Browsing by Subject "selviytyminen"

Koulukiusaamiseen on Suomessa alettu suhtautua vakavana sosiaalisena ongelmana. Koulukiusaamisen valittiin tutkimusaiheeksi, koska se yhdistää mielenkiintoisella tavalla kiinnostuksen koulun sosiaalityötä kohtaan sekä ajankohtaisen aiheen, jota ei ollut tutkittu sosiaalityön näkökulmasta aiemmin. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on tarkastella koulukiusaamista sosiaalisena ilmiönä sekä kartoittaa kiusatun selviytymiskeinoja ja -polkuja. Tutkielmassa tuodaan uusi näkökulma kiusaamistutkimukseen käyttämällä narratiivisia tutkimusmenetelmiä ja tutkimalla kiusaamisesta selviytymistä, jota Suomessa ei ole tutkittu. Tutkielman tietoteoreettinen lähestymistapa on synteesi narratiivisuudesta ja sosiaalisesta konstruktivismista. Teoreettisena lähtökohtana on näkemys, jonka mukaan sosiaalialan tietoa voidaan luoda narratiivisesti tutkimalla. Aiempaan tutkimukseen kiusaamisesta perehdytään monelta suunnalta. Kiusaamista ilmiönä esittelevien tutkimusten lisäksi kuvaillaan kiusaamisen selviytymistutkimusta. Aihe kytketään sosiaalityöhön koulunkuraattorin työn esittelyllä ja referoimalla aiempia tuloksia, joiden mukaan kiusaaminen on sosiaalinen ja vuorovaikutuksellinen ilmiö. Tärkein yksittäinen lähde ja inspiraatio tutkielmalle on Päivi Hamaruksen väitöskirja Koulukiusaaminen ilmiönä. Aineisto koostuu 41:stä koulukiusatun kirjoittamasta tarinasta. Tarinat on koottu vuosina 2010–2011 lähettämällä kirjoituspyyntöjä lehtiin ja Internetin keskustelupalstoille. Tarinoissa kiusatut kertovat vapaasti kiusaamisestaan ja siitä selviytymisestä tarinan muodossa. Kiusatut ovat olleet kirjoittamishetkellä 14–67-vuotiaita, kuusi aineiston kertojista on miespuolisia ja loput ovat naisia. Tutkimuskysymykset ovat: millainen on koulukiusatun tarina ja millaisia selviytymispolkuja tarinoilla luodaan? Ensimmäiseen kysymykseen on etsitty vastauksia erittelemällä kiusattujen esiin nostamia teemoja kategoris-sisällöllisellä lukutavalla. Tarinoiden osia teemoiteltiin muun muassa selviytymiskeinojen ja seurausten perusteella. Tuloksissa aiempiin tutkimuksiin verrattuna mielenkiintoisina piirteinä nousevat kuvaukset kiusaamisen sosiaalisesta luonteesta, sen negatiiviset seuraukset ihmissuhteille yleensä sekä seksuaalisuudelle, ja aikuisten ristiriitaiset roolit tarinoissa luotettavina tai lisäongelmia tuovina henkilöinä. Lisäksi löytyneet selviytymiskeinot jaettiin ongelma- ja tunnekeskeisiin. Tunteisiin liittyvät keinot olivat joko hyödyllisiä tai haitallisia. Mikään keinoista ei ollut aina tehokas eli keinojen toimivuus riippuu paljolti ympäristötekijöistä. Narratiivisen analyysin toisessa vaiheessa tarinat luettiin kokonaisuuksina ja niistä etsittiin vastauksia kysymykseen, millaisia selviytymispolkuja tarinoista löytyy. Kokonaishahmon perusteella tyypiteltiin viisi toisistaan eroavaa selviytymispolkua: taipumattomat, yksinjätetyt, pelastetut, pärjääjät ja voimaantujat. Polut erosivat toisistaan etenkin siinä, oliko tarinalla onnellinen loppu, millaiset seuraukset kiusaamisesta jäivät ja oliko kiusattu saanut apua tai tukea sosiaaliselta ympäristöltään. Yksinjätettyjen polku osoittautui negatiivisimmaksi vaihtoehdoksi, ja siihen liittyi kouluyhteisöstä eristäminen, epäonnistuneet selviytymisyritykset, vakavat pitkäaikaiset seuraukset ja vähäinen sosiaalinen tuki kiusaamisen aikana. Itsetunto osoittautui suojaavaksi tekijäksi ja auttoi taipumattomien selviytymispolulle, jossa kiusaamisesta ei juuri jäänyt seurauksia. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että narratiivisilla menetelmillä voidaan löytää laajasti tutkitusta ilmiöstä vielä uusia näkökulmia. Tulosten perusteella kiusatut tarvitsevat kiusaamisen aikana, mutta myös sen jälkeen, psykososiaalista tukea koulun henkilöstöltä, jotta he selviytyisivät kiusaamisesta ehjempinä. Pelkkä kiusaamisenvastainen ohjelma ja interventiot eivät poista kiusaamisen negatiivisia seurauksia. Intervention jälkeen tulisi keskittyä kiusatun voimavarojen tunnistamiseen, jotta hän pääsisi voimaantujien selviytymispolulle eli löytäisi tapahtuneesta aineksia vahvemmalle itsetunnolle ja uskoa selviytymiseensä. Narratiiviset menetelmät ovat kokeilemisen arvoisia käytännön työssä, kertoi kiusattu koulussa tarinansa sitten kirjoittamalla, piirtämällä tai vaikka laulamalla.

Tiivistelmä: Noin 4 % suomalaisista kokee tällä hetkellä jatkuvaa kiusaamista työpaikallaan. Kirkon alalla kiusaaminen on KEVAn mukaan mahdollisesti tätäkin yleisempää. Tässä tutkimuksessa tutkin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työntekijöiden selviytymistä työpaikkakiusaamisesta identiteettityön näkökulmasta sitä, miten työpaikkakiusaamisen on koettu vaikuttavan identiteettiin ja millä keinoin työpaikkakiusaamisesta on pyritty selviytymään. Teoreettisena viitekehyksenä oli intensiivisen eheyttävän identiteettityön malli. Syvähaastattelin 8 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työntekijää. Haastattelut analysoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Aineistosta muodostin 3 kiusaamisen aiheuttamaa uhkaa identiteetille ja 4 kiusaamisesta selviytymiseen tähtäävää keinoa. Kiusaamisen aiheuttamat uhat identiteetille olivat kiusaaminen järkyttää ja haastaa oman kokemuksen ylläpitämistä tapahtuneesta, kiusaaminen haastaa käsityksen itsestä arvostettuna työntekijänä ja ihmisenä ja kiusaaminen horjuttaa perustavanlaatuisia uskomuksia. Traumatisaatio ja stigmatisaatio kulkivat kuormitusta voimistavina läpi kiusaamisen ja siitä selviytymisen lisäten identiteettityötä. Kiusaamisesta selviytymiseen tähtäävät keinot olivat kiusaamisen tapahtumisen todentaminen ja oman kokemuksen validointi, identiteetin puolustaminen, luopuminen ja kokemuksen kääntäminen vahvuudeksi sekä työidentiteetin uudelleen rakentaminen ja uskonnollinen identiteetti. Tutkimuksen tulokset olivat yhteneväisiä aiemman tutkimustiedon kanssa. Työyhteisön tuki oli merkityksellinen etenkin kiusaamisen tapahtumisen ja oman kokemuksen validoinnissa ja esimiehen tuki näyttäytyi kannustuksena, joka tuki identiteettiä. Erityisinä kontekstiin liittyvinä piirteinä korostuivat moraaliin, uskontoon ja kutsumukseen tukeutuminen pyrittäessä ylläpitämään oman kokemuksen ja identiteetin eheyttä. Kiusaaminen oli aiheuttanut syvää epäluottamusta kirkkoon työnantajana ja saattanut muuttaa kirkkosuhdetta laajemminkin. Kiusaamisen koettiin haastavan erityisesti työ- ja organisaatioidentiteettiä. Ammatti-identiteetti ja uskonnollinen identiteetti sitä vastoin koettiin kiusaamisesta selviytymisen resursseina.