Browsing by Subject "maahanmuutto"

Tämä tutkielma käsittelee Suomeen aikuisena muuttaneiden japanilaisten henkilöiden kokemuksia muutosta ja sen vaikutuksista elämään. Tutkielma osallistuu antropologiseen keskusteluun käsittelemällä erityisesti keskiluokkaisen muuttoliikkeen vaikutuksia ja uudelleentyöstämistä sekä jäämisen mahdollistamista. Keskeisin tutkimuskysymys on, minkälaisia kuuluvuuden käsityksiä Suomeen muuttaneiden japanilaisten kertomuksissa ilmeni. Kuuluvuuden lisäksi tutkielmassa analysoidaan holistisella otteella useita aiheita, kattaen kulttuurisen toiminnan, mielikuvien, vallan, kansallisuuden ja kansalaisuuden, yhteisöllisyyden sekä toimijuuden näkökulmia. Tutkielmassa tyypitellään ja luokitellaan havaintoja, jotka nousivat viidestä kahdenkeskisestä puolistrukturoidusta ja litteroidusta haastattelusta. Suomeen muuttamisen syyt liittyivät erityisesti arvostettuun ja tuettuun koulutukseen ja muihin positiivisiin mielikuviin Suomesta ja muista Pohjoismaista. Muuttoliikettä motivoivat erityisesti tuet ja ilmainen koulutus. Jäämistä hankaloittivat väliaikaiset oleskeluluvat, kaksoiskansalaisuuden mahdollisuuden puuttuminen ja suomen kielen oppimisen haasteet. Jäämistä mahdollistivat taloudellinen tuki, lasten koulutusmahdollisuudet, vakituinen työ, yhteisöihin osallistuminen, työn ja vapaa-ajan tasapaino sekä tyytyväisyys. Suomessa asumisen eduiksi koettiin esimerkiksi Japania parempi työn ja vapaa-ajan tasapaino, suurempi tasa-arvo ja matalampi hierarkia. Osallistujilla oli erilaisia, osin tilannesidonnaisia identiteettejä ja kuuluvuuden kokemuksia, jotka eivät vaikuttaneet liittyvän Suomessa vietetyn ajan pituuteen. Osallistujat osallistuivat vietetystä ajasta riippumatta suomalaiseksi, kansainväliseksi ja japanilaiseksi miellettyihin aktiviteetteihin ja yhteisöihin. Juhla- ja ruokakulttuuri olivat näkyvimpiä japanilaisen kulttuurin ilmenemismuotoja. Osallistujat suhtautuivat epäröivästi Suomen kansalaisuuden hakemiseen, sillä se tarkoittaisi Japanin kansalaisuudesta luopumista. Suomesta poismuuttamista kohtaan ei ollut vahvoja pyrkimyksiä.

Maahanmuuttajien kotoutumisen yhdeksi päämääräksi nähdään työllistyminen tulomaassa. Maahanmuuttajien osallistumista työelämään on tarkasteltu sosiaalitieteellisissä tutkimuksissa. Tässä pro gradu -tutkielmassa aihetta tarkastellaan sosiologisesta näkökulmasta käsin kuva-analyysin avulla. Kuvissa esiintyvät representaatiot maahanmuuttaja-työntekijöistä muokkaavat osaltaan asenteita, joita heistä muodostetaan. Samalla ne heijastavat jo olemassa olevia asenteita. Tutkimuksen aineisto kerättiin Helsingin Sanomien verkkosivujen tekstiarkistosta. Analysoitaviksi kuviksi valikoitui yhteensä 53 lehtikuvaa vuosilta 2014–2015, jotka on julkaistu maahanmuuttajien työelämään osallistumista käsittelevien lehtiartikkelien yhteydessä. Analyysin pääpaino on lehtikuvissa, mutta myös kuvien yhteydessä olevat tekstit otetaan huomioon tarkastelussa. Tutkielmassa kysytään, miten maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä esitetään lehtikuvissa. Aineistoa käytiin läpi aineistolähtöisen teemoittelun avulla tutkimalla kuvissa esiintyviä elementtejä. Kuvia vertailtiin keskenään ja ryhmiteltiin luokkiin niiden samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien perusteella. Aineisto on luokiteltu henkilökuviin sekä työntekokuviin. Työntekokuvien tarkastelu on analyysin keskiössä. Analyysi jakaantuu kolmen teeman ympärille, jotka ovat ruumiillisuus, materiaalisuus sekä vuorovaikutuksellisuus. Ruumiillisuuden osalta analyysissa sovelletaan Beverley Skeggsin (2014) kirjaamisen käsitettä. Pro gradu -tutkielmassa havaitaan, että useimmissa kuvissa työtä tekevänä maahanmuuttajana nähdään keski-ikäinen mies. Maahanmuuttajien näytetään työskentelevän kuvissa työelämän eri sektoreilla. Keskiluokkaisissa ammateissa työskentelevät maahanmuuttajat esitetään useimmiten henkilökuvissa poseeraamassa kameralle. Työväenluokkaisissa ammateissa toimivat henkilöt taas esitetään usein kuvissa suorittamassa fyysistä työtehtävää. Kuvia siivoustyöntekijöistä esiintyy aineistossa eniten. Tutkimuksessa havaitaan, että työntekokuvissa maahanmuuttaja-työntekijöiden representaatioissa toistuu ahkeruuden, kasvottomuuden ja yksinäisyyden esitykset. Työvälineillä on kuvissa merkittävä rooli työn kontekstin luojana. Maahanmuuttajien tekemää työtä ei kuitenkaan representoida pelkkien työvälineiden kautta, vaan kaikissa kuvissa nähdään ihmisen keho.

Muuttoliikkeen seurauksena yhä useampi yhteiskunta on monikulttuurinen. Globalisaatiosta aiheutuvat taloudelliset, poliittiset ja ekologiset muutokset lisääntyvät tulevaisuudessa entisestään. Eettinen vastuu on siirtynyt koskemaan kaikkia yhteiskuntia ja talouden muutokset ovat entistä kompleksisempia. Ongelmia on haastavampaa hoitaa ainoastaan lokaalisti. Yhteiskuntien kietoutuessa yhä tiiviimmin yhteen on vaikea ajatella tulevaisuutta, jossa olisi vain yhtä uskontoa, kulttuuria ja ajattelutapaa. Ensisijaisen tärkeää on varautua ennalta muutoksiin sekä yhteiskunnan väestölliseen integraatioon. Integraatio liittyy kiinteästi yhteiskunnalliseen kotouttamistyöhön, jota ohjataan osittain poliittisin päätöksin. Kotouttamistyö on kompleksinen ja monivaiheinen prosessi, jonka onnistumiseen vaaditaan useiden tahojen yhteistyötä. Oma tutkielmani käsittelee yhtä kotouttavaa toimintaa, kohtaamiskahviloita. Kohtaamiskahviloiden tarkoitus on lieventää ennakkoluuloja sekä tarjota tila erilaisten väestöryhmien kohtaamiselle. Ne ovat avoimia tiloja alueen asukkaille ja tarkoitus on, että paikalliset ihmiset voivat matalalla kynnyksellä tavata läheisen vastaanottokeskuksen asukkaita ja muita maahan muuttaneita. Tutkimukseni tavoite on selvittää, voiko kohtaamiskahvilatoiminta luoda pohjaa positiiviselle asennemuutokselle sekä miten toiminta lisää turvapaikanhakijoiden mahdollisuuksia sopeutua ympäröivään yhteiskuntaan. Tutkielmani on teorialähtöinen hyödyntäen metodologisina apuvälineinä sosiaalipsykologian teorioita ja kirjallisuutta. Tutkimustuloksieni perusteella kohtaamiskahviloilla on potentiaalinen mahdollisuus luoda uusi yhteinen yläsisäryhmä ja vähentää sitä kautta ennakkoluuloja puolin ja toisin. Tavoitteilla, joita yhteiskunta asettaa sen jäsenille, on merkitystä hyväksytyksi tulemisen tunteelle. Onnistuneen kotouttamisen kannalta uskontoa on pidetty yhtenä tärkeänä elementtinä identiteetin vahvistamisessa. Uskontodialogin rooli jäi kuitenkin vähäiseksi kohtaamiskahviloiden arjessa. Kyselytutkimukseni mukaan moni koki olevansa uskonnollinen, mutta uskonnollista keskustelua ei juurikaan käyty. Kyselytutkimukseni sekä etnografisen päiväkirjani tulokset antoivat kuitenkin viitteitä siitä, että kontaktin onnistunut laajeneminen koski myös muita kuin omaa väestöryhmää. Epäselväksi kuitenkin jäi, olisiko toiminnalla mahdollisuus vähentää uskonnollista diskriminaatiota laajemmalla tasolla. Sekä kyselytutkimus että etnografinen päiväkirja osittivat, että kohtaamiskahviloiden positiivinen ilmapiiri antoi maahanmuuttajille sekä paikalliselle väestölle voimavaroja. He kävivät kahviloissa mielellään ja monet kokivat saaneensa ystävyyssuhteita sekä kosketusta muihin kulttuureihin. Tällä voi olla vaikutusta siihen, kuinka hyvin ihminen sopeutuu omaan sosiaaliseen ympäristöönsä sekä hyväksytyksi tulemisen kokemukseen, jolla taas on positiivinen vaikutus identiteettiä voimistavana tekijänä.

Purpose The aim of this study is to examine the mental and social well-being of adolescents with an immigrant or culturally diverse background attending the final grades of secondary school. The focus of the analyses regarded comparison between first- (1st gen) and second-generation (2nd gen) immigrants based on depression and anxiety symptoms as well as experiences of social acceptance and rejection, the possibility to discuss personal concerns with someone and the possibility to discuss personal matters with parents. The association of these social factors as well as the immigrant background on the depression and anxiety symptoms was analysed. Internationally research results for 1st and 2nd regarding well-being have been contradictory, and in the USA researchers have been puzzled by the so-called immigrant paradox where, contrary to the theory of acculturation, 1st gen have been scoring higher in well-being measures relative to 2nd gen. This study builds its theoretical background in acculturative theory and research, which provides tools for examining the causes and consequences of well-being differences in 1st and 2nd generation adolescents with an immigrant background. The study explores ways to promote the well-being of culturally diverse adolescents in schools. Methods The data used in this study was acquired from the School Health Promotion survey 2017, comprising the data of 8th and 9th graders (N = 73 690). Mental well-being was assessed with PHQ-2 and GAD-7 scales. Social well-being was measured by a sum variable measuring experience in rejection and social acceptance, the possibility to discuss one’s concerns with someone and the possibility to discuss one’s personal matters with parents. Cross-tabulation, Welch’s T-test and logistic regression analysis was used in the data analyses. Results 1st gen showed significantly more mental health symptoms compared to 2nd gen. Furthermore, 1st gen scored lower on all social welfare measures. This is in line with the expectations of the acculturation theory, and thus immigrant paradox was not manifested in this study. As many as 42,1% of 1st gen report that they couldn’t discuss one’s worries to anyone and over a fifth of them hardly ever talked about their personal matters with their parents. In particular, social rejection hampered mental well-being, whilst experiences of social acceptance as well as the possibility to discuss with parents promoted mental well-being.

Tavoitteet. Maahanmuuttajataustaisten perheiden kotoutuminen ja integroituminen suomalaiseen yhteis-kuntaan on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen, mutta perheiden kokemuksia suomalaisesta var-haiskasvatuksesta on tutkittu yllättävän vähän. Tutkielmani tavoitteena on selvittää maahanmuuttajaperheiden näkemyksiä ja kokemuksia var-haiskasvatuksen vaikutuksesta kotoutumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Haluan myös sel-vittää maahanmuuttajavanhempien kokemuksia yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta, sekä yh-teistyöstä ja vuorovaikutuksesta päiväkodin henkilökunnan kanssa. Nyt tutkimuskontekstina olevan päiväkodin henkilökunnan mielestä maahanmuuttajataustaisten vanhempien kanssa teh-tävä yhteistyö on tuntunut ajoittain haasteelliselta. He kaipasivat uusia käytänteitä yhteistyöhön, joten tutkielman tarkoitus on myös selvittää, miten varhaiskasvatuksessa työskentelevät voisi-vat paremmin tukea maahanmuuttajaperheitä kotoutumisessa, vuorovaikutuksessa ja yhteis-työssä henkilökunnan kanssa sekä yhdenvertaisuuden saralla. Menetelmät. Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus ja aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaas-tatteluilla. Haastatteluiden teemat on muodostettu teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Analy-soin tutkimusaineiston teoriaohjaavaa analyysiä käyttäen. Tämä tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin Uudenmaan alueella päiväkodissa, jossa on paljon maahanmuuttajataustaisia per-heitä asiakkaana. Tutkimuksen aineisto kerättiin suoraan varhaiskasvatuksen maahanmuuttaja-taustaisten asiakasperheiden vanhemmilta haastattelun (narratiivin) muodossa. Aineisto koostuu viidestä narratiivista, jotka analysoitiin sisältöanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Kotoutuminen nähdään suomalaisen kielen ja kulttuurin opetteluna. Vanhempien ehkä suurin odotus päiväkodille oli se, että heidän lapsensa oppisi puhumaan suomea, koska he tietävät, kuinka suomen kielen osaaminen auttaa lapsia osallistumaan muiden lasten leikkeihin ja kuinka se auttaa heitä saavuttamaan tasavertaisemman aseman lapsiryhmässä. Suomen kielen oppimi-nen on tärkein asia lapsen kotoutumisessa suomalaiseen päivähoitoon ja yhteiskuntaan Tutki-muksen tulokset kertoivat, että vanhempien osallisuus varhaiskasvatuksessa rakentuu tiedon saannin, molemminpuolisen arvostuksen, henkilökunnan asenteen ja vanhempien oman aktii-visuuden kautta. Avoimella ja jatkuvalla vuorovaikutuksella sekä arjen pienillä teoilla on suuri merkitys vanhempien kokemaan osallisuuteen, sillä vanhemmat kokevat osallisuuden henkilö-kohtaisesti ja lähinnä oman lapsen kautta.

Tutkimus käsittelee maahanmuuttoon liittyviä kommentteja yhden suurimman tšekkiläisen uutissivuston (www.idnes.cz) keskustelufoorumilla. Tarkastelussa on 46 kappaletta www.idnes.cz -sivuston maahanmuuttoon liittyviä uutisia vuodelta 2017. Analyysissä on kiinnitetty erityistä huomioita uutisten kommenttiosioihin, joihin sivuston käyttäjät voivat jättää oman näkökantansa ja mielipiteensä uutisiin. Teoriataustana tutkimuksessa on käytetty diskurssianalyysiä nojaten erityisesti Arja Jokisen ym. teokseen Diskurssianalyysi: Teoria, peruskäsitteet ja käytäntö (2016) sekä Norman Faircloughin tuotantoon. Pääasiallisia tutkimuskysymyksiä on kaksi. 1. Minkälaista keskustelua maahanmuutosta käytiin Tšekin yhden suurimman verkkouutissivuston (www.idnes.cz) kommenttikentillä vuonna 2017? sekä 2. Minkälaisia diskursseja kommenteissa on havaittavissa? Tutkimus on tehty rajaamalla uutissivustolta vuonna 2017 ilmestyneet maahanmuuttoa koskevat uutiset, jotka liittyvät jollakin tavoin kohdemaahan Tšekkiin. Tämän jälkeen uutisten kommenttifoorumeilta on lajiteltu ja analysoitu käyttäjien jättämiä kommentteja diskurssianalyysia apuna käyttäen. Kommentit on tarkemmin luokiteltu seitsemään eri diskurssityyppiin ja analysoitavat uutiset aihepiireittäin viiteen eri osa-alueeseen. Aineistosta löytyneet seitsemän diskurssityyppiä ovat: ksenofobian ja epäluulon diskurssi, uhan diskurssi,”not in my backyard” -diskurssi, vapauden diskurssi, rasismin vastainen diskurssi, vastuun diskurssi sekä hyödyn diskurssi. Analyysin pohjalta voidaan tehdä monia johtopäätöksiä, mutta tutkimusta ei voida pitää minkäänlaisena yleispätevänä kuvana tšekkiläisten asenteista maahanmuuttoa kohtaan, vaan ainoastaan diskurssianalyysinä tietyistä internetissä käydyistä keskusteluista hyvin rajatulla käyttäjäkunnalla, aikavälillä ja foorumilla. Kommenttikenttien keskustelu on hyvin polarisoitunutta, ja maahanmuuttovastaisuus sekä ksenofobia näkyy kommenteissa selkeästi. Eriäviä mielipiteitäkin kuitenkin esitetään vetoamalla erityisesti vastuun diskurssiin. Kommenteissa hyvin usein myös erotellaan maahanmuuttajat niin sanottuihin toivottuihin (muun muassa slovakialaiset ja ukrainalaiset) ja ei-toivottuihin (erityisesti islaminuskoiset ja afrikkalaiset). Tällaisella jaottelulla voi olla hyvin negatiivisia seurauksia. Analysoitavista uutisista on lisäksi huomattavissa Tšekin politiikan maahanmuuttokriittisyys ja sen vaikutus yleiseen ilmapiiriin.

Tässä Pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan, miten eduskunnassa keskustellaan maahanmuutosta, maahanmuuttajista ja kotoutumisesta. Tutkimuksen aineistona on eduskunnassa 4.9.2018 käyty lähetekeskustelu hallituksen esityksestä uudeksi kotoutumislaiksi. Keskustelun pöytäkirja on avoimesti saatavilla eduskunnan internetsivuilla. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa sosiaalinen konstruktionismi. Analyysimenetelmänä on käytetty retorista diskurssianalyysiä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia merkityksiä maahanmuutolle, maahanmuuttajille ja kotoutumiselle keskustelussa annetaan ja miten näitä merkityksiä vahvistetaan erilaisin retorisin keinoin. Tutkimuksessa havaitaan, ettei keskustelu ole yksiselitteisesti maahanmuuton vastustamista ja puolustamista, vaan siinä asemoidutaan kolmeen erilaiseen argumentaatiopositioon, jotka ovat osin limittyviä ja osin toisilleen vastakkaisia. Nämä positiot on nimetty vastustus- ja ongelmapuheeksi sekä kotouttamisen kehittämispuheeksi. Vastustuspuheessa erityisesti humanitaarinen maahanmuutto määrittyy vastustettavaksi asiaksi ja se esitetään uhkana taloudelle, kulttuurille ja yhteiskunnalle. Retoriikka nojaa usein ääri-ilmaisuihin. Maahanmuuttajille luodaan erilaisia kategorioita, joihin liitetään pääosin negatiivisia ominaisuuksia. Kotouttamisen katsotaan usein väistämättä epäonnistuvan ja se mielletään assimiloitumiseksi, jossa vastuu on maahanmuuttajalla itsellään. Ongelmapuheessa maahanmuutto näyttäytyy ongelmana, jota tulee kyetä hallitsemaan. Vastustuspuheen tavoin maahanmuuttajien kategorisointi on yleistä. Puhe on usein nationalistiseen diskurssiin nojautuvaa. Vastuu kotoutumisesta pysyy maahanmuuttajalla, mutta myös yhteiskunnan vastuu tunnistetaan. Kotoutuminen nähdään ensisijaisesti rakenteelliseksi. Kotouttamisen kehittämispuheessa pääpaino on maahanmuuton sijaan kotouttamisessa. Maahanmuutto määrittyy puolustettavaksi asiaksi, josta on tarpeen puhua vain, jos sen oikeutus on ensin erikseen kyseenalaistettu. Puhe kotouttamisesta on toisaalta byrokraattisiin käytäntöihin keskittyvää, mutta toisaalta mukaan tulee kotoutumisen sosiokulttuurinen näkökulma, ja erityisesti sosiaaliset verkostot nähdään tärkeäksi kotouttavaksi elementiksi. Keskustelun pääpaino on maahanmuuton aiheuttamissa uhkissa ja ongelmissa ja stereotypisoivien kategorioiden rakentamisessa. Vastustus- ja ongelmapuheessa hyödynnetään uusrasismille tyypillisiä puhestrategioita ja monissa näihin positioihin asemoituvissa puheenvuoroissa rakennetaan ennakkoluuloja ja turvattomuutta. Toisaalta maahanmuuttoa asetutaan keskustelussa myös puolustamaan syrjintää vastustaen. Vuorovaikutus puheenvuorojen välillä on kuitenkin monin paikoin vähäistä, eikä esitettyjä uhkakuvia juurikaan kyseenalaisteta. Kaikissa argumentaatiopositioissa nostetaan esiin maahanmuuttajanaisten alisteiseksi hahmottuva asema sekä taloudellinen diskurssi. Lisäksi taloudelliset näkökulmat nousevat esiin kaikissa argumentaatiopositioissa. Kielitaito ja työelämään pääsy nähdään tärkeimmiksi kotoutumisen osatekijöiksi. Rakenteelliseen sosiaalityöhön nojaten tutkimuksen tulokset haastavat sosiaalityöntekijöitä tuomaan esiin erilaisten ulossulkevien mekanismien ja yleistävien kategorioiden vaikutukset maahanmuuttajien kotoutumiseen sekä toimimaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta syrjimistä vastaan.

Vuonna 2015 Suomessa alkoi niin kutsuttu pakolaiskriisi, joka näkyi vahvasti julkisessa keskustelussa yhteiskunnassa. Keskustelusta saattoi havaita selvän jakolinjan turvapaikanhakijoihin myönteisesti ja kielteisesti suhtautuvien välillä. Ajoittain keskustelussa esiintyi väitteitä kansanedustajien tiukentuneista maahanmuuttolinjauksista pakolaiskriisin aikana. Samanaikaisesti esitettiin väitteitä, että aikaisemmin vallinnut poliittinen ilmapiiri on johtanut vapaampaan maahanmuuttopolitiikkaan. Tässä tutkielmassa paneudutaan eduskunnassa esiintyneeseen vastaavaan jakolinjaan, ja miten se on mahdollisesti ilmennyt. Tarkastelun alla on, minkälaista keskustelu on ollut maahanmuutosta pakolaiskriisin aikana ja ennen sitä. Tätä varten tutkielmassa tehdään ajallista vertailua eduskunnassa esiintyneissä maahanmuuttokehyksissä. Tutkielmassa hyödynnetään kehysteoriaa, jonka avulla selvitetään minkälaisia kansanedustajien kirjallisissa kysymyksissä esiintyneet kehykset ovat, ja miten ne eroavat eri ajanjaksojen välillä. Kehyksien avulla on mahdollista selvittää, miten kansanedustajat ovat itse tulkinneet maahanmuuttoa, sekä minkälaisen tulkinnan he ovat halunneet välittää muille kansanedustajille ja vastaanottajille. Teoreettinen viitekehys koostuu aikaisemmasta kehystutkimuksesta, sekä tarkemmin maahanmuutosta tehdystä kehystutkimuksesta. Tutkielman analyysissa käytetään jo olemassa olevaa maahanmuuttokehysten kategorisointia. Aineisto koostuu kansanedustajien maahanmuutosta tehdyistä kirjallisista kysymyksistä. Analyysissa tarkastellaan kahta eri ajanjaksoa, pakolaiskriisiä ja vuosia 2004–2006, sekä vertaillaan niissä esiintyneitä maahanmuuttokehyksiä keskenään. Menetelmänä analyysissa käytetään sisällönanalyysia, jonka avulla kansanedustajien kirjallisista kysymyksistä etsitään siinä esiintyneitä maahanmuuttokehyksiä. Analyysissa havaittiin eroavaisuuksia vuosien 2004–2006 ja pakolaiskriisin aikaisissa maahanmuuttokehyksissä. Vuosina 2004–2006 painottuivat kehykset, joissa tahdottiin parantaa maahanmuuttajien asemaa yhteiskunnassa, ja maahanmuuttajat nähtiin myönteisenä resurssina yhteiskunnan toiminnan kannalta. Toisaalta vuosina 2004–2006 esitettiin myös, että ulkomaalainen työvoima voi olla uhka suomalaisille työmarkkinoille. Pakolaiskriisin aikana ilmeni myös huoli maahanmuuttajien, lähinnä turvapaikanhakijoiden, aseman heikkenemisestä. Kuitenkin kyseisten kehysten määrä laski selvästi vuosista 2004–2006, ja niiden osuus kaikista esiintyneistä kehyksistä pakolaiskriisin aikana oli selvästi vähäisempi. Pakolaiskriisin myötä kirjallisissa kysymyksissä esiintyi entistä enemmän maahanmuuttoon kielteisesti suhtautuvia kehyksiä. Aineistossa näkyi pakolaiskriisin aikana selvästi enemmän huoli turvallisuustilanteen heikkenemisestä ja sosiaaliturvajärjestelmän hyväksikäytöstä. Pakolaiskriisin myötä on tapahtunut selkeä muutos kirjallisissa kysymyksissä esiintyneissä maahanmuuttokehyksissä. Muutos on voinut tapahtua eri syistä, yksi syy on perussuomalaisten kansaedustajien määrän merkittävä kasvu, sillä perussuomalaiset ovat profiloituneet maahanmuuttoa vastustavana liikkeenä. Toiseksi taloudellinen tilanne Suomessa on ollut heikko pakolaiskriisin aikana, millä voi nähdä olevan vaikutusta kansanedustajien halukkuuteen puolustaa vapaampaa maahanmuuttopolitiikkaa. Maahanmuuttopoliittisissa linjauksissa on esiintynyt pakolaiskriisin aikana selvästi enemmän kriittisiä linjauksia, joita ei ole aikaisemmin hirveästi havaittavissa aineiston vertailukohdasta. Aikaisempi yksipuoliselta vaikuttava maahanmuuttopoliittinen linjaveto eduskunnassa on saattanut aiheuttaa kriittisten äänenpainojen määrän kasvun, sillä kriittiselle maahanmuuttolinjalle on voitu nähty olevan poliittista tilausta kansalaisten keskuudessa.

Teknologian kehityksellä on tutkimuskirjallisuuden mukaan ollut suuri vaikutus yhteisöjen syntyyn, ja joidenkin tutkijoiden mukaan yhteisöllisyys on vaarassa kadota ja kaatua postmodernin ajan yksilöllisyyden ihanteen tieltä. Toiset tutkijat taas ovat sitä mieltä, että yhteisöllisyys ei ole kadonnut, vaan se on muuttanut muotoaan – ihmiset voivat muodostaa yhteisöjä myös välittyneesti, vaikka eivät olisi koskaan tavanneet toisiaan kasvotusten. Tutkimuksessa tarkastellaan internetissä toimivaa maahanmuuttokriittistä Hommaforum-yhteisöä kahdesta näkökulmasta: sen pohjalta, millaisia yhteisöllisiä piirteitä internetissä syntyneessä yhteisössä yhteisöllisyyttä käsittelevän teoreettisen viitekehyksen valossa on, ja miten sen voi nähdä toimivan Pierre Rosanvallonin (2008) ajatusten mukaisesti vastademokraattisena toimijana maahanmuuttopolitiikan osalta aikana, jolloin politiikka on hyvin epäpoliittista. Tutkimuksessa käytetään aineistona kymmentä Hommaforumin jäsenen haastattelua ja havaintopäiväkirjaa, joka on kirjoitettu foorumilaisten kokoontumisten pohjalta vuoden 2012 aikana. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytetään teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Tämä tutkimus osoittaa, että maahanmuuttokriittisen ryhmän yhteisyys muodostuu samanmielisten jäsenten yhteisten symboleiden ja rituaalien ympärille, jotka ovat keinoja erottautua muista ryhmistä – sen voidaankin ajatella olevan kuvan äärelle muodostunut maahanmuuttokriittinen heimo, jonka tyylin luovat omasta ryhmästä luodut positiiviset symbolit ja muista ryhmistä käytetyt negatiiviset symbolit. Internet on myös turvallinen alusta maahanmuuttokriitikoille kokoontua, sillä samanmielisten jäsenten ei tarvitse pelätä leimautuvansa rasisteiksi. Hommaforumille aluksi muodostunutta yhteisyyttä voi kuvata välittyneeksi ja symboliseksi, mutta se on muuttunut myös toiminnalliseksi yhteisyydeksi, kun jäsenet ovat alkaneet tapailla toisiaan. Hommaforum-yhteisö toimii internetissä myös poliittisena muotona. Maahanmuuttokriitikoiden voidaan nähdä toimivan vastademokraattisena liikkeenä, joka toimii maahanmuuttopolitiikkaan liittyvien asioiden ja uutisten valvojana, ilmiantajana ja arvostelijana. Maahanmuuttokriitikot voidaan siis nähdä maahanmuuttopolitiikkaan liittyvien ongelmien ja maahanmuuttoon liittyvien epäkohtien hälyttäjinä, jotka kritisoivat jatkuvasti maahanmuuttopolitiikan päättäjiä, uutisointia ja esimerkiksi sosiaalietuuksien väärinkäytöksiä. Foorumille onkin muodostunut eräänlaista vasta-asiantuntijuutta, koska vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen ja mediaan ei luoteta. Vasta-asiantuntijuus on vastakkaista 'valtavirtamedian' ja poliittisten päättäjien asiantuntijuudelle. Internet antaa maahanmuuttokriitikoille tärkeän ja tarpeellisen kanavan tuoda ilmi kritiikkiä ja pettymystä vallitsevaa maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan, ja kritiikin ja painostuksen ansiosta epäkohtiin voidaan poliittisellakin tasolla puuttua paremmin. Vaikka maahanmuuttokriittisen yhteisön toiminta perustuu maahanmuuttopolitiikan kritiikkiin, eikä varsinaisesti maahanmuuttajien kritisoimiseen, jatkuvan ilmiannon, arvostelun ja epäilemisen vaara on se, että arvostelu muuttuu miltei pakonomaiseksi arvosteluksi päättäjiä, medioita ja huomaamatta myös yksittäisiä maahanmuuttajaryhmiä kohtaan. Internet on siis tärkeä ja hyödyllinen kanava monelle maahanmuuttokriitikolle osallistua poliittiseen keskusteluun, mutta positiivinen pyrkimys arvostella ja kritisoida vallankäyttöä muuttuu helposti pakonomaiseksi ja populistiseksi syyttelyksi.

Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka suhtautuminen maahanmuuttoon ilmenee äidinkielen ylioppilasesseissä. Tutkielmassa selvitetään, millaisten tekstuaalisten kielen piirteiden kautta aineiston tekstit välittävät suhtautumista aiheeseen. Analyysissa eritellään, kuinka suhtautuminen maahanmuuttoon välittyy asennoitumisen ja sitoutumisen ilmausten kautta. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on suhtautumisen teoria, joka pohjautuu systeemis-funktionaaliseen kielioppiteoriaan. Analyysissa on hyödynnetty suhtatutumisen teorian käsitteitä. Tutkielma asettuu tekstintutkimuksen kenttään ja tutkimusmetodina on tekstianalyysi. Aineisto koostuu 95 äidinkielen ylioppilaskokeessa vuosina 2011−2012 kirjoitetusta esseekoevastauksesta, joissa käsitellään jollain tavalla maahanmuuttoa. Aineistoa on yhteensä kolmelta eri tutkintokerralta. Aineisto on saatu tutkimustarkoitukseen Ylioppilastutkintolautakunnalta. Tutkielmassa osoitetaan, että suhtautuminen maahanmuuttoon välittyy äidinkielen ylioppilasesseistä monien tekijöiden kautta. Suhtautumista ilmaistaan aineiston teksteissä maahanmuuton, maahanmuuttajien ja heidän toimintansa arvottamisella sekä tunteiden ilmaisulla maahanmuuttoaiheesta. Tutkielmassa osoitetaan myös, että maahanmuutosta ja maahanmuuttajista konstruoidaan teksteissä kuva uhkana tai hyötynä, mikä tuo esiin teksteissä ilmenevää suhtautumista. Lisäksi tutkielmassa osoitetaan, että sitoutumalla erilaisiin näkemyksiin maahanmuutosta kirjoittajat ilmaisevat suhtautumista aineiston teksteissä. Tähän liittyvät olennaisesti ilmaisut, joilla kirjoittajat eivät osoita sitoutuvansa tiettyihin näkemyksiin. Sitoutumiseen liittyy myös teksteissä käytetty me-retoriikka, jolla osoitetaan suhtautumista maahanmuuttoon. Sitoutumisen ilmaisut tuovat esiin sitä, kuinka teksteissä suhtaudutaan niihin tuotuihin muihin ääniin. Tutkielman lähestymistapa poikkeaa aikaisemmasta maahanmuuttodiskurssin tutkimuksesta, sillä siinä on käytetty aineistona tekstejä, joita ei ole tarkoitettu julkaistaviksi. Tutkielma valottaa sitä, kuinka suhtautuminen maahanmuuttoon välittyy äidinkielen ylioppilasesseiden muodostamassa koetekstilajissa. Tutkielma osoittaa myös, kuinka suhtautumisen teorian käsitteitä on mahdollista soveltaa suomenkielisen tekstiaineiston analysoimiseen.