Browsing by Subject "pedagogiikka"

The purpose of this Master’s Thesis was to describe and understand the memories and perceptions of warm interaction of teacher students studying early childhood education. Previous educational philosophy studies have shown that the relationships between the one-caring and cared-for and caring itself have an impact on the development of warm interaction. The theoretical framework of this thesis is based on Simo Skinnari’s perception of pedagogical love, Nel Nodding’s theory of ethics of care and Martin Buber’s theory of the conditions of dialogue supplemented by Veli-Matti Värri. The aim of this study is to foster deeper deliberation considering one’s own educational ideals and ways of acting in working life. The data was collected in quite free-structured one-on-one interviews that also make use of oral history research. Five students from the University of Helsinki participated in the study in September 2021. The research was qualitative, and both hermeneutic and thematic methodology were applied in the analysis. The results of this study show that developing the conditions of dialogue in I-Thou relationship between one-caring and cared-for is supported by understanding the other with sensitivity, recognizing and responding to the needs of the other, and a desire to see the uniqueness of the other. In addition, considering one’s own perceptions of education and work practices helps to improve professional skills. In summary, dialogue in interaction supports the emergence of warm interactions. The results of this study can be used in further research related to interaction.

As computer technology evolves, both the need for knowledge workers and the pressure to increase the effectiveness of teaching with the help of ICT increase. Teaching of the skills needed by the knowledge workers requires new pedagogy, where instead facts and obedience the focus is on skills, independence and learning to learn. The use of ICT in education brings its own challenges to learning situations. Social constructivist computer supported collaborative learning (CSCL) is becoming a major challenger for the traditional teacher-centered learning. One of these methodologies is Progressive Inquiry, which is developed in Finland. Since the social constructive theory emphasizes the relations between learners more than the individuals' actions, research in this field must also take into account the interactions that occur in learning situations. While traditional psychological and pedagogical methods are not applicable, an old method of social sciences, SNA or social network analysis is designed specifically for the analysis of groups of people. Applications of SNA in psychology and collaborative learning are however few and preliminary, and no reliable evidence on the applicability nor useful results exist. The purpose of this study is to find out if SNA can be applied to this field of research. In this study SNA was used to analyze the learning situations of 23 classes in comprehensive and secondary schools that used Progressive inquiry. The results show that SNA can be applied to the study of CSCL, since the analysis produced preliminary measurements that were related to the quality of the course. The results are also in concordance with social constructivist theory: a course's usefulness increases as the several students write high quality messages and participate widely in different conversations.

Taloustieteestä ja sen opetuksesta käydään jatkuvasti vilkasta kriittistä keskustelua niin julkisuudessa kuin tiedeyhteisössäkin. Taloustiedettä koskevan kriittisen keskustelun voidaan nähdä johtuvan useista eri syistä. Taloustieteellä on merkittävä rooli modernien yhteiskuntien hallinnassa ja taloutta koskevat kysymykset liittyvät ihmisten jokapäiväiseen elämään. Valtavirtaista taloustiedettä on kritisoitu esimerkiksi pluraliteetin puutteesta ja tieteellisestä imperialismista. Taloustiede on nähty yhteiskuntatieteiden joukossa metodologisesti poikkeuksellisen eristäytyneeksi ja homogeeniseksi. Lisäksi tieteenalan teoreettista pohjaa on kritisoitu epärealistisuudesta. Taloustieteen perusopetusta koskeva kritiikki liittyy edellä esitettyyn ja siihen, ettei reaalimaailman ongelmia ja kysymyksiä käsitellä tarpeeksi peruskursseilla. Tässä tutkimuksessa taloustiedettä tarkastellaan etnografisesti kahdella taloustieteen peruskurssilla Helsingin yliopistossa. Tutkimuksen lähtökohtana on taloustieteen erityinen asema moderneissa yhteiskunnissa sekä tieteenalaa kohtaan esitetty kritiikki. Analyyttisenä työkaluna käytetään episteemisten kulttuurien konseptia, jonka avulla on ollut mahdollista muodostaa kokonaisvaltainen kuva taloustieteen tieteellisestä apparaatista ja tieteenalalla vallitsevasta kulttuurista. Episteemisten kulttuurien tutkimuksen voi tiivistää kysymykseen ”miten me tiedämme, mitä me tiedämme?” Tutkimuksessa tarkastellaan, miten taloustiedettä kohtaan esitetty kritiikki liittyy tieteenalalla vallitsevaan episteemiseen kulttuuriin. Episteemisten kulttuurien tutkimus tarkastelee tieteiden fragmentoituneisuutta ja erilaisia tapoja tuottaa tietoa. Myös taloustieteessä vallitsevat tietyt tiedonmuodostuksen mahdollisuudet ja rajoitteet, eli episteeminen konteksti. Tarkastelluilla kursseilla opetettiin valtavirtaista uusklassista taloustiedettä, johon luennoitsijat viittasivat standarditaloustieteenä. Standarditaloustieteessä näyttää aineiston analyysin perusteella vallitsevan episteeminen yhtenäiskulttuuri. Standarditaloustieteen tieteellisen apparaatin osat vaikuttavat tieteenalan maailmankatsomukseen kokonaisuutena. Toiseksi, saman tieteellisen apparaatin käyttö on standarditaloustieteen näkökulmasta mahdollista tai hyödyllistä kaikenlaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden tutkimisessa: metodi on tieteenalan ydin. Kvantitatiivinen data on standarditaloustieteen episteemisessä kulttuurissa keskeisessä asemassa ja sillä on tiettyjä seurauksia: esimerkiksi vallan analyysi jää kursseilla havaitussa episteemisessä kontekstissa ohueksi. Taloustieteen peruskursseilla vaaditaan standarditaloustieteen teoria- ja metodipohjan omaksumista, joka rajoittaa reaalimaailman käsittelyä luennoilla. Niiden peruslogiikka opetetaan pitkälle yksinkertaistettujen esimerkkien kautta. Teoria- ja metodipohjasta on johdettavissa taloustieteellinen tapa ajatella, joka voidaan nähdä keskeisenä osana taloustieteen episteemistä kulttuuria. Kritiikki narratiivin kapeudesta, sekä teoreettisesta ja metodologisesta homogeenisuudesta näyttää tarkastelluilla kursseilla pitävän pitkälti paikkansa. Esimerkiksi poliittisen talouden tutkimus ei näyttäydy analyysissä taloustieteelle lisäarvoa tuovana, vaan vain erilaisena ja kehittymättömämpänä tapana tarkastella talouden ilmiöitä. Luennoilla ei myöskään viitata siihen, että muiden lähestymistapojen pohjalta muodostetut normatiiviset kannat saattavat usein erota standarditaloustieteen vastaavista. Tutkimus osallistuu taloustiedettä koskevaan kriittiseen keskusteluun uudella tavalla, muodostaen kuvan standarditaloustieteessä vallitsevasta episteemisestä kulttuurista opetuksen sisältöä analysoimalla. Tutkimuksen pääasiallinen meriitti on kriittisen kokonaiskuvan muodostaminen taloustieteen peruskurssien opetuksesta Helsingin yliopistossa. Episteemisten kulttuurien analyysi kuitenkin laajentaa johtopäätösten merkitystä ja rohkaisee pluralismiin talouden tutkimuksessa.

This master's thesis in musicology focuses on Russian and Soviet orchestral conducting education from a Finnish perspective. The thesis consists of a summary and two sub-studies. The first sub-study, titled "Russian Conducting Pedagogy in Finland", published in the journal Idäntutkimus 4/2022, provides background information by examining which Russian or Soviet conductors have taught in Finland over time and which Finns have studied orchestral conducting in Russia or the Soviet Union. The second sub-study, the article manuscript "Finnish alumni's experiences of the orchestral repertoire at the St. Petersburg Conservatory conductor education from 1979 to 2019", examines the repertoire used in conductor education at the St. Petersburg (Leningrad) Conservatory and its pedagogical nature. The study utilizes a qualitative research approach that combines interviews and autoethnography to explore conducting pedagogy and expand our understanding of Finnish-Russian music relations. The material used consists of thematic interviews with Finnish alumni of the St. Petersburg Conservatory and the author's own notes from their studies at the conservatory from 2001 to 2004. The results of the first sub-study suggest that Russian conducting pedagogy has had a significant impact on Finnish conductors. The teaching visits of Arvid Jansons in the 1970s and Ilya Musin in the 1990s inspired numerous Finnish conducting students at that time. In addition, Eri Klas, who received his training in Leningrad, served as a professor of orchestral conducting at the Sibelius Academy from 1993 to 1997. Finnish musicians have also gone to study conducting beyond the eastern border, and they have become experts in Russian orchestral music. The most popular institution among Finns has been the St. Petersburg (Leningrad) Conservatory. The second sub-study analysed the repertoire employed in conducting education at the St. Petersburg (Leningrad) Conservatory based on alumni interviews. The study examined the repertoire's composers, genres, styles, and difficulty levels, and compiled the interviewees' perspectives on its pedagogical nature. Notably, the study highlighted the prominence of Beethoven's and Tchaikovsky's works in the repertoire and the relatively high representation of Russian music. The findings suggest that the repertoire used in the conservatory's conducting education equips students with a solid foundation for developing their conducting skills and for working in the professional field.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja kuvailla päiväkodin vuorohoidossa työskentelevien varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä vuorohoidon pedagogiikasta. Halusin selvittää millaiset pedagogiset tavoitteet toteutuvat heidän mielestään hyvin vuorohoidossa ja millaisia haasteita vuorohoidon erityispiirteet asettavat pedagogisten tavoitteiden toteutumiselle. Tutkimuksia vuorohoidon pedagogiikasta ei ole vielä tehty paljon, vaikka tarve vuorohoidolle näyttää olevan kasvussa. Tämä laadullinen tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena. Laitoin sosiaalisen median alustalle Facebookiin suljettuun varhaiskasvatuksen opettajien ryhmään linkin kyselyyn vuorohoidon pedagogiikasta. Kyselyyn osallistui 24 päiväkodin vuorohoidossa toimivaa varhaiskasvatuksen opettajaa. Tutkimusaineiston pohjalta päiväkodin vuorohoidossa varhaiskasvatuksen opettajat kokivat, että vuorohoidossa toteutui erityisen hyvin lapsen yksilöllinen pedagogiikka. Yli puolet osallistujista toi esille, että lapsen yksilöllinen huomiointi toteutui hyvin vuorohoidossa. Kun lapsia oli vähemmän paikalla, opettajalla jäi enemmän aikaa keskittyä yksittäiseen lapseen ja hänen kohtaamiseensa. Tutkimustulokset nostivat esille myös asian kääntöpuolen. Joissain vuorohoitopäiväkodeissa opettajat eivät työskennelleet iltaisin ja viikonloppuisin. Tällöin opettajat eivät välttämättä kohdanneet kaikkia ryhmän lapsia, koska heidän hoitoaikansa saattoivat juuri painottua näihin ajankohtiin. Aineiston perusteella useammassa vuorohoitopäiväkodissa iltojen ja viikonloppujen pedagogiikka jäi kokonaan lastenhoitajan vastuulle. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista opettajista koki, että vuorotyö aiheuttaa haasteita pedagogiikkaan. Työntekijöiden vaihtelevat vuorot aiheuttivat haasteita työntekijöiden väliseen kommunikointiin. Yhteistä tiimiaikaa oli vastausten mukaan vaikeaa löytää. Välillä päivän aikana tehdyt havainnot sekä muut asiat jouduttiin kirjoittamaan, jotta esimerkiksi myös iltavuorolainenkin sai ne tietoon. Päiväkodin työntekijöiden työskenteleminen vuoroissa vaikutti vastaajien mukaan myös lapsiin. Aina vuorossa ei välttämättä ollut oman ryhmän tuttu aikuinen. Sosiaalisen ympäristön muuttuminen lähes koko ajan on vuorohoidon erityispiirre, joka vastaajien mukaan kuormittaa lapsia.

The aim of this study is to investigate the perceptions of the value of pedagogy and also its included meanings of the early childhood education personnel who work with children under three years of age. In this study, early childhood education is approached by its central practices: care, upbringing, and education. This is a qualitative thesis using questionnaire as a research method. The data represented a sub-sample of an international survey, which was carried out in 2014 ”Aspects of the professionality in the early childhood education”. The part used in this study included 333 answers considering the views of key matters and professionality in early childhood education with infants. The theoretical frameworks used are Bronfenbrenner’s bioecological and Vygotsky’s culture-historical approaches towards child development and learning. In both theories, acts of other people and choices in children’s learning environments greatly influence child development and learning. The research questions were: Is pedagogy significant in early childhood education with children under three years of age? What are the contents given to the pedagogy? In what ways do different vocational groups describe their perceptions of pedagogy? The results indicated that only every third participant saw pedagogy as an important matter in early childhood education with infants. Three different perceptions were given to pedagogy by the participants: pedagogy was seen as a part of reciprocal processes, as pedagogical methods and strategies, and as pedagogical knowledge of child development. The education of the participants was associated with the significance given to pedagogy in the answers. The importance of pedagogy was brought up mostly by the kindergarten teachers with a bachelor’s degree from a university.

Hammaslääketieteen yliopistollinen opetus on haasteen edessä: miten kehittää opetusta ja tukea oppimista vaikuttavilla tavoilla digitalisoituvassa maailmassa, jossa media ubikisoituu eli kaikkiallistuu yhä enemmän? Videopohjainen oppiminen (Video Based Learning, VBL) tarjoaa lupaavia pedagogisia mahdollisuuksia erityisesti ottaen huomioon uudet, mediaa natiivisti kuluttavat sukupolvet. Merkittävä osa viime vuosina Suomessa valmistuneista hammaslääkäreistä kokee kiinteän protetiikan osaamisensa vajavaiseksi. Tämä opinnäytetyö pyrkii vastaamaan tähän puutokseen kehittämällä ja monipuolistamalla kiinteän implantologian opetusmateriaaleja ja pedagogisia lähestymistapoja VBL:n keinoin. Tämä opinnäytetyö koostuu opetusvideoproduktiosta, digitaalisesta oppimisalustasta ja kirjallisuuskatsauksesta. Produktiota varten kuvattiin yli 7 tuntia videomateriaalia maalis–marraskuussa 2022. Materiaali leikattiin 18 opetusvideoksi, joiden yhteiskesto on kaksi tuntia. Videosarja dokumentoi todelliselle potilaalle toteutetun implanttihoidon ensimmäisestä tutkimuskäynnistä implantointiin ja valmiin implantin kontrollikäyntiin asti. Sarja seuraa hammaslääkäreiden kliinisen työn lisäksi röntgenhoitajan työtä KKTT-kuvan otossa sekä hammasteknikkojen työskentelyä hammasteknisissä laboratorioissa. Sarja esittelee myös kaksi keskenään vaihtoehtoista implanttihoidon välivaiheen toteutustapaa: perinteisen jäljentämisen ja digitaalisen jäljentämisen menetelmät. Opetusvideoilla esiintyvät henkilöt ovat antaneet kirjallisen suostumuksensa materiaalin julkaisuun opetuskäyttöön. Digitaalinen oppimisalusta toteutettiin verkkosivuna. Se toimii käyttöliittymänä videoiden katselulle ja esittää videot kronologisessa järjestyksessä polkuna, joka haarautuu käyttäjän valitseman jäljentämismenetelmän mukaan. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin, millä keinoin VBL:n vaikuttavuutta oppimistuloksiin voidaan edistää. Katsaukseen koottiin lukuisia suosituksia VBL-tuotantojen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Lisäksi tarkasteltiin, mitä muita hyötyjä ja toisaalta haasteita ja heikkouksia VBL:llä pedagogisena lähestymistapana on verrattuna muihin opetusmenetelmiin. VBL tarjoaa paitsi runsasta toteuttamatonta potentiaalia opetuksen laadun ja kvantitatiivisten oppimistulosten kehittämiseen, myös mahdollisuuden laajempaan opetuksen ja oppimisen laadulliseen paradigmamuutokseen transmissiivisesta pedagogisesta filosofiasta konstruktivistiseen filosofiaan. VBL ei kuitenkaan itsessään takaa oppimistuloksia, vaan ollakseen vaikuttavia VBL-tuotannot on toteutettava riittävän laadukkaasti ja integroitava saumattomasti muuhun opetukseen. Ne ovat myös aina osa laajempaa pedagogista ekosysteemiä ja opetuksen ja oppimisen kulttuuria.