is a qualitative case study using the numerical analysis of the Fictional Work Meter that is based on the Classroom Assessment Scoring System (CLASS) classroom observation tool. The eight filmed drama lessons used in the research were analyzed both verbally and in numerical values in the different categories of fictional work. The reliability of the research results was enhanced by making the analysis in co-operation with another analysist. Results and conclusions. The Fictional Work Meter developed for this study was well suited for analyzing the various aspects of working in fiction on drama lessons in the research material. All the analyzed drama lessons contained either moderate (4-5) or high (6-7) levels of working in fiction. Based on the high values, it could be assumed that teachers specialized in drama teaching were able to use fictional work on their drama lessons. The positive attitude and high intensity of the students towards working in fictitious reality supported the assumption. A result of this study was also the creation of a design template to raise the level of working in fiction on drama lessons.

The purpose of this study was to describe early childhood educator’s views on play as a learning environment. Recent studies have supported the importance of play in the early childhood education but yet it seems that there is not enough time for play in practice. In the context of Finnish early childhood education, the significant role of play is highlighted in the curricula and in the educator’s beliefs and values. However, according to several studies, these values are often difficult to implement in practice. The research questions were what kind of views educator’s has on play as a learning environment, how educators support play and argue its importance and does the educator’s perspectives differ by educational background. The participants were two early childhood teachers and two nurses who were working in preschool at the same kindergarten. Research material was collected by theme interviews and the data was analyzed utilizing phenomenography. In phenomenography, the goal is to find variation between people’s perceptions. Three main categories and six more detailed subcategories were formed as a result of the analysis. The first main category “educator’s views of play as a learning environment” included four subcategories: “the definition of play from educator’s perspective”, “playful teaching”, “play as a socioemotional learning environment” and “play as a central learning environment”. The second main category “different ways to support play” contained subcategories “supporting the fluency of play” and “enriching play”. In addition, there was one main category “challenges” which described the challenges that seemed to prevent educators from supporting play. According to the findings of this study, there were three different educator’s roles in play: mediator, safety monitor and observer.

Friedrich Froebel (1782-1852) is a founder of the first kindergarten. Froebelian approach has affected greatly in Finnish kindergarten pedagogy. Early on Froebel understood the signifi-cancy of early childhood and play. Part of his pedagogy Froebel invented six gifts which are logically advancing set of construction blocks. Because Froebel has a significant role in finn-ish early childhood education it is important to study Froebels pedagogy, especially the role of block play in todays early childhood education. The aim of this study is to look at the role of block play in the beginning of the Finnish kindergarten tradition and also study the role of block play in present-day. One kindergarten group in metropolitan area participated the study. The group consisted of 12 two- to four-year-old children. The study was made together with the Kindergarten Muse-um, which provided us the Froebelian set of construction blocks. Block play was videotaped. The study was done used by qualitative methods through observation. Video material was analysed using methods of content analysis. The role of block play was significant in the beginning of the kindergarten. Block play was a method to teach each subject the group was handling. The kindergarten group was excited about the Froebelian block play especially when using the set of giant blocks. Block play de-veloped mathematical thinking, observation skills and appreciation of beaty. Early childhood curriculum (2022) mentions block play as a method of practicing mathematics and technolo-gy. The role of block play has changed through time being in the centre of curriculum to one option to choose when it is time to play.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia varhaiskasvatuksenopettajien näkökulmia koskien S2-lasten kielen kehityksen tukemista leikin ja vuorovaikutuksen kautta sekä mitkä tekijät siihen vaikuttavat tällä hetkellä varhaiskasvatuksen kentällä. Koin tärkeäksi lähteä tutkimaan kyseistä aihetta, sillä monikulttuurisuus ja suomea toisena kielenä puhuvien lasten määrä kasvaa varhaiskasvatuksen alalla kovaa vauhtia ja näin ollen myös kielen kehityksen tukemisen tarpeet kasvavat päiväkodeissa ja esikouluissa. Teoreettinen viitekehys koostuu kielellisen kehityksen osa-alueista, leikistä sekä suomi toisena kielenä opetuksesta. Tutkimuksessa päällimmäisenä tavoitteena on tuoda esille uusille varhaiskasvatuksenopettajille sitä, miten S2-lasten kielen kehityksen tukemista voidaan leikin ja vuorovaikutuksen kautta tukea, mitkä keinot ovat osoittautuneet tehokkaiksi ja lasten kannalta mielekkäiksi sekä millaisia keinoja tämän hetken varhaiskasvatuksesta nostetaan esille. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena ja tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla sähköisesti. Haastattelukysymykset lähetettiin haastateltaville sähköpostitse. Haastatteluun osallistui neljä varhaiskasvatuksenopettajaa, joilla on kokemusta S2- lasten kanssa työskentelystä. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaan. Tutkimuksen analyysin perusteella tuloksista selvisi, että leikki ja vuorovaikutus ovat merkittävästi läsnä kokonaisvaltaisesti ja monipuolisesti S2-lasten kielen kehityksen tukemisessa. Haastateltavat varhaiskasvatuksen opettajat nostivat esille tärkeinä tekijöinä mm. lapsen yksilöllisen oppimisen, monipuolisen ja kannustavan vuorovaikutuksen merkityksen, aikuisen roolin kielen kehityksen tukijana, tunnetaitojen tärkeyden, sekä lasten yksinleikkien ja yhteisleikkien merkityksen. Varhaiskasvatuksen näkökulmasta nämä yllä mainitut osa-alueet ovat lapsen kokonaisvaltaisen kielen kehityksen kannalta tärkeitä ja huomioon otettavia asioita. S2-lasten kielen kehityksen oikeanlainen tukeminen jo varhaiskasvatuksessa helpottavat lapsen oppimisen polkua ja yksilöllisten tavoitteiden saavuttamista.

Sijaishuollon sosiaalityössä lapsen kertoma tieto on tärkeää. Lapsen tieto on hänen omaa kokemustietoansa, joka perustuu hänen arkeensa ja elämäänsä sijaishuoltopaikassa. Leikki-ikäiset lapset ilmentävät luontaisesti leikin avulla omaa kokemustaan elämästään. Sijaishuollon sosiaalityöntekijä tapaa lasta kahden kesken ja leikki-ikäisen lapsen kohdalla se tapahtuu usein leikkien. Yhteisestä leikkitilanteesta ja leikin kautta saata-vasta tiedosta ei kuitenkaan keskustella sijaishuollossa sosiaalityöntekijöiden kesken. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millaiseksi tiedonvaihtoalue muodostuu leikin kautta sijaishuollon sosiaa-lityöntekijöiden näkökulmasta. Tutkielmassa on käytetty jäsennyksenä Urie Bronfenbrennerin ekologista systeemiteoriaa, jossa rooleilla, ympäristöllä ja vuorovaikutuksella on merkitystä lapsen kehityksen kannalta. Sijaishuollon sosiaalityössä on oleellista, että sosiaalityöntekijä kohtaa lapsen siinä kasvuympäristössä, johon hänet on sijoitettu eli lapsen senhetkisessä mikrosysteemissä. Tapaamisten tulee muodostua vuorovaikutteisiksi, jotta lapsen ajatukset, mielipiteet ja toiveet saadaan esille. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka toinen aineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää sijaishuollon sosiaalityöntekijää puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmällä. Toinen aineisto on syksyllä 2019 tehdystä käytäntötutkimuksen fokusryhmäkeskustelusta, johon osallistui kuusi sijaishuollon sosiaalityöntekijää. Aineiston sisällönanalyysi toteutettiin aineistolähtöisesti. Sisällönanalyysin perusteella, jotka vastasivat tutkimuskysymykseen, esille nousee kolme yläluokkaa: sosi-aalityöntekijän rooli, leikkitilanteen merkitys lapselle ja millaisena leikkitilanne toimii. Leikki tiedonvaihtoalueena mahdollistaa tavoitteellisen tapaamisen lapsen kanssa. Leikin avulla sosiaalityöntekijä pystyy luomaan turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin, jossa lapsen ääni tulee kuulluksi. Leikin avulla lapsi tulee kohdatuksi, siinä mahdollistuu lapsen yksilöllinen osallisuus ja lapsesta tulee toimija lapsilähtöisesti. Leikkitilanteen kautta sosiaalityöntekijä saa tietoa lapsesta, sijaisperheestä ja syntymävanhemmista sekä jakaa heille tietoa. Tämän tutkimuksen keskeinen tulos on, että sosiaalityöntekijälle leikkitilanne toimii vuorovaikutteisena vaihtoalueena, jossa tapahtuu tiedonmuodostusta. Leikistä muodostuu lapsilähtöinen väline, joka mahdollis-taa tavoitteellisen yhteistoimijuuden ja yhteyden luomisen lapseen. Leikin kautta saadulla tiedolla on mer-kittävää vaikutusta lapsen edun ja hyvinvoinnin toteuttamiseksi. Sijaishuollon sosiaalityöntekijät leikkivät sijoitettujen lasten kanssa jakaakseen yhteistä todellisuutta yhteisen leikin avulla. Haasteena on, että leikki on hiljaista tietoa, josta ei keskustella millään foorumilla. Leikin hyödynnettävyyttä sijaishuollossa tulisi tutkia lisää, jotta sitä voisi hyödyntää tietoisemmin ja paremmin sijaishuollossa sijoitettujen lasten tapaami-silla.

The purpose of this study is to determine the benovelent social initiatives under three years of kindergarten children in different play situations. Previous studies show that the play has a big role in the interaction of children. It is often thought that the interaction of children under three years is low. However, the growing body of research evidence has pointed in direction that the toddler has a lot of both verbal and bodily initiatives. The purpose of this study is to find out whether toddlers' initiatives difference between the different play situations in kindergarten. The focus is children's mutual operational. The study paid particular attention to the toddlers' benovelent social initiatives. The study video material has been collected in connection with Lasso Project 2013. Video from the data has been analyzed in two early childhood education professionals in the metropolitan area of one of the kindergarten videos. They have picked the play situations where there is an adult in addition to two or more of the players. I made observations of the videos, and the data were analyzed by doing themes in three different situations in the play category. All involved in the video recordings were children under three years old and in this study we use the word toddler. The study results showed that the children did benevolent social initiatives each other the most during the role play. Initiatives were both verbal and bodily. The children were motivated to work even during other types of play activities and take initiatives sociability even if the rules do not allow an adult as defined by all its current functionality of the game each. Although children are less than three years of age, the play was not only parallel play, but children tend to naturally interact with each other. Between the benevolent social initiative did not respond to the same age and adult, but it did not discourage children from doing the same initiative again. The results showed also an important adult role-play as an enabler, a modeller and the defendant benevolent social initiatives of tasks.

Sukupuolisensitiivisyys on tärkeä osa varhaiskasvatuksen arvopohjaa ja sen toteutumiseen kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Tutkimusten mukaan sukupuolisensitiivisyys ei kuitenkaan vielä toteudu varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa varhaiskasvatuksen perusteiden ja varhaiskasvatuslain vaatimalla tavalla, vaan toiminta on edelleen sukupuolittunutta. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia ja käsityksiä varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin ja vuorovaikutuksen sukupuolisidonnaisuudesta ja sukupuolisensitiivisyydestä. Tutkimuksen aineisto muodostui yhdestä fokusryhmäkeskustelusta, johon osallistui kolme varhaiskasvatuksen opettajaa. Diskurssianalyysin avulla tutkin, millaisia sukupuolisensitiivisyyteen ja tasa-arvoon liittyviä diskursseja varhaiskasvatuksen opettajien fokusryhmäkeskustelusta on tunnistettavissa. Analyysin perusteella aineistosta rakentui neljä diskurssia: 1) tasa-arvon ja sukupuolisensitiivisyyden diskurssi, 2) binaarisen sukupuolijärjestelmän ja sukupuoliodotusten diskurssi, 3) diskurssi koulutuksesta sukupuolisensitiivisen varhaiskasvatuksen mahdollistajana ja 4) sukupuolisensitiivisen leikinohjauksen diskurssi. Varhaiskasvatuksen opettajien puheesta välittyi oletus, että varhaiskasvatuksessa toimitaan sukupuolisensitiivisesti ja tasa-arvoisesti. Diskurssien perusteella monenlainen sukupuolen ilmaisu sallitaan ja leikkeihin kannustetaan ilman sukupuolioletusta. Diskurssit olivat kuitenkin osittain binaarista sukupuolijärjestelmää vahvistavia ja perinteiset sukupuoliroolit ja -odotukset ilmenivät niissä usein. Koulutuksen merkitys korostui sukupuolisensitiivisen vuorovaikutuksen ja toiminnan mahdollistajana. Varhaiskasvatuksen henkilöstölle kaivattiin yhdenmukaista koulutusta sukupuolisensitiivisyydestä, jotta työntekijät tunnistaisivat paremmin omat sukupuolittavat toimintatapansa ja pystyisivät kehittämään toimintaansa. Tulosten merkitys on sen tarjoamissa näkökulmissa sukupuolisensitiivisyyden ja tasa-arvon toteutumisesta varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa ja vuorovaikutustilanteissa. Kun edistysaskeleet ja epäkohdat tunnistetaan, voidaan edetä kohti tasa-arvoista ja sukupuolisensitiivistä varhaiskasvatusta, jossa jokainen lapsi saa olla aidosti oma itsensä.