Browsing by Subject "yhdenvertaisuus"

Uskonnonvapaus on merkittävä perus- ja ihmisoikeus, joka on suojeltu useissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa sekä Suomen perustuslaissa. Tässä tutkielmassa keskiössä on positiivinen uskonnonvapaus, eli perustuslain 12.2 §:ssä ilmaisu oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa. Tutkimuskysymyksenä on tarkastella sitä, mitkä asiat Suomen lainsäädännössä, julkisen vallan käytännöissä ja yksilöiden välisissä suhteissa tukevat positiivista uskonnonvapautta ja mitkä taas rajoittavat. Koska toisella perus- ja ihmisoikeudella, syrjintäkiellolla, on keskeinen merkitys uskonnonvapauden toteutumisen kannalta, analysoidaan uskonnonvapautta myös sen näkökulmasta. Tutkielma on oikeusempiirinen tutkimus, joka pohjautuu olemassa olevaan kvalitatiiviseen ja kvantitatiiviseen aineistoon. Sikäli kuin tutkielmassa analysoidaan voimassa olevaa oikeutta, käytetään lainopin metodia. Aineistoa lähestytään critical legal studies -näkökulmasta. Tutkielmassa käytettyä aineistoa on jaoteltu ihmisoikeusindikaattorityössä käytetyllä tavalla rakenne-, prosessi- ja lopputulosindikaattoreihin. Työssä esitellään ensin uskonnonvapautta perus- ja ihmisoikeutena, keskittyen erityisesti positiiviseen uskonnonvapauteen. Luvussa kaksi käsitellään myös uskonnon ja valtion suhdetta Euroopassa, uskontoihin kohdistuvia rajoituksia sekä uskonnollisia vähemmistöjä Euroopassa. Luvussa kolme analysoidaan keskeistä kansallista lainsäädäntöä, julkisen vallan toimia sekä oikeuskäytäntöä ja ylimpien laillisuusvalvojien ynnä muiden oikeusturvatahojen ratkomia tapauksia. Luvun lopussa käsitellään omana osanaan kansallisia ja kansainvälisiä syrjintätutkimuksia uskontoon perustuvasta syrjinnästä. Luvussa neljä esitetään johtopäätökset. Uskontoihin ja uskonnon harjoittamiseen kohdistuu Euroopassa paljon rajoituksia. Pew-tutkimuskeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan rajoitusten määrä on noussut vuodesta 2007. Joissain maissa erityisesti vähemmistöjen totutusta poikkeavien uskonnollisten symboleiden käyttöä pyritään rajoittamaan vetoamalla neutraliteettiin ja sekularismiin. Kristinuskoon liittyviä symboleita ja traditioita saatetaan myös pitää osana kulttuuria niin, ettei niitä nähdä enää osana uskontoa. Tämä voi asettaa vähemmistöuskonnot huonompaan asemaan. Rajoitusten ja rakenteellisten ongelmien taustalla voi olla myös ymmärryksen puute uskonnonvapauden merkityksestä ja sen luonteesta perus- ja ihmisoikeutena. Rakenteellisia eriarvoisuuksia eri uskontokuntien välillä Euroopassa luo myös se, että useassa maassa valtiolla ja kirkolla on erityissuhde, jonka johdosta yleensä yksi uskontokunta on muita paremmassa asemassa. Suomessa valtion ja erityisesti evankelis-luterilaisen kirkon välinen suhde on vahva. Kirkon erityinen asema näkyy Suomessa lainsäädännössä ja muualla yhteiskunnallisessa kulttuurissa. Suomessa ei kuitenkaan varsinaisesti ole esimerkiksi sellaista lainsäädäntöä, jolla suoraan rajoitettaisiin uskonnon harjoittamista. Poikkeuksena tästä on esimerkiksi se, että ainoastaan evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on verotusoikeus ja että poliisin virkapuvun kanssa ei ole sallittua käyttää uskonnollisia symboleita, kuten ei myöskään armeijassa. Ongelmat ilmenevat erityisesti rakenteissa ja ne voivat merkittävällä tavalla vaikuttaa yksilön uskonnonvapauteen. Useat näistä liittyvät kirkon erityisasemaan. Esimerkiksi vankiloissa ja armeijassa työskentelee pappeja, joiden palkan valtio maksaa, mutta muiden uskontokuntien edustajat työskentelevät omakustanteisesti. Ongelmia on ilmennyt myös vähemmistöuskontojen jäsenten mahdollisuuksissa harjoittaa uskontoaan työpaikalla sekä palvontapaikkojen rakentamisessa. Uskonnonvapauden tosiasiallisen toteutumisen turvaaminen voi edellyttää julkiselta vallalta aktiivisia toimia ja perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Suomessa on myös positiivista uskonnonvapautta tukevia rakenteita, kuten uskonnonvapauslaki, jossa säädetään uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröimisestä, sekä erilaiset rahalliset avustukset uskonnollisille yhdyskunnille. Lisäksi yhdenvertaisuuslaissa on säädetty viranomaiselle, koulutuksen järjestäjälle ja työnantajalle velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Osan tutkielmaa muodostaa uskontoon perustuvan syrjinnän analysointi. Syrjintä on Suomessa yleistä. Syrjintä vaikuttaa myös muun muassa yksilön mahdollisuuksiin ja kykyyn harjoittaa uskontoaan. Suomessa ei kuitenkaan ole juurikaan tehty nimenomaan uskontoon perustuvasta syrjinnästä tutkimusta. Tutkielma osoittaa tarpeen tutkia ensinnäkin tarkemmin positiivisen uskonnonvapauden toteutumista Suomessa, uskontoon perustuvaa syrjintää sekä syrjinnän vaikutuksia uskonnonvapauteen. Tutkimusta olisi perusteltua tehdä erityisesti muslimeista, joiden uskonnon harjoittamiseen Euroopan laajuisesti kohdistuu ja kohdistetaan erityisiä rajoituksia. Lisäksi muslimit kokevat vähemmistönä syrjintää monella tasolla ja heihin myös suhtaudutaan uskonnollisista vähemmistöistä kielteisimmin. Tutkielma osoittaa myös tarpeen suhtautua kriittisesti neutraaliksi koettuun lainsäädäntöön ja tapoihin, sillä ne voivat tosiasiassa vaikuttaa vähemmistöuskontoon kuuluvien henkilöiden mahdollisuuksiin harjoittaa uskontoaan.

Aims: Public health care in Finland has the main responsibility of rehabilitation, which means that public health care has to provide for persons with the severe disabilities the therapy or the rehabilitation needed. If a person fulfills the criteria of having severe disablity he is admitted Disability Allowance at its middle or highest rate. This is required for getting medical rehabilitation for persons with severe disabilities, which in Finland is financed by KELA. The speech therapy for the severely disabled organized by KELA is mainly carried out by private sector. There were approximately 500 private speech therapists under the contract of KELA during 2011-2014. Altogether 7439 persons were receiving speech therapy by KELA in 2014. The speech therapists under the contract of KELA are divided somewhat unevenly in Finland, therefore the availability of speech therapy is not equal in the whole land. Particularly areas with less inhabitants seem to suffer from inequality. The UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities in 3.5.2008 was aimed at guaranteeing equal human rights to disabled people and to promote and support their human value. Methods: This Master's thesis looks at the availability of speech therapy in Finland both quantitatively based on open statistics by KELA and qualitatively on the nature of positive and negative decisions in the Medical District of Kanta-Häme. Results and Conclusions: The availability of speech therapy for persons with severe disabilities is not by KELAs statistics fully equal in Finland. The uneven division of speech therapists has lead to the fact that there are for example, at the insurance district of Oulu considerably more speech therapists than at the insurance district of Satakunta.The speech therapists under contract of KELA are like many other highly educated people situated close by the universities and other schooling areas, By U.N agreement the persons with disabilities should have rehabilitation near where they live and timing it optimally.The severity of language impairment was the main reason in positive decisions in the Medical District of Kanta-Häme and the insufficiency of arguments in the negative ones, which seem to refer to the fact that there, with an adequate application, speech therapy is guaranteed for the persons with most severe disabilities. One of the aims of the future social welfare and health care reform is to improve the availability of speech therapy in Finland. It remains to be seen how successfully it will answer the growing need.

Yhdenvertaisuus- ja monimuotoisuustyö on kasvattanut suosiotaan organisaatioissa maailmanlaajuisesti ja vakiintunut osaksi yritysten henkilöstöhallintoa. Lisääntyneen työsyrjintää ja rasismia koskevan yhteiskunnallisen keskustelun myötä suosio on kasvanut viime vuosina myös Suomessa. Kriittisessä tutkimuksessa on kuitenkin osoitettu monimuotoisuustyöhön ja sitä käsittelevään tutkimukseen liittyvän valtaprosesseja, joiden vuoksi sen on väitetty voivan jopa ylläpitää eriarvoistavia valta-asetelmia. Työn taustoituksessa tehdään katsaus näihin kriittisiin teoretisointeihin keskittyen erityisesti valkoisuuden valtarakenteeseen. Monimuotoisuustyön on esimerkiksi teoretisoitu ylläpitävän rodullista valtajärjestystä valkoisuuden ensisijaistamisen ja naamioimisen kautta ja tuottamalla alisteisia identiteettejä rodullistetuille. Tässä tutkimuksessa kiinnostus suuntautuu siihen, miten valtaprosesseja vastustetaan. Tutkimuksessa analysoidaan asiantuntijatehtävissä toimivien PoC-henkilöiden puhetta monimuotoisuustyöstä ja tarkastellaan, minkälaisia merkityksenantoja ja identiteettejä he rakentavat. Puhe kytketään aiempiin kriittisiin keskusteluihin tarkastelemalla, miten se asettuu vastapuheeksi valtamekanismeille. Tutkimuksen teoreettis-menetelmällisessä viitekehyksessä vastapuheen käsite yhdistetään kriittisen diskursiivisen psykologian analyyttiseen lähestymistapaan. Kriittisen diskursiivisen psykologian myötä analyysi kohdentuu siihen, miten merkityksiä tuotetaan valmiiden ymmärtämisentapojen varaan. Vastapuheen osalta lähestymistapa havainnollistaa, miten sitä voidaan tuottaa sekä haastamalla että hyödyntämällä valmiita diskursseja. Identiteettiä tarkastellaan subjektiposition käsitteen kautta. Lisäksi sovelletaan positiointiteoriaa, jonka avulla huomio kiinnitetään identiteettien vaihtelevuuteen osana merkityksenantoa ja vastapuhetta. Aineisto koostuu seitsemästä yksilöhaastattelusta. Aineisto ohjaa tutkimusprosessin suuntaa: tutkimusongelman tarkempi rajaus sekä teoreettis-menetelmällinen kehys muodostuvat aineiston alustavassa analyysissä. Haastattelupuheessa monimuotoisuustyö liitetään keskusteluun työelämän rasismista ja määritellään rasisminvastaisuuden tavoitteen kautta. Puheessa vastustetaan monimuotoisuustyön kehyksessä PoC-henkilöille tarjoutuvia toiseuttavia, homogeenisia sekä passiiviseksi ja alisteiseksi asettavia identiteettejä rakentamalla aktiivista toimijapositiota ja sivulta seuraavan auktoriteetin subjektipositioita. Subjektipositioiden avulla myös haastetaan monimuotoisuustyössä toistuva oletus valkoisesta toimijasta ja ei-valkoisesta toiminnan kohteesta ja konstruoidaan monimuotoisuustyöstä antirasistista projektia, jonka kohteena on ymmärryksen lisääminen. Analyysissä ilmenee, miten valtavirtakäsityksiä haastetaan hyödyntämällä moninaisia, keskenään ristiriitaisiakin diskursiivisia strategioita ja positioita. Kytkemällä puhetta strategisesti valtavirtadiskursseihin, haastatteluissa vastustetaan monimuotoisuustyön henkilöitymistä ”monimuotoisiksi” tunnistettuihin kehoihin ja vaaditaan huomion siirtämistä valkoisuusnormin määrittelemään työelämään ja sen purkamiseen. Tutkimuksessa ilmenee, miten PoC-henkilöt joutuvat vastustamaan työelämän valkoisuusnormia myös näennäisesti eriarvoisuutta purkavan monimuotoisuustyön kontekstissa. Tämä osoittaa, ettei monimuotoisuustyö ole välttämättä vastavoima rasismille, vaan voi pitää sisällään myös rodullista eriarvoisuutta ylläpitäviä mekanismeja. Valtaprosessit eivät kuitenkaan ole pysyviä, vaan myös jatkuvan neuvottelun kohteena. Vastapuheen kautta huomio suuntautuu sekä työn tarpeeseen että vaadittavaan muutokseen. Edistääkseen yhdenvertaisuutta, monimuotoisuustyössä on keskityttävä eriarvoistavien valtarakenteiden tunnistamiseen ja niitä ylläpitävien mekanismien purkamiseen.

The purpose of this master's thesis is to examine the discourses of disability in the equality plans prepared in primary schools. The aim is to find out the meanings of disability in the material, as well as the positions and possibilities offered to a disabled student in discourses. Although disability is a fairly widely studied phenomenon, previous research on disability in the context of equality plans is not available. In this master's thesis, the construction of disability in inclusive educational documents was examined critically, recognizing that the educational equality of students with disabilities cannot be considered to have been achieved in the Finnish education system. The material used in the dissertation consisted of thirty equality plans drawn up in primary schools. The material was approached using the perspectives of discourse analysis. The concept of discourse refers to the relatively established use of language in a particular field or situation. With the help of discourse analysis, it is possible to study both the organization of the text and the consequences of language use. Disability was constructed in the research material in four different discourses, which were named the discourses of support and need, accessibility, difference, and health status. The discourses describe disability in a predictable and culturally established way. The positions offered to a student with a disability appeared to be limited and narrow. On the other hand, a student with a disability remained in the material as invisible, which appears to be problematic in the documents that are supposed to describe the inclusiveness in the education.

Although the importance of equality work has been repeated in administrative and political programs, equality work has not been seen in the same legitimized profession as many other well-being in Finland. There has, however, been some degree of professionalization, meaning equality work in projects. My research focuses on Finland's this moment’s largest development, research and education project Tasova, and my point of view is in the collective equality and parity knowledge. In my research I see the conditions created by project-based equality work through which the knowledge required in equality work is determined. The theoretical framework can be divided into two parts. In the first part I considered knowledge in the light of previous literature, especially from a collective point of view. The question of the importance of collectivity is particularly necessary now when structures and institutions around the experts, especially in the public sector, have become brutal. The importance of collective expertise in equality work involves the fact that equality work is perceived as a precarious and challenging work among equality workers. In the second part, I described the conditions of equality work and made the concept of projection important for my research visible. Notable research data have been drawn from research interviews with six expert students from Tasova. Other data I’ve produced is by observing students during the training and exploring different Tasova materials and virtual platforms. All in all, the material was generated altogether in 131 pages. The analysis of my data was done by ethnographic discursive analysis. According to the results of this study, equality and parity knowledge is multi-dimensional and difficult to identify. It is knowledgeable and skillful management, tunnel, co-operation, discourse virtuosity and the ability to break away from the learned hierarchies. Its collective construction requires confidence, a secure space, time, place, involvement, commitment, structured and unstructured discussion, and the ability to break away from predetermined positions. According to the results of this study, Tasova appears as a discursively produced form of power, which builds a manuscript about what is the right way to make equality and what is the right way to know. In project-based equality training, the definitions of equality and parity knowledge have been manuscripted from above and they set the participants to be editable and evaluated in accordance with the needs and conditions of education.

Urheiluympäristössä kielenkäyttö on usein poikkeuksellisen värikästä. Viime aikoina niin kotimaisessa kuin kansainvälisessäkin mediassa on noussut esiin urheiluun ja sananvapauteen liittyviä ongelmatilanteita. Urheilukilpailut ovat tapahtumina ainutlaatuisia, sillä sen lisäksi, että urheilijat kilpailevat keskenään, myös katsojat jakautuvat usein eri joukkueiden tai osallistujien kannattajaksi. Tämä urheilulle tyypillinen vastakkainasettelu vaikuttaa myös erilaisten ilmaisujen luonteeseen. Monissa urheilulajeissa onkin tyypillistä pyrkiä vaikuttamaan kilpailun lopputulokseen niin ”omaa” joukkuetta kannattamalla kuin kilpailevia tahoja häiritsemällä. Etenkin korkeamman tasoiset urheilukilpailut herättävät myös vilkasta keskustelua ja erisuuntaisia mielipiteitä, joita ilmaistaan myös erilaisilla alustoilla, kuten sosiaalisessa mediassa. Perinteisesti sananvapautta on rajoitettu muun ohessa rikosoikeudellisella kunnianloukkaussäännöksellä, jonka voidaan katsoa sallivan tavanomaista laajemman sananvapauden käytön urheilun piirissä. Tutkielmassa käsitellään myös muita rikosoikeuden asettamia sananvapauden rajoituksia. Myös urheiluoikeudessa keskeisessä asemassa olevalla yhdistysautonomialla on tärkeärooli sananvapautta tarkasteltaessa. Yleisesti sananvapauden aineelliset rajoitukset löytyvät lähinnä rikoslaista (39/1889), mutta yhdistysautonomia antaa urheilujärjestöille mahdollisuuden rajoittaa sananvapautta myös urheilun itsesääntelyyn perustuen. Tällöin sananvapauden rajat ylittäviä ilmaisuja saatetaan tutkia useiden eri tahojen toimesta, jolloin samoista rikkomuksista voi seurata niin kurinpitoseuraamus kuin rikosoikeudellinenkin rangaistus. Yhdenvertaisuuslakia sekä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua lakia koskevissa asioissa toimivalta voi olla edellä mainittujen lisäksi myös näitä lakeja valvovilla viranomaisilla. Siten urheilun vakavien eettisten rikkomusten tilanteissa voi syntyä ongelmia sen suhteen, mikä taho on toimivaltainen käsittelemään asian ja miten toinen ratkaisu tulee mahdollisesti huomioida myöhemmässä päätöksenteossa. Tähän liittyy keskeisesti myös erilaiset toimivaltuudet tapausten tutkinnassa, mikä puolestaan vaikuttaa eri tahojen mahdollisuuksiin selvittää todellinen tapahtumainkulku käsiteltävänä olevissa asioissa. Tutkielmassa käsitellään niin itsesääntelyn asettamia sananvapauden rajoituksia kuin päällekkäisen toimivallan tilanteita. Urheilujärjestöjen asema yksityisinä toimijoina vaikuttaa lisäksi perusoikeuksien tarkasteluun. Perinteisesti perusoikeuksilla on katsottu olevan tärkeämpi rooli yksilöiden suojaamisessa julkisen vallan käytöltä eli niin kutsutussa vertikaalisuhteessa. Moderni perusoikeusajattelu kuitenkin yhä enenevässä määrin korostaa perusoikeuksien suojan merkitystä myös yksityisten toimijoiden välillä eli horisontaalisuhteessa. Urheilutoiminnan organisointi pyramidimallin mukaisesti korostaa edelleen horisontaalivaikutuksen tärkeyttä urheilijoiden aseman parantamiseksi. Urheilujärjestöillä on sääntelymonopoli, jossa perusoikeuksien toteutumista ei juuri seurata. Siitä huolimatta, että urheilijat teoriassa vapaaehtoisesti sitoutuvat noudattamaan itsesääntelyä, käytännössä vaihtoehtoa ei kuitenkaan useimmiten ole, mikäli haluaa osallistua kilpailutoimintaan edes jollain tasolla. Sinänsä pyramidimalli on todettu toimivaksi ratkaisuksi urheilun organisoinnissa, mutta sen voidaan katsoa heikentävän merkittävästi urheilijoiden perusoikeussuojaa ilman tehokasta itsesääntelyn laillisuuden valvontaa.

In recent years, secular ethics education has increasingly risen to a prominent position in societal discourse because there has been a discussion about how to organize worldview education in Finland. The discussion has notably emphasized perspectives on equality and the needs arising from due the post secular changes in society. In this qualitative research, conducted for a master's thesis, I focus on the perspectives constructed about secular ethics as a school subject in discussions on social media platforms. The aim of this research is to provide more information and understanding about secular ethics education, examining it from the perspective of layman’s information, as an everyday knowledge. In general, laymen play a significant role in influencing to worldview education, as they engage in societal discussions, participate in political decision-making, and, as a parents, make decisions regarding their children's matters related to beliefs. In this study I investigate layman’s everyday information views based on social constructionism theory, which interprets social reality as being constructed through linguistic processes and interactions in society. The way reality is constructed is in significant role as shaping reality itself, in this context, secular ethics as a school subject. This is a relevant matter for the subject because, for instance, it is not mandatory for students without a religious affiliation to study it. Also, the subject may undergo changes in the future as part of the renewal of worldview education. I interpret the views constructed by anonymous online discussion participants in relation to the nature of the subject, the curriculum, regulations, research, and phenomenal changes in relation to religious, worldviews and society. The questions for the research are: 'How do anonymous online discussion participants construct views on secular ethics education?' and, as a sub-question, 'What are the prevailing interpretation strategies for constructing the views related to secular ethics as a subject?'. Research data is collected from six discussions debated between years 2016–2022 on online forum of www.vauva.fi. Topics were focused on secular ethics education and they comprised the amount of 275 comments. I analyzed my qualitive research data with an interpretative approach using discourse analysis to identify hegemonic and less hegemonic discourses in the comments of online discussion participants. I define hegemonic discourses as the most common ways of construct the views, and less hegemonic discourses as the rarer but present ways of assigning views on the subject. The analyze revealed that the most common ways to construct the view of the subject involved by making a positive affirmation of the secular ethics’ by constructing the view by comparing it dichotomous way how Evangelical Lutheran religions’ education is taught, by value choices and the best interest of the child, as well as a submitting critical examinations of the model of organizing worldview education in general. Less common ways emphasized the subject's being a ideology or the process of othering the student in the cause of studying secular ethics. I gathered the content of the most common views of the subject of secular ethics and it was based on the formatting a positive description by especially making a comparison to the subject of Evangelical Lutheran religion education, examining various dimensions of equality, emphasizing the subject’s modernity, demonstrating trust towards the subject, expressing the subject’s inadequacy in meeting changed needs of society, and need of making value choices caused by the Finnish school systems’ separative worldview education. Less common views included themes of expressing fear of othering the pupil due to studying the subject and constructing views that differed to way how secular ethics is based at curriculum and taught by emerging from it. Based on my research findings that are researched from the laymen’s everyday knowledge, secular ethics education can interpret as having a conflicting views regarding its sufficiency and adequacy as a part of Finnish worldview education. Furthermore, equality does not automatically prevail in this system which secular ethics takes a part even though it is the target of the activity’s arrangement. This observation provides additional insights for examining the Finnish worldview education within the current model of the separative worldview education and as a one sight of public opinion of the secular ethics as a school subject itself.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella jäämistöoikeudessa esiintyvän tasajaon periaatteen ja perintö- ja lahjaverolaissa säänneltyjen sukupolvenvaihdoshuojennussäännösten suhdetta oikeuden-mukaisuuden ja erityisesti tasajaon periaatteen sekä sen taustalla vaikuttavan yhdenvertaisuuden nä-kökulmasta. Tutkielma rajataan koskemaan ainoastaan listaamattomien osakeyhtiöiden sukupolven-vaihdoshuojennuksia. Tutkimuksen lähtökohtana on, että perintö- ja lahjaverosta ei ole toistaiseksi mielekästä luopua ja siten tutkielman huomio on kohdistettu sukupolvenvaihdoshuojennusten kehittä-miseen ja uudistamiseen. Käytetty tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen, eli tutkielmassa tutkitaan voimassa olevaa oikeutta. Tutkielmassa on sovellettu erityisesti ongelmakeskeistä lainoppia. Ongelmakeskeinen lainoppi lähtee siitä, että kun oikeudellinen ongelma on tunnistettu, pyritään löytämään keinot, joilla lainsäätäjä voi korjata oikeudellisen epäkohdan. Tutkimuksessa avataan tasajaon periaatetta, sen kaksitahoisuutta ja sen taustalla vaikuttavaa yhden-vertaisuusperiaatetta sekä niiden vaikutusta sukupolvenvaihdoksen huojennussäännöksiin. Huojennus-säännöksillä tarkoitetaan perintö- ja lahjaverolain 55–57 §:n sekä tuloverolain 48 §:n säännöksiä. Li-säksi tutkimuksessa on perehdytty voimassa oleviin sukupolvenvaihdoksen huojennussäännöksiin, jotta ymmärretään paremmin niiden mahdolliset puutteet ja kehitystarpeet. Tutkielmassa on nostettua esille kritiikkiä huojennussäännöksiä kohtaan ja kartoitettu miten sukupolvenvaihdoshuojennukset suh-teutuvat perustuslakiin nähden. Tutkimuksen mukaan huojennussäännökset eivät ole kaikilta osin ajan tasalla suhteessa tasajaon peri-aatteeseen ja sen taustalla vaikuttavaan yhdenvertaisuuteen ja niihin on syytä tehdä täsmennyksiä. Tasajaon periaatteella on vaikutusta sukupolvenvaihdoksen huojennussäännöksiä tulkittaessa. Tut-kielman mukaan suomalainen yhteiskunta ei ole vielä valmis luopumaan tasajaon periaatteen asemasta keskeisenä jäämistöoikeudellisena periaatteena ja tasajaon periaatteen asema jäämistöoikeuden kes-keisenä periaatteena ei ole edelleenkään horjunut. De lege feranda -kannanotoissa tehdään ja sukupol-venvaihdoksen huojennussääntöihin muutosehdotuksia. Muutosehdotuksissa keskeisin on perintö- ja lahjaverolain 55 §:n kumoaminen koska ei ole täyttä varmuutta täyttääkö se perustuslain rajoitukselle asetetut vaatimukset. Kumoamisen vastapainona tulisi muuttaa ja kehittää tuloverolain 48 §:ää.

Seksuaalisuuteen liittyvät aiheet ovat jatkuvan neuvottelun alaisuudessa, eikä peruskoulun seksuaalikasvatus nykymuodossaan ole itsestäänselvyys. Pienten lasten seksuaalikasvatus saattaa epäilyttää: kuuluuko se vielä peruskoulun 1–4-luokkalaisille. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, minkälaisissa tilanteissa alakoulun seksuaalikasvatusta tapahtuu, miten seksuaalikasvatuksen rajoja, tavoitteita ja tarpeita määritellään kouluyhteisön eri toimijoiden välillä. Tutkielmassa tarkastellaan kouluyhteisön toimijoiden, eli opettajien, oppilaiden, huoltajien ja virallisten dokumenttien tekemää rajatyötä sukupuoliryhmien vahvistamisessa sekä hyväksytyn ja ei-hyväksytyn seksuaalikasvatuksen ja seksuaalisen toiminnan määrittelyssä. Tutkielman aineisto tuotettiin kuuden alakoulun 1–4-luokan opettajan teemahaastatteluissa. Aineistoa lähestyttiin sisällönanalyysin menetelmin, jossa merkittävät teemat nousivat aineistosta. Aineistosta nostettuja aiheita peilattiin aikaisempaan tutkimukseen, jossa on sovellettu rajatyön sekä sukupuolen perfomatiivisuuden teoriaa kouluyhteisössä. Alakoulun seksuaalikasvatustilanteet tapahtuvat useimmiten yllättävissä tilanteissa, joissa opettaja reagoi lapsen toimintaan tai kysymyksiin. Kouluyhteisön toimijat tekevät rajatyötä määritellessään hyväksyttyä ja ei-hyväksyttyä seksuaalikasvatusta ja toimintaa. Opettajat tunnistavat koulun käytännöissä, lasten toiminnassa ja kouluyhteisön muissa toimijoissa sukupuolittuneita piirteitä, jotka ylläpitävät tai neutraloivat sukupuolirajoja. Tutkielman valossa pienet lapset ovat suvaitsevaisia, mutta kasvaessaan sosiaalistuvat normeihin, jotka ylläpitävät heteronormatiivia sekä sukupuolten valtajärjestelmää. Opettajien tiedostavat valinnat häivyttävät sukupuolirajoja sekä erilaisuuden hyväksymisessä tukevat lasta kasvussa ja identiteetin rakentamisessa.

Suomen maanpuolustus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen. Asevelvollisuus ei kuitenkaan ole siinä mielessä yleinen, että se koskettaisi jokaista kansalaista. Vaikka naiset ovat samoin ehdoin kuin miehetkin perustuslain mukaisesti maanpuolustusvelvollisia, eivät he kuitenkaan ole asevelvollisia. Suomen yleinen asevelvollisuus koskee vain miehiä, kun taas naiset voivat halutessaan hakeutua varusmiespalvelusta vastaavaan naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä asettaa henkilöt erilaiseen asemaan riippuen heidän sukupuolestaan – siinä missä miehet määrätään lailla suorittamaan asevelvollisuus jopa vankeusrangaistuksen uhalla, ei naisia koske samanlainen velvollisuus. Tutkimuksen tarkoituksena on ensisijaisesti lainopin metodein kriittisesti tarkastella Suomen voimassa olevaa asevelvollisuusjärjestelmää yhdenvertaisuusperiaatteen ja syrjinnän kiellon näkökulmasta 2020-luvulla. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia sukupuolten välisiä yhdenvertaisuusvaatimuksia voidaan johtaa niin kansallisesta kuin kansainvälisestä normistosta ja miten Suomen nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä suhtautuu näihin. Tutkielmassa yhdenvertaisuuden kannalta keskiössä on sukupuolten välinen yhdenvertaisuus, mutta oikeuskäytännön myötä esille nostetaan myös yhdenvertaisuus uskonnon ja vakaumuksen perusteella. Tutkielmassa vertaillaan myös Suomen asevelvollisuusjärjestelmää muiden maiden järjestelmiin erityisesti sukupuolten välisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Tutkielmassa käydään systemaattisesti läpi perustuslain 6 §:ssä turvattu yhdenvertaisuusperiaate ja syrjinnän kielto sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolain asettamat vaatimukset yhdenvertaisuuden suhteen. Tutkielmassa nostetaan esille tutkimuskysymyksen kannalta olennaista oikeuskäytäntöä sekä valvontaviranomaisten kannanottoja. Kansallisen tarkastelun jälkeen Suomen nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää arvioidaan kansainvälisten ihmisoikeussopimusten yhdenvertaisuusvaatimusten valossa. Tutkielmassa esitellään systemaattisesti yhdenvertaisuutta sääntelevät kansainväliset ihmisoikeussopimukset, jonka lisäksi luvussa nostetaan esille asevelvollisuuden yhdenvertaisuuteen liittyvää oikeuskäytäntöä ja ihmisoikeussopimusten valvontaelinten kannanottoja. Lopuksi tutkielmassa pyritään johtopäätösten osana esittämään, miten lainsäätäjän vastaisuudessa tulisi huomioida myös sukupuolten väliset yhdenvertaisuusvaatimukset asevelvollisuusjärjestelmän kehittämisessä.