Browsing by Subject "musiikkikasvatus"

Creating music in school, meaning for example improvisation and composing, is one of the central goals of music education in the curriculum through elementary school in Finland. The use of technology is increasingly emphasized in teaching and in music education. It is clearly related to the goals of music creating but studies have shown that these work methods are used remarkably rarely in music education in schools. The purpose of this study was to find out what the use of music technology as a tool for creating music in practice means. The subject is quite new and it has not been studied much. The main source of this literature review consists of studies and articles published in international peer-reviewed journals and professional literature. Music technology appeared in music creating work methods as a versatile set of music applications on mobile devices. Based on this research, music applications brought versatile alternatives to the expression of musical ideas. Because of music applications accessibility they enabled music creation regardless of the musical skill level. Music applications also formed a motivating mobile and multimodal learning environment for pupils. In addition, music technology was found to provide help for teachers to organize music lessons and enable students to work in groups. Music technology seems to be a good tool for creating music in school when its use can be justified pedagogically.

Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää minkälaista, musiikkitoiminta on päiväkodeissa ja vaikuttavatko varhaiskasvatuksen opettajien mielestä heidän näkemyksensä musiikista ja musiikkitaustansa heidän päiväkotiryhmänsä musiikkitoimintaan. Hypoteeseina on, että musiikkitoiminta vaihtelee paljonkin eri päiväkodeissa ja, että varhaiskasvatuksen opettajien mielestä heidän näkemyksensä musiikista ja musiikkitaustansa vaikuttavat heidän päiväkotiryhmänsä musiikkitoimintaan. Tutkimuksen teoriatausta koostuu Paanasen musiikillis-kognitiivisen malliin sekä Brunerin musiikillisen ajattelun kehityksen teoriaan. Teoriataustaan ovat vaikuttaneet pedagogiset suuntaukset ja menetelmät, joissa eheytetään musiikkia muihin oppiaineisiin ja toimintaan mm Simola Isakksonin kehittämä musiikkiliikunta. Teoriataustaan ovat vaikuttaneet myös tutkimukset kielen yhteydestä musiikillisen kehitykseen mm Frey ja Sappey-Marinierin tutkimus, joissa kielen kehityksen on todettu olevan yhteydessä musiikilliseen kehitykseen. Tutkimuksen teoria ja kysymyksenasettelu perustuvat Vesiojan (2004) ja Maizièresin (2011) tutkimuksiin. Tutkimuksen teorian ja kysymyksenasettelun muodostamiseen ovat vaikuttaneet myös Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018 ja sekä Kansalllisen arviointikeskuksen eli KARVin tutkimusraporttiin varhaiskasvatussuunnitelmien käytänteiden toteutumisesta päiväkodeissa. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto kerättiin e-kyselylomakkella. Tieto tutkimuksesta ja linkki e-kyselylomakkeeseen lähetettiin sähköpostitse Espoon päiväkotien johtajille, jotka jakoivat tiedon tutkimuksesta ja linkin e-kyselylomakkeeseen päiväkotiensa 3-5- vuotiaiden ryhmien opettajille. Kyselyyn vastaaminen suoritettiin anonyymisti. Kyselyyn osallistui seitsemän vastaajaa. Aineisto analysoitiin laadullisesti ja määrällisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Varhaiskasvatuksen opettajien mukaan heidän päiväkodeissaan musiikkikasvatusta ja musiikin opetusta järjestetään erilaisia menetelmiä ja tilanteita käyttäen, siihen osallistuvat muutkin henkilökunnan jäsenet kuin päiväkotiryhmän varhaiskasvatuksen opettaja ja, että musiikkitoimintaa on myös päiväkotien arjessa. Täten hypoteesi siitä, että musiikkitoiminta vaihtelee paljonkin riippuen päiväkodista kumoutui. Tutkimuksen tulosten mukaan kaikkien vastanneiden varhaiskasvatuksen opettajien mielestä heidän näkemyksensä musiikista ja osan mukaan heidän musiikkitaustansa vaikuttavat heidän päiväkotiryhmänsä musiikkitoimintaan. Täten toinen hypoteesi osoittautui osittain todeksi. Tutkimuksen johtopäätös on, että musiikkitoiminta on päiväkodeissa monipuolista ja, että varhaiskasvatuksen opettajien näkemykset musiikista ja musiikkitausta vaikuttavat heidän päiväkotiryhmänsä musiikkitoimintaan.

Relationship with music develops significantly during primary school. Different experiences with music are seen as important because they determine the pupil’s perception of their own skills and abilities in music. Pupil’s positive musical self-efficacy is an essential part of their musical development and a necessary component of musical involvement. Music education in primary schools is often the responsibility of the class teacher. Through a varied and supportive music education, the class teacher can provide pupils with a solid foundation for a musically active life. In this thesis, I delved into the perceptions of class teachers implementing music education about the meaning of students’ musical self-efficacy and ways to support students’ musical self-efficacy. The thesis was conducted as a qualitative study. The research data was collected through semi- structured thematic interviews and analyzed using a theoretical content analysis. Three class teachers who have taught music to their classes were interviewed for the study. The results of the study indicated that the class teachers perceived musical self-efficacy as important for pupils’ well-being, musical relationships, musical development, and the experience of the community. Class teachers felt that it was meaningful for students to feel successful and capable in music. The experience of competence gives the pupil the confidence to engage in music, both individually and collectively, while maintaining the joy of music. The results also showed that the class teachers support student’s musical self-efficacy in a variety of ways. In particular, class teachers aim to influence the pupil’s personal experiences in music, for example, through the amount of practice and the content of the tasks, and by ensuring that each pupil is able to participate. The class teachers viewed even small successes by students as significant and sought to help students see their own progress as well. Class teachers perceived that in music education it was important to maintain an optimistic atmosphere with opportunities for positive emotions. Positive feedback, support, and the experience of the development of musical skills were important as well.

Osa soittimista on merkittävästi sukupuolittuneita, eli niihin liitetään selkeästi enemmän joko feminiinisiä tai maskuliinisia merkityksiä. Vaikka soitinmieltymysten sukupuolittuneisuutta on tutkittu jo 1970-luvulta lähtien, merkittävää muutosta soitinten sukupuolittuneisuudessa ei tähänkään päivään mennessä ole nähtävissä. Tutkimukset ovat osoittaneet meidän sisäistävän soittimiin liittyviä sukupuolistereotypioita jo päiväkoti-iässä: erityisesti poikien on huomattu suosivan maskuliinisiksi miellettyjä soittimia jo lastentarhassa. Tämä tutkimus tarkastelee soitinmieltymysten sukupuolittumista sekä sukupuolittumisen syitä Suomessa. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselyllä, joka tehtiin Meilahden ala-asteen koulussa tammikuussa 2021. Kyselyyn osallistui 217 oppilasta 2.–6. luokilta. Tässä tutkimuksessa maskuliinisina soittimina ilmenivät rummut, kitara ja basso ja feminiinisinä soittimina huilu, viulu sekä piano. Tutkimuksen neutraalein soitin oli trumpetti, johon on aiemmissa tutkimuksissa liitetty usein maskuliinisia merkityksiä. Pojat suosivat selkeästi enemmän maskuliinisia soittimia, siinä missä tytöt valikoivat lempisoittimensa laajemmasta feminiinisten ja maskuliinisten soitinten joukosta. Hienoista iän myötä tapahtuvaa lievenemistä sukupuolittuneisuudessa on nähtävissä sekä tyttöjen että poikien kohdalla: ala-asteen aikana tyttöjen kiinnostus feminiinisiä soittimia kohtaan väheni ja maskuliinisia soittimia kohtaan kasvoi, ja vastaavasti poikien kiinnostus feminiinisiä soittimia kohtaan kasvoi ja maskuliinisia soittimia kohtaa väheni. Poikien antamat pisteet olivat huomattavasti yhdenmukaisempia kuin tyttöjen. Tästä johtuen poikien antamat pisteet muodostavat lähes yksinään järjestyksen, johon soittimet asettuvat tässä tutkimuksessa maskuliinisimmasta feminiinisimpään – tyttöjen laajemmalle jakautuvat pisteet eivät juurikaan vaikuta järjestykseen. Onkin syytä pohtia, liittyvätkö käsityksemme tyttöjen ja poikien soittimista todella siihen, mistä soittimista tytöt ja pojat pitävät vai ovatko feminiiniset soittimet lopulta soittimia, joista pojat pitävät vähiten. Vastaajat perustelivat soitinten mieluisuutta useimmiten soittimen ääneen, soittotapaan tai vaikeustasoon, omaan harrastuneisuuteen tai soittimen tuttuuteen liittyvillä tekijöillä. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi myös kavereiden ja sukupuolistereotypioiden vaikutukset ovat nähtävissä soittimille annetuissa pisteissä. Vaikka soittimiin liittyvien sukupuolistereotypioiden purkaminen on pitkäjänteistä työtä ja vaatii lopulta suuria rakenteellisia muutoksia, myös pienillä teoilla on merkitystä: opettajilla on mahdollisuus tarjota lapsille tasavertaisia musiikillisia kokemuksia, joiden vaikutukset ovat kauaskantoisia. Myös tutkijoiden rooli sukupuolistereotypioiden purkamisessa on suuri, eikä tutkimusta aiheen parissa voida tehdä liikaa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millaisia YLE TV2:n Pikku Kakkosen Seikkailukone-ohjelman musiikkisisältö ja -toiminta ovat ja millaisia musiikkikasvatuskäsityksiä ne ylläpitävät ja välittävät. Tutkielman teoreettisena pohjana toimivat esteettisen, praksiaalisen ja pragmatistisen musiikkikasvatuksen filosofian lähestymistavat. Seikkailukoneen musiikkisisältöä tulkitaan näiden musiikkikasvatuskäsitysten valossa. Aineistoa tarkastellaan myös siitä nousevien ihmis- ja oppimiskäsitysten kautta. Tutkielman primaariaineisto muodostuu yhdeksästä Seikkailukone-jakson taltioinnista. Lisäksi aineistona hyödynnetään taltioinneista tehtyjä muistiinpanoja sekä haastatteluaineistoa. Tutkimusmenetelmänä käytetään laadullista sisällönanalyysiä. Seikkailukoneen musiikkisisältö koostuu lähes yksinomaan suomalaista lauluista ja laululeikeistä. Kappalevalinnat tuovat esiin suomalaista lastenkulttuuria ja etenkin suomalaisen yhteiskunnan sosiaalisia ihanteita. Musiikki valjastetaan ohjelmassa sosiaaliseksi ja vuorovaikutteiseksi toiminnaksi, jolla tuetaan lasten myönteisen minäkuvan ja positiivisen musiikkisuhteen kehitystä, mahdollistetaan subjektiivisia tunnekokemuksia sekä monipuolistetaan itseilmaisun taitoja tekemisen ja kokeilemisen kautta. Samalla huomioidaan kehollisuuden merkitys lasten tavassa kokea musiikkia. Kokonaisvaltaisuuden pyrkimys heijastaa toiminnan taustalla vaikuttavaa holistista ihmiskäsitystä, konstruktivistista oppimiskäsitystä sekä pragmatistista musiikkikasvatuksen filosofiaa.

Tässä kandidaatintutkielmassa perehdyn musiikinopetuksen asemaan Suomessa, erityisesti peruskoulun alaluokilla. Aiheesta on käyty paljon keskustelua menneinä vuosina, minkä vuoksi halusin ottaa lähempään tarkasteluun, mihin suuntaan musiikinopetuksen kehityskulku on menossa. Koin tärkeäksi myös syventyä niihin seikkoihin, jotka osoittavat musiikinopetuksen asemaa ja arvostusta yhteiskunnassamme. Lisäksi koin olennaiseksi tarkastella, miten tämä näkyy esimerkiksi opetussuunnitelmassa sekä käytännössä koulujen musiikinopetuksen resursseissa ja opettajien kokemuksissa. Aiempien tutkimusten perusteella voin perustellusti todeta musiikilla olevan monipuolisia vaikutuksia hyvinvointiin sekä oppimiseen (ks. Huotilainen 2010). Silti monista selvityksistä käy ilmi, että musiikin opetuksen tuntiresursseihin on vuosien saatossa kohdistettu jatkuvia vähennyksiä, eikä tilanne näytä erityisen valoisalta edelleenkään. Toteutin tutkimuksen kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, joka on sopiva tapa silloin, kun halutaan koota tietystä aiheesta monipuolinen yleiskatsaus. Aineistoina toimivat aiemmat tutkimukset muun muassa luokanopettajien pätevyydestä opettaa musiikkia alakoulussa (Suomi, 2019) sekä musiikkia opettavien luokanopettajien kokemuksista käytännön työstä (esim. Hulkko 2018, Lemmetyinen & Malinen 2015). Rajasin aineiston koskemaan alakoulun musiikkikasvatusta, mutta tulokset ovat mahdollisesti yleistettävissä musiikin opetuksen asemaan yleisesti koko peruskoulussa. Tuloksista käy ilmi, että musiikin opetuksen asema oli jatkuvasti heikentynyt ja sen arvostus kouluissa ei ollut suurta. Eniten musiikin opetuksen heikko arvostus näkyi luokanopettajien koulutuksessa. Luokanopettaja opettaa yleensä musiikkia alakoulussa luokille 1–6, mutta luokanopettajakoulutus ei tällä hetkellä anna valmiuksia opettaa musiikin tietoja ja taitoja alakoulussa. Heikosta asemasta kertoi myös musiikin opetukselle varatun ajan sekä resurssien riittämättömyys.

The goal of this research is to explore the perceptions kindergarten teachers, working with children under the age of three, have on the execution of musical education within early childhood education and its significance on a child’s overall growth, development and learning. The research is limited to concerning only the opinions of kindergarten teachers, as for the teachers work as the groups pedagogical leaders and are responsible for the planning execution of high-quality early childhood education. Musical education is included as a part of other fine arts subjects and musical expression is a typical way of functioning and thinking for a child. Music has been proven to have an influence on the development of a childs’ personality and therefor it is necessary that various ways of musical expression are supported through musical education in early childhood education. The study has been carried out as a qualitative research, in which the material has been formed with an electronic questionnaire. The questionnaire was sent with an accompanying letter to 30 early childhood education centers in the city of Helsinki. The final sample consisted of the answers of 10 kindergarten teachers. The material was analyzed by using recurring themes and finding similarities and resemblances in the answers and studying the differences. According to the results, kindergarten teachers saw musical education as a significant support for the development of linguistics within children under the age of three. Musical education was also seen as creating the feeling of secureness for the child while basic needs were attended to like in toilet and clothing situations. Music was seen as a natural form of interaction with small children. Teachers experienced musical education in their training leading up to their job as a kindergarten teacher differently. The teachers saw for example their lack of skills in accompaniment and the scarce knowledge of musical theory as a challenge for accomplishing adequate musical education.

Musiikin avulla voidaan tukea lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja kehitystä (Akombo, 2022, s. 146). Varhaiskasvatuksen musiikkikasvatuksessa tulee tarjota lapsille monipuolisia kokemuksia musiikin parissa sekä mahdollisuuksia harjoitella ilmaisemaan itseään musiikin keinoin. Varhaiskasvatuksen opettajat ovat vastuussa ryhmänsä pedagogisesta toiminnasta, jolloin heidän tulee sisällyttää myös musiikkikasvatus osaksi ryhmänsä pedagogista toimintaa ja varmistaa, että toiminta vastaa varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden määrittelemää laatutasoa (Opetushallitus, 2022, s. 18). Tutkimukseni tavoitteena on selvittää varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia valmiuksistaan toteuttaa musiikkikasvatusta. Haluan lisäksi tarkastella sitä, miten he toteuttavat musiikkikasvatusta käytännössä ja millaisia tekijöitä heidän kokemiinsa valmiuksiin liittyy. Erityisesti pyrin muodostamaan kuvauksen siitä, millainen kokonaisuus musiikkikasvatuksen toteutuminen on ja mikä on varhaiskasvatuksen opettajien rooli siinä. Keräsin aineiston haastattelemalla neljää varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka olivat toimineet alalla 0,5–12 vuoden ajan. Haastattelumenetelmänä hyödynsin puolistrukturoitua teemahaastattelua, jonka aihealueet määrittelin tutkimuskysymysten ohjaamana. Analysoin aineiston teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Peilasin aineistosta nousseita tuloksia aiempaan teoriaan ja tutkimukseen aiheesta, jolloin sain muodostettua kuvauksen tutkimastani ilmiöstä. Tutkimuksen tulosten perusteella varhaiskasvatuksen opettajien kokemiin valmiuksiin musiikkikasvatuksen toteutuksessa liittyy lukuisia eri tekijöitä. Merkittävimmäksi tekijäksi musiikkikasvatuksellisten valmiuksien osalta nousi yksilöiden asennoituminen opetettavaa sisältöä kohtaan, jonka lisäksi vaikutusta oli työkokemuksella, musiikillisella harrastuneisuudella ja musiikillisilla taidoilla. Tuloksista ilmeni myös se, ettei varhaiskasvatuksen opettajan koulutus itsessään tarjoa tarpeeksi valmiuksia toteuttaa musiikkikasvatusta. Osallistujat toteuttivat musiikkikasvatusta eheytetysti ja hyödyntäen monipuolisia menetelmiä.

Tutkimuksessa käsitellään yhteismusisoinnin vaikutusta yhdenvertaisuuden edistämiseen varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen kannalta olennaiset pääkäsitteet taidekasvatus, musiikkikasvatus, yhteismusisointi, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo antavat tutkimukselle teoreettista pohjaa. Kansallisen koulutuksen arvioinninkeskuksen raportissa (Karvi) 2019 mainitaan taidekasvatuksen, paikoin myös musiikkikasvatuksen, toteutuvan liian harvoin. ArtsEqual-hankkeessa puolestaan tutkitaan muun muassa, miten taide voi tukea tasa-arvoisia mahdollisuuksia oppimiseen ja osallistumiseen suomalaisissa kouluissa. ArtsEqual-hanke, Karvin raportti 2019 sekä pääkäsitteisiin liittyvät teoriat luovat pohjaa seuraavien tutkimuskysymysten syntymiselle: Miten varhaiskasvatuksessa hyödynnetään yhteismusisointia? Ja miten yhteismusisointi edistää yhdenvertaisuutta varhaiskasvatuksessa? Tutkimukseen osallistui kaksi haastateltavaa, jotka haastateltiin vallitsevan virustilanteen vuoksi Skype-sovelluksella. Aineisto koostui yhdestätoista analysoitavasta katkelmasta. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Sisällönanalyysiin päädyin haastattelujen kiinnostavan sisällön takia, ja pääkäsitteiden vuoksi lähestymistavaksi valikoitui abduktiivinen eli teoriasidonnainen sisällönanalyysi. Sisällönanalyysissä käytin fenomenografista ja hermeneuttista metodologiaa, joiden pohjalta yhteismusisointia ja yhdenvertaisuutta sekä niiden välisiä suhteita tarkasteltiin ilmiönä. Saatujen tutkimustulosten mukaan yhteismusisointia hyödynnettiin eri tilanteissa ja tilaisuuksissa: päiväkodin yhteisessä laulutilaisuudessa, juhlissa, siirtymätilanteissa, lasten omissa leikeissä sekä oman äidinkielen tai vieraan kielen oppimisessa. Varhaiskasvatuksen henkilökunnan erityisosaaminen otettiin myös huomioon, josta esimerkkeinä olivat lastenhoitajan musiikillinen osaaminen tai harjoittelijan somalin kielen taito musiikillisessa toiminnassa. Yhteismusisointi vaikuttaa myönteisesti lasten yhdenvertaisuuteen, mutta myönteinen vaikutus on tilannesidonnaista. Yhteismusisoinnin yhdenvertaisuutta edistävä vaikutus ilmeni yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden tunteena koko päiväkodin laulutilaisuuksissa. Kun lapset lauloivat omissa leikeissään, lapset olivat osallisia musiikillisessa ilmaisussaan. Yhteismusisointi edistää yhteistyötaitoja, jotka edistävät myös yhdenvertaisuutta. Esimerkkinä tästä on yhdessä laulaminen esimerkiksi pukemistilanteessa, jolloin lapsen oli mahdollista rikastuttaa sanavarastoaan laulaen.

Tässä tutkimuksessa kuvataan, miten peruskoulun musiikinopetuksessa järjestettävä yhteissoitto vaikuttaa luokkayhteisön yhteisöllisyyteen eli sosiaaliseen pääomaan. Tutkimuksella pyritään valaisemaan yhteisen musisoinnin merkitystä yhteisöllisyyden vahvistamisessa ja yhteisön jäsenten kehityksessä sekä perustelemaan yhdessä tekemisen hyötyjä niin musiikkikasvatuksessa kuin muussakin elämässä. Sosiaalisen pääoman käsitettä pyritään myös nostamaan vahvemmin esille osaksi kasvatustieteellistä keskustelua. Tavallisimmin sosiaalisen pääoman käsitteellä viitataan sosiaalisen ympäristön ja sosiaalisten suhteiden ulottuvuuksiin, kuten sosiaalisiin verkostoihin, normeihin, yhteenkuuluvuuteen ja keskinäiseen luottamukseen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat erityisesti Putnamin (1993) ja Colemanin (1988) määritelmät sosiaalisen pääoman käsitteestä. Yhteissoiton käsite on määritelty tätä tutkimusta varten tarkoittamaan kaikkea musiikillista yhteistoimintaa, jossa tuotetaan musiikkia. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, joka on yksi kuvailevan kirjallisuuskatsauksen muodoista. Tämän menetelmän myötä tutkimuksessa hyödynnettiin käytettävää aineistoa laajasti sekä esiteltiin tutkittavaa ilmiötä ja sen ominaisuuksia mahdollisimman monipuolisesti kriittisen tarkastelun kautta. Tähän tutkimukseen koottu aineisto koostui pääosin vertaisarvioiduista lähteistä ja kansainvälisistä julkaisuista. Aineistoon kuului erilaisia tutkimuksia, artikkeleja, väitöskirjoja sekä haastatteluja. Tutkimustuloksista ilmeni, että yhteinen musisointi on yhdistetty useissa tutkimuksissa sosiaalisen pääoman tai sosiaalisen pääoman indikaattorien, kuten luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden, muodostumiseen. Tutkimuksia peruskoulun musiikinopetuksen yhteissoitosta ja sen vaikutuksesta luokkayhteisön sosiaaliseen pääomaan on vähän, minkä takia suoraa myönteistä yhteyttä ei voitu luotettavasti todeta. Muu esitelty aineisto antoi kuitenkin tukea väitteelle yhteissoiton myönteisestä vaikutuksesta yhteisön sosiaaliseen pääomaan soittoympäristöstä riippumatta. Tutkimustulokset viittasivat sosiaalisen pääoman olevan hyödyllinen resurssi myös oppimisessa, minkä takia jatkotutkimuksia yhteissoitosta ja sosiaalisesta pääomasta olisi tärkeää tehdä lisää etenkin kouluympäristössä.