Browsing by Subject "moraali"

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella Philip Zimbardon 1970–luvulla tehdyn vankilakokeen sosiaalipsykologisia ryhmäilmiöitä sosiaalietiikan ja etenkin valittujen moraaliteorioiden näkökulmasta. Lisäksi tavoitteena on esittää Philip Zimbardon kehittelemiä keinoja ei toivottujen ryhmäilmiöiden ilmenemisen torjumiseksi. Tarkastelen tutkielmani aihetta myös professori Jaana Hallamaan Yhteistoiminnan etiikka teokseen nojaten. Opinnäytetyön aihe nousi omasta kiinnostuksestani etiikkaa ja sen teorioihin sekä halusta tarkastella sosiaalipsykologisia ilmiöitä moraalin näkökulmasta. Tarkastelen tutkielmassani ensin kirjallisuuteen perustuen sosiaalisuutta ja sosiaalisen toiminnan perustaa. Tämän jälkeen syvennän aihetta tarkastellen Philip Zimbardon listaamia sosiaalipsykologisia ryhmäilmiöitä ja yksilön sosiaalisia tarpeita. Tutkielmani jatkuu teon, toiminnan, vastuun ja keinojen tarkastelulla moraalin näkökulmasta sekä yksilön vastuun arvioimisella ja pilkon toiminnan ja teon moraalisesta näkökulmasta pienempiin osiin, jotta moraalinen tarkastelu olisi mielekkäämpää. Tämän tutkielman aineistoa tutkitaan aineistolähtöisesti. Yksilön toiminnan etiikkaa tarkasteltaessa teoreettisena viitekehyksenä toimii Yhteistoiminnan etiikka -teoksen tarjoama viitekehys, sekä muutama esitelty etiikan teoria. Sosiaalipsykologisia ilmiöitä pohtiessani olen tukeutunut sosiaalipsykologiseen kirjallisuuteen. Tutkielmani lopussa tarkastelen Philip Zimbardon esittelemiä keinoja ja pohdin yksilön mahdollisuutta vaikuttaa sosiaalipsykologisten ryhmäilmiöiden ilmaantumiseen. Pohdin miten ryhmässä ja yksilötasolla on mahdollista välttää ei toivottuja ryhmäilmiöitä. Päädyn ajatukseen siitä, että tarkastelemalla yksilönä avoimesti ja ennakkoluulottomasti omaa toimintaa ja olemalla tietoinen ryhmässä vaikuttavien ilmiöiden ilmaantuvuudesta, yksilöllä ja ryhmällä on mahdollisuus välttää negatiiviset ryhmäilmiöt ja toimia moraalisesti kestävällä tavalla.

The goal of this thesis was to examine women’s sexual harassment as an expression of moral turmoil in contemporary Egypt. The wide-spread sexual harassment of women in Cairo has roused considerable national and international attention and it has recently been named 'the phenomenon' and the 'social cancer'. Six semi-structured ethnographic street interviews were carried out in Downtown Cairo to investigate the moral turmoil and the phenomenon of sexual harassment, as well as the associations between them. A total of 8 interviewees, 4 women and 4 men, varying in age from twenties to seventies were contacted on the streets of Cairo. The interview themes were slightly different for women and for men. Women’s interviews focused on the experience of walking on the streets and possible experiences of harassment and on moral changes they had observed. Men’s interviews focused on their opinions of changes of moral values and on their personal opinions on sexual harassment. As the Egyptian society is of a traditional nature, the interview questions needed to be flexible and tailored to the interviewed persons. The interviews supported the idea that moral turmoil is taking place and that of the vulnerability of women in the public space. The entire sample agreed that specific factors can be held responsible for the negative moral change, including poverty, deterioration of public education, and the lack of moral education. Logically, the amelioration of economic standards covers a great side of the solution to the problem, however, education and moral education seemed of immense importance. A brief comparison made between Piaget and Durkheim’s moral education models has been reflected on the philosophy adopted by the Egyptian Ministry of Education. It appeared that the public education scheme has similarities to Durkheim’s model, pushing moral education into the schooling experience, delivering norms and traditions constructed from religion-in the Egyptian case-to children. That was an expected result; however, this research suggests that since pushing moral education in the child education will happen enviably –considering the difficulty of changing a traditional society- the role of the educator in moral education should be more of a guiding task, leaving children the space for value and moral responsibility development. That should come hand in hand with the alleviation of public education as well as the educator from the desperate circumstances they are suffering. With the rising movements of fundamental Islam, reflections on the representations women in the public space are of concern. It has been shown that there are dangers on the position of women in society, that they are getting excluded from the functional core of society. Sexual harassment was proved not to be only a hazard for their safety and comfort, but also, an endangering factor for gender dynamics, and women efficiency in society.

Tässä tutkielmassa analysoin C.S. Lewisin Narnian tarinat-kirjasarjan vahvoja naishahmoja. Tutkielman keskeisiä teemoja ovat kristinuskon vaikutteet Lewisin henkilöhahmoissa ja sankaruuden käsite. Analysoin jokaista valitsemaani henkilöhahmoa edellä mainittujen teemojen pohjalta tarkoituksenani selvittää, miten ne vaikuttavat hahmojen sankaruuteen. Analyysini kohteena on viisi naishahmoa, joista jokaisella on tärkeä rooli Lewisin kirjasarjassa. Kolme henkilöä, Lucy, Aravis ja Jill, ovat sankarittaria, jotka esiintyvät Narniassa keskeisissä rooleissa. Kaksi muuta henkilöä, Jadis ja Vihreä Velho, ovat noitia, jotka edustavat Narnian pääasiallisia vastustajia eri tarinoissa. Analysoin sekä hyviä että pahoja henkilöhahmoja tuodakseni esiin naishahmojen moniulotteisuuden Narniassa. Ensimmäistä teemaa, kristinuskon vaikutusta, tutkin vertaamalla Narnian henkilöhahmoja Raamatun Vanhan testamentin naispuolisiin henkilöihin. Tarkoituksenani on selvittää, onko Lewis saanut epäsuorasti vaikutteita Narnian henkilöhahmojensa luonteenpiirteisiin tai juonikuvioihin joistakin Vanhan Testamentin naishenkilöistä ja heidän tarinoistaan. Narnian sankarittaria, Lucya, Aravisia ja Jilliä, vertaan Raamatun tarinoiden Rahabin, Esterin ja Ruutin hahmoihin, kun taas vihollisia, Jadisia ja Vihreää Velhoa, vertaan Vanhan Testamentin pahansuopiin naisiin, Isebeliin ja Delilaan. Analyysini perusteella havainnoin henkilöhahmojen välillä lukuisia yhtäläisyyksiä, jonka vuoksi puhun Raamatun naisista Narnian hahmojen epäsuorina esikuvina. Tarkastelen tutkielman toista keskeistä teemaa, sankaruuden käsitettä, analysoimalla mitä se tarkoittaa Narniassa ja kuinka se eroaa sankaruuden tavallisesta määritelmästä. Narniassa sankaruus ei yleensä tarkoita poikkeuksellisia taistelutaitoja, vaan jokaisen tutkimani henkilöhahmon sankaruus korostuu moraalisesti oikeissa valinnoissa. Näin ollen, narnialainen sankaruus kietoutuu läheisemmin kristillisiin arvoihin kuin perinteiseen, taistelua painottavaan sankaruuteen. Sankaruuden teemaa tarkastellessani käytän keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä Monika Hilderin esittämää kahta sankaruuden mallia, klassista sekä hengellistä sankaruutta. Tehdessään oikeita valintoja Narnian henkilöhahmot edustavat Hilderin mukaan hengellistä sankaruutta, joka pehmeiden arvojensa vuoksi mielletään yleensä feminiiniseksi. Klassisen sankaruuden mallia henkilöhahmot sen sijaan kuvastavat tilanteissa, joissa he tekevät moraalisesti vääriä valintoja. Näitä kahta mallia hyödyntäen tarkastelen Lucyn, Aravisin ja Jillin hyveitä ja paheita yksityiskohtaisesti ja osoitan heidän edustavan kristillisen käsityksen mukaista sankaruutta, jossa henkilö on epätäydellinen ja kykenevä pahoihin tekoihin, mutta jolla on samalla kyky oppia virheistään ja kehittää itseään moraalisesti oikeiden valintojen kautta. Jokaisen sankarittaren moraalisen kehityksen kulmakiveksi nousee Aslanin, Narnian jumalhahmon, kanssa tapahtuva käänteentekevä kohtaaminen. Vaikka Lewisiä on usein syytetty seksismistä, havaintojeni mukaan Lucyn, Aravisin ja Jillin feminiiniset ominaisuudet ja pehmeät arvot ovat keskeisiä piirteitä heidän sankaruudessaan.

Tämä tutkimus syventyy amerikkalaiseen vapauskeskusteluun ja sen sisälle rakentuneeseen orjuuskeskusteluun 1750–1776 sekä selvittää, miten keskustelu(t) asettuivat suhteessa aiempaan vapauden ajatusta koskeneeseen teoretisointiin ja tutkimusjaksolla merkittävässä asemassa olleeseen uskonnon teemaan. Tutkimus muodostaa kuvan keskusteluista sekä niiden ”ryhmärajat ylittäneestä” vapaus- ja orjuuskeskustelusta. Tässä viitekehyksessä tutkimus on kiinnostunut vapaus-, ihmis- ja moraalikäsityksistä, jotka vaikuttivat aikalaisten ajattelussa retoriikan taustalla. Tämä asettaa tutkimuksen aatehistoriallisen tutkimusperheen piiriin. Tutkimus rakentaa yllämainittua ymmärrystä tutustumalla vapausajattelun avainhenkilöiden tuottamiin aikalaislähteisiin – pääasiassa pamfletteihin – sekä syventymällä orjuuden vastustajien tuotantoon ja henkilökohtaisiin elämänkokemuksiin, jotka kontekstoivat ja auttavat ymmärtämään orjuuden vastustajien henkilökohtaisia motiiveja heidän toimintansa takana. Lisäksi tutkimus on kiinnostunut orjuuden puolustajista ja heidän ajattelunsa istuvuudesta laajempaan aikalaisajatteluun vapaus- ja orjuuskeskusteluiden sisällä. Siksi tutkimuksen tutkimuskysymykset ovat: (1) Miten orjuudesta ja vapaudesta keskusteltiin ja mitä käsitteillä tarkoitettiin tutkimusajanjaksolla 1750–1776? (2) Mikä oli keskusteluiden ja aikalaistapahtumien välinen suhde ja kuinka ne vaikuttivat toisiinsa? (3) Miksi vapaus nähtiin käytännössä poikkeuksetta moraalisesti tavoiteltavana hyveenä, mutta kaikki eivät kokeneet orjuutta ristiriitaiseksi vapauden ihanteen kanssa? Avainlähteet tutkimuskysymyksiin vastaamiselle ovat amerikkalaiset vapauspamfletit, orjuudenvastaiset pamfletit, sekä aihetta koskeva tutkimuskirjallisuus ja tutkimuksen kannalta merkittävien henkilöiden elämäkerrat ja henkilökohtaiset päiväkirjat. Vapauskeskustelun kannalta tutkimuksen avainhenkilöitä ovat Jonathan Mayhew ja Thomas Paine. Orjuuskeskustelua tutkimus tarkastelee aikalaiskveekareiden Anthony Benezetin ja John Woolmanin tuotannon kautta. Tutkimus esittää, että ajatus vapaudesta rakentui edeltäneen laajemman aikalaiskeskustelun sekä omana aikanaan merkittävän uskontodiskurssin sisälle. Nämä viitekehykset vaikuttivat koko seuranneeseen tutkimuksen käsittelemään retoriikkaan vuosina 1750–1776 sekä määrittivät pitkälti sitä, millaiseksi tutkimusjakson aikalaisten käsitys (nk. pohjimmainen teoria) vapaudesta ja orjuuden olemuksesta muotoutui. Tutkimus selvittää myös, miten tämä käsitys rakentui omaksi ”vapauden retoriikakseen” ja muutti paitsi ihmisten moraalikäsitystä myös heidän tapaansa ajatella miten moraalinen hyvä ja paha määrittyivät.

Tämä tutkielma tarkastelee Suomen julkista velkaa ja sen takaisinmaksuun liittyviä moraalikäsityksiä Helsingin Sanomien verkkokeskustelupalstalla. Tutkielma lähestyy aihetta talous- ja moraaliantropologisesta tutkimustraditiosta ja nojautuu David Graeberin kriittiseen näkökulmaan, joka kyseenalaistaa rahavelan takaisinmaksuun liitetyn moraalisen ulottuvuuden. Graeberin mukaan velassa ei ole todellisuudessa mitään tekemistä moraalin kanssa, vaan moraalikäsitykset ovat ujuttautuneet osaksi velkakäsitystä uskonnon ja laskennallisen kielen seurauksena. Tutkielma havainnoi minkälaisia moraalikäsityksiä verkkokeskustelijat liittävät Suomen julkiseen velkaan ja sen takaisinmaksuun, sekä minkälaisia ulottuvuuksia velkapuheesta voi havainnoida. Tutkielman aineisto on kerätty Helsingin Sanomien verkkokeskustelupalstalta. Helsingin Sanomien verkkoartikkeleiden yhteydessä lukijoiden on mahdollista kommentoida artikkeleiden sisältöä ja keskustella aiheesta. Aineisto on rajattu verkkoartikkeleihin ja verkkokeskusteluun, jotka käsittelevät Suomen julkista velkaa. Tutkielman aineistoa on analysoitu kriittisen diskurssianalyysin avulla, joka on yksi diskurssitutkimuksen tyyppi. Metodin avulla on mahdollista havaita valtaan ja epätasa-arvoon liittyviä rakenteita. Tutkielma liittää yhden paikallisen verkkoyhteisön käsitykset osaksi laajempaa historiallista kehityskulkua ja yhteiskunnallista muutosta, sillä velkaan liitetyt käsitykset ovat muotoutuneet tietyssä ajassa ja paikassa. Globaali markkinatalous on levittänyt velkaan liittyviä, vallitsevia käsityksiä maailmanlaajuisesti, jolloin vain tietyillä käsityksillä on merkitystä. Tutkielma esittää, että vaatimus Suomen julkisen talouden velkojen takaisinmaksusta nojaa vallitsevaan hegemoniseen diskurssiin, jota uusinnetaan verkkokeskusteluissa. Hegemoninen diskurssi on kuitenkin avoin muutokselle, jota myös haastetaan ja horjutetaan kilpailevien ideologioiden kautta. Hegemonisen diskurssin haastaminen paljastaa moraalisen romahduksen, joka liittyy Suomen julkisen velan kasvuun globaalin koronapandemian seurauksena. Tutkielmassa todetaan, että velka ei ole ”hyvä” tai ”paha, vaan aineiston perusteella velka näyttäytyy ambivalenttina. Velkaan liitetyt merkitykset kytkeytyvät kolmeen ulottuvuuteen, jotka vastaavat kysymyksiin siitä, miten velka maksetaan takaisin (tuottavuus), milloin velka maksetaan takaisin (ajallisuus) ja mitä tapahtuu, jos velkaa ei makseta takaisin (suvereniteetti). Ulottuvuudet ilmentävät verkkokeskustelussa havaittavaa implisiittistä ja eksplisiittistä moraalikäsitystä siitä, että velka on aina maksettava takaisin. Tutkielma argumentoi, että velkaan liittyvät merkitykset ovat verkkokeskusteluissa keskustelijoiden jatkuvan neuvottelun kohteena. Luonnollisena pidettyä velan takaisinmaksun hegemonista diskurssia ja sen taustalla häilyvää uusliberalistista ideologiaa tehdään näkyväksi ja haastetaan kilpailevien ideologioiden kautta. Velan takaisinmaksu määrittää niin kansainvälisillä markkinoilla kuin verkkokeskustelupalstalla valtioiden ja näiden kansalaisten moraalisuutta ja moraalittomuutta, vaikka velalla ei todellisuudessa ole mitään tekemistä moraalin kanssa.

Miksi ihmisarvon kunnioittaminen ja moraalin erityisasema on ensisijaisen tärkeää eri yhteiskunnallisissa tilanteissa ja erityisesti konflikteissa, joissa niin legaalisten kuin moraalisten ihmisoikeuksien voidaan sanoa jäävän muuttuvien normatiivisten konventioiden, poliittisten muutosten ja mielipiteiden varjoon tai häviävän räikeiden ihmisoikeusrikkomusten vuoksi? Tuleeko ihmisarvon kunnioittamisen ja moraalin erityisaseman säilyttäminen perustua viimekätiseen arvoon, joista emme voi tinkiä? Mitä meidän tulisi haluta, tahtoa ja toivoa? Pro gradu -tutkielmani käsittelee kysymystä siitä, millä tavoin ihmisen moraalinen merkitys ja ihmisarvon kunnioitus säilyvät universaaleiksi ajateltujen ihmisoikeuksien murtumisen jälkeen, jonka aiheuttajina voidaan sanoa olevan sen kaltaiset tekijät, kuten Isis-terroristijärjestön systemaattiset ihmisoikeusrikkomukset, mutta myös yhteiskunnalliset ja poliittiset jännitteet sekä päätökset että näitä ympäröivät julkiset keskustelut. Tutkielmassani tarkastelen moraalisia ja legaalisia ihmisoikeuksia sekä sitä, millä tavoin ihmisarvo eettisenä arvo-ominaisuutena voi oikeuttaa tai olla viimeisenä perustana ihmisoikeuksille. Lähestyn tätä kysymystä filosofian tohtorin ja lääketieteellisen etiikan professorin Veikko Launiksen edustaman normatiivisen etiikan, dignitismin ja konstruktiivisen metaetiikan teorian näkökulmasta, jota Launis käsittelee laajasti teoksessaan Ihmisarvo. Launiksen konstruktiivinen metaetiikka rakentuu Immanuel Kantin arvokkuusetiikkaan. Ihmisarvo-käsitettä lähestyn kolmen Veikko Launiksen muotoileman filosofisen peruskysymyksen kautta. Näistä ensimmäinen koskee sitä, millä tavoin voimme vaatia ihmisarvon kunnioittamista moraalisin perustein ja mihin ihmisarvo perustuu. Toinen kysymys koskee sitä, mitä ihmisarvo merkitsee, sekä kolmas, mitä ihmisarvosta seuraa. Tutkielmassa osoitan, miksi ihmisoikeuksien sitominen yksin normatiivisiin konventioihin tai lakeihin on ongelmallista ja miksi ne tarvitsevat perustaakseen pysyvämpää. Tuon esiin historiasta nousevia esimerkkejä, kuten politiikan teoreetikko Hannah Arendtin näkemyksiä totalitarismista ja siitä, miten ihminen menettää oikeutensa oikeuksiin sekä miten ihmisenä oleminen vaarantuu aiemmin kuin elämä itse asetetaan kyseenalaiseksi. Tutkielmani aineistona on ollut eri viestimien kautta avoimesti saatua media-aineistoa, eri ihmisoikeusjärjestöjen raportteja Isis-terroristijärjestöön liittyvistä toimista ja tapahtumista sekä valtion virallisia asiakirjoja että teoriaa ja taustoja koskevaa kirjallisuutta. Tutkielmassa kuvailen ja analysoin eri filosofisia ja teologisia sekä eettisiä ongelmia, joita aiheesta nousee esiin. Julkisen keskustelun eri diskurssit tarjosivat mielenkiintoisen vertailun, ja niistä nousi esiin, että niin yksittäisten kansalaisten kuin poliittisten toimijoiden kannanotoissa, jotka koskivat al-Holin leirillä olevia Suomen kansalaisia, ei ihmisarvon kunnioittaminen, moraalisten ja legaalisten ihmisoikeuksien noudattaminen ole ollut ensisijaista.

Tutkielma lähtökohta on tarkastella yksilön vastuuta globaalissa maailmassa moraalifilosofian näkökulmasta. Pyrkimyksenä on hahmottaa tapoja arvioida yksilön moraalista vastuuta maailmassa, jossa yksilötason toiminnan vaikutuskenttä on laajentunut sekä maantieteellisesti että ajallisesti. Tutkielmassa tarkastellaan kriittisesti yksilön moraalisten vastuiden ehtoja ja määritelmiä, sekä pyritään antamaan vastaus kysymykseen, miten yksilön moraaliset vastuut tulisi määritellä ja ottaa huomioon suhteessa ajankohtaisiin ja globaaleihin eettisiin ongelmiin. Tutkielman keskeinen teema on moraalisten vastuiden arviointi yksilön velvollisuuksien kautta. Päälähteenä on Thomas Poggen teos World Poverty and Human Rights (2008), jossa Pogge määrittelee yksilön moraaliset vastuut ihmisoikeuksien kautta. Poggen mukaan ihmisoikeuksia koskevat vain negatiiviset velvollisuudet, eli velvollisuus olla aiheuttamatta vahinkoa toiselle. Poggella yksilön moraalinen vastuu on negatiivinen velvollisuus olla loukkaamatta toisen ihmisoikeuksia tai estämättä niiden toteuttamista. Työn alussa pyritään kartoittamaan aihealuetta koskevia kysymyksiä laajemmin Peter Singerin, Henry Shuen, Simon Caneyn sekä David Millerin näkökulmista. Poggen teoria syventää moraalista vastuuta koskevaa analyysiä, ja tarjoaa rungon, jota vasten näitä muita vastuita ja velvollisuuksia koskevia teorioita tarkastellaan. Koska sekä tutkielman aihe että päälähteenä käytetty Poggen teoria ovat sisällöltään laajoja, on tutkielma pyritty rajaamaan vain yksilötason vastuiden ja ihmisoikeuksia koskevien velvollisuuksien tarkasteluun. Poggen teoria ihmisoikeuksia koskevista vastuista on kattava ja laaja, mutta se sisältää myös kiistakysymyksiä ja käsitteellisiä epäjohdonmukaisuuksia. Poggen teorian kriittinen tarkastelu tuokin ehkä parhaiten esiin moraalisten vastuiden arviointiin liittyvät ongelmat. Tutkielman lopussa nostetaan esiin vielä yksi kysymys, joka koskee moraalisten vastuiden ja positiivisten ja negatiivisten velvollisuuksien tarkastelun vakiintuneita menetelmiä. Judith Lichtenberg ottaa kantaa vallitsevaan keskusteluun ja väittää, että käsitykset ihmisten velvollisuuksista toisia kohtaan eivät ole enää ajankohtaisia, koska globalisaation seurauksena sekä vaikutuskenttämme että oma roolimme maailmassa on muuttunut.

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää kolmen yrityksen, Nokian, Koneen ja Keskon julkilausuttujen arvojen näkymistä yritysten toiminnassa sekä se, että ovatko julkilausutut arvot eettisiä arvoja. Tutkimukseni sijoittuu systemaattisen teologian alaan. Tutkimusmetodini on yhdistelmä sekä kvantitatiivista tutkimusta että filosofisen tekstianalyysin tutkimusmenetelmää. Teoreettinen viitekehykseni perustuu Georg Henrik von Wrightin teokseen The varieties of goodness ja hänen etiikan jaotteluun arvoihin, normeihin ja tekoihin. Etiikassa tutkitaan käsityksiä hyvästä eli arvoista sekä käsityksiä normeista. von Wright jaottelee hyvät viiteen kategoriaan. Tätä hyväksi käyttäen olen jaotellut myös yritysten arvot hyvän kategorioihin ja tehnyt niistä taulukon. Joitakin arvoja oli vaikea hahmottaa vain yhden kategorian alaan, joten ne voivat esiintyä taulukossa kahdessa kategoriassa. Tutkimukseni aineisto koostuu yritysten vuosiraporteista. Olen poiminut raporteista yritysten julkilausumat toimintaa ohjaavat arvot. Arvoja analysoitaessa olen käyttänyt sanahakua löytääkseni kaikki julkilausutut arvot toimintakertomusten teksteistä. Olen kuitenkin poistanut hakutuloksista sellaiset sanat, jotka ovat viitanneet joko rahaan tai titteleihin. Olen myös lisännyt sanan esiintymiskertoihin, mikäli tekstissä on viitattu johonkin termiin, vaikka sanaa ei ole suoranaisesti tekstissä mainittu. Esiintymiskertoja olen havainnollistanut diagrammeilla. Diagrammi auttaa hahmottamaan, miten arvojen esiintyminen yritysten vuosiraporteissa on hyvin epätasaista. Yritysten julkilausuttuja arvoja jaoteltaessa hyvän kategorioihin sekä etsiessä arvojen esiintymiskertoja vuosiraporteista kävi selväksi, että yritykset käyttävät arvoja hyvin eri tavalla kuvaillessaan yrityksen toimintatapoja. Osalla yrityksistä arvot näkyvät selvästi toimintaa kuvailtaessa, toisilla arvot loistavat poissaolollaan. Yritykset kävivät melko johdonmukaisesti tekstissä kaikki arvot läpi kertoessaan edellisestä toimintavuodesta. Jotkut arvot ylikorostuivat toisiin arvoihin nähden esiintymiskerroissa, mutta toisaalta, jotkut arvot jäivät kokonaan näkymättömiin. Joissakin tapauksissa arvojen merkitys jäi hämäräksi. Toisaalta toimintakertomuksissa esiintyi myös sellaisia toimintaa ohjaavia termejä, jotka olisi voitu listata julkilausuttujen arvojen joukkoon. Osa yritysten julkilausumista arvoista on selvästi yrityksen toimintaa tai toimintatapaa ohjaavia arvoja. Osa on selvästi normeja, joiden varassa arvoja toteutetaan.