Browsing by Subject "politiikka"

Ministerien professionaalisuus, katsaus kahdeksan hallituksen ministereistä vuosilta 1966-2015 Professionality of Ministers, a survey of eight Government Ministers from 1966 to 2015 Valtiotiede / hallinnon ja organisaatioiden tutkimuksen linja 122 s + 15 liites. Tavoitteet: Ministerien professionalisoitumisen tasoa ei ole aiemmin tutkittu Suomen tutkimuskentässä kvantitatiivisin tutkimusottein, mikä loi yllykkeen pro gradu-tutkielman aiheeseen. Tarkoituksena on vastata kolmeen tutkimuskysymykseen 1) Ovatko ministerit poliittisen professionalismin perspektiivistä tarkasteltuna eksperttejä vai amatöörejä vaativan tehtävän hoitamiseen? 2) Miten valtakonteksti näkyy ministerien asiantuntijuudessa? ja 3) Miten Perustuslakiuudistuksen kelpoisuusehtojen muuttaminen 1.3.2000 lukien reflektoituu ministerien ammattitaidossa? Tavoitteena on myös selvittää, toteutuuko ennakko-oletus, jonka mukaan Perustuslakiuudistuksen eli 1.3.2000 jälkeen ministerien osaamisentaso on heikentynyt, sillä heille ei ole enää asetettu kelpoisuusehtoja. Viitekehykseksi valikoitui näin ollen professionalismin tarkastelu, jonka tueksi valikoitui sosiologis-filosofinen valta- ja yhteiskuntanäkemys, mitkä tukeutuvat myös Perustuslakiin. Suurin osa lähdeaineistosta painottuu journaalilähteisiin, joissa huomioidaan ministerien ammattitaitoon mahdollisesti vaikuttavia kontekstuaalisia tekijöitä. Menetelmät: Tutkimusaineistona huomioitiin kahdeksan hallitusta, joista neljä on valittu ennen Perustuslakiuudistusta vuosilta 1966–1991 ja neljä hallitusta uudistuksen jälkeen vuosilta 2003–2015. Tutkielmaan lähempään tarkasteluun valikoituivat pää-, ulkoasiain-, oikeus-, sisäasiain-, puolustus-, valtiovarain-, opetus- sekä maa- ja metsätalousministerit eli kaikkiaan 64 ministeriä. Osaamisentasoa mitattiin itse laaditulla pisteytyksellä hyödyntäen kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä ja vastauksissa käytettiin myös kvalitatiivista analysointia. Tulokset ja johtopäätökset: Johtopäätöksenä on todettava, että ministereistä oli 64 % eksperttejä ja 36 % amatöörejä eli he ovat professionalisoituneita. Ministerit käyttävät valtaa moraaliseettisin näkemysten avulla, joka voi hallintamentaliteetin ohella luoda professionalisoitumista. Ministerit ovat professionaalisesta näkökulmasta ammattitaitoisia hoitamaan vaativan tehtävän tuomat haasteet ja näin ollen käyttämään valtaa asianmukaisesti. Tulokset osoittivat, että ennen Perustuslakiuudistusta toimineiden hallitusten ministereillä oli relevantimpaa työkokemusta ja kokemusta aiemmista ministerivakansseista kuin uudistuksen jälkeen toimineilla ministereillä. Tutkielman ennakko-oletus siten toteutui, sillä ministerien osaamisentaso on hieman heikentynyt Perustuslakiuudistuksen jälkeen.

Vuonna 2011 Yhdysvaltain republikaaninen puolue alkoi etsiä presidenttiehdokasta valtaa pitänyttä presidentti Barack Obamaa haastamaan. Neljä vuotta aiemmin republikaanisen puolueen ehdokkaaksi pyrkinyt Mitt Romney ilmoittautui jälleen mukaan kilpailuun, tällä kertaa voittaen ehdokkuuden itselleen. Romney oli uskonnolliselta taustaltaan mormoni, mikä aiheutti niin puolueessa kuin puolueen ulkopuolella erilaisia reaktioita. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, lyhemmin MAP-kirkko tai mormonikirkko, on Yhdysvalloissa syntynyt uskonnollinen liike. Mormoneita oli vaalien aikaan Yhdysvalloissa alle kaksi prosenttia väestöstä, eli yhteensä noin kuusi miljoonaa. Mormonien ja protestanttikristittyjen historia 1800-luvun Yhdysvalloissa oli ollut sotaisa. Vaikka 1900-luvun loppupuolelta alkaen molemmilla uskonnollisilla ryhmillä on ollut yhteisiä poliittisia päämääriä, Romneyn ehdokkuus aiheutti jännitteitä henkilökohtaista uskonratkaisua painottavissa protestanttikristityissä eli evankelikaaleissa. Evankelikaalit olivat suurin protestanttikristillinen ryhmä, joten heidän äänestysvalinnoillaan oli merkitystä vaaleissa. Romneyn ehdokkuudessa oli joitakin samankaltaisuuksia kuin vuoden 1960 presidentinvaalissa, jolloin ehdolla oli katolilainen John F. Kennedy. Yhdysvalloissa oli ollut Kennedyn ehdokkuuden aikaan voimakasta katolisuuden vastaista liikehdintää, mikä aiheutti hänen vaalikampanjalleen vaikeuksia. Tutkin pro gradu -työssäni sitä, miten Romneyn uskonnollisuutta käsiteltiin kristillisessä lehdistössä hänen presidentinvaalikampanjansa aikana. Tärkeimmät lähteeni olivat evankelikaalinen aikakauslehti Christianity Today sekä katolinen sanomalehti National Catholic Reporter. Työssäni analysoin sitä, millaisia sanavalintoja lehtien artikkeleissa käytettiin, millaisia näkökulmia mormonismista nostettiin esiin, ja millaisia mielikuvia ne loivat mormoniuskonnosta ja Romneysta. Tutkielmani osoittaa, että Romneyn uskonnollisuudesta uutisoitiin eri tavoin, ja että keskustelu mormonismista lisääntyi vaalikampanjan aikana. Romneyn uskonnolla oli vaikutusta republikaanisen puolueen esivaaleissa, joissa valittiin puolueen presidenttiehdokas. Romneyn valinta ehdokkaaksi ei ollut itsestään selvää, ja hän hävisikin monissa osavaltioissa kilpakumppaneilleen. Romneylla oli kuitenkin tasainen kannatusprosentti, joka riitti republikaanisen puolueen ehdokkuuden voittamiseen. Siinä missä katolinen National Catholic Reporter puolusti Romneyn uskonnollista vakaumusta, lehti ei missään vaiheessa osoittanut tukea Romneyn vaalikampanjalle. Evankelikaalisessa Christianity Todayssa puolestaan uutisointi Romneysta ja mormonismista muuttui myönteisemmäksi vaalien lähestyessä.

Tutkimuksen kehyksen muodostaa muutos yhteisöllisyyden kokemisen muodoissa sekä poliittisen viestinnän ja politiikan tekemisen tavoissa. Sosiaalisen median käytön yleistyminen ja suosion kasvu ovat muuttaneet yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen mekanismeja sekä vaikuttaneet politiikkaan ja julkisuuteen tarjoamalla uudenlaisen areenan poliittiselle toiminnalle. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten moderni yhteisöllisyys ilmenee poliittisten puolueiden sosiaalisen median kanavilla julkaistavissa kuvissa. Tutkimuksessa selvitetään, miten kaksi suomalaista poliittista puoluetta representoivat yhteisöllisyyttä Twitterin kuvallisessa viestinnässä, ja millaisten visuaalisten keinojen kautta puolueiden yhteisöllisyys ilmenee näppäilykuvia sisältävissä julkaisuissa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu aiemman yhteisöllisyyttä, sosiaalista mediaa, politiikkaa ja valokuvausta käsitelleen tutkimuksen ympärille. Teoreettisen viitekehyksen tarjoamia teemoja ovat sosiaalisen median ja kuvallisen viestinnän tuomat muutokset yhteisöllisyyden kokemiseen sekä muutoksen luomat mahdollisuudet ja haasteet poliittisille puolueille. Yhteisöllisyyden ja sosiaalisen median ympärille rakentuvaan tutkimusongelmaan etsitään vastausta poliittisten puolueiden kontekstista. Tutkimuksessa tarkastellaan ilmiötä tapaustutkimuksen tarjoamissa kehyksissä keskittymällä Kokoomuksen ja Vihreiden kuvalliseen viestintään Twitterissä. Tutkimusaineiston muodostavat sekä Kokoomuksen että Vihreiden Twitter-tileiltä kerätyt julkaisut, joihin on ollut liitettynä näppäilykuva. Tutkimusaineiston analyysissa yhdistetään laadullista sisällönanalyysia ja sisällön erittelyä sekä semioottista kuva-analyysia. Tutkimus osoittaa, että moderni yhteisöllisyys ilmenee poliittisten puolueiden sosiaalisessa mediassa julkaisemissa kuvissa. Tulosten mukaan poliittiset puolueet pyrkivät viestimään ja muodostamaan mielikuvaa edustamansa ideologian ympärille rakentuneesta yhteisöstä. Puolueiden Twitterissä julkaisemissa näppäilykuvissa korostuvat etenkin ryhmäkuvien määrä ja vaikutusvaltaisten poliitikkojen läsnäolo. Lisäksi tulosten mukaan kohteena olevat puolueet keskittyvät informoimaan Twitter-käyttäjiä puolueiden erilaisiin esiintymisiin, kokoontumisiin, kannanottoihin ja kenttätyöhön liittyvistä tapahtumista sekä teemoista. Tutkimustulosten pohjalta tutkimuksessa muodostetaan empiirisestä aineistosta teoreettis-käsitteellinen malli modernin yhteisöllisyyden ilmenemisestä sosiaalisessa mediassa. Modernin yhteisöllisyyden ilmenemisen malli kuvaa yhteisön, julkisuuden ja verkon välisen synteesin. Malli havainnollistaa sen, kuinka modernin yhteisöllisyyden kokemus syntyy yhteisöjen ja yksilöiden välille verkkoympäristön mahdollistamassa aika- ja paikkariippumattomassa julkisuudessa. Tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä ovat muun muassa Baumanin sekä Maffesolin teokset modernin ja postmodernin yhteisöllisyyden muodoista, Hintikan, Mickelssonin, Highfieldin sekä Gainous & Wagnerin tutkimukset poliittisesta vaikuttamisesta sosiaalisessa mediassa sekä Villin tutkimukset mobiililaitteiden ja näppäilykuvien käyttötarkoituksista osana viestintää.

Tämä tutkimus käsittelee poliitikkojen esittämistä ja sukupuolta sosiaalisen median alusta Instagramissa. Nykyajan poliittiseen viestintään vaikuttavat sosiaalisen median nousu sekä ilmiöinä meditoituminen ja henkilöityminen. Suomalaisessa politiikassa vallitsevat edelleen maskuliinisen esittämisen mallit, mutta naisten kipuaminen politiikan ylimmille johtopaikoille on saanut uuden harppauksen Marinin hallituksen naisvetoisuuden myötä. Siksi juuri nyt on tärkeää ymmärtää johtavien naisten vastauksia medioitumisen ja henkilöitymisen trendeihin, sosiaalisen median aitouden olettamuksiin sekä naisiin miehisellä politiikan areenalla kohdistuvaan kaksoisroolin ongelmaan. Nämä Marinin hallitusviisikon tavat esiintyä voivat vaikuttaa politiikassa sukupuolten valta-asetelmiin merkittävästi. Nimenomaan Instagramiin julkaistun sisällön analysointi kertoo paitsi alustan ominaispiirteistä poliittiselle viestinnälle, myös visuaalisten valintojen merkityksestä identiteettiä rakentavina tekijöinä. Sisällönanalyysia metodina hyödyntäen tutkimus analysoi näytteen hallitusviisikon Instagram-sisällöstä, käyttäen sekä määrällistä että laadullista analyysia. Aineistosta nostetaan esiin hallituspuolueiden puheenjohtajien sisällön keskeiset ulottuvuudet: virallisuuden ja epävirallisuuden ulottuvuus, läheisyyden ja etäisyyden ulottuvuus sekä sukupuolen esittämisen spektri. Analyysi osoittaa viisikon suosivan epävirallista, katsojan etäällä pitävää, joko sukupuolineutraalia tai feminiinistä esittämistä. Tuloksen voidaan nähdä olevan vastaus tarjota katsojille sosiaaliselta medialta odotettua henkilökohtaisempaa sisältöä, kuitenkin sen poliittiseen viestiin kytkien. Näyttää myös siltä, että naispoliitikot kokevat edelleen tarvetta mukautua politiikan maskuliinisiin normeihin ja yhtä aikaa vastata perinteisiin naisiin kohdistuviin esittämisvaatimuksiin.

Tutkielmassa analysoidaan naisten työllisyyteen ja työelämän sukupuolten tasa-arvoon liittyvän ajankohtaisen politiikan ongelmarepresentaatioita Japanissa. Ongelmarepresentaatioilla tarkoitetaan politiikassa esitettäviä ongelmia, joita ryhdytään ratkaisemaan. Tavoitteena on selvittää, mitä politiikassa esitetään ongelmaksi, miten kyseiseen politiikkaan on päädytty ja miten sitä perustellaan. Materiaaleina ovat vuoden 2015 joulukuussa julkaistu neljäs sukupuolten tasa-arvon perussuunnitelma Dai 4 ji danjo kyōdō sankaku kihon keikaku ja vuoden 2016 huhtikuussa kokonaisuudessaan voimaan astunut naisten osallistumista ja etenemistä työelämässä edistävä laki Josei katsuyaku suishin hō. Ensimmäinen on suunnitelma sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja jälkimmäinen on laki, joka velvoittaa yli 300 työntekijän yksityisen sektorin yritykset, valtionjohdon virastot ja paikallishallinnot laatimaan suunnitelman naistyöntekijöiden aseman parantamiseksi. Analyysissa käytetään Carol Bacchin What’s the problem represented to be? -metodia, jolla voidaan analysoida poliittisia ongelmarepresentaatioita. Analyysin kautta päästään kyseenalaistamaan itsestään selvyyksinä pidettyjä oletuksia politiikassa ja voidaan ymmärtää paremmin sitä, kuinka kyseiseen politiikkaan on päädytty. Analyysissä käydään läpi ongelmarepresentaatiot, politiikan perusteluita, taustalla vaikuttavia olettamuksia, politiikan historiataustaa, ongelmarepresentaation seurauksia ja sitä, voisiko ongelmia ajatella myös toisin tavoin. Päällimmäisiksi ongelmarepresentaatioiksi analyysissä nousevat ongelma työantajista, jotka eivät tee työpaikan tasa-arvon edistämiseksi tarpeeksi, sekä ongelma työn ja muun elämän tasapainottamisesta. Naisten osallistumista ja etenemistä työelämässä edistävä laki velvoittaa työnantajat positiivisen erityiskohtelun toimiin ryhtymiseen tasa-arvon parantamiseksi. Politiikkaa perustellaan yhteiskunnallisilla ja taloudellisilla perusteilla, kun naisten työllisyyden lisääntymisen toivotaan auttavan talouskasvuun, työvoimapulaan ja alhaiseen syntyvyyteen. Tämän taustalla on ajatus Pohjoismaissa toteutuneesta syntyvyyden noususta naisten työllisyyden lisääntyessä. Vuodesta 2013 lähtien naisten työllisyyden lisääminen on ollut myös osa pääministeri Shinzō Aben talouskasvupolitiikkaa. Vaihtoehtoinen ratkaisu olisi maahanmuuton lisääminen, mutta naisten työllisyyden lisäämistä pidetään parempana vaihtoehtona. Sukupuolten tasa-arvon edistämisellä ja työtapojen muutoksilla yritetään houkutella naisia töihin, joten tasa-arvo nähdään välineenä eikä arvona tai normina sinänsä. Historiataustasta selviää, ettei naisten työssäkäynti ole uusia asia, mutta työelämä on ollut hyvin epätasa-arvoinen naisia kohtaan. Naisten rooleihin yhteiskunnassa ovat vaikuttaneet konfutselaisuus ja valtion politiikka, ja työelämä on vahvistanut näiden luomaa roolia naisesta vaimona ja äitinä ja miesten roolia ydintyöntekijänä. Nyt kuitenkin jäykkiin sukupuolirooleihin halutaan muutosta, ja miehiä yritetään saada osallistumaan enemmän kodin-, lasten- ja vanhustenhoitoon, jotta naisten olisi helpompi osallistua työelämään. Yhdistyneet kansakunnat on panostanut Japania parantamaan sukupuolten tasa-arvoa, minkä seurauksena on tehty lakiuudistuksia ja asetettu tavoitteita.

Pro gradu -työssä tutkitaan Twitterin käyttöä yhteiskunnallisten mielipiteiden ilmaisukanavana. Internet ja sosiaalinen media ovat tuoneet ihmisille mahdollisuuden tuottaa sisältöä monille julkisille alustoille. Tässä muutoksessa on nähty suurta potentiaalia kansalaisten poliittisen osallistumisen ja vaikuttamismahdollisuuksien näkökulmasta. Internet on muuttanut myös yhteiskunnallisten valtasuhteiden kenttää. Se on muuttanut julkisen sfäärin olemusta ja johtanut monitasoisten osajulkisuuksien syntymiseen. Muutokset heijastuvat yhteiskunnalliseen vallanjakoon, rooleihin ja siihen, kuka asettaa poliittisen agendan. Akateeminen maailma on kuitenkin jakaantunut kahtia sen suhteen, miten internetin katsotaan tosiasiassa parantaneen yhteiskunnan demokraattisia käytäntöjä. Tutkimus tarkastelee medioiden ja julkisuuden muutosta osana laajempaa kulttuurista muutosta, konvergenssikulttuuria. Se merkitsee ajattelutapaa, jossa kyseenalaistetaan vanhat raja-aidat niin tuottajan ja kuluttajan, ammattilaisen ja amatöörin kuin politiikan ja kulttuurinkin välillä. Ajattelutavassa kulttuuriset käytännöt nähdään väylinä myös poliittisten päämäärien tavoittelemiseen. Tutkittavana tapauksena on katsojia osallistava ja useita medioita hyödyntävä Docventures-ajankohtaisohjelma. Aineistona käytetään sen ohessa syntynyttä Twitter-keskustelua. Deliberatiivista demokratiateoriaa käytetään usein viitekehyksenä internetin keskustelualustojen tutkimisessa. Se korostaa vastavuoroiseen keskusteluun ja harkintaan perustuvaa päätöksentekoa sekä kansalaisten osallistumista. Suuntaus on kriitikoiden mukaan ollut normatiivinen ja ohjannut tutkimusta liiaksi kansalaisten ja poliittisen eliitin väliseen vuorovaikutukseen. Tässä tutkimuksessa esitetään vaihtoehtoisia tapoja tutkia verkossa tapahtuvaa keskustelua sekä käyttää deliberaatioteorian viitekehystä osallistuvan kulttuurin kontekstissa. Aineiston pohjalta havaitaan, että keskustelijat käyttivät Twitteriä yhteiskunnallisten näkemystensä esittämiseen sekä deliberointiin. Mielipiteiden perusteella muodostuu kuitenkin kuva hyvin samanlaiset arvot keskenään jakavasta keskusteluryhmästä. Tutkimus ehdottaa, että oikealla tavalla toteutettu konteksti innostaa poliittiseen osallistumiseen ja mielipiteenvaihtoon sosiaalisessa mediassa. Uudenlaisia keskustelufoorumeita tutkimalla on mahdollista saada tietoa päätöksenteon tueksi. Se vaatii kuitenkin useiden eettisyyteen ja edustavuuteen liittyvien seikkojen huomioon ottamista.

Alankomaiden tasavalta loi talousmahtinsa 1500-luvun lopulta alkaen merikaupan avulla, jossa Itämeren kaupalla oli merkittävä osansa viljan ja laivanrakennukseen tarvittujen raaka-aineiden tuonnilla. Tutkin pro gradu -työssäni Alankomaiden tasavallan vahvimman maakunnan Hollannin taloudellisia intressejä Itämeren piirissä Skoonen sodan aikana sekä rauhanteon jälkeen vuosina 1675–1685, kun maa oli menettämässä kansainvälispoliittista asemaansa Ranskan aggressiivisen ulkopolitiikan takia. Analysoin työssäni varhaismodernin kaupankäynnin ja valtapolitiikan välistä suhdetta, joka syntyi Alankomaiden tasavallan päädyttyä sotaan sen tärkeää kauppakumppania Ruotsia vastaan osana Ranskan-Alankomaiden sotaa (1672–1678). Tutkimukseni metodi on poliittinen taloushistoria, jonka tarkoituksena on selvittää taloudellisten vaikuttimien ja ristiriitojen merkitystä poliittisten päätösten takana. Tutkimuksessa selvitän, millä tavalla Hollannin maakunnan kauppiaiden intressejä suojeltiin diplomatian avulla. Analyysini keskiössä on Alankomaiden tasavallan Ruotsin lähettiläs Christiaan Constantijn Rumpf, jonka kirjeenvaihtoa ja muistiinpanoja hyödynnän työni ensisijaisena lähdeaineistona. Hyödynnän tutkimuksessa Risto Heiskalan sekä Akseli Virtasen luomaa teoriaa ihmisten yhteistyön koordinaatiosta, jonka avulla käsitteellistän työssäni erilaisia tapoja järjestää yhteiskuntaelämää ja sen ristiriitoja. Tuon tutkimuksessani ilmi, kuinka Hollannin maakunnan ytimen Amsterdamin pitkälle erikoistuneelle taloudelle oleelliset Itämeren markkinat olivat sodankäynnin takia suurissa vaikeuksissa. Kaupankäynnin edellytyksiä vaikeuttivat vuosien 1676–1677 aikana etenkin epävarma postinkulku sekä laivojen kaappaukset. Käskynhaltija Vilhelm III:n henkilökohtaiset valtapoliittiset ambitiot vaikuttivat niihin reunaehtoihin, joilla hollantilaiset kauppiaat saattoivat toimia Itämeren piirissä. Käskynhaltijan intressissä oli jatkaa sotaa ja kasvattaa vaikutusvaltaansa niin pitkään, kunnes Ranska olisi saatu taivutettua Alankomaille edullisiin rauhanehtoihin. Näin vastakkain olivat käskynhaltija Vilhelm III:n sisä- ja ulkopoliittiset intressit ja Amsterdamin kauppiaiden talousintressit. Esitän, että Hollannin maakunnan kauppiaiden intressejä suojeltiin diplomatian avulla Skoonen sodan aikana sekä rauhanteon jälkeen aktiivisesti kauppasopimuspolitiikan avulla. Tässä diplomaattisessa toiminnassa lähettiläs Christiaan Constantijn Rumpfin työ maiden kauppasuhteiden kehittäjänä ja henkilösuhteiden luojana oli keskeistä. Näkemykseni mukaan Rumpf koki tärkeäksi toimia käskynhaltija Vilhelm III:n aikana myös amsterdamilaisten kauppiaiden edun mukaisesti, sillä nämä piirit olivat edelleen poliittisesti vaikutusvaltaisia käskynhaltijan voimistuneesta valtapoliittisesta asemasta huolimatta. Sodan vuoksi vaikeutuneet taloussuhteet normalisoitiin 1680-luvun alussa, kun Ruotsin uusi ulkopolitiikka kääntyi tuolloin ranskalaismielisen vaiheen jälkeen kohti Alankomaita suosivaa tasapainopolitiikkaa. Hintana Ruotsille oli kuitenkin markkinoiden luovuttaminen hollantilaisille ja korvausten maksaminen sodan aikana kaapatuista viljalaivoista.

Tutkielma analysoi kahden korealaisen sanomalehden, Hankyoreh ja JoongAng, uutisointia Etelä-Korean entisestä presidentistä Park Geun-hyesta ja Choi Soon-silista lahjonta- ja korruptioskandaalissa, johon liittyi myös Samsung Electronic:sin varapuheenjohtaja Jay Y. Lee. Artikkelit ja niistä tehty analyysi keskittyvät näihin kolmeen henkilöön. Lehdistä Hankyoreh edustaa liberaalia poliittista suuntausta, kun taas JoongAng on konservatiivinen sanomalehti, jolla on myös suorat perhesiteet Samsungiin. Nämä kaksi sanomalehteä valittiin tarkoituksella edustamaan kahta eri poliittista linjaa sillä oletuksella, että liberaali sanomalehti käsittelisi konservatiivisen presidentin skandaalia eri tavalla kuin konservatiivinen media. Analysoidut artikkelit sijoittuvat aikavälille lokakuusta 2016 maaliskuuhun 2017. Artikkelit kerättiin internetistä ja analysoidaan käyttäen metodeina framing-analyysia ja kriittistä diskurssianalyysia. Analyysi muodostuu sekä kvalitatiivisista että kvantitatiivisista elementeistä. Tuloksia vertaillaan myös aiempaan tutkimukseen liittyen erityisesti korealaisen lehdistön aiempaan sananvapauteen ja kykyyn toimia yhteiskunnassa väärinkäytösten paljastajana. Korealaisella lehdistöllä on aiemmin ollut suuria vaikeuksia kirjoittaa negatiivisesti erityisesti Samsungin kaltaisista taloudellisen vallan käyttäjistä, joten yksi tutkimuksen tavoitteista on paljastaa, kuinka nämä kaksi lehteä uutisoivat Leesta eritysesti verrattuna Choihin ja Parkiin. Artikkeleita analyysissa on yhteensä 206, joista 95 Hankyoreh:sta ja 111 JoongAngista. Kumpikin kirjoitti Choista yhtä negatiivisesti johtuen hänen vähäisestä vallastaan ja yleisestä epäsuosiostaan Koreassa. Hankyoreh kirjoitti Parkista myös erittäin negatiivisesti, kun taas JoongAng käytti joko negatiivista kehystä tai sekoitti negatiivisia ja positiivisia kehyksiä artikkeleissaan. Yllättävää kyllä, se ei kertaakaan suoraan puolustanut konservatiivista presidenttiä, kenties johtuen hänen hyvin vähäisestä kannatuksestaan. Sen uutisointi Parkiin liittyen oli kuitenkin vähemmän negatiivista kuin Hankyoreh:n, joka vaati hänen syrjäyttämistään skandaalin alusta lähtien. Hankyoreh asettui myös melko avoimesti Leeta vastaan ja odotetusti JoongAng puolusti häntä ja Samsungia hänen pidätykseensä saakka. Hankyoreh:n avoin negatiivisuus Leeta kohtaan ja myös JoongAngin varovainen kritiikki hänen pidätyksensä jälkeen voidaan nähdä merkkinä siitä, että korealainen media on entistä valmiimpi kritisoimaan paitsi poliittisia päättäjiä, niin myös taloudellisia johtajia. Kuitenkin Leesta kirjoitetut artikkelit olivat kauttaaltaan vähemmän negatiivisia kuin Parkista tai Choista kirjoitetut artikkelit kummassakin lehdessä.

Tutkielman aihe on kahden japanilaisen sanomalehden, Asahi Shimbunin ja Yomiuri Shimbunin, uutisointi parlamentissa 22.3.–16.6.2017 käsitellystä lakialoitteesta. Konservatiivinen hallitus esitteli lakialoitteen terrorismin vastaisena, mutta oppositio kritisoi sitä ihmisoikeuksia vaarantavaksi. Työn tarkoitus on tutkia, miten liberaali Asahi ja konservatiivinen Yomiuri välittävät parlamentissa esiin tulleita näkökantoja ja miten ne kommentoivat tai täydentävät niitä. Tavoitteena on selvittää, miten poliittinen linja vaikuttaa sanomalehden uutisointiin ja miten Japanin heikoksi kritisoitu lehdistönvapaus ilmenee polarisoivan poliittisen keskustelun raportoinnissa. Aineisto koostuu 316 lehtiartikkelista, joista 219 on Asahilta ja 97 Yomiurilta. Aineisto kattaa koko parlamenttikäsittelyn ajan ja on kerätty lehtien online-tietokannoista. Tutkimuksen päämetodi on framing-analyysi ja siihen pohjautuva kvantitatiivinen analyysi, sekä lisäksi kriit-tiseen diskurssianalyysiin pohjaava kvalitatiivinen analyysi, joka erittelee framing-analyysissa esiin nousseita keskeisiä eroja ja laadullisia piirteitä. Framing-analyysi mallintaa yksityis-kohtaisesti, mitä tapoja osapuolet käyttivät oman kantansa ajamisessa ja vastapuolen musta-maalaamisessa. Lehtien kannat eroavat toisistaan suuresti. Yomiurin pääasiallinen malli on turvallisuuden korostaminen, johon liittyy terrorismin pelko ja tiukkojen lakien tarve Tokion olympialaisten turvallisuuden varmistamiseksi. Yomiurin mallin lähteenä oli lähes yksinomaan hallitus. Yomiuri käytti myös huomattavasti tilaa opposition kritisoimiseen sekä omasta että hallituksen aloitteesta. Yomiurin käyttämä uutiskieli oli pääosin virallista ja puolueettoman oloista, mutta aihetta rajaamalla lehti kuitenkin välitti valtaosin hallituksen näkökantoja. Asahin suosima malli painottaa lakialoitteen vaaraa ihmisoikeuksille ja esittää hallituksen itsevaltaisena ja vaarallisena. Asahi toisintaa opposition näkökantoja mutta esittelee myös muita lähteitä. Keskeinen argumentti on, että lain epämääräinen muotoilu mahdollistaa sen käyttämisen tavallisia kansalaisia vastaan ja johtaa valvontayhteiskuntaan. Asahi korostaa huomattavasti kansalaisten vastarintaa ja mielenosoituksia, joita Yomiuri käsitteli hyvin vähän. Asahin käyttämä kieli on Yomiuria värikkäämpää, ja se julkaisee paljon haastatteluja ja mielipidekirjoituksia. Tutkielman johtopäätökset ovat ristiriitaiset. Ero lehtien välillä seurasi poliittista kantaa, ja selvä ero käsittelykulmassa sekä Asahin hallituskriittinen ote osoittavat, että vapaus valita aiheen käsittely on pääosin lehtien käsissä. Kuitenkin Yomiuri toistaa lähes yksinomaan hallituksen kantaa, ja Asahin uutisoinnissa toistuu huoli kansalaisvapauksien tilasta ja painostavasta yhteiskunnallisesta ilmapiiristä.