Browsing by Subject "naiset"

Tutkielmassa tarkastellaan Irakin ja Syyrian konfliktialueelle lähteneiden ja al-Holin leirille päätyneiden suomalaisten naisten kehystämistä mediassa. Tämän lisäksi tutkitaan, minkälaisia rooleja mediassa naisille kehystetään ja onko kehystämisellä vaikutusta naisten avunsaamiseen. Aihetta tutkitaan terrorismin sekä humanitaarisen avunantamisen teorioiden kautta. Keskiössä ovat naisten osallistuminen terroristisen järjestön toimintaan ja siihen liittyvät kysymykset. Lisäksi kysymyksenä on avunantajan ja avunsaajan välinen suhde ja se, miten median kehystäminen voi siihen vaikuttaa. Al-Holin leiri nousi Suomessa esille maaliskuussa 2019, kun kansainvälinen media julkaisi haastatteluja Syyriasta, Isisin viimeisestä tukikohdasta pakenevista ja Isisin kaaduttua alueelta lähteneistä ihmisistä. Yksi haastateltavista oli suomalainen nainen. Pian selvisi, että al-Holin leirillä oli useita suomalaisia naisia ja lapsia. Aineistona tutkielmassa on Yleisradion 74 uutisartikkelia, jotka kerättiin verkkojulkaisuina Yleisradion verkkosivuilta ajanjaksolta 1.3.2019-30.11.2019. Hakusanoina käytettiin sanoja ’al-hol’, ’al hol’ ja ’isis’. Menetelmänä tutkimuksessa on laadullinen kehysanalyysi. Kehystämisellä tarkoitetaan tiettyjen näkökulmien valintaa valitusta asiasta ja sen näkökulman nostamista merkittäväksi tekstin kautta. Yhtenä kehysten rakentajana medialla on valta päättää, miten jokin asia tuodaan julkiseen keskusteluun. Kehysanalyysin periaatteet ohjasivat analyysin tekoa, mutta itse analyysi rakentui Van Gorpin kehysanalyysimallin mukaisesti. Aineistoa käsiteltiin Van Gorpin kehysmatriisin seitsemän kehystämisen keinon ja tavan kautta. Aineiston analyysissa rakentui kaksi kehystä, avunsaajakehys ja turvallisuusuhkakehys. Avunsaajakehys rakentui inhimillisyyden ja ihmisarvon periaatteille. Tässä kehyksessä naiset nähtiin avunsaajan roolissa ja oikeutettuina apuun. Turvallisuusuhkakehyksessä korostuivat terrorismi, uhkakuvat, naisten oma vastuu tilanteesta sekä kansallisen turvallisuuden näkökulma. Aineistosta nousi esille eri näkemyksiä, jotka luokiteltiin neljään eri ryhmään, asiantuntijoiden kommentteihin, virkamiesten näkemyksiin, poliitikkojen kannanottoihin ja al-Holin leirillä olevien naisten haastatteluihin. Analyysi osoitti keskustelun olevan polarisoitunutta ja se rajautui kahden tunnistetun kehyksen ympärille. Tutkimuksessa nousi esille kaksi keskeistä johtopäätöstä. Ensimmäisenä johtopäätöksenä todetaan, että keskustelusta puuttui yhteiskunnallisen vastuun näkökulma, sillä keskustelua naisten Suomessa kokemasta syrjinnän ja ulkopuolisuuden kokemusten yhteiskunnallisista taustasyistä ja vastuusta ei käyty. Toinen johtopäätös käsittelee median kehystämisen ja naisten avusaamisen välistä suhdetta. Aineiston perusteella näyttää siltä, että median kehystämisen tavoilla voi olla vaikutusta siihen, miten naisiin Suomessa suhtaudutaan sekä halutaanko naisia auttaa.

Tämä tutkimus käsittelee poliitikkojen esittämistä ja sukupuolta sosiaalisen median alusta Instagramissa. Nykyajan poliittiseen viestintään vaikuttavat sosiaalisen median nousu sekä ilmiöinä meditoituminen ja henkilöityminen. Suomalaisessa politiikassa vallitsevat edelleen maskuliinisen esittämisen mallit, mutta naisten kipuaminen politiikan ylimmille johtopaikoille on saanut uuden harppauksen Marinin hallituksen naisvetoisuuden myötä. Siksi juuri nyt on tärkeää ymmärtää johtavien naisten vastauksia medioitumisen ja henkilöitymisen trendeihin, sosiaalisen median aitouden olettamuksiin sekä naisiin miehisellä politiikan areenalla kohdistuvaan kaksoisroolin ongelmaan. Nämä Marinin hallitusviisikon tavat esiintyä voivat vaikuttaa politiikassa sukupuolten valta-asetelmiin merkittävästi. Nimenomaan Instagramiin julkaistun sisällön analysointi kertoo paitsi alustan ominaispiirteistä poliittiselle viestinnälle, myös visuaalisten valintojen merkityksestä identiteettiä rakentavina tekijöinä. Sisällönanalyysia metodina hyödyntäen tutkimus analysoi näytteen hallitusviisikon Instagram-sisällöstä, käyttäen sekä määrällistä että laadullista analyysia. Aineistosta nostetaan esiin hallituspuolueiden puheenjohtajien sisällön keskeiset ulottuvuudet: virallisuuden ja epävirallisuuden ulottuvuus, läheisyyden ja etäisyyden ulottuvuus sekä sukupuolen esittämisen spektri. Analyysi osoittaa viisikon suosivan epävirallista, katsojan etäällä pitävää, joko sukupuolineutraalia tai feminiinistä esittämistä. Tuloksen voidaan nähdä olevan vastaus tarjota katsojille sosiaaliselta medialta odotettua henkilökohtaisempaa sisältöä, kuitenkin sen poliittiseen viestiin kytkien. Näyttää myös siltä, että naispoliitikot kokevat edelleen tarvetta mukautua politiikan maskuliinisiin normeihin ja yhtä aikaa vastata perinteisiin naisiin kohdistuviin esittämisvaatimuksiin.

Koetan tutkielmassani selvittää, millaista tietoa naisten käytössä olleista arkkitehtonisista tiloista voidaan saada tutkimalla varhaisbysanttilaisia kirjallisia lähteitä ja rakennettua ympäristöä Itä-Rooman imperiumin pääkaupungissa Konstantinopolissa. Keskityn erityisesti keisari Justinianuksen hallituskaudella (527–565) käytettyihin rakennuksiin, mutta käsittelen myös muita ajanjaksoja ja rakennuksia jotka kertovat naisten liikkumista arkkitehtonisessa tilassa kotona ja sen ulkopuolella. Olen valinnut käännösanalyysin kohteeksi historioitsija Prokopios Kesarealaisen teoksissa esiintyviä viittauksia näihin naisten käytössä olleisiin tiloihin, joista käytetään aikalaislähteissä nimitystä γυναικωνῖτις. Sanalla viitataan bysanttilaisessa kirjallisuudessa yleensä joko asuinrakennuksessa sijainneisiin naisten käyttämiin tiloihin tai naisille tarkoitettua osaan kirkkorakennuksesta. Prokopioksen teoksissa γυναικωνῖτις -tilaan viitataan useimmiten kirjailijan kuvatessa keisarinna Theodoran käyttäytymistä Konstantinopolin Suuressa palatsissa. Näissä kuvauksissa keisarinna vastaanottaa kotonaan vieraita, järjestää näytäntöjä ja kuulustelee poliittisia vastustajiaan. Γυναικωνῖτις näyttäytyy näissä kuvauksissa aktiivisen toiminnan keskuksena, joka on keisarinnan omaa valtakuntaa. Prokopios käyttää sanaa γυναικωνῖτις myös kuvatessaan Hagia Sofian kirkon naisille tarkoitettuja osia. Keisarinnalle oli oma aitio kirkon toisessa kerroksessa, josta käsin hän seurasi liturgiaa hoviväkensä kanssa. Hoviin kuulumattomat naiset seurasivat liturgiaa kirkon alemmassa kerroksessa. Yksittäisen miespuolisen kirjailijan teoksessa esiintyviä mainintoja ei voida pitää todellisena kuvauksena keisarillisista γυναικωνῖτις -tiloista, mutta ne kertovat kirjailijan ja hänen teostensa kohdeyleisön eli varakkaan yläluokan olettamuksista siitä, millaista kuninkaallisten naisten elämä oli. Naisten käytössä olleiden tilojen tutkiminen bysanttilaisella ajalla vaatii huolellista kirjallisiin lähteisiin tutustumista, koska varsinkin uskonnollista materiaalia on paljon. Kirjallisten lähteiden lisäksi arkkitehtuurin ja ortodoksisen perinteen tutkimuksella sekä moderneilla kaupunkiarkeologisilla tutkimusmetodeilla voidaan saada lisätietoa naisten käytössä olleista tiloista varhaisbysanttilaisella ajalla.

Tutkielmassa analysoidaan naisten työllisyyteen ja työelämän sukupuolten tasa-arvoon liittyvän ajankohtaisen politiikan ongelmarepresentaatioita Japanissa. Ongelmarepresentaatioilla tarkoitetaan politiikassa esitettäviä ongelmia, joita ryhdytään ratkaisemaan. Tavoitteena on selvittää, mitä politiikassa esitetään ongelmaksi, miten kyseiseen politiikkaan on päädytty ja miten sitä perustellaan. Materiaaleina ovat vuoden 2015 joulukuussa julkaistu neljäs sukupuolten tasa-arvon perussuunnitelma Dai 4 ji danjo kyōdō sankaku kihon keikaku ja vuoden 2016 huhtikuussa kokonaisuudessaan voimaan astunut naisten osallistumista ja etenemistä työelämässä edistävä laki Josei katsuyaku suishin hō. Ensimmäinen on suunnitelma sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja jälkimmäinen on laki, joka velvoittaa yli 300 työntekijän yksityisen sektorin yritykset, valtionjohdon virastot ja paikallishallinnot laatimaan suunnitelman naistyöntekijöiden aseman parantamiseksi. Analyysissa käytetään Carol Bacchin What’s the problem represented to be? -metodia, jolla voidaan analysoida poliittisia ongelmarepresentaatioita. Analyysin kautta päästään kyseenalaistamaan itsestään selvyyksinä pidettyjä oletuksia politiikassa ja voidaan ymmärtää paremmin sitä, kuinka kyseiseen politiikkaan on päädytty. Analyysissä käydään läpi ongelmarepresentaatiot, politiikan perusteluita, taustalla vaikuttavia olettamuksia, politiikan historiataustaa, ongelmarepresentaation seurauksia ja sitä, voisiko ongelmia ajatella myös toisin tavoin. Päällimmäisiksi ongelmarepresentaatioiksi analyysissä nousevat ongelma työantajista, jotka eivät tee työpaikan tasa-arvon edistämiseksi tarpeeksi, sekä ongelma työn ja muun elämän tasapainottamisesta. Naisten osallistumista ja etenemistä työelämässä edistävä laki velvoittaa työnantajat positiivisen erityiskohtelun toimiin ryhtymiseen tasa-arvon parantamiseksi. Politiikkaa perustellaan yhteiskunnallisilla ja taloudellisilla perusteilla, kun naisten työllisyyden lisääntymisen toivotaan auttavan talouskasvuun, työvoimapulaan ja alhaiseen syntyvyyteen. Tämän taustalla on ajatus Pohjoismaissa toteutuneesta syntyvyyden noususta naisten työllisyyden lisääntyessä. Vuodesta 2013 lähtien naisten työllisyyden lisääminen on ollut myös osa pääministeri Shinzō Aben talouskasvupolitiikkaa. Vaihtoehtoinen ratkaisu olisi maahanmuuton lisääminen, mutta naisten työllisyyden lisäämistä pidetään parempana vaihtoehtona. Sukupuolten tasa-arvon edistämisellä ja työtapojen muutoksilla yritetään houkutella naisia töihin, joten tasa-arvo nähdään välineenä eikä arvona tai normina sinänsä. Historiataustasta selviää, ettei naisten työssäkäynti ole uusia asia, mutta työelämä on ollut hyvin epätasa-arvoinen naisia kohtaan. Naisten rooleihin yhteiskunnassa ovat vaikuttaneet konfutselaisuus ja valtion politiikka, ja työelämä on vahvistanut näiden luomaa roolia naisesta vaimona ja äitinä ja miesten roolia ydintyöntekijänä. Nyt kuitenkin jäykkiin sukupuolirooleihin halutaan muutosta, ja miehiä yritetään saada osallistumaan enemmän kodin-, lasten- ja vanhustenhoitoon, jotta naisten olisi helpompi osallistua työelämään. Yhdistyneet kansakunnat on panostanut Japania parantamaan sukupuolten tasa-arvoa, minkä seurauksena on tehty lakiuudistuksia ja asetettu tavoitteita.

This thesis explores women’s voluntary return migration in the context of Somaliland. In recent years, return migration has increasingly become a topic of interest within the migration-development discourse. However, the real-life experiences of returnees remain a less researched topic. Return migration is often seen simply as a ‘return home’. In this thesis the notions of transnationalism, intersectionality, return preparedness and embeddedness are utilized to analyze the complex and gendered process of return. The aim of this thesis is to explore how do women experience, practice, and express return and embeddedness in Somaliland. This study provides an analysis of: 1) the female Somali return migrants’ motivations and expectations for return, 2) the central opportunities and challenges in the process of becoming economically, socially, and psychosocially embedded within the society of return, and 3) the ways how returnees negotiate the opportunities and challenges in becoming embedded. This study was carried out with an ethnographic approach, including a six-month field research period in Somaliland. The research data consists of semi-structured interviews (24) and participatory observations. Theory directed content analysis was employed to analyze the research data. The data demonstrates that return migration of Somali women in Somaliland is a complex social process. The return migrant women’s motivations and expectations for return are often constructed transnational interactions with the diaspora and the original home country. Upon return, return migrants need to negotiate their belonging and identities within a web of social norms, mutual expectations, and intersectional encounters. The social categories of generation, clan, religion, and ‘returnee women’ situate the return migrant women within the society. The meanings of these categories are reproduced and renegotiated in everyday encounters with locals. Generally the return migrant women are able to successfully embed themselves economically, but encounter notable intersectional challenges in becoming embedded socially and psychosocially. Furthermore the analysis reveals that women’s return migration to Somaliland is characterized with onward migration as full embeddedness is rarely achieved. The study concludes that return migration is a gendered, transnational, and intersectional phenomenon. This study suggests a need to further study the experiences and practices of return migration in different localities, as return migration is shown to be a highly contextual and situational process.

Työssä tutkittiin naisten nimityksiä Pehr Kalmin kirjeissä C. F. Mennanderille vuosina 1757 – 1779. Aiempi ruotsinkielinen 1700-luvun nimitysten käyttötutkimus on kohdistunut suurelta osin virallisiin lähteisiin. Pehr Kalm (s 1716 – k 1779) oli luonnontutkija, kirkkoherra ja Turun yliopiston ensim-mäinen taloustieteen professori. C. F. Mennander (1712 – 1786) oli Turun piispa ja lopulta arkkipiispa Uppsalassa. Kirjeissään Kalm tiedottaa hiippakunnan, yliopiston ja tuttavapiirin tapahtumista Mennanderin ollessa Tukholmassa pappissäädyn edustajana säätyvaltiopäivillä ja myöhemmin Uppsalan arkkipiispana. Asiayhteyden takia suurin osa kohteista on säätyläisiä, erityisesti pappien ja professorien vaimoja ja tyttäriä. Kirjeet on julkaistu Alb. Hästeskon 1914 toimittamassa teoksessa Pehr Kalms brev till C. F. Mennander. Kirjasta koottiin kirjeiden 212 naisten nimitystä sisältänyttä kohtaa, jotka kopioitiin, ryhmiteltiin ja luokiteltiin 405 esiintymään. Analyysiin käytettiin taulukkolaskentaohjelmistoa. Naisista käytettyjen ilmaisujen elementit ja niiden lukumäärät olivat: naisilmaisuihin liittyvät omistuspronominit (124), genetiiviattribuutit (83), adjektiiviattribuutit 66, tittelit, fru tai vastaava, 50, ja nimityksistä lesket (103), puolison ammatista johdetut tittelit (pastorska) 40, puolisoa tarkoittavat sanat (fru 46, hustru 38), yleisesti naisiin viittaavat sanat 37, ammatit 18, sukulaisuusilmaisut 103, etunimet 4, sukunimet 51 ja nimitystä tarkentavat paikkailmaukset 26 sekä muut ilmaukset 18. Yksittäisten elementtien lukumäärä ilmaisua kohti vaihteli yhdestä kahdeksaan. Nimitykset vaihtelevat yksittäisestä substantiivista (esim. leski) monimutkaisiin useita määreitä sisältäviin ilmaisuihin. Tunnistusta täsmentävät yleisimpiä, lisäksi on kuvailevia ja lisätietoja antavia ilmaisuja. Asiayhteydet vaikuttivat ilmaisuihin. Ilman puolisoa mainitut taloudellisesti itsenäisiin tai lähipiirin naisiin viitattiin yhdistelmällä titteli ja sukunimi. Monimutkaisimpia nimityksiä käytettiin kihlauksen ja avioliiton, yksinkertaisimpia puolison kanssa tai leskenhuoltokysymyksissä. Kalm käyttää naimisissa olevista naisista sukunimeä käyttäessään johdonmukaisesti puolison sukunimeä, mikä poikkeaa tutkimusajankohdan virallisten lähteiden käytännöstä. Etunimet ovat harvinaisia, patronyymejä ei esiinny lainkaan.

Raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastainen hoito on esiintynyt erilaisissa poliittisissa dokumenteissa jo 1980-luvun lopulta lähtien. Tässä työssä tarkastellaan miltä poliittinen diskurssi liittyen raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastaiseen hoitoon näyttäytyy 2000-luvulla ja katsotaan minkälaisia ongelmarepresentaatioita, kategorioita ja jännitteitä hoidosta käytävään poliittiseen keskusteluun liittyy. Lisäksi tarkastellaan miten tuossa diskurssissa käytetään tutkimus- ja asiantuntijatietoa apuna perustelemaan raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastaisen hoitoa. Tutkimusaineistona käytetään Suomen eduskunnan kansanedustajien tekemät kirjalliset kysymykset ja näihin annetut asianomaisten ministerien vastaukset vuosilta 1999–2009, joissa käsitellään raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastaista hoitoa, sekä vuonna 2009 ilmestynyt Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmäraportti, joka oli ensimmäinen nimenomaan raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten hoitoa käsittelevä valtiollinen työryhmäraportti. Tässä opinnäytetyössä käytettävä teoreettinen tausta ja siihen liittyvät käsitteet nojaavat ranskalaisen yhteiskuntateoreetikon ja historioitsijan, Michel Foucault´n, innoittamaan hallinnan analytiikkaan. Erityistä teoreettista selityspohjaa aiheelle antaa hallinnan analytiikan käsitykset riskeistä, sekä viimeaikainen yhteiskuntatieteellinen keskustelu nykyaikaisten lisääntymisteknologioiden vaikutuksesta raskaana olevaan naiseen ja sikiöön liittyviin kulttuurisiin käsityksiin sekä yhteiskuntapoliittisiin toimenpiteisiin. Aineisto analysoidaan Carol Bacchin (2009) kriittisen diskurssianalyysin avulla. Sekä teoreettista kehystä, että tutkimusmenetelmää yhdistää problematisaation käsite, joka on apuna osoitettaessa, kuinka asioiden määritteleminen ongelmallisiksi esittää nykyisyyden ja sen ilmiöt tietyllä tavalla. Näihin ongelmanasetteluihin tai ongelmarepresentaatioihin ja niihin mahdollisesti liittyviin ratkaisuehdotuksiin on kuitenkin suhtauduttava kriittisesti. Kansanedustajien kysymysten ongelmarepresentaatiot on muotoiltu eri tavoin, mutta suurimpana ongelmana nähdään se, ettei raskaana olevan päihdeongelmaisen naisen tahdonvastainen hoito ole vielä mahdollista Suomessa. Ongelmien ratkaisuksi kansanedustajat ehdottavat tahdonvastaisen hoidon käyttöönottoa. Ministerien vastauksissa ongelma ja sen ratkaisu muotoillaan eri tavalla. Ministerien ongelmarepresentaatioon sisältyy laajempi käsitys ongelman syistä, eivätkä he pidä ongelman ratkaisuna yksiselitteisesti tahdonvastaisen hoidon käyttöönottoa. Sekä kysymyksissä että vastauksissa käytetään tutkimustietoa korostamaan ongelman laajuutta ja tukemaan poliittisia argumentteja. Työryhmän raportin tarkastelu osoittaa, ettei raportissa tahdonvastaiseen hoitoon suhtauduta varauksettoman myönteisesti, vaan siihen liitetään useita ongelmia. Analyysi kuitenkin osoittaa, että lasten ja sikiön oikeuksien näkökulma on työryhmän esityksessä korostettuna, mikä osaltaan selittää miksi työryhmä esittää kannan, jonka mukaan raskaana olevan päihdeongelmaisen naisen tahdonvastainen hoito olisi oikeutettua sikiön terveysvaaran perusteella. Jännite äidin vapausoikeuksien ja sikiön oikeuksien välillä, mikä esiintyi jo 1990- luvun poliittisissa dokumenteissa, on edelleen vahvasti läsnä. Tieteellisen tiedon käytön analyysi osoittaa, että vaikka raskaana olevien päihdeongelmaisten tahdonvastaista hoitoa perustellaan käyttäen argumentoinnin apuna tutkimustietoa, on kysymys kuitenkin enemmän poliittis-moraalinen, kuin tieteellinen. Tämän tutkimuksen mukaan raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten tahdonvastaiseen hoitoon kytkeytyy tutkimustiedon ja siihen liittyvien asiantuntijoiden, riskilaskelmien ja biovallan vahva sidos.

Pro gradu –tutkielmassani selvitin, minkälaisen kuvan pastorin rouva Anni Sipilän (1883–1963) vuosina 1919–1936 kirjoittamat kirjeet antoivat hänen arjestaan sekä pappilan aatemaailmasta. Selvitin kirjeiden avulla, minkälaisista tehtävistä hänen elämäntyönsä muodostui, miten hän suhtautui töihinsä sekä minkä kaikista tehtävistään hän koki itselleen tärkeimpänä. Lisäksi perehdyin Anni Sipilän ja hänen miehensä aatemaailmaan sekä sen taustalla oleviin asioihin ja ilmiöihin. Selvitin myös, minkälainen muutos Anni Sipilän ajattelussa ja toiminnassa tapahtui hänen jäätyään leskeksi. Jaoin tutkimukseni temaattisesti. Tutkimukseni ensimmäinen osa käsittelee papin rouvan arkea kodin piirissä, toinen hänen seurakunnallisia tehtäviään ja kolmas pappilan aatemaailmaa sekä Anni Sipilän uskonnollisuutta. Tärkein lähdemateriaalini oli 103 Anni Sipilän sukulaisilleen kirjoittamaa kirjettä. Lisälähteinä käytin hänen muun muassa hänen lastensa epävirallisia muistelmia sekä Anni Sipilän sukulaisten kirjeenvaihtoa. Tutkimuksessani selvisi, että Anni Sipilän työmäärä papin rouvana ja suuren perheen äitinä mittava. Hänen tehtävänään oli vastata lähes omavaraisen pappilan kotitaloudesta, lasten kasvatuksesta ja vaatetuksesta sekä pappilassa jatkuvasti käyneiden vieraiden kestitsemisestä. Lisäksi hän toimi maatilan emäntänä, sillä hänen miehensä tahtoi seurakuntatyönsä ohella myös viljellä pappilan maita. Seurakunnassa Anni Sipilä toimi myös pyhäkoulun opettajana, diakoniatyöntekijänä sekä kanttorina ja kuoronjohtajana. Tärkeimmäksi työkseen hän kuitenkin koki perheen äitinä sekä miehensä tukena toimimisen. Anni Sipilä oli fennomaanisen perinteen kasvatti, joka uskoi yhtenäiseen suomalaiseen kansaan. Hän kannatti aitosuomalaisuutta, raittiutta sekä vastusti kiivaasti kommunismia. Nämä aatteet veivät hänet lopulta Isänmaallisen Kansaliikkeen aktiiviseksi jäseneksi. Anni Sipilän elämänasennetta määritteli syvä uskonnollinen vakaumus, joka oli perua jo hänen lapsuudenkodistaan.

Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten perheellisistä naisministereistä kirjoitetaan ja millaisia representaatioita nämä kirjoitukset heistä tuottavat. Tarkasteltaviksi on valittu kolme mediakohua herättänyttä tapausta. Ensimmäinen näistä on viestintäministeri Suvi Lindénin päätös jatkaa ministerin tehtävässään lapsen adoptoimisesta huolimatta vuonna 2007. Toinen tarkasteltava mediakohu syntyi vuonna 2008, kun opetusministeri Sari Sarkomaa päätti erota tehtävästään perhesyihin vedoten. Kolmas tapaus on ympäristöministeri Paula Lehtomäen päätös olla lähtemättä tavoittelemaan keskustan puheenjohtajuutta ja sen mahdollisesti mukanaan tuomaa pääministerin paikkaa. Kaikki kolme tapausta herättivät laajaa keskustelua tasa-arvon toteutumisesta politiikassa.Menestyneiden poliitikkonaisten uran ja yksityiselämän yhteensovittamisen teemaa on käsitelty paljon eri joukkotiedotusvälineissä ja journalismin eri genreissä. Naistenlehdet ovat olleet yksi keskeinen paikka, missä naisten kamppailua kahden ristiriitaisena pidetyn maailman välillä on saatu seurata. Tässä tutkimuksessa on keskitytty tarkastelemaan sitä, miten aihetta on käsitelty uutisjournalismissa ja nimenomaan sanomalehdissä. Uutisia, pääkirjoituksia, mielipidekirjoituksia ja muita lehdessä ilmestyneitä juttuja sisältävä aineisto on kerätty Helsingin Sanomista, Ilta-Sanomista ja Iltalehdestä. Aihetta lähestytään feministisen mediatutkimuksen näkökulmasta. Työssä nojaudutaan sosiaalisen konstruktionismin ja representaatioteorian ajatuksiin. Teoreettisena viitekehyksenä on feministinen teoria sukupuolesta sosiaalisena konstruktiona. Teorian keskeinen ajatus on se, että sukupuoli ei ole pysyvä ja muuttumaton, vaan jatkuvasti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, erityisesti kielenkäytössä rakentuva ja muuttuva. Media on yksi keskeinen yhteiskunnallinen instituutio, jossa sukupuolen määrittelykamppailua käydään. Analyysimetodina tutkimuksessa on diskurssianalyysiä lähellä oleva tekstianalyysi. Tutkimusaineiston analyysi osoittaa, että media käsittelee naispoliitikkojen kohdalla enemmän näiden yksityiselämään liittyviä kysymyksiä, erityisesti perheen ja poliittisen uran yhteensovittamista. Politiikan huippupaikoilla toimiessaankin naiset ovat ensisijaisesti naisia ja äitejä ja vasta toissijaisesti poliitikkoja. Yksityisen piiriin kuuluvien velvollisuuksien täyttäminen näyttäytyy analyysin perusteella edellytykseltä sille, että heidän osallistumisensa politiikkaan katsotaan sopivaksi. Työssä käytetyt keskeisimmät lähteet ovat Annabelle Srebernyn ja Liesbet van Zoonenin Gender, Politics and Communication, Karen Rossin ja Carolyn Byerlyn Women and Media, Liesbet van Zoonenin Feminist Media Studies, Anna Mäkelän, Iina Puustisen ja Iiris Ruohon Sukupuolishow, johdatus feministiseen mediatutkimukseen, Erkka Railon Henkilökohtainen on poliittista sekä Irma Kaarina Halosen Matka journalismin sukupuolittumisen strategisille alueille.

Pro gradu uppsatsen diskuterar betydelsen av representation för grupper i samhället genom att diskutera kvinnors representation. Kvinnor är en grupp i samhället som länge varit underrepresenterad, men som under de senaste 100 åren fått en betydligt bättre position i den offentliga beslutfattningen. För att ge bakgrund till frågeställningen beskrivs kvinnors deltagande i den finska riksdagen. Begreppen deskriptiv, substantiell och symbolisk representation diskuteras. Undersökningar av kvinnors representation både deskriptivt och substantiellt på parlamentsnivå presenteras. Forskningsfrågan i uppsatsen består av fyra frågeställningar om hur motioner görs i riksdagen och hur kön kan identifieras i motionerna. Frågeställningarna bygger på den teoretiska diskussionen och meningen med frågeställningar är att styra analysen av motionerna. I teoriavsnittet behandlas kvinnors representation och den vetenskapliga diskussionen om sambandet mellan substantiell och deskriptiv representation. Diskussionen utgår från Hanna Pitkins olika kategorier av representation. I den teoretiska diskussionen behandlas även begreppen den kritiska massan, närvarons politik och kritiska aktörer. I stycket diskuteras även vilka frågeställningar, som är relevanta att undersöka när man diskuterar kvinnors representation i samhället. När representationen av kvinnor diskuteras är det viktigt att minnas att kvinnor inte utgör en homogen grupp och att även män kan representera kvinnor innehållsmässigt. Efter den teoretiska diskussionen presenteras metoden för undersökningen. Som metod används kvantitativa statistiska metoder för att kunna undersöka ett större material, som kan ge en bättre helhetsbild av hur kvinnor representeras i motionerna. Materialet för undersökningen är motioner som är gjorda i den finska riksdagen 2007. Resultaten i undersökningen visar att motionerna används av både opposition och regering och att det finns en möjlighet för samarbete över partigränser. Andra faktorer, som påverkade hur aktivt man gjorde motioner var bland annat riksdagsledamöternas ålder och den valregion ledamöterna var från. När man såg speciellt på motionärernas kön framkom det skillnader i kvinnors och mäns motionsbeteende. Överlag gör män mera motioner än kvinnor i den finska riksdagen. Kvinnor har än idag en större tendens att göra motioner om socialpolitik och speciellt familje- och barnpolitik än vad män har. Männen igen väljer att göra motioner, som traditionellt har setts som starkt manliga, så som trafik och allmänna utrymmen. Resultaten visade också att kvinnors intressen inte är vanligt som motivering för motioner. Man fann också att riksdagsledamöters koppling till kvinnoorganisationer hade en betydelse när det gällde sannolikheten att göra motioner som motiverades med kvinnors intressen i samhället. Uppsatsen diskuterar orsaker till resultaten och ser att det finns orsaker att fortsätta diskutera sambandet mellan deskriptiv och substantiell representation.