Browsing by Subject "maskuliinisuus"

Tutkimuksessa tarkastellaan sukupuoleen liittyviä poliittisia teorioita perussuomalaisten äänestäjissä. Sukupuoliaspekti on aiheellinen perussuomalaisten miesvoittoisuuden ja konservatiivisen arvopohjan perusteella. Tutkimuksessa kartoitetaan ensinnäkin, löytyykö perussuomalaisten nais- ja miesäänestäjien väliltä sukupuolikuilua liittyen sijoittumiseen poliittiselle vasemmisto–oikeisto -akselille. Toiseksi tutkitaan perussuomalaisten nais- ja miesäänestäjien sukupuolenmukaista äänestämisestä ja lopuksi huomio kohdistetaan sukupuolistereotypioiden tarkasteluun perussuomalaisten äänestäjissä. Tutkimusaineistona on kansallinen eduskuntavaalitutkimusaineisto, joka on kerätty vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Tutkimuksen menetelmät ovat kvantitatiivisia: keskeisimpinä menetelminä käytetään ristiintaulukointia, keskiarvotarkastelua sekä logistista regressioanalyysiä. Moderni sukupuolikuiluteoria, jonka mukaan naisäänestäjät ovat miesäänestäjiä vasemmistolaisempia, ei saa tulosten perusteella vahvistusta. Sen sijaan perussuomalaisia miesäänestäjiä voidaan tulosten valossa pitää keskimääräistä miesäänestäjää vasemmistolaisempina. Toiseksi perussuomalaisten nais- ja miesäänestäjillä on valintaa ohjaava sukupuolimieltymys äänestää miespuolista ehdokasta. Tässä suhteessa perussuomalaisten äänestäjät eroavat muiden puolueiden äänestäjistä. Lopuksi tulokset osoittavat, että tietyt sukupuolistereotypiat ovat osa perussuomalaisten äänestäjiä. Stereotypiat miehistä parempina päätöksentekijöinä ja parempina talouspolitiikan ja maahanmuuttopolitiikan käsittelijöinä selittävät puoluevalintaa. Perussuomalaisten naisäänestäjien osalta kuitenkin ainoastaan stereotypia miehistä parempina maahanmuuttopolitiikassa on tilastollisesti merkitsevä. Tutkimuksessa pohditaan selityksiä perussuomalaisten miesäänestäjien vasemmistolaisuuteen sekä stereotypioiden vaikutusta perussuomalaisten äänestäjien valintaa ohjaavaan sukupuolimieltymykseen äänestää miespuolista ehdokasta. Jos sukupuolistereotypiat selittävät perussuomalaisten naisäänestäjien valintaa ohjaavaa sukupuolimieltymystä, perussuomalaisia naisäänestäjiä voidaan pitää poikkeuksellisina äänestäessään ennemmin konservatiivisten arvojen kuin sosiaalikysymysten perusteella. Tuloksista huokuu ensinnäkin perussuomalaisen puolueen maskuliinisuus ja traditionalismi, mutta toisaalta puolueen äänestäjät ovat suhteellisen maltillisia poliittisella vasemmisto–oikeisto –akselilla. Perussuomalainen puolue on onnistunut yhdistämään poliittisen työväenluokkaisen vasemmiston sekä konservatiivisen oikeiston. Tutkimus antaa uutta tietoa perussuomalaisten nais- ja miesäänestäjistä. Yllättävimmät tulokset ovat perussuomalaisten miesäänestäjien vasemmistolaisuus ja perussuomalaisten naisäänestäjien valintaa ohjaava sukupuolimieltymys. Sukupuolistereotypioiden osalta tulokset eivät ole kovin yllättäviä, mutta ainutkertaisia ja erittäin merkittäviä nykypäivänä, koska perussuomalaisten äänestäjät ajattelevat muiden puolueiden äänestäjiä todennäköisemmin miesten olevan naisia parempia politiikassa, joten perinteisiä sukupuolistereotypioita voidaan pitää osana perussuomalaisten äänestäjien puolueidentifikaatiota. Tulokset osoittavat, että perinteisiä sukupuolistereotypioita politiikassa on edelleen olemassa ja ne eroavat puolueen mukaan, joten sukupuoleen liittyvät poliittiset ongelmat ovat ajankohtaisia ja aiheuttavat edelleen poliittista vastakkainasettelua.

Tässä pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Pyhyyslain välittämää kuvaa ihanteellisesta maskuliinisuudesta. Maskuliinisuuksien tutkimus on ollut osa raamatuntukimusta jo muutaman vuosikymmenen ajan, ja erityisesti viime vuosina kiinnostus Raamatun miestoimijoihin ja miestoimijuuteen on ollut kasvava trendi. Papillista maskuliinisuusihannetta on kuitenkin tarkasteltu vasta vähän, joten siksi pureudun tutkielmassani siihen. Teoreettisena viitekehyksenä minulla on sukupuolentutkimus, erityisesti kriittinen miestutkimus. Tarkastelen Pyhyyslain maskuliinisuusihannetta Judith Butlerin performatiivisen sukupuolenteorian ja R.W.Connellin hegemonisen maskuliinisuuden teorian avulla. Connellin teorian mukaan maskuliinisuuksia on monia ja ne ovat hierarkkisessa suhteessa toisiinsa. Hegemoninen maskuliinisuus on tietyn aikakauden ja kulttuurin sillä hetkellä hallitsevassa asemassa oleva maskuliinisuuden ihanne. Tavoiteltu maskuliinisuus rakentuu yhteisön sääntöjen ja normien puitteissa. Pyhyyslain konteksti on eksiilin ajasta toipuva yhteisö, joka vielä sekä rakentaa järjestystä sisältä päin, että luo rajoja suhteessa ulkomaailmaan. Tarkastelen tekstiä yhteisön rakentumisen näkökulmasta Mary Douglasin kategoriateoreettisen teorian avulla. Tutkimusaineistona on Pyhyyslain seksuaalikiellot. Tarkastelen niitä kriittisen lähiluvun kautta ja esitän niistä oman käännökseni. Seksuaalikiellot maalaavat kuvan ihanteellisesta maskuliinisuudesta ja osoittavat miehen paikan yhteisössä. Erityisen tarkastelun kohteeksi nostan miehenmakaamiskiellon (Lev. 18:22 ja 20:13), jota on perinteisesti pidetty yleisenä homoseksuaalisen käyttäytymisen kieltona. Tutkielmassani kyseenalaistan tuon tulkinnan ja pyrin osoittamaan, että enemmän kuin seksistä tai seksuaalisuudesta, kiellossa on kyse sukupuolisuudesta ja sen performanssista. Raamatun maailmassa sukupuoliroolit ja roolihierarkia ovat yhteisössä merkittävässä asemassa. Sukupuoliero edustaa järjestystä, roolien sekoittaminen kaaosta. Kahden miehen välisessä seksissä vain toinen voi toteuttaa luonnollisena pidettyä sukupuolirooliaan, toisen osaksi jää feminiininen rooli. Miehen maskuliinisuuden vieminen pakottamalla hänet naisen rooliin on vakava rikkomus. Se on merkki vallasta ja alistamisesta. Kielletyssä aktissa kumpikin osapuoli demonstroi rooliaan väärin: toinen alistamalla, toinen alistumalla. Roolien rajat murtuvat ja päästävät kaaoksen sisään.

In all times and in every culture, there has been mutual consensus about the norms that define what kind of features has been seen feminine, masculine or gender neutral. The purpose of this research was to describe thru applied statistic methods what kind of features Finnish parents of 0-6-years-old children consider masculine, feminine of neutral in children’s clothes. Besides this question the research aimed to reveal how children’s clothing is considered to effect on the development of one’s identity, what is parents’ view on social norms and does one’s age, education or residential area effect on how they view the gender aspect of children’s clothes. The research was carried out as an internet survey in Mars 2017. The link to survey was shared on Facebook, in various kinds of parenting groups as well as on private users’ walls. After the raw data was defines, the sample of participant was 2130. In the analysis both SPSS 24 and Excel were used as well as manual analyzing. The research data showed that most of the participants considered survey’s clothes gender neutral, but still there were some clear features that were seen gendered. E.g. darker shades of blue and vehicles were associated with masculinity, whereas different shades of pink and floral prints were connected to femininity. Furthermore, the clothes connected primarily to femininity had higher percentage of feminine answers than what those connected primarily to masculinity had answers for masculine. The statements about social norm and identity development reviled that clothes are seen to effect on child’s identity, though emphasising child’s own will of choice. The answers also show that the traditional norms are recognised, but simultaneously it is evident that the outlook on them is on change. The underlying factors of the participants did not seem to have remarkable effect on how they viewed the clothes. Nevertheless, those participants with higher education or who lived in Uusimaa region were slightly more likely to consider clothes gender neutral than other participants of the survey. The theme for the research could be taken further thru many ways by changing the research frame, e.g. focusing on children’s clothes of different age groups or on the models and patterns of children’s clothes.

My Bachelor`s Thesis’ aim is to research boys’ masculinity and contruction of gender in primary schools. The topic of this research was rised by a personal interest and a topical conversation linked to Finnish National Curriculum in 2014. My first research question is the following: how does expression of gender, specifically masculinity, construct? The second research question is linked to how do primary school students express masculinity. The topic was researched as a literature review that focused on literature of the theme and research published in the 21st century. According to the thesis, one can suggest that the expression of gender is constructed in its given social definitions. Expression of gender is doing and it respresents gender. Masculinity is often connected to a male body, although body does not define how a person expresses their gender. It can be stated that there are many masculinities and the one that has the most power is called hegemonic masculinity. Hegemonic masculinity is implicated in example to strength and being athletic. Expression of gender by primary school students can be devided into different categories in which, even in boys maculinities, hegemonic masculinity is in the top of the hirearchy. Hegemonic masculinity is implicated in the same charactesteristics as adults’ hegemonic masculinity, but for boys it is something that is seeked in the development process because a primary school student can not express all the charesteristics of hegemonic masculinity. Teachers often maintain hegemonic masculinity subconsciously. Cultural and socio-economical background are also some of the qualities that have an impact on masculinities and their expression.

Vuonna 1979 perustettiin Helsingissä rockyhtye Hanoi Rocks, josta kypsyi muutaman vuoden ajan Suomen musiikkikenttää ravisuttava ilmiö. Vaikka suomenkielinen rock eli kulta-aikaansa punk-huuman hiipuessa, tähtäsi ja uhosi Hanoi Rocks valloittavansa maailman englanninkielisellä musiikillaan, minkä se myös tekikin suomalaisyhtyeille ennennäkemättömässä mittakaavassa. Hanoi Rocks kuulosti ja erityisesti näytti Suomen rockmaailmassa erilaiselta: heidän ulkokuoreensa kuuluivat värikkäät vaatteet, huivit, meikit ja lakatut tukat, jollaisia ei suomalaisyhtyeillä muuten nähty. Haastatteluissa he kehuskelivat niin musiikillisesta kuin muustakin suosiostaan erityisesti naisten keskuudesta, samalla kuitenkin vihjaillen homoseksuaalisuuden teemoilla. Tällainen mieskuva oli uudenlainen suomalaisella rockkentällä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia vuosina 1979-1985 aktiivisena toimineen Hanoi Rocksin miesrepresentaatiota 1980-luvun alun Suomen kontekstissa ja siihen suhtautumista erityisesti erilaisissa medioissa. Medioiden reaktioista tulkitaan niitä rajoja, joita Hanoi Rocks rikkoi. Tutkimuksessa halutaan tulkita sitä, miten yhtyeen ulkoinen olemus sekä käytös istui aikakauden Suomen maskuliinisuuden malliin. Jotkut asiat yhtyeen olemuksessa provosoivat ja puhututtivat. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitkä ne ominaisuudet olivat ja miksi. Näin luodaan populaarimusiikkikulttuurin kautta kuvaa siitä, millaisia olivat 1980-luvun alun maskuliinisuuden mallit Suomessa. Pääaineistona tutkimuksessa käytetään kolmea eri lehteä: rocklehti Soundia, nuorisolehti Suosikkia sekä Helsingin Sanomia. Maskuliinisuuden malleja lähestytään aiemmasta tutkimuksesta tuttujen käsitteiden kautta. Avainkäsitteinä ovat maskuliinisuus, feminiinisyys sekä homous. Kahdesta ensimmäisestä on kirjoitettu valtavasti erityisesti sukupuolentutkimuksen, queer-tutkimuksen ja feministisen tutkimuksen aloilla. Homous-teema on noussut tutkimukseen aineiston kautta - se on toistuva teema lehtiartikkeleissa - ja myös sitä on tuettu aiemmalla kirjallisuudella. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu tähän tutkimusperinteeseen, erityisesti Katie Milestonen ja Anneke Meyerin, Judith Butlerin, Nikki Sullivanin sekä Kai Åbergin ja Lotta Skaffarin tutkimuksiin ja teoreettisiin viitekehyksiin. Tutkimusmetodina käytetään diskurssianalyysia. Kyseinen menetelmä on luonnollinen valinta tutkimukselle, jossa tutkitaan sosiaaliseen todellisuuteen liittyviä ilmiöitä kirjoitetun tekstin kautta. Erilaiset miehen mallit ja muut sosiaaliset konstruktiot ovat aikaan ja paikkaan sidonnaisia, ja niitä toisinnetaan ja mukautetaan käytetyssä kielessä. Media, ja 1980-luvulla erityisesti printtimedia, on tärkeässä roolissa siinä, mitä ja miten erilaisia ja asioita tuodaan esille ja miten niihin suhtaudutaan. Hypoteesina tutkimukseen onkin, että media toisaalta peilaa vallitsevia arvoja ja asenteita ja toisaalta myös luo niitä. Hanoi Rocks on siihen oiva esimerkki.

Tämän tutkielman tavoitteena on valottaa 1900-luvun alun brittiläisten suffragettien ajatuksia kasvissyönnistä sekä tarkastella niitä tapoja, joilla kasvissyöntiä heidän keskuudessaan sukupuolitettiin vuosina 1909-1918. Tutkimuksen keskiössä on militantin Women’s Freedom League -yhdistyksen (tästä eteenpäin WFL) The Vote- lehdessä käydyt keskustelut kasvissyönnistä sekä siihen läheisesti liittyvä muu kirjoittelu aiheesta. Sukupuoli-käsitteen määrittelyssä on hyödynnetty Judith Butlerin teoriaa sukupuolen performatiivisuudesta sekä sen jatkuvasti muokkautuvasta rakenteesta. Tutkimuksen tarkoituksena on pohtia sukupuolen merkitystä kasvissyönnistä käydyissä keskusteluissa ja vastata kysymyksiin siitä, miten kasvissyöntiin ja myös sen vastakohtaan, lihansyöntiin, liitettiin ajatuksia feminiinisyydestä, maskuliinisuudesta sekä myös feminismistä. Lisäksi tutkielma tarkastelee kasvissyönnin asemaa WFL:n virallisessa toiminnassa. Tutkimuksessa analysoin sukupuoleen sekä feminiinisyyteen ja maskuliinisuuteen liittyviä käsitteitä, joita näiden kasvissyöntiin liittyvien kirjoitusten kautta nousee esiin tutkimuskirjallisuuden avulla. Aineistona toimi The Vote -lehden lisäksi myös muita WFL:n jäsenten tai toisten The Vote -lehdessä esiintyneiden naisten kirjoituksia kasvissyönnistä tai sitä sivuten. Tämän lisäksi vastapainona suffragettien kirjoituksille on käytetty Daily Mirror -lehteä sekä kahta miespuolisen kirjoittajan aikalaisteosta kasvissyönnistä. Osoitan tutkimuksessani, että kasvissyönti oli näkyvässä roolissa sekä WFL:n lehdessä että sen virallisessa toiminnassa, vaikkakaan ei voida olettaa sen olleen yhdistyksen enemmistöä edustava aate. Siinä missä kasvissyönti on jo aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty suffragettien toimintaan, syventää tämä tutkimus ymmärrystä nimenomaan WFL:n sisäisestä kasvissyöntiaktivismista ja -kirjoittelusta. Tutkimuksen kautta ilmenee, että kasvissyönti oli näkyvää sekä WFL:n jäsenten keskuudessa kuin myös yhdistyksen hallinnollisella tasolla. Kasvissyönti oli huomattavassa asemassa WFL:n toiminnassa: yhdistyksen perustamat kahvilat ja ravintolat tarjoilivat periaatteellisista syistä pelkästään kasvisruokaa ja mainostivat myös kursseja joissa opetellaan kasvisruoan valmistamista. Myös WFL:n kaupallisessa toiminnassa nimenomaan kasvisruoan merkitys korostui. WFL tarjosi myös luentoja ja ruoanlaittodemonstraatioita aiheeseen liittyen. Kasvisruokavalioon liittyi keskeisesti oletus sen terveellisyydestä sekä myös sen potentiaalista kansakuntaa sivistävänä voimana, kun taas liha yhdistettiin aggressioon, alkoholismiin, erinäisiin sairauksiin sekä mahdolliseen moraaliseen rappioon. Siinä missä kasvissyönnin omaksumista kannustettiin terveyttä edistävänä ja sen potentiaalia köyhien yhteiskuntaluokkien ravintoarvoja parantavana tekijänä nostettiin esiin, oli WFL:n kasvissyönnistä käydyissä keskusteluissa ehdottomana periaatteena kasvissyönnin täysi vapaaehtoisuus sekä yksilön päätösvallan korostaminen. Kasvissyönnistä käydyissä keskusteluissa korostui myös yksilövastuu sekä ajatus ruohonjuuritason aktivismin tärkeydestä. Tutkimuksesta käy myös ilmi että kasvissyönti yhdistettiin voimakkaasti sukupuoleen, ja että jo ensimmäisen aallon brittiläisten feministien keskuudessa kasvissyönti liitettiin feministisiin ajatuksiin naisten ja eläinten aseman samankaltaisuudesta hyvin samoilla linjoilla kuin Carol J. Adams argumentoi 1990-luvun ekofeministisessä teoksessaan The Sexual Politics of Meat. Suffragettien keskuudessa kasvissyönnin nähtiin olevan erityisen merkittävä nimenomaan naisille ja sen edustavan askelta kohti laajempaa yhteiskunnallista tasa-arvoa. Kasvissyönti, ja toisaalta myös lihansyönti, liitettiin myös sukupuolitettuihin ajatuksiin patriotismista ja kansallisesta identiteetistä. Osoitan tässä tutkimuksessa, että suffragetit kävivät keskustelua lihaan liitetyistä kulttuurisista assosiaatioista ja torjuivat oletuksen lihasta maskuliinisena tai miehekkäänä ruokana. Samalla he hylkäsivät ajatuksen naisten oletetusti pienemmästä proteiinintarpeesta.

Tutkielma käsittelee Tilkan sotilassairaalaa sen funktionalistista arkkitehtuuria edustaneen ajanjakson (1936–2005) aikana. Tutkielman fokus on tilan entisissä käyttäjissä, pääosin potilaissa (varusmiehet) ja hoitohenkilökunnassa (hoitajat, lääkärit). Tutkielmassa perehdytään tilasuunnittelun kautta entisten käyttäjien kokemuksiin tilassa liikkumisen rajoista ja tilassa vaikuttaneiden hierarkioiden merkityksestä ajan toiminnoille sekä käytännöille tilassa. Entisten käyttäjien ääni tuodaan tutkielmassa esiin käyttäjien muistelmista kootun, Minna Kilkin (2008) toimittaman teoksen avulla. Koska Tilkka toimi sotilassairaalana, heijastuivat tilassa kiinnostavasti päällekkäin sekä sairaalahierakia että sotilashierarkia. Tilkan sotilassairaalan ensisijainen käyttäjien ryhmä oli varusmiehet. Tämän vuoksi tutkielmassa on perehdytty tietynlaisen, kulttuurisidonnaisen maskuliinisuuden mallin tuottamisen rakenteeseen yhteiskunnassa, eli hegemoniseen maskuliinisuuteen ja sen kritiikkiin. Hegemonisen maskuliinisuuden ideaalimallilla on vaikutuksensa myös Puolustusvoimissa. Tietynlaisen maskuliinisuuden tuottamisen sekä ruumiin kurittamisen näkökulmat muodostavatkin merkittävän osan tutkielman rakenteellisesta pohjasta. Tämän lisäksi perehdytään hegemonisen maskuliinisuuden merkitykseen varusmiehille ja itse Puolustusvoimainstituution nykyisenlaiseen merkitykseen suomalaisille. Hegemonisen maskuliinisuuden sekä Puolustusvoimalaitoksen hierarkkisuuden lisäksi tutkielmassa perehdytään myös sairaalahierarkiaan ennen ja nyt. Sairaalahierarkia liitetään laajempaan kokonaisuuteen suomalaisen työelämän sukupuolisegregaatiosta. 1930-luvun sairaalahierarkkisuus tuodaan näin nykypäivään ongelmien toistaiseksi iäisellä ajankohtaisuudella. Tutkielmassa todetaan Tilkan sotilassairaalan toimineen valtapyramidimaisena konstruktiona, jonka tiloissa vaikuttivat vahva sotilaallinen kuri ja hierarkkisuus, mutta jossa kuitenkin viihdyttiin todella hyvin. Tilkan sotilassairaala oli omanlaisena mikrokosmos, jonka sisälleen sulkemaa yhteisöä on mahdotonta nähdä rakentuvan missään toisenlaisessa sairaalassa.

Queer-tutkimus on yksi sukupuolentutkimuksen tuoreista suuntauksista, ja saanut oman sovelluksena myös teologian alalla. Queer-tutkimuksen pyrkimyksenä on päästä eroon yhteiskunnassa vallitsevasta kategorisoinnista sukupuolen ja seksuaalisuuden saralla, ja osoittaa valmiiden sukupuolen ja seksuaalisuuden kategorioiden kestämättömyys. Queer-teologia on queer-teoriaan pohjautuva postmodeni lähestymistapa uskontoon, sen oppeihin ja pyhiin kirjoituksiin. Kaikkia uskonnon rakenteita on mahdollista tutkia queer-teorian avulla. Queer-teologia kulkee uusien kontekstuaalisen teologian menetelmien, kuten homoteologian, jalanjäljissä. Queer on käsitteenä ymmärrettävissä monin tavoin, mutta oma ymmärrykseni tässä tutkielmassa korostaa Jeesuksen persoonan vinoutta. Queer käsitteenä kuvaa vahvasti teorian ominaispiirrettä vastakarvaan asettumisesta ja normien kyseenalaistamisesta – tämä tulee ilmeiseksi myös Johanneksen evankeliumin Jeesus-kuvaa tutkittaessa. Tässä tutkielmassa luen Johanneksen evankeliumia queer-näkökulmasta. Queer-teologian ja perinteisten eksegeettisten menetelmien lisäksi tutkimusmenetelmäni kattaa muun muassa maskuliinisuuden, seksuaalisuuden, homoseksuaalisuuden ja sukupuolentutkimuksen. Katseeni kohdistuu yksinomaan kirjalliseen kuvaukseen Jeesuksesta. Queer-näkökulman avulla käyn läpi Jeesuksen elämää Johanneksen evankeliumissa, ja esitän omat perusteluni sille, minkä takia Jeesus on mielestäni queer. Oman tulkintani mukaan Jeesuksen queeriys perustuu hänen hybridi-luontoonsa sekä ihmisenä että Jumalana, hänen sukupuoleensa, hänen sosiaalisiin suhteisiinsa, seksuaalisuuteensa, maskuliinisuuteensa sekä hänen opetukseensa. Tutkielmassa tuon myös esiin oman queerin määritelmäni, ja kriittisesti pyrin dekonstruoimaan queer-teoriaa sen seksuaalivoittoisesta muodostaan. En halua hylätä sukupuolen ja seksuaalisuuden merkitystä eheän Jeesus-kuvan luomisessa, vaan muistuttaa, että kaikkein syvin ymmärrys Jeesuksesta muodostuu hänen kokonaisvaltaisen persoonan tutkimisesta. Tämän takia Jeesuksen asenteiden tulkinta kulkee muiden aiheiden rinnalla kautta tutkielman vahvistaen kuvaa Jeesuksen queeriydestä. Kaikki Jeesuksen käyttäytymisessä ja olemuksessa rakentavat sitä, kuinka ymmärrän hänen sukupuoltaan ja seksuaalisuuttaan. Jeesuksen sukupuoli ja seksuaalisuus rakentuvat erityisesti suhteessa muihin ihmisiin ja Jumalaan. Jumalallinen puoli Jeesuksessa tekee hänestä ainoan laatuaan ja tämän takia hyvin oudon yksilön. Näin ollen Jeesuksen sukupuoli on queer-näkökulmasta katsoen mahdollista kyseenalaistaa. Myös Jeesuksen maskuliinisuuden tuottaminen on paikoitellen ristiriitaista, vaikka ylösnoussut Kristus kuvataan ultra-maskuliinisena inhimilliseen Jeesukseen verrattuna. Johanneksen evankeliumista nousee esiin kaksi henkilöä, jotka luovat kyseiselle evankeliumille ominaislaatuisen piirteensä: nimettömäksi jäävä Jeesukselle rakas opetuslapsi sekä Jeesuksen kuolleista herättämä Lasarus. Nämä kaksi miestä kuvataan selvästi Jeesuksen rakkauden kohteiksi. Jeesuksen sosiaaliset suhteet myös laajemmin valaisevat hänen asennoitumistaan muita ihmisiä kohtaan – kuinka hän kohtasi naiset, miehet, yhteiskunnan valtaapitävät, hyljeksityt ja sairaat. Kaikki ihmissuhteet Jeesuksen elämässä luovat kuvaa hänen queeriydestään, sillä Jeesus osoitti kritiikkiä vallitsevia normeja ja valtaapitäviä kohtaan, ja käyttäytymisellään hän käänsi sosiaalisen hierarkian täysin ylösalaisin. Jeesus eli ja toimi omana aikanaan yhteiskunnan normeja horjuttaen, eikä hänen persoonansa mahdu mihinkään valmiiseen muottiin tai kategoriaan. Näin Jeesus oman luentani mukaan osoittaa olevansa itse queer.

Maisteritutkielmamme käsittelee kuningas Daavidin miestoimijuutta ja hänen puolisoidensa naistoimijuutta Ensimmäisessä ja Toisessa Samuelin kirjassa sekä Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa. Selvitämme millaisia maskuliinisuuteen liittyneitä ominaisuuksia Heprealaisen Raamatun teksti yhdistää Daavidin hahmoon, ja miten hän onnistuu performoimaan ihanteelliseksi katsottua miehisyyttä. Tarkastelemme myös Daavidin maskuliinisuuden suhdetta hänen omaan fyysiseen olemassaoloonsa, sosiaaliseen ympäristöön sekä Jumalaan. Tämän lisäksi tutkimme millainen on Daavidin vaimojen suhde naiseuteen, heidän sosiaalinen asemansa patriarkaalisuuden läpitunkemassa tekstissä, sekä minkälaisia toimijoita he ovat suhteessa miehiin. Tarkastelussa käytämme apuna sukupuolentutkimuksen teorioita, kuten Judith Butlerin näkemystä performatiivisesta sukupuolesta sekä Raewyn W. Connellin mallia hegemonisesta maskuliinisuudesta. Erilaisten maskuliinisuuksien keskinäistä suhdetta tarkastelemme Martti Nissisen kehittämän kaavion avulla. Butlerin mukaan sukupuoli ei muodostu olemisen vaan tekemisen kautta, kun ihminen performoi kehoonsa liitettyä sukupuolta kulttuurin määrittelemien sääntöjen mukaisesti. Connellin näkemyksen mukaan kulttuureissa esiintyy useita toisiinsa hierarkkisessa suhteessa olevia maskuliinisuuksia. Valtaapitävä hegemoninen maskuliinisuus määrittelee vallitsevat kulttuuriset ja sosiaaliset ihanteet. Daavidin hahmo onnistuu performoimaan soturikuninkaaseen liitettyä maskuliinisuuden ihannetta vaihtelevasti. Ajoittaisista epäonnistumisista huolimatta Daavidin Jumalasuhteeseen liittyvä maskuliinisuus säilyy ja hän pysyy sekä sotilailleen, että Jumalalle kelpaavana kuninkaana. Daavidin vaimot toimivat Heprealaisen Raamatun teksteissä aina suhteessa Daavidiin. Naishahmot toimivat kertomuksen tasolla välineinä, jotka vahvistavat Daavidin kuninkuutta. Mikalin, Abigailin ja Batseban esittämät hahmot performoivat naiseuttaan eri tavoin. Teksteissä Mikaliin liitetään maskuliinisina pidettyjä ominaisuuksia, kun taas Batsebaa kuvataan naisellisempana. Abigailin feminiinisyys sijoittuu tekstissä näiden kahden hahmon välille. Daavidin maskuliinisuuden ja hänen puolisoidensa feminiinisyyden tarkastelu antaa välineitä havainnoida, miten Heprealaisen Raamatun teksti suhtautuu miehiin ja naisiin, sekä epäonnistuneeksi katsottuun maskuliinisuuden tai feminiinisyyden performaatioon. Tutkimus ei poista Heprealaisen Raamatun patriarkaalista luonnetta, mutta voi antaa lisätietoa naiseudesta, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle. Olemme työstäneet materiaalia ja tekstiä yhdessä, joten tekijöiden näkemykset tutkielmassa ovat sulautuneet osin toisiinsa. Työnjako on pääpiirteissään seuraava: Johdanto, teoriat, Mikalin tarkastelu sekä johtopäätökset on toteutettu yhteistyönä. Daavidin maskuliinisuuden tarkastelusta on päävastuussa Kari Siirtola. Abigailin ja Batseban feminiinisyyden tarkastelusta on päävastuussa Sanna Ojalehto.

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tutkitaan alle 20-vuotiaiden suomalaisten poikien tapoja puhua ahdistuksen, huolen ja pelon tunteista institutionaalisessa vuorovaikutustilanteessa. Lisäksi huomio kohdistuu olennaisesti siihen, miten maskuliinisuus tässä puheessa rakentuu. Tunteita kohdellaan moniulotteisuudessaan biologiasta ja kulttuurisidonnaisista sosialisaatioprosesseista johdettuina kognitiivisina kokonaisuuksina, joilla on voimakas diskursiivinen ulottuvuus. Kieli on tapa viestiä sisäisistä emotionaalisista kokemuksista, ja näin ollen puhujan lingvististen valintojen tutkiminen voi paljastaa paljon tunteiden sosiaalisesta luonteesta ja niihin liittyvästä hallinnasta. Maskuliinisuus käsitteellistetään sosiaaliseksi kategoriaksi, jonka edustajat joko toisintavat sukupuoleensa liitettyjä normeja tai haastavat niitä jokapäiväisissä toiminnoissaan joko tietoisesti tai tiedostamatta. Tutkielman yhtenä tavoitteena onkin tuoda esiin yksilöiden toimintaa tietoisella ja tiedostamattomalla tasolla ohjaavat sukupuoli- ja tunnenormit, jotka ovat havaittavissa esimerkiksi maskuliinisuuden ja tunteiden välisessä jännitteessä. Lisäksi tutkielma pyrkii haastamaan ajatusta edellä mainitusta jännitteestä aiheutuvasta poikien emotionaalisesta ilmaisemattomuudesta osoittamalla, että pojat sekä kokevat tunteita että puhuvat niistä. Näin ollen tutkielma siirtää huomion poikien tunteellisuuden tai tunteettomuuden tutkimuksesta niihin kielellisiin diskursiivisiin tapoihin, joilla pojat ovat emotionaalisesti ilmaisullisia. Tutkielman aineisto koostuu Väestöliiton Poikien Puhelimeen vuonna 2017 saapuneista 12 030 puhelusta. Aineisto on rajattu sisältämään ainoastaan puhelut, joissa mainitaan ahdistus, huoli tai pelko. Rajauksen jälkeen puheluita on yhteensä 299. Menetelmänä käytetään diskursiivista psykologiaa, joka soveltaa diskurssianalyysin teoriaa ja menetelmiä psykologisiin aiheisiin sekä kohtelee mentaalisia prosesseja diskurssien ominaisuuksina. Diskursiivinen psykologia pitää kieltä performatiivisena siinä mielessä, että ihmiset tekevät asioita kielen avulla. Näin ollen menetelmä on kiinnostunut siitä, miten psykologisia konstruktioita hallitaan kielellisesti. Se on olennaisilta osiltaan laadullinen tapa tutkia sitä, mitä ihmiset vuorovaikutuksen kautta saavuttavat. Diskursiivisesta psykologiasta juonnettua diskursiivisen toiminnan mallia käytetään tutkielmassa työkaluna laadullisessa analyysissä. Malli ehdottaa puhujien diskursiivisten käytäntöjen pääpiirteiden olevan seuraavat: toiminta, tosiasiat ja intressit sekä vastuu. Lisäksi laadullisessa analyysissä hyödynnetään kirjallisuuden ja aineiston pohjalta muodostettua kahdeksaa diskursiivista strategiaa, jotka koostuvat kahdesta suoran viittaamisen tavasta ja kuudesta tunteen kokijaa sen omistajuudesta etäännyttävästä keinosta. Aineiston kolme tunnetta asettuvat jatkumolle voimakkuutensa perusteella siten, että huoli on lievin tunne ja ahdistus voimakkain. Kaikkien tunteiden kohdalla hyödynnetään niin suoraa viittausta kuin etäännyttämisstrategioitakin tunteesta puhuttaessa. Niin ikään kaikissa puheluissa esiintyy sekä perinteistä maskuliinisuutta vahvistavaa että sitä vastustavaa puhetta. Tutkimuksen keskeisin tulos on tunteiden välillä esiintyvät erot puheluiden kehystämisen tavoissa ja siten siinä, mihin huoli, pelko ja ahdistus tunteina liitetään. Huolen ja pelon kohdalla suurin osa kyseisiin tunteisiin liitetystä puheesta tapahtuu tiedon saamisen kannustamana, kun taas ahdistusta pyritään helpottamaan manipuloimalla mielikuvia vastuuta siirtäen. Lisäksi huolelle ja pelolle paikantuu puheluissa erityinen kohde ahdistuksen ollessa usein epämääräinen ja abstrakti olotila. Ahdistus rakentuu osassa puheluita myös mielen hallinnan puutteesta kumpuavaksi tunteeksi, jolloin sen voidaan nähdä paljastavan huolta ja pelkoa enemmän tunteen kokijan henkisestä tilasta. Maskuliinisuus rakentuu suuressa osassa puheluita seksuaalisen suoriutumisen, pärjäämisen, kontrollin ja täydellisyyden teemojen ympärille. Myös apua osataan pyytää, mutta tyypillisesti pojat hyödyntävät diskursiivisia strategioita muotoillakseen avunpyynnön siten, että voidaan silti ylläpitää mielikuvaa itsenäisyydestä. Tutkimus osoittaa, että pojat hyödyntävät diskursiivisten strategioiden kirjoa monipuolisesti tunteista puhuessaan ja tuntevat ahdistuksen, huolen ja pelon tunteita useista eri aiheista. Niin ikään maskuliinisuutta tuotetaan kaikkien tunteiden kohdalla vaihtelevilla tavoilla. Kaikissa puheluissa on havaittavissa institutionaaliselle vuorovaikutukselle tyypillistä toiminnan oikeuttavaa puhetta. Huolen ja pelon kohdalla soiton syy perustellaan tiedon tarpeella, ja tarjolla olevien oletettujen konkreettisten neuvojen ansiosta palvelun piiriin hakeutuminen voidaan legitimoida vaikeuksitta. Sen sijaan ahdistuksen ollessa huolta sekä pelkoa kokonaisvaltaisempi ja abstraktimpi tunne, sen helpottamiseksi ei tyypillisesti voida antaa yhtä suoraviivaisia neuvoja. Tällöin tukeudutaan tyypillisesti diskursiivisen toiminnan mallin mielikuvia hallitsevaan ja vastuuta siirtävään elementtiin ahdistuksen lievittämiseksi. Aineisto osoittaa tunteisiin ja maskuliinisuuteen liitetyn jännitteen sekä kulttuuristen tunnenormien vaikutuksen yksilöön siinä mielessä, että tietyistä aiheista puhuttaessa tietyn tunteen omistajuudesta pyritään ottamaan etäisyyttä, kun taas toisista aiheista puhuttaessa ajatellaan olevan sopivampaa positioida itsensä suoraan tunteen kokijaksi. Kuitenkin samalla tutkimukseni osoittaa, kuinka sukupuolittuneiden uskomusten vastaisesti pojat ilmaisevat myös negatiivisia internalisoivia tunteita, joita ahdistus, huoli ja pelko kaikki osaltaan edustavat. Lisäksi tutkimukseni tuo maskuliinisuutta ja tunteita käsittelevään keskusteluun institutionaalisen vuorovaikutuksen erityispiirteiden vaikutuksen.