Browsing by Subject "liikunta"

Previous studies indicate that physical activity is related to academic achievement and learning. The studies trying to explore factors that mediate and explicate this relation are mostly focused on cognitive functions, but less attention has been paid to psychological factors. One such psychological factor would be self-efficacy which means individual’s beliefs about his or her abilities. It has been found to be related to higher grades. Physical activity and academic achievement, on one hand, and self-efficacy and academic achievement, on the other hand, have been studied separately but there are fewer studies that combine all these factors. This study aimed to do just that. The purpose of the present study was to gain deeper understanding of the relations between students’ physical activity, academic achievement, and sports self-efficacy and academic self-efficacy. The data were collected in autumn 2018 in two high schools by using a questionnaire. The participants (n=76) were first-year students. The questionnaire included questions regarding the grade point average, the main sport activity and the time used in exercising per week. Questionnaire included also two parts that measured students’ self-efficacy; one part for sports self-efficacy and one for academic. Comparisons of school performance and self-efficacy between students’ who exercised enough and those who didn’t were conducted by t-tests and comparisons between students doing different kind of sports were done by analyses of variance. Relations between variables were explored by using correlations. Regression analyses were carried out to find out how physical activity, sports self-efficacy and academic self-efficacy explained school performance. Results indicated that physical activity was not related directly to academic achievement but correlated positively with sports self-efficacy. Sports and academic self-efficacy were related positively to each other and academic self-efficacy was also related to school performance. It seems that physical activity might be indirectly related to school performance through self-efficacy. Physically active students believe in their abilities in sports and that belief is related to academic self-efficacy. Students who express strong academic self-efficacy report higher grades.

Aims. Individuals can be divided into three chronotypes based on their preferred timing of sleep and activity: morning-, neither- and evening-type. Evening-type has been associated with many health-related risks and higher depressive and anxiety symptoms (DA symptoms), but the underlying mechanisms remain unclear. In adolescence evening-type becomes more common, DA symptoms increase and physical activity decreases. The aim of this study is to examine the mediational associations between chronotype, exercise and DA symptoms in adolescence. Furthermore, the differences between genders are examined. Methods. The data used was from a Finnish cohort study SleepHelsinki!. 997 16‒17-years old adolescents (63.8% girls) participated in the study. Chronotype was assessed with MCTQ. BDI-II and GAD-7 were used to assess DA symptoms respectively. The amount of exercise was measured as hours per month. Mediation analysis with bootstrapping was used to examine the indirect associations between variables. Results and Conclusions. Evening-type was associated with higher DA symptoms, but exercise did not mediate this association when sleep loss, smoking and alcohol consumption were taken into consideration. Instead chronotype mediated the association between exercise and DA symptoms. According to these results the amount of exercise is not that relevant in the association. Instead more important is to concentrate on the type of exercise and to enhance the lifestyle of evening-types in other ways e.g. increasing social support considering gender differences.

Kasvaakseen ja kehittyäkseen suotuisasti varhaiskasvatusikäinen lapsi tarvitsee monipuolista ja säännöllistä liikuntaa. Lasten huonot elintavat ja liikalihavuus ovat viimeaikaisten tutkimusten mukaan hälyttävässä kasvussa. Elämän läpi mukana kulkevat elintavat omaksutaan jo varhaisessa lapsuudessa, joten päiväkotien kasvatustyötä tekevän henkilökunnan olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että jokaisella lapsella on mahdollisuus liikkua tarpeeksi päiväkotipäivän aikana. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöllä on suuri vaikutus lapsen liikkumiseen. Tutkimukseni tarkoitus on lisätä tietoisuutta varhaiskasvatusikäisten lasten liikunnan tärkeydestä ja selvittää seikkoja, jotka päiväkodin oppimisympäristössä lisäävät lasten fyysistä aktiivisuutta. Tietoa voidaan hyödyntää jokaisessa päiväkodissa haluttaessa lisätä fyysistä aktiivisuutta. Tutkimukseni oli laadullinen tutkimus, jossa hyödynsin etnografista otetta. Tutkimusaineisto koostui liikuntapainotteisessa päiväkodissa tehdyistä johtajan, opettajan ja kahden lapsiryhmän haastatteluista sekä havainnoinnista. Analyysin toteutin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimus osoitti, että liikunnalliseen oppimisympäristöön vaikuttivat psyykkiset, sosiaaliset ja fyysiset tekijät. Psyykkiset ja sosiaaliset tekijät liittyivät 1) työyhteisöön, 2) kasvattajien ammattitaitoon ja asenteisiin sekä 3) lapsen kehon ja mielen tasapainoon. Fyysiset tekijät liittyivät 4) sisätiloihin ja siellä käytettäviin välineisiin sekä 5) ulkotiloihin ja siellä käytettäviin välineisiin. Kiinnittämällä huomiota siihen, että lapset liikkuvat päiväkotipäivän aikana riittävästi ja tarpeeksi monipuolisesti sisä- ja ulkotiloissa, voidaan antaa hyvä lähtökohta motoristen taitojen kehitykselle ja terveiden elintapojen muodostumiselle.

The basis of this study was the need to increase physical activity in early childhood education based on previous research. Studies have shown that childcare centers do not have equal possibilities to support children’s physical growth and development because of unequal physical activity conditions. The task of this study is to describe, analyze and render preschool education teachers’ views and experiences on how physical education actualises in a preschool group setting. The aim of this study was to find out how the teachers describe the preschool groups’ activity and which factors have an impact on the execution of physical activity in preschool groups. The study was a qualitative case study. The research material was collected through half structured theme interviews. The research material consisted of interviews from five (5) preschool teachers. Teachers who participated in the study were working in Helsinki metropolitan area at the time of the interviews. The research material was analysed using qualitative research data analysis. Results of this study suggest that teachers working in preschool groups viewed physical activity as a part of daily preschool education activity and physical activity was integrated into other components of preschool education as well. Organised physical activity was part of the preschool groups’ activities and children’s voluntary physical activity was made possible depending on the childcare centers’ resources and safety factors. Results of this study indicate that there are multiple factors affecting the execution of physical activity in preschool groups. The teachers viewed the execution of physical activity positively primarily through enabling factors. For the factors that possibly limited physical activity execution, teachers tried to find creative and promotive solutions. Based on the results of this study, the pedagogic decisions of the preschool teachers enable children’s physical activity in different learning environments, despite the varying resources of the childcare centers. The educators’ own physical education views and the pedagogic skills of the preschool staff members are the main determinative factors in how children’s physical activity is executed in preschool groups.

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden tavoitteet ja suositukset toteutuvat heikosti. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, toteutuvatko eri asiakirjoissa varhaiskasvatukselle asetetut suositukset ja tavoitteet Espoon varhaiskasvatuksessa sekä miten Espoossa työskentelevät varhaiskasvatuksen opettajat hyödyntävät liikuntaa oppimisen välineenä. Oman hypoteesini mukaan mielikuvituksellisempi liikunnan yhdistäminen eri oppimisen osa-alueiden tavoitteisiin lisäisi lasten päivittäistä liikuntaa ja varmistaisi paremmin jokaisen lapsen suositusten mukaisen liikkumisen. Keräsin tutkimukseeni tietoa erilaisista varhaiskasvatuksen liikuntaa ohjaavista asiakirjoista ja laeista sekä selvitin, millaisia suosituksia lasten liikunnalle on asetettu. Selvitin myös aiempaa tutkimusta liittyen liikunnan toteuttamiseen ja liikunnan käyttämiseen oppimisen välineenä. Haastattelin tutkimukseeni neljää (4) varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka kaikki työskentelivät Espoossa varhaiskasvatusryhmissä, joissa oli neljävuotiaita lapsia. Aineistoni analyysiin käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimusten tulosten perusteella Espoossa työskentelevät varhaiskasvatuksen opettajat tiedostivat hyvin eri asiakirjojen asettamat suositukset ja tavoitteet varhaiskasvatuksen liikunnalle. Liikunnan määrään liittyvien suositusten toteutumista jokaisella lapsella ei kuitenkaan varhaiskasvatuksessa varmistettu. Espoossa työskentelevät varhaiskasvatuksen opettajat pitivät liikuntaa tärkeänä välineenä lapsen oppimiselle ja käyttivät sitä tietoisesti lähinnä sosiaalisten taitojen tai matemaattisten valmiuksien tukemisessa. Liikunnan käyttäminen oli kuitenkin pääasiassa mielikuvituksetonta ja opettajat toistivat paljon tiettyjä liikunnallisia leikkejä ja toimintoja, eivätkä juurikaan tuoneet liikunnallisia elementtejä muun toiminnan lomaan.

This research was about to examine how does exercise and physical education affect on small children, and what is teacher´s role in physical education from offical documents’ pers-pective. This research uses the term physical education instead of sports pedagogy. These two terms differ from their significance and are often understood as each other´s synonymes. Physical education views exercise from the view of education, while sports pedagogy is a part of pedagogy. Effect of exercise into childrens growth, development, wellbeing and health has been researched a lot. There are recommendations for early age exercise that are based on researches. These recommendations are part of this researchs´ material. According to the re-commendations exercise is indispensable to small children and their growth and health. Research method was a qualitative content analysis. The main materials were official recom-mendations of exercise, the National Core Curriculum for ECEC 2016 and the National Core Curriculum for Pre-primary Education 2014. Ministry of Social Affairs and Health and Ministry of Education and Culture have published official recommendations for exercise that children are entitled to receive. The material used in this research also contains research articles and books of exercise and physical education written by researchers. This research proves that exercise is very important for childrens growth, development, well-being and health. Sporty lifestyle adopted in early childhood often carries to adulthood and promotes a positive life path. Exercise benefits not only individual himself but also society by low costs of healtcare. Also, exercise influences positively through many significant dimen-sions. It has a wide importance on childrens physical, mental and socioemotional develop-ment. Teacher´s role as an implementer of physical education is highlighted. Skilful teacher understands the diverse meaning of exercise and enables childs spontaneous moving, and also pays attention the different exercise orientations in early chilhood education.

Objectives. The aim of this study is to inquire from secondary school students, the necessity of numerical assessment in physical education during comprehensive school. In addition, this study intends to answer from a student point of view, which components form the grade for physical education. The research task was to study the opinions and experiences students had towards numerical assessment. In two publications issued by the Board of Education, the evaluation of physical education had been researched. Additionally, there are multiple Master's Theses, which have studied the evaluation of physical education from the viewpoints of both the student and teacher. Methods. My research sample consists of 171, first and second year, upper secondary students from two schools in Satakunta. The research material was collected through an online questionnaire. This research is basically a quantitative survey; however, a qualitative approach was used when analysing questions with the option of a written response. The quantitative research material was analysed using the SPSS statistics analysis programme. Questions with the option of a written answer were analysed using content analysis. Results and Conclusions. According to the upper secondary school students, the most favoured form of assessment in regard to physical education was a combination of numerical and written feedback. The second most favoured method of assessment was numerical assessment and least favoured method was a pass/fail evaluation. 59,6% of respondents felt that physical education should be numerically assessed in primary school. 23,4% of respondents did not wish for numerical assessment. Over 60% of respondents had received an explanation for what their grade in physical education consisted of. When asking which components, the respondents felt defined their grades, physical condition and tests measuring physical fitness were most frequently mentioned. A great number of respondents felt that staying active during free time had an impact on the grade for physical education. Very few participants felt that receiving a number for physical education had a negative impact on sports activities undertaken during their free time.

Tavoitteet. Tässä kandidaatintutkielmassa perehdyn liikunnan arvioinnin haasteisiin opettajan näkökulmasta. Arviointi on opettajia ja opettajaopiskelijoita keskusteluttava aihe, joten halusin tarkastella sitä, mitä haasteita tutkimuksissa on löydetty liikunnan arvioinnissa. Liikuntaa opettavien opettajien koulutus vaihtelee runsaasti ja jotkut opettajat opettavat liikuntaa viiden opintopisteen kurssin perusteella. Luokanopettajaopiskelijana ja tulevana opettajana koin tärkeäksi tarkastella liikunnan arvioinnin haasteita opettajan näkökulmasta. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Liikunnan arvioinnin haasteista ei ollut kotimaista tutkimusta riittävästi, joten käytin tutkimuksessa myös kansainvälisiä artikkeleita. Aineistona tässä kirjallisuuskatsauksessa on seitsemän eri artikkelia, jotka olivat Suomesta, Ruotsista sekä Yhdysvalloista. Tulokset ja johtopäätökset. Tuloksista käy ilmi, että liikunnan arvioinnin haasteet ovat moninaisia ja kansainvälisesti osittain samansuuntaisia. Liikunnan arviointikriteerit olivat opettajien mielestä väljiä, tulkinnanvaraisia ja oppilaan osaamisen taso on hankalasti määriteltävissä niiden avulla. Lisäksi joillakin opettajilla oli puutteelliset tiedot ja taidot arviointiin ja he kokivat hankalaksi toteuttaa opetussuunnitelmaa erilaisissa opetusryhmissä. Fyysisen kunnon testaaminen oli opettajista ristiriitaista, koska sitä testataan, mutta ei käytetä arvioinnissa, vaikka se voisi tarjota objektiivisen tavan arvioida oppilaita. Arvioinnissa näkyi opettajien oma, henkilökohtainen mielipide ja opettajat eivät olleet samaa mieltä arviointikriteerien kanssa ja tämän takia saattoivat käyttää omia kriteereitään mieluummin arvioinnissa. Opetuksen käytännön toteutus myös hankaloitti arviointia, ja opettajat pelkäsivät arvioinnin toimivan lannistavana tekijänä oppilaan liikunnallisuuteen. Kurinpito-ongelmien vuoksi myös opettajat saattoivat antaa hyvin käyttäytyville oppilaille paremman arvosanan, vaikka osaaminen ei olisikaan hyvällä tasolla. Tulosten valossa on tärkeää tarjota lisäkoulutusta opettajille sekä opettajaopiskelijoille liikunnan arviointiin sekä varmistaa, että opettajat ymmärtävät arviointikriteerit sekä osaavat käyttää niitä ja myös perustavat arviointinsa niihin, eivätkä omaan henkilökohtaisiin mielipiteisiinsä.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa on tavoitteena tutkia millä keinoin lasten fyysistä aktiivisuutta voidaan lisätä varhaiskasvatuksessa ammattikirjallisuudesta esiin nousevilla keinoilla. Lapsella on luontainen tarve liikkua joka päivä ja suositus on kolme tuntia fyysistä aktiivista liikkumista, sisältäen kevyttä liikuntaa, reipasta ulkoilua sekä erittäin vauhdikasta fyysistä aktiivisuutta (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2016:21, s. 11). Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, joka on yksi kvalitatiivisen tutkimuksen metodi. Aineistoni koostuu ammattikirjallisuudesta, joka sisältää ohjeistuksia varhaiskasvatuksen liikunnan suunnitteluun ja sen lisäämiseen. Valikoimani aineisto antoi mahdollisuuden erilaisten näkökulmien muodostamiseen aiheestani, joilla fyysistä aktiivisuutta voidaan varhaiskasvatuksessa lisätä. Aineistoa hain internetistä ja hakusanoiksi valikoin fyysinen aktiivisuus, liikunta ja varhaiskasvatus. Analyysimenetelmänä käytin sisällönanalyysiä. Aineistoa analysoin ensin lukemalla sen huolellisesti läpi ja sitten luokittelin sen valitsemieni teemojen mukaisesti. Valikoimani teemat muodostuivat sen mukaan, mistä sain oleellisimman tiedon tutkimukseeni. Tulokset ja johtopäätökset. Varhaiskasvatus on erittäin tärkeässä roolissa lapsen fyysisen aktiivisuuden tukemisessa. Tuloksistani nousi esiin useita tapoja, joilla fyysistä aktiivisuutta voidaan tukea, kuten ulkoilu, omaehtoinen leikki, ympäristön merkitys ja kasvattajien merkitys. Yhdenvertaisuus lasten fyysisessä aktiivisuudessa varhaiskasvatuksessa ei kuitenkaan toteudu, sillä Szpunar ym. (2022) tekemä tutkimus osoittaa, että lasten fyysisen aktivisuuden näkyminen varhaiskasvatuksen päivittäisessä sisällössä on sidoksissa kasvattajien omiin henkilökohtaisiin mieltymyksiin ja asenteisiin liikuntaa kohtaan. Lapset voivat olla erittäin eriarvoisessa asemassa liikunnan määrän ja laadun suhteen varhaiskasvatuksessa. Kasvattajien roolilla lasten myönteiseen suhtautumiseen liikuntaa kohtaan on suuri merkitys.

Tavoitteet. Turvallisen oppimisympäristön tulisi olla jokaisen lapsen perusoikeus. Erilaiset opetustyylit vaikuttavat tutkimusten mukaan oppimisilmapiirin muodostumiseen ja psykologisen turvallisuuden rakentumiseen. On tärkeää saada tutkimustietoa erilaisten opetustyylien käytöstä opettajien tekemän työn tueksi. Kandidaatintutkielmassani tutkin ovatko eri opetustyylit yhteydessä psykologiseen turvallisuuteen ja turvattomuuteen liikuntatunneilla sekä mitkä opettajan käyttämistä opetustyyleistä ovat yhteydessä oppilaiden psykologiseen turvallisuuteen liikuntatunneilla. Aiempien tutkimusten perusteella oletan, että opetustyylien valinnalla on väliä sekä kiusaamisen ehkäisyn kannalta että turvallisen oppimisilmapiirin rakentamisen kannalta liikuntatunneille. Menetelmät. Toteutin tutkielmani integroivana kirjallisuuskatsauksena. Integroiva kirjallisuuskatsaus sopi tutkielmani tekoon, sillä pyrin löytämään jo tutkitusta tiedosta uutta tietoa. Aineistooni valikoitui kahdeksan tutkimusartikkelia, joista kaksi oli suomenkielisiä ja kuusi englanninkielisiä. Aineistot löysin Google Scholar -tietokannasta sekä aiheeseen liittyvien opinnäytetöiden lähdeluetteloita selaamalla. Aineiston analyysimenetelmänä toimi teorialähtöinen sisällönanalyysi, minkä avulla teemoittelin aineiston kategorioihin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmaani valikoitujen tutkimusten perusteella voidaan todeta, että opetustyyleillä oli merkitystä oppituntien ilmapiirin muodostumisessa. Tutkimuksista nousi esille erityisesti tehtäväsuuntautuneen oppimisilmapiirin tukevan oppilaiden psykologisia perustarpeita liikuntatunneilla. Kun ilmapiiri oli tehtäväsuuntautunut, koki oppilas todennäkököisemmin olonsa psykologisesti turvalliseksi. Parhaiten tehtäväsuuntautunutta oppimisilmapiiriä onnistuttiin luomaan käyttämällä oppilaan autonomiaa tukevia opetustyylejä. Kaikki aineistoni tutkimukset tukivat oppilaan autonomiaa korostavien opetustyylien käyttöä liikuntatunneilla mutta silti tutkimuksissa todettiin opettajien suosivan opettajakeskeisiä opetustyylejä. Tutkielmani aineiston perusteella opetustyylit olivat yhteydessä siihen, muodostuvatko liikuntatunnit ilmapiiriltään psykologisesti turvallisiksi.