Browsing by Subject "ruokakasvatus"

Lapsen varhaiset kokemukset vaikuttavat hänen ruokatottumuksiinsa myöhemmässä elämässä (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2019, s.13). Tämän takia ruokakasvatus aloitetaan jo päiväkodissa. Päiväkoti-ikäisiä lapsia kasvattaessa tulee huomioida lapsen tapa oppia uutta. Lapsi oppii esimerkiksi leikin, taiteen ja tutkimisen kautta (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, s.21–22; Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, s.16). Lastenkirjallisuus, siitä syntyvät keskustelut ja toiminta ovat tapoja toteuttaa ruokakasvatusta. Se miten ruokaa kuvataan lastenkirjallisuudessa, on kontekstisidonnaista, sillä kyseisen ajan ja paikan ruoka- ja tapakulttuuri vaikuttavat sen hetken lastenkirjallisuuteen (Lappalainen 2006, s.131). Myös ruokaan ja syömiseen liittyvän kasvatuksen tavoitteet ovat vaihdelleet eri vuosikymmeninä. Tämän päivän suomalaisessa kontekstissa ruokakasvatuksen tärkeimmät tavoitteet ovat myönteisen ruokasuhteen edistäminen sekä monipuolisten ja terveellisten ruokatottumusten tukeminen (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2018, s.29). Tässä tutkimuksessa määrittelin ruokakasvatuksen osa-alueet, ja analysoin, miten ne esiintyvät valitsemissani lastenkirjoissa ja miten eri vuosikymmenten lastenkirjoissa kuvataan ruokakasvatusta. Tutkimustehtäväni on selvittää, millaista käsitystä ruoasta ja syömisestä valitsemani lastenkirjat välittävät. Tutkimuksen aineistoksi valitsin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018), Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) sekä lastenkirjat Minäpä tiedän minne ruoka menee (Maynard 1998), Veeran keittiöpuuhat (Havukainen & Toivonen 2002) ja Beppe ja mausteyllätys (Hytönen & Mallius 2019). Nämä lastenkirjat ovat päiväkoti-ikäisille suunnattuja kuvakirjoja, jotka liittyvät ruokakasvatukseen, ruokaan ja syömiseen. Analysoin opetussuunnitelmat sisällönanalyysillä, ja muodostin tämän pohjalta ruokakasvatuksen osa-alueet. Luokittelin kolmen valitsemani lastenkirjan ruokaan ja syömiseen liittyvät sisällöt näiden ruokakasvatuksen osa-alueiden pohjalta. Käytin lastenkirjojen analyysiin sisällönanalyysiä sekä sisällönerittelyä. Varhaiskasvatusta ja esiopetusta ohjaavien asiakirjojen pohjalta muodostin 3 pääluokkaa ja niiden alle 11 ruokakasvatuksen osa-aluetta. Pääluokat olivat Terveysosaaminen, Miellyttävä ruokahetki sekä Ruoan kautta ja ruoasta oppiminen. Ruoan kautta ja ruoasta oppiminen -pääluokkaan kuului muun muassa Ruokaan liittyvä osaaminen ja ruokasanasto, Monikulttuurinen ruoka- ja tapakulttuuri sekä Ruoka katsomuskasvatuksen välineenä -osa-alueet. Ruokaan liittyvä osaaminen ja ruokasanasto -osa-alue oli nostettu eniten esiin valitsemissani kolmessa lastenkirjassa, kun taas monikulttuurista ruoka- ja tapakulttuuria tai ruokaa katsomuskasvatuksen välineenä ei käsitelty lainkaan näissä kolmessa kirjassa. Terveysosaamisen pääluokkaan kuuluva Hygienia-osa-alue esiintyi vain 2000-luvun lastenkirjassa. Pohdin, että 2020-luvun lastenkirjallisuudessa hygienia voi korostua johtuen vuonna 2019 alkaneesta Koronapandemiasta. Voi myös olla, että hygieniaan liittyen lastenkirjoihin tulee uusia sisältöjä, kuten kasvomaskin ja käsidesin käyttöä. Käytännön tasolla tutkimuksestani mieleeni nousee ajatus, että varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kasvattajien tulisi huomioida päiväkodissa ruokakasvatukseen käytettävien lastenkirjojen julkaisuajankohta ja ruokakasvatuksen osa-alueiden esiintyminen näissä kirjoissa. Kirjavalinnoissa tulee huomioida, että 1990-luvun ja 2000-luvun ravitsemuskasvatuksen tavoitteet ovat olleet suppeammat kuin 2010-luvun ruokakasvatuksen tavoitteet.

Tavoitteet. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatusikäisten lasten ruokakasvatusta ja tarkastella ruokakasvatuksen hyötyjä lapsen hyvinvoinnille. Ruokakasvatukselle on annettu erilaisia ohjeistuksia ja säädöksiä varhaiskasvatukseen, joiden mukaan ruokakasvatusta tulee toteuttaa. Ruokakasvatus tulee nähdä pedagogisena toimintana, joka tukee niin lapsen osallisuutta kuin hyvinvointia. Teoreettisena lähestymiskulmana käytän Bronfenbrennerin ekologista teoriaa lapsen kasvusta, jossa lapsen kasvuun nähdään liittyvä erilaisia tasoja kuten perheen tai kasvuympäristön merkitys lapsen kehitykselle. Tutkimusongelmiksi muotoituivat ruokakasvatuksen kokonaisuuden selvittäminen sekä hyvinvointiin liittyvät edut lapsen kasvulle ja kehitykselle. Menetelmät. Menetelmänä oli laadullinen tutkimus ja tutkielma toteutui kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsaus antaa menetelmänä tiivistetyn kuvauksen aineiston sisällöstä. Analyysimenetelmänä käytin sisällönanalyysi, jossa tiivistin aineistosta löytyviä tietoja tutkimusongelmaani sopiviksi. Aineisto muodostui google scholarin järjestelmästä haetuista aineistoista hakusanojen ruokakasvatus ja hyvinvointi – mukaan. Analysoidussa aineisto piti sisällään 17 julkaisua, jotka muodostuivat väitöskirjoista, artikkeleista ja erilaisista tutkimusraporteista. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman tulososuudesta tuloksista käy ilmi varhaiskasvatuksessa ruokakasvatuksen monipuolisuuden huomioiminen aina ruokapuheesta, terveyttäväedistävään ravintoon kuin lasta osallistaviin käytäntöihin. Ruokakasvatuksessa huomioidaan myös kestäväkehityksen tuomat käytänteet. Varhaiskasvatuksessa annettava ruokakasvatus näkyy lapsia tasa-arvoistavana sekä huomioi myös perheiden ruokakäytännöt. Tulososion lopulla näkyvät ruokakasvatuksen hyödyt ja haasteet. Edistävänä tekijöinä ovat lasten vahvuuksiin perustuva kasvatus, aistiperäinen ruokakasvatus sekä kasvattajien oman ruokasuhteen ja ajantasainen ymmärrys ruokakasvatukseen liittyvistä tekijöistä. Haasteena tulevat esille aikuiskeskeisen varhaiskasvatuksen muutoksen hitaus sekä eritoimipaikkojen erilaiset ruokakäytänteet. Pohdinnassa on merkittävässä asemassa ruokakasvatuksen koulutuksen vähyys ja koulutuksen lisäämineen kasvattajille.

Aims. Food education in daycare has a significant impact on children's eating habits and in forming children's attitude towards food. Encouraging and positive food talk has a positive effect on children's eating, while pressuring or forcing interaction lowers children's attitude towards food. Food education in daycare centers will experience changes in the fall of 2017, when The National Curriculum Guidelines on Early Childhood Education and Care in Finland are updated. With the new regulations, the importance of food education will be emphasized and it will become more goal orientated. The aim of this study is to find out how food education is currently being implemented as a part of early childhood education in a daycare center in Espoo, and how the different areas of food education are presented in food talk of the daycare centers personnel. Methods. The material of the qualitative study was collected ethnographically by attending breakfast-, lunch- and snack times for the duration of two weeks in a daycare center in Espoo. The material was collected by recording the daycare centers personnel and the children speaking as well as by observing dining situations and making notes. Quantitative research data was collected to support the qualitative data by calculating the frequency of food talk themes with a predetermined table. Qualitative research material was analyzed by thematising. The nursery group consisted of 21 children, one teacher and two nurses. A trainee, a volunteer or a substitute was occasionally present. Results and conclusions. The daycare centers food talk included all the different areas of food education, but their emphasis varied greatly. Most emphasized ones were tasting the food and table manners. The personnel spoke to the children about the food mainly in a positive tone and they also spoke to the children about the origin and methods of cooking the food. There was hardly any reference to hunger or thirst of the children, and the names of the foods being served were not always told to the children. Children were not encouraged to use the food plate model. Various food cultures or food-related responsibility education were not very strongly present in the food talk. Based on the results, food education in the daycare center could be developed by balancing different areas, so that food education would better meet all the goals set for it, even when the new National Curriculum Guidelines on Early Childhood Education and Care will come into force.

Tavoitteet. Konkreettista ruokakasvatusta annetaan päiväkodeissa ja seuraavan kerran yläkoulun kotitalousopetuksessa. Peruskoulun ruokakasvatusta käsittelevät aiemmat tutkimukset osoittavat, että ruokakasvatusta annetaan osana kouluruokailua sekä satunnaisesti osana muita oppiaineita. Tässä tutkielmassa tutkitaan alkuopetuksessa työskentelevien opettajien käsityksiä ruokakasvatuksesta ja sen toteuttamisesta. Tarkoituksena on selvittää, miten opettajat ymmärtävät ruokakasvatuskäsitteen sekä miten ruokakasvatusta toteutetaan alkuopetuksessa. Lisäksi tutkitaan, mitkä ovat opettajien kokemusten mukaan ruokakasvatusta edistäviä sekä rajoittavia tekijöitä. Menetelmät. Tutkimusaineisto koottiin käyttäen puolistrukturoitua yksilöhaastattelua. Osa haastateltavista valikoitui harkinnanvaraisesti ja osa sosiaaliseen mediaan jaetun haastattelukutsun kautta. Aineisto kerättiin haastatellen puhelimitse tai kasvotusten maaliskuun 2020 aikana. Haastatteluun osallistui yhteensä viisi alkuopetuksessa työskentelevää luokanopettajaa. Haastattelujen kesto oli 32–45 minuuttia. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Litteroinnin tuloksena haastattelusta kertyi 53,5 sivun verran sanatarkkaa litteraattia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti teema-analyysia käyttäen. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten mukaan alkuopetuksessa annettava ruokakasvatus keskittyi annettavaksi kouluruokailun aikana ja lisäksi ruokakasvatuksen teemoja eheytettiin osaksi muuta opetusta. Opettajien käyttämät toimintamallit olivat toiminnallisia. Ne kannustivat oppilaita hyviin käytöstapoihin. Ruokakasvatuksen käsite piti sisällään ravitsemustietoutta, arkitaitojen ja tapojen harjoittelua sekä sosiaalista kanssakäymistä ja makutottumusten laajentamista. Opettajat kokivat koulun toimintakulttuurin sekä oman motivaationsa ruokakasvatuksen keskeisimmiksi edistäviksi tekijöiksi. Ruokakasvatuksen haasteiksi koettiin puolestaan riittämättömät resurssit, kuten tuen vähäisyys ja koulun kiireiset aikataulut. Lisäksi opettajat kaipasivat ruokakasvatuksen näkyvän vahvemmin opetussuunnitelmassa.

Nuorisotyöttömyys ja huoli nuorten hyvinvoinnista ovat olleet julkisen keskustelun kohteina jo pitkään. Työttömyyden tiedetään olevan yhteydessä monenlaisiin kielteisiin vaikutuksiin elämän eri osa-alueilla; esimerkiksi yksipuoliseen ruokavalioon ja heikompaan terveydenti-laan työllisiin verrattuna. Pahimmillaan erilaiset ongelmat kasautuvat samoille yksilöille, jolloin työn tai koulutuksen piiriin hakeutumien vaikeutuu entisestään ja riskinä on yhteiskunnasta syrjäytyminen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaista ruokakasvatusta vailla työ- ja koulutuspaikkaa olevat nuoret aikuiset ovat saaneet ja miten he näkevät ruokakasvatuksen vaikuttavan heidän tämänhetkisiin ruokatottumuksiinsa. Tutkimuksella halutaan luoda kuvaa myös siitä, minkälaista ruokakasvatusta työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret aikuiset tällä hetkellä kokevat tarvitsevansa. Tutkimus tehtiin eteläsuomalaisen kunnan Starttivalmennukseen osallistuvien nuorten aikuisten keskuudessa. Laadullinen aineisto kerättiin puolistrukturoitua teemahaastattelua menetelmänä käyttäen ja haastattelut litteroitiin tekstiksi sisällönanalyysia varten. Haastatteluun osallistui kuusi 18-22-vuotiasta nuorta aikuista, jotka haastatteluhetkellä olivat olleet vailla työ- ja koulutuspaikkaa puolesta vuodesta kahteen vuoteen ja Starttivalmennuksen asiakkaina kahdesta kuukaudesta vuoteen. Tutkimus osoitti, työn ja koulutuksen ulkopuolelle jääneet nuoret olivat tietoisia terveyttä edistävän ruokavalion yhteydestä koettuun hyvinvointiin, mutta heillä oli monenlaisia haasteita ja esteitä terveellisten ruokavalintojen tekemiseen liittyen. Erityisesti päivärytmin puuttuminen, heikko taloudellinen tilanne ja kiinnostuksenpuute ruoanvalmistusta kohtaan nähtiin esteinä terveyttä edistävän ruokavalion noudattamiselle.

Lasten terve syömiskäyttäytyminen lisää hyvinvointia ja ehkäisee monilta terveysongelmilta. Nykyään liikalihavuus on yhteiskunnallinen ongelma ja aiheuttaa suuria kustannuksia. Vanhemmat ovat merkittävässä osassa lasten syömiskäyttäytymisen kehitystä, sillä he ovat läsnä ja rakentavat lapsen ruokaympäristön ensimmäisten vuosien aikana. Vanhemman ruokakasvatustyyli pitää sisällään vanhemman ruokavanhemmuustyylin ja ruokavanhemmuuskäytännöt. Tämän tutkimuksen tavoite on tutkia sitä, millainen merkitys vanhempien ruokakasvatustyyleillä ja -käytännöillä on lapsen syömiskäyttäytymiseen. Tämä tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksessa vastataan tutkimuskysymyksiin kokoamalla yhteen aiempien tutkimusten tuloksia. Vanhemman ruokakasvatustyylin ja lapsen syömisen välillä on kaksisuuntainen yhteys, mutta tämä tutkimus tarkastelee erityisesti vanhemman ruokakasvatustyylin merkitystä lapsen syömiskäyttäytymisen kannalta. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vanhemman ruokakasvatustyylillä voi olla positiivisia tai negatiivisia vaikutuksia lapsen syömiskäyttäytymiseen. Tutkimuksessa saatiin selville, että ruokavanhemmuustyyleistä erityisesti demokraattinen tyyli tukee lapsen tervettä syömiskäyttäytymistä. Löydettiin myös ruokavanhemmuuskäytäntöjä, jotka tukevat lapsen syömiskäyttäytymistä, kuten esimerkiksi terveellisen ruokaympäristön luominen, vanhemman toimiminen esimerkkinä lapselle syömisessä ja peitelty valvonta. Olisi myös tärkeää, että vanhempi huomioisi lapsen sisäisiä nälän ja kylläisyyden signaaleja, jotta lapsi oppisi syömään näiden mukaisesti.

This study's goal was to describe how parents talk to their children about meat and meat production. This topic is relevant because meat production and the ethics of eating meat are being widely discussed. People are also more distanced from food production than ever before so it is interesting to study how they relay information about it to their children. The research problem in this study was to recognize in which type of situation and by whose initiative discussion about meat took place, what topics they talked about and how parents reacted in those situations. In this study the parents' different ways of talking about meat with their children are being described. The study was conducted with a qualitative research approach. The data was collected with seven theme interviews from two fathers and five mothers of children aged 4–6. Before the interviews, the interviewees had read a book, Nakki lautasella (a children's non-fiction book about food and meat production), with or without their children. In the content analysis, open coding was done to the data and then the data was divided into themes and then re-connected. Five themes were derived, offering answers to the research questions. Almost all parents had discussed meat with their children in some way, but nobody had told them about meat production in detail. The discussions typically took place at the dining table and on the children's initiative. Parents' way of talking about this subject was to answer child's questions when they came. Topics that parents experienced difficult were ones such as animals welfare and the violent phases of meat production, like slaughtering. Parents avoided talking about these subjects or they answered with very simple answers. By their actions parents were trying to protect their children because they felt like these topics were inappropriate for children and that they would stick to their children's minds causing anxiety. However, I claim that parents felt uncomfortable discussing topics that challenged them selves to think about them and evaluate their choices. In the future it should be researched why parents leave the initiative to talk about meat to their children and how it affects the discussed topics. More research should be done about the connection between the discussion parents have with their children and how much children know about food origin.

The development of a child’s eating habits is influenced by the individual characteristics of the child but also by the feeding practices used by adults during mealtimes. Feeding practices are behavioral approaches by which adults try to control what and how much children eat. Health and Joy from food – meal recommendations for early childhood education and care (VRN 2018) provides recommended feeding practices for early childhood education personnel to be used during preschool mealtimes. The purpose of this study is to determine how personnel’s background factors relate to the implementation of these mealtime recommendations. In addition, we look at how guidance related to mealtimes given from outside of the preschool affects this relationship. The study was conducted as a quantitative study. Data comprised of questionnaires filled in by preschool personnel in the cross-sectional study of the DAGIS project in 2015–2016. 379 preschool staff members from 66 preschools returned the questionnaire. Four mealtime recommendations were identified: modelling healthy eating, encouraging children to eat vegetables and fruit, helping children to recognize feelings of hunger and satiety and avoiding using food as a reward. The associations between personnel’s background factors and the implementation of mealtime recommendations was examined using logistic regression analysis. The background factors examined were level of education in early childhood education, age group, work experience in early childhood education, and knowledge of the recommended intake of vegetables, fruits, and berries for children. Respondent’s gender and municipality were used as confounding factors. The effect of guidance from outside the preschool was analyzed by including an interaction term. The results showed that respondents who did not have a degree in early childhood education were less likely to implement several mealtime recommendations than those with a preschool teacher university degree. Respondents aged 40-49 were more likely to implement more mealtime recommendations than those under 30. Other background factors were not related to the number of recommendations implemented. Guidance given from outside the preschool did not affect the association between background factors and the implementation of mealtime recommendations. The research reveals the importance of education in the fulfillment of early childhood mealtime recommendations.