Browsing by Subject "representaatio"

Aims. There are many ways to increase sales when advertising food. One way is to take advantage of gender when making advertisements. Advertising uses gender usually as binary and also gender stereotypes are used. The target group of the advertisement is usually the same gender as the character used in advertisement. Also some groceries may be gendered, like meat is considered manly and sweets more as womanly. In this research the main area of investigation was consumer opinions about Finnish food marketing and especially how gender is used as part of advertising. The study analysed how consumers connect gender to groceries and how representations of gender are experienced in food advertising. The study also examined the advertising literacy of the interviewees. Data and methods. The research was qualitative. Ten 27–42-year-old interviewees living in Helsinki metropolitan area took part in the study. The data was collected using semi-structured interviews. Four Finnish food advertisements were used to stimulate the conversation in the interviews. Interviews were recorded and the recordings transcribed. The data was analysed using qualitative content analysis. Results and discussion. The interviewees found many connections between male and female gender and food advertisements. This was influenced by gender representations and possible target groups. Also signs that were connected to masculinity and femininity were found in the advertisements. As in previous research, also in this research meat product was connected to male gender. Sweet products were connected to both male and female gender. When specifying target groups gender was in dominating role. Interviewees’ advertising literacy was transpired in many ways. The strategies behind food advertisements were understood and devices such as humour, stereotypes, images and irritation were noticed. Also some codes were found in advertisements that were aimed at specific target groups. It is possible to state that young townspeople understand the methods of influencing that are used in advertising and they can challenge those as well.

Finnish education is noted around the world. Teacherness divides opinions in Finnish context, but still receives lots of academic appreciation. This can be explained with historical reasons, although the recent history points out that the subject is increasingly criticized in public speech and the scale of teacher representations has expanded. Previously teachers are depicted clearly as good or bad teachers. My starting point was to research teacher representation in Finnish TV series Kumman Kaa where the main character presents Swedish language teacher in Upper Level primary school. I focused on researching teacher representation framework of good teacher, teacher's professionalism and representations. The goal was to find out how teacher is represented in comedy and which factors especially formed the unethical teacher's representation to thought-provoking viewer's experience. Research was based on qualitative research and content analysis. I combined analysis theories side by side with the process of data produced repetitive phenomenona. I defined the substantive data as belonging to the school context for transcription which brought up the themes in theories of good teacher. After categorizing and classifying the data I used the classification to different theories of teacherness. The research process consists the phases of content analysis for interview which I adapted to TV series data analyzing. The results are associated to my own subjective values of teaching. In the beginning of the research I interpreted the teacher representations in the good or bad, but during the research process they were characterized more widely. The teacher was depicted as unethical and technocratic actor that inhibited the school's normative atmosphere. The scenes in school context that represented the teacher focused on avoiding the official duties and actions in the workplace. As classifying the phenomena I used my own experience as a teacher and secondly to the theories of good teacher and teacher's professionalism. The conclusion of unethical and selfish person as a teacher processional argues that one factor for comedy in this context is the contrast between good and bad teacher. More research is needed in framework of parody and comedy of Finnish teachers in the media.

Maahanmuuttajien kotoutumisen yhdeksi päämääräksi nähdään työllistyminen tulomaassa. Maahanmuuttajien osallistumista työelämään on tarkasteltu sosiaalitieteellisissä tutkimuksissa. Tässä pro gradu -tutkielmassa aihetta tarkastellaan sosiologisesta näkökulmasta käsin kuva-analyysin avulla. Kuvissa esiintyvät representaatiot maahanmuuttaja-työntekijöistä muokkaavat osaltaan asenteita, joita heistä muodostetaan. Samalla ne heijastavat jo olemassa olevia asenteita. Tutkimuksen aineisto kerättiin Helsingin Sanomien verkkosivujen tekstiarkistosta. Analysoitaviksi kuviksi valikoitui yhteensä 53 lehtikuvaa vuosilta 2014–2015, jotka on julkaistu maahanmuuttajien työelämään osallistumista käsittelevien lehtiartikkelien yhteydessä. Analyysin pääpaino on lehtikuvissa, mutta myös kuvien yhteydessä olevat tekstit otetaan huomioon tarkastelussa. Tutkielmassa kysytään, miten maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä esitetään lehtikuvissa. Aineistoa käytiin läpi aineistolähtöisen teemoittelun avulla tutkimalla kuvissa esiintyviä elementtejä. Kuvia vertailtiin keskenään ja ryhmiteltiin luokkiin niiden samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien perusteella. Aineisto on luokiteltu henkilökuviin sekä työntekokuviin. Työntekokuvien tarkastelu on analyysin keskiössä. Analyysi jakaantuu kolmen teeman ympärille, jotka ovat ruumiillisuus, materiaalisuus sekä vuorovaikutuksellisuus. Ruumiillisuuden osalta analyysissa sovelletaan Beverley Skeggsin (2014) kirjaamisen käsitettä. Pro gradu -tutkielmassa havaitaan, että useimmissa kuvissa työtä tekevänä maahanmuuttajana nähdään keski-ikäinen mies. Maahanmuuttajien näytetään työskentelevän kuvissa työelämän eri sektoreilla. Keskiluokkaisissa ammateissa työskentelevät maahanmuuttajat esitetään useimmiten henkilökuvissa poseeraamassa kameralle. Työväenluokkaisissa ammateissa toimivat henkilöt taas esitetään usein kuvissa suorittamassa fyysistä työtehtävää. Kuvia siivoustyöntekijöistä esiintyy aineistossa eniten. Tutkimuksessa havaitaan, että työntekokuvissa maahanmuuttaja-työntekijöiden representaatioissa toistuu ahkeruuden, kasvottomuuden ja yksinäisyyden esitykset. Työvälineillä on kuvissa merkittävä rooli työn kontekstin luojana. Maahanmuuttajien tekemää työtä ei kuitenkaan representoida pelkkien työvälineiden kautta, vaan kaikissa kuvissa nähdään ihmisen keho.

Tässä maisterintutkielmassa tutkin sitä, millainen on pakolaisen representaatio Suomen kotouttamispolitiikassa vuosina 2016–2019. Lähestyn aihetta kotouttamispolitiikassa käytetyn kielen kautta. Kotouttamispolitiikkaa ei ole suomalaisen sosiaalityön tutkimuksessa juurikaan tarkasteltu. Kotouttamispolitiikan ja siinä käytetyn kielen tarkastelu on sosiaalityön kannalta kuitenkin tarpeellista, koska kotouttavassa sosiaalityössä täytäntöön pannaan poliittisessa kielessä luotuja käytäntöjä. Tarkastelen representaatiota postkolonialismin teoreettis-metodologisen viitekehyksen kautta. Teorian keskiössä on orientalismin diskurssin ympärille rakentuva käsitys postkolonialistisesta representaatiosta. Tieteenfilosofisesti tutkimukseni edustaa sosiaalista konstruktionismia. Sosiaalityön tutkimuksen traditiossa tutkimukseni edustaa dekolonialistista ja antirasistista suuntausta. Tutkimusaineistoni kostuu Suomen kansallisista kotouttamispoliittisista asiakirjoista, jotka ovat hallituksen kotouttamisohjelma vuosille 2016–2019, tarkastusvaliokunnan mietintö kotouttamisen toimivuudesta sekä pöytäkirja 23.1.2019 pidetystä eduskunnan täysistunnosta. Tutkimusaineiston analysoinnissa olen käyttänyt välineenä kriittistä diskurssianalyysiä. Aineiston perusteella pakolaisen representaatio Suomen kotouttamispolitiikassa rakentuu neljästä toisiinsa limittyvästä teemasta. Nämä neljä teemaa ovat pakolainen suhteessa muihin maahanmuuttajiin, pakolainen suhteessa suomalaisiin ja suomalaisuuteen, pakolainen samanaikaisesti aktiivisena toimija sekä passiivisena objektina sekä pakolainen sukupuolittuneena hahmona. Kaikki neljä teemaa antavat hiukan erilaisia painotuksia pakolaisen representaatiolle, mutta muodostavat lopulta jokseenkin yhtenäisen kuvan pakolaisesta. Suhteessa muihin maahanmuuttajiin pakolainen on ei toivottu, koska hänen kotoutumisensa nähdään muita maahanmuuttajaryhmiä vaikeampana ja epätodennäköisempänä erityisesti vieraan kulttuuritaustan ja arvopohjan takia. Kulttuuri ja arvot ovat myös merkittävin erottava tekijä pakolaisen ja suomalaisten välillä. Pakolaisen edustaa vanhoillisuutta, patriarkaalisuutta ja epädemokraattisuutta, jotka käsitetään suomen ja suomalaisuuden edustamille länsimaisille arvoille vastakohtaisiksi. Samalla pakolaisen kulttuuriset ominaisuudet kuvataan annettuina ja ruumiillisina siten, että kotoutuminen tai ”suomalaistuminen” ei niiden takia ole mahdollista. Pakolainen on kotouttamispolitiikassa samanaikaisesti sekä toimija että objekti. Hän on toisaalta kotouttamistoimien passiivinen kohde, mutta toisaalta vastuussa kotoutumisestaan, jolle on määritelty tavoitteet ja toimenpiteet. Näin pakolaista representaation liittyy rajoitettu toimijuus. Pakolaisen sukupuolittuneissa representaatiossa nousee esiin naisten uhrius ja alisteinen asema patriarkaalisessa kulttuurissa sekä miesten aggressiivisuus ja alttius rikoksiin. Sekä pakolaisnaisen että pakolaismiehen hahmo edustavat uhkaa suomalaiselle yhteiskunnalle ja suomalaisille arvoille.

Tutkielmassa tarkastellaan ranskalaisen keltaliivi-liikkeen käsittelyä vasemmistolaisessa L’Obs -lehdessä sekä oikeistolaisessa L’Express -lehdessä. Aihe valikoitui sen vuoksi, että se on ajankohtainen ja vasta vähän tutkittu. Tavoitteena on selvittää, millaisia asenteita artikkeleiden taustalta mahdollisesti löytyy, miten keltaliivi-liike artikkeleissa representoidaan, ja löytyykö lehtien väliltä mahdollisesti eroja. Tutkimusaineisto koostuu lehtiartikkeleista, joita on yhteensä 54. Tutkimuksen teoreettisena taustana toimii Catherine Kerbrat-Orecchionin teos L’énonciation : de la subjectivité dans le langage. Teoksessa Kerbrat-Orecchioni käsittelee kielen subjektiivisuutta, ja esittää työkaluja sen tunnistamiseksi. Tutkimuksessa käsitellään myös artikkeleita omana tekstilajinaan sekä kiinnitetään huomiota ironiaan, joka on usein käytetty tehokeino etenkin politiikkaa käsittelevissä artikkeleissa. Analyysiosuudessa artikkeleita käsitellään sanaluokan mukaan, keskittyen substantiiveihin, adjektiiveihin ja verbeihin. Tutkielman ensimmäinen hypoteesi on, että toimittajat suhtautuvat keltaliiviliikkeeseen kriittisesti sen saamasta laajasta tuesta huolimatta. Toinen hypoteesi on, että vasemmistolainen L’Obs käsittelee liikettä ymmärtäväisemmin kuin oikeistolainen L’Express, sillä liike on saanut alkunsa ranskalaisen yhteiskunnan epätasa arvosta ja tuloeroista. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että ensimmäinen hypoteesi käy toteen, sillä vaikka artikkeleiden joukossa on myös neutraaleja tekstejä, valtaosa artikkeleista suhtautuu liikkeeseen subjektiivisesti. Toisaalta lehtien eri poliittiset kannat eivät näytä vaikuttavan keltaliivien representaatioon huomattavalla tavalla. Toisen hypoteesin vastaisesti vasemmistolaislehti kritisoi keltaliivi-liikettä useasti jopa kriittisimmin sanankääntein. Molempien lehtien artikkeleissa keltaliivit esitetään syrjäytyneenä ja vähätuloisena kansanosana, joka taistelee eliittiä vastaan. Keskeisimmät kritiikin kohteet ovat mielenosoituksissa esiintynyt väkivalta sekä liikkeen epämääräisiksi jääneet tavoitteet.

Tämä laadullisia tutkimusmenetelmiä soveltava pro gradu -tutkielma käsittelee naisjohtajien hyvään johtajuuteen ja naisjohtajuuteen liittämiä mielikuvia ja merkityksenantoja. Tutkielmassa naisjohtajuus hahmotetaan sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksestä käsin, jossa keskeistä on näkemys johtajuuden rakentumisesta prosesseissa ja diskursseissa (esim. Hosking, 2006; Uhl-Bien, 2006). Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on sovellettu sosiaaliskonstruktionistisen johtajuusnäkemyksen lisäksi Moscovicin (1961/1973) ajattelusta kehittynyttä sosiaalisten representaatioiden teoriaa ja sen eräitä keskeisiä työkaluja; objektivointeja, ankkurointeja ja kantateemoja. Tutkielman aineisto koostuu kuudesta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Tutkimukseen valikoitui harkinnanvaraisen otoksen perusteella kuusi suomalaista naisjohtajaa, jotka ovat iältään 44–53-vuotiaita. Aineiston analyysimenetelmänä on sovellettu aineistolähtöistä teema-analyysiä ja sosiaalisten representaatioiden teoreettisen viitekehyksen ohjaamaa analyysiä, jossa keskeiseksi muodostui aineistossa esiintyvien merkitysten ja mielikuvien eli ankkurointien ja objektivointien liittäminen naisjohtajuuteen ja hyvään johtajuuteen. Lisäksi analyysiä ohjasi aineistosta havaittavat kantateemat eli yhteisesti jaetut arvo- ja normijärjestelmät, joista käsin sosiaalisia representaatioita tuotetaan. Tutkielman keskeiset tulokset liittyvät haastatteluissa tuotettuihin kolmeen sosiaalisten representaatioiden kantateemaan, joita ovat yksilö–yhteiskunta, feminiininen johtajuus–maskuliininen johtajuus ja tasa-arvo–epätasa-arvo. Lisäksi haastateltavat tuottivat sosiaalisia representaatioita liittyen hyvään ja huonoon johtajuuteen. Haastatteluista muodostettu hyvän johtajan prototyyppi sisältää sekä maskuliiniseksi miellettyjä piirteitä, kuten tuloskeskeisyyttä, jämäkkyyttä ja isähahmomaista tyyneyttä ja rauhallisuutta, että myös feminiiniseksi miellettyjä piirteitä, kuten keskustelevuutta ja empaattisuutta. Naisjohtajuuden yhtenä keskeisenä ankkurina voidaan pitää äitiyttä. Lisäksi keskeisiä, naisjohtajuutta kuvaavia ankkureita ovat ainokaisuus, miesjohtajuus ja naisjohtajan ruumiillistaminen. Naisjohtajat tuottivat myös tasa-arvon kantateemasta käsin niin kutsuttua tasa-arvon puheenlajia (ks. Marková, 2000), jossa korostuu sukupuolineutraali lähestymistapa johtamiseen. Toisaalta naisjohtajuuden irrottaminen omasta identiteetistä tuotti myös kielteisiä naisjohtajuuden representaatioita, kuten naisjohtajien ruumiillistamista median toimesta. Sukupuolineutraalin puheen ja toisaalta naisjohtajuuteen liitettyjen kielteisten piirteiden esille tuominen viittaa niin kutsuttuun, Jovchelovitchin (2007; 2008) esittämään kognitiivisen monimuotoisuuden käsitteeseen, jonka mukaan ihmisajattelulle on luonnollista, että puheessa tuotetaan keskenään ristiriitaisiakin näkökulmia ja tietorakenteita. Tutkielman tulokset viittaavat naisjohtajuuden ilmiön ristiriitaiseen luonteeseen. Toisaalta naisjohtajuus näyttäytyy luonnollisena ilmiönä, toisaalta sitä myös problematisoidaan. Naisjohtajuuteen ja hyvään johtajuuteen liitettiin monipuolisesti sekä kielteisiä että myönteisiä sosiaalisia representaatioita. Toisaalta naisjohtajuutta voi tämän tutkielman pohjalta tarkastella asteittain yhteiskunnassamme luonnollistuvana ilmiönä, toisaalta siihen liitetään edelleen joitakin hyvin stereotyyppisiä merkityksenantoja, kuten äitiyden myönteinen vaikutus naisjohtajuuteen ja toisaalta naisjohtajiin liitettävä tuplastandardin vaatimus, joka koskee sekä naisjohtajan pätevyyttä että myös hänen ulkonäköään.

Tutkielma tarkastelee dokumenttielokuvien Cow (2021) ja Gunda (2020) tuotantoeläinrepresentaatioiden empaattista potentiaalia, joka voi aktivoitua elokuvien katselukokemuksessa ja vaikuttaa katsojan käsityksiin muunlajisista eläimistä. Tutkielma asettuu teoreettisesti elokuva- ja sukupuolentutkimukselliseen viitekehykseen. Tutkielman sukupuolentutkimuksellinen painopiste on ekofeministisessä teoriassa empatiateorian kautta ja elokuvateoreettinen painopiste on feministisessä mediatutkimuksessa representaatioteorian kautta. Tutkielman empatiakäsitys rakentuu Lori Gruenin (2015) sotkuisen empatian (entangled empathy) käsitteen varaan. Sotkuisessa empatiassa korostuu muunlajisen toisen hyvinvoinnista huolehtiminen ja empaattisen kokemuksen sekä tunteellinen, kognitiivinen että eettinen ulottuvuus. Aineiston analyysissa hyödynnän elokuva- ja sukupuolentutkimuksellista vastakatseen teoretisointia sekä lajirajat ylittävän äitiyden teoretisointia. Tutkielma luo tutkimusmenetelmän elokuvarepresentaatioiden ja -kerronnan empaattisen potentiaalin tarkastelemiseen yhdistämällä representaatio- ja empatiateorioita keskenään. Useat seikat selittävät aineistoelokuvieni omaamaa empaattista potentiaalia. Ne paljastavat katsojille tuotantoeläinten karun todellisuuden, asettavat muunlajiset eläimet kerrontansa keskiöön, tukevat elokuvatyylillisillä ratkaisuillaan niissä esitettyihin muunlajisiin eläimiin sitoutumista ja esittävät kaikessa järkyttävyydessään emotionaalisesti vaikuttavia kohtauksia.

Tutkielma käsittelee Afrikan ja Euroopan representaatiota senegalilaistaustaisen ranskalaisen nykykirjailijan Fatou Diomen romaanissa Le Ventre de l’Atlantique (2003). Työ lähestyy representaatiota positiivisuuden ja negatiivisuuden näkökulmasta ja tutkii erilaisten sanastollisten ja syntaktisten menetelmien, toisin sanoen erilaisten ilmaisujen, merkitystä ja roolia Afrikan ja Euroopan representaation rakentumisessa huomioiden myös ilmaisujen tuottajan mahdollisen vaikutuksen ilmaisun merkityksen muodostumiseen. Työ lähtee liikkeelle oletuksesta, että Afrikan representaatio on negatiivinen ja Euroopan representaatio on positiivinen. Työssä tutustutaan länsimaisen median ja kirjallisuuden tarjoamaan Afrikan ja afrikkalaisten representaatioon ja sivutaan myös muiden länsimaisten yhteiskuntien vähemmistöryhmien, kuten aasialaisten ja arabien, representaatiota. Tutkielman teoreettisena taustana toimivat eri tieteenalojen tulkinnat representaation käsitteestä. Työ perehtyy sosiaalipsykologian, kulttuurientutkimuksen, postkolonialistisen tutkimuksen ja sosiolingvistiikan sekä kirjallisuuden tutkimuksen tapaan ymmärtää, tulkita ja tutkia representaatiota. Tutkielman pohjana hyödynnetään käsitystä, jonka mukaan eri kielet ovat merkkijärjestelmiä, joiden avulla ympäröivää maailmaa representoidaan kollektiivisesti, toisin sanoen esineiden ja asioiden merkitykset muodostuvat ihmisten välisen kanssakäymisen tuotoksena. Tutkielma huomioi myös kunkin tulkitsijan kulttuurisen taustan ja tavan hahmottaa ympäröivää maailmaa kielen avulla luotujen representaatioiden tulkitsemisessa ja ymmärtämisessä. Tutkielmassa käy ilmi, että romaanissa Afrikkaan ja Eurooppaan viitataan ja niitä kuvaillaan muun muassa erilaisten erisnimien, deiktisten ilmaisujen, metaforien ja adjektiivien avulla. Näiden ilmaisujen tarkempi tutkiminen vahvistaa oikeaksi oletuksen Afrikan negatiivisesta ja Euroopan positiivisesta representaatiosta. Afrikkaa kuvataan ennen kaikkea fyysisesti kaukaisena vankilan tapaisena paikkana, josta on lähes mahdoton päästä pois, ja joka on kehittymätön, puutteen ja riittämättömyyden merkitsemä sekä kykenemätön menestymään omin meriitein. Ilmaisuissa tulee esille myös Afrikan vahva suhde luontoon. Eurooppaa puolestaan kuvataan ”meidän valkoisten” paratiisiin verrattavissa olevana valoisana, taloudellisesti vahvana ja yltäkylläisyydestä nauttivana maanosana, joka on yhtä lailla kaukana. Ilmaisujen tuottajan vaikutusta ilmaisujen merkityksien muodostumiseen tutkittaessa käy kuitenkin ilmi, että Eurooppa ei välttämättä aina ansaitse kaikkea siihen kohdistuvaa ihailua. Merkittävimpänä ilmaisujen luomana kuvauksena voidaan pitää Afrikan ja Euroopan välistä pitkää välimatkaa, joka ilmenee useissa deiktisissä ilmaisuissa ja metaforissa. Afrikan kuvauksessa voidaan myös havaita lähes jatkuva Euroopan vaikutus ja kuvailu on ikään kuin näiden kahden maanosan välistä vertailua.

Tutkielmassa tarkastellaan yhtä ranskankielistä Youtube-videon keskustelua aiheesta grossofobia, joka tarkoittaa lihavien ihmisten syrjintää. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten lihavat ihmiset representoidaan ja millaisia asenteita internetin, tässä Youtuben, käyttäjillä on lihavia ihmisiä kohtaan sekä minkälaista argumentaatiota he käyttävät kommenteissaan aiheesta. Tarkoituksena on myös havainnollistaa keskustelun kommenttien avulla, millä tavoin lihavien ihmisten syrjintä näkyy jokapäiväisessä elämässä ja millaiset asenteet dominoivat valtavirtaa. Tutkielman teoreettisena lähtötaustana on kriittinen diskurssinanalyysi, joka huomioi ideologian ja vallan käsitteet diskurssissa sekä retorinen diskurssinanalyysi ja representaation ja stereotypian teoriat. Tutkimuksen aiheen vuoksi grossofobian ja lihavuustutkimuksen (Fat Studies) käsitteitä avataan lyhyesti tutkimuksen alussa, jotta lukijoilla olisi parempi käsitys tutkimusalueen merkityksestä, kontekstista ja laajuudesta. Tutkimusaineistona on Youtube-keskustelu, joka käsittää 886 kommenttia melkein 400 eri käyttäjältä, minkä takia aineisto on jätetty yhteen keskusteluun. Tutkimuksessa analysoidaan sanastoa, joka kuvaa lihavia ihmisiä tai lihavuutta, sekä argumentaatiota, niin teeman kuin sen retoristen työkalujen puitteissa. Sanaston analyysin avulla nähdään muun muassa, millainen ideologia piilee tietyn lihavaa ihmistä tai lihavuutta ilmaisevan sanan tai ilmaisun takana. Argumentaation teeman ideana on hahmottaa, mitkä puheenaiheet liittyvät vahvasti keskusteluun lihavista ihmisistä puhuttaessa. Argumentaation retoristen työkalujen analyysi näyttää, millä tavoin Youtuben käyttäjät yrittävät vakuuttaa kanssakäyttäjät omista mielipiteistään. Näiden analyysien kautta nähdään myös, miten stereotypiat ja ennakkoluulot vaikuttavat asenteisiin, odotuksiin ja tiettyyn käytökseen, kuten aggressiiviseen ilmaisuun. Analyysissä tutkitaan hieman myös erilaisia kielellisiä menetelmiä, jotka ylläpitävät tai hajottavat diskursiivista valtaa ja jotka tuottavat polaarista me–he -jaottelua. Tutkielma on mittakaavaltaan pieni ja rajoitettu, jolloin tuloksia ei voida pitää kattavina tai täysin luotettavina. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että tulokset korreloivat muiden lihavuustutkimusten tulosten kanssa. Tämä tutkielma antaa osviittaa tavallisen kansan näkemyksistä ja asenteista lihavia ihmisiä kohtaan ja millä tavoin heihin kohdistuva syrjintä esiintyy kielellisesti sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lihavuuskeskustelussa vallitsee lääketieteestä tuleva diskurssi, joka määrää, millä tavoin lihavuutta ja lihavia ihmisiä katsotaan ja määritellään. Tämä diskurssi leimaa lihavuuden sairaudeksi ja lihavat ihmiset sairaiksi ja samalla määrittää lihavien ihmisten fyysisen ja psykologisen todellisuuden. Lihavien ihmisten fyysinen puoli rajoitetaan lääketieteelliseen tietoon (ylipainoinen, sairas, normaalista poikkeava) ja psykologinen puoli nähdään vähäpätöisempänä, sillä heidän moraali on oletettavasti heikompi eikä heillä ole itsekuria, tahtoa tai luonnetta. Tästä diskurssista ovat muun muassa syntyneet negatiiviset stereotypiat ja ennakkoluulot, jotka nyt hallitsevat yleistä mielipidettä. Tulokset antavat pientä suuntausta siihen, että diskurssia kyseenalaistetaan, sillä aineistossa on myös käyttäjiä, jotka puolustavat lihavien ihmisten oikeuksia ja haastavat nykyisiä stereotypioita ja ennakkoluuloja heistä. Jatkotutkimusta ajatellen olisi mielenkiintoista tutkia laajemmassa mittakaavassa väestön asenteita lihavia ihmisiä kohtaan, samalla tavoin kuin rasistisia asenteita on tutkittu. Empiiristen, kattavien tutkimusten lisääntyminen aiheesta Ranskassa auttaisivat hahmottamaan ongelman laajuuden sekä kyseenalaistamaan ja muuttamaan vallitseva pejoratiivinen diskurssi lihavista ihmisistä.

Tutkielma käsittelee ranskalaisen journalistisen diskurssin erityispiirteitä Euroopan siirtolaiskriisiin liittyvien päivälehti Le Figaron uutisten sekä pääkirjoitusten pohjalta vuoden 2015 huhtikuun ja elokuun välisellä ajalla. Työ on diskursiivinen analyysi termien siirtolainen, pakolainen ja turvapaikanhakija käytöstä sekä näiden esittämisestä journalistisessa diskurssissa. Työssä paneudutaan erityisesti siihen, millä erilaisissa nimityksillä siirtolaiskriisiin liittyviä henkilöitä kutsutaan ja miten heidät esitetään lehdistössä. Näillä kaikilla kolmella termillä on virallinen määritelmä, joka vaikuttaa siihen minkälaisiin tilanteisiin kukin soveltuu. Tässä työssä lähdemme liikkeelle oletuksesta, että Le Figarossa näitä termejä käytetään vaihdellen ja jopa virheellisesti suhteessa niiden alkuperäiseen merkityssisältöön. Tutkielma pohjautuu joukkoon aikaisempia tutkimuksia, joissa on tarkasteltu mediadiskurssin suhtautumista maahanmuuttoon sekä vähemmistöihin ja osoitettu, että erityisesti ulkomaalaisiin liittyvien nimitysten merkityssisältö muuttuu ajan myötä eikä heidän esittämisensä medioissa ole täysin objektiivista. Työssä sovelletaan sosiaalista konstruktivismia sekä käsitystä kielen ja todellisuuden kaksisuuntaisesta luonteesta.Lehdistön käyttämä kieli ei vain heijasta todellisuutta vaan representoi ja rakentaa sitä, mutta myös muuttuva todellisuus edellyttää uusia tapoja kielellistää sitä. Työn teoreettisena ja metodologisena perustana toimii M.A.K Hallidayn idea kielen funktionaalisuudesta ja transitiivisuudesta sekä tästä ideasta inspiraatiota saanut Norman Fairclough ja hänen muokkaamansa tekstuaalisesti orientoitunut analyysimalli. Fairclough’n diskurssiteorian mukaan kielenkäytöllä toteutetaan kielen tekstuaalista, ideationaalista sekä interpersoonallista funktiota. Transitiivisuudella tarkoitetaan, että kaikki asiat voidaan ilmaista loputtomilla erilaisilla tavoilla ja jokainen tekstitasolla tehty valinta on vain yksi mahdollinen. Tähän liittyy lisäksi käsitys siitä, että mikään kielellinen valinta ei ole sattumanvarainen vaan jopa ideologisesti motivoitunut. Tutkielmassa käy ilmi, että nämä kolme tutkittua termiä ovat Le Figarossa siirtolaiskriisiin liittyvässä uutisoinnissa yleisimmin käytetyt termit. Niiden käyttö ei kuitenkaan ole yksiselitteistä eikä mutkatonta. Analyysi paljastaa myös, että termien merkitys on altis muutokselle ja lehdistössä luodaan uusia termejä. Näiden kolmen termin lisäksi lehdistö hyödyntää myös muita nimeämiskeinoja, jotka osaltaan vaikuttavat siihen minkälaisina nämä henkilöt esitetään. Kaiken kaikkiaan tässä työssä nähdään kuinka Le Figaron journalistinen diskurssi toistaa aikaisemmissa tutkimuksissa todettuja tapoja representoida ulkomaalaisia, mutta osoittaa myös joitakin uusia tunnuspiirteitä. Siirtolaiskriisistä ja siihen liittyvistä ihmisistä piirtyy negatiivinen kuva, jossa kriisi on taakka, valtaosa liikkeellä olevista ihmisistä on ”onnenonkijoita” ja Eurooppa on kriisin vastuunkantaja sekä paratiisi, johon ihmiset Välimeren takaa haluavat päästä paremman elämän toivossa.