Browsing by Subject "vanhemmat"

Objectives. Although children with language impairment typically have difficulties processing linguistic structures and with pragmatics, they have also been described as resourceful in conversations. Difficulties in linguistic skills affect speech production, causing communication breakdowns in conversations. When a problem occurs in a conversation, people can use compensatory strategies to get their message understood. These compensatory means can be verbal or non-verbal. There is only little research on children’s compensatory skills and how they act when a communicational problem occurs. Previous research has also been focused mainly in verbal communication. In order to gain an accurate understanding of a child’s linguistic performance, it is beneficial to gather individual information on how the child behaves in natural contexts. Especially the child’s parents are a valuable source of information in addition to a specialist’s assessment. The aim of this study was to examine the interactional skills of school-age children with specific language impairment and to describe what kind of compensatory strategies they use based on their parents’ observations. In addition, this study gathered information on parents’ experiences of the support the families have received. Methods. Twelve parents were interviewed in nine interviews for this study. The interviews were done in 2018. At the time, the children were aged between 6;2–10;0 years. This study used a semi-structured theme interview, and the data were analysed using a theory-driven content analysis. Results and conclusions. The parents reported that their children use several verbal and non-verbal compensational strategies. Pointing and the use of circumlocutions were the most reported strategies. It was also typical for the children that they relied on adult’s help to solve communicational breakdowns. The parents reported that they have found the best solutions and support methods for their family in daily living, but they also have received some advice from professionals. Family courses on SLI and peer support were reported as especially helpful and important support methods.

Aims and objectives. The field of speech and language therapy nowadays emphasizes the participation of client’s environments, such as the family. The importance of close environments is highlighted by e.g. the ecological systems theory, the ICF classification and the concept of zone of proximal development. To learn to communicate using a communication aid, a child needs modeling from a more competent interaction partner. Parents are usually essential interaction partners for their children, yet they need guidance and support to be able to model the use of the communication aid for their child. Previous research on parents’ experiences of guidance and support received for aided communication has been scarce. However, it has been noticed that inadequate support for parents can lead to abandonment of the communication aid. The objective of this study was to explore parents’ experiences of guidance and support on using their child’s communication aid. In addition, parents’ experiences of the challenges in the communication aid service delivery were studied, as well as experiences of their own role in the process. The study also examined parents’ views on how the support and guidance practices could be developed. Methods. The data of this study were gathered through semi-structured interviews. From seven different families, nine parents of children who were using a communication aid with an extensive vocabulary participated in the interviews. Data were analyzed using data driven content analysis. Results and conclusions. The results of this study indicated that parents receive guidance and support on using their child’s communication aid from several actors. The guidance and support were mainly considered insufficient in quantity but their content was mostly perceived adequate. Parents had positive experiences of e.g. guidance and support received from their child’s speech therapist, communication instruction, peer support, and technical support provided by the manufacturers and importers of communication aids. One of the main challenges parents had experienced in the process was that the communication aid was not always actively used in the daycare or school settings. Most of the parents had had an active, self-imposed role in the service delivery process, for example in finding services and information. Parents would develop the services provided to families e.g. by offering more guidance and support at the beginning of the process, by training professionals more comprehensively on augmentative and alternative communication, and by informing families more effectively of the services and support that are available. Based on the results of this study, the guidance and support on using a communication aid do not seem to be completely equally available for families, and parent’s own activeness appears to affect the access to services. Practices on providing guidance and support, informing parents of services and training professionals on aided communication may need to be improved and clarified. Parents’ experiences of the guidance and support vary individually, but the results of this study can help professionals develop their practices to support families.

Tavoitteet. Puhetta tukeva ja korvaava kommunikointi (AAC) on kehitetty mahdollistamaan niiden ihmisten kommunikointi, joilla puheella ilmaisu on joko puutteellista tai puuttuu kokonaan. Tyypillisimpiä diagnooseja, joiden yhteydessä lapsilla esiintyy vaikeita kommunikoinnin häiriöitä, ovat vaikea älyllinen kehitysvamma, CP-vamma, autisminkirjon häiriö ja kehityksellinen puheen dyspraksia. Kommunikointilaitteet ovat avusteisia AAC-apuvälineitä, jotka antavat käyttäjälleen äänen. Kommunikointilaitteet ovat kuitenkin keskenään hyvin erilaisia ja eritasoisia. Kommunikointilaitteet ovat myös kehittyneet merkittävästi viime vuosina älylaitteiden tultua markkinoille, joten uutta kokoavaa tutkimusta tarvitaan. Tutkielmassa haluttiin selvittää, minkälaisia positiivisia ja negatiivisia kokemuksia lasten vanhemmilla on kommunikointilaitteista ja niiden käytöstä. Vanhempien näkökulman tutkiminen on perusteltua, sillä vanhemmat ovat tyypillisesti lapsen tärkeimpiä kommunikointikumppaneita ja heidän suhtautumisellaan lapsen AAC-apuvälineeseen on merkitystä sen käytön onnistumiseen. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto haettiin neljästä eri tietokannasta. Hakusanoiksi valittiin englanninkieliset termit, jotka viittasivat kommunikointilaitteisiin, vanhempiin ja heidän kokemuksiinsa. Lopulliseen tutkimusaineistoon valikoitui seitsemän vuosina 2008−2018 julkaistua tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Vanhempien (n=53) kokemukset kommunikointilaitteista vaihtelivat. Vanhemmat kokivat yleisesti kommunikointilaitteen käytön lisänneen ja edistäneen lapsensa kommunikointia. Kommunikointilaitteissa vanhemmat arvostivat ääniominaisuutta, pientä kokoa ja keveyttä. Vanhemmat kokivat ammattihenkilöiden (puheterapeutit, koulun henkilökunta) antaman tuen ja ohjauksen tärkeäksi laitteen käytössä. Ammattihenkilöiden tuki ja ohjaus eivät kuitenkaan toteutuneet tai vastanneet laadultaan kaikkien vanhempien tarpeita ja vanhemmilla ilmeni myös huolia kommunikointilaitteiden rahoitukseen ja muihin kustannuksiin liittyen. Lisäksi vanhemmat kokivat ammattihenkilöiden AAC-keinoihin liittyvässä tietotaidossa ilmenevän vaihtelua ja puutteita. Tutkielman tulosten perusteella kommunikointilaitteen käytöllä näyttää olevan mahdollista edistää eri diagnooseilla olevien lasten kommunikointitaitoja, jos perhe saa tarpeidensa mukaista ohjausta laitteen käyttöön. Lasten käyttämien kommunikointilaitteiden, iän ja diagnoosien heterogeenisyyden ja toisaalta vastanneiden vanhempien homogeenisyyden ja pienen kokonaismäärän vuoksi tulokset eivät välttämättä ole laajasti yleistettävissä. Tulokset ovat kuitenkin linjassa kentän aiemman tutkimuksen kanssa, mikä lisää osaltaan tulosten luotettavuutta ja yleistettävyyttä. Lisää tutkimusta aiheesta kuitenkin tarvitaan.

Lapsuuden liikunnalla on monipuolisia ja kokonaisvaltaisia myönteisiä vaikutuksia yksilön fyysiselle, henkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille lapsuudessa kuin myös pitkällä tähtäimellä aikuisuudessa. Yksi keskeinen innostaja lasten liikuntatottumuksien ja liikunnallisuuden oppimisessa ovat omat vanhemmat, joiden rooli voi olla yhdessä liikkumista lasten kanssa, roolimallina olemista kuin kannustavaa ja sosiaalista tukea antavaa. Vanhemmat voivat myös vahvistaa ensin lasten liikuntakompetenssikäsitystä sekä liikuntakiinnostusta ja tätä kautta edistää lasten liikunta-aktiivisuutta, joka on määritelty mediaatiovaikutukseksi tässä tutkimuksessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia vanhempien vaikutuksen suoraa ja mediaatiovaikutusta lasten vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen. Teoreettisena näkökulmana tutkimuksessa oli nuorten liikunta-aktiivisuutta edistävästä mallin (Welk, 1999) vanhempien vaikutusta ilmentävä osio, jonka keskeisinä tekijöinä ovat lasten liikunta-aktiivisuus, vanhempien vahvistajat ja lasten altistajat. Näiden tekijöiden välisiä yhteyksiä tutkittiin selvittämällä kuuden vahvistavan muuttujan suora yhteys lasten liikunta- aktiivisuuteen sekä vahvistavien muuttujien yhteys liikunta-aktiivisuuteen altistavien tekijöiden kautta (mediaatiovaikutus). Jokaiselle vanhempien vahvistavalle muuttujalle mitattiin suora ja mediaatiovaikutus. Muuttujat olivat mukana analyyseissa joko yksin tai kaikki yhtäaikaisesti. Tutkimuksen päämenetelmänä olivat logistinen ja lineaarinen regressioanalyysi ja lisäksi käytettiin mediaatiovaikutuksen tutkimisessa Sobel-, indirect- ja bootstrapping-testejä. Tutkimuksen aineisto (n=806) on peräisin kouluikäisten lasten elintapoja tutkivasta Hälsoverkstaden – projektista, jonka kyselytutkimukset on kerätty neljäs- ja viidesluokkalaisilta lapsilta ja heidän vanhemmiltaan ruotsinkielisistä kouluista kahdeksassa Uudenmaan kunnassa vuonna 2006. Tulosten perusteella ainoastaan vanhempien liikunta-aktiivisuudella oli suoraa vaikutusta lasten liikunta- aktiivisuuteen, kun vahvistavien muuttujien vaikutusta tutkittiin yksin ja yhtäaikaisesti. Muilla vanhempien vaikutusmuuttujilla (yhdessä liikkuminen, vanhempien kannustus, sisäiset tulosodotukset ja tulevaisuuden tulosodotukset) oli mediaatiovaikutusta, kun vahvistavia muuttujia tutkittiin yksitellen eli kyseiset vahvistajat vaikuttivat lasten liikunta-aktiivisuuteen lasten liikuntakompetenssin ja liikuntakiinnostuksen kautta. Tutkittaessa kaikkia vanhempien vahvistajia yhtäaikaisesti, varsinkin vanhempien kannustuksella ja yhdessä liikkumisella oli merkitsevää mediaatiovaikutusta. Yhdessä liikkumisella ja vanhempien liikunta-aktiivisuudella on näiden tulosten valossa siis erilaista merkitystä lasten liikunta-aktiivisuudelle. Vanhempien liikunta-aktiivisuus vahvistaa suoraan lasten vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta, kun puolestaan yhdessä liikkuminen vaikuttaa myönteisesti lasten liikunta- aktiivisuuteen liikuntakompetenssin ja –kiinnostuksen kautta. Lisäksi tutkimuksen perusteella lasten kokema vanhempien kannustus vahvistaa ensin lasten liikuntakompetenssikäsitystä ja liikuntakiinnostusta ja sen jälkeen lasten liikunta-aktiivisuutta. Tutkimuksen tuloksilla voi olla käytännön hyötyä mietittäessä parempia liikuntainterventioita ja mahdollisuuksia lasten liikunta-aktiivisuuden edistämiseen. Samoin tämä tutkimuksen tulokset vahvistavat, että vanhempien tulisi huomioida paremmin lasten liikunnallisuuden monipuolinen tukeminen, erityisesti lasten liikuntakompetenssin ja - kiinnostuksen vahvistamisen merkitys.

Goals. The purpose of this study was to research parent's thoughts and impres-sions on children's gender roles. A special inspection of the research was chil-dren's hobbies, colors and plays. I also wanted to look into what the concepts of equality and gender neutral education mean to parents. Methods. The base of the study was 33 parents /guardians. Respondents were males and females. The data was collected by a questionnaire that was carried out by an e-form on the internet. Links to the e-form were shared to three kindergartens that are located in Vantaa. The research is a multimethod research that includes qualitative and quantitative elements. The material from the research was analysed by two different methods quantitative and qualitative. The quantitative data examines differences in hobbies, colors or plays between girls and boys. The differences were examined by analysing average values and standard deviation. The qualitative data was analysed by content analyse. Results and conclusions. Gender and the differences between the genders are a debated issue based on the parents' answers. Parents reverence equality but there are differences in what equality means to them. Parents hope that their children can be him/herself in the kindergarten without any expectations of the gender. Based on average values there are still many differences between boys and girls for example what kind of colors are used in the children's clothes and his / her bedroom. The color pink got remarkable dispersion comparing the results between boys and girls

The purpose of this study was to create an overview of parent`s thoughts about measuring in physical education and the new Move! monitoring system of physical performance. The Move! monitoring system is a national fitness testing system for fifth and eight graders. It will start in all Finnish primary schools in August 2016. The research problems were formulated to find out about parents thoughts about fitness testing, children`s physical performance and measuring it in physical education. The study also explored how parents feel about the written feedback of their children`s physical performance in new Move! program. This statistical study was made in March 2016. The research subjects were parents of all fifth graders in Helsinki primary schools. The data was collected from the parents by an electronic enquiry. The sample consisted of 103 parents, 27 men and 76 women. The data was analyzed by using SPSS Statistics 23 program and frequencies, cross-tabulations and Pearson`s correlations. In this study, parents felt that it is possible to influence children`s physical activity with physical education. Parents wanted to get a feedback about their children`s physical performance, but they did not think that fitness testing in physical education is the best way to motivate children to be more physically active. Even though parents felt fitness testing in physical education only little positive, they thought that the feedback from the Move! program which describes children`s physical performance motivate strongly both pupils and parents. Only 66 % of the parents thought that the new Move! monitoring system of physical performance is necessary but parents did not have any experience about program before this study. Maybe after they have got to know the Move! program via their own children`s measurements and feedback, they will change their opinion about it. This research reveals that new Move! program has a possibility to achieve its most important effort promoting pupils wellbeing and taking care of physical performance with feedback that motivates both pupils and parents to work for a better physical performance.

Tavoitteet. Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena oli kuvata vanhempien sellaista toimintaa, jolla on yhteys lapsen matematiikkamotivaatioon ja lisäksi tarkastella, miten lapsen matematiikkamotivaatioon yhteydessä oleva vanhempien toiminta eroaa tyttö- ja poikalasten kohdalla. Matematiikkamotivaatiota tarkasteltiin odotusarvoteorian kautta. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että sukupuoleen kohdistuvat stereotypiat voivat vaikuttaa negatiivisesti etenkin tyttöjen matematiikkamotivaatioon, ja että vanhemmilla on merkittävä rooli lastensa matematiikkamotivaation muodostumisessa. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostui kymmenestä vuosien 2016–2022 välillä julkaistusta englanninkielisestä tutkimusartikkelista, jotka haettiin kolmesta eri tietokannasta ja yhden kirjallisuuskatsauksen lähdeluettelosta. Aineistoa analysoitiin kuvailevan synteesin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset osoittivat, että vanhempien toiminnalla on yhteys lapsen matematiikkamotivaatioon. Tutkimuksissa havaittiin sekä matematiikkamotivaatioon positiivisesti että negatiivisesti yhteydessä olevaa vanhempien toimintaa. Lapsen matematiikkamotivaatioon yhteydessä oleva vanhempien toiminta oli enimmäkseen psyykkistä toimintaa, mutta myös konkreettisten toimien yhteyksiä matematiikkamotivaatioon löydettiin. Tutkimustulokset osoittivat lisäksi, että lapsen matematiikkamotivaatioon yhteydessä oleva vanhempien toimina erosi osin tyttöjen ja poikien kohdalla. Erot johtuivat pääasiassa sukupuoleen kohdistuvista asenne-eroista ja stereotypioista. Tuloksista voidaan päätellä, että vanhemmat voivat omalla toiminnallaan joko tukea tai heikentää lapsen matematiikkamotivaation muodostumista.

Tavoitteet. Neuvolajärjestelmällä on Suomessa vahva ja vakiintunut asema, ja terveydenhoitajaa pidetään neuvolan keskeisimpänä voimavarana. Neuvoloissa on panostettu 2000-luvun alkupuolella paljon varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen etenkin suotuisan mielenterveyden edistämisen näkökulmasta, ja aihetta on myös tutkittu paljon. Koska neuvolaterveydenhoitaja on ammattihenkilö, jonka luota lapset useimmiten ohjautuvat puheterapeutin tutkimuksiin, on tärkeää tietää, miten neuvolaterveydenhoitajat arvioivat, havainnoivat ja tukevat varhaista vuorovaikutusta myös lapsen esisanallisen kielenkehityksen näkökulmasta. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia sisältöjä lastenneuvolassa työskentelevät terveydenhoitajat antavat varhaiselle vuorovaikutukselle ja miten he havainnoivat, arvioivat ja tukevat yhtäältä lapsen ja vanhemman välistä varhaista vuorovaikutusta ja toisaalta lapsen esisanallisia vuorovaikutuskeinoja ja -taitoja. Menetelmät. Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusotetta. Tutkimusaineisto koostui puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, jotka kerättiin haastattelemalla touko–marraskuussa 2018 viittä Vantaan kaupungin palveluksessa työskentelevää neuvolaterveydenhoitajaa. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin sekä analysoitiin induktiiviseen päättelyyn perustuvan sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Varhainen vuorovaikutus määriteltiin laajasti. Sen perustan nähtiin rakentuvan jo raskausaikana, ja sen merkitystä pidettiin tärkeänä koko elämän kannalta. Terveydenhoitajien keskeisimpiä varhaisen vuorovaikutuksen arviointikeinoja olivat havainnointi ja vanhemmille esitetyt kysymykset. Neuvolassa käytettiin myös varhaista vuorovaikutusta arvioivia lomakkeita, mutta ei lapsen esisanallisen kielenkehityksen arvioimisen ja seuraamisen yhteydessä. Niin varhaisen vuorovaikutuksen havainnointi kuin tukeminenkin vaikutti suuntautuvan etupäässä vanhemman toiminta- ja käyttäytymistapoihin, ja terveydenhoitajat havainnoivat niitä keskenään yhdenmukaisemmin kuin lapsen esisanallisia vuorovaikutuskeinoja. Varhaista vuorovaikutusta tuettiin vahvistamalla vanhemman toimijuutta, neuvomalla ja ohjaamalla vanhempaa, ohjaamalla tämä tarvittaessa erilaisten neuvolapalveluiden ja vertaistukiryhmien pariin sekä lähettämällä asiakas neuvolan erityistyöntekijöiden, erityisesti psykologin, arvioitavaksi. Varhaista vuorovaikutusta arvioidaan ja tuetaan neuvolassa etupäässä lapsen ja vanhemman psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Lapsen esisanallisen kielenkehityksen arvioimisessa esiintyy yksilöllistä vaihtelua, eikä se välttämättä ole yhtä monipuolista ja yhdenmukaista kuin lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen arviointi. Puheterapeuttien ammatillista osaamista ei tämän tutkimuksen perusteella tunneta ja osata hyödyntää varhaisen vuorovaikutuksen arvioimisessa ja tukemisessa. Varhaiseen vuorovaikutukseen liittyvän ammatillisen yhteistyön lisääminen olisi tärkeää ja hyödyttäisi paitsi eri ammattiryhmien työtä myös asiakasta ja hänen perhettään.

Objectives. Parental alienation is known to be manipulation aimed at a child in the family interaction context in order to make the child reject a parent to please the other parent. Although parental alienation has been described already in the 1950's little quantitative research has been done in the field. It has been found parental alienation occurring typically in divorce conflicts is associated with psychosocial problems and clinical symptoms in adulthood. As the studies of parental alienation have focused on the adults until now, it is not known what kind of association there is between parental alienation and adolescents' well-being. The objective of this quantitative pioneering study aimed at teenagers was to find out about parental alienation's prevalence and association with Finnish adolescents' quality of life as well as with the family background factors. The focus of the study was on the association of parental alienation behaviors with an adolescent's quality of life disregarding whether the parents had divorced or the alienating parent succeeded in the alienation of the child or not. The following hypotheses were made: One to two percent of the adolescents has experienced parental alienation. Parental alienation is more prevalent in divorced families and associated with (1) higher rates of depression and anxiety and the lower quality of life (2) meeting the rejected parent after the divorce (3) the deteriorated relationship with the rejected parent after the divorce. Methods. The research was carried out as an anonymous web survey, which was completed by 2027 adolescents (mean age 17.7 years, 87.4 % female). About 36 % of the participants came through 19 Finnish high schools and about 64 % through five websites aimed at teenagers. The questionnaires used in this study were Parental Alienation Behavior Scale (parental alienation), KiddoKINDL-14–17 (quality of life) and Raitasalo's modification of the short form of the BDI (mood). Results and conclusions. As it was hypothesized parental alienation was associated with higher rates of depression, anxiety, the lower quality of life and parents' divorce or separation although it also occurred in families where the parents had not divorced. On the contrary to the hypotheses parental alienation was not associated with meeting the rejected parent, neither was the relationship deteriorated after the divorce of the parents associated with the rejected parent but with the alienating parent. Thus the previously found association between parental alienation and low well-being in appears in to occur already in adolescence. Further research is needed to find out the need for the parental alienation screening for example.