Browsing by Subject "vastuullisuus"

Globaalina sekä kansallisena tavoitteena on vahvistaa hiilineutraalia ruokajärjestelmää ja ekologista ruokavaliota. Kuitenkin ruoan hinta on noussut, joka vaikuttaa mahdollisuuksiin tehdä valintoja. Ruoan valinnan taitoja harjoitellaan koulussa kotitalouden oppitunneilla, sekä kotitalouden opetussuunnitelmaan on kirjattu tavoitteita, jotka ohjaavat terveellisiin valintoihin, ympäristötietoiseen toimintaa sekä vastuulliseen kuluttajuuteen. Lopulliset valinnat raaka-aineista tekee usein opettaja. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, mitkä tekijät vaikuttavat kotitalousopettajan raaka-ainevalintoihin suomalaisissa peruskouluissa. Tutkimus toteutettiin sekä kvalitatiivisena, että kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin lokakuussa 2023 sähköisellä kyselylomakkeella Facebookin Kotitalousopettajat-ryhmästä. Kyselyyn vastasi 81 vastaajaa, joista tarkastelun kohteeksi valikoitui 77 koti-talousopettajaa. Aineistosta analysoitiin kvantitatiivisia tunnuslukuja sekä analyysiä täyden-nettiin laadullisella sisällönanalyysillä. Analyysissä vastaukset ryhmiteltiin neljään luokkaan: raha, ympäristövaikutukset, määrä ja muut tekijät. Tutkimuksen vastauksista nähtiin, että kotitalousopettajien raaka-ainevalintoihin vaikuttavat erityisesti hinta, ympäristötietoiset valinnat ja määrä, johon lukeutui muun muassa myynti- sekä pakkauskoko. Lisäksi tulokset osoittivat, että perusopetuksen opetussuunnitelmalla oli vaikutusta raaka-ainevalintoihin, joka näkyi vastauksissa muun muassa raaka-aineiden sekä oppisisältöjen monipuolisuutena, terveellisyytenä ja hävikin minimoimisena. Lisäksi ne opettajat, joiden raaka-ainevalintaa ohjasi vuosittainen raaka-ainebudjetti, toivat esiin, että rajallisen budjetin vuoksi käytännöntyöskentelystä jouduttiin tinkimään, sekä muun muassa kotimaiset marjat ja kala jätettiin valintojen ulkopuolelle. Raaka-ainevalintoihin pohjautuva tutkimus on tärkeää, sillä tulokset antavat tietoa siitä, että opettajat pyrkivät valinnoillaan ympäristöystävällisyyteen, sekä käyttämään monipuolisesti erilaisia raaka-aineita. Kuitenkin käytettävissä olevien varojen vuoksi muun muassa ympäristöystävällisyydestä, sekä eettisyydestä joudutaan tinkimään.

Tutkielma käsittelee nykykirjallisuuden keinoja hahmottaa ja arvottaa nykyistä globaalia kehitystä. Tutkielman kertomakirjallisena aineistona toimii brittiläisen nykykirjailijan, David Mitchellin (synt. 1969) romaanit Cloud Atlas (2004, suom. Pilvikartasto) ja The Bone Clocks (2014). Kyseiset teokset ovat mittakaavoiltaan maailmanlaajuisia, ja ne liikkuvat ajallisesti ja maantieteellisesti vaihtelevissa sekä tyylillisesti monenkirjavissa miljöissä. Tutkielma pyrkii osoittamaan, kuinka Mitchellin teokset valjastavat postmoderneja kerronnan välineitä ja trooppeja lajityypillisesti poikkeavilla tavoilla kuvaamaan toivoa vastuullisemmasta globaalista kehityksestä. Tutkimustehtävää lähestytään postmodernin viitekehyksen kautta sen eettispoliittisia ulottuvuuksia painottaen. Postmodernia katsomusta kuvastaa perinteisesti nihilismi ja yhdentekevyys, jotka ovat jäljitettävissä sen konstruktionistiseen todellisuuskäsitykseen. Tämän käsityksen mukaan todellisuus on pitkälti kielellisesti rakentunut, jonka vuoksi muun muassa yhteiskunnallisten rakenteiden katsotaan olevan pohjimmiltaan muutosalttiita. Postmodernin katsomuksen mukaan ihmisellä ei siten ole aitoa poliittista toimijuutta maailmassa. Postmarxilaisen hegemoniakäsitteen avulla tutkielma kuitenkin avaa näkemyksen siitä, kuinka samaiselle konstruktionistiselle todellisuuskäsitykselle voidaan rakentaa teoriaa toimijuudesta, joka mahdollistaisi myönteisen asennoitumisen poliittiseen muutokseen. Tutkielma soveltaa edellä mainittua hegemoniateoriaa analyyttisena mallina Mitchellin teosten temaattisessa tulkinnassa. Tutkimuksen perusteella Mitchellin teokset hyödyntävät postmodernismin konstruktionistista todellisuuskäsitystä ja tämän kirjallisia kuvantamiskeinoja puhuakseen globaalisti vastuullisemman kehityksen puolesta. Tämä kanta tulee ilmi niin muodollisesti kuin temaattisesti. Muodollisesti Cloud Atlas kuvaa yhteen linkitettyjen pastissien eli tyylijäljitelmien kautta sosiaalista vastuullisuutta ihmiskunnan monimuotoisuutta kohtaan. The Bone Clocks puolestaan paljastaa metafiktion eli kirjallisen itsetietoisuuden avulla kehitysnarratiivien sepitteellisen luonteen, jolloin moraalinen huomio kiinnitetään tarpeeseen ankkuroida yhteiskunnalliset narratiivit ekologisesti vastuullisemmalle perustalle. Temaattisesti ihmiskunnan kehitys jäsennetään molemmissa teoksissa vastuullisuuden ja itsekkyyden välisenä alituisena kiistana, jossa ihmistoimijuus tunnustetaan keskeiseksi globaalin kehityksen luonteen määrittäjänä. Ihmiskunnan kehitys hahmotetaan romaaneissa elimellisesti kulttuurisena prosessina ja täten eettispoliittisten valintojen aikaansaamana ja alaisena kehityskulkuna. Näin teokset muistuttavat mahdollisuuksistamme vaikuttaa globalisoituneen maailmamme kehityksen suuntaan: koska sosiaalisesti konstruoitu todellisuus on muutosaltis, on toimijuudellamme täten merkittävä rooli kehityksen luonteen määrittämisessä. Muodollisen luennan kautta tutkielma osoittaa, kuinka postmoderneja kerronnan välineitä voidaan käyttää eettispoliittista eheyttä korostavilla tavoilla. Postmodernismia kriittisesti soveltamalla Mitchellin teokset välittävät toiveikkuutta ja muutosmahdollisuutta nykypäivän globaalisti verkottuneessa kontekstissa.

This master’s thesis provides context to social change related to Sustainable Development and the factors influencing it from the perspective of Finnish National Art Institutions. The aim of this research is to examine how the principles – or the idea – of Sustainable Development have historically been adopted as part of Finnish society, and to compare how and in what time frame these principles have begun to be reflected in the strategies and operations of the Finnish National Art Institutions over the past 30 years. The research looks at the period from 1992 – determined by the adoption of the United Nations Agenda 21 on Sustainable Development – through to 2020. Institutional theory is used as the main theoretical framework of this study. Stakeholder Typology is used to examine the impact of the stakeholders in the process of adopting the principles and forming the expectations of Sustainable Development. There are four types of data used for this research: newspaper archives (Päivälehti Archives, Helsingin Sanomat), minutes from the plenary sessions of the Finnish Parliament, annual reports of the organisations under the investigation, and background interviews made with the key personnel in the Finnish National Art Institutions. A qualitative research method was selected to support the research and to answer the research questions. The analysis of the collected data is descriptive, highlighting meaningful themes, and following an inductive approach. The idea of Sustainable Development in the Finnish National Art Institutions is visible relatively late compared to the adoption of the principles of Sustainable Development by the Finnish government. Hence, the idea of Sustainable Development is recognised first in the political and public debate, and later in the National Art Institutions. The adoption of Sustainable Development at the operational level started in the Finnish National Art Institutions around 2010, with adoption at the strategic level first occurring around 2020. The pressure to adopt the principles of Sustainable Development in the National Art Institutions has emerged both from internal and external stakeholders. The change has been slow and has taken place primarily from the bottom up. The highest impact for adopting the principles of Sustainable Development comes from the staff and the artists of the organisation, but also from loyal customers, political decision makers, competitors, and sponsors. Based on the academic literature, a change taken place informally is the main driver for a long-term, constant institutional change. Therefore, based on the institutional theory, the long-standing, informal change among the Finnish National Art Institutions identified in this research – and formed through stakeholder expectations – indicates a substantial and permanent change at the operative and strategic level in adopting the idea of Sustainable Development.

Avhandlingen undersöker tre självutnämnt hållbara företag och deras diskurs beträffande ansvar. Ansvar används som ett paraplybegrepp och används i relation till bland annat hållbarhet och samhällsansvar. Syftet är att illustrera företagens kommunicerade ansvar i finsk kontext. Forskningsfrågorna lyder som följande: ”Hurdana teman uppstår hos samtliga företag i förhållande till ansvarsdiskursen?”, ”Vilka, eventuella, kontradiktioner uppstår inom diskursen?” och ”Finns det olika aktörsroller, och i sådana fall hurdana, bland företagen?”. Det empiriska materialet samlades in via intervjuer, hemsidor och Instagram, vilket gav en god bas för kritisk diskursanalys. Samtliga tre företag fokuserar på hållbart och etiskt mode och är finska. Inriktningen hos företagen varierar mellan simkläder, klänningar och barnkläder. Som teoretiskt ramverk användes postmodernism och ambivalens. Resultaten syftar på att den hållbarhetsdiskursen bland självutnämnt hållbara företag ofta innefattar ett begränsat antal samhälleliga problem: miljömässiga eller sociala. Utöver det så är återanvändning ett centralt tema tillsammans med ett starkt fokus på kunden. Diskursen tyder även på paradoxer inom diskursen, då ekonomiskt ansvar och strukturer begränsar företagens möjligheter. Begränsningen leder till att företagen intar en roll som kan efterliknas en medlare. Ansvarsdiskursen är kundorienterad, som talar med vänliga ord till kunderna samtidigt som man belyser fördelen av hållbara, etiska val.

Tämä tutkielma on analyysi liiketoiminnan vastuullisuudesta, sen syntysyistä ja rakenteista sekä sen suhteista talouteen, sosiaalipoliittisiin kysymyksiin ja ympäristöongelmien ratkaisuyrityksiin, sekä etenkin vastuullisuuden tarpeelliseksi tekevien käytäntöjen ja lainalaisuuksien sosiaalieettisistä ulottuvuuksista. Vastuullisuus on osa kestävän kehityksen ohjelmaa, ja sen erityisominaisuutena on pyrkimys pelastaa hyvinvointiyhteiskunta, jonka tulevaisuutta yritysten yhteiskunnallisen merkityksen kasvun on epäilty uhkaavan. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat, millaisia ovat vastuullisuuden ja sen toimintapiiriin kuuluvien käytäntöjen ja ajattelumallien yhteisölliseen valtaan, oikeuksiin ja vastuuseen liittyvät vaikutukset ja keskinäiset suhteet; siirtyykö vastuu mukana ja miten, jos valtaa siirtyy valtiolta yrityksille; sekä millainen on liiketoiminnan suhde yhteiskuntaan sosiaalieettisenä toimijana ja taloudellis-kulttuurisena vaikuttajana. Tutkimusmetodi on käsiteanalyysi ja lähestymistapa holistinen. Keskeistä tutkimusaineistoa ovat suomalaiset, yhdysvaltalaiset ja englantilaiset liiketoiminnan vastuullisuutta, taloustiedettä ja yritysetiikkaa käsittelevät tieteelliset artikkelit ja tutkimukset. Aiheen ajankohtaisuuden vuoksi myös tuoreet sanoma- ja aikakauslehtiartikkelit tuovat lisänsä aineistoon. Vastaukset tutkimuksen pääkysymyksiin, tutkimustulokset ja johtopäätökset ovat seuraavat: Liiketoiminnan ohjaajat, kuten yritykset, markkinat ja kasvu, ovat osa koko kulutusperustaista kulttuuriamme, samoin niistä koituvat haitat ja uhat. Siksi liiketoiminnan muuttaminen vastuullisemmaksi merkitsee yhteiskunnan muuttamista. Markkinatalous on yhteiskunnan tapa hankkia aineellista hyvää. Vastuullisuus taas on tapa turvata hyvinvointiyhteiskunta ja sen valta, jonka alla yritysten vastuu voisikin rajoittua taloudellisiin tuloksiin. Vastuu ei synny automaattisesti vallan mukana, vaan vastuullisuuden haasteisiin vastatakseen valtioiden ja kansainvälisen yhteisön tulee kyetä määrittämään yritysten ja liiketoiminnan vastuut ja valvoa niiden toteuttamista. Vastuullisuuden lähtöajatuksia on, että markkinataloutta voidaan harjoittaa, kunhan se tehdään vastuullisesti. Sen tavoitteiden täyttymiselle on kuitenkin erityisen ongelmallista sen sitoutuminen markkinatalouden myötä talouskasvuun. Toisaalta vastuullisuutta on osin vaikeaa sovittaa yhteen liiketoiminnan omien lainalaisuuksien kanssa. Talousvastuullisuuden toteutumisesta riippuu kestävän kehityksen ohjelman onnistuminen: ilman valtio-ohjausta sosiaalisia ja ympäristökysymyksiä ei voi odottaa ratkaistavan. Yritysten valta ei ole valtioilta siirtynyttä valtaa, vaan se on teknis-taloudellisen kehityksen myötä syntynyt eräänlaisena lisävaltana hallintovallan rinnalle. Yksilön ja yhteisön eettisen suhteen kannalta tämä asetelma on vaikea, koska vallan yhteisöllisyyden kyseenalaistuessa yhteiset arvot ja tavoitteet, yhteinen motivaatio ja yhteiskunnan mielekkyys, tasa-arvoisuus ja pysyvyys ovat vaikeampia määrittää ja toteuttaa. Tutkielmani tuloksineen on lisähuuto korpeen, jossa keskustellaan talouden ja materian suuresta painoarvosta yhteiskunnassa, ihmisen vallasta ja vastuusta niin sosiaalisessa kuin luonnon yhteisössä sekä liiketoiminnasta yhtenä vapauden toteuttamisen välineenä ja mahdollisena vapautemme riistäjänä.

Vähittäiskaupan yrityksiltä vaaditaan yhä enemmän vastuullisuutta niiden oman toiminnan lisäksi koko toimitusketjun suhteen. Ruokakaupat eivät ole tässä poikkeus ja hankinnalla on keskeinen rooli kaupan vastuullisuuden toteuttamisessa käytännössä. Kolmannen osapuolen sertifioinnit tarjoavat kaupalle kustannustehokkaan tavan esittää minimivaatimuksia tuotannon suhteen ja siksi sertifiointeja onkin jo jossain määrin käytetty hankinnan työkaluina varmistamaan tuotanto-olosuhteita esimeriksi tuoteturvallisuuden suhteen. Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli kuitenkin tarkastella saatavilla olevien kasvistuotannon sertifiointien soveltuvuutta hankinnan työkaluiksi kokonaisvaltaisen vastuullisuuden näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, jossa tarkastelun kohteeksi valittiin Suomessa eniten käytössä olevia ja potentiaalisia sertifiointeja: Laatutarha, IP Kasvikset Perussertifiointi, IP Sigill Kasvikset, IP Ilmastosertifiointi, IP Työehdot, GlobalG.A.P. ja GRASP. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia ja tutkittavana ainestoina toimivat tarkasteltaviin sertifiointeihin liittyvät dokumentit kuten yleiset ehdot ja auditointien tarkastuslistat. Analyysissä tarkasteltiin sertifiointien sisältöä suhteessa vastuullisuuden ulottuvuuksiin (tuoteturvallisuus, ympäristö, työhyvinvointi, paikallinen hyvinvointi, ravitsemus ja talous) ja tarkasteltiin sertifiointien toimintatapoja ja luotettavuutta. Tutkittavat sertifioinnit eivät tarjonneet valmista kokonaisvaltaista vastuullisuutta varmistavaa työkalua, sillä ravitsemuksen, paikallisen hyvinvoinnin ja talouden huomiointi sertifioinneissa oli vähäistä tai olematonta. Sen sijaan vastuullisuuden ulottuvuuksista tuoteturvallisuus, ympäristö ja työhyvinvointi on sertifioinneissa ja niiden yhdistelmissä otettu jo laajasti huomioon, joten kaupalla on käytettävänä tältä osin toimivia työkaluja hankintaan. Pääsääntöisesti sertifiointien toiminta vaikutti luotettavalta, mutta nykyisissä sertifioinneissa on nähtävissä myös selkeitä kehityskohteita luotettavuuteen ja etenkin kokonaisvaltaisen vastuullisuuden suhteen. Niistä olisi kuitenkin mahdollista tehdä paremmin kokonaisvaltaista vastuullisuutta varmistavia työkaluja laajentamalla ja kehittämällä niitä.

Tutkielmassa paneudutaan Suomen päivittäistavarakaupan toimijoiden Lidlin, Keskon ja S-ryhmän vastuullisuusohjelmissa esittämää vastuullisuustoimintaa. Vastuullisuusohjelmat ovat toimijoiden itsensä sähköisesti julkaisemia dokumentteja, jotka kertovat pääsääntöisesti niiden tulevista ja menneistä vastuullisuusteoista ja strategioista. Tutkielmassa analysoidaan laadullisella tutkimuksen sisällönanalyysillä vastuullisuusohjelmien sisältöä ja niistä nostetaan eri vastuullisuuden lajeja. Vastuullisuuden lajien lisäksi tutkielmassa tarkastellaan toimijoiden suhdetta vastuullisuuteen säätely-ympäristön ja minimivastuun pohjalta. Säätely-ympäristöllä viitataan toimijoiden sidosryhmien ja kilpailijoiden asettamiin toiminnan edellytyksiin ja minimivastuulla toimiin, joita toimijoiden on toiminnan jatkumisen kannalta käytännössä pakko toteuttaa. Tutkielma sijoittuu erityisesti yritysten yhteiskuntavastuun ja sosiaalisen institutionalismin piiriin ja tarkastelee tapaukseksi valikoituneiden yritysten suhdetta vastuullisuuteen vastuullisuusohjelmien kautta. Analyysi tapahtuu laadullisen tutkimuksen sisällön analyysin avulla. Vastuullisuuden kategorioina toimivat ”ympäristö”, ”ihmiset ja ihmisoikeudet”, ”tasavertaisuus”, sekä ”hyvä hallinto ja yhteiskunta”. Apuna analyysiin käytetään hyperorganisaatioteorian kolmea alakategoriaa lait, mittaaminen ja professionaalisuus, joiden avulla tarkastellaan vastuullisuuden vaikutusta toimijoiden organisaation rakenteeseen. Samalla hyperorganisaatioteoria yhdistää tutkielman tapauksen maailmanlaajuiseen kontekstiin juuri hyperorganisoitumisen kautta. Tutkielmassa vastuullisuusohjelmista nostetaan esille vastuullisuuden lajeja, jotka esiintyvät ainakin kahdessa kolmesta vastuullisuusohjelmista. Samalla vastuullisuuden lajien taustoja avataan lakien, mittaamisen ja professionaalisuuden kontekstissa. Analyysin pohjalta voidaan löytää 20 erilaista vastuullisuuden lajia. Analyysin ja taustoittamisen perusteella voidaan huomata, että toimijat reagoivat usein hyvin samankaltaisella tavalla sääntely-ympäristön asettamaan paineeseen ja usein etenkin kovien tai pehmeiden lakien ollessa läsnä toimijat myös toimivat minimivastuun mukaisesti, vaikka eivät usein tuokaan tätä suoraan esille vastuullisuusohjelmissaan. Kaikki toimijat viittaavat osaltaan vastuullisuuden integroitumiseen organisaatioissa esimerkiksi erityisesti vastuullisuudelle varatuilla tehtävänimikkeillä kuten ”vastuullisuusjohtaja”. Vastuullisuusohjelmissa voidaan havaita myös viitteitä markkinointiin ja mielikuvatyöskentelyyn, joka puolestaan viitaisi niiden tarkoituksen olevan osaltaan myös markkinallinen. Tutkielma ei pysty yksiselitteisesti osoittamaan vastuullisuusohjelmien toimivan vastauksena Euroopan Unionin (EU) direktiiviin ei-kaupallisen tiedon julkisesta luovuttamisesta, mutta viitteitä EU:n direktiivin suuntaan on löydettävissä. Vastuullisuusohjelmien analyysin pohjalta voidaan odottaa vastuullisuuden yhdenmukaistuvan toimialalla tulevaisuudessa ja vastuullisuusohjelmien joko vakiinnuttavan asemansa toimijoiden viestinnässä ja raportoinnissa, tai yhdistyvän jonkun muun vastaavan viestinnän kanssa.

Consumer research focuses on the consumer buying decision process and the psychological and social factors that have effect on it. Research shows that consumers are primarily motivated by their personal needs, yet at the same time there’s an increasing number of people that are interested in the values of more responsible consumption. The aim of this Master's thesis is to find out what kind of factors guide people in buying clothes and how responsibility is reflected in these buying decisions. First, the many dimensions of clothes and clothing are clarified. Second, different concepts and meanings of responsible consumption are defined. After that, the clothing-related responsibility and the different perspectives of it are examined. The research framework is built around consumption and responsibility in the context of clothing. The research looks for answers to questions What factors affect the buying behaviour of people when talking about clothes and textiles, How responsibility is shown in the buying decisions and What is the relationship of people with clothes that are purchased new and used / recycled. Based on the theory, a semi-structured electronic questionnaire was prepared, containing both qualitative and quantitative questions. The survey was distributed through the social media platform Facebook, especially in Helsinki's most popular regional recycling groups. 337 people responded to the survey in four days. The respondents were between 16 and 77 years old. Mixed methods approach was used to analyse the material, utilizing both qualitative and quantitative data. This enabled a deeper understanding of the subject. The qualitative part of the material was analysed by material-based content analysis. The quantitative part was analysed using simple descriptive statistical methods, for instance by calculating frequencies and the compiling more clear groups of data using various variables. The research results suggest that consumers are interested in responsible consumption, but this is not directly reflected in the buying behaviour. Especially the quality and material of the clothing are strong factors in buying decisions. In addition to these, buying behaviour is influenced by both money and values of the consumer. The conclusion of the study is that people, as consumers, want to act more responsibly, but in practice other factors such as price or their economic situation are often more important factors.

Ilmastonmuutos ja globalisaatio ovat johtaneet sellaisiin toimintaympäristön muutoksiin, että yritysten on pakko ottaa vastuullisuuteen liittyvät asiat huomioon toiminnassaan. Myös kuluttajat kiinnittävät yhä enemmän huomiota tuotteiden ympäristöystävällisyyteen, eettisyyteen ja terveellisyyteen. Tässä tutkimuksessa selvitetään sitä, millainen merkitys ja erityisesti strateginen merkitys vastuullisuudella on suomalaisissa elintarviketeollisuuden yrityksissä. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä asiat yritysten vastuullisuustyössä painottuvat ja millaisia erot ovat, mikä yrityksiä motivoi vastuulliseen toimintaan, millaisia haasteita yritykset näkevät vastuullisuustyössä olevan tulevaisuudessa sekä sitä, millaiselle tasolle yritysten ja niiden vastuullisuustoimintojen vastuullisuus voidaan luokitella. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui kymmenen elintarviketeollisuusyrityksen yritysvastuuraporteista, joiden lisäksi haastateltiin asiantuntijoita neljästä yrityksestä. Sekä yritysvastuuraporttien että haastattelujen sisältö analysoitiin sisällönanalyysilla. Tutkimuksesta selvisi, että vastuullisuus on osa yritysten jokapäiväistä toimintaa ja niin sitoutuneena yrityksen toimintaan, että sitä pidetään jopa itsestään selvyytenä, toimintaedellytyksenä toimia markkinoilla. Vastuullisuuden katsotaan olevan pitkällä aikavälillä hyödyllistä liiketoiminnalle. Vastuullisuudella on mahdollista vahvistaa eri liiketoiminnan osia, kuten brändimielikuvaa, yrityksen mainetta ja tuotteiden laatua. Lisäksi vastuullisuus voi toimia katalysaattorina prosessi- ja tuoteinnovaatioihin sekä pitkällä aikavälillä säästää resursseja ja siten tuottaa myös taloudellisia säästöjä. Vastuullisuudella on merkittävä strateginen rooli myös riskien hallinnassa. Yritysten on pidettävä huoli siitä, että kaikista vastuullisuuden osa-alueista: ympäristövastuusta, taloudellisesta vastuusta ja sosiaalisesta vastuusta huolehditaan, mutta niiden kannattaa valita toimintansa ja sidosryhmiensä kannalta olennaisimmat, strategisesti merkittävät vastuullisuusteemat, joihin keskittyä sekä toiminnassa että viestinnällisesti. Yritykset toimivat vastuullisesti, koska sidosryhmät ja lainsäädäntö sitä edellyttävät, mutta ulkoisten ajurien lisäksi vastuullisuus voi kummuta myös yrityksen sisältä, sisäisistä sidosryhmistä. Yrityksiä motivoi vastuulliseen toimintaan niin sidosryhmien vaatimukset kuin johdon ja työntekijöiden arvot ja yrityksen sisäinen tahtotila. Yritykset kokevat hyvin tärkeänä sen, että sidosryhmille tärkeät vastuullisuusteemat otetaan strategiassa huomioon, mutta myös yrityksen sisäistä halua toimia vastuullisesti pidetään merkittävänä tekijänä vastuullisuuden edistämisessä. Yritykset etsivät ja tunnistavat toiminnassaan aktiivisesti vastuullisia kilpailuetuja ja myös luovat kokonaan uusia kilpailuetuja, niin vastuullisilla tuote- kuin prosessi-innovaatioilla. Erityisesti sosiaalinen vastuu ja ympäristövastuu toimivat uusien kilpailuetujen lähteenä, kun taas taloudellisen vastuun rooli on enemmän yrityksen perustehtävien ja sidosryhmien vaatimusten ja odotusten täyttämisessä. Kun vastuullisuuden avulla luodaan uusia kilpailuetuja, myös sidosryhmäviestinnän merkitys korostuu. Vastuullisuustyön tulevaisuuden haasteina yritykset näkevät ilmastonmuutoksen ja siihen liittyvien riskien arvioinnin, toimitusketjujen hallinnan erityisesti riskimaista hankittaessa sekä vastuullisuudesta viestinnän. Vastuullisuuden toteuttaminen vaatii yrityksiltä paljon työtä ja resursseja, mutta yritykset kuitenkin katsovat vastuullisen toiminnan olevan pitkällä aikavälillä liiketoiminnalle hyödyllistä ja kannattavaa.