Browsing by Subject "representaatio"

Tässä tutkimuksessa on selvitetty ilmastonmuutoksen merkityksiä ihmisten arkiajattelussa Etelä-Savon maakunnan alueella. Etelä-Savo valikoitui kohdealueeksi toisaalta rikkaan luonnonympäristönsä ja toisaalta ekoläänihistoriansa vuoksi. Tutkimuksen teoriakehyksenä on toiminut ranskalaisen sosiaalipsykologin, Serge Moscovicin, sosiaalisten representaatioiden teoria (SRT). SRT:n ohjaamana tutkimuksessa on etsitty ilmastonmuutoksen ankkurointeja ja objektivointeja, eli ihmisten tapoja tehdä ilmastonmuutos ymmärrettäväksi ja konkreettiseksi arkiajattelussa, sekä kommunikaatiotyylejä, joiden kautta tieto ja ymmärrys ilmastonmuutoksesta välittyy aineistossa. Tutkimuksen aineistona toimivat Etelä-Savon päivittäissanomalehtien, Länsi- ja Itä-Savon vuosien 2009 ja 2010 artikkelit, joissa mainittiin eksplisiittisesti ilmastonmuutos, ja joissa painottui paikallinen näkökulma. Artikkelitekstejä tutkittiin sekä määrällisellä että laadullisella sisällönanalyysilla ja aineistoon sisältyvistä kuvista valittiin kaksi kuvaa seioottiseen kuva-analyysiin. Tutkimuksen tulokset osoittavat ilmastonmuutoksen sosiaalisen representaation jäsentyvän yhden keskeisen ankkuroinnin ympärille, jossa ilmastonmuutos ymmärretään sairauden metaforan avulla. Tällä "sairaudella" on ilmenevät oireensa paitsi globaalilla ja lokaalilla tasolla ympäristön muutoksina, myös ihmisyksilöissä huolena, syyllisyytenä ja kriittisyytenä. Ilmastonmuutos ankkuroidaan ja objektivoidaan sen ympäristössä näkyvien oireiden avulla, joka tarkoittaa sitä, että itse sairaus on yhtä kuin oireet, eikä näitä kahta voi erottaa. Ympäristön muutokset nousivat yleisimmiksi ilmastonmuutokseen liitetyiksi aiheiksi ja kuviksi myös määrällisissä analyyseissa. Ilmastonmuutoksen globaalin tason merkitykset ja seuraukset, kuten napajäätiköiden jäiden oheneminen, saavat yksimielistä kannatusta eikä ilmiön todellisuutta kiistetä aineistossa. Lokaalilla tasolla kaikki ilmastonmuutoksen merkitykset eivät kuitenkaan ole täysin muotoutuneita. Yleisimmät ja siten vakiintuneimmat lokaalin tason muutoksista ovat mm. talvin lyheneminen ja saimaannorpan pesinnän vaikeutuminen. Sairaus -metaforan mukaisesti oireita pyritään myös "lääkitsemään" joko torjumalla ilmastonmuutosta tai sopeutumalla siihen. Nämä kaksi tapaa ovat osittain päällekkäisiä sekä ristiriitaisia ja liittyvät kiinteästi sairautta aiheuttaviin ja synnyttäviin tekijöihin (luonnonvoimat, yhteiskunnalliset tekijät ja yksilöiden toiminta). Löytynyt ilmastonmuutoksen sosiaalisen representaatio välittyy aineistossa pääasiassa diffuusion, kantaaottamattoman ja eri näkökulmia esittelevän kommunikaatiotyylin myötä. Lopputuloksena on ristiriitaisiakin näkemyksiä sisältävä, poleeminen, sosiaalinen representaatio. Analyysia tukevat semioottisen kuva-analyysin tulokset, jotka paljastavat kuvien sisältöjen keskeisyyden arkiymmärrykselle riippuvan kuvaa tarkastelevan henkilön ryhmäjäsenyyteen nivoutuneista arvoisia. Yleisen mielipiteen muotoutuminen on pitkä prosessi, joka tapahtuu usean eri median puitteissa. Tutkimus oli asetelmaltaan poikittainen ja keskittyi ainoastaan sanomalehtimedian analysointiin. Jatkotutkimuksessa olisikin tärkeää täydentää sanomalehtitutkimuksia haastatteluilla, kyselytutkimuksilla ja internetpalstojen keskustelujen analyyseilla. Monitasoisella ja pitkittäisasetelmallisella tutkimuksella voitaisiin tavoittaa ilmastonmuutoksen paikallisia sosiaalisia merkityksiä nykyistä tutkimusta tarkemmin. Tulevassa tutkimuksessa on myös tärkeää pohtia, miten tieto ilmastonmuutoksen paikallisista merkityksistä voisi olla hyödyksi poliittisia päätöksiä tehtäessä.

Tutkielmassa käsitellään mielenterveysongelmien representaatiota Charlotte Perkins Gilmanin novellissa ”Keltainen seinäpaperi” (”The Yellow Wall-Paper”, 1892) ja Sylvia Plathin kirjassa Lasikellon alla (The Bell Jar, 1963). Lähestyn aihetta feministisen kirjallisuudentutkimuksen sekä narratiivisen etiikan avulla. Molemmat teokset kuvaavat mielenterveysongelmia epästereotyyppisen yksilöllisenä kokemuksena pyrkien herättämään lukijassa sympatiaa. Tutkielma on jaettu kolmeen osaan, joissa analysoin teoksia ensin erikseen, minkä jälkeen vertailen näiden analyysien tuloksia ja teosten omaelämäkerrallisuutta. Ensimmäisessä luvussa esitän, että Keltainen seinäpaperi -novellin kertojan mielenterveysongelmat esitetään yksilöllisenä ja hiljalleen kehittyvänä kokemuksena, jonka hoito epäonnistuu, koska kertoja ei saa tarvitsemaansa tukea. Tarkastelen lisäksi kertojan asemaa naisena todeten, että hänen lääkäri-aviomiehensä taloudellinen ja koulutuksellinen auktoriteetti vie painoarvon kertojan omalta kokemukselta sairaudestaan ja sen hoidosta. Analyysin pohjalta tutkielmassa esitetään, että novelli pyrkii herättämään lukijan sympatian kertojaa kohtaan tuomalla esiin sairauteen vaikuttavia olosuhteita sekä painottamaan potilaan omaa kokemusta mielentilastaan ja sen hoidosta. Lasikellon alla -romaanin suhteen tutkielmassa todetaan, että Estherin psyykkinen oireilu johtaa lähes itsemurhaan, koska hän ei saa läheisiltään hyväksyvää tukea eikä sellaista psykiatrista hoitoa, joka saisi hänet tuntemaan itsensä kohdatuksi yksilönä. Teos vahvistaa tätä näkökulmaa näyttämällä myös, kuinka potilaskeskeisemmän hoidon avulla päähenkilö kykenee toipumaan sairaudestaan ja hyväksymään sen. Tutkielmassa esitän, että vaikka Esther on sekä päähenkilö että kertoja, ovat nämä roolit erillisiä toisistaan. Narratiivi ohjaa lukijaansa asettumaan retrospektiivisen kertojan näkökulmaan ja tuntemaan tämän myötä narratiivista sympatiaa tarinan tapahtumia kokevaa päähenkilöä kohtaan. Näkemykseni on, että mielenterveysongelmat esitetään molemmissa teoksissa yksilöllisenä ja tuskallisena kokemuksena, jonka etenemiseen vaikuttavat suuresti potilaan lähipiirin ja hoitohenkilökunnan suhtautuminen. Tämä representaatio saavutetaan tuomalla lukija lähelle sairastuneen omaa kokemusta ja painottamalla vaikuttavia tekijöitä, joihin myös aiheelle vieras lukija voi samaistua (esim. epäreilut sukupuoliroolit). Lisäksi narratiivien omaelämäkerrallisuus tuo mielenterveysongelmien esittämiseen aitoutta ja vilpittömyyttä.

Tässä tutkielmassa käsitellään naisiin kohdistuvan väkivallan representaatioita italialaisessa me-diakuvastossa. Tutkielmassa selvitetään, millaista kuvaa väkivallasta annetaan, millaisia syitä ja seurauksia väkivallalle esitetään ja miten käsityksiä sukupuolesta tuotetaan erilaisissa mediateksteissä. Lisäksi tutkielmassa tuodaan esiin mediakuvaston erilaisia valta- ja arvoasetelmia sekä analysoidaan näiden pohjalta muodostuvaa kuvaa italialaisesta yhteiskun¬nasta. Tutkielma rakentuu kolmen pääteeman kautta, joita ovat väkivallan intersektionaalisuus, tilallisuus ja ideologiat. Teemoista ensimmäinen tarkastelee väkivaltaan vaikuttavia risteäviä identiteettikategorioita, toinen väkivallan ilmenemisen tiloja ja kolmas väkivallankäyttöön liitettyjä tunteita. Tutkielmassa tehdään kriittistä diskurssianalyysia nostamalla esiin aineistossa ilmeneviä väkivallan selitysmalleja ja haastamalla niiden vallitsevia näkemyksiä. Aineisto koostuu italialaisesta me-diakuvastosta, jota on koottu puolen vuoden ajan aikavälillä 01.06.2015–30.11.2015. Media-aineistoon on valikoitu väkivaltaa faktapohjaisesti selittämään pyrkivät julkaisut, kuten uutiset ja dokumentit. Pääaineisto koostuu kahdesta Italian suurimmasta sanomalehtijulkaisusta, Corriere della Serasta ja La Repubblicasta, sekä parisuhdeväkivaltaa käsittelevästä draamadokumenttisarjasta Amore Criminale. Tutkimustulokset osoittavat, että italialaisessa mediassa käsitys kahdesta perinteisestä toisiaan täydentävästä sukupuolesta elää vahvana. Väkivallan ymmärrys rakentuu näiden sukupuoli- ja seksuaalisuuskäsitysten varaan ja on siten heteronormatiivista. Aineistossani uusinnetaan kuvaa Italiasta patriarkaalisena kulttuurina, jossa miehellä on ylin päätäntävalta, jolloin esimerkiksi perheväkivalta näyttäytyy miehelle kuuluvana kuritusoikeutena. Naisen arvo määräytyy perinteisten vaimon ja äidin roolien kautta, joskin nämä roolit vaikuttavat eri tavoin väkivallan suhtautumistapoihin. Vaimoon kohdistettu väkivalta on oikeutetumpaa, mutta jos naisella on lapsia, väkivaltaan suhtaudu¬taan jyrkemmin ja äidin roolin tärkeyttä ja pyhyyttä korostaen. Tutkimukseni perusteella italialaisissa mediadiskursseissa vallitsee ainakin kaksi eri tapaa, joilla mahdollistetaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Näistä ensimmäinen korostaa väkivallan sattumanvaraisuutta ja hallitsemattomuutta, toinen puolestaan vierittää vastuuta väkivallasta sen kohteelle. Väkivalta sidotaan osaksi tunteita, päihde- tai mielenterveysongelmia, jolloin väkivallan tekijän ei edellytetä hallitsevan tekojaan. Väkivaltaa kohdanneita naisia syyllistetään väkivallasta esimerkiksi heidän luonnettaan, siveyttään tai toimintatapojaan kyseenalaistamalla. Tutkimuksessa esiin nouseva heteronormatiivisuus peittää alleen naisten oman väkivaltaisuuden ja uusintaa jakoa väkivaltaisten miesten ja väkivallasta kärsivien naisten välillä. Tutkielman lopputulos on, että naisiin kohdistuvan väkivaltaongelman taustalla piilee sukupuolten välinen epätasa-arvo, jossa nainen nähdään lähtökohtaisesti miestä alempiarvoisena. Väkivallan olemassaolo ja jatkuminen mahdollistuvat alistavien käytänteiden ja epätasa-arvoa uusintavien diskurssien kautta.

Aleksis Kivi on yksi kirjallisuushistoriamme kiinnostavimpia henkilöhahmoja. Kiven kuoleman jälkeen hänestä ja hänen elämästään on luotu lukuisia erimuotoisia representaatioita. Kirjamuotoisten elämäkertojen esittämien representaatioiden sijaan keskityn tässä tutkielmassa analysoimaan Kiven henkilöhahmon representaatiota museonäyttelyssä – kirjailijan syntymäkodin perusnäyttelyssä Konstiniekka Kivi. Tutkin, minkälaisin keinoin Kiven henkilöhahmoa näyttelyssä representoidaan ja minkälainen Kiven henkilöhahmon representaatiosta muodostuu. Lähtökohtanani on tarkastella Konstiniekka Kivi -näyttelyä representatiivisena kertomuksena. Tutkielmassani yhdistyvät kirjallisuustiede ja museologia. Tutkielmani teoriatausta perustuu David Hermanin kertomuksen määritelmään, jossa Herman antaa kertomuksen kokemukselliselle ulottuvuudelle suuren roolin. Hyödynnän analyysissani myös Gérard Genetten määrittelyä juonesta, tarinasta ja kerronnasta sekä Shlomith Rimmon-Kenanin esitystä Joseph Ewenin henkilöhahmoteoriasta. Tutkielmassani on keskeinen rooli myös useilla keskeisillä museologian alan lähdeteoksilla ja Nurmijärven museon museonjohtaja Leena Koskelan ja museoamanuenssi Anne Alasmaan haastattelulla. Kiven representaatiota on erityisen kiinnostavaa tutkia, sillä hän on oikea olemassa ollut henkilö, mutta hänestä on säilynyt verrattain vähän faktatietoa. Edes Kiven ulkonäöstä ei ole tarkkaa tietoa, sillä hänestä ei ole säilynyt yhtään valokuvaa. Kiven tarina on aukkoinen, mikä onkin juuri yksi keskeinen syy sen kiinnostavuuteen. Tässä tutkielmassa tarkastelen, miten faktan ja fiktion suhde näyttäytyy Konstiniekka Kivi -näyttelyssä, ja minkälaisia ratkaisuja näyttelyssä on tehnyt Kiven elämäkertaan kuuluvien aukkojen täyttämisen suhteen. Totean tutkielmassani, että Kiven henkilöhahmon representaatio muodostuu näyttelyssä varmoina tunnettujen faktojen lisäksi myös tulkintaa ja spekulaatiotakin vaativista sisällöistä siinä määrin kuin ammatillisesti hoidetun museon toimintaperiaatteiden rajoissa on sopivaa. Osoitan, että Kiven henkilöhahmon representaatio Konstiniekka Kivi -näyttelyssä on monimuotoinen. Konstiniekka Kivi avaa näköaloja Kiven elämään monipuolisesti eri elämän osa-alueilta lapsuudesta vanhuuteen, yksityisestä elämästä kirjailijanuraan. Näyttely ei representoi Kiven henkilöhahmoa yksinomaan myyttisenä suurmiehenä, vaan hänen henkilöhahmonsa representaatio muodostuu luonteeltaan kompleksiseksi ja kehittyväksi. Näyttely tuo esille Kiven elämästä niin valoisat kuin varjoisatkin puolet, niin huippuhetket kuin jyrkimmät alamäetkin – näyttelyssä Kiven henkilöhahmo on sekä ilon että surun poika.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kansanedustajien sukupuolistunutta työnjakoa ja sukupuolen representaatiota välikysymysten ryhmäpuheenvuorojen kautta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, korreloiko kansanedustajan sukupuoli, hänen sosioekonominen asemansa ja edustamansa puolue hänen esittämiensä puheenvuorojen määrässä ja aihealueissa. Lisäksi tutkitaan millaisia (poliittisen) sukupuolen representaatioita suomalainen poliittinen järjestelmä ryhmäpuheenvuorojen välikysymysten kautta tuottaa. Tutkielman teoreettinen viitekehys tulee feministisestä politiikan tutkimuksesta. Tutkielmassa hyödynnetään Teresa de Lauretisin teoriaa sukupuolesta teknologiana ja representaationa, sekä Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuuden teoriaa sukupuolesta toistotekoina, jolloin sukupuoli käsitetään politiikan rakenteissa tapahtuviksi toistoteoiksi ja representaatioiksi, joita välikysymysten ryhmäpuheenvuorojen esittämisen kautta tuotetaan. Lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty Jaana Kuusipalon käsitettä äitikansalaisuudesta naisten strategisena keinona päästä osalliseksi poliittiseen päätöksentekoon. Tutkimusaineistona on käytetty eduskunnan verkkosivuilta löytyviä tietoja välikysymysten otsikoista ja sisällöistä vuosina 2011 - 2018, sekä tiedoista kansanedustajien sukupuolesta, syntymävuodesta ja kansanedustajakausien määrästä, sekä Ylen vaalikonevastauksista koottuja tietoja kansanedustajien koulutuksesta ja tulotasosta. Aineiston analyysi on toteutettu sisällönanalyysillä ja kvantifioimalla sisällönanalyysin tuloksia, sekä ristiintaulukoimalla tulokset myös prosenttiosuuksittain. Tutkimus osoittaa, että sukupuoli ja sosioekonominen asema korreloivat kansanedustajien esittämien välikysymysten ryhmäpuheenvuorojen määrän ja aihealueen mukaan. Määrällisesti naiset esittävät puheenvuoroja enemmän kuin miehet. Enemmistö välikysymysten esittäjistä on lisäksi iältään yli 35-vuotiaita, korkeakoulutettuja ja 2. ja 3. kauden kansanedustajia. Aihealueiden kohdalla korrelaatioissa on kuitenkin suuria eroja. Myös eduskuntapuolueissa sukupuoli korreloi esitettyjen ryhmäpuheenvuorojen määrässä. Välikysymysten ryhmäpuheenvuorojen määrällinen ja aihealueittainen jakaantuminen on osoitus eduskuntatyön sukupuolistuneisuudesta. Suomalainen poliittinen järjestelmä tuottaa ryhmäpuheenvuorojen välikysymysten kautta poliittisen sukupuolen representaatioita, jotka voi nähdä toisintavan omalta osaltaan myös äitikansalaisuuden strategiaa.

Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli saada lisää tietoa vammaisten henkilöiden ja vammaisuuden mediarepresentaatiosta kehysanalyysin avulla. Tavoitteena oli tutkia millaisia rooleja vammaisille henkilöille on annettu perinteisessä mediassa, miten vammaisuudesta puhutaan ja miten vammaisten henkilöiden pääsyä oikeuksiinsa kuvaillaan. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimi yhteiskuntatieteellinen vammaistutkimus ja aiempi tutkimus vammaisten henkilöiden mediarepresentaatiosta. Aiemmat tutkimukset vammaisista henkilöistä mediassa antavat aika yhtenäisen kuvan vammaisten representaatiosta: Vammaiset henkilöt kuvataan joko avuttomina, riippuvaisina uhreina tai rohkeina, selviytyjinä ja sankareina, mutta useimmiten normista poikkeavina. Tutkielman menetelmä oli kehysanalyysi. Aineistossa oli 47 juttua kolmesta eri tapauksesta. Ensimmäinen tapaus käsittelee VR:n haasteita tarjota esteettömiä palveluja. Toinen tapaus kertoo naapurustoriidasta, kun alueelle suunniteltiin kehitysvammaisten henkilöiden asuntolaa. Kolmannessa tapauksessa on kerätty YK:n vammaissopimuksen mainitsevia juttuja. Artikkelit on haettu mediaseurantatyökalun avulla. Kehysanalyysin tuloksena on neljä kehystä: Oikeuskehys, talouskehys, uhkakehys ja normaaliuden kehys. Oikeuskehyksessä vammaisten henkilöiden oikeudet kulkevat mukana useimmiten ei-saavutettuina tavoitteina tai perusteluna, miksi jokin asia pitäisi hoitaa. Talouskehyksessä useimmiten taloudellinen tilanne on ongelma, joka johtaa vammaisten henkilöiden oikeuksien epäämiseen. Uhkakehyksessä vammainen henkilö pelkää oikeuksiensa puolesta tai vammainen henkilö ja vammaisuus aiheuta pelkoa. Normaaliuden kehyksessä vammaisen henkilön elämää verrattaan niin sanottuun normaaliin elämään, tavalla, jossa normaali nähdään tavoitteena. Tässä aineistossa vammaisia henkilöitä ei esitetä räikeiden ennakkoluulojen kautta vaan pääsääntöisesti kunnioittavan sävyyn. Tutkimustulokset antavat osviittaa positiivisesta kehityksestä, jossa mediakuva vammaisista henkilöistä ei enää ole yhtä liioiteltu ja mytologisoitu. Tämän positiivisen tuloksen jälkeen olisi mielenkiintoista tutkia lisää esimerkiksi henkilökuvajuttuja, jotka aikaisemman tutkimuksen mukaan ovat olleet ennakkoluuloisimpia kuvauksissaan.

Objectives. The task of this research is to describe, analyze and interpret how school crafts is represented on the image sharing and social network service Instagram. The representation of crafts is studied from two perspectives. In the first part of the study, the representation of crafts is investigated from a constructive point of view, i.e. what kind of reality Instagram posts build about crafts. In the second part of the study, the representation of crafts is investigated from an intentional point of view, i.e. what the publishers want to tell about crafts through their publishing activities. In addition to this, the study examines how Instagram is used to represent the multi-materiality of school crafts and the holistic craft process. Methods. The research materials are 266 Instagram posts about the school crafts and the theme interview materials of six publishers. Publication materials are analyzed using the methods of data-driven quantitative content analysis, and theme interview materials are analyzed using the methods of data-driven qualitative content analysis. Results and Conclusions. School subject crafts is communicated through Instagram accounts that are mainly focused on either textile or technical work taught in school. Crafts is represented on Instagram, as in its history, as two separate contents. The multi-materiality of crafts is commonly taught in basic education by focusing on teaching various techniques separately, meaning that students usually learn technical and textile work contents periodically, according to the materials studied. Only a little attention is given to craft activities that combines techniques of technical and textile work. Based on the Instagram content, versatile handicrafts are created at schools using the methods of holistic craft process. Despite this, the holistic craft process, including ideation, designing, production, and evaluation, are mainly visible through finished products. Instagram has been given the role as a virtual exhibition space for crafts, where a diverse production is presented to different target groups. Publishers named current students, prospective students, parents, the teacher itself, and other handicraft teachers across the country as their target groups. Publishers wanted to present school crafts to the target groups from slightly different perspectives, but the ways of communicating about crafts varied very little. More than 70% of Instagram posts about school crafts focus on finished products. Some publishers had made a decision to communicate about crafts through finished products only, especially for students' privacy reasons. Some publishers wanted to show more of the functional nature of crafts and the intermediate stages of the craft process, but these goals were often not achieved due to the hectic nature of teaching. Therefore, also they often ended up present-ing crafts through finished products. Regardless of the publisher's target group and purpose for Instagram communication, the functional nature of crafts on Instagram was generally reduced to merely showcasing products.

Tutkielmassa tarkastellaan Ensitreffit alttarilla -televisio-ohjelmassa rakentuvia avioliiton ja parisuhteen representaatioita ja selvitetään millainen ”pyhä järjestys” niiden pohjalta rakentuu. Tarkoituksena on tarkastella itsestään selvänä pidettyä parisuhteen ja avioliiton ensisijaisuutta kriittisestä näkökulmasta. Pyhän käsitteen kautta tuodaan esille parisuhdenormatiivisuuden taustalla olevaa järjestystä ja sen loukkaamattomuuden ja rajojen suojelua. Tutkielma sijoittuu sosiologisen ja diskursiivisen uskonnontutkimuksen sekä normikriittisen feministisen tutkimuksen kenttään ja sosiaalisen konstruktionismin teoriaperinteeseen. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimivat William E. Padenin pyhää järjestystä koskeva teoria, jossa pyhänä näyttäytyy järjestelmä itsessään ja sen loukkaamattomuus, sekä Veikko Anttosen pyhä-teoria, jossa pyhä ymmärretään yhteisön kategoriajärjestelmän ja sen symbolisten rajojen kautta. Lisäksi hyödynnetään Sari Charpentierin näkemystä sukupuoliuskosta, eli pyhään sukupuolieroon perustuvasta heteroseksuaalisesta järjestyksestä. Tutkielman aineistona on Ensitreffit alttarilla -ohjelman kuudes kausi, jossa rakentuvia avioliiton ja parisuhteen diskursiivisia representaatioita analysoidaan representaatioanalyysin keinoin. Aineistosta on valittu keskeisiä kohtauksia, avainkuvia, joiden analyysissa sovelletaan hallitsevan ja vastustavan luennan menetelmää. Aineistosta etsitään itsestään selviä, hegemonisia tulkintoja sekä tätä vastustavia, ei-ilmeisiä, tulkintoja. Ohjelman hallitsevan luennan kautta rakentuu normatiivinen pyhä järjestys, jossa sekä avioliitto että parisuhde saavat pyhän aseman. Ihanteellinen, pyhä parisuhde, on luonnollinen, heteroseksuaalinen, ajallisesti pitkäkestoinen, tulevaisuusorientoitunut ja ydinperheeseen tähtäävä. Myös rakkaus saa pyhän aseman täydellisen onnellisuuden merkkinä. Pyhää järjestystä suojellaan korostamalla parisuhteen ensisijaisuutta ja avioliiton merkitystä sitoutumisen korostajana. Vastustavan luennan kautta ohjelmasta rakentuu anti-järjestys, jossa avioliiton ja parisuhteen ensisijainen asema kyseenalaistetaan korostamalla muiden ihmissuhteiden, kuten ystävyyden, merkitystä ja ymmärtämällä ajallisuus sekä perhe normeista poikkeavalla tavalla. Romanttisen rakkauden merkitys ainoana tienä onneen kyseenalaistetaan ja huomataan myös ei-romanttisen rakkauden merkitys.

There is an increasing number of children from culturally diverse backgrounds in Finland. Previous studies have shown the significance of children’s literature and, more specifically, the importance of picture books and the representations they have in them to children. Therefore, it is important to present representations of children with various cultural backgrounds in Finnish picture books. Based on this thought, the idea of this research was to study the representations of cultural diversity in Finnish picture books from the late 2010s to the early 2020s. The aim of this study was to contribute to the research field of Finnish children’s literature, especially picture books. The research material consisted of the book series Päiväkoti Heippakamu written by Veera Salmi and illustrated by Elina Warsta. The series consists of four picture books published in 2016-2020. The analysis method of the study was qualitative theory-guided content analysis, which was used to analyze the material based on the theoretical framework of the study and the research questions. Cultural diversity was presented in the book series mainly through illustrations describing the appearance and ethnic background of the characters. There were also references to cultural diversity in the text, mainly in the form of diverse names and multilingualism. Thus, cultural diversity was not specifically addressed in the book series. It created representations of children with diverse appearances and diverse cultural and ethnic backgrounds. A wide variety of diverse children were portrayed as an ordinary part of Finnish society. Nonetheless, in some of the representations, mostly in the illustration, some patterning and stereotyping could be observed. However, the representations in the book series were mostly positive and therefore they also create a positive image of cultural diversity in general. The results of this study largely followed previous research, but with the particularly diverse representations and the normalization of cultural diversity, the book series Päiväkoti Heippakamu can set an example in portraying cultural diversity to other picture books in the future.

Aims. There are many ways to increase sales when advertising food. One way is to take advantage of gender when making advertisements. Advertising uses gender usually as binary and also gender stereotypes are used. The target group of the advertisement is usually the same gender as the character used in advertisement. Also some groceries may be gendered, like meat is considered manly and sweets more as womanly. In this research the main area of investigation was consumer opinions about Finnish food marketing and especially how gender is used as part of advertising. The study analysed how consumers connect gender to groceries and how representations of gender are experienced in food advertising. The study also examined the advertising literacy of the interviewees. Data and methods. The research was qualitative. Ten 27–42-year-old interviewees living in Helsinki metropolitan area took part in the study. The data was collected using semi-structured interviews. Four Finnish food advertisements were used to stimulate the conversation in the interviews. Interviews were recorded and the recordings transcribed. The data was analysed using qualitative content analysis. Results and discussion. The interviewees found many connections between male and female gender and food advertisements. This was influenced by gender representations and possible target groups. Also signs that were connected to masculinity and femininity were found in the advertisements. As in previous research, also in this research meat product was connected to male gender. Sweet products were connected to both male and female gender. When specifying target groups gender was in dominating role. Interviewees’ advertising literacy was transpired in many ways. The strategies behind food advertisements were understood and devices such as humour, stereotypes, images and irritation were noticed. Also some codes were found in advertisements that were aimed at specific target groups. It is possible to state that young townspeople understand the methods of influencing that are used in advertising and they can challenge those as well.