Browsing by Subject "viestintä"

Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan sitä, millaisia diskursseja Helsingin Sanomien toimittajat käyttävät puhuessaan viestinnästä ja viestijöistä. Journalismin perusarvoihin kuuluvat riippumattomuus, puolueettomuus ja objektiivisuus, jotta se voi täyttää julkispalvelun tehtävänsä. Median murros on kuitenkin vaikuttanut journalismin toimintatapoihin, kun uutisten ansaintalogiikka on muuttunut, journalistien määrä vähentynyt ja viestintäala kasvanut. Onkin mahdollista, että myös toimittajien suhtautuminen viestintään on muuttunut. Tutkimuskysymykseni on: Miten toimittajat puhuvat suhteestaan viestintään ja viestijöihin? Tutkielman viitekehyksenä on aiempi journalismin ja viestinnän välisestä suhteesta tehty tutkimus, erityisesti diskurssintutkimus, ja tutkimusmetodina kriittinen diskurssianalyysi. Käsitteenä diskurssi ymmärretään foucault’laisen diskurssikäsityksen mukaan: ympäröivä yhteiskunta muokkaa diskursseja ja diskurssit yhteiskuntaa, ja käytetyillä diskursseilla on valtaa. Tämän takia sillä, millaisia diskursseja toimittajat viestijöistä ja viestinnästä käyttävät, on vaikutusta journalismiin ja siten laajemmin yhteiskuntaan. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen ja sen aineisto koostuu kahdeksasta Helsingin Sanomien toimittajan teemahaastattelusta. Haastattelujen analyysissa aineistosta tulkittiin seitsemän erilaista diskurssia: aikaisemmin tutkimuskirjallisuudessa esitellyt ja tässä tutkimuksessa entisestään tarkentuneet kieltämisen, spinnauksen, uhriutumisen ja rehellisen välittäjän diskurssit sekä tämän tutkimuksen aineistosta esiin nousseet palvelemisen, symbioosin ja ammattimaistumisen diskurssit. Siinä missä aiemmin tutkimuskirjallisuudessa esitetyissä diskursseissa toimittajien suhtautuminen viestintään on kielteistä eikä viestinnän journalismille tuottamaa hyötyä tunnusteta ääneen, palvelemisen, symbioosin ja ammattimaistumisen diskursseissa toimittajat suhtautuvat viestintään positiivisesti ja myöntävät viestinnän hyödyttävän journalismia. Diskursseista on tulkittavissa alojen välinen valtakamppailu julkisuuden hallinnasta: osassa diskursseista vallassa on selkeästi journalismi, osassa viestintä, ja osassa valta jakautuu. Tutkielman tulosten perusteella voidaan tulkita, että toimittajat suhtautuvat aiempaa positiivisemmin viestintään. Toisin kuin aiemmin, viestinnän tunnustetaan tuottavan hyötyä journalismille. Aikaisemmin viestinnän ja journalismin välillä on korostunut valtakamppailu, mutta nyt toimittajat näkevät viestinnän ja journalismin tekevän myös yhteistyötä. Monessa diskurssissa suhtautuminen viestintään on yhä negatiivista ja viestijöitä kohtaan harjoitetaan vahvaa lähdekritiikkiä, mutta erityisesti julkisten organisaatioiden ja kolmannen sektorin tekemään viestintään suhtaudutaan yritysviestintää vähemmän kriittisesti. Toimittajat kokevat viestinnän viime vuosina ammattimaistuneen, mutta diskursseista käy myös ilmi ymmärtämättömyys viestijöiden tosiasiallisesta työnkuvasta.

Data-aineistojen merkitys kasvaa jatkuvasti: datasta on tullut liiketoiminnan keskeistä raaka-ainetta ja jopa sen elinehto. Alati digitalisoituvassa maailmassa mahdollisuudet datan keräämiseen ja hyödyntämiseen ovat monipuolisia. Arkiset palvelut ja sovellukset tuottavat huomaamattamme henkilökohtaista tietoa yritysten hyödynnettäväksi. Uuden teknologian mahdollistama nopea kehitys datan keräämisessä ja hyödyntämisessä on jättänyt aukkoja siitä viestimisessä ja nostanut samalla esiin siihen liittyvän eettisen problematiikan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kaupallisten organisaatioiden asiantuntijoiden käsityksiä yksityisyydestä sekä sitä, miten yksityisyys ja läpinäkyvyys liitetään toisiinsa liiketoiminnallisessa kontekstissa. Lisäksi tutkimuksessa tuodaan esiin asiantuntijoiden puheessa ilmeneviä tyypillisiä näkökulmia aiheeseen eli yksityisyyden ja läpinäkyvyyden kehyksiä. Tutkimus edustaa laadullista tutkimusta. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksasta, eri aloilla työskentelevien viestinnän, markkinoinnin, lainsäädännön ja IT-alan asiantuntijoiden teemahaastatteluista. Aineisto on kerätty keväällä 2018. Tutkimuksen aineiston analyysissa sovelletaan Erving Goffmanin (1974) tunnetuksi tekemää kehysanalyysia. Tutkimustulosten mukaan kuluttajien data näyttelee merkittävää roolia yritysten liiketoiminnan kehittämisessä. Dataa hyödynnetään yrityksissä muun muassa tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä, markkinoinnin ja viestinnän kohdentamisessa sekä uusien innovaatioiden luomisessa. Yksityisyys-aihe on ollut aiempaa näkyvämmin esillä Euroopan unionin uuden tietosuoja-asetuksen (2016/679) myötä. Asetuksessa Euroopan unioni ottaa kantaa kuluttajien henkilötietojen käsittelyyn ja pakottaa yritykset viestimään aiempaa läpinäkyvämmin datan keräämisestä ja hyödyntämisestä. Sekä kaupallisessa liiketoiminnassa että lainsäädännössä siis piirretään uusia reunaehtoja yksityisyydelle. Tutkimuksessa lähestytään yksityisyyden ja läpinäkyvyyden teemoja laaja-alaisesti sekä monitieteisen yksityisyyden tutkimuksen että läpinäkyvyyden teorian kautta. Kuten aiemmassakaan tutkimuksessa, ei tässäkään tutkimuksessa päästä yhteisymmärrykseen yksityisyyden ja läpinäkyvyyden syvimmistä merkityksistä. Tutkimuksessa kuitenkin erottuu viisi yksityisyyden ulottuvuutta, jotka edustavat tyypillisiä näkökulmia aiheeseen. Nämä ovat yksityisyys oikeutena, yksityisyys tunnistettavuutena, yksityisyys velvollisuutena, yksityisyys kauppatavarana ja yksityisyys kilpailuetuna. Kuluttajien yksityisyyden ja organisatorisen läpinäkyvyyden välillä nähtiin vahva yhteys: datan hyödyntämiseen yrityksissä kuuluu elimellisesti myös läpinäkyvyyden vastuu, jonka mukaan yritysten tulee viestiä toiminnastaan kuluttajille ymmärrettävästi. Läpinäkyvyys toimii raaka-aineena luottamukselle, joka asiakassuhteessa on puolestaan edellytys yrityksen kilpailuedun saavuttamiselle. Asiantuntijoiden puheesta nousi esiin viisi pääkehystä, joiden kautta keskustelua yksityisyydestä ja läpinäkyvyydestä käydään: lainsäädännön kehys, muutoksen kehys, teknologian kehys, kaupallisuuden kehys ja monimutkaisuuden kehys. Tutkimuksessa korostuu erityisesti lainsäädännön merkitys käsitteiden määrittelyssä ja puheen sanoittamisessa: nopeasti muuttuva teknologialähtöinen toimintaympäristö sekä aiheen kompleksinen luonne ajavat yritykset suuntaamaan toimintaansa ja käsityksiään ensisijaisesti lainsäädännön yksityisyystulkinnan mukaisesti. Toisaalta yksityisyyden ja läpinäkyvyyden puheesta erottuu perinteistä lainsäädäntölähtöistä ajattelutapaa konfliktoiva näkökulma, jossa yksityisyyttä ei nähty vain suojattavana asiana, vaan sillä nähtiin olevan myös kaupallista arvoa. Kaupallisista lähtökohdista ponnistavassa puheessa kuluttajien yksityisyyden ja yritysten liiketoiminnallisten intressien nähdään voivan elää tasapainossa ilman lainsäädännön tulkinnasta tuttua jännitteisyyttä. Yksityisyyden kunnioittaminen on uusi normi, mutta mahdollinen kilpailuetu ei rakennu vain yksin sen päälle. Kilpailuedun saavuttaminen vaatii kohderyhmälähtöistä viestintää, sillä sen nähdään syntyvän ennen kaikkea yksityisyyden kunnioittamisen ja organisatorisen läpinäkyvyyden synergiassa. Aiemmissa tutkimuksissa vahvana ilmenevää näkemystä siitä, että sidosryhmien vaatimukset organisaatioita kohtaan ovat kasvaneet, ei jaettu tämän tutkimuksen teemojen kontekstissa. Tilannetta voi jopa kuvailla päinvastaiseksi: yritykset odottavat kuluttajilta aktiivisuutta ja kiinnostusta oman yksityisyytensä suojelemiseen.

Tutkin tässä tutkimuksessa millaista seurakuntien audiovisuaalinen media täytyisi olla, jotta se kiinnostaisi mahdollisimman paljon evankelis-luterilaisen kirkon isosia. Aineisto on kerätty tutkimukseen haastattelemalla kuutta eri isosta ja kysymällä heidän kiinnostusta, suhtautumista ja toiveita seurakuntien audiovisuaalista mediaa kohtaan. Haastattelut on toteutettu kahdessa eri seurakunnassa puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti, missä teoria ja aineiston tulokset keskustelevat keskenään. Tutkimuksen mukaan isosille tärkeintä seurakuntien audiovisuaalisessa mediassa oli viestinnän sisältönä tieto. Toiseksi isoset toivovat, että seurakuntien audiovisuaalinen media välittäisi yksilölle elämyksiä ja myös kertoisi seurakuntien mahdollistavan elämyksiä. Kolmanneksi isoset näkivät seurakuntien audiovisuaalisen median sosiaalisessa mediassa yhteisöllisyyttä vahvistavana tekijänä. Toiveet tiedosta seurakuntien audiovisuaalisen viestinnän sisältönä erottaa sen selkeästi muusta audiovisuaalisesta mediasta sosiaalisessa mediassa, koska pääsääntöisesti nuoret katsovat audiovisuaalista mediaa viihteellisistä syistä. Isoset toivoivat tietoa seurakunnista yleensä, seurakuntien työntekijöistä, työmuodoista ja toiminnasta. Näiden lisäksi isoset toivoivat, että seurakuntien audiovisuaalinen media avaisi uskonnollisia käsitteitä. Tutkimuksen mukaan isoset ymmärtävät elämyksellisen viestinnän kahdella eri tavalla. Ensimmäinen tapa on nähdä se siten, että elämyksellisyys sisältyy itsessään audiovisuaaliseen mediaan. Toinen tapa on nähdä se siten, että audiovisuaalinen media viestii niitä elämyksiä, mitä seurakunnassa voi kokea reaalimaailmassa. Toiveet elämysten sisällöstä vaihtelivat. Osa toivoi enemmän uskonnollisia elämyksiä, osa taas rajoittaisi niitä. Audiovisuaalinen media ja sosiaalinen media vahvistavat yhteisöllisyyttä. Tästä syystä myös isoset toivoivat seurakunnan tekevän enemmän audiovisuaalista mediaa sosiaaliseen mediaan. Tutkimuksen mukaan audiovisuaalinen media sosiaalisessa mediassa myös legitimoisi seurakunnan yhteiskunnassa. Koska tällöin seurakunta käyttäisi niitä keinoja viestintään, mitkä ovat tänä päivänä yleisiä.

Tutkimukseni käsittelee Suomen evankelisluterilaisen kirkon sosiaalisen median käyttöä ja viestintää sen Facebook-sivun päivitysten kautta. Tutkin miten kirkko viestii ja kenelle, sekä millaista sivun viestintä on verrattuna kirkon strategisiin asiakirjoihin sekä verkkopalveluiden kuvauksiin kirkon verkkoviestinnästä. Facebook-päivitykset muodostavat käytetyn aineiston ja ne voivat sisältää tekstiä, kuvaa, videoita ja linkkejä. Ne ovat pituudeltaan tyypillisesti muutaman lauseen mittaisia. Tutkin sivun kohokohta-päivityksiä vuosilta 2011–2014, joita on yhteensä 419 kappaletta. Päivitysten viestintätapaa ja mahdollista yleisöä selvitän muodostamani kolmen sisältökategorian sekä retorisen tutkimuksen käsitteiden avulla. Kolme kategoriaa ovat tiedottavat, interaktiiviset ja julistavat sisällöt. Tarkastelen myös päivitysten tyyliä sekä oletusyleisöä kirjoittajan ja yleisön jakamien arvojen ja esisopimusten kautta. Analyysin muodostamaa kuvaa sivun viestinnästä vertaan verkkoviestintää käsitteleviin strategisiin asiakirjoihin ja verkkopalveluiden kuvauksiin. Tutkimuksen mukaan kirkko viestii Facebook-sivullaan laajalle yleisölle monipuolisesti ja sosiaaliseen mediaan sopivalla tavalla. Viestintä seuraa osittain strategisia asiakirjoja ja verkkopalveluiden kuvauksia. Sisällön jakaminen ja epävirallisuus, henkilökohtaisuus, huumori sekä perinteisten tiedotteiden vähäisyys viittaavat uudenlaiseen viestintätapaan, jonka voi katsoa sopivan sosiaalisen median kontekstiin. Sivulla viestitään laajalle yleisölle, jolla voi olla monenlaisia mielipiteitä ja arvoja. Myös muutamia viittauksia kirkon aktiivijäseniin ja kirkosta vieraantuneisiin on löydettävissä. Laajan yleisön tavoittelu näyttäytyy ymmärrettävänä nykyajan tilanteessa, jossa uskonnollisuus on aikaisempaa monimuotoisempaa ja yksilöllisempää sekä verkkoympäristössä, jossa nämä erilaiset näkemykset kohtaavat. Sivun viestinnästä löytyy yhteneväisyyksiä strategisiin asiakirjoihin ja verkkopalveluiden kuvauksiin, mutta sivun tavoittelema yleisö näyttäytyy niissä kuvattuja kohderyhmiä laajempana. Verkkoviestintää käsittelevien asiakirjojen ja kuvausten yleisluontoisista suuntaviivoista on mahdollista tulevaisuudessa siirtyä viestintätapojen ja itse viestin tarkentamiseen sekä tarvittaessa pohdintaan eri kohderyhmien tavoittamisesta.

Tutkimuksen aiheena on sosiaalisen median käsittely organisaation toiminnan kontekstissa suomalaisessa talousmediassa. Näistä lähtökohdista tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena on muodostaa teoreettinen viitekehys pohjautuen sosiaalista mediaa organisaation toiminnan kontekstissa käsittelevään lähdekirjallisuuteen. Toisena tavoitteena on tutkimusaineistoa analysoimalla selvittää sosiaalista mediaa organisaation toiminnan kontekstissa käsittelevän julkisuuden monimuotoisuutta. Monimuotoisuus käsitetään muun muassa: miten ja missä roolissa sosiaalinen media esiintyy suomalaisessa talousmediassa, mitä palveluita julkisuudessa käsitellään, minkälaisia vaikutuksia sosiaalisella medialla nähdään olevan organisaatioiden toimintaan, ketkä määrittelevät nämä vaikutukset julkisuudessa ja mihin perustuen sekä miten tutkimusaineistosta nousevat teemat suhtautuvat teoreettiseen viitekehykseen. Tutkimusaineistona on 149 uutisartikkelia Kauppalehden, Taloussanomien ja Talouselämän verkkopalveluista ajalta 1.1.2012–31.3.2013. Tutkimus on laadullisia piirteitä sisältävä määrällinen tutkimus. Lähestymistapa on teoriasidonnainen ja tutkimusmenetelmänä on sisällönanalyysi. Teoreettinen viitekehys koostuu kahdesta osa-alueesta: Ensimmäisessä osa-alueessa käsitellään sosiaalisen median käsitettä. Toisessa osa-alueessa sosiaalisen median käsitettä tutkitaan yhteydessä organisaatioiden toimintaan. Lähdeaineiston pohjalta piirtyy kuva ilmiöstä nimeltä sosiaalinen media, jolla on moninaisia vaikutuksia esimerkiksi yhteiskuntaan, ihmisten tapaan viestiä ja etsiä tietoa sekä organisaatioiden toimintaan. Organisaatiot hyödyntävät sosiaalista mediaa moninaisesti esimerkiksi viestinnässä, markkinoinnissa, rekrytoinnissa ja tietojohtamisessa. Sosiaalisella medialla on vaikutusta myös organisaatioiden maineeseen. Sosiaalisen median hyödyntämiseen liittyy niin mahdollisuuksia kuin haasteita ja riskejäkin. Tutkimusaineiston analyysin perusteella selvisi käsitys sosiaalista mediaa organisaatioiden toiminnan kontekstissa käsittelevän Kauppalehden, Taloussanomien ja Talouselämän luoman julkisuuden monimuotoisuudesta. Tutkimuksessa selvisi muun muassa, että sosiaalisen median käsittely organisaation toiminnan kontekstissa on pääosin hyötyjä ja mahdollisuuksia alleviivaavaa. Facebook on yksittäisistä sosiaalisen median palveluista selvästi suosituin, mutta sosiaalista mediaa käsitellään myös ilmiön tasolla. Lisäksi havaittiin, että yksityisen sektorin toimijat määrittävät pitkälti julkisen keskustelun agendan sekä se, että talousmedia nojautuu tutkimuksiin ja asiantuntijakommentteihin käsitellessään sosiaalista mediaa organisaation toiminnan kontekstissa. Tutkimusaineistosta selviää, että talousmedioiden luoma julkisuus keskittyy useimmiten muun muassa niihin vaikutuksiin ja merkityksiin, joita sosiaalisella medialla on esimerkiksi liiketoimintaan, markkinointiin ja mainontaan, rekrytointiin ja työnantajamielikuvaan, brändiin, maineeseen ja viestintään.

Tämän tutkielman tarkoituksena on ollut selvittää kunta-alan tietotyöläisten kokemuksia työyhteisöviestinnästä ja työyhteisön yhteisöllisyydestä koronaepidemian synnyttämän laajan etätyön aikana. Tutkimusaiheeni valikoitui sen ajankohtaisuuden vuoksi. Koronapandemia pakotti lähestulkoon kaikki tietotyöläiset etätöihin ympäri maailmaa maaliskuussa 2020. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti myös oma kokemus etätyön vaikutuksista työyhteisöön. Tarkasteluun päätyi kolme pääkaupunkiseudulla toimivaa kuntaa ja niiden hallinnoissa työskenteleviä tietotyöläisiä. Pääkaupunkiseudulla koronaepidemia on ollut sen puhkeamisesta lähtien eniten tartuntoja, jonka vuoksi voidaan olettaa, että pääkaupunkiseudulla etätyö toteutettiin laaja-alaisimmin. Kunta-alalla etätyötä ei juurikaan tehty ennen koronaepidemiaa, jonka vuoksi kunnan tietotyöläiset tarjosivat oivallisen kohteen tutkia etätyön synnyttämiä kokemuksia. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoitujen haastatteluiden avulla 7.4.-3.5.2021 välisenä aikana. Haastateltavina toimi kymmenen kolmen eri pääkaupunkiseudun kunnan hallinnossa työskentelevää tietotyöläistä. Kolme haastateltavista toimi esimiesasemassa ja seitsemän työntekijöinä. Haastattelut analysoitiin teoriaohjaavaa sisältöanalyysiä käyttäen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu aiemmista työyhteisöllisyyteen, työyhteisöviestintää ja etätöitä koskevasta tutkimuksesta, tieteellisistä artikkeleista ja kirjallisuudesta. Aineiston analyysi osoitti, että koronaepidemian tuoma laaja etätyö heijastuu erityisesti koko organisaation väliseen yhteisöllisyyteen. Kuntaorganisaatioissa työsuhteet ovat usein pitkiä, jonka vuoksi työyhteisöissä on keretty luomaan tiiviitä ystäväsuhteita, jotka pysyivät myös koronaepidemian tuomassa etätyössä. Yhteisöllisyys nähtiin kuitenkin yleisesti heikentyneen koko organisaatiotasolla. Yhteisöllisyyden muutoksiin liitettiin myös kokemus viestinnän muuttumisesta asiapitoisemmaksi ja kokouskäytäntöjen muokkaantuminen byrokraattisemmaksi kuin aikaisemmin toimistolla. Etätyön aikana viestintä on tiivistynyt, jonka seurauksena vapaammat kohtaamiset ovat vähentyneet tai poistuneet lähes kokonaan vuorovaikutustilanteista. Johtopäätöksenä todettiin, että viestintä ja vuorovaikutus ovat merkittäviä yhteisöllisyyden ylläpitämisessä. Erityisesti esihenkilöille asetettiin viestinnän ja vuorovaikutuksen ylläpitämisestä vastuu. Toisaalta jokainen haastateltavista olevista työntekijöistä tunnisti oman henkilökohtaisen vastuun ja merkityksen työyhteisön viestinnän ylläpitämisessä ja sitä kautta yhteisöllisyyden edistämisessä. Jatkotukimusta laajan etätyön merkityksestä työyhteisön yhteisöllisyyden ja viestinnän näkökulmasta tarvitaan, sillä aihe on suhteellisen tuore eikä tutkimusta aiheesta ole vielä riittävästi.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys Internetin kautta kuluttajalle on tarjolla enemmän tietoa ja valinnanvapautta kuin koskaan. Samalla verkkokaupan osuus yhtenä tärkeimmistä myyntikanavista kasvaa. Tiedon ja valintojen määrä onkin monimutkaistanut kuluttajan ostopäätösprosessia. Kuluttajalla on yhä enemmän tarve viesteille, jotka palvelevat juuri hänen tarpeitaan. Suostutteleva viestintä personoi viestintää kuluttajan käyttäytymisen mukaan käyttäen erilaisia suostuttelutekniikoita. Tutkimuksessa pohditaan kriittisesti Robert Cialdinin kuuden suostuttelutekniikan määritelmää (vastavuoroisuus, niukkuus, auktoriteetti, sitoutuminen ja johdonmukaisuus, sosiaalinen todiste ja pitäminen) ja haastetaan sitä empirian avulla. Tutkimusongelma Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, millaista verkkokaupoissa käytettävä suostutteleva viestintä on ja miten yritys voisi sitä hyödyntää. Tutkimuksen ja analyysin kautta tarkoituksena on löytää vastaukset keskeisimpiin tutkimuskysymyksiin: Millaisia suostuttelevia viestejä nykypäivän verkkokaupoista on havaittavissa? ja Mitä suostuttelevat viestit vaativat tekijältään vaikuttaakseen kuluttajan ostopäätökseen verkkokaupassa? Aineistot ja aineiston keruu Tutkimus koostuu kahdesta aineistosta. Ensimmäinen aineisto koostuu 14 verkkokaupan etusivusta, joita tutkitaan käyttäen sisällönanalyysiä. Aineiston tarkoitus on vastata ensimmäiseen tutkimuskysymykseen. Toinen aineisto koostuu 5 markkinointiviestinnän asiantuntijasta, ja aineiston keruumenetelmänä toimii osittain strukturoitu teemahaastattelu. Aineiston tarkoituksena on vastata toiseen tutkimuskysymykseen. Johtopäätökset Analyysin mukaan tutkittavista verkkokaupoista on havaittavissa yhteensä 302 erilaista suostuttelevaa viestiä, jotka jakautuvat yhdeksään kategoriaan ominaispiirteidensä mukaan. Kategoriat ovat vastavuoroisuus, niukkuus, sosiaalinen todiste, pitäminen, ehdottelu, alennus, turvallisuus, muistaminen ja korkealuokkaisuus. Haastattelujen perusteella suostutteleva viestintä on niin ikään jaettavissa kahtia; personoimattomaan ja personoituun viestintään. Personoitu suostutteleva viestintä koostuu monesta tekijästä. Sen toimintaan ja suostuttelevuuteen vaikuttavat niin kuluttaja, tekniikka, tutkimustulokset, psykologia, eri ammateissa olevat ihmiset, kyseessä oleva tuote sekä itse yritys. Tämän yhteistyön perusteella voidaan hahmottaa yrityksen verkkokaupan ostoprosessin viestinnällinen strategia, joka palvelee niin kuluttajan kuin yrityksen tarpeita. Strategia ohjaa yritystä tutkimaan kuluttajaa ja jatkuvasti oppimaan tämän internet-käyttäytymisestä. Näin suostutteleva viestintä saadaan optimoitua kuluttajan tarpeita palvelevaksi, jotta kuluttaja kokee ostoprosessin vaivattomana ja mieluisana.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan vaikuttamiseen pyrkivää viestintää ja sen vastaanottoa #terapiassatavataan -kampanjan Twitter-aineiston pohjalta. Tutkimuksen teoriapohja muodostetaan tarkastelemalla vaikuttamiseen pyrkivän viestinnän psykologisia juuria. Olennaisia teorioita ovat Pettyn & Caciappon (1981) harkinnan todennäköisyyden teoria sekä Burlesonin (2006) syvä- ja pintakäsittely. Näin ollen tutkimus ammentaa teoriaa viestinnän ja median tutkimuksesta, mutta myös psykologian ja erityisesti sosiaalipsykologian kentältä. Teoriaosuus havainnollistaa, kuinka vahvasti vaikuttamiseen pyrkivän viestinnän juuret kytkeytyvät maailmansotien aikaiseen ja jälkeiseen psykologien toteuttamaan tutkimukseen. Osaltaan tämä havainnollistaa, kuinka yksilön mentaalisten prosessien huomiointi antaa syvyyttä viestinnän vastaanottamisen tarkasteluun. Toisaalta tutkimuksessa myös pohditaan sitä, kuinka hybridin mediamaiseman ilmiöt, kuten sosiaaliset kuplat ja kaikukammiot kytkeytyvät lopulta yksilön mentaaliseen prosessointiin. Tutkimuskysymysten mukaan tavoitteena on saada selville, millaisista näkökulmista #terapiassatavataan -kampanjaa kuvataan aihetta käsittelevissä Twitter-kommenteissa ja millaisia toistuvia vastaanottamisen piirteitä Twitter-yleisöllä on #terapiassatavataan -kampanjalle. Menetelmänä hyödynnetään teemoittelua, joka toteutetaan aineistolähtöisesti ensimmäisen tutkimuskysymyksen kohdalla ja teorialähtöisesti toisen tutkimuskysymyksen kohdalla. Aineistolähtöisessä teemoittelussa tulokset jäsentyivät aiemman tutkimuksen valossa kahdeksi teemaksi: normatiivisen vastaanottamisen näkökulmaksi ja minäpystyvyydestä provosoitumisen näkökulmaksi. Normatiivisen vastaanottamisen näkökulmassa vastaanottajat hyväksyivät kampanjan ydintavoitteen mielenterveysmyönteisen yhteiskunnan rakentamisesta. Sen sijaan minäpystyvyydestä provosoitumisen näkökulmassa vastaanottajat närkästyivät, koska kampanjan katsottiin näkevän, että syy terapiassa käymättömyydelle on yksilössä ja häpeän kokemuksessa, vaikka todellisuudessa taustalla on saatavuusongelmia. Osa voi hyödyntää ”rikkaiden ohituskaistaa”, eli yksityisiä terapiapalveluja siinä missä toinen jonottaa vuosia julkiselle puolelle. Teorialähtöisessä teemoittelussa muodostettiin Burlesonin pinta- ja syväkäsittelyn (2006) sekä Pettyn & Caciappon (1981) harkinnan todennäköisyyden teorian pohjalta analyysikehikko, jonka pohjalta tarkasteltiin toistuvia vastaanottamisen piirteitä. Tuloksena saatiin teemat perustelematon positiivisuus sekä perusteltu polarisaatio. ”Perustelematon positiivisuus” -teemassa yksilö hyväksyy kampanjan sanoman sellaisenaan, kiinnittää huomiota argumentin sijaan epäolennaisiin vihjeisiin tai muodostaa kampanjasta hajanaisia huomioita. Sen sijaan perustelematonta kritiikkiä ei ole havaittavissa juuri ollenkaan. ”Perusteltu polarisaatiota” -teemalle luonteenomaista on se, että kampanjaan kytkeytyvät ylistyslauseet tai kriittiset sanat on argumentoitu huolella. Tulokset osoittavat, että vastaanottajat ovat käsitelleet sanomaa hyvin erilaisista mielenmaisemista käsin eikä kampanja ole onnistunut herättämään yhteisöllisesti jaettua dekoodauskäytäntöä, jossa laaja ihmisjoukko tunnistaa saman ideologian. Tutkimuksen yhteiskunnallisena merkityksenä voidaan pitää havaintoa siitä, kuinka tärkeää on levittää yhteiskunnallisen kampanjan sanomaa myös joukkoviestinnän alustoille, mikäli haluaa varmistaa monipuolisen vastaanottamisen kirjon sosiaalisten kuplien muodostumisen sijaan. Vain sosiaalisessa mediassa levitetty kampanja voi jäädä osaksi vain samanmielisten sosiaalisia syötteitä, mikä kaventaa vastaanottamisen kirjoa ja erilaisten ihmisryhmien altistumista kampanjan merkityksille.

Tutkielmassa käsitellään terroristijärjestö Islamilaisen valtion propagandaa ja erityisesti internetissä levitettyä Rumiyah-propagandalehteä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten Islamilainen valtio esittää propagandassaan erityisesti länsimaat, naisen toimijuuden sekä väkivaltaa suhteessa inhimillisyyteen. Tutkielmassa pohditaan myös, miten toiseuttamisen prosessi näkyy analysoitavissa kategorioissa. Tutkielman metodologisen viitekehyksen muodostaa sisällönerittely- sekä analyysi. Aineistona toimii Rumiyah-propagandalehti, jota on julkaistu 13 numeroa vuosien 2016 ja 2017 välillä. Tutkimus sijoittuu kulttuurisen terrorismintutkimuksen poikkitieteelliselle kentälle. Islamilainen valtio nousi ilmiöksi erityisesti vuosina 2014, jolloin se julistautui kalifaatiksi. Järjestön onnistui luoda itsestään paikallinen, alueellinen ja globaali uhkatekijä. Järjestön saamaan huomioon on ollut vaikuttamassa myös Islamilaisen valtion mediastrategia ja laajalle levinnyt propagandamateriaali. Korkein tuotantoarvoin valmistettu propaganda levisi laajalle, myös ei-arabiankieliselle, yleisölle erityisesti sosiaalisen media välityksellä. Propagandan ja itse järjestön saaman huomioarvon takia on olennaista analysoida propagandajulkaisujen esitystapoja, sillä propagandalla on mahdollista vaikuttaa vastaanottavan yleisön käsityksiin. Tutkimuksen perusteella länsimaat esitetään vääräoppisina ja pahoina paikkoina, joiden strategisella demonisoinnilla, toiseuttamisella, luodaan legitimiteettiä Islamilaiselle valtiolle. Naisen toimijuus esitetään aineistossa normatiivisia ohjeistuksia noudattavana roolina mutta myös toisaalta aktiivisempana subjektina. Molempia esitystapoja kuitenkin lävistää äänetön, toiseutettu esitys naisen toivotusta toimijuudesta, minkä voidaan nähdä olevan Islamilaisen valtion strateginen valinta. Väkivallan eri esittämistavoilla toiseutetaan väkivaltatilanteen kauhua, uhrien inhimillisyyttä sekä näiden puolustuskyvyttömyyttä, minkä viestinnällisyyttä Islamilainen valtio hyödyntää järjestön strategisiin tarpeisiin.