Browsing by Subject "yhteistyö"

Purposes. The purpose of the study was to examine the immigrant parents' thoughts and experiences of cooperation with day-care centers. In the theory, I compared the 2005 and 2016 national early childhood education plans. It is also scrutinised of the power distribution between the day-care educators and the parents. In the theory framework are presented Holliday's (2011) concepts of othering and those are used also in the study itself. Methods. The study is a meta study, which was carried out as an integrative literature review. Research material consisted of three Master theses and a doctoral thesis. The analysis and the synthesis of the research were implemented mainly with Atlas.ti program. The research questions were: 1. How the immigrant parents have experienced the cooperation with day-care centers? and 2. What kind of cooperation immigrant parents wish to have with day-care centers? Results and conclusions. Based on this research, the central problems of cooperation relate to the language skills of immigrants. In addition to the language problems, also cultural differences were challenging the co-operation. Immigrants´ conception of ​​the good and adequate cooperation may differ significantly from what is expected from kindergarten educators. Parents' experiences of cooperation with day-care center educators differed greatly, which suggests that in different kindergartens the cooperation with immigrant parents is realized with the differing standards. Language difficulties reduce essentially the daily exchange of information. The exchange of information is thus channelled mainly to annually kept discussions, using an interpreter, and where parents have primarily the role of the listener. Also, the mutually applied stereotypical perceptions of the other challenged mutual understanding. For the reasons above, immigrant parents wished to have access to communication resources, which are targeted especially for them; possibility to approach assistants, who would consider their special needs within specific society. If day-care centers want to improve the quality of cooperation with immigrant parents, it is justified to develop new operational concepts, in which asking assistance is made much easier for immigrant parents; and where the reciprocal relationships in the midst of immigrant parents are supported and encouraged. 

The purpose. The purpose of the reseach was to study the experiences of immigrant parents about cooperation with kindergartens in Helsinki. Very little research has been done on this topic in Finland, so my research questions are focused on a fairly wide research field. The background literature focuses on the prevalence of immigrant families in Finnish kindergartens, how the Early Childhood Education Act and the national Early Childhood Education Plan guide and enforce co-operation with parents, and why kindergartens should seek open and confidential co-operation with immigrants. In addition, I have presented the social psychology theories, such as the cognitive categorical schemas, prejudiced attitudes, stereotypes, intergroup relations, social identity and ethnic identity. Methods. The data corpus of this qualitative research consists of five thematic interviews. I interviewed five parents, two fathers and three mothers. Four of them had lived in Finland for less than five years. I found them from three different kindergartens. They had an experience in total of nine different kindergartens in Helsinki. The data corpus has been analyzed using the thematic-analysis method. I analyzed data corpus first time with a data-based orientation, to answer the first research question; second time I analyzed my data corpus with a theory-based orientation, to answer the second research question. Theory-based analysis was premised by the social psychology theories, which were presented in the third chapter. Results and conclusions. According to the parents' experiences, kindergartens had not taken into account their different needs in collaboration with them. However, an interpreter was ordered for annual discussion sessions and start-up discussions. The time while parents were not able to speak in Finnish, they practically did not have the opportunity to communicate with the kindergartens' educators on daily bases. It seems that being able to communicate in Finnish language has become a condition that allows and encourages the inequalities and isolation of immigrant parents. Finnish speaking skills should be a technical problem in itself, but it is used as a pretext for exclusion. Meeting the needs of this early age education customer group is a very timely problem. I think that the necessity for new arrangements and new cooperation structures are the responsibilities of the party who provides the services.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa suomalaisten maatalousyritysten välistä yhteistyö-tä. Tutkimuksessa selvitettiin minkälaista yhteistyötä maatalousyrittäjät keskenään tekevät ja keiden kanssa. Lisäksi selvitettiin kuinka merkittävinä tietyt yhteistyön hyödyt ja esteet koettiin. Tutkimuksen aineisto hankittiin sähköisellä kyselyllä keväällä 2014. Kyselyn aineisto analysoi-tiin kvantitatiivisesti käyttäen luokitteluja, ristiintaulukointeja, faktorianalyysiä ja logistista reg-ressioanalyysiä. Kyselyyn vastasi 411 suomalaista maatalousyrittäjää. Kyselyyn vastanneista maatalousyrittäjistä valtaosa tekee jonkinlaista yhteistyötä muiden tilal-listen kanssa. Yhteistyötä tehdään eniten kasvi- ja maitotilojen kanssa. Merkittävimmäksi yh-teistyön hyödyksi koettiin koneiden korkeampi käyttöaste. Yhteistyön esteistä merkittävin oli halu säilyttää itsenäisyys päätöksenteossa. Kyselyyn vastanneiden keskuudessa yhteistyön te-kemiseen ei vaikuttanut vastaajan ikä, tilan koko, koulutus eikä tuotantosuunta. Sen sijaan yh-teistyön tekemiseen vaikuttivat asenteet yhteistyötä ja etenkin sen esteitä kohtaan.

Ilmastonmuutos on yksi aikamme viheliäistä ongelmista, jonka yhtenä ratkaisukeinona pidetään kiertotaloutta. Kaupungit ovat ilmastonmuutoksen torjunnassa avainasemassa muun muassa suuren asukaslukunsa ja hiilijalanjälkensä takia. Kiertotalouskaupunkeja syntyy enenevissä määrin, ja myös Helsingin kaupunki on julistautunut kiertotalouskaupungiksi. Matka lineaarisesta kaupungista kohti kiertotalouskaupunkia on kuitenkin pitkä, ja siinä matkalla tarvitaan myös muita toimijoita kaupungin lisäksi. Tutkimuskirjallisuuden mukaan yhteistyö on avainasemassa niin itse kiertotaloudessa kuin kiertotalouskaupungeissakin. Myös Helsingin kaupunki on tunnistanut tarpeen toimia yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa kiertotalouskaupungin rakentamisessa. Avainasemassa olevia yhteistyön osapuolia ovat niin yritykset kuin kaupunkilaisetkin. Helsingin kaupunki on lanseerannut Kiertotalousvahti- palvelun, jossa on 31 kiertotalouteen liittyvää toimenpidettä. Näitä toimenpiteitä voidaan pitää Helsingin kärkihankkeina kiertotalouden saralla. Näissä hankkeissa uskoisi siis myös yhteistyön näkyvän kaupunkilaisten ja yritysten kanssa. Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla Kiertotalousvahdin 31 toimenpidettä ja etsiä toimenpiteistä yhteistyötä. Tarkempaan syynäykseen otettiin yhteistyö kaupunkilaisten ja yritysten kanssa. Tutkimuksessa oli tarkoitus selvittää myös kaupungin, kaupunkilaisten ja yritysten rooleja yhteistyön saralla. Tutkimuksessa selvisi, että Helsingin kiertotalouden kärkihankkeissa yhteistyötä näkyy yllättävän vähän. Yhteistyö kaupunkilaisten kanssa on lähes olematonta, ja yritystenkin kanssa vähänlaista. Yhteistyön avulla kiertotalous saataisiin leviämään laajemmalle ja sen vaikutukset olisivat laajempia. Kaupunki jättää paljon potentiaalia käyttämättä kiertotalouden suhteen.

Metsä on kautta aikojen ollut tärkeä suomalaisille, joten jokaisella suomalaisella on jonkinlainen suhde metsään. Metsäsuhde voi perustua erilaisiin asenteisiin tai kokemuksiin ja se voi muuttua ajan kuluessa. Ympärillä olevien aikuisten sekä lapsille tarjottavien kokemusten on todettu vaikuttavan vahvasti lasten metsäsuhteeseen. Kouluilla on siis suuri rooli lasten metsäsuhteen rakentumisessa. Nykylasten moniarvoinen metsäsuhde on tärkeä tulevaisuuden kannalta, sillä metsään kohdistuu nykyaikana suuri käyttöpaine, joka herättää kysymyksiä metsän käytöstä. Lapset päättävät tulevaisuudessa, miten metsää käytetään ja miksi, joten heillä tulisi olla perustietoa metsästä ja yleisesti luonnonvarojen kestävästä käytöstä. Näiden seikkojen takia tämä tutkimus keskittyy kuvaamaan metsäopetuksen toteutusta peruskoulun luokilla 7-9 biologian opettajien näkökulmasta. Tutkimuksessa haastateltiin neljää yläkoulun biologian opettajaa, joiden vastausten pohjalta laadittiin kyselylomake. Kyselylomake jaettiin opettajien suosimissa ryhmissä sosiaalisessa mediassa sekä sähköpostitse muutamille opettajille. Haastatteluiden tuloksia analysoitiin tekstianalyysillä ja kyselyn tuloksia jakaumien sekä taulukoiden avulla. Kyselyn tuloksia ei analysoitu tilastollisin menetelmin, koska vastauksia tuli niin pieni määrä. Tutkimuksen haastatteluiden ja kyselyn tulokset mukailivat toisiaan. Metsäopetus tapahtuu lähinnä kahdeksannen luokan biologian oppiaineessa. Metsäaiheita opetetaan metsässä joskus, mutta opetusta haluttaisiin järjestää enemmän metsässä. Ulkona opettamiseen vaikuttaa ainakin koulun etäisyys metsästä, aikarajoitteet, lukujärjestyksen joustamattomuus sekä rahoituksen puute. Samat rajoittavat tekijät nousivat esille myös metsätapahtumiin osallistumisessa sekä oman metsäpäivän järjestämisessä. Mikäli metsätapahtumiin pystyy osallistumaan, niiltä toivottiin elämyksellisyyttä ja toiminnallisuutta. Tulokset osoittavat, että metsäopetuksen keskeisiä teemoja ovat lajintunnistus, metsän ekosysteemi, metsätyypit sekä kasvupaikkatekijät. Metsäteollisuuden ja metsätalouden aiheet jätetään vähemmälle huomiolle, mikäli kohdataan aikarajoitteita. Koulun ulkopuolisia asiantuntijoita sekä metsäalan asiantuntijoita hyödynnetään harvoin, mutta monipuolista asiantuntijuutta kuitenkin kaivattiin, erityisesti metsätalouden ja metsien kestävän käytön, metsäteollisuuden ja sen tuotteiden, riistanhoidon, biotalouden ja kiertotalouden osa-alueisiin. Asiantuntijoita ei käytetä, koska aikaa ei ole tarpeeksi, koska ammattilaisia ei löydetä tai koska hyöty on koettu liian pieneksi. Yhteistyö metsäalan toimijoiden kanssa on lähinnä yhdistys- ja järjestöpainotteista, mutta myös metsäalan yrityksiä käytetään jonkin verran. Yhteistyö keskittyi lähinnä Metsävisaan, vierailijaluentoihin sekä erilaisiin metsäpäiviin tai tapahtumiin. Koulun ulkopuoliselta yhteistyöltä toivottiin pääasiassa vierailuja yrityksiin sekä metsään. Opettajat pitivät yleisesti metsäopetusta tärkeänä, mutta nykyisen metsäopetuksen ei koettu tukevan moniarvoisen metsäsuhteen rakentamista kovinkaan hyvin. Uuden opetussuunnitelman mukaisia monialaisia oppimiskokonaisuuksia koettiin kuitenkin voivan hyödyntää metsäopetuksessa hyvin. Ainerajoja ylittävää opetusta ei kuitenkaan ole hyödynnetty kovinkaan paljon, vaikka suurin osa haluaisi hyödyntää sitä enemmän. Tutkimustuloksia ei voida pitää tilastollisesti merkitsevinä johtuen pienestä otoskoosta. Tutkimustulosten perusteella voidaan kuitenkin olettaa, että nykyisessä metsäopetuksessa on puutteita, joita korjaamalla monipuolisemman metsäsuhteen rakentaminen yläkoulussa voisi olla mahdollista.

Koulumaailma muuttuu ja koulun monialainen ammattitaito kasvaa jatkuvasti (Rönty, 2013, s. 97). Tämä tarkoittaa muun muassa koulunkäynninohjaajan ja opettajan yhteistyön lisääntymistä. Monelle opettajalle yhteistyö koulunkäynninohjaajan kanssa on kuitenkin uutta, eivätkä opettajat tiedä miten yhteistyön tulisi toimia (Takala, 2016, s. 126). Omien sijaiskokemuksieni kautta olen jäänyt monta kertaa pohtimaan millaista yhteistyön kuuluisi olla, mikä koulunkäynninohjaajan rooli kouluissa oikein on sekä mitä koulunkäynninohjaajan tulisi todellisuudessa työtehtävinään tehdä. Eri ammattiryhmien saumaton yhteistyö on kuitenkin ehto ja edellytys hyvän opetuksen järjestämiseksi (Merimaa & Virtanen, 2013, s. 49). Edellä mainituista syistä tässä tutkielmassa tutkitaan koulunkäynninohjaajan roolia ja yhteistyötä opettajan kanssa. Tarkoituksena on selvittää mikä koulunkäynninohjaajan rooli on ja saada selkä kuvaus siitä, mitkä tekijät muodostavat toimivan yhteistyön koulunkäynninohjaajan ja opettajan välille. Tämä tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena syksyllä 2019. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tunnistaa tiedonhankintaa ohjaavasta tarkasta kriteeristöstä, aineistonkeruun huolellisesta kuvauksesta, jolla pyritään tutkimuksen toistettavuuteen sekä tulosten objektiivisesta läpikäynnistä. Tässä tutkielmassa aineisto kerättiin lähinnä hyödyntäen Google Scholar -hakuojelmaa sekä Helsingin yliopiston Helka-kirjaston hakuja. Hakusanoina toimivat muun muassa ”Working with teaching assistant”, ”Koulunkäynninohjaaja” ja ”Teaching assistant role”. Aineistoksi valikoituivat 2000-luvulla ilmestyneet suomen -ja englanninkieliset tutkimukset ja artikkelit, jotka vastasivat tutkittavaa aihetta. Lopullinen aineisto koostui 11 englanninkielisestä ja 3 suomenkielisestä teoksesta. Tutkimuskysymyksiin vastaaminen toteutui etsimällä aineistosta usein ilmestyneitä, yhtenäisiä teemoja. Koulunkäynninohjaajan roolille löytyi neljä eri teemaa: epäselvä rooli, muuttunut rooli, rooli opettajana sekä rooli oppilaita varten. Tulokset eivät olleet niin konkreettisia kuin tutkielman alussa olisi toivottu, mutta vahvistivat olettamusta siitä, että koulunkäynninohjaajan rooli tarvitsee selvennystä. Toimivan yhteistyön tekijöiksi osoittautui toiminnan suunnittelu yhdessä, informaation kulku, vahvuuksien hyödyntäminen sekä käytös. Nämä tekijät eivät olleet yllättäviä, mutta osoittautuivat kiinnostavaksi löydökseksi. Tekijöiden avulla onnistuttiin määrittelemään juuri kasvatusmaailman kontekstissa tarvittavat toimivan yhteistyön tekijät. Tutkimustulosten avulla on hyvä lähteä rakentamaan koulunkäynninohjaajan ja opettajan välistä yhteistyötä.

Lastensuojelun tulee pohjautua ajatukselle yhteistyöstä, sillä tuloksellisen lastensuojelun edellytyksenä ovat integroidut palvelukokonaisuudet. Nykyisin sosiaali- ja terveydenhuollossa kohdataan yhä monimutkaisempia ongelmia, minkä vuoksi ammattilaiset ovat entistä riippuvaisempia toisistaan. Päällekkäinen ja ristiriitainen työskentely johtaa sekaannuksiin ja on tehotonta. Ongelmalliseksi on todettu, että viranomaisten välinen yhteistyö perustuu lähtökohtaisesti asiakkaan suostumukseen. Käytännön toimijat ovat kertoneet pelkäävänsä salassapitosäännösten loukkaamista. Moniammatillisen yhteistyön voidaan katsoa olevan lapsen oikeuksien sopimuksen turvaaman lapsen edun toteutumisen edellytys. Moniammatillisen yhteistyön keinoin tulee toteuttaa lastensuojelua yhteisesti, siten että sen tavoitteena on turvata kaikki lapsen oikeuksien yleissopimuksen oikeudet täysimääräisesti. Tämä edellyttää, että moniammatillisen yhteistyön keinoin voidaan puuttua lapsen ja perheen kohtaamiin ongelmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mikä taas edellyttää sitä, että viranomaisella on ajoissa riittävät tiedot tilanteen arvioimista varten. Lainsäädännön on siis ensinnäkin mahdollistettava jouheva tietojen tallentaminen ja luovuttaminen, jonka arvioinnin keskiössä on oltava lapsen etu. Tässä on edelleen parantamisen varaa. Nähtäväksi jää auttaako edes 1.1.2024 voimaan tuleva laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä tietojenkulkua koskevaan liittyvään problematiikkaan moniammatillisessa yhteistyössä. Toisekseen lainsäädännöltä on edellytettävä, että moniammatillisen yhteistyöhön velvollisten tahojen ja toisaalta myös niiden, keillä on oikeus osallistua asian käsittelyyn, henkilöpiiri määritellään mahdollisimman täsmällisesti. Erityisen tärkeää henkilöpiirin täsmällinen määrittely on kaikista eniten lapsen ja perheen asioihin puuttuvien lastensuojelutoimien osalta, eli erityisesti huostaanoton ja sijaishuollon valmistelun osalta, sekä oikeudenkäyntien osalta. Ns. EHO-jakson osalta sääntely on onnistunutta; lastensuojelulain 72 §:ssä määrätään täsmällisesti neljän asiantuntijatahon (kasvatuksellinen, sosiaalityö, psykologinen ja lääketieteellinen). Laki velvoittaa siis tältä osin täsmällisesti, ettei ilman näiden tahojen vuorovaikutuksellista yhteistyötä voida tehdä päätöstä erityisen huolenpidon järjestämisestä. Muilta osin lastensuojelulain ja sosiaalihuoltolain moniammatillista yhteistyötä koskevassa lainsäädännössä on useissa kohdin parantamisen varaa henkilöpiirin määrittelyn ja harkintavallan käytön suhteen.

In my thesis I examined multiculturalism and how it is manifested in the work of kindergarten teachers and classroom teachers. My research questions are, firstly, how the teachers speak about multiculturalism when describing their work, and, secondly, how they describe their co-operation with multicultural families. As the surrounding society becomes increasingly multicultural, kindergartens and schools do the same. This requires teachers to be proficient in multicultural education, which puts their multicultural competence in an important role. Furthermore, multicultural education involves all children, not merely minorities. If there are structures that fail to support the multicultural kindergarten and school environment, and thereby equality on a more general level, changes should be made. For this thesis, I interviewed three kindergarten teachers and four classroom teachers. The method chosen was a narrative interview, in which the interviewees are asked to describe their experiences in a narrative form. In the narrative analysis I examine what has happened, who participated in the events, and what the speaker’s role was. The teachers experienced multiculturalism as such an integral part of their daily work that to separate it from other activities was occasionally challenging. Mainly, multiculturalism presented itself as a positive phenomenon. However, sometimes it created challenges. Respecting the child’s own cultural background was not always possible, or the teacher did not have enough knowledge of the different cultures or the families. The teachers felt it was important to listen to the child who tells about his or her culture. The problems involving language learning created the need for individualized instruction and thus added to the teachers’ workload. If the parents’ Finnish skills were poor or lacking, the amount of co-operation with them ended up decreasing. Otherwise co-operation between the schools and the families was often described positively, although building trust might have required more interaction than it would have if the family had been Finnish. Enough support and correct resources should be paramount when multicultural education is involved.

Background and the aim of the study: Based on previous literature, the cooperation between catering workers and early childhood educators is essential for providing special diets and food education activities in day-care centres. This cooperation is scarcely studied. Furthermore, while some research has been conducted in the school environment, the perceptions and roles of catering workers on food education have not been previously studied in the early education environment. Therefore, this thesis aimed to examine how catering workers and early childhood educators perceive their cooperation and to observe their dynamic in the day-care environment. Additionally, the aim was to explore what perceptions catering workers and early childhood educators have on food education, their role as food educators, and the relationship that children have with catering workers and the kitchen. Material and methods: The study was qualitative by design with an ethnographic emphasis. Observation and interview data were collected from four day-care centres in the Pirkanmaa region. In each day-care centre, data was collected for two days by observing a group mealtime and interaction moments between catering workers and early childhood educators. Mealtime observations were recorded using a form developed based on the Environment and Policy Assessment and Observation (EPAO) -tool. The children in the mealtime observation groups were mainly 2-5 -years old, though one group of 1-3 -years old was also studied. Besides observations, two interviews were conducted in each day-care centre: one with a catering worker and the other with an early childhood educator. Interviews (n=8) were performed as thematic interviews. Interview and observation data were combined in the analysis phase. The analysis was data-based content analysis. Symbolic interaction theory was used as a guide in data collection and as a reflection point for the results. Results and conclusion: Early childhood educators strongly emphasised mealtime related topics and the children’s role in food education during interviews. There were slight differences between early childhood educators´ descriptions of food education, which were similarly reflected in mealtime observations. Catering workers emphasised the properties of food and food appreciation more often than early childhood educators. Catering workers and early childhood educators experienced their cooperation to be rather good, though perceptions on what good collaboration included differed. Staff interactions were subject to constant change and cooperation was unique to each day-care centre. Data analysis from both observation and interviews revealed “the symbols of cooperation” as a common theme, which was divided into four categories: 1) flexible interpretation of the service contract, 2) staff parties, 3) a shared break room, and 4) an open kitchen door. Catering workers and early childhood educators considered children to perceive catering workers divergent from other adults but not unfamiliar. The kitchen was considered a place that interested children but remained a somewhat unfamiliar and forbidden place for them. Results provide new insight for the perceived and observed cooperation between catering workers and early childhood educators and their perceptions about food education. Despite the potential for cooperation and food education, childrens’ relationship with catering workers was described to be distant and, therefore, provides opportunity for further studies.

Objectives. The purpose of the study was to investigate the collaboration between the parents and teachers. One of the goals was also to find out challenges of collaboration. I was interested experiences of special needs teachers. I wanted to understand what kind of problems they have and how special needs teacher can do for successful collaboration. At first my focus was in inappropriate behavior and bullying. Previous studies about inappropriate behavior in collaboration are poorly available. Even it shows that challenges and bullying by parents is exists. Methods. The material were collected by interviewing two special class teachers and one parttime special needs teacher. Another interview was a group interview and the other was done individually. The theme interviews proceeded in semi-structured around the phenomenon and related issues. The interviews were recorded. After that material was properly written clean and then analyzed with the content analysis. Content analysis shared the material under the different themes. In the interviews, I was looking for answers about what kind of inappropriate behavior happens by parents, and what teachers could do for collaboration. Results and conclusions. The results showed that there are challenges of collaboration between parents and teachers. According to interviews, there were no bullying. The challenges of collaboration concentrated to interaction problems. Teachers interaction skills and own role were strongly showed in the results.