Browsing by Subject "mielenterveys"

Vuoden 2020 alussa Suomeen rantautunut koronapandemia ja siitä johtuvat poikkeusolot ovat vaikuttaneet monen korkeakouluopiskelijan elämään. Korkeakoulut siirtyivät pandemian vuoksi nopeasti etäopetukseen samalla kun opiskelijaelämään kuuluvat vapaa-ajan tapahtuvat peruttiin. Korkeakouluopiskelijat ovat viettäneet lähes kaksi vuotta eristyksissä etäopetuksessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia diskursseja koronapandemian aikana korkeakouluopiskelijoiden mielenterveydestä on Helsingin Sanomissa tuotettu. Tässä tutkielmassa käydään tarkemmin läpi korkeakouluopiskelijoiden mielenterveydestä käytyä julkista keskustelua Helsingin Sanomissa koronapandemian aikana. Tarkoituksena on analysoida Helsingin Sanomien artikkeleita laadullisen sisällönanalyysin sekä diskurssianalyysin keinoin. Tutkielman aineisto koostuu kaikista koronaan ja korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyteen liittyvistä Helsingin Sanomien kirjoituksista aikavälillä 1.3.2020-31.8.2021. Aineistosta on havaittavissa kuusi päädiskurssia: yksinäisyyden, nuoruuden elämänvaiheen, eriarvoisuuden, ahdingon, syyllistämisen ja vastuun diskurssit. Yksinäisyyden diskurssi kuvaa korkeakouluopiskelijoiden kokemaa yksinäisyyttä ja eristyneisyyttä koronapandemian kourissa. Nuoruuden elämänvaiheen diskurssi korostaa nuoruusajan haavoittuvaa kehitysvaihetta, jolle koronapandemia yhdessä rajoitustoimien kanssa on asettanut haasteita. Eriarvoisuuden diskurssi paljastaa koronapandemian ja rajoitustoimien erilaiset vaikutukset eri ihmisiin. Ahdingon diskurssi kuvaa korkeakouluopiskelijoiden kokemaa ahdinkoa mielenterveysoireilun lisääntymisen kautta. Syyllistämisen diskurssi kuvailee korkeakouluopiskelijoiden kokemaa vähättelyä ja syyllistämistä yhteiskunnan ja päättäjien taholta. Vastuun diskurssissa pohditaan vastuun jakautumista niin koronan kuin korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin suhteen. Tutkielmassa on koronapandemian aikana havaittu korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyden heikentymistä. Pandemia yhdessä rajoitustoimien kanssa on lisännyt opiskelijoiden uupumusta, yksinäisyyttä, motivaation puutetta, sosiaalisten taitojen rappeutumista ja mielenterveyden oireilua. On kuitenkin tärkeä huomata, että koronapandemian ja rajoitustoimien tuomat kuormat eivät ole langenneet kaikille opiskelijoille samalla tavalla.

We are surrounded by conversations about school bullying and its consequences. School bullying as a never ending problem concerns many pupils, and being victimized affects negatively individual’s holistic well-being. A lot of studies have been carried out about immediate and short-term effects of bullying compared to long-term effects. Hereby, the research question focuses on the association between school bullying and victim’s mental disorders in adulthood. To investigate school bullying and its consequences gives important information to people at school, mental health workers and everyone who has been involved in bullying, in one way or another. Therefore, studying school bullying and its consequences is socially remarkable. It is also significant that bullying is at least indirectly discussed in the United Nations’ Universal Declaration of Human Rights. Furthermore, the Basic Education Act defines a safe learning environment and the National core curriculum of basic education (2014) instructs to plan ahead how to protect children from school bullying. The examination of the phenomenon of bullying and mental health was based on literature. The definition, forms and reasons as well as roles regarding bullying were introduced. As for mental health, its definition, protective and risk factors and a carefully selected group of mental disorders essential to this text were discussed. The association between school bullying and the victim’s mental disorders in adulthood was based on seven researches. The findings of the earlier studies were discussed in the light of theoretical literature. This thesis shows that school bullying and victim’s mental disorders interrelate with each other. The association was found especially between school bullying and anxiety disorders but the association between school bullying and depression was less clear. However, it is obvious that bullying at school impairs victim’s mental health which can be seen as a societal problem. Therefore, it would be very important to study effective ways of preventing school bullying, and thus cut down school bullying significantly and assure every child´s right to a carefree and safe schoolgoing.

The objective of this study is to highlight traumas experienced by a student and to examine how the traumas arise in school context. I also examine what kind of support school was able to provide for the traumatized student. Purpose of this study is to provide knowledge and possible means for caretakers to encounter a traumatized child. In this study the voice is given to a young person who has been struggling with traumas during her time in school and her narrative is used to determine the student’s personal experiences of reconciling the traumas and school. The person who participated in this study was a former youth in a youth detention centre, whose traumas passed throughout her whole school time, especially throughout the secondary school and beginning of high school, which are the main subjects of this study. Purpose of this study is not to generalize, but to bring out this youth’s valuable story to the public by collecting relevant data. The study is a qualitative case study and collected material is used to highlight information about the factors that led to the traumas and in particular, what kind of support was available at school and what kind of support would have been needed. Data collection methods were observation, daily reports and open interviews. Analysis of the collected material was carried out according to methods of content analysis. Study results showed that traumas had significant links to a child’s well-being, learning and need for support at school. Trauma was caused by attachment problems and lack of basic needs of the child. My study is partly related to the attachment theory. Based on this, the early age problems of interaction seemed to affect later social life, psyche and coping with school. Problems reflected to school as social challenges and caused learning, concentration and behavioral problems. Hiding behind defenses, loneliness and labelled difference led to a decline in school motivation and performance. Support provided was not sufficient and all parties; teachers, classmates and the youth herself were exhausted. Traumas appear in school context in many ways in all areas of studying. In school context, there does not always seem to be enough time, means, skills or resources to face children who are severely traumatized and therefore mentally unstable.

Itsemurha on kiistanalainen ja tabuluontoinen, ristiriitaisia tunteita herättävä aihe yhteiskunnassamme. Itsemurhaan sekä itsemurhan tekijään kohdistuu monia myyttejä, stereotypioita ja stigmatisoivia asenteita. Kirjallisuudessa on esitetty, miten itsemurha näyttäytyy länsimaisessa kulttuurissa vahvasti itsekkäänä tekona ja miten sen tekijä näyttäytyy usein negatiivisessa valossa. Itsemurha ja itsetuhoinen käyttäytyminen ovat vaikeita kokemuksia läheisille; arvioiden mukaan yhden ihmisen itsemurha traumatisoi lähipiirissään keskimäärin 6–10 henkilöä. Tutkielman lähtökohtana oli myytti itsemurhan itsekkyydestä sekä samalla kiinnostus ymmärtää, miten itsemurha rakentuu niiden puheissa, joita se on läheisesti koskettanut. Tavoitteena oli selvittää, miten henkilöt, jotka ovat menettäneet läheisensä itsemurhalle tai joiden läheinen on yrittänyt itsemurhaa, kommentoivat itsemurhan itsekkyysmyyttiä sekä minkälaisia asenteita näissä kommenteissa rakentuu. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli sosiaalinen konstruktionismi ja relationistinen sosiaalipsykologia. Teoreettis-metodologisena lähestymistapana käytettiin laadullista asennetutkimusta, jonka mukaan asenne käsitettiin argumentaatiossa tunnistettavaksi ilmiöksi, jota tulkitaan ja jäsennellään asennekäsitteen kautta. Tutkimuksen keskeiset tulkintakäsitteet olivat asenne ja subjektipositio. Aineisto koostui neljästä puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta, ja haastateltaville esitettiin väittämä: ”Mielestäni itsemurha on itsekäs teko.” Haastateltavat esittivät itsekkyysväittämään kannattavia ja torjuvia kannanottoja sekä epäsuoran kannattavan ja kritisoivan kannanoton. Näiden kannanottojen pohjalta analysoitiin yhteensä 6 asennetta. Asenteiden esittäminen mahdollistui haastateltaville erilaisiin subjektipositioihin (läheisen positio, itsetuhoisen henkilön positio sekä kriittisen ulkopuolisen positio) asettumalla ja positioita vaihtamalla. Samoista subjektipositioista käsin esitettiin myös vastakkaisia asenteita. Puolet haastateltavista kannatti itsemurhien itsekkyysmyyttiä toisen puolen kumotessa sen. Itsekkyys rakentui myyttiä kannattaneiden asenteissa laadullisesti erilaiseksi sen mukaan, mistä positiosta käsin haastateltava käsitteli aihetta. Myytin torjuneiden asenteissa itsemurha rakentui seuraukseksi mielenterveyden häiriöstä, itsetuhoisen ihmisen positiosta ”palvelukseksi” läheiselle sekä yksilön oikeudeksi. Kriittisen näkökulman yhteydessä arvottaminen itsessään rakentui negatiiviseksi ja kritisoitavaksi asiaksi. Itsemurha rakentui kaikkien haastateltavien puheessa epätoivottavaksi seuraukseksi riippumatta sitä, vastustiko vai kannattiko haastateltava itsekkyysmyyttiä. Merkittävää oli, etteivät haastateltavat pelkästään arvottaneet itsemurhia, vaan arvottaminen laajeni eettisiin kysymyksiin ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista sekä yhteiskuntakritiikkiin liittyen yhteiskunnan puutteellisiin ja virheellisiin representaatioihin itsemurhista ja mielenterveydestä. Lisäksi arvottaminen eteni metatasolle haastatteluväittämän sekä sen taustalla olevan arvomaailman päätyessä kritiikin kohteeksi. Haastateltavat esittivät vastakkaisia näkemyksiä suhteessa itsemurhaan. Osa vetosi ihmisten velvollisuuteen ottaa huomioon tekonsa seuraukset muiden ihmisten perspektiivistä, yksi haastateltava sitä vastoin painotti jokaisen oikeutta saada päättää omasta elämästä, vedoten näin oikeuteen toteuttaa itsemurha. Oman edun tavoittelu rakentui niin itsekkääksi ja kielteiseksi kuin toivottavaksi ja kannustettavaksi asiaksi itsemurhien yhteydessä. Kiinnostavasti itsemurha rakentui seuraukseksi niin muiden edun huomiotta jättämisestä kuin vastakkaisesti sen huomioimisesta. Kokoavasti sanottuna itsemurhien rakentumisessa ei ollut avainasemassa se, mistä positiosta käsin arvottamista tehtiin, vaan merkitystä oli sillä, minkälaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin haastateltavat vetosivat, minkälaisia syitä teon taustalla nähtiin olevan suhteessa vastuun, egoismin, altruismin ja mielenterveyden kehyksen teemoihin sekä minkälaiseksi itse arvottamisprosessi rakentui. Tutkimus problematisoi itsemurhan rakentumista yksilöllistetyksi ja itsekkääksi teoksi; tällöin itsemurhan tekijän voitiin tulkita olevan vastuussa teostaan ja empatian kokeminen häntä kohtaan voi hankaloitua. Tällöin myös itsemurhien luonne sosiaalisena ilmiönä jää huomiotta. Itsemurhan käsitteellistäminen yksilöllistettynä ilmiönä voi vaikeuttaa läheisen suruprosessia ja itsemurhan tehneeseen tai itsetuhoiseen läheiseen suhtautumista. Tutkimus osoittaa, että sosiaalisen konstruktionismin ja laadullisen asennetutkimuksen lähestymistavat voivat tarjota relevantin ja toimivan lähtökohdan itsemurhien asennetutkimuksen valtavirran rinnalle. Tutkimustulokset voivat auttaa ymmärtämään paremmin itsemurhiin liittyvää arvokeskustelua sekä niitä tapoja, joilla itsemurha rakentui läheisten puheessa heidän ottaessaan kantaa itsemurhan itsekkyysmyyttiin. Samalla tulokset voivat antaa lisää näkökulmia itsemurhan tehneen läheisille tarkoitettujen interventioiden kehittämiseen sekä itsemurhaan liittyvän suruprosessin ymmärtämiseen.

Tavoitteet: Dissosiaatio on mielen puolustusmekanismi, joka ilmenee usein trauman yhteydessä tai sen jälkeen. Se voi vaikuttaa moniin mielen toimintoihin, kuten muistiin, havainnointiin, tietoisuuteen ja identiteettiin, sekä ilmetä irrallisuutena omista ajatuksista, tunteista tai ympäristöstä. Etenkin lapsuudessa ilmenevän dissosiaation vaikutuksista mielenterveyteen tiedetään kuitenkin vähän. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tarkastella lapsuudessa ilmenevää dissosiaatiota ja dissosiaation vaikutuksia myöhempään mielenterveyteen. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuutta varten hain tutkimuksia PubMed ja Google Scholar -tietokannoista yhdistelemällä hakusanoja ”dissociation”, ”children”, ”adolescents”, ”mental health”, ”outcomes” ja ”role” syksyn 2023 aikana. Lisäksi hyödynsin aiheeni kannalta merkityksellisten artikkeleiden lähdeluetteloita. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimustulosten perusteella dissosiaatio vaikuttaa olevan erityisesti kytköksissä itsetuhoisuuteen ja saattaa toimia välittäjänä kaltoinkohtelun ja mielenterveyshäiriön kehittymisen välillä. Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla tutkimusta on kuitenkin rajallisesti, ja lisätutkimuksen tarve on ilmeinen. Täydentävää tutkimusta tarvitaan laajentamaan ymmärrystä dissosiaatiohäiriöistä ja niiden vaikutuksista, jotta voidaan kehittää tehokkaampia interventioita.

In the spring of 2020, our daily lives changed as the corona pandemic became part of our everyday life. The corona pandemic has created significant societal changes, also bringing challenges to the realization of holistic well-being. Previous studies have shown how even before the global pandemic, the mental health problems of children and young people had increased significantly. The foundation of mental health is built in childhood, and the role of school institutions in promoting well-being has been widely demonstrated. The purpose of this thesis is to find out how the mental health of children and young people has been promoted in school institutions during the corona pandemic. In addition, up-to-date information on the promotion of mental health in teachers' job descriptions is added. Theoretical framework of the thesis is based on six methods of mental health promotion (Anttila et al., 2016; THL, 2021e), on the basis of which the aim is to deepen the understanding of mental health promotion and to create new current information. The thesis was carried out between May and December 2021. The material was collected during May and June with an open questionnaire from four different Facebook groups in the field of education. The sample of the thesis consisted of 41 Finnish primary and secondary school teachers, 37 of whom identified themselves as women and 4 as men. Participants ranged in age from 30 to 61, working in a total of 16 different provinces. The data analysis process was carried out during October and November by means of qualitative data-based content analysis, following a phenomenographic research design. The thesis revealed the role of interprofessional cooperation and the teacher as promoters of mental health during the corona pandemic, however, with a lack of resources in the background. Other challenges raised by the corona pandemic were also widely highlighted in the responses from both primary and secondary school teachers. In addition, the research results emphasized timely, empathic interaction that takes children and young people holistically into account. With the help of the research results, it is possible to examine the value base for promoting the well-being of the Finnish school world, at the same time drawing attention to the underlying shortcomings of our society. The research results could be applied in further research, for example, to compare the promotion of mental health in upper secondary schools and vocational schools, to examine the well-being of teachers at work, and to carry out quantitative research. This thesis creates relevant and up-to-date information for the well-being of children and young people, teachers, school communities and our society.

The aim of this study was to examine how children's and adolescents’ mental health is being promoted at schools. The mental health of children and adolescents is topical and has be-come an important societal factor. Health promotion and symptoms’ prevention are often used to describe the same thing. Good mental health is the foundation for positive develop-ment, learning and integration into society. Earlier studies have shown that schools can play an important role in promoting the mental health of children and adolescents. The research was carried out as a systematic literature review. Six peer reviewed scientific articles were selected to this study. They were all written in English and published between years 2010–2016. In this study I concentrate on what kind of interventions have been done at schools and what results they have achieved. I also look at the occurrence of mental health risks and protections in the interventions made. The interventions focused mainly either on improving the literacy of mental health or reducing the mental health symptoms. The results show that mental health interventions have positive impacts on children’s and adolescents’ state of mental health as well as on mental health literacy. Based on a previous study, the promotion of mental health for children and adolescents should be targeted on the area of emotional, social and cognitive development. All interventions in articles included these areas as well. There are many factors that can affect one’s mental health, and these factors are divided in risk- and protective factors. Five factors were repeated among the interventions and they are social relationships and interaction skills, experiences of success, a safe environment, self-esteem and ability to resolve conflicts. The time spent on the intervention was related to the extent of the results. However, all the studies in the articles caused positive results, so the promotion of mental health in schools clearly show results.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ja kuvailla koronapandemian aikaisen etäopiskelun vaikutuksia korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyteen analysoimalla aiheesta tehtyä tutkimusta. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaiset erilaiset tekijät vaikuttavat tähän ilmiöön. Aiempien tutkimusten ja raporttien mukaan etäopiskelu on vaikuttanut negatiivisesti korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyteen. Erityisesti ahdistus, stressi ja yksinäisyys ovat olleet vahvasti esillä. Aihetta on kuitenkin tutkittu erityisesti yksittäisten korkeakoulujen näkökulmasta, joten aiheesta on tärkeää luoda kokoavaa tutkimusta, jotta voidaan ymmärtää etäopiskelun vaikutuksia kokonaisvaltaisemmin. Tutkimuskysymyksiksi muodostui siis: 1. Millaisia vaikutuksia etäopiskelulla on ollut korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyteen koronapandemian aikana? 2. Millaiset tekijät selittävät korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyden heikkenemistä pandemian aikana? Tutkimus toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksena, joka kuuluu kuvailevien kirjallisuuskatsausten ryhmään. Se antoi menetelmänä mahdollisuuden luoda olemassa olevasta tiedosta uutta tietoa mahdollisimman monipuolisesti. Integratiivinen kirjallisuuskatsaus mahdollistaa muun muassa kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten tulosten analysoinnin samanaikaisesti. Aineiston hakuun käytettiin EBSCO-tietokantaa, ja hakuprosessin myötä aineistoksi valikoitui kuusi englanninkielistä tutkimusta. Aineistoa analysoitiin temaattisen sisällönanalyysin avulla, eli aineiston tuloksista muodostettiin prosessinomaisesti kaksi yläteemaa ja kuusi alateemaa. Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyden heikentyneen etäopiskelun aikana. Erityisesti masennus, ahdistus ja stressi lisääntyivät. Ilmiölle löydettiin kuusi selittävää tekijää, eli alateemaa: vaikeudet etäopiskelun kanssa, liikkumisrajoitteet ja sosiaalinen eristäytyminen, ikä ja etninen tausta, naiseus ja seksuaalivähemmistöt, liikunta ja fyysinen terveys sekä taloudellinen tilanne ja koulumenestys. Tulokset mahdollistavat korkeakouluopiskelijoiden henkisen hyvinvoinnin ymmärtämistä paremmin, jotta sitä voidaan edistää mahdollisimman tehokkaasti. Tulokset sijoittuvat kuitenkin pandemian aikaan, jolloin mielenterveyteen on vaikuttanut moni muu asia kuin puhtaasti etäopiskelu, minkä vuoksi olisi tärkeä tutkia myös etäopiskelua pandemiasta irrallisena ilmiönä.

Tavoitteet. Luonnon vaikutusta ihmisten hyvinvointiin tutkitaan entistä enemmän. Mielenterveysongelmat ovat kasvussa kaupungistuneissa yhteiskunnissa, minkä takia luontoa pidetään yhä tärkeämpänä mahdollisena elvyttäjänä. Luonnolla on merkittävä vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin, kuten stressinhallintaan, tunteiden käsittelyyn, itsetuntemukseen, keskittymiskykyyn ja yleisesti mielen tasapainoon. Luonnon merkitys näkyy siitä syystä vahvasti myös muun muassa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Kirjallisuuskatsauksessani tavoitteena on tutkia luonnon vaikutusta lasten psyykkiseen hyvinvointiin. Tarkoituksena on tuoda ilmi luonnon voima psyykkisen hyvinvoinnin kannalta, jotta tiiviisti asutetuissa kaupungeissa, asuinalueilla ja etenkin koulupihojen ympäristöissä hyödynnettäisiin enemmän viherkasvillisuutta. Menetelmät. Tutkimuksessa käytettiin tutkimusmenetelmänä narratiivista kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, joka keskittyi aiemman tutkimustiedon kokoamiseen. Ennen aineistojen etsintää valikoitui tutkimuksen tutkimuskysymys, jonka pohjalta aineistoja etsittiin Google Scholarista, Helsingin yliopiston kirjaston Helka-tietokannasta sekä Finna-hakupalvelusta. Tutkimuksessa pääasiallisesti käsiteltyjä julkaisuja oli 7, jotka olivat vertaisarvioituja artikkeleita ja tutkimusraportteja. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus oli siis luonteeltaan aineistolähtöistä, jolloin tutkittavaa ilmiötä pyrittiin ymmärtämään aineiston kautta paremmin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset osoittavat, että luonnolla on kiistaton vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. Luonnon läheisyys auttaa vähentämään stressiä ja suojaamaan myös tulevilta stressitekijöiltä. Jopa lyhyetkin vierailut luontoalueilla voivat vähentää stressiä. Luontoympäristön läheisyys parantaa henkistä hyvinvointia, lisäten rauhan ja rentoutumisen tuntemuksia. Luonnolla on lieventävä vaikutus jopa ADHD-oireisiin. Joissakin tapauksissa luonto voi toimia jopa lääkityksen tavoin ADHD-oireiden hillitsemiseksi.

Objective. Depression can affect the elderly just as it can affect people of working age. However, depression has been shown to manifest differently in the elderly compared to people of other ages, and diagnosing depression in elderly patients isn’t always as straightforward, as it might be for other populations. In addition, research on depression of the elderly lags behind that of others, which makes the structures and quality of depression in the elderly an important subject of study. Network theory provides a novel way of conceptualizing mental health problems. Mental disorders are no longer seen to be caused by a latent factor, such as a disease, but rather, mental disorders are conceptualized as causal relations of the symptoms of the disorder. Thus, network theory provides a basis for identifying relevant causal symptoms of different disorders in different populations as potential targets for interventions. So far, the structures of symptom networks of depression have been studied with clinical populations of working aged adults. This study aims to uncover, if there are initial structural differences in the depression networks of elderly patients whose depressive symptoms have persisted or remitted over a three-year follow-up. Methods. The sample of this study was part of the Survey of Health and Ageing and Retirement in Europe (SHARE) research project. The sample consisted of 14,084 over 50-year-old Europeans, whose score on the EURO-D depression scale was over the limit of observable depression on their first time filling the questionnaire. The sample was then split into two groups based on if their depression had either persisted (n = 7770) or remitted (n = 6314) over a three-year follow-up. Comparative network analysis was then performed on the networks of depressive symptoms from the first time the subjects filled the questionnaire. Results and conclusions. The symptom networks of people with persisting depression had stronger and structurally different connections between symptoms than those of people whose depression had remitted. This finding was in line with the network theory of mental disorders, as well as prior research findings. Contrary to prior findings, controlling for the severity of depression nullified the differences of strength between the symptom networks of the two groups. This finding may indicate, that contrary to clinically depressed populations of working ages, the depression networks of the elderly do not exhibit structures that would, despite of the severity of depression, predict the persistence of depression over a three-year follow-up.