Browsing by Subject "ravitsemus"

Johdanto: Lapsuusiän ravitsemus on yhteydessä lapsen terveeseen kehitykseen ja myöhempäänkin terveydentilaan. Koko elämänkaarta värittävät ruokatottumukset omaksutaan jo hyvin varhain lapsuudessa. Lapsuus onkin ruokakasvatuksen ja ravitsemuksen kannalta keskeinen vaihe. Perhetason taustatekijöiden lisäksi hoitopaikka on yksi vahvimmin lapsen oppimia ruokatottumuksia määrittävä ympäristötekijä. Suomessa oli varhaiskasvatuksen piirissä vuonna 2018 yli 250 000 lasta ja heistä 76 % oli hoidossa päiväkodissa. Päiväkodissa syödyn ruoan merkitystä lapsen muuhun ruokavalioon suhteutettuna ei kuitenkaan vielä tarkasti tunneta. Tavoite: Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten leikki-ikäisen ruoankäyttö ja ravinnonsaanti jakautuvat hoitopäivän aikana päiväkodin ja muiden ruokaympäristöjen välillä. Lisäksi tarkasteltiin, eroaako päiväkodissa syöty ruoka leikki-ikäisen muusta ruokavaliosta laadullisesti. Aineisto ja menetelmät: Tutkimusaineisto oli osa DAGIS-tutkimushankkeen kartoitusvaiheen poikkileikkaustutkimusta. Tutkittavana oli 545 päiväkodissa käyvää 3–6-vuotiasta lasta. Noin 80 % lapsista oli Etelä-Suomesta ja loput Etelä-Pohjanmaan päiväkodeista. Ruoankäytön tutkimusmenetelmänä käytettiin kolmen päivän ruokapäiväkirjaa. Kahden riippuvan otoksen Wilcoxon merkittyjen sijalukujen testillä verrattiin lasten ruoankäyttöä eri ruokaympäristöissä. Ruokalajien käyttäjien osuuksia vertailtiin McNemar-testillä. Ravintoainetasolla lasten ruokavaliota eri ympäristöjen välillä verrattiin parittaisella t-testillä. Tulokset: Suurempi osuus lapsista söi kasviksia (p=0,000), hedelmiä ja marjoja (p=0,000), lihaa (p=0,021), kalaruokia (p=0,000), viljatuotteita (p=0,000), maitotuotteita (p=0,042) sekä ravintorasvoja (p=0,000) päiväkodissa kuin muualla hoitopäivän aikana. Määrällisesti tarkasteltuna lähes kaikissa ruokalajiryhmissä yli puolet ruoasta syötiin päivän aikana päiväkodissa, vain juomien ja sokeristen elintarvikkeiden kulutus oli runsaampaa päiväkodin ulkopuolella. Hoitopäivän aikana kaikkia energiaravintoaineita saatiin määrällisesti enemmän päiväkodissa kuin muualla. Energiansaannin osuuksina laskettuna päiväkodin ulkopuolella syödystä ruoasta saatiin enemmän rasvaa yhteenlaskettuna (p=0,009). Tyydyttynyttä rasvaa saatiin vähemmän (p=0,000) ja tyydyttymättömiä rasvahappoja puolestaan enemmän (p=0,018 ja p=0,000) suhteessa energiaan päiväkodissa kuin muualla. Tutkittavat saivat päiväkotiruoasta noin puolet päivittäisestä energiastaan. Tutkittavat söivät koko mittausjakson aikana kuluttamastaan ruisleivästä, puurosta, kasviöljyistä ja margariinista sekä rasvattomasta maidosta ja kevytmaidosta yli puolet, sokerisista elintarvikkeista alle viidenneksen ja voista sekä rasvaseoksista alle prosentin päiväkodissa. Kaikki lapsen syömä ruoka huomioiden proteiinin (p=0,000), tyydyttymättömien rasvahappojen(p=0,000), kuidun (p=0,000), D-vitamiinin (p=0,000), folaatin (p=0,000) ja natriumin (p=0,000) saanti oli energiaan suhteutettuna päiväkodissa runsaampaa kuin muualla. Johtopäätökset: Hoitopäivän aikana lasten ruoankäyttö oli monipuolisempaa päiväkodissa kuin muissa ruokaympäristöissä. Ravinnonsaannin tasolla päiväkodissa syödystä ruoasta saatiin noin puolet päivän energiasta, joka ei täytä annettua suositusta. Päiväkodissa saatiin suhteessa enemmän tyydyttymätöntä ja vähemmän tyydyttynyttä rasvaa, kuin muualla saman päivän aikana. Ruokavalion laadusta kertovien ravintoaineiden saannit erosivat päiväkodin ja muiden ruokailupaikkojen välillä: merkittävä osa kuidusta ja monityydyttymättömistä rasvahapoista, mutta toisaalta myös natriumista saatiin päiväkotiruoasta, kun taas valtaosa lisätystä sokerista saatiin muualta. Tulokset tukevat ajatusta, että päiväkotiruokailu on ravitsemuksen kannalta tärkeä osa lapsen arkea ja tuo lasten ruokavalioon runsaasti terveyttä edistäviä elementtejä.

Background and aim Complementary feeding is defined as the period during which there is a progressive reduction of breastfeeding or formula while the infant is gradually introduced to solid foods at 4-6 months of age. Improper complementary feeding practices, such as introducing solid foods beyond 6 months of age or having a low dietary diversity could lead to negative infant health outcomes. Therefore, it is important to identify factors that might detrimentally affect complementary feeding, such as maternal stress. This thesis aimed to study the associations between maternal stress indicators, the age of solid food introduction, and dietary diversity during complementary feeding within a Finnish birth cohort. Methods The Health and Early Life Microbiota (HELMi) is a longitudinal birth cohort study. Participants of the HELMi cohort included 1055 healthy infants and their parents, mainly residing in the capital region of Finland. Pre-collected data from the HELMi study were used. The data collection occurred between 2016-2018. The main variables used in this thesis were collected via extensive online questionnaires. Binomial logistic regression analyses were used to study whether prenatal and postpartum stress indicators were associated with the age of solid food introduction and/or the infant’s dietary diversity during complementary feeding. Results Late introduction of solid foods (> 6 months) was less likely among infants whose mothers reported moderate or high prenatal stress (moderate prenatal stress OR=0.66, 95%CI 0.45-0.97, high prenatal stress OR 0.62, 95%CI 0.39-0.98), when compared to infants whose mothers reported low prenatal stress. Maternal stress indicators were not associated with low dietary diversity (0-3 food groups introduced) at 6 months of life. Among infants with a low dietary diversity at 9 months of age, mothers were more likely to report high levels of prenatal stress (OR=4.88, 95%CI 1.27-18.79), when compared to mothers with low levels of prenatal stress. Further, infants with a low dietary diversity at 9 months were less likely to have mothers report low to moderate levels of life satisfaction (OR=0.25, 95%CI 0.06-1.02) when compared to mothers with very high life satisfaction. They were also less likely to report moderate levels of infant health worry (OR=0.18, 95%CI 0.05-0.67) when compared to mothers with no infant health worry. Conclusions This is the first study to look at the associations between maternal stress indicators and dietary outcomes during complementary feeding. Maternal stress indicators were associated with the age of solid food introduction and the infant’s dietary diversity at 9 months, but not at 6 months. In future studies on this topic, a more socio-demographically representative sample should be recruited, and validated tools should be used to collect dietary and psychological data. Health practitioners and family clinic workers should be made aware of the possibly long-lasting effects of prenatal stress and consider its possible effects on dietary outcomes during complementary feeding.

Johdanto: Ruoan laadullisilla valinnoilla ja ateriarytmillä on mahdollista edistää tai heikentää lasten ja nuorten oppimista. Esimerkiksi verensokerinvaihtelun on todettu vaikuttavan kognitioon ja käyttäytymiseen (Benton 2002, Bellisle 2004). Säännöllisen ateriarytmin on katsottu edistävän koulumenestystä (Hye-Young ym. 2003). Yhä useammalta suomalaisnuorilta aamupala jää väliin (Räsänen 2004). Vain 13 % syö kouluaterian kokonaisuudessaan: pääruokaa, salaattia, leipää ja maitoa (Urho ja Hasunen 2004). Virvoitusjuoma- ja makeisautomaatteja on nykyisin monissa yläkouluissa, varsinaista välipalatarjoilua vain harvoissa. Tavoite: Tässä pro gradu -työssä tutkittiin yläkoululaisten ruokailua ja ateriarytmiä kouluviikon aikana sekä näiden mahdollista yhteyttä koulumenestykseen. Selvityksen tavoite oli tuottaa taustatietoa ja hypoteeseja jatkotutkimusta varten. Aineisto ja menetelmä: Tämä työ oli kvantitatiivinen poikkileikkaustutkimus, joka suoritettiin internet-pohjaisella kyselylomakkeella helmikuussa 2006. Selvitykseen osallistui 881 yläkoululaista yhdeksästä koulusta seitsemältä paikkakunnalta ympäri Suomea. Tulokset: Reilu kolmas nuorista ilmoitti jättävänsä yleensä yhden tai kaksi päivän ateriaa väliin. Aamupala jää väliin joka kuudennelta. Joka kolmas syö koululounaan enintään kolme kertaa viikossa. Nuorten koululounas on yksipuolistunut: pääruoan, leivän ja maidon nauttiminen lounaalla on vähentynyt verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin (Urho ja Hasunen 1999, 2004). Suurin osa nuorten välipaloista oli terveellistä perusruokaa, lähinnä leipää, maitoa, mehua ja leivänpäällisiä. Poikkeuksen tekivät koulupäivän aikana nautitut välipalat. Nuorten yleisimmät koulupäivän aikaiset välipalat olivat makeiset ja virvoitusjuomat. Välipalat hankittiin useimmiten koulun automaateista tai koulun ulkopuolella sijaitsevasta kaupasta, kioskista tai huoltoasemalta. Kouluissa, jossa oli välipalatarjontaa, nuoret ostivat harvemmin makeisia ja virvoitusjuomia. Nuoret itse pitivät välipalatarjoilua ja vesipisteitä automaatteja ja kioskia tarpeellisempana kouluympäristössä. Lähes kaikki nuoret (89 %) ilmoittivat kärsineensä oireista kuten vatsakivuista, päänsärystä, huonosta olosta, ärtyisyydestä ja jännityksestä viimeisen viikon aikana. Yleisimpiä oireita olivat väsymys ja ärtyneisyys. Joka viides ilmoitti olevansa yleensä suurimman osan koulupäivää väsynyt, suurin osa ainakin jossain vaiheessa päivää. Ateriarytmin säännöllisyys ja kouluruokailu sekä elintavat kuten nukkuminen ja koettu terveyden tila olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kuvattuihin oireisiin sekä koulumenestykseen. Tytöillä myös liikunnan harrastaminen ja aamupalan syöminen olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä koulumenestykseen. Johtopäätökset: Nuoret tekevät yhä useammin itsenäisesti valintoja ruoan ja ateriarytminsä suhteen. Kun nuoret ruokailevat yksin, mallioppimisen edut ja ravitsemussuositukset saattavat jäädä saavuttamatta. Koululounaan sisällön yksipuolistuminen, koulupäivän aikaisen välipalan laatu ja ateriatyyppien päällekkäisyys saattavat olla seurausta tästä. Säännöllinen ateriarytmi ja kouluruokailu olivat merkitsevästi yhteydessä sekä koulumenestykseen että stressinkaltaisten oireiden määrään.

Aliravitsemus on yksi maailman suurimmista terveysongelmista. Aliravitsemuksen arvellaan olevan osasyynä jopa 45 prosenttiin alle 5-vuotiaiden kuolemista. Menetettyjen ihmishenkien lisäksi aliravitsemus aiheuttaa monia muita terveydellisiä ja taloudellisia ongelmia. Lasten ravitsemusongelmat voivat ilmetä usealla eri tavalla, joista yleisin on kitukasvuisuus. Muita aliravitsemuksen muotoja ovat alipaino, riutuneisuus ja mikroravintoaineiden puute. Kitukasvuisuudella tarkoitetaan tilaa, jossa lapsen kasvu ei ole saavuttanut lapsen ikään suhteutettuna riittävää pituutta vaan on jäänyt kahden keskihajonnan alapuolelle samanikäisten lasten pituudesta. Tämän on todettu kuvaavan erityisen hyvin kroonista aliravitsemusta. Ensimmäisten vuosien heikolla ravitsemustilkalla on havaittu olevan monia pitkäkestoisia ja osin peruuttamattomia vaikutuksia. Näitä ovat heikentynyt vastustuskyky, pituuskasvun hidastuminen ja kognitiivisten toimintojen heikentyminen ja sen seurauksena huonontuneet taloudelliset mahdollisuudet myöhemmällä iällä. Tämän tutkielman tarkoituksena on yrittää löytää selittäviä tekijöitä lasten kitukasvuisuudelle ja tyttöjen ja poikien väliselle erolle kitukasvuisuudessa. Työ on poikkileikkaustutkimus, joka on tehty Beninissä kerättystä ’Enhancing food and nutrition security of vulnerable groups in communities in Benin through increased use of local agricultural biodiversity’ aineistosta, joka puolestaan on osa suurempaa, ulkoministeriön rahoittamaa ’Improving Food Security in West and East Africa through Capasity Building in Research and Information Dissemination’ (FoodAfrica) projektia. Beninissä on asukkaita 11.8 miljoonaa. Benin sijoittuu Human Development Index listauksessa sijalle 165. Lähes puolet maan väestöstä elää alle 1.25 USD:lla päivässä, mitä pidetään virallisena köyhyysrajana. Tutkimuksessa oli mukana 1263 lasta, joilta kerättiin tietoja mittaamalla (pituus, paino ja olkavarren ympärysmitta) ja haastattelemalla heidän huoltajaansa. Tutkimuksen kenttävaihe toteutettiin paikallisten Biodiversity International ja Abomey Calavin yliopiston tutkijoiden ja heidän kouluttamien kenttätyöntekijöiden voimin. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki 6 - 23 kuukauden ikäiset lapset valituista kylistä seuraavin kriteerein: lapsi sai lisäruokaa, lapsi ei saa kärsiä vakavasta sairaudesta, perhe on asunut alueella viimeiset kaksi vuotta, eikä heillä ole aikeita muuttaa seuraavan vuoden aikana. Jos perheessä oli useampi sopivan ikäinen lapsi, valittiin mukaan tutkimukseen nuorin lapsista. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista. Tutkimuksen lapsista 26,4 prosenttia oli kitukasvuisia ja pojilla kitukasvuisuus oli yleisempää. Pojista 30,1 prosenttia ja tytöistä 22,4 prosenttia oli kitukasvuisia. Lapset olivat kaikkiaan lyhyitä ja keskiarvo iän mukaisesta pituudesta oli WHO:n kasvukäyrällä -1,36. Kitukasvuisuuteen yhteydessä olevia tekijöitä löytyi tutkimuksen aineistosta useampia. Esimerkiksi äidin koulutus (p=0.017), isän koulutus (p=0.019), saiko lapsi muuta kuin äidinmaitoa ensimmäisten 3 vuorokauden aikana (p=0.003), täysimetyksen kesto (p=0.005), milloin ensimmäinen kiinteä/puolikiinteä ruoka annettiin (p=0.008), millä vedellä kädet pestään ennen ruoan tarjoamista lapselle (p=0.01) ja käytössä oleva juomavesi (p=0.01). Sen jälkeen, kun tekijöiden vaikutus oli otettu huomioon käyttämällä regressiomalleja ei selittäviksi tekijöiksi jääneet kuin vahvimmat tekijät. Näitä olivat äidin pituus (p<0.0001), lapsen syntymäpaino (p=0.001) ja pähkinän syönti (p=0.003). Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat aikaisempia tuloksia. Äidin pienuus ja lapsen pieni syntymäpaino viittaavat äidin aliravitsemukseen. Tyttöjen kasvun turvaaminen ja lisääntymisiässä olevien naisten ravitsemustilan parantaminen tulisikin olla erityisen tärkeitä jatkotutkimuksen kohteita. Lineaarisessa askeltavassa regressiossa pojilla myös käytössä oleva käymälä ja kaikilla lapsilla täysimetyksen kesto olivat tilastollisesti merkitseviä, mutta logistisessa askeltavassa regressiossa eivät nämä enää tulleet näkyville. Syitä tyttöjen ja poikien väliselle erolle kitukasvuisuudessa ei havaittu. Johtuuko se geneettisistä ominaisuuksista vai kohdellaanko tyttöjä ja poikia eri tavalla Saharan etäpuoleisessa Afrikassa jää siis vielä selvittämättä.

The purpose of this study was to examine and analyze gymnast girls’ meal rhythms. Previous studies show that most suitable meal rhythm for athletes is to eat 5−7 times a day. The time between meals shouldn’t be more than four hours and post-exercise meal should be eaten within an hour from the end of the practice. The meal rhythm of rest days should be similar to the training days meal timing and weekends’ meal rhythms shouldn’t differ from weekdays’ meal rhythms. By eating together with children, parents can teach the importance of regular eating. This study aims to find out what kind of meal rhythms the gymnasts have and how their meal rhythms differ from recommendations. The research questions are 1) What kind of meal rhythm the gymnasts have on weekday training days? 2) What kind of meal rhythm the gymnasts have on weekend training days? 3) What kind of meal rhythm the gymnasts have on rest days? The data consists of six food diaries. The persons who participated in the study are 11−13 year-old girls, who practice aerobic gymnastics four times a week. The gymnasts kept a food diary for five days. The subjects wrote down when they ate the meal, what they ate, as well as who they ate the meal with. The data was analyzed by using content analyzes. The results show that more meals were eaten on weekday training days than on weekend training day. On weekday training days the gymnasts ate mainly 5−6 meals, on weekend training days’ 4−5 meals and on rest days’ 3−6 meals. Over 4 hour break between meals appeared less on rest days. The gymnasts ate with their parents 1−2 times a day on the weekdays and more on the weekends. The results indicate that eating with parents on weekdays is focused in the late evening and on weekends they tend to eat together in the morning and afternoon.