Browsing by Subject "oikeudenmukaisuus"

Merkintä eri viranomaisten rekistereissä on yksi laittomien päihteiden käyttöön liittyvistä kysymyksistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden tiedossa oleva huumeidenkäyttö saattaa vaikuttaa asiakkaan asiointikokemuksiin. Huumeita käyttävän asiointikokemusten näkökulma tuo lisävalaistusta ajankohtaiskeskusteluun eri päihteiden käytön rangaistavuuden muutoksista. Maisterintutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia huumeita käyttävät kuvailevat, kun aiheena on huumeiden käytöstä kertominen sosiaali- ja terveydenhuollon asioinneissa. Tutkielmassa tarkasteltiin, mitä tosiasiallisia seurauksia huumeiden käytöstä kertomisella on huumeita käyttävän identiteetille ja oikeudenmukaisuuden kokemukselle asioinneissa sekä sitä, miten seuraukset käytännössä tulevat näkyviin kokemuskertomuksissa. Tutkielman teoreettisena näkökulmana toimi Dorothy Smithin kehittämä institutionaalinen etnografia, jonka pääpiirteinä ovat huomion kiinnittäminen ihmisten kanssakäymiseen erityisesti institutionaalisissa kohtaamisissa. Painopisteenä on kokija itse, kokijan "standpoint". Huumeita käyttävien kokemusta tavoiteltiin keräämällä vastauksia verkkokyselyyn facebookin ja Tor-verkon keskustelupalstoilta. Kyselyssä oli sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Aineisto koostui 86 vastauksesta kyselyyn. Avointen kysymysten tarjoamaa ainestoa käytiin läpi laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Vastaukset koodattiin ja teemoiteltiin. Strukturoitujen kysymysten vastausten avulla saatiin kuvailevaa taustatietoa vastaajien tilanteesta. Kyselyyn vastanneet kokivat, että kun sosiaali- ja terveystoimen asiakastietojärjestelmiin oli kerran merkitty tieto siitä, että asiakas on käyttänyt huumeita, asia mainittiin tilanteissa, joiden asiakas ei kokenut liittyvän huumeiden käyttöön. Maininnan koettiin säilyvän pitkään ja leviävän monelle eri toimijalle. Huumeidenkäyttö koettiin nähtävän instituutioissa ongelmana riippumatta asiakkaan omasta määritelmästä. Huumeiden ongelmakäyttäjäksi leimautumisen koettiin vaikuttavan palveluiden saatavuuteen sekä asiakaskohtaamisiin. Käytännön vaikeuksia mainittiin erityisesti mielenterveyden hoidon ja lääkkeiden saatavuuden sekä ajo-oikeuden osalta.

Ilman oikeudenmukaisuutta ei ole rauhaa, ilman rauhaa ei ole oikeudenmukaisuutta. Tämä ajatus toistuu usein rauhasta puhuttaessa, ja oikeudenmukaisuuden ja rauhan yhteenkuuluvuus näkyy myös paljon käytetyssä oikeudenmukaisen rauhan käsitteessä. Nämä käsitteet samoin kuin väkivaltaan, väkivallattomuuteen ja oikeutettuun sotaan liittyvät kysymykset ovat olleet yksi Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) julkilausumissa toistuneista teemoista läpi sen historian. Viimeisin laaja teologinen prosessi teemojen äärellä on käyty osana väkivallan vastaista vuosikymmentä The Decade to Overcome Violence 2001–2010: Churches Seeking Reconciliation and Peace (DOV), jolloin KMN:n piirissä pyrittiin teologisesti määrittelemään oikeudenmukaisen rauhan käsitettä ja luomaan yhteinen ekumeeninen rauhanjulistus. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten oikeudenmukaisen rauhan (just peace) käsite on ymmärretty KMN:n vuonna 2011 julkaistussa Ecumenical Call to Just Peace -asiakirjassa (ECJP) ja sitä edeltäneen ekumeenisen rauhanjulistuksen valmisteluprosessin aikana. Sen lisäksi tavoitteena on verrata, miten käsitys suhteutuu KMN:ssa aiemmin käytyyn keskusteluun rauhasta ja oikeudenmukaisuudesta, väkivallasta ja sodan oikeutuksesta. Päälähteitä tutkielmassa ovat ECJP, sen luonnosversio Initial Statement Towards an Ecumenical Declaration on Just Peace (IST-EDJP) sekä täydentäväksi materiaaliksi koottu Just Peace Companion (JPC). Aiempaa keskustelua käydään läpi KMN:n yleiskokousten kannanottojen sekä DOV:n syntyyn johtaneiden vaiheiden kautta. Tutkielman perusteella oikeudenmukaisesta rauhasta piirtyy kuva monitahoisena, monimutkaisena ja silti samalla yksinkertaisena asiana: kaikenlaisen hyvinvoinnin ehtona ja mahdollistajana sekä perustana ihmisen oikeanlaiselle suhteelle toisiin ihmisiin, luontoon sekä Jumalaan. ECJP:n mukaan rauhan, jonka edistämiseen se kutsuu kirkkoja, tulee toteutua yhteisössä eli ihmisten kesken, taloudessa, ympäristön kanssa sekä kansojen kesken eli kansainvälisessä politiikassa. ECJP:n tavoitteena oli olla ”vahvasti teologiaan perustuva ekumeeninen rauhanjulistus”. Oikeudenmukaisen rauhan teologisen perustuksen muodostavat rauhan ja oikeudenmukaisuuden käsitteiden raamatullinen määrittely, kolminaisuusoppiin ja Kristuksen sovitustyöhön liittyvät näkökulmat sekä ymmärrys kirkosta rauhantyön välineenä ja rauhasta osana kirkon olemusta ja perustehtävää. Koska KMN:n keskustelu rauhasta on lähtenyt liikkeelle huomattavasti suppeammasta ymmärryksestä, rauhasta sodan poissaolona, rauha näyttäytyy läpi rauhanjulistuksen prosessin ja aineiston usein ensisijaisesti vastakohtana aseelliselle voimankäytölle, ja siitä keskustellaan vahvasti oikeutetun sodan teorian ja väkivallattomuuden periaatteen kontekstissa. KMN:n aiempia keskusteluja rauhasta ja ECJP:n sisältöä verrattaessa huomataan selkeä kehityskulku ja muutos: oikeutetun sodan teoria ja väkivallan perusteleminen ovat käyneet yhä mahdottomimmiksi ja keskustelun painopiste on kääntynyt väkivallattomuuteen ensisijaisena ja jopa ainoana tapana ratkoa konflikteja ja rakentaa pysyvää rauhaa. Haasteen väkivallattomuuden ihanteelle tuo kuitenkin suojeluvastuun periaate, joka edelleen jättää mahdollisuuden voimankäytölle.

Oikeudenmukaista kohtelua voidaan pitää tärkeänä tekijänä johtamisessa ja työntekijöiden hyvinvoinnissa, sillä sen on huomattu vaikuttavan esimerkiksi sairauspoissaoloihin. Yksilöiden hyvinvoinnin lisäksi on hyvä ottaa huomioon, että etenkin tiimityössä yksilöt eivät työskentele yksin. Sen sijaan yksilöt ovat vuorovaikutuksessa ja jakavat näkemyksiä toisilleen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella sitä, miten tiimi kuvailee siihen kohdistuvaa kohtelua ja mitä nämä kuvaukset pitävät sisällään. Tiimin jaettuja näkemyksiä oikeudenmukaisuudesta kutsutaan oikeudenmukaisuuden ilmapiiriksi. Tutkielma keskittyy tarkastelemaan, minkälaisia jaettuja näkemyksiä tiimin jäsenet muodostavat puheessaan oikeudenmukaisuudesta ja toisaalta, miten jäsenten kuvaukset eroavat toisistaan. Tutkielman teoreettisena taustana toimii oikeudenmukaisuuden ilmapiirin teoria. Teoriaa on aiemmin tutkittu lähinnä kvantitatiivisesti, minkä takia tämän tutkielman tarkoituksena on tuoda uusi näkökulma ilmiöön kvalitatiivisen tutkimuksen kautta. Aineistoa lähestytään näytenäkökulmasta, jossa aineistoa tarkastellaan näytteenä siitä, miten oikeudenmukaisuuden ilmapiiriä voidaan kuvata. Tutkimus ei täten kerro siitä, mitä oikeudenmukaisuuden ilmapiiri on aineiston ulkopuolisessa todellisuudessa, vaan mitä se voi olla tietynlaisessa kontekstissa. Tutkielman aineisto koostuu yhdeksästä yksilöhaastattelusta, jotka toteutettiin syksyllä 2016. Haastateltavat ovat samasta tiimistä ja työskentelevät palveluntuottajayrityksessä. Haastattelut tehtiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Aineisto on analysoitu aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen, jossa aineiston pohjalta muodostetaan oikeudenmukaisuuden ilmapiiriä kuvaavia luokkia. Muodostettujen luokkien lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten haastateltavat itse jäsentävät ja luokittelevat heihin kohdistuvaa kohtelua. Tuloksissa haastateltavat kohdistavat oikeudenmukaisuuskuvaukset kahteen tahoon, esimieheen ja organisaatioon. Esimiehen taholta tulevaa kohtelua kuvaillaan tasapuolisuuden, luottamuksen, tiimin puolustamisen, vuorovaikutuksen, läsnäolon ja palkitsemisen näkökulmasta. Organisaation taholta tulevaa kohtelua puolestaan kuvaillaan päätöksenteon, arvostuksen, organisaation ja tiimin välisen etäisyyden, tietämättömyyden, töiden resursoinnin ja epävarmuuden kautta. Kaikkia näitä kuvauksia ei ole teorioissa käsitelty oikeudenmukaisuuden ilmapiiriin kuuluvina käsitteinä. Tutkimus antaakin uutta näkökulmaa siihen, miten oikeudenmukaisuutta voidaan tarkastella. Kokonaisuudessaan eri kuvauksista nousee esille vuorovaikutuksen merkitys, sillä oikeudenmukaisuuden ilmapiirin voidaan nähdä rakentuvan sosiaalisesti. Monet kuvailut heijastavat sitä, ettei vuorovaikutusta ole riittävästi tiimin ja esimiehen tai tiimin ja organisaation välillä, eikä yhteistä ymmärrystä esimerkiksi päätöksenteosta ole muodostunut. Vuorovaikutuksen myötä jaettu näkemys oikeudenmukaisuuteen liittyvistä asioista voisi rakentua näiden eri toimijoiden välille. Olisikin hyvä, jos yleisesti huomioitaisiin eri tahojen välisen vuorovaikutuksen merkitys oikeudenmukaisuudesta keskusteltaessa.

Sosiaalipsykologisessa organisaatiotutkimuksessa on hyödynnetty erityisesti sosiaalisen identiteetin lähestymistapaa, kun on tutkittu esimiehen ominaisuuksien ja toiminnan vaikutuksia alaisten arvioihin ja havaintoihin. Tämän teoriaperinteen käsitteistä prototyyppisyys on painottunut tutkimusjulkaisuissa, ja vähemmälle huomiolle on jäänyt esimiehen ryhmäänsä kohtaan osoittaman samaistuvuuden vaikutus. Tässä tutkielmassa tutkittiin näiden kummankin tekijän vaikutuksia alaisten oikeudenmukaisuusodotuksiin ja esimieheen samaistumiseen. Oikeudenmukaisuusodotuksia koskevien teorioiden mukaan odotukset vaikuttavat siihen, kuinka oikeudenmukaisuuteen liittyviä asioita havaitaan; oikeudenmukaisuushavainnoilla taas on laajan tutkimusnäytön perusteella monia seurauksia organisaatioissa. Esimieheen samaistumisen on aiemmin osoitettu edistävän esimerkiksi alaisten samaistumista organisaatioon, millä puolestaan on tutkimusten mukaan useita myönteisiä vaikutuksia. Tässä tutkielmassa pyrittiin tuottamaan uutta tietoa siitä, miten prototyyppisyys ja osoitettu samaistuvuus vaikuttavat oikeudenmukaisuusodotuksiin, sekä vahvistamaan aiempaa tutkimustietoa siitä, miten nämä tekijät vaikuttavat esimieheen samaistumiseen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin skenaariopohjaisiin vinjetteihin perustuvaa kyselyeksperimenttiä eli vinjettitutkimusmenetelmää. Tutkimusasetelma oli kokeellinen, ja menetelmällä saaduista tuloksista voidaan tehdä kausaalisia päätelmiä. Esimiehen prototyyppisyyden ja hänen osoittamansa samaistuvuuden manipulaatiot toteutettiin muuntelemalla katkelmia vinjeteissä (lyhyissä tarinoissa), joiden kehystävänä sisältönä oli uuden esimiehen ensimmäinen palaveri tiiminsä kanssa. Vinjetin lukemisen yhteydessä ja sen jälkeen osallistujat vastasivat lomakkeella kysymyksiin, jotka sisälsivät manipulaatioiden onnistumisen testit, selitettäviä muuttujia koskevat mittarit sekä taustatietokysymyksiä. Aineisto (N = 66) kerättiin Helsingin yliopiston luentokurssilla ja analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että uuden esimiehen työryhmäänsä kohtaan osoittama samaistuvuus lisää sekä alaisten samaistumista esimieheen että heidän odotuksiaan esimiehen oikeudenmukaisuudesta. Lisäksi tulosten perusteella prototyyppiseen esimieheen samaistutaan enemmän kuin ei-prototyyppiseen. Nämä tulokset olivat hypoteesien mukaisia. Hypoteesien vastaisesti prototyyppisyys ei vaikuttanut oikeudenmukaisuusodotuksiin, eikä yhdysvaikutusta prototyyppisyyden ja osoitetun samaistuvuuden välillä ollut kummankaan selitettävän muuttujan kohdalla. Manipulaatioiden onnistumisen testaamisen yhteydessä saatiin viitteitä siitä, että samaistuvuutta osoittava retoriikka uskotaan prototyyppisen esimiehen kohdalla todennäköisemmin merkiksi aidosta ryhmään samaistumisesta kuin ei-prototyyppisen esimiehen kohdalla. Tutkimuksen tulokset tuottivat kokonaan uutta tietoa siitä, miten sosiaalisen identiteetin lähestymistapaan perustuvan johtamisen tutkimuksen keskeiset käsitteet suhteutuvat oikeudenmukaisuusodotuksiin. Lisäksi ne osittain vahvistivat sosiaaliseen identiteettiin ja johtamiseen liittyviä teorioita ja aikaisempia tutkimustuloksia. Tuloksista voidaan päätellä, että sekä prototyyppisyydellä että osoitetulla samaistuvuudella on vaikutusta alaisten arvioihin esimiehestä. Käytännön työn kannalta erityisen tärkeitä ovat samaistuvuuden merkitystä koskevat tulokset. Niiden perusteella voidaan esittää, että uuden esimiehen kannattaa selvästi ilmaista ilonsa ja ylpeytensä uudesta ryhmäjäsenyydestään.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen on tutkintavankien kokemus oikeudenmukaisuudesta tutkintavankeudessa ja mitkä asiat vaikuttavat tähän kokemukseen. Pyrin lisäksi selvittämään, mitkä asiat vaikuttavat oikeudenmukaisuuden kokemukseen tarkastellen vankiloiden välisiä eroja, tutkintavankien taustatekijöitä ja tutkintavankeuden erityisolosuhteiden vaikutusta. Yksi rikosseuraamusjärjestelmän keskeinen tavoite on vahvistaa vangin sijoittumista takaisin yhteiskuntaan ja rikoksettomaan elämään. Tutkimukset ovat osoittaneet, että oikeudenmukaiseksi koettu vankeusaika korreloi vähentyneen häiriökäyttäytymisen, pahoinvoinnin ja uusintarikollisuuden kanssa. Toisin sanoen oikeudenmukaisesti toimiva vankila tukee seuraamusjärjestelmän tavoitteita. Tästä syystä tutkintavankien kokemus tutkintavankeudesta on relevantti tutkimusaihe pyrkimyksessä löytää niitä asioita, jotka vaikuttavat kokemukseen ja tapoja kehittää heikkouksia. Teoreettisena viitekehyksenä toimii aiempi vankilatutkimus sekä yleisemmät teoriat oikeudenmukaisuudesta. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti (Krimo) on suorittanut laajaa arviointitutkimusta, jossa he arvioivat vuoden 2006 voimaan tulle vankeuslainsäädännön kokonaisuudistuksen toimeenpanoa ja tavoitteiden toteutumista. Krimo on tutkinut aihetta useilla aineistoilla ja useista näkökulmista. Viimeisin on heidän toteuttamansa kyselytutkimus tutkintavangeille, jossa he pyrkivät arvioimaan tutkintavankien oloja ja oikeuksien toteutumista uuden vankeuslainsäädännön muutosten myötä. Hyödynsin tutkielmassani kyseistä aineistoa. Kyselylomake toimitettiin kaikkiin vankiloihin, joissa on tutkintavankeja. Lomakkeiden jakohetkellä tutkintavankipopulaatio oli 587 ja vastausprosentti oli 51 (N=298). Aineiston analyysissä hyödynnän tilastollisia ja laadullisia analyysimenetelmiä. Tutkielman pääpaino on kvantitatiivisessa tarkastelussa, jossa hyödynisin kuvailevia tilastollisia menetelmiä, ristiintaulukointia, sekä faktori- ja regressioanalyysiä. Avovastauksia analysoin sisällönanalyysilla ja sisällönerittelyllä. Keskimäärin tutkintavangit kokivat tutkintavankeuden kohtalaisen oikeudenmukaiseksi. Vankiloiden tai rikosseuraamusalueiden väliltä ei löytynyt merkittäviä eroja ja havaitut eroavaisuudet eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Regressioanalyysillä muodostamistani malleista merkittävimmät oikeudenmukaisuuden kokemukseen vaikuttavat olivat henkilön kieli ja perheellisyys. Tutkintavangin kielen ollessa muu kuin suomi koki hän henkilökunnan toiminnan sekä päätöksenteon ja tiedonsaannin olevan epäoikeudenmukaisempia. Tutkintavangin ollessa perheellinen koki hän samoin sekä henkilökunnan toiminnan että päätöksenteon ja tiedonsaannin epäoikeudenmukaisemmaksi. Tarkastelin myös tutkintavankeuden erityisolosuhteiden vaikutusta kokemukseen. Tutkintavankeuden erityisolosuhteet joita tarkastelin, olivat syyttömyysolettama ja yhteydenpitorajoitukset. Kummankaan kohdalla ei voinut tehdä merkittäviä johtopäätöksiä vaikutuksista oikeudenmukaisuuden kokemukseen. Valtaosa ei osannut sanoa kohdellaanko heitä syyttömyysolettaman mukaisesti. Yhteydenpitorajoitusten vaikutusta kokemukseen vaivasi tilastollisen merkitsevyyden puute. Avovastauksissa kuitenkin toistui tutkintavankien huoli siitä, että he eivät ymmärtäneet yhteydenpitorajoitusten perusteluja. Avovastauksissa toistui lisäksi kommentit ongelmista tiedonsaannin kanssa. Analyysin tulokset osoittavat, että tutkintavangit kokevat tutkintavankeuden kohtalaisen oikeudenmukaiseksi. Havaitut epäkohdat ovat kuitenkin vakavia ongelmia. Perheellisyyden ja kielen vaikutus on tilastollisesti huomattava oikeudenmukaisuuden kokemuksen muodostumisessa. Tutkintavankien oikeudenmukaisuuden kokemusta voisi olla mahdollista kohentaa erinäisin keinoin. Esimerkiksi vankiloiden henkilökunnan toiminnan ja kohtelun tulisi olla tasapuolista. Päätöksenteon ja tiedonsaannin tulisi olla tutkintavangeille avointa ja ymmärrettävää.

Tutkimuksen kohteena olivat Pyhtään työikäisten asukkaiden näkemykset ja kokemukset työssä esiintyvästä kilpailusta. Tutkimusongelma oli työhön liittyvän kilpailun ilmiön hahmottaminen. Tutkimuksen tarkoitus oli valottaa työhön liittyvän kilpailun moninaisuutta antaen esimerkkejä sen eri muodoista, esittäen ajatuksia uusien tulkintojen tekemiselle ja herättäen ideoita kilpailun eri muotojen soveltamiselle työn ja työilmapiirin tutkimuksissa. Tavoitteena oli tutkia haastatteluissa esiintyviä tapoja käsittää työhön liittyvä kilpailu ja sitä, missä määrin eri ammateissa kuvattiin sosiaalista kilpailua verrattuna välineelliseen kilpailuun. Työyhteisöön samastumista tarkasteltiin kilpailun ja koetun oikeudenmukaisuuden näkökulmista. Työn arvostusta käsiteltiin tarkastellen haastateltujen käsitystä ammattinsa yleisestä arvostuksesta sekä haastateltujen omia arvioita ammatistaan, sekä millä tavalla ammattirooli nousi esiin haastateltujen itsen kuvauksissa. Työpaikan ihmissuhteita ja valtaa tarkasteltiin kohdistamalla huomio työtovereiden kanssa toimeen tulemiseen ja työpaikan ihmissuhteiden aiheuttamaan stressiin sekä haastateltujen työssään kokeman oman vaikutusvallan, tasavertaisuuden, epäreiluuden, arvostuksen ja kilpailun määrään. Selvitettiin myös miten vallankäyttöä ja kiusaamista kuvattiin ja millä tavalla vallankäytön ja kiusaamisen katsottiin edesauttavan tavoitteiden saavuttamisessa. Lopuksi tarkastelun kohteina olivat ongelmien käsittely, työssä viihtyminen ja viihtymiseen vaikuttavat seikat. Aineisto kerättiin Pyhtäällä kesällä 2007. Vastaajia oli yhteensä 245 ja vastausprosentti oli 50. Tutkimuksessa mukana olivat kalkki työilmapiiriä ja työpaikan ihmissuhteita koskeviin kysymyksiin vastanneet haastatellut (N = 167). Suurimmaksi osaksi tutkimus oli kuvailevaa, mutta siinä oli myös kvantitatiivista kysymyksenasettelua. Tutkimuksessa käytettiin sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia analyysimenetelmiä. Puolistrukturoiduissa yksilöhaastatteluissa hyödynnettiin tulkitsevaa fenomenologista analyysia. Kirjattuja avovastauksia tutkittiin luokittavalla ja tulkitsevalla sisällönanalyysilla. Lisäksi laskettiin tilastollisia merkitsevyyksiä. Työpaikalla esiintyvä kilpailu nähtiin haastateltujen selonteoissa hyvin moninaisena, sekä myönteisenä että haitallisena. Siihen ymmärrettiin kuuluvan niin resursseihin, työtehtäviin, tuloksiin ja palkkioihin liittyvää välineellistä kilpailua, kuin ihmisten välistä sosiaalista valtataisteluakin. Suhteessa välineelliseen kilpailuun sosiaalista kilpailua kuvattiin eniten hoiva- ja sosiaalialan ammateissa. Suhteessa sosiaaliseen kilpailuun välineellistä kilpailua kuvasivat eniten yrittäjät. Vastausten perusteella suun kilpailun määrä korreloi työpaikan ihmissuhteiden aiheuttamaan stressiin, mutta vain silloin, kun kokemus työpaikan oikeudenmukaisuudesta oli matala. Kilpailun eri muotojen (kilpailu omien tavoitteiden saavuttamisesta vs. kilpailu organisaation tavoitteiden saavuttamisesta) väliset yhteydet työyhteisöön samastumiseen eivät aineistossa olleet tilastollisesti merkitseviä. Haastatellun arvio oman ammattinsa arvostuksesta ei myöskään ennustanut haastatellun todennäköisyyttä esittää itsensä ammattikuntansa edustajana avoimen itsen kuvauksen tilanteessa. Koettu oikeudenmukaisuus kuitenkin korreloi työyhteisöön samastumiseen. Mitä oikeudenmukaisempana haastatellut työpaikkaansa pitivät, sitä tärkeämmäksi samastumiskohteeksi he sen tyypillisesti arvioivat. Myös työssä viihtymisen ja työpaikan koetun oikeudenmukaisuuden välinen korrelaatio oli aineistossa voimakas. Lisäksi silloin, kun kokemus oikeudenmukaisuudesta oli matalalla tasolla, oli myös työpaikan ihmissuhteiden aiheuttama stressi yhteydessä vähäiseen työssä viihtymiseen. Tärkeimmät läheet tutkimuksessa olivat: Turner. John C 1975. Social comparison and social identity. Some prospects for intergroup behaviour. European Journal of Social Psychology, 5(1), 5-34. Haslam, S. Alexander 2004. Psychology in organizalions. The social identity approach Second Edition. London: SAGE Publications. Tyler, Tom - Blader. Steven 2000. Cooperation in Groups: Procedural Justice, Social Identity, and Behavioural Engagement. Essays in Social Psychology. Philadelphia: Psychology Press / Taylor & Francis Group. Kantolahti, T. - Tikander, T. 2010. Puheenvuoroja työn kuormittavuudesta. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:17

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten työsuhteensa sopimalla päättäneet henkilöt kokevat tapahtuman oikeudenmukaisuuden, millaisen kriisin tapahtuma on aiheuttanut ja minkä asioiden avulla he ovat selviytyneet tapahtumasta. Tutkimuksessa selvitettiin myös sitä, mitkä tekijät ovat haitanneet selviytymistä ja mitkä tekijät olisivat voineet sitä edistää. Tutkimuksessa arvioidaan erityisesti tämän tapahtumakontekstin vaikutusta selviytymiskeinojen käyttämiseen. Koska aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu, tutkimuksen tavoitteena oli myös kuvata sitä, millaisissa tilanteissa työsuhteen päättämissopimuksia tehdään. Tutkimus kohdistui sellaisiin yrityksissä tehtyihin työsuhteen päättämissopimuksiin, jotka on tehty muulloin kuin yhteistoimintamenettelyn yhteydessä ja jossa työnantajalla ei ollut selkeitä irtisanomisperusteita. Ylimmän johdon sopimukset on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla työsuhteen päättämissopimuksen tehneitä henkilöitä. Tutkimus toteutettiin teoriaohjaavana laadullisena sisällönanalyysina. Teoreettisina viitekehyksinä käytettiin organisaation toiminnan oikeudenmukaisuusteorioita sekä kriisi- ja traumateorioita. Päättämissopimuksiin liittyy erityispiirteitä, jotka lisäävät työntekijän kokemaa epäoikeudenmukaisuutta työsuhteen päättyessä. Sopimisprosessiin liittyy syyllistämistä ja muuta työntekijää epäkunnioittavaa ja –arvostavaa kohtelua. Lainsäädännön noudattamatta jättäminen ja tahallinen rikkominen työntekijää syyllistävä ja loukkaava käytös voivat lisätä kriisin voimakkuutta ja vaikeuttaa selviytymistä. Työntekijöillä oli traumaattiseen kriisiin viittaavia kriisireaktioita. Selviytyminen, esimerkiksi työkyvyn palaaminen, voi kestää sopimistapauksissa useita kuukausia. Tutkimustulosten perusteella selviytymisessä tarvitaan ulkopuolista asiantuntija-apua, jotta tapahtunutta on mahdollista käsitellä kokonaisvaltaisesti ottamalla huomioon sekä työnantajasta että itsestä johtuvat tekijät. Ulkopuolinen apu vaikuttaisi olevan tarpeen myös kokemukseen liittyvien tunteiden käsittelyn tukemisessa. Keskustelu, vertaistuki ja uuden työpaikan saaminen ovat keskeisiä selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä. Kokemuksesta puhumista estää sopimuksessa usein oleva salassapitovelvoite. Myös se, että työsuhteen päättämissopimus –käsitettä ei ole määritelty lainsäädännössä, se ei ole yleisesti tunnettu, tai että se rinnastetaan virheellisesti työntekijän irtisanomiseen tai työsuhteen purkamiseen työntekijästä johtuvista syistä, voi vaikeuttaa työntekijän selviytymistä ja hankaloittaa hänen tilannettaan niin yksityiselämässä kuin uutta työpaikkaa etsiessä. Tutkimus nosti esille eettisiä kysymyksiä työsuhteen päättämissopimuksen käytöstä silloin, kun työntekijä haluaisi jatkaa työtehtävässään, tekoprosessista ja sisällöstä (salassapitovelvoite).

The mediation of intimate partner violence (IPV) has been statutorily regulated in Finland since year 2006. Earlier IPV was mediated around Finland to different extents. The mediation of IPV has been very controversial from the very beginning. Status of victims has been considered bad, there have been doubts about her/his voluntariness and it has been seen that the suspect is too slightly affected. On the other hand there has been a lot good experiences of mediation and the parties have been instructed to further services. This thesis studies perceived justice and voluntariness in the mediation of IPV and perceived mediation procedures of mediation parties and mediators. As a control group in the study there were mediation parties and mediators of cases with other violence than IPV. The study was cross-sectional and the survey aimed to cover all parties and mediators of IPV and non-IPV violence mediation cases managed by three service providers in Finland during 12 months period. Measure of perceived justice was based on results by Colquitt (2001) and Gramatikov et al (2009), measure of voluntariness was based on self-regulation questionnaires of self-determination theory and measure of mediation procedure was based on the metamodel of Alexander (2008). The survey was tested by employees of mediation service providers and by voluntary mediators. After a short period it was found that the response rate is very low. As a corrective action the survey was truncated but despite survey simplification response rate did not achieve target level. Data (n = 169) was analysed with R software using illustrative figures, factor analysis, non-parametric test, linear regression analysis and logistic regression analysis. Based on study data mediation parties perceive mediation as more fair than mediators. Parties also perceive that mediators control more the process than mediators assess but parties are more satisfied with the mediation than mediators assess. There are no differences of perceived voluntariness and justice between IPV mediation and other violence than IPV mediation. Facilitative mediation style is in positive relation with perceived justice in IPV cases but in control group no relation was seen between the constructs. Almost all mediation parties are very satisfied with the mediation and their perceived justice is very positive. Even the parties see that they are voluntarily in mediation, they might feel guilty if they were not aiming to reconciliation, or they might think that their refusal to participate mediation could upset the other party. Study data supports that it’s reasonable to continue IPV mediation but attention should be drawn to the genuine desire and capacity of the parties to participate mediation. In the thesis there are some recommendations how to develop mediation activities. Further studies are needed to understand better IPV mediation effectiveness and how the parties and mediators perceive the mediation. In the thesis a study design is presented to get valid and reliable data for continuous development of IPV mediation activities.

Tutkielmassa ollaan kiinnostuneita viittomakielen tulkkien asenteista Kansaneläkelaitosta (Kela) kohtaan. Tutkielman tavoitteena on saada selville, miten tulkit kommentoivat Kelan oikeudenmukaisuutta ja luottamusta koskevia väittämiä ja millaisia asenteita kommenteissa syntyy. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, käsittelevätkö tulkit oikeudenmukaisuutta ja luottamusta tutkimuskirjallisuuden olettamissa merkityksissä. Maisterintutkielman teoreettismetodologisena lähestymistapana on laadullinen asennetutkimus. Laadullinen asennetutkimus on Vesalan ja Rantasen (2007) kehittämä tutkimusmenetelmä, joka pohjaa Michael Billigin (1996) retoriseen sosiaalipsykologiaan. Laadullisessa asennetutkimuksessa asennetta lähestytään relationaalisena, argumentaatiossa tunnistettavana ilmiönä. Tutkielman aineisto kerättiin keväällä 2021 haastatellen kahdeksaa viittomakielen tulkkia eri puolilta Suomea. Osa haastateltavista identifioi itsensä tulkin ohella tulkkiyrittäjäksi. Tutkielman aineisto koostui viiden virikeväittämän kommentointiaineistosta. Väittämät oli muodostettu organisaatioiden oikeudenmukaisuutta koskevan teoretisoinnin pohjalta. Väittämissä käytetyt käsitteet liittyivät menettelytapojen oikeudenmukaisuuteen ja etenkin päätöksentekoprosessin sisältämiin vaikutusmahdollisuuksiin. Aineiston analyysissä erottui kaksitoista asennetta, joissa korostui kielteinen tai varauksellinen suhtautuminen Kelaa kohtaan. Tulkkien ja tulkkiyrittäjien asennoitumisessa Kelaan ei havaittu eroja. Asenne 1 muodostui aineiston läpileikkaavaksi asenteeksi, joka syntyi jokaisen väittämän kohdalla. Asenteessa 1 arvotettiin kielteisesti sitä, että Kela ei argumentoijien puheessa muodostuneen kuvan mukaan antautunut vuorovaikutukseen tulkkialan kanssa vaan sivuutti alan asiantuntemuksen. Asenteessa 1 Kelan visioon tulkkauspalveluista suhtauduttiin kielteisesti. Tutkielmassa esitellään kaikki kaksitoista asennetta käsitellen osaa niistä tarkemmin. Tutkielman keskeinen tulos on aineistosta konstruoitunut kuva tulkkialan rajaamisesta pois tulkkauspalveluihin liittyvästä päätöksenteon prosessista. Tämä rajaaminen näyttäytyi aineistossa kahdella tasolla: laajemmalla Kelan hankintaa koskevien päätösten tasolla sekä Kelan tulkkivälityksen tekemien päätösten tasolla. Aineistossa rakentui kuva jännitteestä Kelan ja tulkkialan välillä. Kiista kietoutui näkemykseen tulkkauspalveluiden visiosta ja työnjohto-oikeudesta. Tutkielmassa oikeudenmukaisuus konstruoitui menettelytapojen oikeudenmukaisuutta koskevalle tutkimuskirjallisuudelle tutuissa merkityksissä. Vaikutusmahdollisuudet konstruoituivat tulkeille merkitykselliseksi asiaksi. Oikeudenmukaisuus rakentui tulkkien puheessa yhdistyen Kelan hankinnan sääntöihin sekä Kelan tulkkivälitykseen näitä sääntöjä toimeenpanevana. Oikeudenmukaisuuden yhteys luottamukseen konstruoitui yhdistyen Kelan toiminnan epävarmuuteen, läpinäkyvyyteen ja kohteluun liittyviin tekijöihin. Tutkielma on ensimmäinen tutkimus tulkkien asennoitumisesta Kelaan. Tutkielma tuo tietoa tulkkien asenteista Kelaa kohtaan ja oikeudenmukaisuuteen liittyvästä arvottamisesta, jota on mahdollista hyödyntää jatkotutkimuksissa.