Browsing by Subject "sukupuoliroolit"

Tutkimuksen kohteena ovat 2000-luvun alun ala-asteen uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppikirjat. Tutkimuksessa kysytään yhtäältä, miten sukupuolia esitetään oppikirjoissa. Toisaalta tarkastellaan oppikirjojen tarjoamia kuvia uskonno(i)sta sukupuolinäkökulmasta katsottuna. Tutkimus sijoittuu uskontososiologian kenttään, koska siinä tarkastellaan, miten uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusmateriaalit suhteutuvat yhteiskunnassamme eläviin sukupuolistereotypioihin. Oppikirjat heijastavat osaltaan yhteiskunnassamme vallitsevia arvoja ja käytäntöjä. Tutkimuksen lähtökohdat ovat kriittisessä feministisessä tutkimuksessa. Tarkoituksena on paljastaa, miten sukupuolia tehdään tutkituissa oppikirjoissa; taustalla on ajatus, että sukupuolet ovat poliittisesti, historiallisesti ja diskursiivisesti tuotettuja kategorioita. Sukupuolijärjestelmään sisältyy sukupuolten erilläänpito, hierarkia ja heteronormatiivisuus. Siihen liittyy myös aina vallankäyttöä: kun jotain määritellään normaaliksi ja ensisijaiseksi, jää sen ulkopuolelle joukko epänormaaliuksia ja toissijaisuuksia. Tutkimus kytkeytyy siis myös teorioihin diskurssien kautta operoivasta, kaikkialla läsnäolevasta ja verkostoituneesta vallasta. Tutkimusaineistona on WSOY:n kustantama uskonnon oppikirjasarja, Suuri kertomus (neljä kirjaa), Otavan kustantama uskonnon oppikirjasarja Tähti (viisi kirjaa), sekä Opetushallituksen kustantamat elämänkatsomustiedon Miina ja Ville kirjat (kaksi kirjaa). Tutkimuksessa tarkastellaan sisällönanalyyttisin keinoin ensisijaisesti kirjojen sisältämiä kuvia, mutta myös tekstejä siltä osin, kuin ne olennaisesti liittyvät analysoituihin kuviin. Koska kyseessä ovat oppikirjat, sivutaan myös niiden suhdetta perusopetuksen opetussuunnitelmien näille oppiaineille määrittelemiin tavoitteisiin. Kuvat on analyysissa jaettu kahteen luokkaan, uskontoon liittyviin ja arkisiin kuviin. Aineisto on käyty läpi etsien vastauksia seuraaviin kysymyksiin: kuinka monessa kuvassa esiintyy tyttö/nainen, poika/mies tai molempia sukupuolia? Miten usein tyttö/nainen, poika/mies tai molemmat sukupuolet ovat kuvassa pääasiallisena toimijana tai kuvan etualalla? Millaisia toimijuuksia eri sukupuolille on annettu, ovatko ne stereotyyppisiä? Löytyykö aineistosta heteronormista poikkeavia esityksiä? Kuvia, joissa stereotyyppisiä sukupuolirooleja erityisesti vahvistetaan tai murretaan, on otettu analyysissa tarkempaan tarkasteluun. Lähempää luettujen kuvien kautta analyysissa käsitellään kulttuurissamme ja yhteiskunnassamme vallitsevia sukupuolittavia käytäntöjä sekä niiden taustalla olevia arvoja ja rakenteita. Uskontoon liittyvien kuvien kohdalla analyysiin kietoutuvat erityisesti uskonno(i)ssa elävät käsitykset sukupuolten järjestyksistä ja paikoista. Keskiöön nousee myös evankelis-luterilaisen kristillisyyden tarjoamat käsitykset sukupuolista ja niiden asemista uskonnonharjoituksessa. Lisäksi tutkimuksessa vertaillaan uskonnon ja elämänkatsomustiedon kirjasarjoista tehtyjä analyyseja keskenään: näkyykö näiden oppiaineiden välillä eroja sukupuolten esittämisessä? Tutkimuksen tulokset ovat suurelta osin samankaltaiset aiemman sukupuolinäkökulmasta tehdyn oppikirjatutkimuksen tulosten kanssa. Poikia ja miehiä esiintyy kuvissa huomattavasti enemmän kuin tyttöjä ja naisia, ja miessukupuolelle on annettu enemmän ja monipuolisempia toimijuuksia kuin naissukupuolelle. Maskuliinisia samastumiskohteita tarjotaan enemmän kuin feminiinisiä. Sukupuolten esitykset ovat enimmäkseen stereotyyppisiä, vaikka joitakin poikkeuksia aineistossa onkin. Vaihtoehtoja heteroseksuaalisuudelle ei aineistossa tuoda esiin. Elämänkatsomustiedon kirjoissa poiketaan stereotyyppisistä esityksistä useammin kuin uskonnon kirjoissa, mutta niidenkin kuvasto on miesvaltainen ja pääosin heteronormatiivinen. Uskontoja esitellään niiden virallisen ja julkisen harjoittamisen kautta, mikä antaa uskonnoista huomattavan mieslähtöisen ja -valtaisen kuvan. Ei esimerkiksi tuoda juurikaan esiin sitä, että monissa uskonnoissa miehet ovat oikeutettuja erilaisiin rooleihin kuin naiset. Naisten uskonnollisuus ohitetaan aineistossa lähes täysin. Taustalla on nähtävissä käsitys miesten ja miehisten elämänpiirien ensisijaisuudesta, kun taas naiset ja naisten elämänpiirit nähdään toiseuden kautta. Tämä ajatusrakennelma on koko kulttuurissamme ja sen perusteissa niin läpikäyvänä, että siihen ei usein kiinnitetä lainkaan huomiota: se näyttäytyy itsestäänselvänä ja ikään kuin luonnollisena asiaintilana. Sukupuolten välinen eriarvoisuus kytkeytyy kuitenkin ihmisten jokapäiväiseen elämään kuten työhön, palkkaan, perhe-elämään ja mahdollisuuksiin toteuttaa itseään ja kehittää taipumuksiaan. Tutkimuksen tulokset tukevat näkemyksiä, joiden mukaan sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole yhteiskunnassamme vielä toteutunut.

Previous research (McCabe et al., 2011; Kortenhaus & Demarest, 1993; DeWitt et al., 2013) indicates that gender roles in children’s picture books are portrayed in a stereotypical manner and that male characters outnumber female characters. The aim of this study is to find out how gender and gender roles are portrayed in children’s picture books from 1970s, 1980s and 2000s. I will examine the role models these books offer to children. In addition to that, I will try to find out whether or not the portrayal of gender roles has changed between the time periods in question. The theoretical foundation of the research lies in social constructionism. In this study gender is understood as a phenomenon that is formed in interaction with social and cultural environment. The material used in this study consisted of eight Nordic picture books. Four of them were from the 1970s and 1980s, and the other four from 2000s. All the books were in Finnish and they were sampled randomly from the Helsinki area libraries. In addition to the date of publication, the criteria for the sample was that the books have to be realistic children’s picture books and that both genders are portrayed in the book. The research method of this study was content analysis. I examined the material by summarizing and forming categories. I examined how gender roles are formed by language choices and depictions of the characters. I also tried to find out what kind of gender roles were typical for the books. I also counted the number of male and female characters in the books. Abductive reasoning was used in the examination of the material. According to the research female characters outnumbered male characters in books from 1970s, 1980s and 2000s. Characters’ features and clothes were depicted in a very stereotypical manner in all time periods. Gender roles were also stereotypical. Non-stereotypical depictions were associated only with father characters in both time periods and girls characters in the books from 2000s. Differences between the time periods were small. Looking at the big picture, one can say, that gender and gender roles were depicted in a very simple manner in the books that were studied.

Tutkielma tarkastelee sukupuoliroolien representaatiota 2020-luvun lastenkirjallisuudessa, ja on siten kiinnostunut siitä, millaisia roolimalleja lasten nykykulttuuri tarjoaa lukijoilleen. Tutkielma pyrkii vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Miten sukupuolirooleja representoidaan tekstin ja kuvien välityksellä? 2) Millaisena eri sukupuolten toimijuus näyttäytyy? Kirjallisuuden arvomaailmaa on mahdollista tarkastella diskurssin ja representaation käsitteiden avulla, minkä takia tutkielman teoreettinen viitekehys asettuu diskurssintutkimuksen ja feministisen tutkimuksen risteyskohtaan. Diskurssintutkimus on laadullista tutkimusta, joka ei pyri tyhjentäviin selityksiin, vaan tavoitteena on hahmottaa kielen kautta rakentuvia laajempia yhteiskunnallisia merkityksiä. Aineistoon kuuluu neljä vuonna 2020 julkaistua lasten kuvakirjaa, joita ovat Aada ja Kiukkuleijona (Kumma), Fanni ja levoton liikeri (Kumma), Prinsessa Pikkiriikin kesä (Otava) sekä Siiri ja nolo nalle (Tammi). Teokset on valittu Suomen Kustannusyhdistyksen kokoamasta Myydyimmät kotimaiset lasten- ja nuortenkirjat 2020 -listauksesta. Kirjat rakensivat viidenlaisia representaatioita tyttöhahmojen ja poikahahmojen toteutuneesta toimijuudesta. Sekä tyttö- että poikahahmoja yhdistäviä ja tekstistä nousseita representaatioita olivat hahmojen fyysinen aktiivisuus, kekseliäisyys ja kyvykkyys, hyvä toveruus ja impulsiivisuus, kun taas vain tyttöhahmoilla esiintyviä representaatioita olivat empatiakyky ja herkkyys. Representaatioiden kautta rakentuvat nais- ja mieskuvat poikkesivat siten osittain toisistaan. Erityisesti naiskuva näyttäytyy tutkielman tulosten valossa monipuoliselta, sillä tyttöhahmot rikkoivat osittain perinteisiä sukupuolirooleja osoittamalla muun muassa aktiivista toimijuutta. Toisaalta tyttö- ja naishahmoja kuvattiin myös stereotyyppisen tunteellisina, joka välittyi muun muassa emootioverbien kautta. Sen sijaan mieskuva näytti jämähtäneen stereotyyppiseen sukupuoliajatteluun: pojat representoitiin fyysisesti aktiivisina, vilkkaina ja neuvokkaina hahmoina, jotka eivät osoittaneet naishahmoilla esiintynyttä tunteellisuutta.

Tutkielma käsittelee Meksikon perinteisiä sukupuolirooleja eli marianismia ja machismia ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa meksikolaisessa internetkeskustelussa. Internetkeskustelusta on poimittu toistuvia teemoja, jotka selittävät miksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on Meksikossa. Marianismin, machismin ja naisiin kohdistuvan väkivallan yhteyttä ei ole tutkittu Suomessa ja kansainvälisestikin tutkimusta aiheesta löytyy vain vähän. Vaikka marianismi ja machismi ovat olemassa vain stereotyyppeinä, aikaisempien tutkimusten mukaan näillä on osansa naisiin kohdistuvassa väkivallassa Meksikossa. Tutkielman teoria muodostuu katolisesta kirkosta, marianismista, machismista ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Teorian mukaan espanjalaiset machovalloittajat toivat 1500-luvulla Meksikoon katolisen kirkon, Neitsyt Marian ja machismin. Meksikon Neitsyt Marian eli Guadalupen neitsyen ympärille syntyi marianismi-kultti kuvastamaan naisihannetta ja käyttäytymiskoodistoa. Marianismin mukaan naiset muun muassa sallivat miesten väkivaltaisuuden. Machovalloittajat puolestaan toivat miehille kuvan aggressiivisesta, vihaisesta ja julmasta machosoturista, mistä muodostui marianismin vastakohta machismi. Tutkielmassa esitellyn ENDIREH 2011 –tutkimuksen mukaan lähes puolet 15- ja yli 15-vuotiaista meksikolaisista naisista oli kokenut väkivaltaa viimeisen parisuhteen aikana Meksikossa. Teorian mukaan sekä marianismilla että machismilla on paikkansa naisiin kohdistuvan väkivallan ilmiössä. Internetkeskustelussa machismi, naisten salliva asenne, kasvatus, viranomaiset ja uskonto nostettiin esiin. Uskonnon nähtiin luoneen ajatukset miesten voimakkuudesta sekä naisten heikkoudesta, alemmasta asemasta ja kohtalosta, jonka mukaan naisten on hyväksyttävä paikkansa yhteiskunnassa. Tämän ajattelun kerrottiin olevan läsnä perheessä tapahtuvassa kasvatuksessa ja viranomaisten käytöksessä. Tutkielman mukaan negatiivisella machismilla on osansa naisiin kohdistuvassa väkivallassa Meksikossa. Aikaisempi tutkimus kertoo negatiivisen machismin olevan yksi machismin muoto. Marianismilla on myös osansa naisiin kohdistuvassa väkivallassa: internetkeskustelussa esiin noussut naisten salliva asenne voidaan yhdistää marianismiin. Kuitenkin kommenttien mukaan myös ei-marianismin mukaan elävät naiset kohtaavat väkivaltaa. Yleensä väkivallan motiivina on tarve kontrolloida naisia yleisen turvallisuuden ylläpitämiseksi. Väkivallan uhri näkee väkivallan usein normaalina osana naisen elämää ja naisten asenteet ovat yleensä passiivisia ja alistuvaisia. Tutkielman mukaan machojen tarve kontrolloida naista ja säilyttää oma asemansa, eli nainen millaisten sukupuolirooli-ihanteiden mukaan tahansa, nousevat ratkaisevaan osaan selitettäessä miksi Meksikossa on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lastenkirjallisuudessa vallitsee usein perinteinen sukupuoliroolijako, joka toistaa stereotyyppisiä malleja tytöille ja pojille luokitelluista toimintatavoista sekä sukupuolille sopivista ulkoisista ominaisuuksista. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin sukupuoliroolien ja -stereotypioiden ilmenemistä sekä identiteetin rakentumista lasten kuvakirjassa. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia sukupuolirooleja ja -stereotypioita on Anneli Kannon kirjassa Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat sekä miten kirjassa rakennetaan kirjan keskeisen henkilön, Paavon, sukupuoli-identiteetti. Tutkimuskysymyksinä olivat: miten sukupuoliroolit- ja stereotypiat ilmenevät kirjassa ja miten Paavon sukupuoli-identiteetti rakentuu kirjassa Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat? Laadullisen tutkimuksen aineistolle asetettiin neljä kriteeriä: kirjan piti olla lastenkirja, kirjan tuli käsitellä sukupuolta ja stereotypioita, kirjoittajan oltava suomalainen ja teos julkaistu 2010-luvulla tai myöhemmin. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Kirjassa tuli esiin monia yleisesti tunnettuja stereotyyppisiä ilmaisuja sukupuolille tyypillisesti oletetuista ominaisuuksista. Kirjassa sukupuolistereotypioita ilmeni luonteenpiirteissä ja ominaisuuksissa sekä väreissä ja vaatetuksessa. Kirjassa esiintyi sukupuolirajoja rikkovaa käytöstä, joka kiteytyi Paavon hahmossa ja hänen kiinnostuksessaan tyttöjen tavaroita kohtaan. Paavon sukupuoli-identiteetti näyttäytyi yhteneväisenä hänen biologisen sukupuolensa kanssa. Paavon kiinnostus tyttöjen tavaroita kohtaan voitiin päätellä johtuvan uteliaisuudesta, ilman sen suurempia identiteettikriisejä itsensä tai oman sukupuolensa kanssa. Kirja ei kuitenkaan tuomitse tai anna lukijalle kuvaa siitä, että sukupuolelle epätyypillinen pukeutuminen tai käytös olisi väärin, vaan esittää sen myönteisellä tavalla.

Tässä tutkimuksessa analysoidaan kulttuurisesti jaettua parisuhdeymmärrystä eli käsitystä siitä, mitä miehen ja naisen väliseen intiimiin suhteeseen kuuluu. Tutkimuskysymys tarkentuu siihen, millaisia sukupuolittuneita käsityksiä vaimouteen liittyy ja millaisia muutoksia käsityksissä tapahtuu ajalla 1980–2010. Vaimous tarkoittaa tässä työssä sellaista heterosuhteeseen tuotettua naiseutta, joka kulttuurisena mallina kertoo tavan, jolla naisen odotetaan elävän parisuhteessa miehen kanssa. Tutkimuksen aineisto muodostuu Eeva-lehdessä julkaistuista, parisuhdetta koskevista henkilöhaastatteluista. Analyysin ensimmäinen osa on suuntaa antava perusanalyysi Eeva-lehden vuosikerroille 1980, 1993, 2001 ja 2010. Tarkempaan analyysiin olen nostanut näiden vuosikymmenten vaihteista yhteensä 22 haastattelua, joissa aiheena on parisuhteen kriisi. Tutkimusmetodi paikantuu narratiiviseen perinteeseen. Etsin haastatteluista kulttuuristen mallitarinoiden aineksia sadun tulkinnan keinoin, tunnistamalla toistuvia juonirakenteita ja aktantteja. Tutkimus liittyy osaksi sosiologista keskustelua, jossa perhe ja parisuhde nähdään paitsi osana yhteiskuntaa myös sen muutosten indikaattorina. Keskeisinä lähteinä ovat Ulrich Beckin ja Elisabeth Beck-Gernsheimin postmodernit teoriat individualisaatiosta ja yhteiskunnasta, jossa ennalta määrätyt roolit ja normit on purettu. Kun myös parisuhteessa esimerkiksi sukupuoliroolit ja työnjaot ovat neuvottelunvaraisia, tärkeäksi tehtäväksi nousee suhteen ja tunteiden jatkuva tarkastelu. Tällainen näkökulma liittyy Anthony Giddensin ideaan ’puhtaista suhteista’. Tutkimuksen teoreettinen perusta on Peter Bergerin ja Thomas Luckmannin tiedonsosiologisessa teoriassa ja siitä kehittyneessä konstruktionistisessa näkökulmassa. Ymmärrys siitä, mitä parisuhteeseen kuuluu, kiinnittyy tiettyyn aikaan ja paikkaan liittyväksi, kielellisessä kommunikaatiossa yhteisesti rakennetuksi tarinaksi. Tutkimuksen tulokset paljastavat ristiriidan sen suhteen, mitä vaimon roolin oletetaan perinteisesti pitävän sisällään ja millaisen roolin koetaan sopivan omaan elämään. Puolisoiden itsenäisyys ja erillisyys parisuhteessa muuttuvat kolmenkymmenen vuoden kuluessa aiempaa selvemmin tiedostetuksi oikeudeksi. Tulkintani mukaan parisuhdekeskustelua 1980-luvulta tähän päivään on leimannut vanhojen roolikäsitysten nopea purkaminen ja uusien – individualismia ja yksilön oikeuksia korostavaan yhteiskuntaan sopivien – hitaampi rakentaminen. Tilanne, jossa valmiita normeja ja rooleja ei ole, vaatii paljon neuvottelua ja sopimuksia ja on altis häiriöille. Aineistosta käy selville, että usko parisuhteeseen on kaikesta huolimatta vahva. Vaikeankin kriisin läpikäyneet henkilöt uskovat yhä parisuhteeseen elämäntapana. Tutkimus myös osoittaa sellaisia toistuvia malleja, joilla pyritään pelastamaan kriisiin joutunut parisuhde tai selviämään sen hajoamisesta. Selviytymistarinat muuttuvat kolmenkymmenen vuoden kuluessa vaikeuksissa tapahtuvasta 'henkisestä kasvusta' asiantuntija-avulla työstettäväksi 'minä-projektiksi'. Eeva-lehden parisuhdehaastattelujen perusteella voi sanoa, että vahvistuva yksilö- ja terapiakulttuuri näkyvät myös parisuhteessa.

Tässä tutkielmassa oli tavoitteena selvittää stereotyyppisten sukupuoliroolien esiintymistä ensimmäisen luokan äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa. Jokai-selta suomalaiselta aapisia kustantavalta oppikirjakustantamolta oli tutkimusai-neistossa käytössä yksi aapinen. Aiemmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että miehet ovat naisia merkittävämmässä roolissa oppikirjoissa ja he esiintyvät oppi-kirjoissa useammin. Kustantamoille on annettu 2011 ohjeistus, jossa annetaan suuntaviivoja oppikirjojen kehittämiseksi tasa-arvoisempaan suuntaan. Sukupuo-liroolien näkymisen lisäksi tässä tutkielmassa selvitetään, että ovatko kustantajat pyrkineet aiempaa enemmän tasa-arvon edistämiseen oppikirjoissa. Tämä tutkielma toteutettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä ja siinä yhdistyvät kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen menetelmällinen lähestymistapa. Ai-neistona toimivat kolmen eri kustantamon aapiset, jotka kustantajan edustajat itse valitsivat oppikirjavalikoimastaan. Aineiston analysoinnissa käytettiin Michelin (1986) Unescolle laatiman mallin pohjalta kehitettyä analyysirunkoa, jonka avulla kartoitettiin sukupuolirooleihin liittyviä piirteitä oppikirjojen kuvissa ja teksteissä. Tutkimustulokset osoittivat, että sukupuoliroolit eivät ole enää yhtä vahvasti nä-kyvillä kuin aiemmissa tutkimuksissa ja että oppikirjoissa oli näkyvissä selvä pyr-kimys tasa-arvoisempaan suuntaan. Naisia ja tyttöjä esiintyi oppikirjojen kuvissa ja teksteissä enemmän kuin miehiä ja poikia. Oppikirjoissa esiintyi stereotyyppis-ten sukupuoliroolien rikkomista, erityisesti tyttöjen luonteenpiirteissä. Työhön ja ammattiin sekä perhesuhteisiin yhdistyi kuitenkin jonkin verran stereotyyppisten sukupuoliroolien mukaisia viittauksia.