Browsing by Subject "terveys"

Background and aims. Fatness and dieting have been the object of interest between many fields for a long time. Home economics as a discipline enables a comprehensive inspection of fatness and dieting reviewing different disciplines. In addition to the aspect where the pursuit of dieting and health is seen from the perspective of medical and health science it is also been reviewed as a social and cultural phenomena. This study contemplates the influence of history, religion, medicalization and media on dieting and health culture. The objective is to find out if the modern dieting and health culture has gathered influences from centuries ago and absorbed religious features. The stress deriving from appearance has been discussed in the public and there are many solutions concerning weight issues. The purpose of this study is to find out what personal experiences and thoughts female pastors have concerning these questions. The media – which is one of the most influential systems nowadays – has undeniably a great effect on the consumer. The goal is furthermore to estimate the effect of the media on the changing of dieting and health culture. The three main research questions are: 1. What kind of conceptions do female pastors have of dieting and health culture and of its religious features? 2. What kind of personal experiences and conceptions do female pastors have of dieting and strivines of health? 3. How do female pastors regard the image the media has supplied of dieting and health culture? Material and methods. The qualitative data was gathered in year 2009 using the halfstructured theme interview -method. The data consists of interviews conducted with specialists of spiritual matters, i.e. ten female pastors who are between 35 and 60 years old and live in the metropolitan area. The analytical procedure used is called a theory based context analysis. Results and conclusions. Results of this study show that the idealization of slimness and healthiness is a matter discussed in the public on a daily basis. The problem faced was that the media provided contradictory information regarding fatness and dieting and the standard of slimness in commercials focused on females. The pursuit of dieting and healthiness was believed to include also religious elements. In the Middle Ages and the era after that the fatness, overeating and the pleasure one gets from eating was still seen as a condemnable matter in our culture. One could say this was like a sin. The respondents believed that healthiness, healthy living, optimal eating and good looks were a matter more or less equal than a religion. This was a derivative from the fact that treasuring health has become a life stearing value for many people. In the priest's profession dieting and the pursuit of health was seen in the light of problems arising from weight issues. In ones profession for example the unhealthy eating in festive situations was seen as a matter that leads to unnecessary weight. Another aspect was the job circumstances that limited the degree of movement. The belief was that the female pastors would in a decreasing fashion confront stress deriving from appearance in their job.

Työ on kirjallisuuskatsaus, jossa käydään läpi uusimpia tutkimustuloksia subakuutin pötsiasidoosin vaikutuksista naudan terveyteen ja pohditaan näiden vaikutusten merkitystä suomalaisessa karjataloudessa. Subakuutti pötsiasidoosi (SARA, subacute ruminal acidosis) tarkoittaa kroonista tai oireetonta pötsin happamoitumista, joka voi aiheuttaa taloudellisia tappioita maidon- tai naudanlihan tuottajalle sekä heikentää eläinten hyvinvointia. Subakuutti pötsiasidoosi syntyy, kun rehu sisältää suuria määriä energiapitoista helposti sulavaa hiilihydraattia, johon pötsi ei ole ehtinyt tottua. Tällöin lyhytketjuisten eli haihtuvien rasvahappojen pitoisuus pötsissä nousee, jolloin pötsin pH laskee alle normaalin pH-arvon 6-7. Poikimisen yhteydessä, kun siirrytään ummessaolosta maidontuotantoon, naudalla on suurin riski sairastua subakuuttiin asidoosiin. Tällöin ruokinta muuttuu väkirehuja nostamalla usein liian nopeasti hyvin voimakkaaksi, jotta lievennettäisiin naudan kärsimää poikimisen jälkeisestä herumisesta johtuvaa negatiivista energiatasetta. Subakuutilla pötsiasidoosilla on useita vaikutuksia naudan terveyteen. Se aiheuttaa muutoksia pötsimikrobistossa ja heikentää kuidun sulatusta, jolloin nauta ei saa hyödynnettyä rehussa olevan kuidun sisältämää energiaa. Subakuutti asidoosi voi saada aikaan rumeniitin eli pötsin limakalvon tulehduksen sekä maksapaiseita. SARA yhdistetään usein myös maidon rasvaprosentin ja maitotuotoksen laskuun. Kliinisinä oireina voi subakuutin asidoosin vuoksi esiintyä laminiittia eli sorkkakuumetta ja sen aiheuttamaa ontumista. Tämä on sekä taloudellisesti että nautojen hyvinvoinnin kannalta merkittävä ongelma, jonka patogeneesistä on olemassa eri teorioita. Ruokahalun heikkeneminen ja krooninen tai satunnainen ripuli ovat myös yleisiä oireita. Muita subakuutin pötsiasidoosin vaikutuksia voivat olla myös mm. pötsin lievä laajentuminen eli puhaltuminen, verihyytymien aiheuttamista pienistä keuhkopaiseista johtuva sierainverenvuoto, polioenkefalomalasia tai juoksutusmahasairaudet. Ruokinnan hyvä suunnittelu on tärkein tekijä subakuutin pötsiasidoosin ehkäisyssä. SARA on lehmällä yleensä piilevä sairaus, jolloin sen diagnosointi on haastavaa. Tuottajan kannattaa seurata, esiintyykö karjassa esim. paljon ontuvia lehmiä, ovatko lehmät usein ripulilla tai onko maidon rasvaprosentti laskenut. Valitettavasti pötsiasidoosin täytyy usein mennä kuitenkin tarpeeksi vakavaksi ennen kuin selviä oireita tai taloudellisesti merkittävää tuotoksen laskua naudalla huomataan. Tämän sairauden tunnistusmenetelmiä olisi hyvä tulevaisuudessa kehittää niin nopeiksi ja varmoiksi, että niitä voitaisiin hyödyntää jokapäiväisessä kliinisessä työssä. Se todennäköisesti edellyttäisi kuitenkin pötsin pH:n pidemmän aikaista seurantaa. Koska Suomessa karjatilojen määrä vähenee ja yksikkökoko kasvaa koko ajan ja lehmät ovat korkeatuottoisempia kuin ennen, on myös subakuutin pötsiasidoosin tuomia ongelmia otettava nyt enemmän huomioon.

Lypsykarjojen terveystarkkailu aloitettiin Suomessa vuonna 1982. Muutamassa vuodessa sairaustietojen keräilyä tehtiin ympäri maan. Lypsykarjan terveystarkkailussa pyritään seuraamaan ja parantamaan eläinten terveydentilaa yksilö- ja karjatasolla. Terveystarkkailussa kerätään eläinlääkäreiden lehmien siemennys- ja terveyskorttiin tekemiä hoito- ja sairaustietoja. Kerättäviä tietoja ovat hoitopäivämäärä, hoitokerta, sairauskoodi ja eläinlääkärin tunnusnumero. Tiedot kerää seminologi muun työnsä ohella tilalla käydessään. Hän lähettää tiedot tietokoneen välityksellä Maatalouden Laskentakeskukseen, joka ylläpitää tietoja karjakohtaisesti. Tila saa kerran vuodessa yhteenvetoraportin terveystarkkailussa viimeisten 12 kuukauden aikana kerätyistä tiedoista. Lehmän sairaus vaikuttaa suuresti siihen, kuinka suuri osa tapauksista saadaan terveystarkkailurekisteriin tallennettua. Terveystarkkailuun kuuluvilla tiloilla saadaan poikimahalvaustapauksista noin 80 % rekisteriin, kun taas utaretulehduksista tallentuu vain noin 50 %. Tämä ero johtuu pitkälti siitä, että omistajat kirjaavat huonosti reseptillä hoidettuja sairaustapauksia lehmän terveyskorttiin. Norjassa aloitettiin lypsylehmien terveystarkkailu vuonna 1975, Ruotsissa 1982 ja Tanskassa 1991. Islannissa ei ole vastaavaa järjestelmää käytössä. Ruotsissa ja Norjassa sairauksien rekisteröinti on pakollista, Suomessa ja Tanskassa se on vapaaehtoista. Eri Pohjoismaissa on erilaiset koodit diagnooseille ja hoidoille. Tiedot kirjaa yleensä eläinlääkäri, joskus omistaja. Keruu- ja tallennusmenetelmät poikkeavat eri maissa. Vuonna 2002 suoritetun tutkimuksen perusteella Norjassa esiintyi muita maita enemmän ketoosia, Tanskassa poikimahalvauksia esiintyi vähiten. Norjassa ja Suomessa esiintyi enemmän vedinvaurioita alkulaktaatiossa kuin muissa maissa. Suomessa esiintyi vähiten jälkeisten jäämistä ja Tanskassa vähiten abortteja. Suomessa hoidetaan eniten hormonaalisia lisääntymishäiriöitä ja Tanskassa vähiten. Neljän Pohjoismaan kesken on suunnitteilla tutkimushanke havaittujen sairastuvuuserojen syiden selvittämiseksi.

Terveys kiinnostaa suuria yleisöjä ja myy mediassa. Naistenlehdissä terveyden aihepiiri on ollut yksi oleellinen osa lehtien sisältöjä jo vuosikymmeniä. Tässä tutkielmassa paneuduttin 1960–70 -lukujen taitteen yhteiskunnallisten murrosten jälkeiseen aikaan naistenlehtimaailmassa ja lehtien terveyden esityksissä. Tarkastelun kohteena olivat 1970-luvun lopun ja 2010-luvun lopun Me Naiset ja Marie Claire -lehdet. Lehtien ja vuosikymmenten välillä tehtiin vertailuja lehtien numeroiden sisällön erittelyyn ja diskurssianalyysiin pohjautuen. Vertailussa nousivat esiin vuosikymmenten väliset erot ja yhtäläisyydet. Terveysaiheet esiintyivät aineistossa monipuolisina ja runsaina. Asiantuntijuus terveysaiheita käsiteltäessä muuttui vuosikymmenten välillä molemmissa tarkastelluissa lehdissä lääkäreiden auktoriteettiasemaa suosivasta monipuolisempaan asiantuntijuuden kuvaan. Myös lehtien yleisölle annettiin molemmilla vuosikymmenillä kummassakin lehdessä oma ääni terveysaiheisissa sisällöissä. Henkilökohtaiseen tarinaan perustuvat kirjoitukset terveysaiheista toistuivat molemmissa lehdissä ja yleistyivät edelleen 1970-luvulta 2010-luvulle tultaessa. Suhtautuminen tupakkaan ja alkoholiin terveyttä uhkaavina aineina on muuttunut vuosikymmenten kuluessa ja lehtien välillä oli eroavaisuutta siinä, miten yhteiskunnalliset muutokset näkyivät lehtien sisällöissä. Tupakka ja alkoholi näyttäytyivät Me Naiset -lehdessä ongelmallisempina kuin Marie Claire -lehdessä. Lukijat ja osittain myös toimittajat toivat lehdissä esiin kritiikkiä vallitsevia olosuhteita kohtaan. Yhteiskunnallinen kritiikki terveysaiheissa oli yleisempää Marie Claire -lehdessä molemmilla tarkastelluilla vuosikymmenillä. Lääketiede ja terveydenhoitoala ammattilaisineen ja asiantuntijoineen saivat erilaisten näkökulmien kautta sisältöjä niin lukijakunnan kauneuden pelastajina kuin itsemääräämisoikeuden uhkaajina. Terveys esittäytyi tarkastellussa aineistossa molemmilla ajanjaksoilla tärkeänä perusarvona, mutta se sai lehtien sivuilla sisältöjä, jotka johdattivat kauas itse terveydestä. 1970-luvulla terveyteen liittyvät ongelmat esitettiin usein yhteiskunnan tasolla, kun taas yksilön vastuu omasta terveydestään korostui 2010-luvun sisällöissä.

Teurasemakoiden mahalaukkumuutoksia ei ole aiemmin tutkittu Suomessa ja ulkomaistakin tutkimustietoa on aiheesta tarjolla vähän. Mahalaukkumuutoksia ja niille altistavia tekijöitä on tutkittu enemmän lihasioilla. Emakot ovat erityisesti porsimisen aikaan alttiita mahalaukkumuutoksille. Porsimista seuraavalla imetyskaudella emakoilla esiintyviä ongelmia ovat liiallinen laihtuminen ja lapahaavaumat. Mahahaavat heikentävät emakoiden terveyttä ja hyvinvointia, lisäävät kuolleisuutta sekä aiheuttavat tuotantotappioita. Mahalaukkumuutosten arviointi elävältä emakolta on hankalaa, koska tähystystutkimuksen suorittaminen vaatii eläimen nukuttamisen. Tämä alkuperäistutkimuksen sisältävä tutkielma tehtiin tarpeesta saada tietoa kotimaisten emakoiden mahalaukkumuutoksista ja sen tavoite oli määrittää teurasemakoiden eriasteisten mahalaukkumuutosten esiintyvyys sekä selvittää mahahaavoille altistavia riskitekijöitä. Hypoteesina oli, että vakavien mahalaukkumuutosten esiintyvyys on teurasemakoilla Suomessa yhtä suurta kuin muissa maissa, joissa esiintyvyyttä on tutkittu. Tutkimme mahalaukkumuutosten esiintyvyydet yhdellä suomalaisella teurastamolla yhteensä 181 teurasemakolta ja -ensikolta. Näistä 178 tuli 30 eri tilalta ja kolmesta emakosta ei ollut saatavilla tarkempaa tilatietoa. Luokittelimme mahalaukkumuutokset silmämääräisesti neliportaisen arviointiasteikon avulla. Mahalaukun rauhasettomassa ruokatorviosassa, johon muutos tyypillisesti muodostuu, havaittiin hyvinvointiin vaikuttava muutos 58,6 prosentissa mahoista ja näistä 34,3 prosentissa oli vakava ja 24,3 prosentissa kohtalainen muutos. Lievä muutos havaittiin 27,1 prosentissa mahoista ja 14,4 prosentissa mahoista ei havaittu muutosta. Selvitimme mahahaavan riskitekijöitä 134 teurasemakosta. Riskitekijöiden selvittämisessä hyödynsimme tuottajille osoitetun kyselyn vastauksia, teurastamon tuotannonseurantaohjelman tietoja, lihantarkastuslöydöksiä sekä teurasemakoiden ulkoisesta havainnoinnista saatuja tietoja kuntoluokasta, lapahaavaumista sekä iho- ja jalkavaurioista. Testasimme riskitekijät yksittäin ja monimuuttujamallissa. Riskitekijöiksi osoittautuneet tekijät olivat emakon korkea porsimiskerta ja lyhyt porsimisesta teurastukseen kulunut aika. Näitä riskitekijöitä ei ole aiemmin tunnistettu. Tutkimuksessa havaittiin, että mahahaavoja esiintyy kotimaisilla teurasemakoilla paljon ja tulos oli hypoteesin mukainen. Teurasemakoilla tehdyn tutkimuksen tulokset eivät kerro mahahaavojen esiintyvyydestä tiloilla elävillä emakoilla. Koska mahahaavoja esiintyi teurasemakoilla paljon, voidaan kuitenkin olettaa, että niitä esiintyy emakoilla myös tiloilla. Otoskoko oli riittävä mahalaukkumuutosten esiintyvyyksien määrittämiseen, mutta riskitekijöiden luotettavampaa arviointia varten otoskoon ja tilakohtaisten teuraserien tulisi olla suurempia. Joidenkin emakoiden emakkokohtaisten tietojen puutteellinen yhdistettävyys pienensi sitä emakkomäärää, josta riskitekijät oli mahdollista selvittää. Mahalaukkumuutosten luokittelun osalta vielä tarkempaan tulokseen päästäisiin histopatologisella arvioinnilla. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että lievät mahalaukkumuutokset havaitaan silmämääräisesti melko tarkasti. Voimakkaampien muutosten havaitsemiseen silmämääräinen arvio on kuitenkin riittävä. Tämä työ antoi arvokasta ennen tutkimatonta tietoa kotimaisten teurasemakoiden terveydestä ja se osoitti tarpeen lisätutkimukselle koskien teurasemakoiden mahahaavoille altistavia riskitekijöitä.

Tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella suomalaisten lääkäreiden työajan vaikutusta koettuun työkuormitukseen, unihäiriöihin ja koettuun terveydentilaan sekä työkuormituksen, unihäiriöiden ja terveydentilan yhteyttä toisiinsa. Lääkäreiden työaikaa tarkasteltiin päivystystyön määrällä sekä viikoittaisen työajan määrällä. Päivystystyöhön rinnastettavan vuorotyön ja työajan suuren määrän tiedetään olevan yhteydessä useisiin terveyshaittoihin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin, ylipainoon ja tyypin 2 diabetekseen. Unihäiriöiden sekä työkuormituksen tiedetään myös toimivan riskitekijöinä negatiivisille terveysvaikutuksille. Työajan vaikutusta lääkäreiden hyvinvointiin ei olla silti erikseen tutkittu suomalaisilla lääkäreillä. Menetelmät Tutkimus perustui valtakunnalliseen Lääkäreiden työolot ja terveys 2006 -kyselytutkimuksen aineistoon (n=2825). Työkuormitusta mitattiin työn vaatimuksien ja työn hallinnan mallin mukaan. Tutkimuksessa verrattiin kuormittavaa työtä muihin kolmeen tunnettuun työtyyppiin. Unihäiriöitä mitattiin Jenkinsin unikyselyllä ja terveydentilaa mitattiin subjektiivisesti koetulla yleisellä terveydentilalla muihin ikätovereihin verrattuna. Vaikutuksia terveydentilaan tarkasteltiin logistisilla regressioanalyyseilla sekä muuttujien välisiä keskinäisiä yhteyksiä tarkasteltiin polkumalleilla neljässä eri ikä- ja sukupuoliryhmässä. Tulokset Työaika ei ollut yhteydessä unihäiriöihin, työkuormitukseen tai huonommaksi koettuun terveydentilaan. Työkuormitus ja unihäiriöt olivat yhteydessä huonommaksi koettuun terveydentilaan ja unihäiriöt välittivät osittain työkuormituksen ja terveydentilan välisiä yhteyksiä. Unihäiriöt ja työkuormitus olivat myös yhteydessä toisiinsa. Tuloksissa oli hajontaa neljässä eri sukupuoli- ja ikäryhmässä.

This thesis focuses on workplace wellbeing. The thesis researches what employees see as important in workplace wellbeing and how the interviewees define an employee who enjoys a high level of workplace wellbeing. In my literature review I discuss wellbeing at work and how work life has changed. A major change in work life occurred after the 1990 recession which increased work requirements due to intensified competition and shorter deadlines among others. The broader concept of workplace wellbeing consists of several subsections which are leadership, work community and values, work engagement, recovery and stress-adding factors. In addition to these, I review the concept of resources through Hobfoll and Shirom’s (2001) COR theory and Bakker, Demerout and Verbeken’s (2004) JD-R model. Furthermore, work community skills are reviewed. I have interviewed five employees working at two multinational corporations which operate in Finland. I conducted the interviews one on one in a semi structured format. I have analysed the interviews using discourse analysis. Through discourse analysis, I found four factors the interviewees saw as important in workplace wellbeing. These factors are health, work community, the work itself and caring. Health means that the company has good occupational health care and employees take care of their own health. The work community was seen as important and even more important than the manager. The importance of the manager was considered less important than theory had suggested. The work itself encompassed the meaningfulness of the work and that the work was interesting, challenging and flexible. Caring meant that the employees felt the company cared about them and showed it by for example sponsoring sporting events or offering free coffee. When these four factors were present in an employee’s workplace, the worker was seen to enjoy a high level of workplace wellbeing. A prerequisite for workplace wellbeing was that the employees were in charge of themselves and utilized the wellbeing opportunities at work.

Tutkielmassa eritellään lasten lihavuuteen liittyvän mediadiskurssin kielellisiä piirteitä. Tutkimuskohteena ovat keinot, joilla kielenkäyttäjät osoittavat vastuun kuuluvan eri yhteiskunnallisille toimijoille, kuten perheelle, julkiselle vallalle, koululle ja elintarviketeollisuudelle. Samalla tarkastellaan kielenkäyttöön heijastuvia uskomuksia, sosiaalisia suhteita ja identiteettejä. Tutkimuskysymyksenä on, mitä kielellisretorisia keinoja käytetään keskustelussa, joka käsittelee sitä, kenellä on vastuu lasten lihavuudesta. Mediatekstejä tarkastellaan kriittisen diskurssintutkimuksen käsitteitä käyttäen. Sosiokognitiivisen suuntauksen lähtökohtana on kielenkäytön kognitiivinen prosessointi, jonka pohjalta kielenkäyttöä ja sen takana olevia asenteita, mielipiteitä, sosiaalista kontrollia ja identiteettejä voidaan analysoida kolmella tasolla. Tasot kattavat tekstin sisällön, tavoitteet ja funktiot sekä sosiokulttuurisen kontekstin. Aineisto on 16 tekstin kokoelma espanjalaisista ja kolumbialaisesta sanomalehdistä. Päivälehtien El Mundo, El País, La Vanguardia ja El Tiempo artikkelit on julkaistu verkkoversioina vuosina 2016-2018. Aineisto on koottu tekstiarkiston hakutoiminnolla avainsanoina ’lihavuus’, ’ylipaino’ ja ’lapsi’. Laadullisessa tutkielmassa sovelletaan sisällönanalyysia, jonka avulla eritellään ja tulkitaan tutkimuskohteen välittämää epätäydellistä ja ristiriitaistakin todellisuuskuvaa. Aineistossa vastuuseen lasten lihavuudesta asetetaan erityisesti vanhemmat, jotka maalataan tietämättömiksi ja elintarviketeollisuus, jota syytetään vastuuttomaksi. Lihavuuden vähentämispyrkimyksistä kirjoitetaan sotaisin sanankääntein, mutta hallinnon ponnistelut todetaan riittämättömiksi. Sotaretoriikan lisäksi muodollisen ja epämuodollisen tyylin yhdistäminen, kuten katastrofiretoriikan käyttö, on tyypillistä. Lihavuutta aikaansaava yhteiskunta (la sociedad obesogénica) on nimitys, joka kuvaa yhteiskunnallisten olosuhteiden, esimerkiksi asenteiden, liikkumattomuuden ja elämänrytmin, lihavuutta ylläpitävää vaikutusta. Sellaiseen yhteiskuntaan kokonaisuutena viitataan usein me-muotoa käyttäen. Aineistossa haastattelu on yleisin tekstilaji ja asiantuntija on tavallisin rooli.

Tutkimus tarkastelee yksityisten terveydenhuoltopalveluiden kuluttamista, painottuen kuluttajien tekemiin valintoihin. Tavoitteena on tutkia sitä, mitkä selittävistä tekijöistä, kuten sukupuoli, ikäluokka, kuluttajan keskimääräinen tulotaso, sopimustaso ja alue ovat merkityksellisiä kuluttajien valinnoissa. Tutkimuksessa analysoidaan kvantitatiivisin menetelmin kuluttajien käyttäytymistä selittäviä tekijöitä. Aiempien tutkimuksien perusteella korkeammin koulutetut ja parempituloiset henkilöt käyvät muita useammin terveydenhuollossa, vaikka se suhteutetaan sairastavuuden perusteella arvioituun tarpeeseen. Käynnit yksityislääkärillä ja etenkin työterveyshuollossa ovat jakautuneet suurituloisia suosivasti. Terveyspalveluita hankittaessa tärkeässä asemassa päätöksenteossa on palveluiden käyttöön liittyvät tekijät, kuten kustannukset, palvelun laatu sekä palvelun saatavuus ja saavutettavuus. Palveluita hankittaessa kuluttajat eivät koe palvelun läheistä sijaintia tai pieniä kustannuksia tärkeimmiksi tekijöiksi. Tutkimuksen aineisto koostuu vuonna 2013 työterveyssopimuksen laatineiden asiakasyrityksien henkilöistä, jotka olivat käyttäneet yksityisen terveydenhuolto yrityksen työterveyspalveluita vuosien 2013–2014 välisenä aikana Suomessa. Aineistosta on rajattu pois ne henkilöt, jotka olivat ennen työterveyssopimuksen voimaantuloa käyttäneet kyseisen yrityksen palveluita sekä henkilöt, jotka ovat alle 18-vuotiaita. Logistisella regressioanalyysillä tarkastellaan kuluttajien yksityisten terveyspalveluiden käyttöä selittäviä tekijöitä. Logistinen regressioanalyysi selitti tilastollisesti merkitsevästi kuluttajien käymistä itse maksetuissa palveluissa. Mallissa sukupuoli, ikäluokka, kuluttajan keskimääräinen tulotaso, sopimustaso ja alue selittivät 2,4 prosenttia siitä, miksi työterveyshuollon piiriin kuuluva henkilö käytti itse maksettavia palveluita. Näistä muuttujista kuluttajan ikäluokka ja tulotaso eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä tekijöitä. Aineiston perusteella Etelä-Suomessa on eniten yksityisten terveyspalveluiden itse maksavia kuluttajia. Naiset käyttivät enemmän yksityisen terveydenhuollon palveluita kuin miehet. Miehet kuitenkin käyttivät noin 12 prosenttia enemmän rahaa käyttäessään palveluita. Kuluttajan työterveyshuollon sopimuksen palveluiden laajuus vaikutti merkittävimmin palveluiden käytön kanssa. Kuluttajan tuloilla on vaikutusta käytettyihin palveluiden sekä niiden määriin, mutta ei kuluttajan käymiseen yksityisen terveydenhuollon itse maksettavissa palveluissa. Kuluttajan ikäluokan ei todettu olevan tilastollisesti merkitsevä tekijä, mutta ikäluokassa 35–44 kuluttajien keskimääräisesti käytetty raha oli merkittävästi suurempaa kuin muissa ikäluokissa.