Browsing by Subject "parisuhde"

Tutkielmassa tarkastellaan Aila Meriluodon ja Märta Tikkasen omaelämäkerrallisia tekstejä keskittyen analysoimaan resilienssiä ja koherenssin tunnetta sekä niiden rakentumista. Aineisto koostuu kahdesta kaunokirjallisesta teoksesta, joiden avulla tarkastellaan myös kirjoittajasubjektien toimijuutta. Teokset ovat Aila Meriluodon (1996) Vaarallista kokea − Päiväkirjat vuosilta 1953–1975 ja Märta Tikkasen (1978) Vuosisadan rakkaustarina. Tutkielmassa vastaan kysymykseen: Miten resilienssi ja koherenssin tunne ilmenevät omaelämäkertakirjoittajien teksteissä? Taustaoletuksen mukaisesti klassikkoteosten tunnetuksi tekemät haastavat parisuhteet tarjoavat mahdollisuuden resilienssin ja koherenssin tunteen paikantamiseen ja tutkimiseen. Parisuhteista toista varjosti puolison alkoholin käyttö (Tikkanen) ja toista puolison mielenterveysongelmat (Meriluoto), mitä tutkielmassa katsotaan toiseuden kautta, vieraina parisuhteen yhteisyydessä. Toiseus muodostaa myös viitekehyksellisen lähtötilanteen, jossa kirjoittajien tekstejä tarkastellaan. Kvalitatiivisen aineiston analyysissa käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia. Analyysin pohjalta aineisto on jäsennelty kuuteen alueeseen: 1) toiseus, 2) vuorovaikutus, 3) parisuhde, 4) muutos, 5) ajallisuus ja 6) toimijuus. Resilienssi ja koherenssin tunne ilmenivät teksteissä kirjoittajien lisääntyneenä toimijuutena. Niillä oli vaikutuksensa parisuhteen sidoksellisuuden säätelyyn, jossa tunnistettiin erillisyyttä ja haettiin tilaa oman merkityksenannon mukaisesti. Subjektiuden kasvaminen heijastui myös vallan jakautumiseen. Muutoksessa keskeistä oli siirtymä, johon liittyi voimavarojen uudelleenkohdistus. Teksteistä pystyi paikantamaan resilienssiä ja koherenssin tunnetta sekä tuottamaan niille sisältöjä. Resilienssiä tarkasteltiin prosessimaisesti kehittyvänä, mikä haasteellisen elämäntilanteen ajallisessa jatkumossa muodosti omanlaisensa rakenteen. Koherenssin tunne resilienssiä täydentävänä näkökulmana tuotti tietoa kirjoittajien kyvystä suhtautua sosiaalisen ympäristön haasteisiin. Kaunokirjalliset teokset tutkimusaineistona sekä elämänkokemusten ja ilmiöiden kuvaajina täyttivät tehtävänsä toisenlaisena tiedontuottamisvälineenä, minkä moninäkökulmaisuudesta myös sosiaalityö voi hyötyä. Aineiston julkisuus ja aihepiirin sensitiivisyys nostivat eettiset kysymykset pohdittaviksi. Tutkielman haasteena näyttäytyi tulkinnallisuus, mitä myös resilienssin ja koherenssin tunnistaminen omaelämäkerrallisista teksteistä vaativat.

Previous studies show that forming a relationship and living together converge eating habits and practices. Sharing meals together symbolizes care and the cohesion of family members. In addition to the ideas of sharing and togetherness, relationships also encompass gender-based food-related expectations and potentially unequal division of labour. The meanings food gains at homes and factors related to food choices and division of labour are less considered in food consumption and time use statistics. In this study, I will examine meanings of food and food negotiations in a new relationship. The study analyses the views of couples on their dynamics in the field of food decisions and practices, thus increasing understanding of the spouses’ food relationship, alongside the romantic relationship. The material of the qualitative research consists of half-structured thematic interviews of five heterosexual couples. A total of ten persons were interviewed individually. The interviewees were 18–52 years old. The material was analysed by means of a category analysis. Interviewees felt that the new relationship had affected their eating habits and reported some dietary convergence. However, men and women reported partly dissimilar changes. The ma-terial consisted of five categories describing the justifications given for decisions of joint meals. To describe the food roles of the couples, the material also included a category pair: a food director and a spouse. All in all, men described their cooking in hobby terms while women tended to restrict their eating. Male food directors accentuated the pleasure of eating and cooking. Female food directors brought out a variety of food ideologies and occasionally perceived everyday cooking as a burden. Sharing food work was appreciated, either as an occurring practice or as a wish. As a key conclusion, it can be said that in a new relationship, the role of food and food practices will be emphasized and they will gain meanings of pleasure and restriction, individuality and connection as well as power and responsibility. The food directorship partly follows and partly challenges the genders’ relationship to food and food practice. The satisfying division of food labour is not only a matter of time spent, but of sharing the work burden and the restrictive nature of domestic work.

When moving to a new dwelling, residents try to make it a home or feel like one. This is done by customizing the space, getting used to it and the surroundings, decorating the apartment with their own things and finally by living there alone or with others. The result of this process is called feeling of home. Home making as is home and family in general is considered feminine. However, men also move and make homes, either alone or with someone else. In this study I look at the formation of the home and the feeling of home of men, as well as their roles at home when they move to live with their companion. I tell three different stories about moving in together: a couple moves into a new dwelling, a man moves into a woman's home and a woman moves into a man's home. The study is narrative in material and in analysis. The narrative analysis is made applying a model by Heikkinen (2018), in which a new wholesome narrative is constructed from fragmented material. The material consisted of three stories of heterosexual couples moving in together, presented in an audiovisual form on Muuttopäiväkirjat -reality show on Finnish public media service Yle. In the analysis I formed new narratives from the short scenes scattered between episodes, describing the formation of home from the man's point of view. I review these narratives comparing them to the theoretical background formed on home, relationship and the role of men, among other things. The results are narratives that construct social knowledge. They are based on my interpretation of the moves presented in the reality-tv series. The narratives are perspective-widening analysis rather than the truth about the moves presented in the series. The narratives I have formed tell about three different situations in which a man’s position in their home and relationship is formed in different ways: 1. A young couple’s expectations of home do not match each other 2. A man’s feeling of home gets broken and rebuild as a woman moves to his home 3. The man moves in with the woman and finds a home from the family

Kiinnostus polyamoriaa kohtaan Suomessa on kasvanut viime vuosina, ja media on julkaissut viimeisen 10 vuoden aikana lukuisia artikkeleita polyamoriasta. Valtamediassa esiintyvillä representaatioilla on mahdollisuus rakentaa, muokata, kiistää ja vahvistaa käsityksiä polyamoriasta ja polyamorisista ihmisistä. Tutkimukseni syntyi selvittämään, millaisia nämä representaatiot ovat. Aineistoni koostuu 15:sta haastattelumuotoisesta artikkelista viidessä Suomen luetuimmassa verkkolehdessä vuosina 2012–2019. Diskurssianalyyttisen metodin avulla pyrin selvittämään, millaisia polyamorisuuden representaatioita suomalainen valtavirtajournalismi rakentaa. Tutkin aineistossa esiin nousevia polyamorisuuden diskursseja ja miten niitä rakennetaan muun muassa kielenkäytön, rinnastuksien ja vastakkainasetteluiden kautta. Aineistosta oli havaittavissa lukuisia, osittain keskenään ristiriidassa olevia polyamoriadiskursseja. Monogaamisesta normista poikkeavaa elämäntapaa pyrittiin perustelemaan, validoimaan ja normalisoimaan usein eri tavoin. Essentialistinen diskurssi esittää polyamorian synnynnäisenä ominaisuutena. Asian mieltäminen luonnolliseksi voi tehdä siitä valtavirran silmissä helpommin hyväksyttävän. Toisaalta polyamorisuutta konstruoitiin myös loogisena ja rationaaliseen päättelyyn perustuvana valintana. Tämän lisäksi korostuivat pyrkimykset rinnastaa polyamorinen elämä ja ihmiset monogamisiin ihmisiin korostamalla rakkautta ja sitoumusta sekä suhteiden rajoja ja arkisuutta. Polyamorian ja valtavirran samankaltaisuutta korostavat diskurssit päätyvät samalla myös konstruoimaan sitoumuksettoman ja romanttisten suhteiden ulkopuolisen seksin epätoivotuksi promiskuiteetiksi ja näin toiseuttamaan polyamorian mediarepresentaatioista ne, joille irtosuhteet ja sitoumukseton seksi ovat osa monisuhteista identiteettiä. Aineistosta nousi esiin myös vastakkainasettelu, jossa polyamoria konstruoitiin erilaisena kuin monogamia. Polyamoriaan liitettiin positiivisia mielikuvia kuten vapaus, leikkisyys, vaihtelevuus ja kumppanuus, kun taas monogamiaa luonnehdittiin pysähtyneisyyden, vankeuden ja tyytymisen kaltaisilla ilmaisuilla. Polyamorisen rakkauden diskursseja aineistossa luonnehti rakkauden rajattomuus, vapaus ja ei-ekslusiivisuus. Rakkautta kuvataan riittävän paljon ja potentiaalisesti rajattomalle määrälle ihmisiä. Tyyliltään suuri osa aineistosta vaikuttaa toistavan lifestyle-medialle ominaista makeover-kaavaa, jossa huomio kohdistuu ihmisen henkilökohtaiseen kasvuun ja sen kautta saavutettuun parempaan elämään. Polyamoria-aiheiset haastattelut toistavat kaavaa, jossa henkilö on aluksi tuntenut tyytymättömyyttä elämäänsä, mutta löytänyt polyamorian ja sen kautta kokenut elämää parantavan transformaation. Nämä lifestyle-tarinat syntyvät vuorovaikutuksessa polyamorian itsereflektiivisyyteen, avoimeen keskusteluun ja rehellisyyteen kannustavan diskurssin kanssa, jonka haastateltavat tuovat aineistossa esiin.

Tässä tutkimuksessa analysoidaan kulttuurisesti jaettua parisuhdeymmärrystä eli käsitystä siitä, mitä miehen ja naisen väliseen intiimiin suhteeseen kuuluu. Tutkimuskysymys tarkentuu siihen, millaisia sukupuolittuneita käsityksiä vaimouteen liittyy ja millaisia muutoksia käsityksissä tapahtuu ajalla 1980–2010. Vaimous tarkoittaa tässä työssä sellaista heterosuhteeseen tuotettua naiseutta, joka kulttuurisena mallina kertoo tavan, jolla naisen odotetaan elävän parisuhteessa miehen kanssa. Tutkimuksen aineisto muodostuu Eeva-lehdessä julkaistuista, parisuhdetta koskevista henkilöhaastatteluista. Analyysin ensimmäinen osa on suuntaa antava perusanalyysi Eeva-lehden vuosikerroille 1980, 1993, 2001 ja 2010. Tarkempaan analyysiin olen nostanut näiden vuosikymmenten vaihteista yhteensä 22 haastattelua, joissa aiheena on parisuhteen kriisi. Tutkimusmetodi paikantuu narratiiviseen perinteeseen. Etsin haastatteluista kulttuuristen mallitarinoiden aineksia sadun tulkinnan keinoin, tunnistamalla toistuvia juonirakenteita ja aktantteja. Tutkimus liittyy osaksi sosiologista keskustelua, jossa perhe ja parisuhde nähdään paitsi osana yhteiskuntaa myös sen muutosten indikaattorina. Keskeisinä lähteinä ovat Ulrich Beckin ja Elisabeth Beck-Gernsheimin postmodernit teoriat individualisaatiosta ja yhteiskunnasta, jossa ennalta määrätyt roolit ja normit on purettu. Kun myös parisuhteessa esimerkiksi sukupuoliroolit ja työnjaot ovat neuvottelunvaraisia, tärkeäksi tehtäväksi nousee suhteen ja tunteiden jatkuva tarkastelu. Tällainen näkökulma liittyy Anthony Giddensin ideaan ’puhtaista suhteista’. Tutkimuksen teoreettinen perusta on Peter Bergerin ja Thomas Luckmannin tiedonsosiologisessa teoriassa ja siitä kehittyneessä konstruktionistisessa näkökulmassa. Ymmärrys siitä, mitä parisuhteeseen kuuluu, kiinnittyy tiettyyn aikaan ja paikkaan liittyväksi, kielellisessä kommunikaatiossa yhteisesti rakennetuksi tarinaksi. Tutkimuksen tulokset paljastavat ristiriidan sen suhteen, mitä vaimon roolin oletetaan perinteisesti pitävän sisällään ja millaisen roolin koetaan sopivan omaan elämään. Puolisoiden itsenäisyys ja erillisyys parisuhteessa muuttuvat kolmenkymmenen vuoden kuluessa aiempaa selvemmin tiedostetuksi oikeudeksi. Tulkintani mukaan parisuhdekeskustelua 1980-luvulta tähän päivään on leimannut vanhojen roolikäsitysten nopea purkaminen ja uusien – individualismia ja yksilön oikeuksia korostavaan yhteiskuntaan sopivien – hitaampi rakentaminen. Tilanne, jossa valmiita normeja ja rooleja ei ole, vaatii paljon neuvottelua ja sopimuksia ja on altis häiriöille. Aineistosta käy selville, että usko parisuhteeseen on kaikesta huolimatta vahva. Vaikeankin kriisin läpikäyneet henkilöt uskovat yhä parisuhteeseen elämäntapana. Tutkimus myös osoittaa sellaisia toistuvia malleja, joilla pyritään pelastamaan kriisiin joutunut parisuhde tai selviämään sen hajoamisesta. Selviytymistarinat muuttuvat kolmenkymmenen vuoden kuluessa vaikeuksissa tapahtuvasta 'henkisestä kasvusta' asiantuntija-avulla työstettäväksi 'minä-projektiksi'. Eeva-lehden parisuhdehaastattelujen perusteella voi sanoa, että vahvistuva yksilö- ja terapiakulttuuri näkyvät myös parisuhteessa.

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan lapsistaan erillään asuvien mutta lapsiaan säännöllisesti tapaavien isien uusien avoja aviovaimojen kokemuksia ja käsityksiä perheestä ja parisuhteesta. Tutkielman tarkoituksena on etsiä vastauksia siihen, millaisena etä-isien puolisoiden elämäntilanne heille itselleen näyttäytyy ja minkälaisia merkityksiä he antavat elämäänsä kuuluville asioille. Millaista on olla puolisona miehelle, jolla on muualla asuvia lapsia edellisestä suhteesta? Mitä naisille merkitsee kuulua jäsenenä perheeseen, jota ei itse ole muodostanut? Millaiset käsitykset perheestä ja parisuhteesta naisten toimintaa ohjaavat? Kuinka he toimivat perheessä ja miten he perustelevat toimintaansa? Tutkielma tuo esiin etävanhemman perheissä elävien naisten omia kokemuksia ja vertaa niitä kulttuurissamme vahvoina eläviin äitipuolimyytteihin. Keskeisessä osassa tutkielmassa on naisten parisuhdetyytyväisyys. Naisen tyytyväisyys puolisonsa toimintaan ja kokemus omista vaikutusmahdollisuuksista perheessä vaikuttavat ratkaisevalla tavalla siihen, kestääkö etä-isän uusi parisuhde. Tutkielmassa kartoitetaan, millaisia asioita naiset pitävät perheessään myönteisinä ja parisuhdetta tukevina ja vastaavasti, millaiset tekijät aiheuttavat perheenjäsenten välille ristiriitoja ja naisille tyytymättömyyttä parisuhteeseensa ja perhe-elämäänsä. Kokemusten tutkimuksena tutkielma asettuu hermeneuttis-fenomenologiseen viitekehykseen, jota täydentää käsitys tiedon sosiaalisesti konstruoituneesta luonteesta. Aineistona on käytetty seitsemän etä-isän kanssa parisuhteessa elävän naisen teemahaastatteluja, joita analysoitiin lähiluvun menetelmää hyödyntäen. Haastateltujen naisten perheissä hoivavastuu lapsista oli yksiselitteisesti lasten biologisilla vanhemmilla, vaikka naiset osallistuivatkin lasten hoitoon. Käsitys omien vanhempien ensisijaisesta hoito- ja kasvatusvastuusta oli keskeinen naisten toimintaa ohjaava käsitys. Lasten kasvatukseen ja kurinpitoon liittyvät kysymykset pakottivat naiset kuitenkin joskus ylittämään rajan, jonka toiselle puolelle astuminen ei tuntunut heistä luontevalta ja oikealta. Naiset pitivät tarkan rajan vanhemmuuden ja oman roolinsa välillä. He eivät kokeneet olevansa lapsille äitejä tai edes äitipuolia. Äitipuoli-sana herätti naisissa voimakkaita reaktioita, eikä yksikään haastatelluista naisista pitänyt sanaa itseään kuvaavana. Kotitöiden jakamiseen lasten vierailut vaikuttivat vain vähän. Niissä perheissä, joissa oli selvä työnjako tiettyjen askareiden suhteen, se säilyi muuttumattomana myös lasten vierailujen aikana. Jos erityistä tehtäväjakoa ei yleensä ollut, saattoivat miehet ottaa enemmän vastuuta esimerkiksi ruoan laitosta lasten vierailujen aikana. Naiset eivät kokeneet sukupuoliroolien juurikaan vaikuttavan oman perheensä työnjakoon. Naisilla oli yleinen käsitys, että muissa perheissä noudatetaan enemmän perinteistä sukupuoliroolijakoa kuin heidän omassa perheessään. Kaikki haastatellut naiset olivat melko tyytyväisiä omaan perhe-elämäänsä, ja parisuhde näyttäytyi heidän elämässään voimavarana. Kaikki naiset kertoivat kuitenkin myös joistain vaikeuksista, joita uusperheen alkutaipaleella oli ollut. Tällaisia menneisyyteen liittyneiksi kuvattuja ongelmia olivat olleet esimerkiksi epäselvät rooliodotukset, lasten kasvatukseen ja kurinpitoon liittyvät rajanvedot, lasten äidin toiminta, taloudelliset epäoikeudenmukaisuudet ja oma ulkopuolisuuden tunne. Pääsääntöisesti naiset kokivat kuitenkin uusperheen elämän olleen helpompaa kuin he olivat odottaneet, mikä kertoo osittain yleisestä käsityksestä, jonka mukaan elämä uusperheessä on aina vaikeaa. Naisten tyytyväisyyden kannalta keskeisiä asioita olivat mahdollisuus määrittää itse oma roolinsa suhteessa lapsiin ja asettaa oman osallistumisensa rajat. Myös yleiset hyvän parisuhteen tunnusmerkit, kuten puolisoiden keskinäinen vuorovaikutus, molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus, jaetut arvot sekä yleinen tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden kokemus olivat haastatelluille naisille tärkeitä. Erityisesti naiset korostivat keskusteluyhteyden merkitystä puolisoiden välillä. Tyytyväisyyttä omaan perheelämään lisäsi myös lähipiirin hyväksyntä. Sukulaisten ja ystävien toivottiin suhtautuvan puolison lapsiin osana naisen perhettä olettamatta naisen kuitenkaan ryhtyvän puolison lapsille äidiksi. Kaikkien lasten tasapuolinen kohtelu biologisesta alkuperästä riippumatta oli naisille keskeinen arvo, jota he toivoivat myös läheistensä kunnioittavan. Miehen isyyteen naiset suhtautuivat pääasiassa positiivisesti, ja sitä pidettiin myös merkkinä vastuullisuudesta ja kunnollisuudesta. Parisuhdetyytyväisyyteen vaikuttavat monet tekijät, eivätkä ihmisten onnen aiheet ole aina perhemuodosta kiinni. Uusperheen monimutkaiset perhekuviot asettavat kuitenkin parisuhteelle omat haasteensa. Monet ydinperheessä itsestään selvät ja helpot asiat vaativat uusperheessä erityistä huomiota, pohdintaa ja neuvottelua. Uusperheen haasteet voivat joskus koetella parisuhdetta, mutta ne voivat myös saattaa puolisot keskustelemaan yhdessä vaikeistakin asioista ja tutustumaan toisiinsa pintaa syvemmältä.

Aims: The aim of this study is to describe how childless shift workers combine a romantic relationship, free time and work. It was examined from the point of view of everyday life. The central theory was the model of multiple role involvement which means that different roles of a person can strain or enhance each other. The purpose of the study is to investigate how shift work affects combining work and a romantic relationship. Another purpose is to investigate which factors are crucial for the successful combining of shift work and a romantic relationship. Methods: The study focused on childless shift workers who were in a romantic relationship. The research data was collected by an online questionnaire which was published on the Facebook page of five labor unions. The questionnaire included background questions, six scaled questions and ten open-ended questions. The sample consisted of 139 shift workers from different professions and age groups. The research data was analyzed by using content analyzing and categorizing. The participants were divided to six types by using the fact how well they had succeeded in combining shift work and a romantic relationship. The combining of shift work and a romantic relationship had succeeded excellent, well, moderate, bad, very bad or better than in a previous relationship. Results and conclusions: Shift work seemed to be a challenging and straining working time model. However, most of the couples had succeeded in combining work and a romantic relationship. The factors behind successful combining of shift work and a relationship were 1) love and willingness to continue a romantic relationship, 2) relationship-oriented attitude, 3) openness and communication skills, 4) planning schedules and spending time with his/her spouse, 5) flexibility and adapting shift work, 6) consciousness of own responsibility of combining work and a romantic relationship, and 7) the model of employment of the spouse. It is necessary to have both practical and romantic skills in combining work and a romantic relationship. It is also crucial to spend quality time with his/her spouse.