Browsing by Subject "rakkaus"

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin, miten ontologinen käänne on vaikuttanut arkeologian epistemologiaan, ja miten irtautuminen vanhasta ihmiskeskeisestä tietokäsityksestä mahdollistaa rakkauden tutkimisen arkeologiassa. Lisäksi työssä ehdotetaan uusi tapa tutkia rakkautta arkeologiassa. Rakkauden määritelmät paljastavat kahtiajaon materian ja mielen välillä. Siitä syystä opinnäytetyössä lähestytään tutkimuskysymyksiä ihmisyyden jälkeen tulevien teorioiden valossa, jotka eivät anna mitään erityisasemaa mielelle tai materialle. Teorioista keskitytään spekulatiiviseen realismiin ja taidearkeologiaan, joita käsitellään suhteessa arkeologiassa 2000-luvun jälkeen laajemmin vaikuttaneeseen uusmaterialismiin. Spekulatiivisen realismin tarkastelussa keskitytään Graham Harmanin kehittämään objektiorientoituneeseen ontologiaan, jossa kaikki objektit ovat vetäytyneitä niin, että ne ovat enemmän kuin osiensa summa ja vähemmän kuin niiden vaikutukset. Koska taidetta on ehdotettu tavaksi lähestyä vetäytyneitä objekteja, taidearkeologian kautta ontologialle muodostuu arkeologinen konteksti. Taidearkeologian tarkoitus rikkoa totuttuja rakenteita, systeemejä ja narratiiveja liittyy opinnäytetyöhön, sillä rakkaus on tutkimusaiheena arkeologialle epätavallinen. Taidearkeologian tarkoituksiin päästäkseen, tarkastelussa keskitytään Doug Baileyn kehittämään taidearkeologian perusolemukseen, jossa objekteja irrotetaan luonnollisesta kontekstista ja uudelleenkäytetään uusissa töissä. Opinnäytetyössä osoitetaan, että objektiorientoituneen ontologian kautta rakkautta voidaan pitää objektina ja sille voidaan antaa ontologinen paikka ja uusi määritelmä. Rakkauden käsittäminen objektina mahdollistaa sen asettamisen arkeologiseksi ja taidearkeologiseksi tutkimuskohteeksi. Kirjoittajan alkuperäisen taidearkeologisen projektin kautta havaitaan, että kaunokirjallisen tyylin keinoin voidaan rakkautta tutkia täyttäen taidearkeologian perusolemuksen ehdot. Objektiorientoituneen ontologian ja taidearkeologian valossa rakkaus voidaan ottaa arkeologisen tutkimuksen kohteeksi, jossa vetäytyneisyys ja epätäydellisyyden tunne on hyväksyttävä.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vaiheita seksuaalisuuteen ja avioliittoon liittyvissä kysymyksissä. Tutkielmaan sisältyy taustakatsaus yleiseen suomalaiseen seksuaalikeskusteluun sekä yhteiskunnan että kirkon piirissä. Tarkoituksena on avata näkemystä siitä, millaisia toimenpiteitä ja kehitysvaiheita on käyty läpi viimeisten vuosikymmenten aikana, kun kysymys homoseksuaalisuudesta on noussut päivänvaloon. Keskustelu seksuaalisesta monimuotoisuudesta saavutti myöhemmin myös avioliiton viitekehykset, jonka tarkempaan teologiseen tarkasteluun syvennytään tutkielman kahdessa pääluvussa. Niissä tarkastellaan Vesa Hirvosen ja Björn Vikströmin käsityksiä niin rakkaudesta, seksuaalisuudesta kuin avioliitostakin. Tutkielma selvittää vastausta kysymykseen siitä, minkälainen tulevaisuus kirkon avioliittokäsityksellä on. Tutkimus pohjautuu viime vuosikymmenten aikana syntyneisiin kannanottoihin, joiden aikana kysymys homoseksuaalisista parisuhteista sekä avioliiton sallimisesta kaikille sukupuolille on ollut kiivaimpana käynnissä. Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Tutkimusmetodia ja eri lähteitä hyödyntäen pyrin esittämään yhdensuuntaisen täsmällisen näkemyksen tutkielman aihepiiristä. Tutkielmassa syvennytään erilaisiin käsitteisiin ja argumentteihin, sekä tarkastellaan tutkielman aiheita ja perusteita Raamatusta lähtien nykytutkimuksiin saakka. Tämän tutkimuksen tematiikalla on pitkä historia ja valtava inhimillinen merkitys myös tänä päivänä, minkä vuoksi monipuolinen tarkastelu on tarpeen. Lähteiksi on valikoitunut niin erilaisia teologisia kannanottoja ja teoksia kuin myös yleisempään tarkasteluun viittaavia teoksia rakkaudesta, avioliitosta ja seksuaalisuudesta.