Browsing by Subject "viestintä"

Tutkimuksen tavoitteena eli tarkoituksena eli tehtävänä on tulkita kirkkohallituksen julkaisun Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen oppaan (lyhenne PHIJO) saarnaa koskevat ohjeet Roman Jakobsonin viestintämallin osien avulla. Edellä mainitusta tutkimustehtävästä generoituu suoraan tutkielman tutkimuskysymys, joka tarkentuu kirjoitusasuun: ”Millaisina Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen oppaan saarnaohjeet näyttäytyvät viestinnällisesti, kun ne tulkitaan Jakobsonin viestintämallin osien avulla?” Tutkimus on lajityypiltään tulkitseva viestinnällinen tutkimus. Sen aineistona on PHIJON kolme saarna-aiheista alalukua. Tutkimuksen päätutkimusmenetelmä, kun aineiston saarnaohjeita tulkitaan pääluvussa 4, on viestinnällinen tulkinta Jakobsonin viestintämallin (osien) avulla. Muulloin tutkielman sivututkimusmenetelmä on yleinen tieteellinen metodi. Tutkimuksen tärkeimpiä tuloksia ovat a) saarnaohjeiden tulkinnat, jotka esitetään pääluvun 4 taulukoissa ja b) tuon pääluvun päätelmät sekä c) pääluvun 5 johtopäätökset. Jumalanpalvelussaarnan vanhimmat juuret voidaan ajoittaa juutalaisen kansan erityisiin hetkiin, joissa kansan papillinen tai poliittinen johto luki kansalle Tooraa ja muita pyhiä kirjoituksia. Juuret voidaan kohdentaa myös Jeesuksen ja apostolien ”missiosaarnoihin”. Kristillisen kirkon pitkän historian aikana saarnaa on kuvattu useiden määritelmien avulla, joista esimerkiksi Lönnebon moderni ja yksinkertainen luonnehdinta ”Saarna on Jumalan sanan ajankohtaista julistusta ja opetusta nyt-hetkessä” on tehokas. Saarnaan kohdistuvat säännöt voivat olla juridisia, kuten kirkkolain ja -järjestyksen säädökset, tai muuten normatiivisia tai ohjeellisia, kuten Jumalanpalveluksen oppaan periaatteet ja ohjeet. Roman Jakobson laati Karl Bühlerin kieli- ja viestintämallin (1934) pohjalta oman mallinsa viimeistään vuonna 1958. Mallin, jota nyt käytetään tutkimuksen tulkintavälineenä, alatasolla on yhteensä 6 viestinnän perustekijää, eli puhuttelija, sanoma, puhuteltava, konteksti, kosketus (koostuu kahdesta alaosasta) ja koodi − ylätasolla taas on 6 viestinnän tehtävää, eli ilmaisu-, poeettinen, vaikuttamis-, viittaamis-, faattinen (koostuu kahdesta osasta) ja metakielellinen tehtävä. Tutkielmaa varten mallista muokattiin uusi esitysmuoto (taulukko), johon sijoitettiin jokainen aineistosta kiteytetty saarnaohjevirke eli ydinsanoma tehtyine tulkintatuloksineen. Aluksi aineiston alalukukohtaisten tiivistettyjen saarnaohjeiden tulkinnassa puhuttelija (piispainkokous), puhuteltava (saarnaava pappi), fyysinen kanava (kirja), psykologinen yhteys (piispa – pappi) ja koodi (asiakoodi, kirkollinen asiakoodi, hengellinen koodi) nähtiin samoina kolmen alaluvun osalta. Toisaalta virkkeiden konteksti ja (ydin)sanoma vaihtelivat alaluvuittain paljon. Lisäksi viestinnän tehtävistä poeettisen, faattisen ja metakielellisen tehtävän ei nähty toteutuvan, mutta viittaustehtävän, ilmaisutehtävän ja vaikuttamistehtävän nähtiin toteutuvan täysin, jolloin esimerkiksi ilmaisutehtävä kertoi piispainkokouksen (yhteisestä) epävarmuuden tunteesta, tietävätkö saarnaavat papit kirkon saarnaohjeiden ydinkohdat. Kokonaistulkinta, jossa koko aineiston kattava saarnaohje käsitti mm. saarnan huolellisen valmistelun, Raamatun käytön, ajankohtaisuuden ja puhtaan evankeliumin kehotuksen, nosti esiin alalukutulkintoja laajemman tulkinnan puhuttelijasta ja puhuteltavasta. Samoin tulkinnat saarnaohjeiden (ydin)sanomasta, kontekstista, ilmaisutehtävästä ja vaikuttamistehtävästä laajenivat selvästi. Tutkimukseni tulokset ovat loogisia ratkaisuja saarnaohjeiden jakobsonilaisista viestinnän perustekijöistä ja tehtävistä. Lisäksi päättelin, että laadullisen tutkimuksen tulkinnallisuus näkyy nyt saarnaohjeiden laaja-alaisina kontekstiratkaisuina. Toin myös esille, että PHIJO voisi sisältää graafisen viestintämallin, että täydellistä viestintämallia ei ilmeisesti ole ja että yksi käsite voi johtaa laadullisen tulkinnan rakentelussa moniin eri strukturaalisiin käsitehierarkioihin.

Kaksikielistä kriisiviestintää ei ole Suomessa erityisemmin tutkittu. Tarve kielellisten oikeuksien toteutumiselle on kuitenkin kaksikielisessä maassa merkittävä myös kriisiviestinnässä, jossa nopean ja helposti omaksuttavan tiedon merkitys on suuri. Valtionhallinnon ministeriöissä ja virastoissa työskenteleville viestijöille suunnatussa kyselytutkimuksessa selvitettiin, millaisia kielellisiä valmiuksia valtionhallinnon toimijoilla on ruotsinkieliseen kriisiviestintään, miten kriisiviestintä ruotsiksi on organisoitu valtionhallinnossa, millaisia näkemyksiä viestijöillä on ruotsinkielisestä kriisiviestinnästä sekä millaisia ratkaisuja viestijät arvioivat löytyvän paremmalle ruotsinkieliselle kriisiviestinnälle. Kyselytutkimus toteutettiin verkossa keväällä 2019 ja siihen osallistui 33 vastaajaa valtionhallinnosta. Vastaukset analysoitiin määrällisellä ja laadullisella sisällönanalyysilla. Tulosten perusteella valtionhallinnon viestijöiden kielelliset valmiudet eivät ole riittäviä nopeaan ruotsinkieliseen kriisiviestintään ja hallinto turvautuu usein kääntäjien apuun, mikä hidastaa viestintää. Suurin osa organisaatioista ei ole varautunut systemaattisesti ruotsinkieliseen kriisiviestintään. Käännöspalveluiden käytössä ei ole huomioitu riittävästi kriisiviestinnän nopeutta, sosiaalisen median käännöksiä tai äkillisesti syntyvää kriisiviestinnän tarvetta virka-ajan ulkopuolella. Suullisia taitoja painottavat visuaaliset viestintätavat sekä viestintä sosiaalisessa mediassa kaipaisivat parantamista. Viestijöillä on kuitenkin myönteinen näkemys ruotsinkielistä kriisiviestintää kohtaan. Vastaajat kokivat sen merkittäväksi erityisesti yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Ruotsinkielisen kriisiviestinnän merkitystä ei kuitenkaan ymmärretä täysin ymmärrettävyyden tai turvallisuuden kannalta. Ratkaisuiksi kriisiviestinnän haasteisiin ehdotettiin huomion kiinnittämistä kielikysymykseen jo rekrytointivaiheessa sekä joustavampia käännöspalveluita.

Tutkielmassa tarkastellaan työyhteisöviestintää. Työyhteisöviestintä ymmärretään tämän tutkielman kontekstissa viestinnän kanavia ja sisältöjä laajemmaksi ilmiöksi, johon liittyy muun muassa työn organisoinnin tavat ja organisaatiokulttuuri. Tutkielma on tapaustutkimus, jossa tutkitaan Kansaneläkelaitoksen (Kela) työyhteisöviestintää palvelu- ja ratkaisuasiantuntijoiden näkökulmasta. Tutkielmassa keskitytään nimenomaan Kelan strategia- ja työyhteisöviestinnän ryhmän tuottamaan työyhteisöviestintään. Ryhmän työtä sekä työyhteisöviestinnän sisältöjä ja tavoitteita ohjaavat Kelan viestinnän linjaukset. Tutkielmassa tarkastellaankin sitä, miten haastatellut kokevat strategia- ja työyhteisöviestinnän ryhmän toteuttaman työyhteisöviestinnän ja miten he kokevat linjauksissa asetettujen tavoitteiden toteutuvan. Tutkittavaksi ryhmäksi valikoituivat nimenomaan palvelu- ja ratkaisuasiantuntijat pääasiallisesti neäljästä syystä. Ensinnäkin, he muodostavat 67 % Kelan kokonaishenkilöstömäärästä. Toiseksi, he tekevät ruohjonjuuritason työtä, joka konkreettisimmin näkyy Kelan asiakkaille: he ratkaisevat etuushakemuksia ja tekevät asiakaspalvelua. Kolmanneksi, työ on emotionaalisesti haastavaa, sillä se tapahtuu suorassa kontaktissa asiakkaaseen. Viimeiseksi, vaikka palvelu- ja ratkaisuasiantuntijat muodostavat edellä mainituista syistä merkittävän kohderyhmän työyhteisöviestinnälle, kaivattiin strategia- ja työyhteisöviestinnän ryhmässä aiemmin toteutettuja määrällisiä tutkimuksia syvällisempää tietoa tämän kohderyhmän ajatuksista ja toivomuksista työyhteisöviestintää kohtaan. Tutkielmassa käytettiin haastatteluaineistoa, joka kerättiin yhteensä 12 haastateltavalta teemahaastattelun menetelmällä. Lisäksi aineistonomaisena materiaalina käytettiin Kelan viestinnän linjauksia. Haastattelun runko rakennettiin viestinnän linjauksiin ja tutkimuskirjallisuuteen pohjautuen. Aineisto eriteltiin ja analysoitiin käyttämällä teemoittelun menetelmää. Analyysissa haastateltavien kertomaa verrattiin toisaalta tutkimuskirjallisuudessa ja toisaalta työyhteisöviestinnän linjauksissa asetettuihin tavoitteisiin, jotka muodostivat eräänlaiset ihanteet työyhteisöviestinnälle. Analyysin tuloksena havaitaan, että palvelu- ja ratkaisuasiantunijoiden työssä näkyy edelleen tayloristiseksi miellettyjä piirteitä, jotka vaikuttavat myös työyhteisöviestinnän kokemiseen ja käyttämiseen. Useat haastateltavat kertovat, että omalle työlle asetetut määrälliset tulostavoitteet luovat stressiä ja tunnetta siitä, että työytheisöviestinnän seuraaminen on turhaa tai jopa jollain tapaa kiellettyä. Tavoite yhtenäisestä organisaatiosta ja kaikkien työntekijöiden osallisuudesta näyttäytyy haastattelujen perusteella ristiriitaisuuden kautta: se on tavoite, jota työyhteisöviestinnän sisällöt tuovat jatkuvasti esille, mutta joka näyttäytyy monelle haastateltavalle kiiltokuvana. Tämä taas aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta. Haastattelujen perusteella viestinnän kanavista aktiivisimmassa käytössä on intranet Sinetti. Sen etusivulta löytyviä uutisia luetaan pääasiallisesti silloin, kun ne koskettavat suoraan omaa työtä. Muut tässä työssä tutkitut kanavat, sisäinen uutiskirje ja Facebook-ryhmä, ovat haastateltaville tuntemattomampia ja vain harva käyttää niitä aktiivisesti. Analyysin perusteella työyhteisöviestinnän kehittämisessä tulisi ottaa paremmin huomioon kohderyhmän arki ja työympäristö. Samalla, kun kulttuuria pyritään jatkuvasti kehittämään niin, että tayloristiset piirteet häviäisivät, tulisi työyhteisöviestinnän sisällöissä huomioida se todellisuus, jossa palvelu- ja ratkaisuasiantuntijat tällä hetkellä tekevät työtä. Näin vältettäisiin liian suuri kuilu ihanteiden ja todellisuuden välillä. Tutkielman tuloksena ehdotetaan, että sekä työyhteisöviestinnän teoriassa että käytännöissä huomioitaisiin paremmin ruohonjuuritason näkökulma. Monesti työyhteisöviestintää käsitellään tutkimuskirjallisuudessakin johdon näkökulmasta. Käytännön työyhteisöviestinnän toteuttamiseen ja kehittämiseen ehdotetaan tässä tutkielmassa palvelumuotoilun menetelmiä, joilla voitaisiin luoda osallistumista ja sisältöä, joka aidosti vastaa kohderyhmän tarpeita. Tutkimus on tapaustutkimus, joten sen tulosten yleistämisessä on oltava maltillinen niin Kelan organisaation sisällä kuin laajemmallakin tasolla.

In this study I define quality of clothing and analyze how clothing companies tell about quality of their products to their customers. In the first part of the study I concentrate to clear up what quality in the context of clothing means. This part is based on scientific research. I have studied many theories of quality and on this study the most important ones are Garvin's (1989) and Lillrank's (1998) theories which I apply to the context of clothes. This study covers the quality of clothes from point of view of both consumers and companies. In the later part of the study I survey the quality communication of five well-known clothing companies. I collected the data from the companies' websites that are available to anyone. I used Atlas.ti-program to for analyzing the collected data. Five categories of quality formed the framework of content analysis. Quality is a multidimensional concept that is difficult to define as it is tightly related to the context. Subjectivity is also very characteristic to quality. The quality of clothing, as well as any product's quality, can be seen from five different angles. They are value-based, consumer-based, manufacturing-based, system-based and transcendent quality. Companies highlight all these categories on their web-sites. The data of the study presented also a new category of quality that I call quality experience. All companies concentrate mostly on telling about system-based quality of their products. Although many studies suggest that the manufacturing-based quality is the most important viewpoint to companies, my study doesn't support that outlook. For consumers, it is difficult to evaluate the quality of clothes. Therefor they evaluate mostly the aesthetic features of clothing. Companies provide quite much information of their products' quality. The information might be helpful for consumers but it should be evaluated critically

Tutkielmassa tarkastellaan Venäjän ulkoministeriön retoriikkaa. Tutkimuskohteena on Venäjän ulkoministeriön verkkosivu, jolla ministeriö esittää vastineita kansainvälisestä mediasta valikoimiinsa valeuutisiksi kategorisoimiinsa uutisiin. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisiin uutisiin ministeriö tarttuu ja toisaalta, millaista retoriikkaa ministeriö käyttää vakuuttaessaan yleisöä uutisten virheellisyydestä sekä ministeriön näkökulmasta uutisten aiheisiin. Lisäksi tarkastellaan, millaisia viestejä sivustolla on, ja miten ne asettuvat jatkumoon Venäjän aikaisemman viestinnän kanssa. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat sosiaalisen konstruktionismin teoria sekä retoriikan tutkimus. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaista kuvaa Venäjän ulkoministeriö rakentaa sivustollaan maailmasta ja ennen kaikkea, miten. Lisäksi ymmärrystä aiheesta syvennetään propagandan ja disinformaation teorioilla sekä Venäjän tutkimuksen kirjallisuudella. Tutkimuksen aineiston muodostaa Venäjän ulkoministeriön verkkosivun vuosien 2017 ja 2018 tekstit eli 76 tekstiä. Aineistoa analysoidaan sisällön erittelyn sekä retoriikan tutkimuksen keinoin. Sisällön erittelyn kautta analysoidaan, millaisia uutisia sivustolle poimitaan. Lisäksi sisällön erittelyn avulla valikoitiin, mitkä tekstit analysoitiin retoriikan analyysissa. Retoriikan analyysin avulla vastataan kysymykseen, miten Venäjän ulkoministeriö rakentaa todellisuuden kuvauksestaan vakuuttavaa. Retoriikan analyysissa hyödynnetään Aristoteleen eetos, paatos ja logos -jaottelua sekä uuden retoriikan tutkimusta. Tutkimuksen tulos on, että Venäjän ulkoministeriön verkkosivulle poimitaan uutisia eri medioista, minkään tietyn median korostumatta. Uutisia on medioista ympäri maailmaa, mutta yleisimmin yhdysvaltalaisista ja eurooppalaisista medioista. Uutisten aiheet liittyvät pääosin Venäjän kansainväliseen toimintaan. Eniten sivustolle poimitaan uutisia, joissa kerrotaan Venäjän aseellisesta toiminnasta, vaikuttamisesta muihin maihin sekä Venäjän ja muiden maiden suhteista. Uutiset, jotka eivät liity Venäjän kansainväliseen toimintaan liittyvät Venäjän sisäpolitiikkaan, ja pieni osa uutisista ei liity millään lailla Venäjään. Retoriikan analyysissa analysoidaan tarkemmin tekstejä, joissa Venäjän ulkoministeriö kommentoi uutisia liittyen Syyrian sotaan, vaikuttamiseen Yhdysvaltain vaaleissa sekä Venäjän sisäpolitiikkaan tai tapahtumiin Venäjällä. Analyysin perusteella tekstien keskeiset väitteet ovat, että Venäjästä levitetään väärää tietoa kansainvälisessä mediassa, virheellistä tietoa levitetään nimenomaan tahallaan, Venäjä toimii Syyrian sodassa oikeutetusti ja että Venäjä ei ole vaikuttanut Yhdysvaltain vaaleihin. Tekstien vakuuttavuus nojaa enemmän eetokseen ja paatokseen kuin logokseen. Varsinaista argumentointia on teksteissä verrattain vähän. Ironia on keskeinen vakuuttamisen keino. Eetoksen osalta teksteissä erottuu erityisesti kontrasti Venäjän ulkoministeriön virallisen aseman sekä tekstien tyylin välillä. Puhuja korostaa institutionaalista asemaa puhumalla koko ministeriön nimissä, mutta toisaalta puhuja puhuu aktiivissa, käyttää pisteliästä ja humoristista kieltä. Paatos koostuu erityisesti kansallistunteeseen, oikeudenmukaisuuteen, siviilien kärsimyksen vähentämiseen ja totuudellisuuteen vetoamisesta. Teksteissä on havaittavissa aiemmasta Venäjän tutkimuksen kirjallisuudesta tunnettuja elementtejä, kuten vahva lännen ja Venäjän vastakkainasettelu, Venäjän asemoiminen itsensä uhriksi aktiivisen lännen hyökätessä sekä toisen maailmansodan käyttäminen retorisena resurssina.

Tämä tutkielma tutkii, miten sosiaalisen median käyttäjät suhtautuvat sosiaaliseen mediaan ja kokevat sosiaalisen median ja demokratian suhteen. Tutkielman olen toteuttanut diskurssianalyysinä, jossa kartoitin sosiaalisen median käyttäjien sosiaalista mediaa koskevia puhetapoja aineiston pohjalta. Aineistona käytin 11 Reddit.com-sivustolla 10.9.2021—13.3.2022 luotua julkista viestiketjua ja näiden viestiketjujen julkisia kommentteja. Tutkielmaa motivoi viime vuosina paljon käytetty puhetapa, jossa sosiaalinen media nähdään uhkana demokratialle. Tutkielman teoreettisena taustana toimii demokratian teoria sekä akateemisessa kirjallisuudessa ja journalistisissa teksteissä esitetyt ajatukset sosiaalisen median vaikutuksesta yhteiskuntaan. Tätä teoreettista taustaa vasten peilaan sosiaalisen median käyttäjien tapoja puhua sosiaalisesta mediasta. Tarkoituksena on nähdä sosiaalisen median kritiikki luonnollisena osana demokratian kritiikin, kansalaisten kritiikin, polarisaatiokeskustelun ja mediakritiikin pidempää perinnettä. Tutkielman tulokset osoittavat, että sosiaalisen median käyttäjien näkemykset vastaavat jossain määrin tutkimuskirjallisuudessa ja journalistisissa teksteissä esitettyjä näkemyksiä. Akateemisessa kirjallisuudessa esiin tuodut ajatukset kuten kaikukammiot ovat osa myös sosiaalisen median käyttäjien puhetapoja, joskin on kyseenalaista, millä tavoin sosiaalisen median käyttäjät ymmärtävät tällaiset käsitteet. Sosiaalisen median käyttäjien näkemykset sosiaalisesta mediasta ja erityisesti sen suhteesta demokratiaan ovat negatiivisia, ja tämä negatiivisuus on ainakin osin (puolue)poliittisesti motivoitunutta. Tutkielmassa myös ilmeni muun muassa, että sosiaalisen median käyttäjien ja sosiaalisen median alustojen sisäisten algoritmien suhde on ongelmallinen. Sosiaalinen media on perinteisesti nähty kansalaisia voimaannuttavana ja heidän toimijuuttaan vahvistavana uutena mediakenttänä. Tällä hetkellä tilanne on jopa päinvastainen: sosiaalinen media nähdään uutena käyttäjistä irrallisena vallankäyttäjänä yhteiskunnassa. Sosiaalista mediaa koskevat puhetavat, niiden tunnistaminen ja niiden arviointi on keskeistä terveen yhteiskunnallisen keskustelun kannalta.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan journalismin ja viestinnän välistä suhdetta nuorten toimittajien näkökulmasta. Journalismin ja viestinnän suhdetta on kuvailtu kompleksiseksi ja alojen välillä on perinteisesti nähty vastakkainasettelua. Tuoreemman tutkimuksen valossa vastakkainasettelu olisi neutralisoitunut ja erityisesti nuoremmat toimittajat suhtautuvat viestintään myönteisemmin. Viimeaikaisessa tutkimuksessa on myös havaittu, että journalismin ja viestinnän välinen raja on hämärtynyt. Rajan hämärtyminen ja professioiden lähentyminen ilmenee mediayhteiskunnassa esimerkiksi sisältöjen liudentumisena, työnkuvien muutoksena ja riippuvuus- ja yhteistyösuhteen tiivistymisenä. Tutkielman tavoitteena on selvittää nuorten toimittajien näkemyksiä alojen välisestä suhteesta professioiden lähentyessä toisiaan. Tutkimusongelmaa lähestytään kahden tutkimuskysymyksen avulla: 1) Miten nuoret toimittajat suhtautuvat viestinnän ammattikuntaan ja ammattilaisiin? ja 2) Millaisia jännitteitä nuoret toimittajat näkevät journalismin ja viestinnän välisessä suhteessa? Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu journalismin ja viestinnän kompleksisesta suhteesta ja lähentyvistä professioista. Tutkielman aineisto kerättiin verkkokyselylomakkeella ja aineistoa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin ja teemoittelun keinoin. Lisäksi tutkielmassa sovellettiin määrällisen menetelmän elementtejä ja tutkimuslöydöksiä havainnollistettiin infograafien avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että nuorten toimittajien suhtautuminen viestinnän ammattikuntaan on pääsääntöisesti neutraali tai myönteinen. Aineistossa korostui viestinnän ammattilaisten rooli yhteistyökumppaneina ja tärkeinä tiedonlähteinä ja aiemmasta tutkimuksesta poiketen viestinnän tuottama hyöty journalismille tunnustettiin. Vähättelyä tai halveksuntaa viestintää kohtaan ei aineistosta juurikaan noussut esiin. Nuoret toimittajat suhtautuivat viestintään myös ammattikriittisesti, mikä on kytköksissä journalismin kriittiseen luonteeseen ja profession keskeisiin arvoihin. Aineistosta välittyy myös halu suojella journalismiprofessiota ulkopuolisilta vaikutteilta. Tutkimustulosten mukaan nuoret toimittajat näkevät journalismin ja viestinnän välillä vastakkainasettelua ja sen voidaan aineiston perusteella tulkita johtuvan journalismin ja viestinnän välisestä suhteesta kumpuavista jännitteistä. Aineistosta löydettiin teemoittelun avulla kolme jännitetyyppiä, jotka liittyivät työn intresseihin, etiikkaan ja yhteistyöhön. Kiinnostavana löydöksenä voidaan pitää analyysistä kumpuavaa ristiriitaa: analyysi valottaa varsin positiivista kuvaa nuorten toimittajien suhtautumisesta viestintää kohtaan, mutta toisaalta suhteessa ilmenevä jännitteisyys pitää sisällään negatiivisia konnotaatioita. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että journalismin ja viestinnän välinen suhde on monitahoinen ja kompleksinen ilmiö, joka pitää sisällään erilaisia sävyjä. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että journalismin ja viestinnän välisen suhteen jännitteisyys on yhteydessä professioiden lähentymiseen ja alojen välisen rajan hämärtymiseen. Läpinäkyvä yhteistyö ja avoin dialogi journalismin ja viestinnän välisestä rajasta ja yhteisistä pelisäännöistä tulevatkin yhä keskeisimmiksi professioiden lähentyessä toisiaan.

Yrityksen arvot ohjaavat kaikkea sen toimintaa. Arvot voivat olla tiedostamattomia tai tiedostettuja. Useat yritykset ilmoittavat arvonsa virallisesti verkkosivuillaan, mutta konkreettisemmin yrityksen tosiasialliset arvot välittyvät sen johdon viestinnässä. Tässä maisterin tutkielmassa tutkitaan neljän eri toimialan yrityksen arvoja, näiden yritysten toimitusjohtajien twiittien sisältöä ja analysoidaan miten arvot ilmenevät näissä twiiteissä. Yritykset ovat Yle, PwC, Tamro ja Elo sekä näiden toimitusjohtajat Merja Ylä-Anttila, Mikko Nieminen, Kai Kaasalainen ja Satu Huber. Tutkielman aineisto koostuu yritysten ilmoittamista arvoista, arvoja avaavista yritysten kirjauksista sekä toimitusjohtajien twiiteistä. Tutkielmassa perehdytään yritysten strategiaan, yritysvastuuseen ja eettisiin liiketoimintaperiaatteisiin. Strategiset kirjaukset avaavat yrityksen tarkoittamaa arvojen toteutumista liiketoiminnassaan. Tutkielmassa kirjauksista ryhmitellään arvojen toimintaperiaatteita sekä abstrahoidaan kirjausten kielellisestä sisällöstä arvosidonnaisia ilmauksia. Toimitusjohtajien julkaisemia alkuperäisiä twiittejä tutkitaan yhteensä 41 kappaletta. Kaikki twiitit on julkaistu lokakuussa 2019. Tutkimusmenetelmä on laadullinen induktiivinen sisällönanalyysi. Menetelmää käytetään niin yritysten arvojen kuin myös twiittien tutkimiseen. Tutkimus on aineistolähtöistä myös tutkimuksessa käytettävän käsitteistön osalta. Keskeisimmät käsitteet ovat Twitter, yritys, toimitusjohtaja ja arvo. Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittavat toimitusjohtajien twiittaavan johtamiensa yritysten arvojen mukaisesti. Twiittien ja arvojen välisiä ristiriitoja ei tutkielmassa ilmene. Yritysten arvot ilmenevät toimitusjohtajien Twitter-käyttäytymisessä monipuolisesti. Arvot ilmenevät twiittien aiheissa, käytetyssä kielessä sekä oman yrityksen ja toimialan esittelyssä. Toimitusjohtajat eivät käytä Twitteriä yksityishenkilöinä vaan aina yritystensä toimitusjohtajina. Twitterissä toimitusjohtajat antavat yritykselleen kasvot ja edustavat yritystään koko persoonallaan. Heidän viestinnässään yrityksen arvoja voidaan tarkastella ikään kuin yksilön arvoina. Tässä tutkimuksessa tutkitaan vain mainittujen neljän yrityksen arvoja ja näiden yritysten toimitusjohtajien twiittejä, joten tutkimustulos ei ole yleistettävissä muihin yrityksiin tai toimitusjohtajiin. Tutkimustulokset vahvistavat yritysten arvoviestinnän olevan monipuolista ja toimivaa. Yrityksen arvot eivät ole irrallisia sen johdon arvoista, joten arvojen tosiasiallista ilmenemistä voisi seuraavaksi tutkia johdon vaihtumistilanteissa.